WELHOTAR VÄSYNEENÄ RAATAA VARASTOLLA

No, ei täällä tänäänkään ole mitään kerrottavaa... Welhotar on nukkunut sikiunta ensin illalla pari tuntia ja sen perään kemikaaliavusteisesti vielä kuutisen tuntia. Silti olen töissä iltapäivällä ja kotona illalla supiväsy. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään! Ei kiva, ei mukava, ei varsinkaan huvittava.

Varastolla ovat normityöt alkaneet. Käytännössä tämä tarkoittaa veikeitä käytännön piloja. Esim. sitä, että eilen vähän ennen klo 15 tuodaan pöydälle yli 10 cm korkea nippu papereita, aamua varten. Juu, ei tarvitse siis tehdä enää ennen lähtöä... mutta sitten heti aamusta. Ziitosta vaan, että ilahduttaakin aloittaa raataminen heti Varastolle päästyä. Jonne kyllä olenkin päässyt nyt aamuisin nätisti. On ollut sama vanha yrmy kuski, joka on ollut aikataulussaan. Iltapäivät ovatkin sitten erilaisia – edelleen perään sitä, että onhan se hyvä, että maahanmuuttajille on töitä. Mutta jos he eivät osaa edes käyttää paikanninta, voi pärshe. Eilinen kaveri ei osannut. Eikä ymmärtänyt suomea, kun sanoin, että neuvon... Jouduin huutelemaan koko matkan ohjeita... argh, hermo oli mennä, kun kuski vielä teki jänniä uukkareita ja puhui samalla paria yksityispuhelua! Huh – jännittäviä matkoja minulla, kaikin tavoin!

Residenssissä näyttää talvelta! Ai että miksi? En ole jaksanut joka päivä lakaista tai imuroida ja Vincentin valkoiset masukarvat lähtevät vielä suloisina tuppuina. On se kivaa ja mukavaa. Lisäksi sammalenvihreä mattoni on täynnä oksu- ym. läikkiä, hupaisasti epäsymmetrisesti koristeltuna. Matot pitäisi saada pyykkiin viikonloppuna, samoin petari ja klaffisoffan patja. Ne näyttävät kaikki jotenkin – lievästi sanoen mielenkiintoiselta. Belgarionille olisi vähän puuhaa, toivottavasti hänelle sopii!

Kummisetäkin saa tod.näk. jatkoa töihinsä vuoden vaihteeseen asti ja on kovasti tyytyväinen. Hänen piti eilen tuoda lisää kissanruokaa, eipä miestä näkynyt. Viimeinen pussi on nyt aamulla menossa. No, onneksi jääkkärissä on donaria ja pakkasessa jauhista. Me selviämme hätätapauksessa mainiosti perjantai-iltaan asti niillä. Olen varannut roudauspäivän taas perstai-illaksi, mikä on inhottavaa, mutta pakko vielä toistaiseksi. Kirjastojen lauantai-aukiolo alkaa vasta parin viikon päästä, jolloin pääsee siirtymään taas perusteltuun päiväjärjestykseen. Tällöin välttää myös kaupparyysiksen ja on pieni mahdollisuus saada ale-ruokia edes. Nyt nekin ovat olleet hakusessa. Ai niiiin, te perhanan lurjukkeet, jotka olette käyneet Eestin Herkkusissa ja syöneet kaikki Welhottaren kirsikkarahkapatukat; prle, jättäkää sinne aina pari kpl minua varten, samoin kirsikkajuggaa! Nyt eilen sain vain perustarpeet, kele, että harmitti, kun käytin asiointiin vielä ruokatuntia!

Oikeastaan tässä on vähän kaikki hakusessa – on huvituttamaton olo. Ei huvita työt, ei kotihommat. Huvittaisi vain lukea ja nukkua – kas ei muuta.

