Kuten päivityksen kommentissa vaadittiin, ilmoitan täten juhlallisesti viettäväni syntymäpäivää. Pippalot alkavat heti päivityksen jälkeen.
Tarjolla siis kaffetta:
Ja lohivoileipäkakkua:
Ja ihan kaverit sitten voivat tehdä
pienet kaffeplöröt!
TERVETULOA!
Nonnih, kaikille kadekkaille - loma on kohta loppu, vain viikonloppu ja töihin tästä. Ei enää aamu- eikä päiväpäikkäreitä, nyyh... minä ehdin jo tottua nukkumiseen! Siis siihen, että saan nukkua silloin kun pystyn. Kohta en saa ja tulen olemaan taas erittäin kärttyisä ja kipeä puhuteltava suurimman osan aikaa.
Mutta vielä on vapaata, joten tänään extreme-roudauskeikka eli hurja lasti kirjoja sekä kaapit täyteen ruokaa. Ainakin viikoksi kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta(kin) sekä vähän yli. Belgarion tulee lomille, joten herkkuja täytyy hankkia. Tai ei täydy, kai sitä haluaa hemmotella tuota tykkimiestä parhaansa mukaan. Siirto Riihimäelle toteutunee myös lähiaikoina, joten pakkaan mukaan myös hätävaraston suklaata ym., koska lomat eivät varmasti ala pyöriä välittömästi normaalitahtiin siirron jälkeen. Sanokaa mitä sanotte, minä kyllä uskon, että on ihan hyvä, että Belgarion lähti tuohon mukaan eli sai siirron tietotekniikka-aliupseeriksi. Sen verran olen asiaa selvitellyt, että sen jälkeen monet ovat jo saaneet töitä tai lisäpisteitä hakeutuessaan muuhun koulutukseen. Armeijan koulutus kun lienee kuitenkin aika arvostettua. En ole militaristi, kaikkein viimeksi. Mutta jos ilmaisen, hyvän koulutuksen saa, minusta se on erinomaisen hienoa.
Muuten oma aikani menee taatusti tehokkaasti vielä erään jutun parissa. Se teettääkin vähän enemmän töitä ja utsintaa, joten siitä ei siis vielä mitään tässä vaiheessa. Kumman hyvin toivuin tuosta iltakeikasta, ehkäpä syynä se, että Seure muisti eilen maksamalla edellisestä keikasta - voitelee kummasti kipeää häntäluuta tuo saldon tarkistus *virn*. Belgarion lupasi katsastaa loman aikana minulle sopivaa läppäriä, luotan enemmän hänen asiantuntemukseensa. Jos aikaa on, hän saa myös käydä sen ostamassa. Joko jo nyt tai sitten jonkun viikon päästä. Se on nyt nimittäin päätetty - Welhotar haluaa ja saa upouuden jättimonitoimisen ja -tehoisen kannettavan itsellensä aivan lähitulevaisuudessa! Ja ohjelmat kaa. Nih! *pureskelee kynsiään* Minä en vain tiedä miten suhtautua asiaan. En ole vuosiin ostanut mitään uutta. Oikeasti. Siis ihan kauppakaupasta! Tuntuu oudolta, kuin tuhlaisi turhuuteen. Vaikka tosiasiassa käytän niin paljon konetta jo sivutyöhön, että osan voisi ujuttaa mahd. jopa verotukseen. Haa, sitä voisi yrittää! Siis yrittää... =(
Kummisetäkin sitten päätti mennä pipohommiin 8 juurolla päivässä. Onnea vaan, ei vielä tiedä, milloin voi aloittaa. Pääsee samaan paikkaan, missä oli aikaisemmin työllistämistuella töissä. Tosin samaa työpanosta tuskin odottavat tuolla summalla! Ja Hörhö on vaihteeksi katkolla Hangonkadulla, josta mahd. lähdössä Tervalammille. Jos hän nämä saa aikaiseksi, olisi tarjolla kunnollinen, varsin mainio asuntolapaikka näiden jälkeen. Toivottavasti hänkin saa asiansa kuntoon. Ei näissä frelssiksen asuntoloissa tai ns. märissä asuntoloissa pysty koditon hörhökään asustamaan. On ne sen verran kamalia luolia - tai kamalia, on ihmisen jossakin asuttava! Olosuhteiden pakosta siis.
Eli näin - taas kaikille tuntuu kuuluvan suhteellisen hyvää. Ainakin muille. Welhotar tässä vain istuskelee ja menee kohta sänkyyn uudestaan, kissin kanssa aamu-unille. Kyllä kai minullakin siis menee kohtuuhyvin...
-----------------------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Vähäks toi mamiska taas sekoilee. Illall oltii just käpristymäss peito alle, nii ni se alkaa puhuu siin puhelimess. En tajuu, miksei voi puhuu sänkys. Sen piti nousta ja lähtee kävelee ja jotai. Mä hermostuin ja jolisin se sitte takasin. Tuli se. Sitt kesti taas toooooooosi kauan, ett MÄ sain rauhotuttuu sen viakkuu. Se nimittäi viälä lukitti sänkyss ja lukuvaloki oli päällä. Me alettii tuhisee vissii samaa aikaan. Mutt sitt mä heräsin aikasin, tai siis herätin mamiskan kaa neljält. Ei se aikasin oo, mamin normiaika. Mutt vähä se kehtas vänkyröidä, vaiks mä vaan halusin mun normiaamupalan. Nih. Ja se tarvi kerta sen kaffet ja mömelöt ja vähä leipää kans. Ett turha äkistä. Piti sen heti alottaa tää nakutuski. Ei kandee sitt valittaa, ett mä turhaa sen muka herätän! Jee, eilen mä sainki taas donarii, ku orja ite söi donari-juusto-vihannes -sörssendahlia. Mä vaan sitä donarii, njam. Ja sitt kissinruakaa viälä lisäks illalla. Hei mamiiiiiiiiih - nyt muista tuada maitonapikoita mulle-mulle-mulle! Ja saa tuada muutaki kliffaa piänell kissiraukall, jos kerta Pojallekki tuadaa. Ja itellee se ostaa kans varpisti jotai. Vaiks sen heekut on nii kummallisii =O Jotain kilikastikkeit ja semmosii, jotain vihreit jutskii... ei tajuu. En syä. Nyt mä muute aloin syädä kissinruahoo, se on just sopivaa. Se on nyt nimittäin kuivettunu kokonaa *kissivirn*. Kuiva ruaho on hyvää masulle, tulee kaikki karvapallerot pois - en mä syä semmost vihreet olleskaa! Vinkiks vaa teillekki.
Tänn foton nimi oli Kissitorni, en löytäny nyt just muuta sopivaa. Onneks Poika tulee, ett mä saan taas mun kuveja tänne. Huamisee!
------------------------------------------------
Auts, täytyykin kuvata Vincentiä urakalla tänään.
Päivän slogan: Jos emme tekisi virheitä, emme tekisi mitään. Emme niitäkään, joita meillä on ollut tapana rakastaa eniten.
Päivän biisi: In A White Room
Luettua: Terhi Koulumies - Vauvaa vailla, romaani vauvakuumetta potevasta naisesta, jonka toiveet ovat suuret.... luettavaa, mutta ei oikein jaksa sävähdyttää. Carol S. North - Naislääkärin taistelu ulos psykoosista, sääli, ettei löydy kunnollista linkkiä, ei edes enää kustantajan eli Recallmedin sivuilta! Omaelämänkerta, jossa kirjoittaja kertoo jo lapsuudessaan alkaneesta skitsofreniasta, erilaisista, mykistävistä harhoista, hoidoista ja sitkeästä opiskelustaan sekä, lopulta, paranemisestaan. Aitoa kerrontaa, melko hurjaakin - en uskaltaisi suositella ihan jokaiselle. Tässä voi alkaa pohtia, kuinka sairas itse onkaan, mikä on totta ja mikä ei. Mutta muutoin Welhotar suosittaa erinomaisen paljon, erityisesti mielenterveysongelmaisten ystäville, sukulaisille ja läheisille. Tästä voi vain kuvitella, millainen myllerrys jonkun päässä todella voi olla! Hrrr.... M. A. Numminen - Rehtorin päiväkirja, interaktiivinen päiväkirja ;D Rehtori jää sairaslomalle burn outin takia, etsii itselleen nuoren rakastetun, hurvittelee ja elää uutta nuoruuttaan. Päiväkirjassa joka päivälle nimien pohdintaa, kertomuksia rakastetusta ja mustasukkaisuudesta sekä kaamea paluu töihin ja suhteen katkeaminen. Varsin mainiota luettavaa kaikille - Welhotar suosittaa. Eva Breunig - Haku päällä, Antonia!, kehno linkki tähänkin, eipä löydy muita. Eli uskishömppää sattui viimeksi käteen. Yksinhuoltaja etsii elämänsä rakkautta, tytär ilmoittaa olevansa raskaana. Ystävätär puolestaan on löytänyt uskon jne. Eli hömppää, mutta ei pahimmasta päästä. Lukea voi, rukkaset kädessä, ei jää meille enää kuin muutamaksi tunniksi. Heippa...
PERHANANMOISTA PERSTAITA!!!
Sammaleen vihreä
Sammaleen vihreä metsän sävy aurassa muodostaa sillan fyysisen ja henksien maailman välille. Sammaleen vihreä ihminen kokee ensin ja analysoi sitten kokemansa. Sammaleen vihreä auran väri kertoo ihmisen tarpeesta turvallisuuteen, pysyvyyteen ja sekeään logiikkaan. Hän selviytyy parhaiten ympäristössä, jossa säännöt ovat selkeät ja rajat tarkat, jossa teon seuraukset ovat loogiset ja välittömät.
Sammaleen vihreä muistuttaa harmaata siinä, että he käsittelevät maailmaa hyvin analyyttisesti ja järjestelmällisesti, mutta sen ohella hänellä on harmaata ihmistä humattavasti intuitiivisempi kyky havainnoida ympäristöään.
Sammaleen vihreällä ihmisellä on yleensä kyky määrittää etäisyyksiä ja esineiden kokoja käsittämättömän tarkasti vain silmämääräisesti arvioimalla, tai kädessään punnitsemalla.
Sammaleen vihreän ihmisen suhde ympäristöönsä on sekä kokemukseen perustuva että vaistonvarainen.
punainen;
Punainen on voimakkaasti fyysinen auran väri. Punainen haluaa ilmaista itseään kehonsa avulla ja on hyvin sensuelli. Punainen elää tässä hetkessä, innostuu herkästi uusista asioista ja ottaa rohkeasti vastaan elämän antamia haasteita luottaen itseensä ja omiin kykyihinsä.
Punaisen ihmisen todellisuus on fyysistä ja hän haluaa itse päästä konkreettisesti vaikuttamaan ympäristöönsä. Punainen uskoo vai sen minkä itse näkee. Hän ei ajattele abstraktisti, vaan todellisuus on hänelle juuri sitä miltä se näyttää., maistaa, tuoksuu tai tuntuu. Pohdiskelu ja spekulointi on punaisen ihmisen mielestä usein täyttä turhuutta ja ajan hukkaa. Miksi turhaan pohtia ikuisuutta, kun meillä on tämä hetki elettävänä ja koettavana?
Punainen haluaa todisteet ennen kuin uskoo jonkin asian olemassaoloon. Vain se on relevanttia, millä on fyysinen olomuoto. Vastaavasti punainen osaa myös täysin siemauksin nauttia elämän fyysisistä iloista. Hänelle elämä on konkreettista kokemista, ei mikään illuusio, eikä hän yritä paeta todellisuutta mihinkään mielikuvitusmaailmaan.
Vai että näin! Tuota, tunnistaako kukaan minut???
Täysin poikkeuksellista siis! Sain tod. nukuttua, syynä keikan aikainen järjetön työnteko. Tämä on todistettu jo ennenkin, mutta täysikuu vaikuttaa tiettyihin asioihin, kuten tuohon työhön ja varsinkin asiakasmäärään. Oli n. kolme kertaa enemmän väkeä kuin tavallisesti, eli töitä myös vuorotta. Istuin koneen ääressä 8 h 20 min, pidin vain kaffetauon eli käväisin juomassa kupillisen kaffetta, söin jugurtin ja palan leipää. Kävin kerran pissillä ja 3 - 4 kertaa tupakalla, nekin tosi pikaisesti. Huh - vähänkö olin pihalla, kun pääsin kotiin! Ei heti tullut taas uni silmään, mutta kun se tuli, en herännyt kuin pari kertaa ja nukuin, jee, melkein 6 h! Ei edes kissa herättänyt. Vincent oli odottamassa illalla kun palasin ja ilmeisen närkkinä - eikö emo tule ollenkaan vai onko huonoilla teillä? Mutta, tulipa taas oltua, nimi pysyy siellä mielessä ja vähän lisärahulia tulossa. Ei paha. Ja kun ei joutunut (lue -> päässyt) liikkumaan, eivät koivetkaan ole kovin pahassa jamassa.
