TERVETULOA JUHLIIN - KÄYKÄÄHÄN PEREMMÄLLE!

TERVETULOA MEITIN PUOLISATAVUOTISJUHLIIN!

Aloitamme tietysti kuohuviinillä – olkaapa hyvä. Tuolla on tarjolla myös alkoholiton kuohuviini, Pommac tai raikas vesi – kippis.

Tässä jutustelun jälkeen siirrytään sitten puhvetin puolelle. Tänään on tarjolla voileipäkakkua, kala- ja kasvisversiona. Käykää kiinni ja ottakaa lisää! Molemmat ovat hyviä, kasvisversio on myös laktoositon. Se on vaan niin ruma, että kuvaa ei ole ,D

Jälkkäriksi tarjolla kaffetta ja rahkaleivareita, halukkaat saavat myös vaffaa kaffetta =D

Vincent tarjoaa kavereilleen tässä vähän muonaa eli katkista, lohta, määkäruokaa ja raksuja. Myöhemmin on tarjolla erilaisia napikoita sekalainen valikoima. Tarkoitus on, että niitä sitten heitellään kissijengille tuolloin tällöin leikkien ja tanssin lomassa.

Musiikkina tänään ihan kuulkaas vinyyliltä The Doorsin koko tuotanto, Janis Joplinia, Led Zeppeliniä, Beatlesia ja Rollareita - noin niinkuin pääasiassa. Ylläreitä mukana ja välissä ,b Kotimaisista kuullaan Leevi and The Leavingsiä, Juicea sekä koko Freukkareiden tuotanto. Erittäin rauhallisena hetkenä kuuntelemme hieman Bachia ja cembalomusiikkia. Vieraat voivat tuoda mukanaan omat äänitteensä, kiitoksia vaan... (ja välihuuto: soita v*ttu Paranoid hyväksytään!).

Illan aikana on jatkuvasti tarjolla boolia, myös ilman alkoa!

PIDETÄÄN KIVAA – JÄTTÄKÄÄ VIESTIÄ!

TÄYSKYMPPISIÄ, JORINAA JA KUVEJA!

Äh, taas meni unet pipariksi! Kun yhden yön saa joskus nukuttua kunnolla, seuraa viikko aivan älytöntä kierimistä ja pätkäunta, särkyä ja muuta mukavaa. Ja kissamärinäherätys, tietysti. Kuka jaksaisi leikittää kissaa useamman tunnin illalla? Vapaaehtoista kaivataan...

No niin, täytyyhän se tunnustaa: Vietän tänään täyskymppisiä ja ensin tietysti tämä aamurapo, päivällä sitten juhlat. En minä kyllä tunnusta ikääni, tunnustan kyllä elähtäneeni. Se on aivan eri asia. Yritin töissäkin pitää asian salassa, mutta prhnan työnantajapuoli tietää syntymäajat eli sain komean puheen P-P:ltä isot halit koko porukalta ja kivan ruusupuskan. Kehuivat vielä mukavaksi työkaveriksi – kyllä se lämmitti kapista Welhotarta kuitenkin jollakin oudolla tavalla. Alla siis vähän matkaa tehnyt kukkapuska, jota ystävä raahasi pitkään muiden kassien välissä Malmilla ,D

Samainen ystävä muisti myös lahjalla, joka on koipivammakolle ja yleensä kylmäkoipiselle Welhottarelle tyylikkäin mahdollinen lahja. Sain upouudet, ihanat ja aidot Aino-tossut. Kiitos vielä, ai että ne on lutuisat. Lämpöiset ja mukavat, sopivat ja trendikkäät. Lisäksi Äitee muisti tytärtään, sain tummanpunaiset satiinilakanat, joissa on mustia ruusua. Sexyä oikein. Tässä kuvassa molemmat lahjat esiintyvät sitten yhdessä – eivätkö sovikin upeasti yhteen? Welhottarelle tyyli ennen kaikkea.

Minä lupaan, että mies, joka tämän johdosta minusta kiinnostuu, pääsee meille kaffelle – siis oikeasti päiväkaffelle, ei ”semmoiselle päiväkaffelle” *maailman levein virn*.

Belgarion kävi eilen lounastamassa. Syötiin luutonta kanantissiä kevyesti paistettuna (hei, tissit mainittu!), riisiä, makean kirpeää currykastiketta (kastikkeen salaisena aseena makea kurpitsahillo) ja salaattia. Jälkkäriksi poika taikoi taas muffareita, jätin itselleni kaksi, muut hän sai viedä mukanaan. Jouduin myös ottamaan hänestä foton opiskelijakorttia varten. Belgarion halusi kuvan naturel eli ei edes suostunut kampaamaan hiuksiaan ja sitten vänisi kuvasta. Höh, se kelvatkoon ja kelpasihan se. Minä taas sain Inkyltä mustetta tilatessani myös fotopaperia ja vängersin oikean foton Belgarionista työpaikan seinälle – hyvä tuli! Kumman hyvin nuo monitoimilaitteet, siis halvat kotiversiotkin, toimivat kuitenkin fotopaperinkin kanssa.

Muistaessani, laitettakoon tähän vielä vaffan kaffen ohje: vaffaa kaffetta ja kirkasta – molempia sopiva määrä. Turkulaine tapa o sitt, että laiteta marka kolikko kupi pohjall. Kaareta kaffet nii pal, ett kolikko ei enä näy. Sitt kaareta viina potust nii paljo, ett kolikost näke sen numero. Taatusti toimiva ohje =D Tässä kuva perjantailta eli Kädet, Jotka Avasivat Pullon!

Kovasti kuvapitoinen postaus tällä kertaa. Mutta kun ei oikeastaan ole hirveästi valitettavaa. Koipia särkee, mutta se on sitä normisärkyä. Nukuttu on jonkin verran ja syötyä on tullut aivan liikaa. Tänään taidan vielä laittaa ruokaa, joka kävisi myös Kummisedälle. Hän kun on näistä juhlista puhunut jo puoli vuotta, vihjaillut ja käkättänyt. En minä voi olla soittamatta hänellekään.

Muuten elo on siis rauhallista, emme vietä Vincentin kanssa mitään ns. oikeaa juhlaa. Emme pidä täytekakuista emmekä upeista ruuista. Emme odota lahjoja emmekä vieraita. Meille kelpaa vähempikin, kunhan se vain maistuu ja yhdessä on mukavaa. Juhla lähtee muusta kuin ulkoisista puitteista, eikö vaan!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta kaikki kissinkat Lokistaniassa! Mami sano, ett mä saan nyt kutsuu ihan kaikki kans niihi päiväbileisii mukaa. Nii ett tulkaa sitt klo 13.00 jälkee tänne. Meill on kisseill omat juhlamuanat ja kaikkee. Sitt on lelui ja omiiki lelui saa tuada. Me saadaa koko partsi omaa käyttöö ja sinne puhvetti ja sitt kylppäri ja base on kans meill varattu. Ett tulkaa ihmees kaikki. Ku me ei pidetty mulle mitää juhlii nii ni sitt funsittii, ett pidetää kunno juhlat yhess. Mun mami <3 Poikaki kävi eile, mamin Poika <3 <3 Ja sitt kävi Gummititi, ku leikitti sill däänsserill ja toi heekkui, mä pakasta sitä enite viaraist ihmisist <3 <3 <3 Ett mull on ollu tosi hyvät muanat ja kaakit ja heekut ja semmost. Ja mä nukui eile päiväll tiätteks iha mami pääll, sillee tassut sen kaulall. Ikinä oo semmost tehny =o Oli vaa nii mukavaa makoilla mami kaa ja nukkuu välill ja mami luki ja välill se puhu puhelimess ja mä sain vaa olla ja nauttii. Tosi kliffa viikendi ollu tähä asti. Mä en laita fotoo. Tää on nyt sitt niinku kutsu ihan kaikill kissinkoill – tulkaa käymää, joookosta. Valvotaa ja bailataa vaiks koko yä *virn! Mami lupas >o<

----------------------------------------

Kyllä – kaikki Lokistanian ystävät ja uudetkin tuttavat ovat tervetulleita iltapäivällä, kissoineen, koirineen ja ystävineen mukaan!

Päivän slogan: Juhlat ovat mukavia – Polgaran juhlista jaloin tai taksolla ,D

Päivän biisi: Kaikkea mahdollista hyvää tulossa iltapäivällä.

Luettua: Mark Johnson – Väärillä raiteilla. Tositarina narkkarin elämästä lapsuudesta lähtien. Isän halveksimasta lapsesta, jota pahoinpidellään ja joka eksyy ns. väärään seuraan. Rankasta huumeiden käytöstä, elämästä kaduilla, rikoksista ja siitä, mitä kaikkea ihminen tekee saadakseen päihteitä. Tarina on muutoin hyvä ja pidän tästä. Ainoa asia on tämä AA-puoli, johon itse en perskohtaisesti usko! Jokainen voi olla eri mieltä, tässä minusta vain riippuvuus korvataan toisella. Ok, ok, tiedän, että moni on sillä tavoin päässyt erilaisista riippuvuuksiistaan. Minua ei vain kosketa tuo ns. korkein voima eikä 12 askelta. Muuten suosittelen kaikille, varsinkin niille, jotka eivät ole nähneet läheltä ketään jostain riippuvaista henkilöä eivätkä tunne asiaa lainkaan. Eli käy lukemiseksi, mutta muistakaa kriittinenkin ote! Inger Frimansson – Häränsydäminen mies. Paloasemilla alkaa tapahtua outoja eli tulipaloja syttyy ja palomies kuolee jonkun murhatessa hänet palon aikana. Koko ikänsä palomiehen urasta haaveillut kaveri näyttää sekaantuneen asioihin, mutta onko näin? Muitakin murhia tapahtuu... ehkä. Onko kaikki todella sitä, miltä se näyttää. Hyvä psykologinen trilleri ihmisen mielen pimeästä puolesta, suosittelen!

                                                

                                                        SUNNUNTAITA JA JUHLIA!

PS: Kas, kas – pidetäänpäs samalla blogin 60 000. kävijän pippalot, kun sekin tuossa kohtapuoliin tulee täyteen. Ei sitä nyt juhlia joka viikko aleta järjestestellä – eli nyt onkin monta juhlan aihetta =D

PPS: Muistakaa, tänään klo 13.00 alkaen, sama Polgara-blogi, sama Polgara koneen ääressä, sama Vincent pitämässä jöötä – TULKAA MUKAAN, VIRTUAALIJUHLA PARAS JUHLA!!!

KUTSU WELHOTTAREN TÄYSKYMPPISJUHLIIN SUNNUNTAINA - KAIKKI MUKAAN!

Arvoisat kanssalokittajat!

Tämä on KUTSU Welhottaren täyskymppisille, joita siis virallisesti vietetään sunnuntaina 31.8.2008!

Kaikki ystävät, sekä kaksi- että nelijalkaiset, ovat tervetulleita pitoihin lokiimme minun ja Vincentin vieraiksi. Juhlat alkavat klo 13.00 ja jatkuvat niin pitkään kuin jaksetaan =D

Tarjoilua, ystävät voi ottaa mukaan!

Tervetuloa!

HIUKKA LYHYT JA MYÖHÄINEN RAPON TYNKÄ =b

Heh ja sorry! Tämän aamun päivitys on lyhyt, mutta kertonee kaiken ;D

Ystävä oli eilen kylässä, harvinaisen mukavaa. Kävimme ensin Malmin kaupat läpi ja suuntasimme residenssiin. Tekaisin (miten helpolta se kuulostakaan) tipupiirakan, ystävä teki mainion salaatin. Söimme ja joimme, purps! Jälkiruuaksi myöhemmin vaffa kaffe ja omena-kaneli –pitkoa, Eestin Serkuista tietty. Olipa kotitekoisen makuista, täytettä oli aavistuksen liian vähän, muuten herkkua.

Jatkoimme iltaa juomalla siideriä, minä vähän orankilonkeroa ja jömmasiideriä. Pesimme pyykkiä – mikä hienostunut juhlanviettotapa ja hyödyllinen vielä! Juttelimme asioista, niiden vierestä ja päädyimme työpaikoista venäjänkieleen ja erilaisiin muihin tärkeisiin asioihin, kuten mattoihin, viherkasveihin ym.

Railakkaampi postaus kuvineen ym. tulossa joko illemmalla tahi huomenna. Nyt olen nukkunut erinomaisen hyvin ja pitkään kissan vieressä. Odottelen Belgarionia juhlalounaalle puoliltapäivin, joten taidan mennä vielä vähäksi aikaa pitkälleni.

Vincentkin nukkuu vielä sikeästi eilisen leikkisession jälkeen, joten hän ei halua tulla pitämään omaa palstaansa.

Palataan ämpärille!

                                                   

                                            JUHLAPITOISTA LAUVANTAITA!

HEI - SE ON PERJANTAI... VAI ONKO?