-----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffat! Heh, mä oonki saanu joka päivä täll viikoll sitä heekkupussimuanaa. Joo, mamin vahinko, mutt hyvä vahinko. Mä voisin syädä sitä vaiks kui, mutt toi muka rajottaa sitä vähä. Höh, epist, en tykkää. Ai nii, tiätteks, mä goisinki eile yälä tosi oudoss paikass. Mä goisin mamin tyynyn takan! Mä hiipisin sinne, ku se goisi ja kitisi. Sen tyyny niinku liuku pois ja sinne jäi toise tyyny ja mamin tyyny välii just kissin kokone kohta – siälä oli kamalan hyvä nukkuu! Toi sitt jossai vaiheess yätä huamas sen, mutt ei se jaksunu sanoo mitää. Ihmetteli vaa, ku sen hiukset oli mun koipisiss kii, tsihih! Kyll mä löydän sitt hyvii mestoi. Nyt mä oon viättäny taas päivät partsill ja melkee illatki, tullu sitt ton viakkuu myähemmi goisii. Kunnoll on saatu suulistkii, en oo viäläkää ruskettunu. Mutt oon muute hyväs kondiksess, paremmass ei vois olla. Yks leidi mamin töist oli kysyny mua lainaa, ku sill on hiiruloit koton! Mitäh, siis mami ei antanu mua!!! Hei aatelkaa vähä, mä oisi päässy ulos asti mettästää. Mutt ku se oli just siälä lähell, mist mut on löydetty, toi ei uskaltanu. Mutt ois se ollut hianoo, ois oikee palkattu mettästäjäks! Ei mull oo kunno fotoikaa... tualt löyty yks tommone...

No, kliffaa loppuviikon alkuu. Huamisee!

----------------------------------------

Vincent, en ymmärrä, miten olit keplotellut itsesi sinne sängyn koloon =O

Päivän slogan: Jos ketuttaa, antaa ketuttaa vaan – se antaa mukavaa potkua työelämään.

Päivän biisi: Kolmen minuutin muna

Luettua: Arnaldur Indrinason – Laulu kuin enkelten, uudelleen luettavana. Jouluaika islantilaisessa hotellissa, portsari (joka toimii myös joulupukkina) on murhattu oudoissa olosuhteissa. Mukaan liittyy poikakuoroa, keräilijöitä ja lasten kasvatusta. Welhotar piti ja suosittaa, kiero tarina siis.

Ja täältä sitten parempaa luettavaa, minäkin tilasin jo!

                                             

                                                   TOIKKAROIKAA TORSTAINA!

JUMITUSTA KESKELLÄ VIIKKOA

Ei, minulla ei todellakaan ole mitään uutta kerrottavaa. Kuten Iisi eilen kommenttilootassa totesi, Polgaralla jumittaa! No niin jumittaa...

Ajattelin kehitellä tällaista päivää varten sellaisen puppupäivitysgeneraattorin, jota voisi sitten itse täydentää sopivasti jokaiselle pers.koht. sopivalla tavalla. Mutta kun en jaksa pysty kykenemään edes siihen, annan vinksun. Menkää tänne ja pelatkaa itsenne joka aamu listalle, siinä menee hetki aikaa ja tulee ehkä vähän lisätietämystäkin (työaikana sitten mieluusti!).

Ei täällä kannata tänään lojua tämän pidempään, täällä ei ole tapahtunut mitään – menkää pois!

---------------------------------------

Purrrrrrve, kamut! Nonnih, mä sain eile lisämuanaa, ku Kummisetä kävi. Se oliki mulle kilti. Mutt toll mamill on jotai viall, se ois taas goisinu *huoh*. Emmäkää sitt muuta. Täss mä taas otan suulist....

Olkaas kunnon kissoiks siälä ja huamisee!

---------------------------------------

Selvä, Vincent, tänään olemme hyvin pidättyviä lausunnoissamme maailmanpolitiikan nykytilasta.

Päivän slogan: Lyhyestä virsu kaunis!

Päivän biisi: Deep Silence

Luettua: Ruth Rendell – Kerro, kerro kuvastin, piinaavaa psykologista jännäriä, aika paha siis. Mitä kaikkea perheen ja kasvatuksen nimissä voikaan tehdä... Suosittelen! Kjell Eriksson – Burundin prinsessa, (se on sitten kala!). Pikkuvoro tapetaan Uppsalassa, syy ei vain tunnu selviävän. Entisajan yhteisöllisyys on kadonnut, mutta ystäviä ja koulutovereita löytyy yllättävistäkin paikoista. Samoin outoja tapahtumia ja tappokin selviää... Suosittelen – näppärä opus!

                                                      

                                            HYVIN ARKISTA PÄIVÄÄ VAAN!

PIMEÄ AAMU =O

Jahas, aamu taas! Hei, nyt on jo pimeää, kun herää – syksy on tulossa, jihhaa. Ei mitään hellettä kohta enää, eihän? Parempia uniakin saisi tulla vaikka solkenaan. Nukuin taas kemikaalien voimalla sen, mitä nukuin. Silti kissimärinä herätti, voisi sekin opetella olemaan hiljaa aamuisin. Welhotar on krantusti puhuteltava ennen aamukaffetta.