Ja sitten Uutisia Upinniemestä: Belgarion lähtee Riihimäen viestintärykmenttiin, tietotekniikka-aliupseeriksi. Tätä se tiesi, kun osallistui siihen tietotekniikkatestiin, itseasiassa, minä taisin vähän yllyttää. Ja hommailin jälkikäteen täällä niitä todistuksia, todistuttelin niitä kavereilla oikeiksi jne. sekä etsin käsiini ihmisen, joka toimittaa ne oikealle henkilölle (oli muuten vaikea löytää tätä ao. kouluttajaa!). Mutta hyvä, saa ainakin jonkinlaisen ilmaisen koulutuksen, kukaan ei vain oikein tunnu vielä tietävän minkälaisen ,D No, Riksusta on helpompi päästä kuitenkin tänne kuin Upiksesta! Palvelusaika pidentyy... mutta voisi sitä ehkä huonomminkin aikansa käyttää. Voisi jopa olettaa, että koulutuksella on merkitystä jatkossa töitä ja koulutuspaikkaa hakiessa. Eli, minusta ihan mukava juttu! Belgarion tulee viikonloppuna lomalle, olen jo lähes varautunut. Huomenna käyn vielä roudauskeikalla ja haen herkkuja. Lisäksi hän puolestaan lupasi etsiä minulle sopivan uuden läppärin - rahat alkaisivat olla koossa... tahtoo kunnollisen koneen ja TV-kortin, uudet kaikki, kun olen aina tyytynyt vanhoihin. No, toimii tämäkin matolaatikko, aivan mainiosti nettikoneena, mutta ei tällä juuri muuta kyllä tee. Eli jos haluaisi tehdä oikeasti töitä kotona, se ei kunnolla onnistu. Taidan myydä tämän tosi halvalla jollekin vaikka mökkikoneeksi, siihen tämä olisi omiaan tai muuten vain kakkoskoneeksi.
Eli eipä juuri muuta. En edes nähnyt pahoja uneja. Tosin nukuin eilen aamulla paritkin päikkärit päivitykseni jälkeen, ihan varuilta. Kumma, miten sitä jaksoikin. Mutta raikas hrrrrrrrr ilma ja flunssan poikanen väsyttivät ihmeesti. Sitten tein kevytlounaan ja lueskelin - eipä muuta ehtinytkään. Siitä iltavuorot ovat vähän hassuja, kun aamuisin ei oikein viitsi aloitella mitään... hyvä syy olla tekemättä mitään siis.
Kummisedällekin on tarjottu mahdollisuutta pipohommiin eli töitä 8 juurolla/päivä. Paikka on kyllä sellainen, että hän jopa saattaa mennä sinne. Erittäin lyhyet työpäivät ja oman alan töitä. Olisi ainakin jotakin tekemistä puoli päivää, jäisi viinittelykin vähemmälle. Minä suosittelin ja hän oli itsekin innostunut. Tänään taas neuvotellaan asiasta *virn*.
Eli ympäriltä kuuluu kohtuullisen mukavia uutisia. Ehkä mukavin oli se, että voi onnitella nyt myös Satujatar-tätsyä - asuntoa on tarjolla! Jihhuu ja onnea, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
-----------------------------------------------
Huaaaaaaahmenta, kavrut! Hei, vähäks mä oon väsy. Mä en nimittäin tajuu tota orjaa. Sen pitäis olla lomalla, joo. Nii, ni eilen se häipy johki tekee jotai muuta duunii ja illaks viälä. Ett en hiffaa miks =O Puhu jotai rahoist ja koneest ja kissinruuastki, niinku se olis mun vika, höh. Mä nyt niiiiiin paljo kuiteskaa syä. Vaiks nyt kyll ruaka maistuu, ku ei oo kuuma ja mun kaavanlähtöaika on ohi. Jee, eilenki mamill oli vissii vähä huano omatunto, ni mä sain päiväruuaks sitä pussiheekkuu, oliks se ankkaa ja jotai. Ihan huippuhyvää. Ja illaks se oli laittanu fisuu. Ja ku se tuli, mä sain ylimääräsii napikoita ja pääsin viakkuu nukkuu. Mä nukahdinki heti. Ja muuten nukuin viälä ku se heräs. Kumman pitkää se nukkuki, ihan outoo. Tollane sopii sille, nyt se taas häärää tikkana ja nakuttelee ja kälättää mulle jotai omiaan. Sen mä hiffasin, ett Poika on tuloss taas käymää. Kliffaa, mä tykkään siitä... Ja Kummisetäki tulee tänää, silläki on jotain työ-nimist juttuu. Mami on vähä katkero, ku kaikill on jotain kerrottavaa ja se vaan rapoo niistä eikä sill oo itellä mitää - mamiiiiiiiiiiiiih, ei kissei saa yrittää läimii, jos ne kertoo totuude!!! *virn* Nii, ett mä meen kyll nytte goisiin lisää, mulla ei oo mitää erikoist, muuta ku ett mä jaksun hyvin ja meill on kliffaa mamiskan kaa. Mun miälest se riittää, ett mä oon ihan tyytyväine!
Sen verta tyytyväine, ett ei tarvii näyttää ihan tämmöselt! Mutt hei, se on taas vaa huamisee.
--------------------------------------------
Minä siirryn lukemaan ja lepäämään pitkän illan jälkeen. Onhan minulla lupa, onhan?
Päivän slogan: Miehistä seuraa ongelmia, jotka korjataan uusilla miehillä, joista seuraa ongelmia - katkeamaton toimintamalli!
Päivän biisi: Jos taivaalta sataisi rahaa
Luettua: Sirpa Tabet - Onnen kauppaa, Tabetin dekkarit ovat yleensä erikoisia, mukana on mystiikkaa, yliluonnollista tms. Tämä ei nyt onneksi ole pahinta mahdollista eli tapahtumat selittyvät ns. luonnollista kieroa kautta. Ihan hyvää perusdekkaria, ei mitään uutta ihmeellistä ja Tabetista pitävät taatusti pitävät ;D Juu, Welhotar luki ihan mielellään ja suosittaakin tästä tyylilajista tykkääville. Ei kuitenkaan yllä hankintalistalle. Jouni Hokkanen ja Asmo Koste - Räjähtävä valas sekä muita uskomattomia tositarinoita, ehhhhhhhh ,D Jos luulet, että sinulla on epäonnea ja outoja asioita tapahtuu, kannattaa lukea tämä. Itkunauruhuutoa, nimittäin. Tapahtumia, joissa ei ole mitään järkeä, jopa Suomesta! Welhotar ehdottomasti suosittelee kaikkiin omaan eloonsa kyllästyneille, jotka eivät voi sietää esim. vitsikirjoja (kääääääääääk!). Tämä on jopa hankittava jossakin vaiheessa. Lisäksi kirja on sopivan pieni ja tarinat lyhyitä, joten tämän voi ottaa mukaansa lähes mihin tahansa. Auttanee pieneen depikseenkin - tai ainakin pystyy hetken ajattelemaan myötätuntoisesti muitakin ihmisiä.
TOIMIVAA TORSTAITA!
Lupasin nimittäin tänään mennä tekemään yhden iltakeikan. Ei, en tietenkään rahan takia. Siksi vaan, että sen jälkeen voisi vielä leikkiä vähän lomaa. Ihan sama, olenko illan kotona vai töissä. Täällä siivotaankin seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Minulla on vain runsaasti luettavaa, ei sen tärkeämpää. Samalla, jos vain aikaa jää, ehdin työkoneella tehdä pari asiaa, joita en tällä matolaatikolla pysty vängertämään. Joten miksi ei, ja ne ns. ylimääräiset juurot menevät Uusi läppäri -rojektiin, ihan oikeasti! *selittää touhukkaasti*
Eilen käytiin roudausretkellä - kaikin puolin hyvin tuloksin. Ihana kirjasto tarjosi runsaasti luettavaa ja pääsin taas tsekkaamaan lisälistaa varauksiinkin. Risma ja Liiteri olivat molemmat oranssilla tuulella, joten pakastin sai hyvin täydennystä erilaisilla halvennusemmeillä. Niillä on käyttöä taas kun virkatyö alkaa. Tai kun Belgarion tulee käymään... kunhan nyt pääsee! Taksotkin kulkivat aivan asiallisesti. Ai niin, taksoista. Sain vastauksen siihen valitukseeni, tässä sanatarkka vastaus:
Vastaus palautteeseen
Matkanne 24.8.2007: Operaattorin selvityksestä käy ilmi että HMP 32 oli käynyt osoitteessa, mutta kuittasi ns. jullikan. Tämän jälkeen teitä haki HMP 26. Olemme lähettäneet selvityspyynnön ensimmäisen auton liikennöitsijälle.
Ystävällisin terveisin
Stefan Krokfors
kuljetuspalveluyksikkö
Niin, ihan ensiksi, laitoin taas vastineen, että eihän se auto tod. edes käynyt oikeassa osoitteessa, ei. Vaikka neuvoin, ei näkynyt, ei kuulunut ja todistajiakin on. Selvittäkööt nyt, nimittäin jullikka kuitataan silloin, kun oikeasti käydään oikeassa osoitteessa eikä asiakasta ole! Kyllä me olimme, 1 tunnin, koko ajan. Ja olisimme nähneet kyllä, jos auto olisi ajanut edes kääntöpaikalle. Että tällaista asiaa... olipa vastine, prle! Hoitaisivat asiansa, tai antaisivat vaikka meikäläisten hoitaa, jotka jotakin tietävät. Siirtäkää keskus Helsinkiin ja palkatkaa töihin henkilöitä, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät matkapalvelua - eiköhän alkaisi tahti muuttua? Ainakin uskoisin! Nih!
Muuta mainittavaa - juu, jonkinmoinen lunssanpoikanen hätistelee. Eilen oli nimittäin aika hemmetin kylmää, sekä sisällä että ulkona. Yritin pysytellä peittojen alla uskollisesti. Ei ihan onnistunut, piti sitä olla ylhäälläkin ja palella. Muuten kiva keli. Pitänee hakea vähän lämpimämpää vermettä päälle täksi päiväksi.
Ja Vuodatus jaksoi takuta, ainakin täällä, koko eilisen päivän... jäks! Toivottavasti nyt pelaa paremmin, ai pahus, olen kyllä taas huonoon aikaan päivittämässä. No, katsotaan...
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat Lokistaniassa! Hei, ette kyll arvaa, orja ostanu eilen taas hirmu määrän safkaa. Ja sitt melkee kaikki sinne kylmään jäähän, joo. No sain mä semmost lihapiffii, niinku, joo. Yhen palasen. Ja liika kuumaaki se oli, ja maustettuu. Höh. Kaivais sitä jauhista siältä. Mutt se vaa jömmaa! No, sain mä kissinmuanaa, mutt napikat oli unohtunu. On siälä kyllä niit viälä jälellä. Ett jos toi viälä käy kaupass täll viikolla. Parasta ois. Mutt donarii se toi kummiski lisää. Mä tiän, se taas joku ilta saa semmose näkkäri-donari -himon ja sitt me syödää yks puukki. Varpisti, jooha, hei mamiiiiiiiiiiih, joohan? (toim. huom. tod.näk. se päivä on tänään, kun tulen myöhään kotiin) Nii, ja sitt orja vähä suuttu mulle! Roikottiki. Juu. Mä nimittäi siin mamin nassu viäress vedin ykät, ku se oli jossai. Eikä se heti huamannu. Ja ku se huamas, se luuli ekaks, ett mä oo merkannu. Ku se oli ihan sen näköst. Sitt myähemmi löyty karvapallukka. Nii vähäks se suuttu ja repi taas koko sänkyn tyhjäks ja vaihto lakana. Ja siin sivus mäki lähdin sitt baseen pakoon. No, ku se hiffas, ett se oliki oksuu, se pyys multa anteeks ja mä sain mennä viakkuu taas. Ett ei hätii! Vähä se oli nolo ja kyll se sitä mulle selitti. Ett ku se oksu oli viälä ihan pissin väristä! No juu, kyll se oliki, en mä sitä... Mä yritän kyll olla merkkaamatta ja oikeestaa oksumattaki. Mutt mami kyll tiätää, ett oksull ei voi mitää... sen mä saan ihan aina anteeks. Ett kyll me sitt taas oltii kavrui ja nyt aamull ainaskii. Juu, sain jo aamuheekutki kaikki!
Ehh - meill on semmone iiiso köysi, mutt se on jotai taitetta. Siin ei saa roikkuu, en oo kyll ees kokeillu. Mutt toi näyttäis kliffalt? Eiks? Mutt nyt mä melkee taas goisin, mamiiiiiiiiiiih, tuu tänne! Se on taas huamisee, hei! >o<
-------------------------------------------------
Vincent, aivan kohta kömmin takaisin peittojen alle - aivan kohta....
Päivän slogan: Miksi yksin olemista paheksutaan, tämä on ihan viihdyttävää - nykyään tulee enää harvoin riitojakaan! ;D
Päivän biisi: Ei tänään
Luettua: Susanna Alakoski - Sikalat, hmph, eräässä lehtijutussa kirjaa kuvattiin ensimmäiseksi todelliseksi siirtolaiskuvaukseksi. No ei, sitä se ei ole! Kohtuuhyvä tarina siirtolaisperheen lähiöelämästä Ruotsissa, kliseisen suomalaisesti. Mielenterveys- ja alkoholiongelmaa, lapsilla menee huonosti, vaikka he eivät sitä itse tunnista. Sossutädit käyvät, mutta eivät ymmärrä jne. Eli, vankka kuvaus ja ihan luettava kirja. En kyllä ymmärrä, miksi tätä on Sveduissa hehkutettu niinkin kovasti - ei, en halua aliarvioida kirjailijaa mitenkään. Kunhan ihmettelen kansankodin yleistä mielipidettä... Kukaan ei taida muistaa, ei kirjailija itsekään, Finn-kirjan vanhempaa tuotantoa, josta löytyy mainioita kuvauksia 60- ja 70-lukujen siirtolaisuudesta raadollisimmillaan, ehkä kömpelömmin kirjoitettuna, mutta aidommin! Valitettavasti en löydä näihin juuri nyt linkkiä, lukeneet varmasti muistavat. Samoin pitäisin mielessä Antti Jalavan ja hänen teoksensa... Eli ei niin suurta haloota, please! Kirjaa Welhotar kyllä suosittaa! Kreetta Onkeli - Luulotieteen kandidaatti, kolumneja, erinomaisen suositeltava ja luettava, hyvin kirjoitettu ja koottu kirja. Lyhyitä, teräviä juttuja lähes kaikille tutuista asioista. Lisäksi kirjan muoto viekoittelee, pieni, ison kalenterin kokoinen, sopiva olkaväskyyn bussilukemiseksi, mukaan kaffelle tms. Welhotar pitää tästä kovasti ja suosittelee muillekin, saattaa jopa hankkia itsellensä. Omituista, koska aikaisemmin en ole - tunnustan - ollut niiiiiiin hirveän innostunut Onkelin tuotannosta. Eli tässä oli iloinen ylläri Welhottarelle, ziitosta vaan!