Muahaahah, tulihan se perjantai! Vai onko nyt perjantai *katselee epätietoisena ympärilleen*, no minä nyt kuitenkin päätän, että on oleva perjantai. Welhotar menee käväisemään töissä ja lähtee sitten pois, kiva minä! Illalla on luvassa syötävää ja juotavaa ystävän kanssa, mukavaa. Kunhan vain keksin, mitä apetta einehdittäisiin. Juominen ei koskaan ole ollut ongelma – kaikki käy ,D

Varastolla on edelleen luova kiirus. Kaikki leikkivät Duracell-pupuja, kun P-P:n sormi heilahtaa. Minun pöytäni täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Nyt jätin aamuksi yhden jutun, ikäänkuin pohjiksi näyttävästi levälleen. Pääsee heti klo 7 kieppeillä tekemään jotakin, silloin näet olen vielä jotakuinkin toimintakykyinen ja ehkä jopa järjissäni. Niin, ja saan selvää muiden sotkuista. Sekin on taitolaji. Sitten imuroin aamukaffet, jotka olen laittanut jo aikaisemmin lorisemaan. Eväksiä en ota mukaan. Tai ehkä pari leipää, ettei tule paha olo. Jihaa, ja sitten poistun näyttävästi takavasemmalle työkaverin ollessa kade. Hän kun hätinään pääsee töihin klo 8 mennessä ja se on jo aikaisin. Aamu-unisia nuo jotkut ;D Minusta se on huvittavaa... ja ihan hiukan kadehdittavaa.

Jahas, en ole ehtinyt siivotakaan residenssissä. No, kuten aikoinaan äitini sanoi: Turha siivota vieraita varten, koska ne vaan sotkevat. Parempi siivota sen jälkeen. Erinomainen ohje, eikö? Joten Varastolta kirjastolle ja kauppoihin. Jonkinlainen kauppalistakin pitäisi tehdä, kun taas pitää muistaa tuoda muonaa myös koko viikoksi. Ja kissatavarat tietysti! Niitä ei pidä unohtaa missään nimessä. Ja jos Rismasta osuu jotakin muutakin kivaa käsiin. Sitä kun ei koskaan tiedä, mihin sitä kätensä iskee sielläkin (puhuu nyt halvennuskoreista!).

Olen taas nukkunut katkonaisesti ja heräillyt milloin käsi väärässä asennossa ja särkien, välilllä taas koivet väärässä asennossa ja juilien. Ei kiva, olisi vielä nukuttanutkin, ehkä, mutta kissi vaati taas minua nousemaan seuraksi. No, ehkä seuraavana yönä sitten, tai ainakin saa viikonloppuna nukkua kunnon päikkäreitä ja korjata univajetta.

On se sitten kumma, edelleenkin tuo taksoasia! Kun palataan ns. normaaliin päiväjärjestykseen eli liikenne on Tsadissa suht normaalia, alkaa myös taksojen myöhästely. Eilenkin n. 20 min. myöhässä, tekstarina tuli viesti, että ovat pahoillaan. Kuski sanoi vain, oli ruhka, paha aja, ei voi mitä. Minä tiedän, mutta Iisalmi ei ymmärrä, että Tsadissa nyt on ruuhkaa koko ajan. Ainakin klo 15 alkaen. Eivätkö ne jo ole oppineet tilaamaan autoja ajoissa – ilmeisesti eivät. Kuttumaista odotella koivet särkien. Onneksi on kirja mukana ja voi seistä lipan alla, ettei kastu! Silti odottaminen on erinomaisen vastenmielistä, en jaksaisi millään seistä eikä se tee koiville ollenkaan nannaa. Ne heittäytyvät kovin kipeiksi. Ei ihme, että olen pahantuulinen ja kranttu puhuteltava. Se ei siis ole perskohtaista vaan Iisalmikohtaista vetutusta! Tätä on vain vaikea selittää hyvin huonoa suomea puhuvalle kuljettajalle, joka väittää ajaneensa minut ennenkin kotiin, mutta ei silti osaa reittiä... grrrr! Samoin kävi eilisaamuna, uusi kotomainen kuski. Oli ajanut toisen talon pihalle eikä osannut sieltä ajaa sisäpihaan. Tuli sitten kävellen kertomaan, ettei pihallemme pääse =O Kerroin, että mitä kautta pitää ajaa ja sanoin, että seuraisi ajo-ohjeita. En kävellyt autolle, odotin hänen ajavan rapun eteen (satoi kuin Esterin sieltä!). Sen verran siis ketutti aamullakin, että odotin täyden palvelun toimintaa. Kyllä, minä olen inhottava. En vain halua kastua tai kävellä paikkaan, joka ei ole oikea osoite!

No, siinä tulikin taas riittävästi vali-valia, kuten tapana on. Ei, mitään oikein ilahduttavaa ei ole tapahtunut. Sain kyllä eilen oikein hienoa postia jälleen, josta myös rapoa ehkä ensi viikolla. No niin, päästetään Vincent valloilleen!

-----------------------------------------

Purrrrrrrrvishka, kissinkat! Mite nii valloillee, mä mitää oo tehny. En ainakaa mitää pahaa tai kiällettyy. Mitä ny pönkiny sänkys mamin ympärill, ku se on pyäriny ja mä oon ettiny hyvää nukkumismestaa. Ku se kääriytyy niihi sen peittoihi, välill ei tiärä oikee kuipäi se siin makaa! Vähäks on vaikeet sitt päättää, mihin nojailla, ett on hyvä olo itell. No, mä päädyi sitt sen yläkoipisii ja heittäydyi siihe – oli lämpöst ja pehmost. Hyvä oli goisii ja vähä ensi putsii itteesä, siis tuukkii pitää viälä aika paljo siistii, ett se on kondikses. Hei, meill tulee vissii tänää yks kiva ihmine! Jiihhiih, mä tykkään, kovasti paljo tykkää *pusihali*. Sitt mä varmaa saan kaas heekkui, ku mamiska käy kaupoiss. Mun mami <3 On se kilti, eilenki me leikittii illall huispulall ja sitt se heitteli mun yht hiiruloo. Ja sitt mä näytin sill, miten mä iha ite leikin mylpyröill. Niill mä leikin itekseenki iha suvereenist! Mä sain simmost uutta riistamuanaa, mutt ei sekää oikee maistu. Mä tahtosi niit kurmeepuukkei. Mamiih, voisinks mä saada semmose päiväruaaks. Juu, kilti se on, se lupas. Heti ku on skrivannu tän jutskan ylös. Hrr, ulkon on melkee kylmä eikä yhtää peehostkaa tänä aamun. Enkä mee sinne. Ku mami lähtee, meen goisii ja alan oottaa sitä himaa. Se sano, ett voi tulla jo aikasemmi tänää. Jee, ja Poikaki tulee joku päivä taas käymää. Mä vaan ootan. Nyt muute tarttee ettii joku muu foto, kaikki uuret fotot on mun huispulaleikkikuvei... tämmöne löyty.

Hei, kliffaa viikendii kaikill Lokistanian kissinkoill – muistakaa vaatii orjilt kunnon puhvettii >o< Huamisee!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, talon ainoa kunnon mies =D

Päivän slogan: Kyllä minäkin voisin ehkä miehen ottaa – kukaan ei vaan ole tullut omaansa kauppaamaan!

Päivän biisi: Let’s Twist Again

Luettua: Karin Fossum – Rakas Poona. Olen aikaisemmin lukenut tämän pikalainana ja myöhemmin sekoitin sen aivan toiseen opukseen mielessäni... huh. Tarina alkaa siitä, että vanhapoika lähtee Intiaan etsimään itselleen vaimoa ja löytääkin kauniin Poonan, hieman iäkkäämmän kauniin naisen. Mies palaa kotiin ja Poonan pitäisi saapua perässä. Niin hän saapuukin, mutta joutuu murhatuksi matkallaan uuteen kotiin, sattumien summaa. Pienellä paikkakunnalla ei pitäisi olla vaikeaa selvittää murhaa, mutta se onkin yllättävän hankalaa. Kaikki eivät kerro tietojaan ja toiset kertovat liikaakin. Tarina jää hiukka avoimeksi, vaikka syyllinenkin ehkä on tiedossa. Welhotar pitää ja suosittaa, hienoa kerrontaa myös pienen yhteisön verkostoista ja toisten suojelemisen tarpeesta. Kaikille Fossumista pitäville hyvä valinta, myös psykologisen dekkarin kavereille! Kirsi Piha – Medicien naapurissa, niin tuota joo. Aivan kuin olisin lukenut tällaista jo monta kertaa. Suht samoja tarinoita samoista aiheista. Ei silti, tämä sopii oikein hyvin lyhyiden tarinoiden ystäville ja Italiaan rakastuneille. Muuten ei ole kehumista, ei siis mitään uutta ja mullistavaa näissä jutuissa. Kuvista en nyt osaa sanoa, ilmeisesti ne ovat tahallaan seepian värisiä ja kehnoja – minusta ne pilaavat koko jutun. Pliiz, mieluummin ilman kuveja! Eli en itse tartu tähän toista kertaa, suosittelen ehkä matkalukemiseksi. Muuten voi antaa olla hyllyssä ihan rauhassa, siis muualla hyllyssä kuin kotona. Aino Trosell – Jos sydän vielä sykkii, tämäkin joskus pikiksenä luettu. Kannatti lainata uudestaan. Todenmakuinen arkitarina eroavasta naisesta, joka muuttaa maalle. Kuitenkin jotakin tapahtuu ympärillä... onko nuoren miehen kuolema onnettomuus? Jotakin outoa on tekeillä ja Siv joutuu tarkoittamattaan kaiken keskelle, ehkä hiukan hyväuskoisena. Mukana myös poliitikkojen murhia, uusnatsien toimintaa sekä muita pahuuden ilmentymiä. Suositan kaikille, helppolukuinen opus, mutta antaa ajattelemisen aihettakin. 

                                          

                                              KLIFFAA PERJANTAITA KAIKILLE!

TORSTAI - VIIKONLOPPU ON JO HYVIN LÄHELLÄ

Voihan syksy sentään! Nukkuminen on sitten vaikea taitolaji. Ensin heräsin puoliltaöin olkasärkyyn, kävin hakemassa lisämömelön. Noin klo 2 jälkeen alkoi kissamärinä. Ei sitä kestä Erkkikään, ei edes sen veli Pekka. Pakko oli nousta ja keitellä kaffet, antaa kissaheekut ja sellaista. Nyt on hiljaista; kissa huomasi partsilla yöpeehosen ja vahtii sitä herkeämättä. Olisi huomannut sen tunti sitten, olisin saanut nukkua vielä vähän aikaa! Ei ihme, että iltapäivisin väsyttää todella pahasti... ja sitten pitää tietysti änkeytyä heti kotona sänkyyn. Varsinainen kierre siis, kele.

On oudon pimeää – ai niin, nythän on yö ja vielä pilvinen syysyö. Hmph. No, pari naapuria näyttää myös valvovan, aina samoissa ikkunoissa on valo. Kohtalontovereita? En siis ole ainakaan yksin, edes näillä kulmilla. Jotkut palailevat kapakoista, äsken taas kuulin hilpeitä ja sössöttäviä ääniä matkalla kotiin. Taisi niillä äänillä olla omistajansakin mukana, en jaksanut vääntäytyä sentään katsomaan.

Miksi, oi miksi, en vieläkään ole oppinut pitämään kameraa mukana myös töissä? Näin nimittäin eilen oikean cityketun. Komean sellaisen vieläpä, joka tuossa 6.45 aikoihin jolkotteli Pazilan suuntaan. Olisi saanut mainion kuvan, jos olisi osannut... siis jos. No, olisi voinut ainakin yrittää. Takso nimittäin pysähtyi oikein ja antoi ketun päättää, mihin hän on menossa. Jotkut kuskit kun ovat niin kohteliaita. Lisäksi on tietysti nähty lukemattomia pupuja, ihan talon pihassakin sekä erilaisia lentäviä otuksia, joista ei sen enempää.

Varastolla ei sen kummempaa. Kiire on jokaisella, minullakin on tasaisesti tekemistä. Kerran päivässä pelaan Älypään läpi, että tuntuma säilyy ,D Toinen työkavereista on lomalla Kreikassa, ei käy kateeksi. Älkää edes kuvitelko! Loma kyllä olisi mukava, mutta ei välttämättä matkustaminen. Minä varmasti vain lojuisin kotona ja nukkuisin silloin kun huvittaa. Siinä olisi ihan tarpeeksi lomaa Welhottarelle. Mutta ei, ei toivoakaan! Huomenna on puoli päivää vapaata, lähden jo klo 11 aikoihin, hah. Käyn kirjastossa ja vähän kaupoilla. Sitten ehkä menen taas nukkumaan. Tai sitten ei. Se nyt taas riippuu.