P-P sitten rantautui lomaltaan, kuten moni muukin. Pomo teki taas kierroksensa ja haastatteli jokaista. Mitä on tapahtunut, kun hän on ollut poissa jne. Kerroin, että emme ole luppoilleet vaan vääntäneet sitten muiden osastojen töitä, josta irtosi niukat kehumiset. No, ehkäpä sekin on jotakin, kun ja jos jatkoista keskustellaan. Eli työt alkavat tällä viikolla ihan normitapaan, ei haita. Onhan se jotakin tehtävä surkean palkkansa eteen. Kun vielä taksit toimisivat, mutta kun ei niin ei! En sano muuta kuin että heidän netissä antamansa noutoaika, tekstarina ilmoitettu aika ja oikea tuloaika poikkeavat toisistaan niin paljon, että joudun joka päivä viettämään 30 – 45 min jossakin odotellen taksoa. Olen alkanut pitää jotakin luettavaa mukanani, muuten raivostun kuskeille – ei se heidän vikansa ole, ainakaan ihan joka kerta. Ajatelkaa, jos bussit kulkisivat samoin, ikäänkuin noin ajoissa. Kyllä tulisi HKL:lle valituksia! Minä mieluummin kulkisin bussilla, jos vain kykenisin, mutta kun ei niin ei. Siitä ei vain tule mitään.

Eilen sentään pääsin rämpimään lähikirjastoon ja tyhjäsin pikalainahyllyt ja revin muutaman vanhemman kirjan mukaani. Tästä tulee pitkä viikko kaikin tavoin. Tänään käyn ruokiksella Eestin Herkkusissa hakemassa vähän tarpeita, siinä ei mene kuin 15 min. Eväksenä tänään kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ja tagliatellea – on kuulkaas hyvää. Huomenna jotakin tofua, kunhan nyt päätän, missä muodossa se tarjoillaan. Olen vähän havitellut tofupiffejä, ans kattoo nyt! Kissanruuat ovat lähes loppu, Kummisetä lupasi käydä Liiterissä hakemassa lisäpussukoita. Vincent on alkanut karvanlähdön loppumisen jälkeen vetää ruokaa kuin raavas kolli ainakin, jatkuvasti pitää olla täyttämässä lautasta nökkösillä. Hän yrittää ilmeisesti saavuttaa Emppu-Sedän painon, 13.5 kg ,D

Ei, täällä ei edelleenkään tapahdu mitään mainittavaa! Normaalia työssäkäyntiä, lukemista, väninää, särkyä ja kipua sekä unettomuutta... Laitetaan päivän kuvaksi näkymä Varastolta lempinurkkauksesta, jossa siis kasvavat nuo vihreät, siinä on raatio ja kone sekä rintteri – en minä muuta tarvitsekaan.

-------------------------------------

Purrrrve, kavrut! En kyll tajuu tota mamii. Siis se goisi eile illall ja mun oli pakko herättää se illall jo antaa mulle muanaa. Sitt se goisi taas. Mun oli pakko herättää se nyt aamulki kahde jälkee. Ja siin välilkii se oli hereill, kyll mä huamasi, ku mä goisin sen nassu viäress ja se tsiigas kellii. Nii et ei tommone oo kliffaa. Ett kyll mun miälest pitäis olla hereill sillo, ku mäki oon, kerta nih! Ja mun ruuat, karmitus, ne on melkee loppu. Mä tiän, ett siäll on jömmaruakaa, donarii ja jauhist, mutt vaa yks pussimuana. Sen se antaa toss, ennenku se lähtee sinne duunii. Sill mä kyll pärjään tän päivän. Onneks Kummisetä hakittaa mull muanaa. Mami sano, ett muka siin kaupass, miss se tänää käy on heekkui, mutt ei kissinheekkui. Kui semmone kauppa ollenkas voi olla? En tajuu, en yhtää! Pitäs olla joku semmone tirektiivijutska, ett kaikiss kaupois on hyvää ja halpaa kissinruakaa kans aina tarjoll! Ois niinku reiluu mun miälest. Ett toiki vois hakee mulle suaraa muanaa duunireissull, nyt se ei kerta voi. Muute mä toss yäl leikin mun palloill ja onnistun saamaan yhen partsill. Tsihih – siäll se muute piti vinkeet kolinaa. Kumma juttu, mami haki sen heti pois ku se nousi =O Ai ett mä oon muka häiriköiny, just joo. Jos piän kissiraukka nyt yälä vähä yksiksee leikkii... vaiks kyll siit tuliki metka ääni, tömps-koli-koli-räks-poks-koli-koli ja sillee. Aika kliffaa oikeestaa. Tarttee yrittää sitä päiväll uudestaa, ku toi on duuniss, ett se ei hiffaa sitä. Nyt ei oo sitt mun fotoo, ku on toi foto mamin duunist. Siis tuall se istuu kaiket päivät, vaiks ois mialuummi mun kaa himas, shääääli, shääääli!