KESKITTYMISKYKYISTÄ KESKIVIIKKOA!
Tulipa taas nähtyä vinkeää unta, tällä kertaa oikein painijaista. Eilen uni oli mukava... Palaan taas tähän, että kun yöllä herättyäni keitän kaffet ja heitän perusmömelöt, näen tod. outoja ja eläviä unia, jotka vieläpä muistan.
Eilen uni oli miellyttävä, oikein mukava. Alko, apteekki ja ravintelitoiminnot oli yhdistetty siten, että Alko oli palvelualko, apteekissa tarkistettiin reseptit hemmetin huolellisesti ja paikassa oli muutama viihdykäs pöytä, joissa voi juoda kaffetta ja syödä jotain kunnollista. Mukanani oli alan miehiä ja naisia, kaikilla oli tarkoitus ostaa pari Kossua. Kossun mukana oli kuitenkin ostettava saman näköinen pullo, johon Kossua oli lantattava - näin ei tullut krapulaa. Alko-puolella myös myytiin, vaikka olisi ollut vähän hönössäkin. Ruoka oli hyvää, söin kalakeittoa. Tunnelma erittäin viihtyisä.
Tänä aamuna taas uni oli erinomaisen epämiellyttävä. Aivan ensiksi Belgarion oli alkanut varastella kaikkea pientä (unessa Belgarion oli ehkä vähän yli 10-v.). Löysin sattumalta kätkön, siellä oli myös pussillinen värkkejä. Pidin kuulustelun, mitä hän piikittää. No, B-vitamiinia kuulema, ja vain rintalihakseen sekä antoi näytöksen, jäks. Aivan lyhyellä, tylsällä neulalla oranssinrusehtavaa "B-vitamiinia" ja kertoi erään tutun sen neuvoneen. Lisäksi minua tuli ahdistelemaan joukko Malmin hörhöjä ja hörhöttäriä. Kello oli paljon, olisi pitänyt olla jo työssä tai ainakin matkalla. Etsin epätoivoisesti puhelinta ilmoittaakseni olevani flunssassa. Ei löytynyt. Säntäsin ulos etsimään tätä väkeä, jollain olisi varmasti puhelin. Löysin heidät Alkon edestä ja sainkin ilmoitettua olevani sairas. Jonka jälkeen marssin Alkoon ostamaan vinon pinon viinaa ja odottamaan jotakin pokaa, jonka piti tuoda vielä lisää.... Huh, olipa hirmuisen ahdistavaa, ihan kaikki mitä tapahtui.
Oli pakko nousta kokonaan ylös ja lopettaa uneskelu sekä sännätä Lokistanian turvallisiin syövereihin. No, eikö perkele Vuodatus ollut taas jumissa eli päivitys tahi mikä lie tuossa klo 4.00 - n. 4.30 sotki tämänkin. Huh - vieläkin on kummallinen olo tuosta unesta. Täytynee ottaa kohta jokin ahinappi...
Niin, sain yllättäen eilen roudattua kaikki pyykit ees-taas-ees ja jopa kohdallensa. Murinaa tuli taas siitä, että miksi ihmeessä tekokuituiset burkhat oli ripustettu kuivaushuoneeseen kahdelle narulle kaksi peräkkäin. Tuohon tilaan olisi mahtunut koko minun pyykkini. Lisäksi lattialla lojui runsaasti sukkia, äh, keräsin ne taas narulle... No, en siirrellyt mitään, mutta tungin rauhassa omat vääräuskoiset kafir-pyykkini sopiviin väleihin - toivottavasti en aiheuttanut pahennusta *kiero virn*. Ja hain ne illalla kuivina pois. Suurteko, väittäisin. Toinen teko oli se, että tekaisin ensimmäiset syksyn uuniperunat, vanGoghista kylläkin. Täytteeksi (tai seassa oikeastaan) 0.3 %:sta raejuustoa (Liiteri), vesidonaria, tuoretta sipulia ja valkosipulia sekä tuoretta tilliä ja basilikaa. Lisäksi tietty peruschiliä ja currya, kaikki sotkotettu omituiseksi tahnaksi, njammmmm! Olipa muuten erinomaisen hyvää! Ja mikä oli myös erittäin mukavaa illalla: kiivetä kunnolla peiton alle nukkumaan, kun ikkunat ovat auki ja on viileää. Ai että, Welhotar pitää... yksi syksyn ihanoista puolista.
Päätin myös tehdä tänään ylläriroudauksen, sekä kirjat että leipä ovat loppu kokonansa. Ilman niitä on paha Welhottaren elää normaalisti, joten pakko mennä. Onneksi Kummisedälläkin on asioita ja lupasi lähteä mukaan. Pitäkää sormet ja varpaat pystyssä, että taksot kulkevat! Muuten Welhottaren kosto on oleva kaamea. Samalla retkellä täytyy täydentää varastoja lisää, koska työtkin taas alkavat. Ähh, ei kiva. Josta ihan pientä aasinsiltaa siihen, että kehun tässä minua kehutun. Jee, toinenkin juttu siis meni kaupaksi ja päätoimittaja lupasi yllättäen maksaa enemmän kuin pyysin (vedin heidän keskitasostaan oman pyyntöni), kun on hyvää ja valmista tekstiä. Jesh - nostin possunokkaani oikein ylös, en voinut muuta. Kuulosti niiiiin mukavalta. Varsinaisessa virkatyössä kun ei koskaanikinä saa kehuja, nimittäin ,D
Tänään pääsisi leffaankin ilmaiseksi. En taida jaksaa, ei huvita. Jos Helmet on toiminut kunnolla, siellä pitäisi olla odottamassa pari hyvää(kin) opusta! Ja jos laittaisi taas hyvää ruokaa vain itsellensä. Sekä yrittäisi tavoittaa Belgarionia loman tiimoilta, toivottavasti pääsisi nyt lomille. Olisi kiva nähdä (äitee kotirintamalla huolissaan, joojoo)! Ja yrittäisi nyt ihan ensin päästä tästä kamalasta unen jälkeisestä tunteesta eroon.
-------------------------------------------------
Purrrve, kaiffat! Hah, joo peittojen alla, jeps. Mä en nyt oikee mahu sitt mamin nassun viakkuu. Tai kai mä mahtusin, mutt mä joteski viarastan niit peittoi minkä alle se punkee ittesä, vaa nenä näkyy. Kyll se sano, ett siin ois tilaa. Mä menin sitt sen pyllyn taakse. Ja ihan piruuttaan putosin heti kuarsaan, nyt aamulkii, just ku se kuulema näki niit painijaisii. Se on sill ihan oikee. Nyt ei nähkääs haisu kissi enää missää. Orja on pessy ihan kaikki, mitä se on voinu! Karmeeta, mun tarttee alottaa kaikki taas alusta. Merkkauski, vissii. Vaiks siit toi voi kyll heemostuu. Mamiiih, hei, muute, maitonapikat on loppu, niit sitt mulle siältä kaupast, jooko, hei! Tänää se vois tehdä jotain lihaa, ett edes joskus sais lihaheekkuu. Ei oo paljo näkyny, nimittäi. Mä tiän, ett pakkasess on jotai kalkonijauhist ja semmost suikistki. Ett niistä, jooko, hei, tää kissi täss lupais yrittää ainaki olla kilti.... *vois luvata, virn*. Muute se vaan eile hösäs noitte pyykkiesä kaa. Muute vaan melkee lotkotti tai istu tässä tän härpättime viäress ja nakutteli kaikkee. Tajuu ollenkaa, mite se jaksaa. Mä jaksan just tän ajan tsiigaa tota, mutt koht mä taas putoon.
Hei, nyt mä en kyll tajuu! Tähä ei saa kuvaa lisättyy, ei millää. Tulee vaa semmone kruksi, vaiks kuva on tuala ihan ok. Mä en tykkää nyt olleskaa *möks*! Mä meen goisiin. Mami lisää kuvan myähemmi, se on vähä niinkus mä, ett mitää aamupuuroo, jäks, ei tarvii tarjoo ku kalkonii ja napikoita ja kissinmuanaa. Huamisee!
----------------------------------------------
Hah, Vuodatus ei siis anna todellakaan lisätä kuvia taas vaihteeksi! Lisätään myöhemmin, älkää siis ihmetelkö.
Päivän slogan: Urheilu, tuo epäterve tapa ilmaista itseään mm. radiossa ääneen!
Päivän biisi: Vankilalaulu
Luettua: Khassan Baiev (ja muut) - Valan velvoittama, tsetseenikirurgi sodan keskellä. Aivan hyvää kuvausta tsetseenien historiasta, tavoista jne. Todella ahdistavaa ja rajua sodan aikaista lääkärinuran harjoittamista. Sitten koko juttu latistuu pakenemiseen jUSAan, tietty. Eli, alkukuvaukset erinomaisen hyviä, samoin sotakuvaukset, mutta tuo loppu oli kamala. Lisäksi, jos tsetseenitapoihin ei missään nimessä kuulu jättää vanhuksia selviämään yksin, miksi tämä herra pakeni ja jätti Danan ja Nanan - vanhempansa? Kysyn vaan, täh! Gösta Karf - Kun elämä pysähtyi-Lapseni on poissa, lapsen kuoleman yksityiskohtainen kertominen, pohdintaa, syyttelyä jne. Eipä oikein tunnu minusta kohtuulliselta, varsinkin kun herra itse lähes tunnustaa olleensa mahd. vastuussa asiasta. Aiheesta on parempiakin kirjoja, älkää tarttuko tähän! Ei saanut minua kovin vakuuttuneeksi tuntemuksista ja tuo muiden syyttely ja jopa toisten tunteiden vähättely ei saanut minulta sympatiaa. Eli en missään nimessä suosita kenellekään! Tapio Koivukari - Meren yli, kiven sisään, kalastaja kaverinsa kanssa kuljettamassa inkeriläisiä Ruotsin puolelle sodan jälkeen. Ja Suopo kuulustelee... Erinomaisen hyvä esitys asiasta, josta vähän on puhuttu. Welhotar suosittaa, erityisesti kaikille vähänkään historiasta kiinnostuneille. Ai niin, romaanin kerrotaan perustuvan tositapahtumiin - en ihmettelisi.
TIHKUSATEISTA TIISTAITA!
Siis varpaani on vammautunut!!! Sen siitä saa, kun innostuu siivoamaan paikoista, joista yleensä harvemmin siivotaan kunnolla *virn*. Eli potkaisin varpaani narikan alla olevaan tasoon. Siis siihen, missä kenkiä pidetään, puunasin sitä oikein antaumuksella Tolulla, että kissihaisut häviäisivät. No, nyt varvasta särkee niin, että muu jalkasärky melkein jää toiseksi, melkein... Taitaa olla nivelestä vähän vääntynyt, ei se murtunut ole, mutta kipeä. Eikä ole mitään, millä teippaisi sen kiinni seuraavaan varpaaseen. Se olisi nimittäin ainoa hoitokeino. No, antaa olla. Onhan tässä lomaa ja muutenkin kävelyvammaisena ei lisäontuminen haitanne. Paha vaan, että jo eilen pakkasin loput isot pyykit valmiiksi ajatuksena sännätä (onko tämä nyt vähän liiallinen sanavalinta?) pyykkitupaan heti klo 7. Kyllähän minä sinne menen, jotenkin... Saan kaikki karvastusaikaiset tyynyt yms. pestyä sekä loput sänkyvaatteet ja pari mattoa. Toinen matto on juuri tuosta kenkätasolta, siihen on merkattu ja se todella haisuu =( On se haisunut pidempäänkin, mutta nyt päätin pestä ihan kaikki. Kun kerta lomaa on, mitäs sitä meikäläinen muuta.
Belgarion, tykkimies Upinniemestä, on ilmoittautunut! Kummisedän lainaama läppäri ja hankkimani WLAN-kortti toimivat sittenkin, jee. Parasta tietysti, että Poika on elossa, suurinpiirtein ehjänä ja voinee hyvin *virn*. Tässä pojan suoraa raporttia leiriltä ja Upinniemestä, sensuroimaton versio siis:
*Omituista kivun ja väsymyksen sekaista örinää, joka on havaittu hyvin yleiseksi allekirjoittaneen taholta*
Kuten jo saattaa päätellä, sain koneen tomimaan, vähän säätöä se tarvitsee, mutta mikäänhän ei ole mahdotonta minulle.
Ennen pitkää ja tuskaista leirivalitusvirttä mainittakoon se loma, ettei pääse unohtumaan. Elikkä saatan päästä ensi viikonloppuna, mutta mikäli minut siiretään jonnekin muualle, saattaa olla, että lomat siirtyvät jopa kahdella viikolla eteenpäin. Kiva, kiva...
Ja leiriraportti:
Keskiviikko (päivä 1): Tavoitteena saada teltta pystyyn 4 minuutissa (kyseesssä sissiteltta, K. lienee kykenevä tarkempaan selvitykseen) pääsimme lopulta nukkumaan siinä 00.30.
Torstai: Taistelukoulutusta, ryömittiin syöksyttin ja ryömittiin.