Leikkii Tofun Kanssa onnistui eilenkin taas mainiosti. Tein vähän erilaisen marinadin eli soijaa ja sitruunamehua, ettei tule niin suolaista, lisäksi mausteita sen verran, että riittää (vähensin hiukka curryn määrää ja lisäsin jeeraa). Tuli sellaista mukavan kirpsakkaa mättöä, oikein hyvää. Niin ja sitten keittelin tattaria kylkeen. Oli niin nälkä, että vetäisin heti 1.5 kissikupillista apetta, örp. Loput tulevat evääksi tänään ja ihan viimeiset muruset syön huomenna, ehkä, jos siis jää vielä tältä illalta jotakin. 

Uaah... taidan käväistä parvekkeella virkistäytymässä! Silmät ovat kuin hiekkaa täynnä. No niin, ehkä se vähän auttoi. Kirottua – kun pääsisi näistä säryistä edes vähän eroon. Niskakin on jäykkä ja kipeä, koipia juilii ja särkee, olkapää elää omaa elämäänsä. 3.5 vuoden aikana on ollut kaksi lähes kivutonta päivää! Repikää siitä... Lisäksi kututtaa eräs loki ja sen yksi kirjoitus. Olin jo kommentoimassa täysin raivoissani, mutta jätin sitten väliin. Oletan, että ihminen ei tiedä mitä ja mistä kirjoitti. Nyt mietin, pitäisikö asiaan sotkeutua lainkaan. Kyse on kuitenkin vammaisista ja lokin pitäjän omista käsityksistä, argh. Reagoida vaiko eikö – kas siinä pulma?

Hmph, taidan mennä vielä vähäksi aikaa pitkäkseni lukemaan ja antaa lääkityksen vaikuttaa täpöllä.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hah, mä vahin peehosta, yäpeehosta. Se on tuala partsill, välill se sätkyttelee. Ei vaa oo tullu viäl tarpeeks alas, ett mä voisin nappaa sen. Mä vaan vahin – ja sitt ku se tulee, sill käy huanost. Tai hyvin. Se pääsee mun aamuruuaks nimittäi, ne peehoset on tiätteks rapsakoit syätävii! Mami taas on pahall pääll, ku mä jolisi sen hereill. Mutt ku se vaa goisi ja mä olin hereill. Ja mä tarviin seuraa aamusi ja heekkui ja kaikkee. Se vois mennä viälä aikaisemmi goisii, vaiks heti, ku tulee duunist. Sitt se vois olla mun kaa hereill koko yän, eiks? Hyvä ajatus, mun miälest. Mami toss puistelee päätää ja marisee jotai, juu, antaa sen olla. Se on vissii vähä kärttyne, ku se sano yälläki, ett sitä särkee ja sillee. Jäis sitt himaa mun kaa, oon mont kertaa sanonu. Mutt ku se ei viäläkää saa sitä kissinhoitotukee siält kelaamispaikast, nih kerta! Tylsä jutska. Nyt mä kyll tahon kunno muanaa ja sitt leikittämist. Joo, se lupas heti, ku se on skrivannu tän. Mä en taaskaa tiärä, löydänks mä kunno fotoi. Mä meen ettii just koht... eiku joo, täss on viäl tommone kunno däänsserifoto, miss näkyy kuin mä hyäkin >o<

Kliffaa viikon melkee viimost päivää ja huamisee!

---------------------------------------

Vincent, olet sinä ihana, mutta hiukka rasittava välillä....

Päivän slogan: Miksi päivälläkin on pimeää, jos kerran yö on olemassa sitä varten?

Päivän biisi: People Are Strange

Luettua: Lehane-session loppumetrit meneillään. Dennis Lehane – Muisto vain. Kirja alkaa lapsen kidnappauksesta, jonka selvittämiseksi Patrick ja Angela pyydetään apuun. Kadonnutta tyttöä ei löydy, mutta paljon muuta alkaa kyllä tapahtua. Kirjassa pohditaan vakavasti ihmisen oikeutta toisen ihmisen elämään, esim. lapsen saantiin ja kasvattamiseen, kuolemantuomioon, tappamisen oikeutukseen ja muiden elämään puuttumiseen yleensä. Tiedoksi sen verran, että tyttö löytyy lopulta ja vieläpä hengissä. Kierot ja kavalat ihmiset sekä tilanteet aiheuttavat kuitenkin sen, että Angela muuttaa pois ja Patrick jää omilleen – jälleen kerran. Suosittelen! Olen lukenut tämän aika vähän aikaa sitten, joten muistin kyllä sisällön. Dennis Lehane – Suljettu saari, saarella sijaitsee vain vankimielisairaala, jonne on suljettu väkivaltaisimpia tapauksia. Nyt sinne lähetetään kaksi liittovaltion seriffiä tutkimaan potilaan katoamista. Tunnelma on erittäin pahaenteinen jo kirjan alussa ja aina vain pahenee. Sairaalassa tapahtuu outoja asioita, osittain tunnelma on jatkuvan psykoottinen, ahdistava ja hyytävä. Kuka on kuka ja onko tohtorikaan oikea tohtori? Mitä tarkoittavat omituiset vihjeet? Onko toisen seriffin vaimon kuoleman aiheuttanut mies saarella? Käytetäänkö potilaita todella ihmiskokeisiin, kuten vihjataan? Useita kysymyksiä, jotka ainakin osittain ratkevat... ja erittäin mielenkiintoisella tavalla. Tulee itsellekin hiukka paranoidi olo. Suosittelen, en tälläkään kertaa kaikille, en ainakaan ahdistuneille lukijoille! 

Nämä sessiot, joiden aikana luen kaikki yhden kirjailijan teokset, ovat aika terveellisiä. Siinä huomaa onko kyse vain ns. yhden kirjan ilmiöstä vai kantaako kirjoittajan taito pidemmälle ja kehittyykö hän ja löytää mahdollisesti uutta sanottavaa. Sessiot ovat oikeastaan alkaneet aikanaan siksi, että kesällä on ollut tod. vaikea saada uutuuksia kirjastosta, joten on ollut pakko lainata uudelleen vanhempia kirjoja. Tänä kesänä onkin tullut käsiteltyä useampi dekkaristi. Oikeastaan tätä voisi jatkaa vuoden läpi, pitää ihan tapanaan. Olisi aina jotakin luettavaa ja kommentoitavaakin... Laitetaan siis harkintaan!

                                           

                                                    TOIMIVAA TORSTAITA! 

KYLLÄ KISSA ON SITTEN ÄLYKÄS! *ihastelee*

On se totta, kissa on todistetusti viisas *virn*, vaikka mehän olemme sen tietysti tienneet jo tuhansia vuosia! Kerroinhan, että Vincent sai Gummititiltä cat dancerin. Eilen aamulla ennen töihin lähtöä leikitin vähän Vincentiä, mutta hän ei tuntunut innostuvan vaan lähti uinumaan... Kun palasin töistä, matot olivat heti eteisessä rutussa ja järjestettyinä muutenkin hupaisasti uudelleen. Eihän se mitään, näin on usein ennenkin tapahtunut. No, minä siinä katsoin postini, oikaisin mattoja ja menin kylppäriin. Kas – ihme ja kumma – cat dancer oli melkein saunassa asti =O Armas karvatakamus oli hyvin siististi ryöstänyt cat dancerin ruokapöydältä hievauttamakaan muita pikkutavaroita ja leikkinyt itsekseen ilmeisesti rajun kiihkeästi rakastaen. Dancer oli nimittäin aivan kissankuolassa *jäks*. Hyvin tehty, poika! Kiva, että on osannut järjestää itselleen hupia päivän aikana. Ja todella napannut dancerin pöydältä niiiin taitavasti *silittää Vincentiä*. Hieno kissa minulla =D

Juu, residenssissä kävi myös vieraita. Kaksi mukavaa kaveria kävi vaihtamassa ne hanat. Tai ei siis hanoja vaan ainoastaan suuttimet. Kohteliaita ja mukavia kavereita, homma vei n. 5 min. Nyt on sitten hienot, taipuvat ja vettä säästävät suuttimet. Suihkukin oli paljon mukavampi, sellainen isompi ja pätevämpi juttu. Pienistä asioista sitä ihminen on iloinen. Varsinkin kun keittiön hana on ollut sellainen, että vettä tietyssä kulmassa juoksuttaessa saa isot roiskeet päälleen – eipä saa enää. Eli tosi kummallisista jutuista tietyt asiat riippuvat, kaikkea ne saksalaiset keksivätkin! Kiittelin miehiä nätisti....

Lisäksi olen sopinut syyskuuksi pariksi viikonlopuksi ruokatreffit meille muutaman ystävän kanssa erikseen. Oikein mukavaa. Vieraita siis tiedossa, saa laittaa ruokaa ja lärpätellä kunnolla. Nyt pitää vain miettiä, mitä apetta valmistaisi... osalla on ruokarajoitteita kuitenkin. Jotakin helppoa, hyvää, laadukasta ja edukasta. Hah, siinä minulla riittääkin miettimistä ,D Ei vaiskaan, tiedän jo mitä teen, ainakin melkein. En paljasta tässä, koska saattaapi olla, että joku heistä lukee lokiani.

Varastolla on taas jotakin ilmassa. Omasta mielestäni tein eilenkin töitä ihan normimalliin, välillä ei ollut tietystikään mitään. Luin nettilehdet, pelasin kirjallisuus-Älypäätä ja luin lokeja senkin ajan. Juuri ennen lähtöä P-P kävi kysäisemässä, mikä on työtilanteeni. Kerroin sen olevan sopiva ja tarvittaessa voivani avittaa, jos muualla on tosi kiirusta. Jäin sitten miettimään, mistä oikein oli kyse. Että onko liian vähän töitä vai tarvitaanko minua taas muuallakin? No, sehän nähdään tänään. Tod.näk. siellä on iso pino töitä odottamassa. P-P ja muu väki on ollut erinomaisen kiireistä nyt alkuviikosta. Minäkin, välillä. Kehumatta itseäni voin vain todeta, että olen kuitenkin nopea. Tässä pitää jo alkaa kohta pohjustamaan jatkoja. Sen verran olen tehnyt, että kääntelin asiaa esille kaffepöydässä. Kaikki totesivat, että olen ns. ikuisuuden portailla eli jatkoja tulee vuosi kerrallansa. Ans kattoo nyt, kyse lienee kuitenkin aika paljolti P-P:n perskohtaisesta näkemyksestä ja mielipiteistä eli hän joko esittää jatkoja tai sitten ei. Se on korkeemmas käres – eli P-P:n siloisissa kätösissä!

Täytyykin lähteä katsomaan vaatevarastoni tarjontaa, muahaahahh! Auts, pitää muistaa laittaa myös tofu marinoitumaan. Illalla Welhotar taas Leikkii Tofun Kanssa!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ähh, mami ehtiki kertoo jo. Tylsä mami, mä oisin ite halunnu kertoo, että mä tajusin ihan ite. Siis ett sill däänsserill voi leikkii yksinki, vaiks se ei oo jalustall. Ett mä heitteli sitä, raavin, puretin ja taisin sitt vähä kualatakki. Ett muute oli kivaa, vaiks olinki yksi. Toi orja puhuu jotai aktiivideeteist. Höh, mä niist mitää tajuu, pääasia, ett mull on kliffaa. Ja oliki, sitt mami viäl illall leikki sill mun kaa. Mutt kurmeeruakaa ei tullu, se unohti. Eikäs, hei-hei, NYT sitä tuli, jeeeeee!!!! Ja sen se sai huamata sitt yälä. Mä aloin märistä sill tosi aikasi yälä ja se kävi laittaa mulle valot pääle ja anto kalkonin biitin. Sitt se meni viäl goisii. No nyt se lupas, ett päiväruuaks tulee just koht kurmeepuukki! Jesh, sitt on hyvä. Ja se lupas jättää sen däänsserin mulle toho toisell pöydäll, mist sen voi ite kans ryästää. Se ryästämine on niinku osa sitä leikkii, tajuutteha te?! Muutenki mami sano, ett on ollu mukavaa. Ku se pitää kaikkii ovei ja ikkunoi auki ja sitt se menee niitte isoje peittoje alle. Sen miälest se on kliffaa. Must ei, mun tarttee mennä iha siihe kiinni taas tai pönkii vaiks peittoi alle, jos on oikee galsa. Mä tykkään lämpimäst ja suuliksest, mutt orja ei. No, orja tekee mitä tekee. Pääasia, ett mäki oon sen kaa sänkyss ja mull on tilaa ja peittoo kans ja lämmin mami! Nih kerta. Toi tais eile ehtii ottaa fotoi must viäl illall. Se on vaa nii hidas, ett ei ehdi mitää, ku mä jo hyäkin ja hampulit on tanas!

Kliffaa keskimmäist viikon päivää, huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, olet sinä aika epeli kuitenkin *halittaa*.

Päivän slogan: Mitä oranssimpi kissa, sitä oudompi ja fiksumpi!