Mutt hei, huamisee taas!

-------------------------------------

Vincent, leikkimisesi aiheutti hirveän parvekemekkalan!

Päivän slogan: Multimedia? Eikö se tarkoita sitä, että luetaan ja kuunnellaan radiota samaan aikaan =O

Päivän biisi: Summer's Almost Gone

Luettua: John Twelve Hawks – Pimeä joki (Neljäs piiri 2.), maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken. ja se tekee kaikkensa, jotta et tietäisi totuutta. Mahtava valvontakoneisto on jo tekeillä, vastustajiakin on. Jatkoa edelliseen Matkaajaan. Tabulat jahtaavat Matkaajia, joista toinen veli on kääntynyt vihollisen puolelle. Harlekiinit suojelevat heitä jne. Tämä täytyy itse lukea, ennenkuin voi ymmärtää. Niin merkillisen totta, niin merkillisen pelottavaa. Suosittelen! Ian Rankin – Kalman asialla, Edinburgin festivaalien aikana tapetaan mies oudoissa olosuhteissa ja Rebus pääsee selvittämään asiaa. Jäljet johtavat Pohjois-Irlannin tilanteeseen ja komisario joutuukin tekemään kaikkensa selvittääkseen juttua, mm. ottamaan yhteyttä gangstereihin. Rankin on aina kelpo luettavaa eli suosittelen!

                                           

                                                        TIMANGIA TIISTAITA!

KUINKA MENEE TÄÄLLÄ MAANANTAI?

Nukkuhiekkakaveri jäi toiseksi sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeille, kun oikein yritin. En saanut muuten unta, oli pakko nauttia kemiallista avustetta, että sain tuonkin 5 h täyteen. Levotonta ja nihkeää unta, jäks. Tulkoon syksy, sen kuulaat kelit ja viileys – ziitos!

Eilinen meni todellakin puuhastelujen merkeissä. Korjailin vähän sitä ja tätä, siivosin, yritin leikkiä kissan kanssa, joka puolestaan leikki lelulötkökattia parvekkeella. Laittelin pikaruokaa eli uusia perunoita, silliä, donaria, rahkaa, raejuustoa – samoista emmeistä vängersin evässalaatin, lisäsin uusia porkkanoita ja purjoa sekä tilliä. Hyvää oli, salaatistakin tuli hyvää! Yritin lueskella lokeja, mutta en oikein jaksanut. Huutis-hommiakin olisi pitänyt tehdä – ei huvituttanut. Siksi otinkin parit päikkärit ja lueskelin ahkerasti ,D

Varastollehan tässä taas pitää pungertaa itsensä, P-P:n valvovien katseiden alle. Jos tänään yrittäisi päivällä käväistä kirjastossa, yleensä maanantait eivät ole kovin kiireisiä. Pitäisi hakea jokunen kirja, perjantaina on vasta roudausretkipäivä. Lisäksi tarvitsen seesaminsiemeniä ja mehua eli Eestin Herkkusissakin pitää käväistä, ehkä huomenna. Se ei ole hirveän kiireellistä, siemeniä tarvitsen tofupiffeihin, joita aion tehdä ihan omasta päästäni jonakin iltana. Tänään on tyydyttävä kesäkurmitsa-tomaatti –kastikkeeseen, ettei kesäkurmitsa muutu syömäkelvottomaksi. Niin, siis minähän tietysti puhun kaikesta muusta kuin työstä. Ihan noin tiedoksi vain, että vielä perjantaina muutama leidi haahuili ympäriinsä ja etsi tekemistä – kertoivat pelanneensa kaikkia pelejä jo viikon, heillä ei kuulemma ollut töitä. No, minulla taisi tässä kesän aikana olla pari ihan lötköpäivää, muuten on aina ollut jotakin tekemistä, ihan töitä siis... Mitäkähän tuohon voisi sanoa, ehkä sen verran, että kaikki eivät halua tehdä kaikkea eli varmasti talossa olisi ollut tekemätöntä mapitusta ym. avustavia töitä, mutta kun jotkut kokevat ne niin aliarvostetuiksi. Ziis... ei pitäisi, mutta heillä on vakituinen virka ja joillakin pokkaa kieltäytyä mistä tahansa. Minä en vielä ole kieltäytynyt mistään normitöistä, en kieltäydykään, mikäli se ei ole lainvastaista tai muutoin moraalitonta – uskokaa pois!