Perjantai: Purimme leirin, täyspakkaus selkään ja telttavarustus mukaan ja liikkeelle. Kävelimme noin kilometrin palataksemme samaan paikkaan takaisin. Olo oli kuin stadilla töissä.
Lauantai: Poteron kaivaminen (ihanaa... oi ihanaa....)
Sunnuntai: Taisteluammunnat, alumiiniluoteja piippuun ja syöksymään ja ryömimään ja syöksymään...
Maanantai: (en enää muista mitään erikoisempaa, oli suurimmaksi osaksi lepopäivä)
Tiistai: Suojeluvaroitus! Suojeluhälytys! (nasse ja sadeasu päälle, pois päältä, päälle, juostaan nasse päässä ja sama uudestaan...)
Keskiviikko: Vaellusmarssin ensimmäinen osa 15 km... Jalat tykkää.
Torstai: Vaellusmarssin toinen osa 25 km. Tulos? Kaksi kämmenpohjan kokoista rakkoa jalkapohjissa ja monen monta vittuuntunutta tykkimiestä. Yöllä kaamea ukkosmyrsky, kamina sammui, teltta kastui, kaikki muut kamat kastuivat. Ihanaa.
Perjantai: Poispääsy lähenee jo, koko päivän satoi, mutta ei vituttanut läheskään niin paljon kuin ennen. Päivän kulminaatio: poteron täyttö, varma merkki poispääsystä.
Launtai: Leiri loppuu! LEIRI LOPPUU!!!!!!!
Täyspakkaus kantoon ja kohti läheistä Koverharin terästehtaan satamaa. Ahtautuminen järkyttävän pieneen miinalauttaan. 3 henkilöä per neliömetri. Hiukan ahdasta. Lopulta kuitenkin perillä... Vihdoinkin...
On siis edes toiveita nähdä Belgarion taas joskus kotisoffalla lukemassa ja nauttimassa kaffetta ja kakkua! Suoraan sanoen, on vähän ikävä! Valakuvia, virallisia sellaisia eli taatusti parempia kuin ne, joita minä olen täällä esitellyt, löytyy täältä! Minä ja Kummisetäkin olemme parissa kuvassa jopa tunnistettavissa... Ja Belgarion myös, niissä "juhlallinen vakuutus" -kuvissa. Niin, ja tietty Herlin ja ne pari koristeltua kaveria, joiden kanssa minä siellä olin ,D Enkä itke, ainakaan näkyvästi! Elmalle vaan terkkuja, niin ne meidän tykkimiehet!!!
Eilen kävi vieraita oikein urakalla! Ensin Hyvä Ystävä poikkesi hakemassa tyhjiä lasipurkkeja säilöntää varten. On se hyvä, että minä hölmö säilytän kaikki kivanmalliset purkit... Piti myös tuoda jotakin, joka sitten jäi kotiin. Minun piti puolestani luovuttaa hänelle jotain, jonka olinkin jo luovuttanut. Taitaa olla yhteensäkin jo vähän hatarat päät! Kiva kun kävit! Ja Kummisetä poikkesi rapoamassa (ja hakemassa ne paperit ,D) iltasella. Oli ihan asiallinen ja suunnitelmat myös asiallisia ja kunnossa. Eli koska hänellä on perintäosuus jakamattomaan kesämökkiin, josta aina kysytään fattassa ja KELAssa, hän aikoo antaa sen ennakkoperintönä tytöille. Hän ei siellä käy, ei kukaan muukaan. Ja tontti on joka tapauksessa menossa myyntiin viimeistään ensi kesänä. Nyt vain käytännön toteutusta pähkittiin ja saatiin oikein hyvä suunnitelma aikaiseksi!
Muutoin eilinen menikin sitten nopeasti pikkusiivouksen merkeissä eli tuo pesuoperaatio edellä ja lisäksi klaffisoffan ja pöydän sekä tuolien jalkojen pyyhintä! Mistä ihmeestä niihin kerääntyy outoa mähnää??? Lisäksi ovenkarmien ja ovien pyyhintää sun muuta läikkien poistamista, mitä nyt näkyviin ilmaantui. Kiva Tolun tuoksu taas, puhdasta siis.
Tälle päivälle ei ole suunnitelmissa muuta kuin pyykkäys, se on jo aivan tarpeeksi. Suorastaan ylitän itseni, jos kaiken saan roudattua sinne ja takaisin ja vielä kuivaushuoneeseen. Pitäkää siis peukkuja, oi lukijat!
-----------------------------------------------
Juu, huamenta kavrut, tai siis yätä! Toi mamiska taas häiriköi ton nukkumisen kaa. Omituine, niinku aina. Mä ainaski vaan katon tän skrivaamisen ja goisin sitt taas. Se ei kai saanu unta, ku alko keittelee kaffetta jo tos pualen yän jälkeen. Oltu nukuttu ku jokune tunti. Höh. Mutt mähä voin kyll goisii ihan millon vaan... Hei, hei kavrut, mami teki eile jääfisuu... tai siis ei se sitä tehny sitä fisuu, ku siit ruakaa. Ja mä sain melkee kokonaisen ison biitin. Oli tiätteks njamskista! Sen jälkee mä vetäydyin ruokaunkoill päiväpeiton alle. Sitt tuli se yks Tätsy kylää, ja sitt, sitt se tuli kattoo mua. Iiikkk - se kurkkas ihan peiton alleki ja puhu höpöjä mulle =O Melkee nolotti. Mä kyll tykkään siitt Ihmisest kans. Hmmmm... Mamiskall on muutama tosi kiva kavru, jotka siis tykkää mustaki. Niist mäki tiätty tykkään. Ei muuten oo oikee mitää kertomist. Eile mamiska pisti vähä hujanhajan joka paikas ja sotkotti paikkoi, vaiks muka siivos. Ja joka paikas haisuu oudolt, ei yhtää kissilt. Epistä. Tarttee mennä kattoo, mitä asioille voi tehdä. Heti ku mami ei huamaa *kissivirn*. Tänääki se puhu jostai, ett kissihaisut pois ja kaavat. Höh, mun kaikki hianot karvainstallaatiot menee taas viämärist alas. Mä oon taiteelline ja niinku kaikki partsin tualien päälliset on karvastettu sillee hianon pehmeeks, ku oli toi karvanlähtöaika. Nii ni toi yks meinaa nyt sitte pestä ne, hei aatelkaa. Toine ensi näkee hirveen vaivan ja sitt - ykskaks vaa semmosee koneesee ja puhtona pois! Jäks!
Mä taaskaa löytäny kunno kuvei, mutt hei, eiks teistki joskus tunnu tämmöselt? >o< No, nyt mä pääsen sitt goisii. Huamisee...
--------------------------------------------
Jotkut sammuttavat valoja ja menevät nukkumaan. Hmph, outoja ihmisiä.
Päivän slogan: Se mikä laulaen tulee, on matkalla kapakista kotiin!
Päivän biisi: Whole Lotta Love
Luettua: Jouko Rönkä - Pihtari, linkki kertoo kaiken. Tällaista ei olisi kannattanut edes kantaa kirjastosta kotiin. Unohtakaa koko juttu! Mervi Mähönen - Rakkaus ei koskaan häviä, jo astetta parempaa tekstiä. Hiukka yliammuttua, mutta siedettävää ja lievästi hömpähtävää, mutta aidon tuntuista tunnelmaa miehen kuoleman jälkeen. Ei niin paha, ettei nyt kertaalleen lukisi. Ei kuitenkaan muuta meille asumaan, jollei nyt roskiksesta pelastaisi. Max Manner - Revanssi, haa, uusi turkulainen dekkaristi. Welhotar pitää - oikke tykkä! Komisario Anna Mäki tutkii ja selvittää. Toden tuntuista, vakaata poliisityön kerrontaa, psykologista oivallusta. Hyvä, sopii kaikille dekkarien ystäville eli Welhotar suosittaa!
MAANANTAITA, PELKKÄÄ MAANANTAITA!
Tässä tullut lievästi makoiltua ja päikkäröityä noin vuorokauden verran. Välillä noustu ihan vain pakosti eli pissalle, syömään ja juomaan. Ja riipimään jotain mömelöitä. Vaihtamaan kirjaa. Hoitamaan välttämättömät kissa-asiat. Muu aika on mennyt tasaisesti maaten ja nukkuen. Katsellen erittäin eloisia ja vaihtelevia unia; näen sellaisia aina, jos nukun pätkittäin. Välillä ne kyllä ovat ikävän ahdistavia ja jäävät painamaan mieltä. Mistäköhän tuo johtuu, tahtoisi kovasti tietää? Illalla alkoi tylsistyttää vielä pahemmin. Otin nukkunapin, heräsin puoliltaöin. Olisikohan nyt nukuttu tarpeeksi?
On aika hömelö olo. Täytyy tänään tosiaan tehdä jotakin, että saa tämän saamattomuuden ja äärimmäisen velttouden karistettua yltänsä. Tämä ei ole aivan tyypillistä Welhotarta nimittäin. Siivous voisi tehdä terää, samoin jonkinlainen ensi viikon toimintojen alustava suunnittelu. Vielä on viikko lomaa. Minulla nyt vaan on tässä aamyöllä vähän tylsää, jopa niin tylsää, että voisin tehdä töitä, jos pystyisin ;D Juu, hulluhan minä. Mutta jos olisi etätyömahdollisuus, nyt olisi hyvä aika tehdä jotain kivaa päivitystä...
Kummisetä ylitti itsensä eilen. Tuli käymään aikomuksenaan lainata WC- ja talouspaperia, oli unohtanut ostaa. Huomasin kyllä, että hän oli lievästi kännissä. Sanoi vain polttavansa tupakan ja häipyvänsä saman tien, kun tietää mielipiteeni tästä asiasta. Eli ei liikaa kännissä meillekään kylään. Hain varastosta paperit. Hän kiitti, nousi ja veti samantien rähmällensä keskelle lattiaa, suoraan turvalleen. Nousi uudestaan, jätti paperit ja lähti sanoen vain moi. Sen jälkeen ei ole miehestä mitään kuulunut... Aika tehokasta ja omaperäistä toimintaa.
Niin, että tämä tästä. Ei, kukaan ei ole soittanut, eikä kukaan muu käynytkään. Hiljaista. Vincentkin on nukkunut, aivan vieressä. Heräsin ihan hikisenä, kissa vieressä, peitto päällä. Jäks - täällä on taas melko lämmintä eikä ilma liiku. Perskeles, tuon nelijalkaisen karvahatun takia en voi avata kaikkia parvekkeen seiniä levällensä, en edes hetkeksi! Se tekisi nyt terää. Ilmakin tuntuu kostelta ja nihkeältä. Olisi kiva saada petivaatteet roikkumaan oikein ulos. Mutta taatusti joku soittaisi jonkun auton, jos veisin nyt sänkyvaatteet yms. ulos tuulettumaan, siis tuonne pihalle asti *virn*.
Taidan tyytyä tässä nyt vain nettailemaan ja siirryn sitten lukemaan ja/tai torkkumaan. Aamupäivällä voisi alkaa puuhastella jotain järkevämpää. Vaihteeksi.
----------------------------------------------------
Moi vaa, kavrut! On tää sitt kumma huusholli =O Välill ei nukuta yhtää, sitt taas nukutaa kaiket päivät. No juu, eile goisittii mamin kaa. Mite orja voi nukkuu niinku kissa? Mä en tajuu, mä nukuin aluks peiton alla ja se peiton päällä. Sitt seki tuli peiton alle. Ja me goisittii. Käytii syämäss ja taas goisittii. Ei tullu ainaskaa riitaa, ei. Mitä nyt vähä jolistii molemmat ja paijatettii. Hei, mäki salaa paijatin vähä mamii. Oikee tosi vähä. En mä oo ennen yrittänykkää ku yks kerta. Tää oli toinen *hih*, kyll se huamas, mutt oli ihan hiljaa. Juu, mä vasta totuttelen tämmösee. Ett onks se edes sopivaa ja sillee. Ku mä en oikee tiädä. Mutt mua saa paijattaa, mamiska ainaski ja sillonki ku mä nukun. Ja nyt se saa jo paijatella mun häntyliiki ja siirrellä sitä pois, jos se on vaiks kirjan väliss ku se lukittaa. Ja sitt ihan vähä me leikittii päiväll syämise jälkee. Niinku jälkkäriks. Mutt sitt me mentii taas goisii. Hyvä, ett mamiska nytki tajuu, ett se voi leikkii kissii. Pahempi vaa, ett se ei syä kissan muanaa. Sen tarttee tekee oma ruaka ja siihe menee aikaa. Ihan turhaa, ku vois syädä suaraa puukist! Mutt ei se taho. Katotaa, mitä se tänää meinaa, jos mäki saisi jotai välill sen eväksist.
Taaskaa löytäny parempii kuvei, mutt on täll pikkuselkii makuu *virn*. No, mä meen oottaa mamii - jos me viäläki nukuttais... Ai ei vai? Mutt mä nukun ainaski! Nih - huamisee taas.
--------------------------------------------------
Eipä taida uni ihan heti tulla, jospa lukisi vaihteeksi!
Päivän slogan: Parempi pää täynnä kuin kymmenen siideriä kaupan hyllyllä!
Päivän biisi: Joutsenlaulu
Luettua: Jussi Siirilä - Hannele Laurin hampaat, muka-hauskaa irroittelua lööppien tapaan. En pitänyt, en suosittele. Viekää pois, älkääkä koskeko kuin hanskat kädessä! Curtis Sittenfeld - Unelmieni mies, nimen perusteella olisi odottanut paaaljon pahempaa. Itseasiassa suht. luettavaa kasvukertomusta, jossa nuori nainen käy läpi erilaisia mies- ja ystävyyssuhteita. Ei paha, mutta ei nyt mitään suurta ajatusta herättävää kirjallisuutta. Jeff Lindsay - Dexterin pimeät unet, sympaattinen sarjamurhaaja herättää erilaisia ajatuksia ,> Menneisyys ja nykyisyys käyvät taistelua Dexterin mielessä, unetkin alkavat olla outoja! Miksi joku matkisi hänen OMIA murhiaan? Vastaus on yhtä odottamaton kuin koko kirjan muukin kulku. Welhotar pitää ja suosittaa kaikille, huomautettakoon, että tämä ei ole kovinkaan sairasta viihdettä *käkätystä*!