Päivän biisi: Gary Gilmore's Eyes

Luettua: John Grisham – Syytön. Huh, olipas luettavaa. Siis Grishamilta poikkeuksellisen hyvä opus. Tämä on dokumentti tapahtuneesta, jossa kaksi miestä tuomittiin syyttömänä elinkautiseen ja kuolemaan kahdesta murhasta. Kertomus siitä, miten poliisit käsittelevät sopivasti todisteita, painostavat vääriin tunnustuksiin ja peittelevät omia pimeitä puuhiaan. Miten mielenterveysongelmaista vankia voidaan kohdella ja painostaa. Aika karmea juttu, todellisuudessa. Tämä oli pakko lukea kerralla loppuun. Ketutti niin, että halusin tietää, mitä lopulta tapahtuu. En paljasta, jos joku muukin haluaa tämän lukea. Suosittelen kaikille - oikeus ei todellakaan aina toteudu, eivätkä kaikki ole tasavertaisia lain edessä! Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Paras Grishamin kirjoittama kirja, ehkä juuri siksi, että tämä ei ole mitään fiktiota ja kirjoittaminen on vaatinut runsaasti taustatöitä, tarkistuksia ja varmistusta!

                                         

                                           KESKIVIIKKOA VAAN SINNEKIN!

TIISTAI ON.... NO SE VAIN ON!

Uaah, ja just! Otin rentoutuspiltsun piruuttaan vaihteeksi ja sainkin ns. unta ainakin 5 h, siis riittävästi. Tuo kissa pitää opettaa kyllä tuntemaan kello, eihän sitä märinää kestä kukaan. Semmoista pientä "miks ei kukaan nouse täällä, mä en ala, mä oon yksin". Argh, pakkohan sitä on nousta ja klo on nyt tasan 3! Hyvä, hyvä - jos joku työkaveri tietäisi, ei taaskaan uskoisi.

Varastolla pitää siis kiirusta. P-P toimii taas itse täpöllä, samoin muut. Kuukauden loppu aiheuttaa aina pienen työsuman – tilastot nääs. No, kai se on leipänsä ja rahkansa jollakin tavalla ansaittava, joten sinne vaan sitten tänäänkin. Ilmosin P-P:lle pitäväni vapaata perjantaina puoli päivää, hänellä ei ollut asiaan mitään huomautettavaa. Ihan siksikin, koska työt on kuitenkin aina tehty valmiiksi. Lisäksi tapanani on laittaa infolappu heti aamusta, jos jollakin on jotakin kiireistä tekemistä. Osaavat sitten varautua, että häippäsen aikaisemmin ja tuoda läystäkkeensä ajoissa tehtäviksi. Hyvin on toiminut – ainakaan kukaan ei ole valittanut.

Belgarion oli käynyt, ikävä kyllä, sinä aikana kun olin työssä, hmph! Herkut oli syöty ja paketti tuotu, kiva. Rapoa ja kuvaa myöhemmin. Poika aloittaa sitten tänään ihan virallisestikin opiskelunsa, toivottavasti pitää siitä ja jaksaa/kiinnostaa riittävän pitkälle, että joskus hamassa kaukaisessa tulevaisuudessa valmistuukin joksikin ,D No, mitä tässä huolehtimaan etukäteen. Belgarion on aikuinen ja hänen pitäisi tietää, mitä tekee (no, joo, tuota – ikä ei takaa mitään, katsokaa vaikka minua!). Toivottavasti hän ei ainakaan päädy Varastolle tai Herjaamolle pätkätöihin!

Käväisin eilen Varaston lähikirjastossa hakemassa pari varausta. Ne olivat ainoastaan kirjavarastossa, joten helpointa oli hakea ne samantien sieltä. Kumma juttu, kirjat ovat 70-luvulta, mutta eivät siis hyllyssä. No, ovathan ne vähän outoja – ei silti, tähänkin asiaan taatusti palataan kirjaosiossa myöhemmin. Jostakin vain sain päähäni, että haluan lukea ne. Kirjavarasto on muutenkin kätevä juttu, sieltä löytyy yhtä sun toista, mitä minäkin olen vuosien aikana kaipaillut. Kerran mm. etsin satukirjaa, joka oli minusta 8-v. tosi kammottava. Luin sitten sen, en löytänyt kuin yhden epämiellyttävän kohdan ja jäin ihmettelemään, miten minulle oli jäänyt siitä niin hirmuisen julma mielikuva. No, ei se mikään tyypillinen satukirja kyllä ollutkaan! No ja tietysti nyt en muista edes tekijää... ähh ja sorry. Kotimainen kuitenkin.

Kaikkiahan tietysti kiinnostaa suunnattomasti eväkseni: uskokaa tai älkää, kuten aina alkuviikosta, minulla on kesäkurmitsa-tomaatti –hässäkkää ja tagliatellea ,D Julmetun hyvää, muuten. Eikä sitten muuta. Huomisesta lähtien loppuviikko mennään tofun ja vokin voimalla, kuten ennenkin. Että minä olenkin helposti ennakoitava ihminen. Ette kuitenkaan tiedä, mitä vihanneksia aina vokkiin työnnetään ettekä myöskään mausteita, joten jotakin jää sentään hirmuisen salaperäisyyden verhon taakse! Welhottaren mystinen keittiöperformance esittää taas huomenna, tsihih...

Ei siis mitään erityistä residenssistä, mutta kannattaa pysyä kuulolla! Koskaan et voi tietää, mitä lokissamme on tapahtunut. Tänään ainakin ovat hanamiehet tulossa vaihtamaan niitä vettä säästäviä hanoja kylppäriin ja keittiöön. Voi olla, että tulevat vasta huomenna. Sisäoveen ja kylppäriin oveen on teipattu kissavaroitus ja ohje, että kylppärin ovi on jätettävä auki kissaa varten. Saa nähdä, onko Vincent illalla tallella =I

-----------------------------------

Purrrrrviska, kavrut! Ai tänne on tuloss jotai outoi ihmisii, hei mä haluisin, ett mami ois himass! Siis mä en välitä, jos tääll käy ihmisii niinko tuttui. Mutt ett viarait. On niit käyny ennenki, mutt silti. Jos ne tekee mulle jotai pahojaa tai vaiks viä mutt pois? Ei kai sentää, jos ne vaa duunaa jotai noil hanikoill. Vähä kyll jänskättää, ku yleesä mä oon ude ja meen tsiigaa, jos jotai jänskää tapahtuu. Mä meen pomottaa yleensä kaikkii, ku duunaa jotai meill. Ett jos ne ei vaiks tykkää semmosest? Jos ne vaiks potkasee tai jotai. Mutt mä kerronki sitt heti mamill, se hoitaa kyll tommoset jutut, joo! Hiuka niinku heemostuttaa kummiski. Muanat vähä o parantunu, mutt kyllästyttää. Nyt toi mamiska lupas kurmeet ainaski vähä ja lisäks tavismuanaa. Niinko päiväks, ku mä oon yksi. Hyvä, mä jaksa sitä samaa aina nassuttaa... Je uudet hampulikaakit on sitt hyvei kans, mami lupas ostaa niitäki joku kerta lisää, njam. Yks mikä on toooosi tylsää, tääll on nii kalsaa ja semmost, ett partsill ei enää oo kauhee kliffaa. Siäll viitti olla ku vähä aikaa. Oon sitt salaa goisinu mamin toisell tyynyll, viime yänki. Meni sitt vast sinne, ku se oli jo iha unitajuto, hiippasin hiljaa. Ku se sitt yälä heräss ja kävi jossai, se oli iha öönä. Ett mä siälä, joo, vaiks mä en sais! Oompas vaa, mami hiljaa, mun mesta! Nih kerta! Siis ei sitt puhuta, jos mä en kerta merkkaa sinne ja oon nätist, mitä siihe on muka sanomist? Täh? En tiärä, löytyyks fotoo. Mä etin jotai muuta, omii ei vissii oo... ei ku löyty: yks partsikuva, miss mä viälki etin napikoit - tää ei oo se sama, mikä on ollu jo, eikä varpist oo!

Kavrut, älkää menkö sateell ulos, ei oo kliffaa! Huamisee.

------------------------------------

Vincent, salakähmäinen otus!

Päivän slogan: Kirjasto on ainoa paikka, jossa on helppo hoitaa erääntyneet lainat ajoissa!

Päivän biisi: Kissanpentu

Luettua: Janet Evanovich – Ensin rahat. Jessus, tämä on sitä uutta tyyliä; mukarikoshömppää! Auts, tämä on nyt toinen ihan parin päivän sisällä. Dharmaa, rikosta, rhomantiikkaa. Hirveä sotku, muka-hauska, ei kyllä ilahduta meikäläistä. Suursuosikki Jenkkilässsä, just. Rahaton leidi aloittaa hommansa palkkionmetsästäjänä eli tuomalla porukkaa oikeuden eteen. Tavoitettavana on myös kaveri, josta luvataan enemmän rahaa, mutta joka väittää olevansa syytön. Mies on tietysti paitsi syytön, myös komea, älykäs ja rakastettava. Argh, en suosittele kuin erityishömpän kavereille. Welhotar lukaisi ja vei nopeasti pois! Dennis Lehane – Koskematon. Kuolemaa tekevä miljonääri palkkaa Patrickin ja Angelan etsimään tytärtään ja ainoaa perijäänsä. Juttu ei olekaan niin yksinkertainen, katoamiseen liittyy liikaa väkivaltaa ja murhia. Pahuus, ahneus ja valheet sekä kieroutunut turmeltuneisuus kietoutuvat epämiellyttävään vyyhtiin, joka selviää aivan loppumetreillä... Welhotar suosittaa, tämä pitää kyllä otteessaan! Loppuratkaisu on melko, krhm, yllättävä. Ei edelleenkään kovin heikkohermoisille!

                                           

                                                KESTETÄÄN TÄMÄKIN PÄIVÄ!

LOISTAVAA MAANANTAITA KAIKILLE *yrittää vakuutella*!

Taas yksi inha viikonloppu takana ja loistava työviikko edessä, eikö olekin mukavaa? Ai ei, ei tottapuhuen minustakaan. Kunhan nyt edes yritin... Nukkumiset ovat menneet ihan hänekseen eli olen goisinut päivät ja nukkunut vain pienet yöunet. Juu, väärin, tiedän. Mutta kai minä edes saan nukkua silloin kun nukuttaa eli mieluusti keskellä päivää?

Varastolla on odotettavissa normiviikko. Sen verran aion luistaa, että varasin puoli perjantaita vapaaksi. Ylitunteja on riittävästi ja niitä kertyy kuitenkin, joten jonkun voisi pitää pois ja lähteä aikaisemmin. Samalla siirtää roudauksenkin sinne, säästyy aikaa ja rahaa sekä hermoja. Sitten voikin makoilla taas koko viikonlopun rauhassa ja säästellä koipisiaan sekä seurustella henkevästi kissan kanssa. Joka muuten on kyllä henkevää seuraa, mutta ruokavalinnoissa on nyt hieman erimielisyyksiä. On keksittävä jokin uusi perusmuona, tuo vanha ei enää kelpaa, ei sitten millään.

Itselle vanha muona kyllä käy, ei siis iäkäs, mutta sama mitä aina teen. Väänsin eilen kattilallisen kesäkurmitsa-tomaatti –hässäkkää huomiseksi ja ylihuomiseksi. Tänään mennään kalapullien jämillä. Loppuviikko syödään tofua ja vokkia. Että sellaista ylläriä. Samaa kuin aina, mutta mausteita vaihdellen... Niin kauan kunnes tähän kyllästytään. Eikä vielä ole sellaisia merkkejä näkyvissä, ei läheskään.

Belgarionkin ilmosi itsestään, hah, n. 10 h tekstarin lähettämisen jälkeen. Jep-jep *virn*. Lauantai oli mennyt ainejärjestön fuksiaisissa, tsihih. Oli vissiin ollut kivaa, poika oli polttanut käsivartensa täpöllä jne. On se sitten ihmeellistä, yksi on menossa opiskelemaan eikä mikään tunnu vielä olevan oikein selvää. Ei ollut varma edes luennoistaan. No pääasia, että opintotukiasiat ovat hoidossa ja opiskelijalippu ;D Kyllä se muu sitten siitä.... Juu, Belgarion lupasi hoitaa paketinkin kotoon. Toivottavasti hän tulee vasta iltapäivällä, kun minäkin olen kotona. Tahtoisi kuulla lisää. Sitäpaitsi, en ole tavannut ketään viikonloppuna ja epäilen, osaanko enää edes puhua! Siis muuta kuin läyrytä kissinkalle. 

Täällä ei siis ole tapahtunut edelleenkään mitään järisyttävää eikä yhtään mitään kerrottavaa. Pysykää kuitenkin lokissa, koskaan ei tiedä...