Täällä ei edelleenkään ole tapahtunut kummoisia. Entinen työkaveri Rva Kasi soitti ja kertoi saaneensa asunnon, se oli toki kiva uutinen. Rva tosin muuttaa alueelle, joka sijaitsee melko lähellä ja jossa asuu jo useita tuttuja. Hiukka huvitti, laskin ainakin kuusi hyvää tuttavaa. Minähän voisin yöpyä jokaisen luona yhden yön viikossa ja vuokrata asuntoni viikoksi aina pois? Eikö ole hyvä idea? Ai, ei vai.... No, residenssimme on joka tapauksessa hiljainen tänä aamuna. Ehkä huomenna jotakin lisää, ehkä...

-----------------------------------

Purrrrrrviska, kissit! Mä oon ihan hepnaadilla lyäty, Mustast ja Harmaast on tullu iha viiteotähtii. Aatelkaa, niist voi tulla jotai Ninjamuntattikissoi tai sitt Mustast joku herkkä Lady johki Hallivuudi leffaa. Mä oon ihan ihmeessää! Kyll mami sano, ett meinki kaamerall voi jotai tommost tekee, mutt ku mä en muuteskaa tahdo kuvii koskaa. Mä kuulen se äänen, ku kaamera avataa, nii ni mä lopetan mun tekemiset paan pötköllee ja silmät kii. Melkee aina onnistuu, siks noi kuvatki on aina samanlaisii. Ku mä en vaa suastu. En kyll viiteolkaa goisiin vaa! Nii, ett onnee ny vilmitähdill. Käykää tsiigaas, ne löytyy tualt niitte oma linkin takaa ne viiteot. Nii ja sitt, hei, mä oon saanu vaa hianoo heekkupussiruakaa *virn* ja eile söin mamin donariiki! Safkat on ollut hyvät niinku ja palvelu pelannu. Mamii ei vaa saa goisii oikeesee aikaa ja se on levotoine, ei sen viakuss voi kunnoll goisii, höh. Mutt se lupas hoidella mulle jotai kissimuanaa lisää kuiteski. Ei mull muanat näköjää lopu! Njamskista on ollu. Sitt se yritti leikkii, mutt kuka sitä jaksaa noi kuumall – ei kissi ainaskaa. Mä olin ihan poikki eileskii, ku piti ruskistuttaa itteesä partsill. En sitt jaksanu leikkii. Muute taas noi mami safkat on semmosii, ett jos ei omaa muanaa tai donarii tuu, nii ni ei niit kyll kissi voi syädä. Söis raakaa lihaa tai jotai semmost. Mä oon yrittäny ehdottaa, mutt ei käy. Kumma juttu, mä oon ain luullu, ett ihmiset kans syä jatkuvast lihaa. Juu, ei tääll huushollis. Ei mami, ei Poika, mä vaa! Epist, mutt ne kyll tua mulle mun muanaa ja lihaa, ett ei siin mitää. Ai tää meni taas ruakajutuiks. Mutt ku se on tärkeet. Nyt on taas tylsää, ku mami lähtee duunii – hirmu pitkä päivä edes, onneks mä oon aikas hyvä goisii yksinki! Täss on yks mälsä foto, mihi mä kerta suastusi.

Kliffaa viikon alkuu kaikill, huamisee!

-----------------------------------

Vincent, meidän residenssissä ruoka on todella tärkeä asia – kaikille!

Päivän slogan: Jos meno muuttuu oudoksi, oudot panee menoksi.

Päivän biisi: Sweet Summer Day

Luettua: Karin Fossum – Toisenlainen rakkaus, pariskunta löytää pikkupojan kuolleena metsässä. Kohta katoaa toinenkin poika. Paikkakunta lietsoo vihaa pedofiilejä kohtaan ja syyttömätkin saavat osansa. Jotkut yrittävät puolustaa ja analysoida pedofiilin mielenmaisemaa, josta tietysti saavat epäluulot ja vihat päällensä. Fossumin viimeisin suomennettu, tarkka ja psykologinen kuvaus rikoksesta, pedofiileistä, siihen mahdollisesti johtavista asioista, yhteisön paineesta ym. Suosittelen – Fossumia parhaimmillaan. Jeff Lindsay – Dexterin kolkko kutsumus, Dexterilläkin on paineita, hän toteuttaa himomurhaajana omia fantasioitaan oikeudenmukaisuuden nimissä Synkän Kyytimiehen kanssa. Nyt hän joutuukin valitettavasti erään poliisin vahdittavaksi ja toimimaan poliisisiskonsa ja muiden kanssa toisen sarjamurhaajan jäljittämiseksi. Voi miten ikävää, toisaalta hän hiukkasen ihaileekin Toista... mutta ei pääse vielä omiin puuhiinsa. Jos ikinä olette tavanneet sympaattisen sarjamurhaajan, hän on tässä. Ihastuttava, sympaattinen, ajattelevainen ja lapsirakas *tsihih*. Suosittelen ehdottomasti kaikille – tämä on niiiiin kierohtava opus, että minä pidin tästä täpöllä!