SIISTIÄ SUNNUNTAITA!
Nyt tämä täällä ei ala, ei! Raatio Soomesta tulee urheilua, samoin töllöstä. Ei tuo TV ole ihan hirveän paha, kun katselen sitä niin vähän. Mutta että aamuraatiostakin, jonka parissa olen viihtynyt aina niin hemmetin hyvin yöllä ja aamulla. Alas urheilu - tilalle vaikka pornoa ja väkivaltaa, pikkukakkosta ja uutisia! Helvetti, että osaavat tehdä ihmisen lomasta epämiellyttävän... jäks!
Ja sitten eiliseen taksirapoon eli tapahtui sellaista paskaa, mitä aikaisemmin ei olekaan sattunut. Takson saapumisilmoitus tuli tekstarina, saapuu klo 9.43 (olimme olleet rapun edessä jo n. 10 min.). Ei kuulu ei näy. Puhelin soi, nuori taksokuski ilmoittaa olevansa Hikimutukujan luiskalla eikä meitä näy! Sanon, että eihän kukaan poka nyt sentään parkkihallissa odottele. Että ajaisi ylös ja Hikimutukujan kääntöpaikalle, että kyllä minä, perkele sentään sinne voin känkätä ja vaikka heilutella käsiä, jos hän ei muuten löydä. Takso lyö luurin korvaan. Odotamme. Sitten Kummisetä lähtee katsomaan, näkyykö kujalla taksoa ja minä yritän soittaa takson numeroon (hölmö, iso hölmö, soitti omalla kännikällään ,>). Ei vastaa eikä taksia näy. No, sitten soittamaan Iisalameen, josta vastaa "Matti". Matti sanoo, että taksi on käynyt, mutta kuitannut itsensä lähteneeksi kun meitä ei ole näkynyt. Minä sanon, että taksi puhuu paskaa. Matti hermostuu: "Minä en puhu paskaa, taksi on käynyt ja kuitannut!". Minä hermostun totaalisesti, kerron etten puhu itsekään paskaa, että paskan taksiakaan ei ole täällä näkynyt. Matti HMPK:sta lyö luurin korvaan. Odottelemme, luulin, että Matti on tehnyt uuden tilauksen. Ei mitään. Ai niin, ja koko ajan sataa yhä rätväkämmin! Soitan uudelleen Iisalameen. Leena on vuorossa ja kerron koko jutun, lisäksi akku on melkein loppu. Leena lupaa selvittää asian ja soittaa minulle takaisin. Hetken päästä puhelin soi, selvä, uusi taksi tulee n. 15 min. päästä. Kerron aikovani negata asiasta. Leena sanoo, että tottakai. Kysyi, kauanko olemme odottaneet. No juu - melkein tasan tunnin, sateessa. Rapun kattolippa on vajaat puoli metriä. Lopulta takso tulee, kunnon koppitakso, minulle tuttu kaveri. Kummisetä hörähtää, kaveri on myös hänen tuttunsa, vanhasta työpaikasta. Juttu alkaa sujua ja kerromme edellisen kaverin tempusta. Kuski ihmettelee ja sanoo ihan omatoimisesti, että jos ohjeet lukee ruudusta ja ajaa niiden mukaan, kääntöpaikalla on selvät ohjeet rapun sijainnista ja miten sinne ajaa! Ehhh... no, kiitos, pääsimme siis perille oikein mukavasti höpötellen ja myöhemmin sitten takaisinkin. Oli vielä mukava ja erittäin kohtelias maahanmuuttajakaveri tullessa, osasi ajaa suoraan perille.
Arvatkaas huviksenne, teinkö melko vidhumais-kuldurellin hienovaraista sarkasmia ja lievää uhkailua sisältävän valituksen HMPK:n. Ja kiitin sitten näitä varsinaisia ajajia, joiden kyytiin pääsimme ,D Piru vie. Ai niin, pahiten nypytti se, että ensimmäinen normitakso oli kuitannut todellakin meidät... siis millä veetun valtuuksilla ja ilveellä. Vieläkin ärtsyää! Onneksi on Kummisetä todistajana, naapurin leidi sekä naapuritalon alakerran pariskunta, joka istui parvekkeella tuolloin, kun odottelimme kyytiä, näkivät tapauksen. Pyysin kirjallista vastausta asiasta. Lisäksi minulla on tämän ensimmäisen taksokaverin puhelinnumero. Jos tietäisin isännän numeron, soittaisin välittömästi ja kertoisin, mitä renkinsä puuhailee. Sen verran vitutti seistä tönkkömärkänä odottamassa yhtä veetun taksia. Kävelykunnossa odotteluaikana olisi ehtinyt jo jalkaisin kirjastolle! Että siinä teille palvelua. Luulevatko ne, että jos koivet eivät toimi, samalla lakkaa myös pää toimimasta. Erehtyvät, perkeleet! Minähän taistelen...
Se taksoista, tällä kertaa. Palaan asiaan kun ja jos vastaus saapuu. Aivan varmasti. Muutoin sain kirjastosta reilut puoli metriä lukematonta materiaalia. Aika hyvä. Prisma kunnostautui tarjoamalla oranssina mm. juustokäpälöitä, piffisuikaleita ja sekosalaattia, kaikki miinus 50 %. Kyllä siis kannatti. Sitten Liiteristä pakolliset ja sieltä alennuksella tosi hyvejä ruissämpylöitä, semmoisia isoja, pehmeitä ja lime-kakkua varastoon, jospa Poika jo kohta pääsisi lomille. On vähän ikävä! Nyt oli tullut myös kissaheekkua ja omia vitamiineja. Ostin kaikkea varastoon. Olikin aika paljon tavaraa, mutta en saanut aivan ylettömästi rahaa kuitenkaan menemään. Hyvä minä, lomalla on runsaasti aikaa värkkäillä ruokia rauhassa. Ja täyttää hiukka pakkasta. Ai niin, ostin ekat avomaan kurkut, ihan sellaisenaan syötäväksi. Tuli oikein himo, eivätkä olleet kalliita. Nyt odottelen, milloin Papu alkaa tyhjätä palstaansa ja tuo meille ne epämuodostuneet yksilöt mm. kurkuista ja kesäkurmitsasta!
Koska eilinenkin päivä oli kostea ja ilmastonmuutos on tosiasia, tässä teille kesän ja syksyn uusinta pintamuotia. Elma-täti jo postasi crockseista, mutta nämä vievät vielä voiton niistäkin, eikö?
Nämä ovat varmaan niin tyylikästä plaatua, ettei niitä tuunata *virn*. Juu, ei tässä siis muuta hauskaa. Eilinen ilta taksivitutuksen jälkeen koostui sitten kivuista, säryistä jne. tavalliseen tapaan. Älkää siis kertoko minulle, minä kerron teille. Ei mitään uutta, makoilua ja lukemista. Täydellinen sulku jopa nettiin - eli mikään ei kiinnostanut!
----------------------------------------------
Mä näin, hei kavrut, mä näin ett mulle tuatii puukkiruakaa, pussiheekkui, kissinpurui, lihaa, mitä kaikkee ne oikee ehtikää. Ai nii anteeks, huamenta. Alko niin tekee miäli kaikkee. Ekaks mä sain jotai uutta puukkiruakaa. Tota, en oikee tiädä. Ei vissii maistu. Tai sitt, hei, meill tunki kaks kääpästä sisälle. Toisen mä sain kiinni ja söin sen. Se jäi vähä kurkkuu jotenki kutisee. Ett voi olla, ett sen takii ei niinku maistunu. Mutt jos nyt aamull kummiskii. Eile illalla tota mamii meinannu saada mitenkää goisii. Se vaa puhu siihe puhelimeesa. Joku soitti. Ja sitt mami soitti. Ja sitt joku soitti. Ja sitt mami nakutti puhelimella, hei, tiätteks te. Silläki voi nakuttaa =O No, ensin mä pistin vähä hanttii ja jolisin, mutt ku sitä jatku ja mami tuli takas sänkyy, mä aloin tyynesti goisii viäress. Mikä hätä mull, vaiks se puhuuki ku se kerta on viakus kummiski. Ett tosi myähää seki kälätti taas. Emmä vaa! Mä herätin sen neljält. Oha siin jo neljä tuntii. Orjall iha tarpeeks. Mä tarviin mun aamunapikat ja heekut just-ja-heti, nih!
Toooosi kumma foto, en nyt parempaa löytäny. Grrrr, ku ei oo omii kuvei. Menee kai ainaski viikko, ennenku Poika tulee lomille siältä tappeluksest! Odotellaa nyt sitte, mutt huamenna taas. Mä painun nyt goisii vähä lisää...
--------------------------------------------------
Niin minäkin, sitten jatkan lukemista ;D
Päivän slogan: Oma suu on helpoin tukkia!
Päivän biisi: Likaiset legendat
Luettua: Heleena Lönnroth - Kuoleman portti, melkoisen mitäänsanomaton jännäri. Kyllä se nyt meni, siinä ruokaa laittaessa, lukuvälipalana. Ei mitään sanottavat arvoista, ei edes arvosteltavaa. Täysin nollattu juttu siis. Lukekaa, jos huvittaa. Welhotarta ei huvita. Olli Lindholm - Ilpo Rantanen - Yhden Yön tarina, Yön tarina Ollin kertomana, kohtuuhyvä jopa. Riittävästi mielenkiintoa ja oikeaa asiaa eli ei mitään kaunistelua vaan raadollista bändielämää, sekoilua, dokaamista. Biisien taustatietoa ja muuta kiinnostavaa. Welhotar suosittaa, jos Yö yhtään kiinnostaa, ihan vaikka muistelumielessä ;D Michal Witkowski - Hutsula, mielettömän hyvä, traaginen, huvittava, hauska ja säälittäväkin opus. Tarinoita homoista Puolassa, neideistä, jotka eivät välitä enää ajaa partaansa vaan tekevät mitä tahansa saadakseen miestä. Osa halajaa takaisin vanhaa kunnon Puolaa ja kiroaa länsimaisen hapatuksen alas helvettiin. Toisaalla taas käydään Wienissä ja nähdään nälkää, rahaa ei ole ja köyhän persekään ei käy kaupaksi. Sedät ja/tai tädit kertovat ja muistelevat kokonaista armeijaa ;D Rivo ja räävitön, mutta äärimmäisen koskettava kirja! Welhotar suosittaa lämpimästi ihan kaikille! Jos kävelee vastaan, hankin omaan hyllyyni, tottakai...
LATTEAA LAUANTAITA!
What Kind of Drink Are You? | |
 | You are a Fine Glass of Wine. You are sophisticated and refined, but also complicated and hard to deal with. Not everyone loves you, but those who do swear that you're the coolest thing since sliced bread. One of these days the people that matter will understand you. Until then, you will be sitting on your throne as the distinguished product that not everyone has the taste to appreciate. |
| Find Your Character @ BrainFall.com | |
Piti tämäkin sitten tehdä, täältä... kerta muutkin!
Blogin merkitystä ja sen pitämistä on taas pohdittu siellä ja täällä. Esim. Johannes Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin -blogissaan miettii blogin muotoa ja tapaansa kirjoittaa. Totean tähän nyt utelialle, jos niitä on, että tämä loki on sekä päiväkirja, muistilista että sairaskertomus. Myös kipu- ja unipäiväkirja tarvittaessa lääkäriä varten, tätä asbestia ei sovi väheksyä. Minä sälytän myös jokaiselle itsellensä vastuun tämän lukemisesta ja ymmärtämisestä sekä yleensä halusta lukea tällaista jorinaa. Niin että pitäkää hyvänänne, sitä saa mitä tilaa. Minä kirjoitan pelkkää tajunnanvirtaa heti aamukaffet saatuani. En minä mitään järkeviä mieti enkä suunnittele päivityksen aihetta tms. Kunhan kirjailen asioita ylös, jokapäiväistä vali-valia, luettuja kirjoja, Vincentin maailmaa. Joskus hyvin harvoin tulee mieleen päivän aikana, että jostain asiasta pitäisi kirjoittaa. Nimittäin suurimmasta osasta on jo joku kirjoittanut ja yleensä paremmin! Miksi minä siis kirjoittaisin, voin toki linkata, jos asia on sen arvoinen.
Siinä se viikko nyt sitten meni, heippa! Eikä mitään järkevää tehtynä, paitsi nukuttua sentään kunnolla. Ei, ei vieläkään kunnon yöunia, edelleen se 4 h, mutta kun on saanut nukkua, milloin haluaa, olen nukkunut parin tunnin aamutorkut ja kunnon päikkärit. On mukavampi olo... paitsi eilen. Särki ja juili vaihteeksi, en päässyt riittävän ajoissa nukkumaan, vihdutti. Joten tietysti hyvin aikuismaisesti kiukuttelin Kummisedälle ja Hörhölle, sehän oli tietty heidän vikansa. Kummisetä tajusi tilanteen ja poistui kotoonsa vain poikettuaan, Hörhö nappasi 10 juuron lainan ja häipyi myös samantien. Hyvä, että tajuavat, prrrle! Olisin varmasti ollut vielä ikävämpi, jos olisivat viipyneet pidempään.