--------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! No on se nyt kyll tosi kummallist, ett toi mami ei kerta tajuu, ett mä en jaksa tota samaa muanaa aina vaa. Joo, kyll se vähä vaihtelee, mutt kummiski. Aina sama perusmuana. On se nytki ostanu jonku toise riistapuuki tai jotai, mutt samaa meekkii. En mä jaksu syädä sitä. Onneks oli se tätsyn tuama pussukka ja niit kurmeepuukkei. Muuteha mä laihtusin iha olemattomii, mä ala nyt kyll. Mami jo lupas, ett ens viikoll se tua jotai iha muuta, joo joo, näkis vaa. Oon saanu joo kalkonii ja kaht lajii napikoit. Ne on kaikk hyvei. Ja nyt syän sitä pussimuanaa, alla on sitä toist muanaa. En tiijä, syänks sitä olleskaa. Kyll kissiki voi mun miälest kyllästyy. Puukkimuanat on tylsii! Ja mä näin, ett se osti jotai jauhist ja tipuu, kerta nih. Eiks niist pitäis niinku tehä kans jotai? Ja mitä tää, ei mitää hei! Tunkee ne pokkana pakkasee, syädää sitt joskus. Mihi se oikee niinku jemmaa niit. Mä tahtosin syädä heti! Ois se voinu antaa ees maistiaiset tai jotai. Must tää on nii vääri ku olla ja voi! Ai Kulkuriki on käyny... siis sä voit juada mölöö. Mä en kyll sitä divaa, yleesä. Oon mä vähä syäny jätskii ja rahkaa, mutt joteski mölö ei uppoo. Oonks mä kerra sitä maistanu tai jotai. Ei se kaikill käy, katos. Niinku ei kaikki fisutkaa. Mä sain kyll jääfisuu, sitä mä syän tosi miälellää, se on heekkuu. Muu fisu ei sitt käy, mä ykätän sen =O Ett semmost safkast. Poika tulee tänää käymää! Voi ku se jäis vähäks aikaa, mä niiiin tahtosi vähä aikaa makaa sen viakus, kilti Poika, niin kilti ja mukava! *pus* On se mun Gummititikii mukava *pus, pus* ja mami *hali*. Oikeestaa kaikki on aikastas hyvi muute, ruakapolitiikka kaipaa vähä tarkastust! Nii ja hei, toi meni ja anto Tuijall vodaa. Arvatkaas, mun tuukki ja häntyli tuli iha multaseks. Siälkää voi nyt olla vissii pariin päivää! Epist! Katotaa löydänks mä tähä foton.... joo leikkihuipselifoto >o<

Hei, kliffaa viikon alkuu kaikill ja huamisee!

------------------------------------

Vincent, olet kyllä aika kranttu kissa!

Päivän slogan: Kyllä se maanantaikin on kestettävä, että pääsisi loppuviikkoon asti!

Päivän biisi: Monday, Monday

Luettua: Dennis Lehane – Pimeyden kutsu. Patrick ja Angela viettävät kesän loppua tapulitoimistossa, kunnes psykiatri tarvitsee apua. Takaa paljastuu kuitenkin vuosia kestänyt raaka sarjamurhaaja apureineen, sen verta raaka, että oikein yrjöttää. Tiettävästi murhaaja kuitenkin on tuomittu ja istuu vankilassa... Angelaa ammutaan, moni saa surmansa. Tilanne ratkeaa, mutta Patrick alkaa jo epäillä omaakin motiiviaan. Welhotar piti, mutta varoittaa herkkähermoisia, rankkaa tavaraa! Suosittelen niille, jotka eivät pelkää öisin, muahahaah =E

                                          

                                                 MAGEETA MAANANTAITA!

PITKÄ JA ANKEA PÄIVÄ TULOSSA

Niinpä tietysti! Nukuin eilen päivällä oikein kunnolla, oli mukavaa. Nyt ei ole. Yö meni pienissä pätkissä ja karvatakamus oli koko ajan märisemässä jostakin; herkkuja, muonaa, paijatusta. Eli äärimmäisen kehnoa unta, unia, ketutusta. Njäh, ei kiva! Sunnuntai-angst on jo iskenyt hyvissä ajoin. Mietin vain, mitä pitäisi tehdä ja mitä kykenen tekemään. Taidan kohtapuoliin mennä vielä maate vähäksi aikaa, minulla on aikamoinen unipuutos vieläkin.

Sain tuotua pari kassillista (toinen kirjoja, toinen ruokaa) tavaraa, joista iso osa oli kissanmuonaa ja vihanneksia. Pari keltaisella laputettua tipua eli tipujauhista sekä joitain isoja leikkeitä, kaikki naturell. Niistä voi tehdä jotakin joskus, lykkäsin suoraan pakkaseen. Muuta erikoista ei ollut tarjolla, tai oli toki, Rismassakin kaikkea kivaa. Nyt ei ollut mahdollisuuksia ostella mitään ylimääräisiä.

Mukavana uutisena merkittäköön muistiin, että Malmin Novan puolelle on tulossa kiinalais-aasialainen elintarvikeliike, sanoi mainos. Oli niin pientä tekstiä, että en tiedä milloin. Toivottavasti sieltä saa kunnon emmeet – ei tarvitsisi edes lähteä enää Hakikseen. Kaikki saisi täältäl. Minun shampooni ym. voisi hakea joku muu tai voisin käydä siellä ainakin harvemmin... Hyvä etniset ruokakaupat, toivottavasti tästä tulee mukava ja menestyvä.

Pakko kertoa, että tein sellaisen kertapäätöksen, että en enää tunge itseäni lääkäreiden vastaanotille kuin sairastilanteissa eli lunssan, ruikulin tms. ”oikean sairauden” vaivatessa. Olen niin kyllästynyt noihin vetkutteluihin, sähläyksiin ja heidän näkökantoihinsa, että pitäkööt omansa. En aio myöskään käydä missään yleistesteissä tms. kiusaamassa itseäni. Ehkä sitten joskus kun sairastun, joku suostuu ottamaan minut vakavasti ja tutkimaan koipeni ja käsivarteni. Eli annan olla, kunhan vaan saan kipulääkkeet, että pääsen töihin. Muulla mitään väliä, etenkään minulla. Prletto!

Jaa... sänky vähän kutsuu. Kokeilen, saanko vielä pienet unoset...juu, puoli tuntia tuli vielä ikäänkuin bonuksena, ei paha. Otan talteen jokaisen unikikkareen tänäänkin eli aina sänkyyn, jos vain vähänkin siltä tuntuu. 

Missäs Belgarion, Kiven vartija mahtaa olla? Pitäisi käydä postista huomenna taas yksi paketti... taidan soittaa joskus illalla tai lähettää tekstarin. Poika kyllä vilkaisee tekstarinsa vain parin päivän välein, joten en tiedä. En viitsisi sitä laatikkoa makuuttaa tuolla laitoksessakaan, tahtoo sen heti itsellensä. En nimittäin yhtään tiedä, mitä se pitää sisällään – että sinänsä aina tuommoinen on mukavaa!

Muonakokeiluista, tein jotakin jännittävää! Koska tuore fisu maksaa maltaita eikä kaikkia plaatuja ole saatavissa, tuttavat eivät käy kalassa jne. olen ollut vähän katkero. Lohi on hyvää, mutta joskus tekisi mieli kokeilla kaikenlaista. Joten menin ja ostin halvinta pakastefisua ja tein siitä tai-thai-kalapullia. Tuli muuten äärihyviä. Sulatin ja silputin fisun sekoittimessa, sellaisessa käsikäyttöisessä aika karkeaksi. Maustoin, änkesin sekaan pari egua ja paistoin uunissa. Mmmmm, hyvät haisulit! Mausteet olivat lähinnä intialaistyyppisiä. Sitten änkesin pullat vielä lepäämään kulhoon, jossa oli kookosmaitoa, sitruunaa ja korianteria! Jesh, tuli hyviä. Vähän vaatii vielä säätämistä, mutta näitä teen toistekin. Ehkä jopa laitan resetin näkyville. Halpaa ja hyvää, riittää huomiseksi evääksikin =D Kaikkea sitä Welhotarkin keksii pienessä päässään, kun oikein tekee mieli jotakin.

No niin, nyt on kissa sitten sammunut ja minä virkeänä hereillä. Voihan rähmä, sano. Ei tämä ollut minusta tarkoitus. Nukkuisin niin mielelläni pitkän ja yhtämittaisen unisession näinä viikonlopun öinä.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Ai, ett mä goisin muka. No joo, tavallaa. Mä tökkäsin yhe tyyny toho pikkusoffall ja asetun sen pääll oikee nätisti >o< Mamii ottaa päähä, ku sen pitää kohta taas pestä ne kaikki, ku kaikki on nii kaavasii. Mä meditoin vaa, en viäl goisi. Juu nii, mä sain hei muanaa, kahta uutta määkäruakaa ja sitt jonku puuki kurmeemuanaa. Sitt on viäl jemmas joku pussukka sen tätsyn tuamii heekkui ja napikoit ja kaikkii. Ja eilenki mä sain fisuu, vaiks vähä, ihan liika vähä. Sitt orja pilas koko fisun, tunki sinne haisupurveleit eikä niit voinu sen jälkee enää ees kattoo. Ikävä ihmine toi! Sitt mua vähä haamittaa se kät täänsseriki. Ku meinaa siin kai pitäis hyppii enkä mä oikee oo semmone luanne, mull tulee nii nolo olo. Ett mä hypin vaa pari kertaa ja sitt toi saa muute vedellä sitä ja mä hyäkin ku se kiamurtaa ja huiskii laattiall. Mä mikää sirkuskissi kerta oo. Ja sitt mulle naurettiinki, ku mä loiki. Nih kerta! Ett kandee miättii, mitä leikkii mun kaa. Mä voin vaiks loukkaantuu. Sitt se viäl uhkas, ett se tänää kastelee mun tuija. Hei, mä en tajuu! Miks? Mun uus lempparimesta! Kiusallaanks se sen tekee? Toisaalt se selitti, ett se puu ei elä, jollei se saa vodaa. Enkä mä sitt vois olla siäll ollenkaa. Ett kai se on pakko olla yks päivä veks siält. Kai se ny päiväss jo pinta kuivuu, täh? Mä tiijä yhtää, ku nyt vast oon hihvannu sen... Toss mä oon viäl siin kytiksell!

Kliffaa ja toooooosi laiskaa päivää kaikill! Huamisee.

---------------------------------

Vincent, ei kukaan sinulle pahantahtoisesti nauranut, kun tanssit ,D Leiki sinä vaan rauhassa!

Päivän slogan: Tähän ikään päästyä kaikki paitsi eilinen näyttää nuorelta.

Päivän biisi: Cold Wind In August

Luettua: Jennifer Weiner – Rikoksia ja hiekkakakkuja. Auts, vikavalinta, aivan vikavalinta. Dhraamaa, rikoksia, lastenhoitoa jne. Hienossa yhdyskunnassa kaiken on oltava hienoa, kuten rikkailla toki on. Ja kaikki ovat kotiäitejä. Kotiäiti Kate Klein törmää murhattuun naapuriinsa ja alkaa selvittämään rikosta. Jesh ja tottakai. Varoitan, tämä on karmeaa hömppää, mikään ei oikein istu, ei rikos, ei rikkaus, ei mikään! Koskekaa vain tunput kädessä, hömppävaroitus pahimmasta päästä! Dennis Lehane – Täyttä sotaa, heh, muista lukeneeni tämän eli ei paha ollenkanas. Kaksi työläistaustaista kaveria, Patrick ja Angela, pistivät pystyyn etsivätoimiston vanhan tapulin kellotorniin. Tuleva toimeksianto vaikuttaa helpolta, on hankittava vain muutama kadonnut dokumentti. Kaikki menee pieleen ja tuntuu yllättäen johtavan täysimittaiseen jengisotaan vanhan mustan siivoojanaisen tultua ammutuksi. Takana on runsaasti poliittista kähmintää ja muuta mukavaa. Suositan, Welhotar piti.

                                          

                                                   SIIVOA SUNNUNTAITA!

LAUANTAIN RAUHAA... TOIVOTTAVASTI AINAKIN!

Muahaahah, Welhotar on kusettanut sitä unihiekkakaveria oikein reilusti! Menin eilen ns. päiväunille joskus klo 17 jälkeen. Heräsin äsken! Juu, toki tuossa välissä kävin useamman kerran hereillä, vaihtamassa vaatteet, hoitelemassa kissaa, juomassa kaffet jne. Mutta kuitenkin *virn*. En tajua, miten unta on riittänyt – en myöskään tajua, miten selviän työviikot niin vähällä unella. Mutta se näköjään toimii tällä tavalla. Omituista mutta kummallista!