                                       

                                        SITÄ VIIKON ALKUA VAAN!

HIIPPAHATTUKAVERIN KARMEA KOSTO!

Todella, varsinainen kosto! Ilta ja iltayö olivat niin hikisiä, ettei saanut unta. Sitten alkoi kättä taas särkeä yhä pahemmin, oli pakko ottaa pari mömelöä. Nukahdin pariksi tunniksi ja näin tod. kammottavaa painijaista. Varmaan siksi, että eilen Belgarionin kanssa puhuttiin opiskeluista. Olen varma, että Belgarion selviää tenteistä ym. Ongelma tulee olemaan tentteihin ilmoittautuminen ajoissa, oikeaan tenttiin meneminen oikeaan aikaan ja muu sen tyyppinen toiminta.

Painijaisessa minä olin tentissä, jossa piti tenttiä isompi osuus – meitä oli useampia, jonkinlainen yleinen rästitenttipäivä, mutta emme olleet ennen kuitenkaan edes kokeilleet. Proffakin muistutti jotakuta, en nyt muista ketä – omituinen hyyppä, joka piti vielä jonkun luennon ennen tenttiä. Ja sitten selvisi, että meidän tenttikysymyksemme olivat jotenkin väärät, täysin eri alaa. Valitimme asiasta, mutta valvoja sanoi, että kyllä noilla tiedoilla pitäisi hyvin selvitä. Minä menin vielä henk.koht. selittämään, että ei käy. Ja sitten aloin itkeä ja lähdin pois. Ulkona oli se sikamaisin talvikeli, märkää lunta tuli joka puolelta, tuuli. Takseja ei saanut, piti kävellä lähimmälle tolpalle. Siellä vilisi takseja, jotka eivät ottaneet minua kyytiin. Lopulta joku avoautossa (!) ajellut poikaporukka lupasi heittää minut kotoon... Mitäkähän tästä voisi päätellä? Karmea uni se tunnelmaltaan oli kuitenkin. Heräsin enkä tiennyt mikä päivä on, missä olen (unessa asuin jossain muualla) ja mitä teen. Tuo nyt ei kyllä ole mitään erikoista. Sen verran tehokasta kuitenkin, että uni kaikkosi ja oli pakko nousta keittämään yökaffet. Ehkä kohta menen uusiounia yrittelemään, jos en jaksa kirjoittaa.

Ei silti, ei ole mitään erityistä kirjoitettavaa. Normisunnuntai kaikkine puuhinensa, nyt jo ketuttaa – sunnuntai-ahi iskee varhaisessa vaiheessa. Pakko tehdä sitä ja tätä... tämä ei tykkää!

Eilinen menikin kepoisasti Belgarionin kanssa iltapäivään asti. Tein tipupiirasta, joka onnistui erinomaisen hyvin ja syötiin kaikki pois. Juteltiin joutavia ja lueskeltiin. Kummisetäkin kävi hakemassa eväänsä ja juttelemassa Pojan kanssa eli utelemassa asioita. Nukuin vielä tunnin päikkäritkin ihan suosiolla ja erinomaisen hyvin. Ja sitten tuollainen ilta ja aamuyö, hrrr, vieläkin puistattaa! Nyt menen kyllä takaisin sänkyyn, en oikein näe kunnolla – silmissä on hiekkaa reilusti.

No, ei niistä unista mitään tullutkaan! Pidin silmiä kiinni ja mietiskelin joutavia. Sitten päätin, etten ainakaan ole Unikeko ja nousin kokonaan ylös... voihan tässä alkaa taas näperrellä joutavia, sellaista puuhastelua löytyy reilusti. Viitsimisen puute on kyllä aika ilmeinen. Kissakin märisee jotakin, vaikka mitään ei häneltä puutu!