Työkaverini, myös ystäväni T. kävi eilen hakemassa hänelle ostamani kirjan ja kertomassa kuulumisia. Olen melkein kade! Hän sai lopultakin äskettäin diagnoosin omiin vaivoihinsa, kerrotaan tässä nyt vain että diagnoosi on vakava, ei nyt kuitenkaan hengenvaarallinen - harvinainen kylläkin. Käytännössä hän on tod.näk. siirtymässä nyt puolipäiväeläkkeelle tässä syksyn aikana, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan; hän on minua nuorempi ja ehtii vielä tehdä vaikka mitä! Hänellä on mukava miesystävä ja pieni fiksu poika. On ihmisiä, jotka auttavat ja tietävät asiasta... äärimmäisen hyvä juttu. Ja toivon toki myös, että jos tuo puolipäiväisyys (mahd. myöhemmin täyseläke) järjestyvät, myös hänen kipunsa helpottuvat. Kun T. piti lomaa heinäkuussa, hänellä ei muistaakseen ollut yhtään tosi kivuliasta päivää. Eli - en voi kuin toivoa onnea jatkossa, että kaikki naksahtaa kohdalleen tuolla KELAssa ja työnantajapuolella!
Itse manailen jatkuvasti näitä kipuja, jotka lääkkeistä huolimatta järsivät ihmistä. Tämä selkeästi vaikuttaa jo käytökseeni, kuten tuossa kerroin. Eli ärsytyskynnys on välillä melko matalalla. Enkä uskalla tropata kokeiluna niin, että kivut todella lakkaisivat. Epäilen, että samalla alkaisi tulla outoja sivuoireita tai heittäisi överiksi. Nimittäin minä reagoin erittäin omituisesti joihinkin lääkkeisiin. Panacod auttaa, muttei tarpeeksi. En kuitenkaan uskalla heittää sitä 2 x 4 eli 8 kpl/vrk, kuten lupa olisi. Kodeiinin sivuvaikutukset eivät ole kovin mukavia, en kyllä ole mitään oireita saanut, vaikka satunnaisesti olen ottanut enemmänkin kuin 2 x 2. Olen tässä suunnitellut jo erinäisiä toimenpiteitä, jos KELAn päätös ei kohta tule. Ensimmäisenä on listalla yksityispuolen konsultaatio. Pakko, koska arvauskeskuksen lääkärit eivät (ja tämä on siis suoraan sanottu minulle) kollegiaalisista syistä ryhdy tekemään lähetteitä esim. Kipupkl:lle tai muualle, koska hyppisivät fysiatrian ylilääkärin varpaille. Voi perkele, etten paremmin sano! Eikö tarkoitus ole hoitaa ihmistä eikä vältellä vain toisen lääkärin mielen pahoittamista... Mietin jo, että otan yhteyttä Ylilääkäriin noin niinkuin hoidon tiimoilta. Sekin asia jää vielä harkintaan. Mutta en minäkään jaksa enää kauaa odottaa, kohta on tapahduttava jotakin!
Tässähän sitä jo pohjustetaan seuraavaa ruikutusta eli tänään on taas roudausretkipäivä. Iltapäivällä tiedossa siis kipua ja särkyä, samoin huomenna. Ostoslista on metrin pituinen, kaikki on loppu kaffesta pesuaineisiin. Onneksi Kummisetä on jälleen luvannut avustaa. Mitä minä tekisin ilman Belgarionia ja Kummisetää sekä T.T:tä, jotka ovat tarvittaessa luvanneet avittaa tilanteessa jos toisessakin. Kyllä minä yksinkin pärjään, melkein kaikessa. Aikaa menee tuhottomasti ja tulen yhä sairaammaksi, mutta selviän kyllä, jos se on täysin välttämätöntä! Nih! Minä itte...
Ähh, jotain prleen säätilavaroituksia tulee nyt sitten raatiosta koko ajan. Hei, kyllä minä huomaan jos sataa tai alkaa ukkostaa, ei tarvitse mainita vähän väliä. Oikeastaan minä odotan pientä ukkosenpoikasta ennen lähtöä. Ilma on jotenkin painostavaa, nihkeää.
----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Taas mamiska teki sen. Se valvo illall ja kerranki katteli tota kuvalaatikkoo, oli jo pimeetä ku mentii goisii. Nii ni eiks tää herää kolmelt ja mäki sitt tiätty heräsin sen punkeemiseen. Höh, vängertää nyt ylös sänkyst, ettei kissikää saa goisii. Nih, ja sitt viälä sillee, ett ottaa koko yäkkäri mukaa, vaiks mä nukun osittain sen päälä. Ikävä orja tommone. No, toisaalta, mä sain roiskeit, kissiruakaa ja napikoita ihan heti. Tarvinnu ku vähä näyttäytyy ja sanoo lievästi mourr, alko orjaki liikkuu. Vaiks vähä hitaasti kyllä. Tänää se on taas menoss kaupoille. Mamiiih - mulle sitt sitä puukkiruakaa tai pussei, nii ja sitt kakkispurui kans! Ja heekkuu mitä vaa saa kans tuada, ei nii välii mitä, kuha sopii mulle-mulle-mulle! Eile mä nukuin melkee koko päivän toss päiväpeiton alla. Tääll ku kävi erilaisii ihmisii ja kaikki kysy, ett miss mä oon. Sitä mamiskan kaverii T:tä nauratti - se ei oikeesti nähny sitä piänenpiäntä kohoumaa, joka oon mä. Toi peitto ku on kuiteski aina vähä sillee rutussa ja jos mä oon siin peittoje väliss, mua ei näy melkee yhtää *kollivirn*. Oon mä aika pätevä! Hei mä kuulen jotai, joo, ulkona sataa. Kliffaa, ei tarvii enää ikinä mennä ulos sateesee, jossei haluu. Ja mä en muute haluu. Mä meen toho sängyll just nyt!
No ei toi foto oo oikee pätevä, ku mä en käytä kaffetta - mutt siin voiss olla vaiks enne napikoita! Krrrrrrrrrrrrrr-zzzzzzzzzzzzzzz mua alkaa hivveesti nukuttaa, mamiih, millo sä tuut? Muille taas huamisee.
----------------------------------------------
Vincent, kohta tullaan, ainakin viereen. Kissa kuorsaa; purrrrrr-piu-rrrrrrrrrrrrrr-purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-mmmmmmmm-piiiiiiiiiiuh. Kuulostaa vinkeältä!
Päivän slogan: Tänään on viikon paras perjantai!
Päivän biisi: Koiralla on karvoissaan kirppuja
Luettua: Klas Östergren - Herrasmiehet, tämä kulkeutui siis divarista mukaan, vaikka olen lukenut aikaisemminkin. Eli Morganin veljesten elämää 50- - 70-lukujen aikana Tukholmassa, keskellä suuria muutoksia. Toki tässä liikutaan myös Euroopassa, varsinkin toinen veljistä joutuu eräiden tapahtumien johdosta lähtemään Ruotsista... Erilainen, elokuvamainen romaani - jostain syystä minä näkisin tämän kuvina, outoa! Mukana siis jazzia ja rockin tuleminen, yhteiskuntakritiikkiä, II maailmansodan tapahtumia, naissuhteita. Welhotar pitää ja suosittelee muillekin. Ja vielä viimeinen kirjaston kirja, josta pari sivua lukematta eli Oliver Sacks - Antropologi Marsissa, seitsemän paradoksaalista tarinaa. Sacks on neurologian professori, joka tässä kuvaa omalaatuisia sairaskertomuksia, ei niinkään kliinisesti, vaan ymmärryksellä ja tunteella. Kaksi näistä liittyy näköaistiin, kaksi muistiin, yksi melkoisen hämmästyttävä Touretten syndroomaan. Lisäksi todella erikoisia autismin muotoja. Kirja on erittäin lukukelpoinen, ymmärtävä ja sympaattinen kaikkinensa. Tässä ei säälitä erilaisuutta, vaan tuodaan esille mm. ajatus sairaudesta voimavarana ja joskus suurena lahjakkuuden osana tai muotona. Suosittelen tutustumaan erilaiseen ajatteluun - Welhotarta kiinnostaa erinomaisen paljon.
PERJANTAIMAISTA PERJANTAITA!
Pääsimme siis eilen Hakaniemeen. Ilo ja onni, oli tuttu kuski! Yrjöltä hain hiustarpeita ja dödöä, lahjuksina seurasi (huh) kosteusvoidetta iso pullo, käsivoidetta, huulirasvaa, joku rannekoru... eli olen ostanut vuoden aikana taas sen verran tavallista käyttötavaraa, että tuli ilmaiseksi ihan tarvitsemiani tuotteita. Ei paha, Yrjö on kiva. Siis jos sieltä löytää sopivia tuotteita, kuten minä, niin kannatan ehdottomasti tätä puotia. Tässä välissä Kummisetä oli käynyt kietaisemassa äkkiänopean ja tavattiin Hallissa. Näytin sedälle oikeat paikat asioida ja ostin kahdesta paikasta roiskeita, hyviä tuli. Lisäksi nuuskuteltiin herkkuja. Lopuksi ostin aivan järjettömän hyvän omenapiirakan; sellainen suljettu versio, jonka sisällä oli hirmuisen paljon omenaa, rusinoita, kanelia ja - ihmettelin ensin mitä - aivan häivähdys marsipaania! Jössus mitä herkkua, ikinä syönyt niin hyvää piirasta. Hassua, en nimittäin pidä rusinoista enkä marsipaanista, mutta tuohon ne istuivat tod. hyvin! Juu, siis erittäin ohuita viipsaleita vaan. Onneksi se ei leviä vaan sitä tod. voi viipaloida ;D Ai niin, tietty se oli päivän vanhaa eli 50 % alennushalvennuksella, ei sitä muuten...
Kun astuimme ulos Hallissa tarkoituksena kävellä divariin, oli ulkona pimeää, hurjan pimeää. Muutaman metrin jälkeen alkoi tippua isoja pisaroita ja myrsky alkoi. Olipa melkoista menoa; ryskis, räiskis, kabuum, uaaa-uaaa-uaaa, jatkuvaa salamointia, kuin valokuvia olisi otettu. Päästiin juuri toisen divarin suojiin sisärappusille istumaan ja katselemaan. Melkoinen melske. Kävin rauhallisemmassa välissä ostamassa pari kauhuopusta, jotka puuttuvat kokoelmasta, maksoivat yhteensä n. 8 juuroa ,D Hyvä kauppa tämä, lisäksi sain lahjaksi ilmaisen rivin jotakin kimppaveikkauspeliä. En minä tiedä mikä se on, täytyy viedä kiskalle tarkistettavaksi. En minä harrasta mitään veikkausta, perrrkele! Kun myrsky vähän hellitti, käveltiin toiseen divariin, josta ostin yhden kirjan itselleni ja löysin kaverille opuksen, jota hän on etsinyt kai vuoden ajan. Soitin, haluaako hän sen vielä. T. kiljui ihastuksesta, joten ostin hänelle sen. Tosin kovakantisena ja vähän kalliimmalla, esillä ollut versio oli pehmeäkantinen ja viallinen eli viimeiset sivut oli leikattu painossa väärin. Harmi, jos se olisi takertunut mukaan! Eli selvisin ihan kohtuudella divarista - olisi kyllä tehnyt mieli muitakin kirjoja, mutta hillitsin itseni, väkisin!
Käytiin vielä Alepassa hakemassa kissanruokaa, Vincent oli syönyt viimeiset murut aamulla. Taksia odotellessa meni taas aikaa, vaikka siinä pörräsi autoa mennen tullen. Se siitä Iisalmen keskittämisestä, hemmetti soikoon. No, kyllä se takso tuli ja taas kiva, tuttu kuski. Pyysin, voisiko hän ottaa mukaan erään vanhemman leidin, joka ei ollut saanut yhteyttä taksiin. Kiva kaveri, lupasi, menomatkan varrella veimme leidin kotiinsa. Rouva oli tosi tyytyväinen, ei ollut päässyt mihinkään taksikeskukseen soittamalla läpi vaan joutunut odottamaan hallin oviaukossa melkein tunnin, seisten, jalat kipeänä - hän ei kuulema suostu käyttämään keppiä, kun se vanhentaa (ikää oli varpisti yli 80 v. ;D).
Matka vastasi siis tarkoitustaan, bonuksena oli tuo kunnon myrsky *virn*! Kotona jaettiin roiskeet, siten tietysti, että Kummisetä sai rasvaisimmat sikaläskit ja minulle jäi metvursti, paahtopaisti, poro jne. Kummisetä kun jo syö kolesterolilääkkeitä, mutta minä en. Retki tuntui koivissa, juili ja särki täpöllä. Loppuilta meni melkein makoillessa ja lukiessa, välillä tarkistin netistä pari asiaa ja jatkoin taas. Särkee nytkin. Pitäisi pyykille, mutta ehkä jätän huomiseen tai ensi vkolle. En taida pystyä kävelemään pesutuvalle asti! On tämä yhtä perkelettä, ja töissä pitäisi pystyä käymään. Siis jos ei kestä edes noin lyhyttä kävelyä. Kuka kirjoittaisi minut eläkkeelle? Minä en ihan oikeasti jaksa tätä!