Ovikello-ongelma ei ole ratkennut! Ei, se ei ollut kukaan naapurin penskoista, sitä on harrastettu aikoinaan ja juoksuäänet kuuluivat. Tuskin se oli lupatarkastajakaan, kun ehdin ovelle, joku oli jo menossa hissillä alas. Epäilen edelleen, että se oli joku talon asukas; valittamassa, pyytämässä nimeä johonkin tai vain infoamassa ensi viikon hanojenvaihto-operaatiosta (kissan takia siis), josta on jo infoketta tullut. Ongelma on kuitenkin ratkaisematta! Eilen kyllä riitti taas puhelinterroria ihan tarpeeksi asti. Ensin soitti Hörhö ”minulla on ongelma” –tyylisen puhelun, katkaisin heti. Sitten soitti Hörhön kaveri, joka on aivan mukava mies. Kun tiesin hänen soittavan Hörhön puolesta, lopetin senkin puhelun pikaiseen. Sen jälkeen soitti Kummisetä: ”Mitä tapahtui v. 1968, muuta kuin olympiakisat, joissa Suomi *tähän tilastoa*”. Sanoin, että nukuin eikä voisi vähempää kiinnostaa. Hyvin loukkaantuneena hän toivotti hyvät unen jatkot ja sulki puhelimen. Mahtoi olla taas tärkeää asiaa ;D On se sitten mukava, että ihmiset soittavat aina silloin kun nukun. Toisaalta, noissa puheluissa ei ollut yhtään mitään kiinnostavaa – ei todellakaan.

Uaah, kissakin märisee tuossa, vaikka on saanut kaikki aamuherkut ja päiväruokansa. Minä ilmeisesti käyttäydyn tänä aamuna sen verran poikkeavasti, että se häiritsee hänen päiväjärjestystään. Antaa häiritä vaan! Kohta alan valmistautua roudausretkelle eli teen supistetun kauppalistan ja luen tuon toisen kirjan loppuun. Menen yksin, en pyytele Kummisetää mukaa. Eiliseen perustuen hän on jo klo 10 joko hirveässä krapulassa tai kunnon humalassa. Helpompi toimia yksin, vaikka sitten kipeää tekisikin! Kävin kuitenkin eilen Herkkusissa ja ostin tattaria, leipää, jugurttia ja adjikaa sekä rahkaa ,D Melkein jo niillä pärjäisi pari päivää. En minä paljoa tarvitse, mutta kissanmuonat on pakko hakea. Samoin jotakin itsellekin, tuota vihannespuolta enempi tarkoitan. Ikävä kyllä, Varaston aivan lähietäisyydellä ei ole normikauppaa. Liiteri on, mutta vähän turhan kaukana, en minä jaksa kävellä sinne ja takaisin... tai jaksaisin kyllä, mutta koipiset ottaisivat sen kyllä pahakseen seuraavana päivänä.

Täällä ei siis ole tapahtumassa mitään erikoista. Yksi paketti odottaa noutajaansa postissa, kun Belgarion joskus selviää taas tänne päin *virn*. Ai niin, sille yhdelle kiitokset – sain tuotteen: erinomaiset, koko just eikä melkein jne. Hianot, viahkot ja ziitosta vaan edelleen! Juu, salamyhkäistä, mutta rapoa tulee, kunhan jaksatte odotella vielä vaikka vähän yli viikon verran.

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, toi mami on taas tosi outo. Siis se goisii ja goisii. Sitt se on hereill ja antelee mulle ruakii, mutt taas goisii ja goisii. Ei herää kokonaa olleskaa. Nyt mäki lopeti märinä, ku se kerta alko nakuttaa. Yleensä toi nakuttamine tiätää sitä, ett se on jo kunnoll hereill. Ei se ihan varmaa oo, mutt melkosen kuiteski. Mä oon saanu juu heekut ja muanat. Ootan, jos vaiks leikittäis, ennenku se lähtee kaupoill. Lupas se tuada mulleki jotakii, tiätty, omall kissill <3 Parempi onkii, muute mä tuun pahall pääll eikä se oo kivaa. Hmph, se löysi yhe mun uude mesta, miss mä oon ottanu iltasuulist! Se kävi eile partsill ja ihmetteli, kui sen tuija kasvaa jotenki toispualesest, ett pitääks se kääntää. Mä yriti vaa kattella muuall ja oli iha hiljaa. No sitt se meni duunaa jotai muut. Mä nimittäi oo ottanu ilta-aurinkoo siin tuijan alla, ku se on oikeestaa ainut mesta, minne toi suulis ylettää enää sillee myähää niinku. No – se oliki hiffannu jotai ja jääny kytiksee. Sitt se otti foton todisteeks ja kaikkee. Mä luulin, ett se rupeis vaiks riahuu tai jotai. Eikä mitää, se otti sen ihan kuulist, senku makaan vaa =O Tosi outoo, välill se ottaa pulttei paaaljo piänemmist asioist, niinku ykät tai merkkaukset tai semmoset... Hölmö mami mulla, mutt kai te sen jo tiijätteki. Täss on nimittäi se todiste, mist se mut löysi. No nih, mami, tekeen kauppalistaa ja muista meekata mun heekut kaa. Joo, se lupas >o<

Kliffaa löördaagii hei kaikill – tänää on heekkupäivä, eiks? Huamisee!

-----------------------------------

Joka päivä näyttää olevan Vincentillä herkkupäivä....

Päivän slogan: On selvittävä yksin, jos on selvittävä yksin!

Päivän biisi: Please Kill Me

Luettua: Everett True – Hey ho let’s go – Ramonesin tarina. Pakkohan tämä oli lainata ja lukaista, ihan vaan muistin virkistykseksi, vaikken mikään fani olekaan. Siis tämä on Ramonesien tarina alusta loppuun, kaikki kerrottuna... tai ainakin melkein. Suosittelen Ramonesista pitäville, musiikkifaneille ja muillekin, joita asia kiinnostaa. Hyvin koottu historiikki, selkeää luettavaa. Aivan lukukelpoista tavaraa siis! Ja sitten aloitin Lehane-session.... eli kaikki kirjailijan opukset luentaan uudelleen. Dennis Lehane - Menneisyyden ote. Vanhat kaverukset tapaavat uudelleen erään tyttären murhan yhteydessä. Kuka onkaan syyllinen ja mihin? Taakse jätetty löytyy ehkä edestä, mitä on viattomuus? Lehane kuvaa hyvin ihmisten välisiä suhteita, syitä ja seurauksia ja jättää asioita sopivan avoimeksi. Minä pidän, suosittelen muillekin...

                                          

                                                   LAISKAA LAUVANTAITA!

KUKA SOITTI EILEN OVIKELLOANI???

Argh, nukuttuakin tuli – jotenkin. Kissa jaksoi taas herätellä herkkujensa perään. Pitäisi opettaa kaveri tuntemaan kello, edes tuollainen tavallinen! Jäi oikein vaivaamaan vielä, vaivasi unissakin, nimittäin eilen illalla ovikello soi. Se on harvinaista, tähän aikaan vuodesta ainakin. Vain yksi soitto. Olin jo melkein nukkumassa, joten hitaasti haalasin itseni ovelle: ei ketään. Kuulin vain hissin menevän alakertaan. Höh, joko TV-lupatarkastaja tai joku talon asukki, en muuta keksi. Miksi jollakin olisi asiaa, muut tietävät soittaa etukäteen (tai soittavat ainakin kilarin tiedoksi) ja jaksavat odottaa, että rämmin ovelle asti. Asia jäi vaivaamaan minua äärettömän pahasti! Onko jollakin jotakin valittamista? Pidämmekö Vincent ja minä liikaa melua? Elämmekö holtitonta ja pahatapaista elämää? Jos näin on, toivottavasti joku tulee tänäänkin soittamaan sitä kelliä, minä tahdon tietää!

Varastolla oli töitä juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Sain kuitenkin luettua lehdet ja tarpeelliset lokit, ei ole varaa valittaa ajankäytöstä. Tänään pitäisi tehdä pari juttuakin valmiiksi, ans kattoo, ehdinkö työaikana. Muutoin sieltä ei irtoa mitään kerrottavaa. Vain sellaista varastomaista olemista ja eloa, ei mitään riemastuttavaa, tasaista työntekoa siis.

Belgarion, Kiven vartija, peruutti eilen huomiset rehvit. Hänellä on tärkeämpää menoa. Yritin kovasti olla utelematta, mikä on tärkeämpää kuin minä. Pystyin kuitenkin olemaan sanomatta yhtään mitään. Uskokaa nyt, en edes yrittänyt udella! Totesin vain, että ehkä selviän yksin. Jos nimittäin haen vain kirjat ja aivan pakolliset ruuat, selviänkin varmasti. Täytyy vain jättää osa ostamatta. Tofua on vielä jääkaapissa =E Kunhan saan kirjat taas kotiin, varmasti pärjään taas viikon jotenkin. Ei tässä mitään sen kummempaa vahinkoa. Voisi tietysti soittaa Kummisedälle, mutta hänen kuntonsa ei lauantaisin ole aina niin kovin vakuuttava. Eli en taida soittaa ,> Antipa asian olla ja muhia, kyllä tämä vielä joskus selviää... Onkohan Belgarionilla joku kottarainen? Missä hän aikoo viettää viikonlopun? Kavereiden kanssa? Risteilyllä? Ai että minäkö muka utelias, ehei, pois se minusta. Muuten vain kiinnostaa! Ai että ette usko, no joo, niin, tuota. Kiinnostaapas nyt vaan, nih kerta! Minun poikani...

Tänään täällä ei tule tapahtumaan mitään, ei kerrassaan mitään. Aion loikoa koko illan, jollei muusta muuta johdu sekä lueskella ja seurustella karvatakamuksen kanssa kunnolla. Se riittäköön täksi päiväksi. Huomennakaan ei ole mitään muuta kuin kevyehkö roudausretki, siitäkään ei vielä sen enempää. Varmasti huomenna manaan itseni taas huitsin pöpelikköön, mutta se on sen ajan murheita. Kuka kävi soittamassa ovikelloa?????

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Heh, mä oonki saanu sitä uutta kissinmuanaa ja vanhaa sitt sekotettuna siihe. Aikas hyvää silleeki. Toi on nimittäi saita, toi orja meinaa. Ei kehtaa antaa kunnon annoksii. Antaa ensi vähä heekkuu ja sitt mättää tavismuanaa päälle. Epist tommone! Ja sitt ponppi eilenki ympäriisä, ku joku ringas ovarii. Höh, mä ees huamannu. Mitä se tommosest nyt hepuloi niinku olleskaa, se on kyll iha ihmiste asia, mä siihen taatusti liity miteskää. Mite se ees voi kuvitella jotai semmost. Mutt siit mä en diggaa, ett Poika ei tuukkaa nyt käymää. Tosi tylsää, ihan hirveen tylsää! Mä oisin halunnu loikoo sen viakus ja ne ois varpisti tuaneet mulle lisää heekkui. No mä tiän, ett tuala on viäll kaikkee ja sitt oikeet lihaaki pakkases, ett mull ei oo mitää hualii. Mull riittää safka ja orjan oo nii väliikää. Se voi olla vaiks syämät tai syädä töiss tai ostaa siält kaupast jotai. Iha mite vaa! Mä oon leikkiny sill däänsserill ihan täpöll eilenkii. Tosin vissii erilaill ku pitäis. Mami huiskuttaa sitä ja mä hyäkin tooosi kaukaa ja pidän omaa kivaa, en hyäki niihi höspelöihi ainaskaa heti. Ett sillee kovaa vauhtii roudaan ynpäri-ynpäri ekaks ja sitt hyäkin. Kliffaa se ainaski on! Mä saan kunnoll liikuntaa ja mamin tarttee vaa heilutella sitä tsebaa. Ei voi olla kovin raskast, hei. Eilenki se jaksu tosi pitkää, nii kaua, ett mä kyllästyin. Otin sitt oman mylpyrän ja leikin sill iteksii, ku muistin taas ne mun punaset mylpyrät – hei tehän tiijätte ne! Nii ni sitt loppuilta meni vanhoi leluje kaa, onnistuin hukkaa ne kaikki enkä jaksunu enää ettii. Orja löytää ku siivoo, jeps! Tämmöne fotoki löyty, ei kauhee hyvä, mutt tavalline... vähä kyll takamus näkyy >o<

Hei, se on perjantai, kliffaa viikendii ny kaikill. Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, sinun elämäsi on kuin leikkiä vaan *sniif*!

Päivän slogan: Miksi aina kun tapaa poliisin tai lipuntarkastajan, on aina hiukan syyllinen olo, vaikka tietää, että ei ole taatusti tehnyt mitään? 

Päivän biisi: Juodaan viinaa

Luettua: Scott Turow – Kumottu tuomio, ziis, miten tämä on eksynyt kirjapinoon? Ok, no, tämmöinen lakimies/oikeudenkäyntiopus, jossa kuolemaantuomittua yritetään vielä pelastaa eri tavoin. Todisteita on, mutta kelpaavatko ne? Pähkäilemistä, ihmissuhteita, dhraamaa. Jeps, en hirveästi pitänyt enkä suosittele. Vahinko-otanta meikäläiseltä. Sen sijaan aivan suunnitellusti otin uudelleen luettavaksi Mikko Rimminen – Pussikaljaromaani, josta pidin ensilukemisella. Pidän vieläkin, tosin se on niin todenmukaista häröilyä, että ei se minua ainakaan naurata. Kalliosta ei pääse pois, MOT. Mieleen tulee muutamat kesäpäivät Malmilla takavuosina ,D Suosittelen kaikille hörhöilyn ja siiderin sekä oluen ystäville, epämääräisen aineksen kavereille ja liikkumista kotiseutua kauemmas varoville! =D

                                             

                                            HEI - MITEN TAAS ON PERJANTAI?