----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffarit! Mitää puutu vai? Siis hei, mä sain toss aikaisemmi pual, siis pual pussii muanaa, kalkonii ja napikoit. Kyll mä nyt jo jotai tarvii, en vaa tiärä mitä. Seuraa ainaski, normaalii aamuu. Ei tommosest tuu mitää, ett mami ponppii ylös ja alas pitki öitä ilma mua. Heh, eile oli kliffa päivä; heekkuu heekun kanssa, viarait ja kaikkee. Mä sain lotkottaa Pojan kans toss soffall koko ajan, ku se oli täälä. Se on iha parast, vaiks siin tuli kans vähä lämmin. Ja sitt noi söi ja mäki sain vähä. Ja omii ruakei ja ylimääräst kalkoniiki ja kaikkee. Sitt vähäks mä makasi taas partsill, liika kuuma tuli kyll välill, piti mennä basee – siäll on viileet ja rauhallist. Hirvee melu lähtee noist ihmise poikasistki, ku ne pelaa jotai toss illemmall. Särkee ihan koovii. Ei ne muute haittaa, niitki on kliffa tsiigaa välill. Sitt vaa ku ne pelaa potkupalloo, ne huutaa. Ai nii, nyt on taas se päivä ku toi imureeraa ja mekastaa ja huamenn menee taas töihi. Huh, se tarkottaa, ett se on vähä pahall pääll taas koko päivä. Ja duunaa kaikkee omituist pikkujutskaa ja mä en sitt saa olla koko aikaa rauhass. Toivottavast se teke jotai kunno safkaa edes, ett mäki saan jotai. Hei, eile sitt toi ottiki kuvei. Täss mä makoilen partsilt tulon jälkee viileel laattiall...

Kavruill kans, älkää ottako suulist liikaa – siit voi tulla iha kipeeks, hei! Huamisee.

-------------------------------------

Vincent, sinä olet jo omalla tavallasi kipeä, älä huolehdi toisista...

Päivän slogan: Häpeä on musta korppi sydämessä.

Päivän biisi: Endless Summer

Luettua: Thomas Kanger – Laula kuin lintu, ei kehno ruotsalainen dekkaristi tämäkään. Suomalaissyntyinen Elina Wiik ratkoo rikoksia Vesteråsista, nyt kahden silmäätekevän murhaa. Jäljet johtavat lopulta pitkälle menneisyyteen ja poliittiseen toimintaan. Aika pätevästi kehitelty juttu, tiettyjä totuuksia ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja silleensä. Suosittelen, jos ei muuta löydy, ainakin dekkarien kavereille. Sitten lainasin lisää Robinsonin tuotantoa eli Peter Robinson – Kuiva kuuma kesä, jossa vanhan tekojärven pohjalle jääneestä autiokylästä löytyy luuranko. Rinnalla kulkee sodanaikainen tarina. Ei kehno ollenkanas, minä pidin. Kylmääkin kylmempi, poliisipäällikön tyttären etsiminen Lontoosta ja erään yövartijan murha työllistävät Banksia, tämäkään ei siis ole kehno. Kyllä Robinson on ihan kelpoa luettavaa, Alan Banks taas hahmona suht uskottava avioeroineen ja uusine suhdeyritelmineen... Kelpaa kesäluettavaksi oikein hyvin!

Tämä täällä odottaa, että kirjastot julkistavat uutuuslistat elokuun alussa. Tämä odottaa myös, että kirjastot siirtyvät taas syysaikaan eli lauantain aukioloon. Minä selviäisin paljon helpommalla (itsekäs ihminen kun olen!). Lisäksi toivoisin juuri nyt kunnon ukonilmaa ja lämpötilan laskua inhimilliselle tasolle!

                                              

                                                 TYLSÄÄ PÄIVÄÄ VAAN MUILLEKIN!

WELHOTAR SAI LOPULTAKIN

siis riittävästi unta! Hyi, mitä te oikein ajattelitte, tuhmat. Olin supiväsy jo aikaisin illalla, makkarissa oli tikahduttavan helteistä – mutta siihen minä uinahdin kissan kainaloon. Nukuin n. 7 h *jippii, hurraa-huutoja, taputuksia!*. Välillä kävin puoliunessa ruokkimassa kissan herkuilla, joskus aamuyöllä, annoin pussiherkkuja niin paljon, että märinä hiljeni välittömästi. Vincent alkaa taatusti paisua kunnon kolliksi tätä menoa ,D