----------------------------------------------
Terrrrrrrrve, kavrut! Mäpä sainki tuliaisii, sitä kala-liha-puukkiruakaa, se oli njamskista. Ja sitt mamiska anto roiskeita, semmosii hyvejä... Ja sitt me mentii taas päikkäreill. Tiätteks te, mä taidan nyt vasta alkaa ihan oikeesti luattaa siihen aina vaa enemmä ja enemmä. Mä nukun nyt jatkuvasti sen pään viakus kerällä ja mami saa laittaa käden mun ympärill, ett mä oon niinku turvas. Ei mun päälle, mutt sillee, ett sen kädet kulkee mun ympäri. Siin on sitt hyvä ja mä ainaski nukun tooooooooosi hyvin *virn*. Ja mamiki tykkää. Ja sitt se saa jo siirtää mun häntyliiki, jos se vaiks eksyy sen nenää tai jotai. Se tajuu, ett nyt mä luatan siihen jo ihan eri tavall ku sillon, ku mä tulin taloon. Kyll me välill riidellää ja tapellaa, mutt se on semmost tavallist. Molemmat tiätää, mist on kyse. Ja mä tiädän, ett vaiks mami joskus uhkailee kaikkee hölmöi, ei se sitä oikeesti tarkota kuiteskaa! Eihä? Nytki mä oon täss sänkyss keräll ja kattelen tota nakutusta. Ja mull on hyvä olla. Kohta me mennää uudestaa vähä päikkäreill. Ei toi jaksa varmaa ulos, sen koivet on ihan sohjona. Ei meinannu päästä aamull liikkeelle. Mä huamasin. Sillo me ollaa aika hissuksee himass tää päivä! Ja meill on tulos viaras - se mamin kaveri T. tulee hakee sen kirjan. Se on kiva ihmine, seki tykkää musta ja aina kehuu mua, ihan niinku pitääki, tiätty! Mmmm, ja meill on heekkuu koko päiväks. Ja huamenna tulee lisää!
Ku ei oo omii kuveja taaskaa, nii tämmöst sitte - eli kunnon relaa, hei! Mutt me mennää kans relaa, nii ett huamisee taas!
---------------------------------------------------
Uh, huomenna on kauppa-kirjasto-apteekki -roudauspäivä. Täytyy taas jaksaa. Siis en tee tänään mitään, en.
Päivän slogan: Kauas on pitkä matka - ja yhtä pitkä on myös sieltä takaisin!
Päivän biisi: Suomi-ilmiö
Luettua: William S. Burroughs - Punaisen kaupungin yöt, aivan mieletöntä sekoilua, anarkiaa, merirosvotarinaa, scifiä - homoerotiikkaa, outoja seksisuhteita omituisiin olentoihin, mielettömiä trippejä milloin mihinkin ja ties millä kamalla. Tavallisia huumeita nyt tietysti on saatavissa. Yksityisetsivä, joka sekoaa kulttuuritutkimukseen ja aikamatkailuun. Huh!. Sammakko on taas tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla tämän suomeksi, ziitosta. Welhotar suosittaa kaikille, joita ei yökötä ,D Burroughs ei välttämättä ole kiva kaveri, mutta jössus tuota tekstiä.... Sitten lukaisin nuo pari ostamaani kauhukirjaa eli Kauhujen kirja, se ensimmäinen, numeroimaton osa. Hyviä kauhunovelleja, enää puuttuu osa 7. ;D Welhotar edelleen suosittaa perinteisen kauhunovellin ystäville, tämä on sitä itseään! Ja sitten Dean Koontz - Kaiken keskellä yksin. Yhden vuorokauden kauhunhetket... ja paljon pahaa. Tyypillistä Koontzia, minä vain satun kokoamaan näitä itselleni - suositeltavaa kepoista psykokauhua näin rajuilmojen välissä. Kammottavaa iltaa siis kaikille!
TOISENLAISTA TORSTAITA!
Juu, tänään lähdetään Kummisedän kanssa lopultakin etelään eli Hakikseen, käydään Yrjöllä, Hallissa ja Divarissa - vielä ehkä Uffaffaassa ja maustekaupassa, saa nähdä missä muualla. Ja tuliaisikin tuodaan, ainakin Vincentille ja itsellemme. Kaikki on jo pakattuna ja matkavaatteet valittu! Ettekä varmaan arvaa, mikä on ollut ainoa ongelma? No, HMPK, joka ei suostunut ymmärtämään tilaustani. Jätin tilauksen niin, että hakuaika kotoa on auki, tuloaika Hakikseen n. klo 10. Noutoaika n. klo 12. Eli annoin heille tarpeellista pelivaraa, kunhan meille jää pari tuntia aikaa. No, sieltä tarjottiin sitten noutoa klo 10.15 ja hakua klo 11.45. Kirjoitin perkeleenmoisen huutoraivaripotkuvastineen, että eivätkö he osaa lukea, Malmi-Hakaniemi -välillä kuluu vähintään 20 - 30 min. Jumalauta, nih! Neljän (lue -> 4:n) eri viestin ja kannanoton jälkeen sain haluamani lähdöt. Ziis, puhelimessa jos olisi asioinut, olisi varmaan ollut vielä vaikeampaa. Ja nyt on taas dokumäntitkin, milloin noudetaan... Argh, kuka hitto on valinnut ne törpöt työntekijät sinne? Eikö niillä ole Tsadin karttaa? Kerran Iisalmen mukaan matka Haukilahdesta Hakaniemeen olisi kestänyt 8 minuuttia! Eihh, en jaksa edes ajatella muita mokia, pyrin unohtamaan ne aktiivisesti. Olenhan minä aktiivisesti raponnut.
Susu huomautti jo eilen aurinkorasvasta, täytyy muistaa! Heräsin tuossa klo 2 aikoihin hikikeleihin, ilma ei liiku mihinkään, kosteusprosentin täytyy olla melko korkea, lämpötilakaan ei ole alhainen. Eli, rasvat mukaan tai ostetaan Yrjöltä *virn*! Muuten siellä on kaunis, rauhallinen elokuun yö. Joku porukka valuu kapakasta tännepäin, mölinä kuuluu kauempaa. Ei haittaa, voisin olla itsekin mukana. Ensi vkolla olisi joku tuuni-nimisen mestan järjestämä happening ravintelissa; ohjelmaa ja ruokaa. Pahaa pelkään, että tarkoituksena on myöhemmin syksyllä tiedottaa meille jotakin ikävää. No, mitä se määräaikaiselle, typerälle työntekijälle kuuluu... Peruin koko jutun, koska vapaa-ajanmatkat eivät riitä muuten tälle kuulle. Elokuu on pitkä kuukausi ja tässä tulee ylimääräisiä matkoja, mm. se Upinniemi, nämä lomamatkat, lähiopetuspäivä. Lisäksi olisi tarjolla, myös ensi vkolla, ilmainen leffan ennakkonäytös sekä kaverin keikka, kerrankin tässä lähellä. Niin että, matkoille on käyttöä, kun pitää päästä vielä kirjastoon ja ruokakauppoihinkin.
Eiliset lomatoimet: imurointi, kylppärin pesu, pahimpien paikkojen moppaus... siinä päivän mittaan hiljakseen. Ei paha. Meni suht. sutjakasti, kun pystyy pitämään taukoja riittävästi.
Piru, en keksi edes aasinsiltaa! Mutta pakko kertoa, kun Vincentkään ei reagoi: myin pitkästä aikaa juttuni aivan oudolle ulkopuoliselle taholle ;D Kiva, sain vielä lievästi kiittelyjä ja lisäpyynnönkin, tosin maltillisen sellaisen. Palkkiot eivät ole korkeat, kyseessä on tavallaan ammattia etäältä sivuava lehti, joka uusii profiiliaan. Siitä huolimatta, Welhotar on iloinen. Toista juttua väsäilen, sovin tästä jo ensimmäisen yhteydessä. Vähän toisentyylinen vain, ehkä samaan numeroon, ehkä varalle. Mutta kuitenkin, kivaa! Niin että, tekisi mieli jäädä keikkailemaan ja tekemään siinä sivussa juttuja, molempia friikkuna. Sopisi meikäläisen perussairauteen aika hyvin, yhdessä niillä saattaisi hiinä-ja-hiiinä elääkin! Ei, järki käteen. Laitan nyt aluksi kaikki keikka- yms. ylimääräiset (!) tulot Uusi läppäri ja heti -projektiin. Katsotaan sitten vuoden vaihteessa, mitä Tsadi tarjoaa vai tarjoaako mitään.
-------------------------------------------------
Krrrrrrrrr-ZZzzzzzz-purrrrrrrrrrr, Mami on hölmö! Mä en siis tajuu, nyt se taas pönkii ylös ja herättää mut. Mä skrivaan vaan tän ja meen takas goisii. No, se kyll nukku eilen ainaski kolmet päikkärit, mä nimittäin nukuin sen nassun viakus, ett mä tiädän. Ett voi kai se sitt valvoo, mutt ett herättää mutki siin samall. Vai olisko se joku kosto? Mull kävi eile vähä vahinko, mä nimittäi sain munuaisii. Ja kun ne nyt on nii heekkuu, mä vetäsin se slurps-kaikki-heti. Ja oksuin sitt kohta pois. Onneks partsill, ett ei tullu ihan hirvee siivo. Eikä mami ollut vihane, vähä vaa urputti, ett pitääks ne muhentaa tai jotai, ett eiks pilppumine riitä. Ja sano mua ahnimus ronttimukseks *möks*. No, lupas se kuitenki tsiigaa, ett jos se tois jotai mulle hallist. Se kyll puhu jostai ihan oudost, en muista, ett oisin syäny. Broiskun maksast, nimittäi! Se meinas, ett se ite syä sitä =O Emmä tiänny, ett ihmisetki syä semmost. Vaiks mami syä kyll muutenki outoi juttui. Ainaski välill. Ja tunkee niit haisupurveleit ja vihreit, ett mä aivastelen. Katotaa nyt, mitä on taas tuloss! Onneks ne ei oo pitkää. Mä pääsen ainaski iltapäiväpäikkäreill taas mamiskan kaa! Uskokaa pois, lomall oleva orja on kissille iso ilo. Ei tarvii paljo sanoo ku mourrrrrrrrr nii tuadaa ruakaa. Ja sitt ku kattoo ja pyärii nii se leikkii mylpyröill mun kaa, hakeeki viälä niitä ja kaikkee. Ett kyll saa olla tyytyväine. Vaiks eile se siivos - se ei olle kliffaa. Imuri ja moppi ei nyt oo mun suasikkei!
Kavrut tääll ku on esitelly petejää ja kaikkii, eikä mull oo mitää semmosii. Kaikki paikat on mun. Nii ni mä löysin sitt tämmöse, ainaski Mustall tää ois aikastas magee, ja oikeestaa kaikille teill upeill tummill leideille ;D Mutt mä jatkan nyt goisimist. Huamenna taas!
-------------------------------------------------
Minä jatkan matkan esivalmisteluja... jännittävää!
Päivän slogan: Elämä on täynnä yllätyksiä, syö jälkiruokasi ensin!
Päivän biisi: Somebody To Love
Luettua: Martin Amis - Keltainen koira, erilaista, hypähtelevää kerrontaa. Päähenkilönä ns. kunnon mies, jonka elämä muuttuu pahoinpitelyn yhteydessä. Mukana myös degeneroitunut kuningasperhe, Kohulehden pornotoimitus, seksuaalista perversiota ja länsimaiden perikatoa sekä tekstarikirjeenvaihtoa ,> Welhotar tavallaan piti tästä, ei ehkä helppolukuista, mutta ajatuksia herättävää kyllä. Suosittelen siis... Charlotte Chandler - Se on vain elokuvaa, Aflred Hitchcockin elämänkerta, minä pidin tästä. Olen aina pitänyt myös Hitchcockin elokuvista, joten kerrankin hyvin taustoitettu elämänkerta. Affun elämä lapsuudesta aivan loppupeleihin asti. Erinomaisen lukukelpoista, kepeää, mutta silti hyvää ja tarkkaa tekstiä. Mukana myös aikalaisten haastatteluja eri elokuvien osalta sekä täydellinen filmografia alan harrastajille. Welhotar suosittelee tätäkin. Niin, ja välipaloina olen nautiskellut Rosettan Pomo on pahin, pieninä annoksina säästellen, kuin karkkia ;D
KETTERÄÄ KESKIVIIKKOA!
Tiistai ja aamuyö eli viikko on vasta alussa. Elokuu on mukava kuukausi, syksy alkaa. Welhotar pitää syksystä, ei niin kuumaa, ei liikaa inhaa aurinkoa, mahdollisesti sieniä ja muuta eli sadonkorjuuaika. Kesäkurmitsaa näkyykin jo, ei vielä säilöntään, mutta ruuanlaittoon. Odottelen tässä, milloin Papu alkaa lahjoa meitä palstansa ylijäämätuotteilla. Tahtoo piklessiä, se oli viime vuonna ehdoton suosikki kaikkien mielestä. Eilen muuten avasin viimeisen purkin kurpitsasosetta... hirmu hyvää se vaan on vieläkin. Nyt vetelin sitä sinällään leivän päälle. Ja niin, BTW, edelleen haluan tähdentää, että joku viettää toista lomapäiväänsä!
Eilen sain aikaiseksi jopa kaksi asiallista asiaa: hoidettua kukkaset sekä hinkattua keittiön kaakelit ja työtasot. Tuossa hinkkaamisessa on yllättävän iso homma. Pieni keittiöpuoli, valkoiset kaakelit - ei hyvä yhdistelmä, jos laittaa ruokaa jatkuvasti, ruokaroiskeita löytyy ympäriinsä vaikka kuinka joka päivä muistaa pyyhkäistä hellaa ja sen taustaa. Eli Tolua meni, mutta siistiä tuli. Itse asiassa, en olisi varmaan saanut aikaiseksi mitään, mutta kun Kummisetä tuli vaahtoamaan fatta-asioistaan, en jaksanut enää selittää, miten ne lasketaan (siis laskutapa oli oikein, vika oli siinä, että hänelle oli tietyn ajan kuluessa tullut liikaa rahaa, siis laskennallisesti liikaa!). Selittelyn sijasta aloitin sijaistoiminnot eli hinkkaamisen kertaan ja toiseenkin. Phuh, hikihän siinä tuli.