PS. Jos tiedätte, kuka soitti ovikelloani – ilmoittakaa välittömästi!!!

ON NII HIKIKII...

Uaah, karvatakamus on riehunut puoli yötä omiaan. Sen mitä riehumiselta sain nukuttua, koipia alkoi juilia ja vetää suonta. Liikaa liikuntaa? Jep ja ihan varmasti. Siis minulle. Kissi sai varmaankin hepulit, kun ystävä kävi kylässä: Vincent sai heekkuja ja uusia naksuja sekä cat dancerin ;D Arvatkaas oliko jollakin kivaa?

Toivottavasti ilma raitistuu jossakin vaiheessa? Eilen taas hiki valui, vaikka yritin vältellä töiden tekemistä. Eipä auttanut, P-P onkin poissa tänään ja huomenna eli eilinen mentiin vielä täpöllä! Olin lukenut hänen viestinsä turhan huolimattomasti ja tuudittautunut jonkinlaiseen puolivalmiuteen. Ei olisi kannattanut! No – ehkä tänään on mukavampi ilmapiiri, eilen oli vähän kireää puolivalmiiden asioiden kanssa. Kaikilla oli paljon keskeneräisiä juttuja ja se vaikutti tietysti minunkin hommiini. Ehdin kuitenkin käväistä Herkkusissa ruokiksella, jesh. Ostin kaikkea kivaa ja makeaa: kohukkeita eri malleja, juustoa (taas!), adjikaa, kinuskia, kirsikkakääristä, kuivattuja kirsikoita, keksejä, perunavoffeleita (hei, ne ovat kuin sipsejä, mutta parempia!) ja salaattia Varaston jääkkäriin. Tuloksekas reissu taas kerran eli löytyi uusia herkkusia =D

Ystävä tuli iltapäivällä, ehdin juuri laitella parin päivän eväkset töihin. Hän toi kissitavaroiden lisäksi "vähän suolaista", joten pienet iltakaffet tuntuivat paisuvan melko herkkupitoisiksi orgioiksi, phuh. Vieläkin on täysi olo *virn*. Olipa mukavaa istua ja puhella pitkästä aikaa! Kiva kun kävit, Vincentkin lähettää terveiset, kunnioittavat sellaiset ja pyytelee anteeksi karvoja... Vieraat ovat meille toki tervetulleita, Hörhöä ja Hörhötärtä lukuunottamatta siis!

Tosiaan, Vincent ei saanut yöllä oikein unta enkä sitten minäkään. Kaffet ja syömisetkö lie aiheuttaneet moisen vai kävimmekö molemmat vähän ylikierroksilla? Meillä kun käy harvoin vieraita, se on tosiaan nykyisin harvinaista herkkua ja merkittävä tapahtuma. Molemmat olimme oikein iloisia ja se ehkä sitten vaikutti uniinkin ja liikunta ja kaikki kivat jutut Vincentiin (joka nyt syö tyytyväisenä uutta märkäruokaansa, kohta aion kiusata kissiä dancerilla!). No, hätäkös tässä, lähes 4 h unta on melko tavanomaista. Hlöstöpäällikkö töissäkin mainitsi, kun valitin lyhyistä yöunista, että kaikki suurmiehet (naisia hän ei kyllä maininnut!) ovat olleet vähäunisia ja älykkäitä. Otin sen kehumisena *virn* enkä lohdutteluna!

Tänään pitäisi siis olla vähän rauhallisempaa töissä, kotonakin on ruokaa valmiina jo huomistakin varten. Voisi keskittyä vaihteeksi vaikka, niin tuota, vaikkapa lukemaan ja konettamaan! Huutisjuttujakin pitäisi jaksaa, ei vaan oikein huvita. Sekin vaatii oman mielentilansa mittailla vaatteita ja tavaroita sekä laatia hyvä kuvaus ja ottaa asialliset esittelykuvat. Yllättävän paljon siihen saa aikaakin uppoamaan, jos laatii kunnon ilmot. No, asioilla ei ole kiire – pari marimekon jakkua ja paitaa olisi menossa uusiomyyntiin – eivät ole minun värisiä! Jos jotakuta kiinnostaa marimekon isokokoiset (L – XL) paidat ja jakut, voipi ottaa yhteyttä perskohtaisesti, saapi paluupostissa kuvat, tiedot jne. Tämä tarjous ei tod.näk. toistu vaan seuraavaksi mennään Huutikseen... Toinen jakku on leveää tasaraitaa (harmaa-tummanharmaa) ja toinen perusmusta. Paidoista toinen raitapaita harmaata ja tummanvihreää, toinen pyörökuviollinen keltavihreään vivahtava. Hinta kohtuullinen ja postikulut maksaa ostaja (tai noutaa Malmilta/treffaa Welhottaren livenä Pazilassa).

Jahas, tulipa täällä hiljaista =O Kissa taisi mennä sulattelemaan aamuherkkuja ja –ruokaa....

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kaikki kavrut ja mun suasikkitätsy! Juu, siis niiku mami jo kertoki, mä sain eile sitt hirveest kaikkii tuamisii. Mä sain semmosii hampulikaakkei, uusii hianoi määkäruakii oikeit heekkui niinku ja sitt semmose hassu jutska, ku noi sanoo cat danceriks. Mä oon nähny, ett tommosii on monell kissinkall. Mäki innostun siit, ihan hölmö lelu, mutt kyll se on kliffa! Kiitti täti hirveesti... mull onki sitt kaikkee uutta taas. Innostun sitt yälläki vähä juaksee tuala, oksusin pöydä alle, jolisin partsill ja otin kiinni jotai yäöttiäisii - ne ei ollu peehosii, mutt semmosii ku liikkuu kuiteskii yälä. Sitt piti haukata siit Jukast ja sitt tuli Ykä! No nyt toi mami otti foto, ku se ekaks kiusi mua sill jutskall. Tarttee vissii laittaa se tähä, ett muutki näkee mun uude lelu. Toss mä en kyll enää tanssaa, ku mä sain sen kiini! Nih kerta, mrrrrrrrrrr. Ja hiimu hyvää määkäruakaa mä sain, maiston just äske vähä, njam. Ja kaakkii sain kans, semmost uutta. Eiku oon saanu ennenki, joskus. Hyvei ne oli, piti nuuskuttaa viäl mattooki, jos ois vaiks murui pudonnu. Yälä mä kävin nuuhkii noit sualapähkylöit, tuli vaa iso aivastus – ei niit voi kissit sitt muute syädä, ett vinksun vaa teilkii! Juu, ett meill oli oikee loistoilta ja semmost. Ja nyt mä voin sitt jäädä taas yksinki siiheks asti, ku orja tulee himaa leikittää mua. Nyt sen ei tarvii ees juasta hakee mun lelui, senku heiluttaa vaa tota jutskaa, tsihih!

Kliffaa melkee viikon loppupualta, eiks? Huamisee.

--------------------------------------

Vincent, olet kyllä melkoinen karvakasa! *pus*

Päivän slogan: TV on ihmisiä mielenkiintoisempi! Jollei näin olisi, kaikilla olisi joukko ihmisiä seisoskelemassa olohuoneen nurkassa tuntikausia joka ilta...

Päivän biisi: Hiki

Luettua: Colin Dexter – Viimeinen puhelu, 11 ovelaa rikosnovellia. Morsen lisäksi kuvioissa seikkailevat muista yhteyksistäkin tutut henkilöt, mm. hra Holmes ,D Oikein luettavia tarinoita, pari niin juonikasta, että menee meikäläiseltä vähän yli. Tai sitten kirjoittaja on halunnut jättää ne sellaisiksi, pahoin pelkään... Sotkuisia, mutta lopulta hyvinkin simppeleitä tarinoita välillä. Kaikki ovat ainakin vähän poikkeavia tavanomaisesta. Suosittelen Dexteristä pitäville, muillekin toki, erinomaisen sopiva matkakirja vaikkapa.

                                                        

                                               TORPSOMAISTA TORJANTAITA!

KAIKKIEN KYLPYANKKOJEN ÄITI JA MUUTA TURHUUTTA

Just, tänään sitten olisi nukuttanutkin, mutta karvatakamus märisi minut hereille. Seuraa ja heekkuja sekä tarkistus, että aivan varmasti nousen kokonaan ylös. Ihan kiva, kiitosta vaan! Olisi tässä voinut vielä tunnin ainakin goisia ihan rauhassa, tällä kertaa... poikkeuksellisesti.

Varastolla on kiirus, lievä sellainen. P-P on tänään poissa, työasioissa. Hyvä! Minen kestä miehen vahtivaa katsetta työhuoneesta, vaikka tod.näk. hän ei itse koe sitä niin vaan ”näyttää olevansa kaikkien saatavilla, tavoitettavissa”. Minusta se vain näyttää vahtimiselta. Sama kuin se, että hän käy aamuisin tarkistamassa, ketkä ovat paikalla – ei kun siis sanomassa huomenta kaikille *virn*. Tapahan se on sekin, toki. Jos sen tekisi vähemmän läpinäkyvästi ja joku toinen ihminen, juttu voisi mennä jopa läpi ,D Muuten samaa vanhaa varastopuurtamista, ei sen kummempaa. 

Ulkoilin eilen raittiissa ilmassa sadekuurojen välissä lähikirjastoon ja nappasin ison pinon dekkariosastolta uudelleen luettavaksi. Ei kehnoja valintoja ollenkaan. Matka on juuri sopiva, ei vielä särje koipisia työpäivänä. Nyt aamulla taas riipoo kunnolla! Sen siitä saa, kun yrittää elellä tervehenkisesti eli kipuja ja vaivoja. Taksonakin oli noutaessa normitakso, oikein hauska herrahenkilö. Juteltiin takseista (kas kummaa!), sienestämisestä jne. Pukeutumiseni oli hänestä huvittavaa, kutsui minua joulutontuksi (juu, punasävyinen vaatetus) sekä kyseli, onko pikkujoulukausi alkanut jo näin varhain. En ottanut pahakseni, mies oli hauska eikä typerä... Kotiinkin pääsin hyvissä ajoin, tekemään tärkeitä asioita. Siis lotkottamaan ja lukemaan. Ei edes ruuanlaittoa, eväkset olivat valmiina eli vanhat jämät. Vetelin puoli purkkia kirsikoita pahimpaan hätänälkään, örps!

Hörhökin kävi, oli ”kauheassa pulassa”. Sain ääriraivarit ja heitin miehen ulos. Tosin hän jätti kassillisen jauhelihapiffejä, siis semmoisia hampurilaispiffejä pakastettuna minulle =O Mitä hittoa niille tekisi? Taitaa kissi saada monta kertaa syötävää, ne ovat nimittäin vielä maustamattomia. Vain semmoisia lihalättyjä.... pilpoin jo yhden Vincentille ja kohtalaisesti näytti uppoavan. Ziis, että olen tuolle Hörhölle raivoissani, mitään se ei ole saanut aikaiseksi. Sai nyt 10 juuroa ja käskyn olla tulematta lähellekään huushollia pariin viikkoon!

Jahas, vakoiluvälineestä ym. päätellen parikin toveria on saapunut takaisin maisemiin – tervetuloa ja toivottavasti oli hyvä loma! Otellaan yhteyksiä ;D

Täältä ei tänään irtoa oikein mitään järkevää eikä muutakaan. Suunnittelen täsmäiskua Herkkusiin päivän aikana; rahkaa, tattaria, leipää, jugurttia, ihan kaikkea kivaa. *Käy laittamassa tofun marinoitumaan iltaa varten!* Ja tässä Kaikkien Kylpyankkojen Äiti kotona kylppärissä, alla Varastokissat eli Vincent kahtena eri versiona =D

-------------------------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! No niih, no nyt mamiska keksiny sitt tommose. Ett sill on duuniskii niinku mä mukana, mä mininä >o< Vaiks ois paaaaaaljo kliffempaa, ku ottais mut livenä mukaa. Mull ois siälä paljo tekemist, ku mami sano, ett siäl on pitkii käytävii ja kaikkii jemmamestoi kerta. Ottais ees yhe kerrar mut salaa kassii mukaa. Mä lupaan, ett olisin ihan kunnoll siin autoskii. Ja siälä Varastoll, juu. Ihan oisin... Ähh, se ota kummiskaa! Mutt ajatus ois hyvä. Ku kaikki muutki tua jotai tärkeit juttui duunii, nii ni mami vois sitt kerta viädä mut. Vaiks sitt, ku on sen viimene duunipäivä, joo. Mä ehdotan sitt, ku se aika tulee. Jeps, mä sain eile sitä jauhispiffii, oli niin paljo, ett en jaksunu kaikkee syädä. Karmee kassilline hei taravaa. Mami sano, ett jos joku muu ei hakita sitä pois, mä joudun syämää kaikki! Hyvä, ett ne edes mahtu pakkasee. Ihan hurjaa joskus noi safkajutskat. Välill oo mitää ja sitt taas säkkitolkull taravaa. Ei piän kissi ain ymmärrä! Eile en sitt tehnykkää muut ku safkasi ja lotkoti mamin kaa. Mentii goisiinki aikasi. Ja mä herätin sen, ku mä olin goisinu tarpeeks. Jotai se taas valitti, niinku se aina valittaa. Väittää, ett mä joka kerta herätän sen väärää aikaa. Hei, mä mikää tikikelli oo! Mä oon kissi, höh. No, nyt mä en sitt niinku laita sitä fotoo, ku kerta tommosii elukoit tuall on jo.

Mä toivotan kaikill kliffaa keskimmäist viiko päivää ja semmost. Huamisee!

-------------------------------------------

Vincent, nyt sinulla on kerrankin kaappi melkein täynnä lihaa *jäks*!

Päivän slogan: Suhteeni lääkkeisiin? Se on täysin normaali rakkaussuhde. Lääkkeet ovat parhaita rakastajia ikinä: aina saatavissa, lievittävät kipua, antavat joskus riittävästi unta, rauhoittavat myllertävän mielen ja kapinoivan vatsan (tai toisinpäin)!

Päivän biisi: Risainen elämä

Luettua: Holly Peterson – Mies talossa, argggggh. Miksi minä kannoin tämän kotiin asti? Pahimman laatuista hömppää paashkapaperissa. Ökyrikkaiden ns. elämää muka hieman ironisesti esitettynä, ehkä, tästäkään ei enää voi olla varma. Hömpäksikin tämä on liian paksua, sorry vaan. Että nannyn sijaan palkataan manny pojan seuraksi. Leikitään kivaa ja rahakasta... ei minun mieleeni, ei sitten mitenkään. Luin kuitenkin loppuun, toiste en koske. En suosittele ja varoitan muitakin! Risto Juhani – Paatuneet, pienen paikkakunnan rikossuma. Pesonen on kohonnut arvossaan, mutta onko päällikkönä kivaa? Kotiasiatkin menevät kehnosti. Paikallinen fasistikerho nostaa päätään nuorison voimalla ja venäläiset ostavat hotellin ja harjoittavat vuokraleidibisnestä muun ohella. Sähkökatkon aikaan alkaa sitten tapahtua; ryöstöjä, murhia, murhayritys ja poliisin ampuminen. Kaikkihan ratkeaa toki nopeasti ja lähes itsestään. Kirja sinänsä on ihan luettava, asenteellisuus taas... aina venäläiset rikoksen tekijöinä, talousrikosten takanakin. Aina nuoret fasismin kannattajina jne. Eli tämä ratkaisi asian, en suosittele, aloin kiristellä hampaita. Muuten nämä Risto Juhanin kirjat eivät ole hirveän kehnoja olleet, sellaisia rauhallisia kotomaisia poliisitarinoita. Tämä nyt ei oikein vaan minulle maistunut!

                                         

                                        KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!

NÄIN EILEN IHMISIÄ =O

Kehnot unet jatkuvat tavanomaiseen tapaan. Hätinään n. 4 h ja sekin puolipakolla. Illalla oli vielä kuuman nihkeää, jossain vaiheessa yötä ilma on vähän raikastunut. Hyvä! Pysyisi nyt edes sellaisena, ettei hiki valuisi kättä nostaessa... Kissa on märinöinyt puoli yötä omiaan, halunnut seuraa, tietty. Ja mikä minä olen häneltä seuraa kieltämään, joten ylös oli noustava. Lisäksi allegrialääkket ovat loppu ja olo on lievästi tukkoinen.

Hah, näin eilen ihmisiä ihan livenä. Paljon ihmisiä. Paljon erilaisia ihmisiä. Kävin Yrjänällä hakemassa shampoota, kävelin hallin läpi ostamatta mitään ja suuntasin Vii Voaniin. Juuri purkivat uutta tofulastia, jesh. Tuoretta tofua pari kiloa, korianteria, soijaa, wasabia, kookosta. Unohdin yhden chilijutun, pitää hakea normikaupasta viikonloppuna, kele. Sitten kävelin erään tätsyn neuvojen mukaan Etolaan, mukaan tarttui Vinski ja Kaikkien Ankkojen Äiti valvomaan pikkupirulaisia ;D Taksotkin sopivat kumman hyvin yhteen, olin pätevästi ajoissa kotona. Mukava oli katsella ihmisiä, olisin viihtynyt pidempäänkin, jos olisi ollut seuraa. Koivetkin pelasivat maanantaiseen tapaan, tosin nyt on vaikeuksia kävellä... sen siitä saa, mutta mitäpä sitä ei kärsisi Vii Voanin houkutusten takia!

Kotona laitoin kesäkurmitsa-tomaatti –hässäkän tulemaan ja soitin Belgarionille. Hän nimittäin oli tilannut tofua ja muuta. Kun mainitsin, että olisi pari Herkkusten aleksanteria vielä jäljellä, lupasi polkaista nopsasti käymään. Istuttiin sitten vähän aikaa kaffittelemassa ja jaettiin saalista. Juttuhan on siis niin, että Belgarion laatii itse ruokansa. Tofua hän sai puolet eli kilon, lisäksi ison pullon normisoijaa (oli halvennuksessa), yllärinä minulta wasabia (jota kehoitin tarjoamaan exälle normileivänpäällisenä, muahhahahaahhh), korianterijauhetta, kookosjauhetta (ettei tarvitse ostella isoja purkkeja kookosmaitoa) ja olikos vielä muuta... Ei, siis sellaiset aineet, että niillä pärjää ainakin viikon-pari, kun syö muutakin kuin tofua. Belgarion oli oikein iloinen tuliaisista ,D Hyvin se poika näyttää pärjäävän ruokapuolellakin. Joskus tulee pieniä floppeja, mutta kaikki on kelvannut syötäväksi. Opastin vielä uudestaan käristämään tofun ennen lisäämistä wokkiin. Viimeksi hän ei ollut tehnyt sitä ja jotenkin appeesta oli tullut hiukka liian sössömäistä. Vincent oli oikein ilahtunut vierailusta ja viihtyi Pojan vieressä tyytyväisenä. Sovittiin vielä rehvit lauantaiksi, kirjastoon ja kauppoihin.

Kävin ohimennen myös Hakiksen Instrussa katsomassa pohjakorokkeita, ziis. Hinta yli 22 euroa, ei mitään laitaa, ei todellakaan. Näköjään nimi maksaa. Halpakaupassa samat maksavat n. 4 euroa! Vähänkö Instru saa katetta myymistään tavaroista pelkän nimensä ja muka-asiantuntijan maineella? Pthyi sentään, tämä menee mieluummin halpakauppaan siis jatkossakin. 

Varastolla kiirusta riitti ihan lähtöön asti. Kaikki ovat paikalla ja touhu sen mukaista. Tein kyllä jo osan ensi viikollekin sijoitetuista hommista. Että eivät jää turhaan makoilemaan mihinkään. En pidä pinoista pöydälläni. P-P on tällä viikolla aika vähän paikalla, toivottavasti se vähän relaa tunnelmaa. Hiukka tuntuu joillakin olevan pinna kireällä. Johtuuko sitten hankalista työhommista vai siitä, että lomat ovat lopultakin ohi ja pitkä syksy alkamassa. Minua se ei haittaa, elämä on yhtä syksyä! Teen mitä sanotaan ja pidän turpini kiinni muutoin. Kohta pitää alkaa vaivihkaa ja hiljaksensa jutella jatkoista. Muuten en tiedä, mitä tammikuussa tehdä.

Nyt tiedän, että Vincent haluaa päiväruokansa – menen laittamaan muonaa *ontuu jääkkärille*.

Ai niin ja tiedoksi Eestin Herkkujen kävijöille: Pasilan kauppa on avoinna arkisin klo 10.00 – 19.00, lauantaisin 10.00 – 18.00 ja elokuun jälkeen myös sunnuntaisin klo 12.00 – 18.00, tuosta sunnuntain aukiolosta en ole ihan varma. Se voi vielä muuttua, tuo ilmo nyt oli ovessa eli kesäsunnuntaisin kiinni. Palaan asiaan, jos jotakin olennaista tapahtuu!

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kattiskat! Joo, hei, toi orja käyny halliss, haiston heti. Mitää, siis mitää ei tullu mulle. Kaikenmoista haisuvaa juttuu, semmost ei kissall sopivaa vaa. Itellee ja Pojalle se toi. Eikä mulle mitää. Siinä sitt se selitti, ett mull on kurmeepuukki viälä ja semmost. Höh, nyt en tykkää. Käydä nyt semmoses paikkaa, miss on lihoi hirveest eikä tua toisell mitää. Iha hulluu toi tommone! Kai mun pitää sitt tyytyy vaa puukkimuanaa. Ei se lauvantainkaa ostanu semmost isoo jauhisjutskaa, vaiks se oli miättiny. Ett semmone ja jakais mulle piänempii osiin. Juu, tääll hei kärsitää nälkää, ois kissivaltuutetull hommii. Tai ei nyt niinku nälkää, mutt semmost heekkupuutost. Tai siis, saanha mä kalkonii ja napikoit, mutt muana on tavismuanaa. Ähhhh, vaikee selittää. Siis mä haluun oikee verist lihaa, jota mä voin heitellä ja tappaa uurestaa! Grrrrrrrrrrrrrrrrrr, mä oon vaaralline kissi... oikee semmone tappajavaistoill varustettu. No, oli mamill sitt sitä parempaa muanaa, mä sain vähä sitä. Ja sitt Poikakii tuli iha yllärin, ett mä sain olla senki kaa. Ett iha hyvä ilta oli. Hirveest mull oli hommii, mä yritän nyt saada mun tuukkii oikee kuntoo. Ilmaki ku on tollee hikine, pitää näykkii ja järkkää tuukkii ihan koko aika. Varmaan oksun tänää, ihan varmaa matoll. Mamiih, kuuliks?! Tää uhkailee täälä, nääs. Mä laita nyt fotookaa ku toi mami laittaa vissii noi omasa, ei laitakkaa =o Sill on jo joku avrikkalaine puukissi siälä, mun näköne, se sanoo. Se ottaa jonku foto sitt siält duunist niist se kisseist siälä. Eikä ku joo – täss näkee kui pitkäks mä oikeest venytän itteni ku mä pääsen mamin paikall.... >o< 

Mutt hei, toivottavast teill on mukava päivä. Mä painun koht goisiin. Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, katsotaan sitä lihajuttua sitten viikonloppuna...

Päivän slogan: Ainoa periaatteeni on se, että minulla sentään vielä on periaatteita!

Päivän biisi: Osoitteeni on Neuvostomaa

Luettua: Jan Costin Wagner – Jääkuu, Joentaan vaimo kuolee ja mies säntää takaisin töihin kestääkseen tilanteen. Kukin käsittelee surua omalla tavallaan... Tarjolla onkin aloitteleva sarjamurhaaja, jonka tyyli on outo. Joentaka kokee selvää yhteyttä murhaajaan jollakin tasolla ja selvittelee asiaa. Aina välillä miettien vaimoaan ja käsitellen muistoja vaimostaan ja ohjaamalla kaiken energiansa poliisityöhön. Erikoisempi dekkari, suosittelen. Kestää siis uusioluennankin mainiosti. Laura Honkasalo – Sinun lapsesi eivät ole sinun, 1970-luvun taistolaisuutta perheen tyttären näkökulmasta tuolloin ja nyt aikuisena. Minusta vähän ylilyöntiä, mutta milloinkas sitä ei olisi. Welhotar itse tunnustaa olevansa hiukka vanhempaa sukupolvea... itse pyysin ekaluokalla opettajalta puheenvuoroa viitatessani ,D Lisäksi minulla ON kukkahuivi! Suosittelen, varsinkin niille, joilla ei ole ajasta mitään muistoja. Tosin... olen monesta asiasta eri mieltäkin, jääköön se muualle sanottavaksi. No sen verran, että ei kannata edelleenkään kääntää takkia, ei sotkea asioita siihen "että kun ystävätkin kaikki" vaan reilusti myöntää poliittinen kantansa ennen ja nyt! Piste. Sormenjälki – 10 rikostarinaa, 10 arvoisia. No juu, en sanoisi noin. Osan olen ainakin lukenut jo aikaisemmin eikä kokoelma paljon lämmitä. Rikosnovellien ystäville täydennysluettavaksi tai matkalle mukaan viihdykkeeksi.

Ahhahah - päivän vinksun tarjoaa taas HS, tänne Welhotar, tänne, tänne!

                                             

                                                       TYÖPITOISTA PÄIVÄÄ!