Tänään ajattelin, siis vain ajattelin, keskittyä edes kosmeettiseen siivoukseen. Saattaa myös olla, että nukun. Minulla on varaa valita. Huomenna matkaamme Hakikseen, ihan ainakin pariksi tunniksi. Oikein ajan kanssa siis *virn*. Onhan ne tuliaiset hankittava, minun pitää käydä normipaikkojen lisäksi mahd. myös Uffaffaassa ja maustekaupassa. Divariin mennessä pitää muistaa, että rahat on syytä olla silloin melkein lopussa. Muuten poistun taas kassillinen kirjoja mukanani. Iiik.
Hörhökin poikkesi ja oli lähes kunto-kunnossa eli pystyi jopa juttelemaan. Jätin tilauksen eräästä asiasta Malmin Valintaan, toivottavasti sekin hoituu pikapuoliin. Hän, vaihteeksi, haki avaralainaa ja minä kilttinä ja mukavana ihmisenä (kuulenko ivallista naurua jostain kaukaa?) tietty lainasin. Toki tähdensin, että rahalla EI ehdottomasti saa ostaa ruokaa, vaan se on käytettävä täysin ja kokonansa viinaan, mieluummin vielä kirkkaaseen viinaan. Hörhö oli yllättäen samaa mieltä ja lupasi noudattaa ohjeita tarkasti ja huolella.
Kissin kanssa keskityimme eilen nauttimaan broiskusuikaleita ja sekovihanneksia eli kukka- ja parsakaalia sekä porkkanoita, sipuleita ja kesäkurmitsaa. Kera tavisriisin, ikävä kyllä. En muistanut ostaa ohra-tumma riisi -sekoitusta, joka on aikastas hyvän makuista. Kissille kelpasi broisku sekä kissinruoka erinomaisen hyvin. Nyt kun karvanlähtö on lähes ohi ja ilma viileämpi, alkaa ruoka maistua. Purkillinen lohipalaa menee melkein päivässä. Eikä kissi liho. Eläintohtorin mielestä Vincent on sen mallinen, että tuleekin pysymään hoikkana poikana. Pitkä ja hoikka, komea mies - minulla on siis sellainen residenssissäni! Käykö kateeksi, ystävät, kysyn vaan?
Hmph - Welhotar on sortunut sitten taas. Juu, peljätkää vaan, eilen yllätin itseni katsomasta TV:ta, Uutiset ja Salkkarit, ähh, hävettää...
--------------------------------------------------
Muaaaaaaaah, huamenta kaiffarit! On se sitt kliffaa, ett mami on himass. Mä ihan varmuuden vuaks kuljen sen mukana ja nukun sen viakus. Ja joka päivä saa taas hyvää ruakaa. Muutaki ku kissinmuanaa, niinku. Ja sitt se pesi kauheest pyykkii, nii ni nyt on taas se mun lemppari sänkypeitto tossa. Sen alle on kiva pönkii ja mennä päikkäreill. Mä aina huijin mamii, se ei ikinä voi olla ihan varma, miss mä oon. Ku mä saan sen peiton vähä sekasin, mä osaan mennä ihan plittanaks sen alle. No, ehti se kerran jo heittäytyy mun päälle ja mä vaan goisin. Se hualestu, ku mitää ei kuulunu, mutt ku mä nukkusin jo. Mä sitt vaa vähä vaihdon asentoo *virn*. Ja Kummisetä ja Hörhö käy melkee joka päivä. Poikaa ja Stifloi on vähä ikävä, mutt mami sano, ett kyll se taas tulee. Parin viikon pääst. Mutt siihe on kamalan pitkä aika. Nih! Mami jaksu leikkiiki mun kaa ja mäki jaksoin leikkii, ku ei oo ihan nii hirmu kuumaa. Ja mull on jo monta punast mylpyrää. Mutt kyll mä niinku mialuummi lepää aikastas paljo. Ett mä jaksan taas syädä ja vahtii mamin touhui.
Höh, mun kuvat loppu taas, joku Pojan kuva on, mutt mä laitan ne vaiks myähemmi. Tämmösen kissitaksin mä löysin, hih, mullekki kelpais. Mutt nyt mä otan piänet aamu-unkot toss sänkypeitoll, mamikii varpisti tulee viälä viakkuu. Huamisee taas.
----------------------------------------------
Tulen viereen tai jatkan lukemista, katsotaan nyt...
Päivän slogan: Urani muistuttaa vartaloani; lyhyt, pullea sieltä ja kapea täältä sekä omituinen ja erilainen muutoinkin!
Päivän biisi: Kaljalaulu
Luettua: Josefine Adolfsson - Ketä kiinnostaa?, rankka kuvaus nuorista, jotka popsivat mömelöitä, sekoavat huumeisiin ja muuhunkin rankempaan. Lopulta edessä on koulukoti, katko, mielenterveystoimisto, mielisairaala - tyypillistä kyllä, että Ruotsin kansankodissa(kin) hoidon saaminen on vaikeaa... Hyvää, mutta rajua kerrontaa. Suosittelen kaikille, älä kuitenkaan tyrkkää kirjaa mielikuvitusrikkaalle teinarillesi, joka ehkä haluaisi kokea jotain huippuhetkiä, tästä voi saada kipinän "elää kuten kirjoissa". Eli, Welhotar piti tästä. Juntta Kuulasvuo - Dorkaselli, lyhyitä tarinoita siitä, miksi dorkasellissä tai Agnesissa ollaan... Selkeää, lyhyttä, karmaisevan hullua tarinaa. Welhotar ei erityisemmin pitänyt, taustat jäävät usein pois. Muoto ei oikein miellyttänyt. Ja kun tietää totuuden osasta näistäkin asioista, ei halua välttämättä lukea niitä. Sorry, Juntta! Ja heti perään saman kirjailijan Leka, joka on jo vähän parempi vankila- ja rikosromaani. Asiaa, eli tätä voisi jo sanoa dokumentaatioksi, vaikka fiktiotahan tämä tietysti... Näin malmilaisittain, erittäin uskottava, kulkeva tarina. Hiukan tuntuu, että jotakin on jätetty (tai jäänyt) pois ;> Kunnon linkkiä ei valitettavasti löydy. Jo Nesbo - Pelastaja, taas erilaista Nesbota... Pelastusarmeijassakaan ei voi olla nuhteeton, Harry Hole selvittää jälleen asioita omalla tavallaan, kroatilaisiakin on mukana - ja mitä ja kuka onkaan omalaatuisilta tuntuvien murhien takana? Welhotar piti jälleen tästäkin. Nesbolla on erityinen tapa kirjoittaa, josta kaikki eivät pidä. Suosittelen siis vilpittömästi itse, kuten tiedätte, Welhotar pitää näistä pohjoismaalaisista dekkareista, Nesbo on Turskalan lahja Juuroopalle *virn*.
TIIVISTAHTISTA TIISTAITA!
Ei sillä, että tekemistä puuttuisi. Ei todellakaan. Lähinnä mitä minä tekisin ensin? Täällä on siivottava vain parista kohtaa, sisältä ja päältä. Ei sen kummempaa. Ja yksi, vain yksi, kaappi olisi vielä järjestettävä. Ja pestävä paljon pyykkiä, mutta se jää nyt odottamaan kortin latausta (kestää 2 - 3 pvää). Valinnanvaraa siis on. Ja jotakin hyvää ruokaakin olisi nyt kiva laittaa, muhitella vaikka uunissa. En vaan ajatellut asiaa kaupoilla käydessä. No, on pakkasessa jotakin, täytyy katsastaa kohta.
Eilen nukuin ruhtinaalliset 3 h päikkärit, oikeaa kunnon unta. Ja näin mahtavia unia, kuten aina päivisin nukkuessani. Nyt armeija punkeaa esiin, hah, olin nimittäin kadettikoulussa. Minä, Welhotar! Ja naapurina oli tosi tumma, jostain etelän maista oleva hyyyyvin nuori kaveri ;D Uni oli mukava ja täysin kahjo muutenkin. Herätessäni olin ihan sekaisin, kaikesta. Piristyin iltaa myöten ja menin tavallista myöhemmin nukkumaan. Kohtuuhyvin unta, heräsin vain kerran.
Kyllä minulla on fiksu kissa *nauraa ääneen*. Tuossa alkuyöstä nukuin päiväpeiton päällä, ylläni pitkä, nilkkoihin ulottuva yökkäri. Heräsin johonkin ja vähän käännähdin, pian kissa pomppasi äänettömän sulavasti masun puolelle. Luulin hänen asettuvan hiljaa nukkumaan siihen. Ei, ei nyt sentään. Hyvin varovasti silkkitassu kävi kääntämään yökkärin helmaa nilkoista polviin päin kunnes se muodosti riittävän makuualustan kissan herkälle hipiälle. Auuuuuuts, aloin nauraa melkein ääneen. Niin hipihiljaa, niin pehmoisen varovasti... en olisi taatusti herännyt! Oli sääli lähteä siitä pissille ja heittämään pami unen jatkumisen varmistamiseksi. No, tullessa kuitenkin varoin ja jätin kissille riittävästi nukkumatilaa *virn*.
Koipia riipoo, vasen lapa on taas kipeä, jumissa, tunnoton. Mietin, pitäisikö lähteä arvauskeskukseen. En mene, vasta loman jälkeen. Ei tilanne tästä miksikään kuitenkaan parane, sehän jo tiedetään. Missä hemmetissä se KELAn päätöskin nyt oikein viipyy? Ei tässä oikein ennen sen tuloa viitsi ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin, joita olen suunnitellut.
-----------------------------------------------------
Huaaaaaaamenta, kaiffat! Hei, arvatkaas oliks mull taas kliffa päivä eile. Orja laitto nimittäi kaks kertaa fisuu. Ensin päiväruuaks se teki jääfisust jotai siänihässäkkää. Mä pidin hurjaa mouruumista ja sain ison biitin sitä fisuu. Söin tosi nopeesti, mmm, se on sitt hyvää. Sitt me nukuttii oikeen isot päikkärit, mä ihan mamin viäress tiätty. No sitt orjall tuli illalla viälä vissii nälkä. Nii, se kärtsäs taas niit mustii leipii ja avas donaripurki. No, siitki mä sain osani. Vaiks olin jo siinä väliss ehtiny pummii tavallistaki kissiruakaa, fisuu seki. Oikee fisupäivä, kyll joskus käy tsäkä! Ja sitt me taas nukuttii. Äh, mami toss jo kirjottiki, mä luulin, ett se mitää huamaa, jos mä vähä käännän jotai siihen mun masun alle. Ku se on pehmost ja lämmint, ku sen vaate on mun alla. Eikä se pääse salaa sitte pakoo. Hmph - se oliki hereill, höh! Mutt sitt se tuli takas ja taas me goisittii. Nyt se ei vissii meekkää töihi. Mä unohdin, ett sill on loma. Ett se pysyyki kotona mun-mun-mun kaa ja hellii tiätty mua. Mitä jostai siivoomisist tai semmosist. Parasta, että hoitelis mua, ku kerranki on aikaa. Nih!
Ihan varpisti toss haisuu fisu, varpisti!!! Mami ottanu haisukädell kiinni tai jotai, mä oon tarkka poika nimittäi. Nuuskuttaa tarttee. Ai, mä kuarsaan vai. No joo, tota, toss välill vähä otin tirsat. Ei sitä nyt tartte kaikill kertoo! Nyt mä luen tän tekstin, joo, ihan ok. Nyt mä käännyn ja jatkan unii. Se on taas huamisee!
-------------------------------------
Minä menen myös nukkumaan vähän lisää tai jatkan lukemista.
Päivän slogan: Aivojen tallennuskapasiteetti on hyvä, mutta hakutoiminto kehno - olisikohan Mikrosoftilla sormet pelissä...
Päivän biisi: Only The Lonely
Luettua: Arturo Perez Reverte - Taistelumaalari, erittäin omintakeinen, puhutteleva, omalaatuinenkin kirja. Entinen sotavalokuvaaja on linnoittautunut torniin, jossa maalaa näkemystään sodasta. Hänet yllättää mies, josta hän aikanaan on ottanut palkitun valokuvan. Kroaatin tarkoituksena on murhata maalari, maalarin taas saada työnsä valmiiksi. Tänä aikana käydään äärimilleen ladattua keskustelua sodan olemuksesta, tuhosta, kidutuksista, tapahtumista. Suosittelen... en herkkähermoisille. Charles White - Tutti Frutti, Little Richardin ihmeellinen elämä, todella täydellinen, tarkistettu ja korjattu elämänkerta, vieläpä suomalaiset huomautuksetkin mukana ;D Kaikille kiinnostuneille lähes pakollista luettavaa, koska hänen esimerkkiään on seurannut koko sukupolvi bändejä! Erittäin sujuvaa tekstiä, monelta eri haastatellulta kerättyä faktaa sekä, tietysti, Little Richardin omat kannanotot. Satu Hassi - Tukka hattuhyllyllä, erinomaisen hyvä päiväkirja, jossa käydään läpi rintasyövän toteaminen ja hoito, poliitikon arkea, Natura-ohjelmaa, Kioton sopimusta, viidettä ydinvoimalaa sekä tiedotusvälineiden kaksinaismoralismia ja tahallisia väärinkäsityksiä. Lisäksi Hassin normiarkea, elämää Tampereella, Helsingissä sekä mökillä. Mukana myös pari riivatun herkullista ruokareseptiä. Olen aina pitänyt Hassista ja hänen kirjoistaan, joten Welhotar suosittaa, ihan kaikille... luin tämän kertaalleen hätäisesti pikalainana jo aikaisemmin, nyt vähän tarkemmin ,D
MEHUKASTA MAANANTAITA!