Eilinen oli sitten oikein todella työpäivä, normipäivä siis. Tein omia hommia ja naapuriosaston töitä, ihan tuonne melkein lähtööni asti. Ei siis paha. Ehdin kuitenkin lukea tärkeimmät lokit ja lehdet netistä, kuten tapana on ollut. Muutama ihmetteli, miksi tulen vain perjantaiksi työhön. Kun kerroin huijaavani itseäni näin, eräs jopa totesi sen mahdollisesti hyväksi ideaksi. Olivat saaneet korttini etelänmatkalta, oli ollut kuulemma hauska. Rva M. kävi jopa sanomassa, että olin pelastanut hänen viikkonsa... No, ensi viikolla P-P tulee itse töihin. Taatusti reippaana, aikaan-saavana ja pontevana, jäks. Kaikki puhuivat siitä, että tähän loppuu lötköttely. Se mies on työnarkomaani ja saa muissa aikaan selkeän pelkoreaktion – jokainen istuu pömpelissään ja vääntää tekstiä hullun lailla. No, se on vasta maanantaina sitten.

Muuten taksomatkatkin sujuivat suht ok. Lisäksi ehdin käväistä Eestin Herkkusissa täydentämässä omia juusto-, salaatti-, sieni- ja rahkavarastoja, ostin myös Kummisedälle juustoa, sieniä ja kurkkuja, kuten hän oli jo hyvissä ajoin pyytänyt. Sen verran ottanut mies kuitenkin oli, että en hyväksynyt häntä iltavieraaksi. Sanoin suoraan, että humalaista miestä en jaksa kuunnella, menen mieluummin pötköttämään ja lukemaan. Kummisetä siis tulee tänään hakemaan ostoksensa. Belgarion on tulossa lounaalle – pitää keksiä jotakin kivaa syötävää. Olisikohan tipupiirakka mitään? Jotakin kivaa on keksittävä. Tofu ei käy, hän on syönyt omatekemäänsä tofupataa kolme päivää. Soijasuikula ei käy, minä söin sitä pari päivää. Joten tipupuolelle taitaa mennä, kun mitään kunnon fisuakaan ei löydy – vain silliä ja donaria, ne minä tungen uusien perunoiden kanssa salaattiin huomenna. Juu, tipupiirakkaa ja salaattia, jälkkäriksi kirsikkarahkaa – saa luvan kelvata kurmeepojalleni.

Ette muuten usko, mitä oli eilen tipahtanut postiluukusta! Jotakin aivan kamalaa, onneksi siinä luki takana ”Lahjalehti”, ziis. Toivottavasti tällaista ei tapahdu toiste, oli pakko noutaa työhanskat B-varastosta ja selata ”uudistunut lehti”... voi kähmä mitä paashaa. Ns. lukemiseen meni 5 min, siinäkin puolet liikaa. No, onhan siinä TV-ohjelma, mutta meikä voi senkin tarvittaessa tarkistaa netistä. Enkä minä edes katso kuvalaatikkoa kuin ehkä kerran kuukaudessa. Alla todiste, peljätkää ja tarkkailkaa postianne – olkaa varovaisia, hankkikaa jotakin kättä pidempää lähettyville!

-----------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Nonnih, nyt toi mami on taas iha seonnu. Mä yriti jolist sitä hereill, nii se nousiki heti! Mä odoti kunno seurusteluu ruuan kanss ja semmost, nii ni mitä viälä. Se ei laittanu ees valoi, avas vaa jonku pussi ja kaato sen lautasell, pualet tais mennä viäl lattiall. Ja uskotteks, meni takas goisii. Siis hei, onks täss ny mitää laitaa? Kohdella nyt meikäläist tollee! Toisaalt, se pussiruaka oli heekkuu ja mä menin kans saman tiän goisii partsill. Ett ei nyt hirveest valittamist. Paitsi ett joku vois säätää jotai termostaattii, tääll on liika kuuma. Partsill ku goisii illall, on pakko tulla välill sisäll makaa viileell lattiall, ku menee ihan poikki kuumast. Kissalki jo vähä liikaa tommone, vähä vois olla pilvei välill, mutt ei oo ollu. Onneks näkyy noit tirppalintui ja sitt on ollu pari kunnon koiratappelust. Niit on aika nasta tsiigaa tost partsilt. Mä just nään tohon puistoo, ku kiipeen mun koritualin selkämyksell. Iha hölmöi ne koirulit, ku ne haukkuu ja tappelee ja niide emännät yrittää selvittää sitä sotkuu. Ei kissit vaa semmost koskaa, eihä?! No, kunnon muanaa on nyt kyll tullu, se on hyvä. Sain muute eile semmost kurmeesafkaaki, hiano oli laatikko ja hirrrrrrveeen hyvää ruakaa. Mutt kamalan vähä! Mä söin sen kaikki heti. Jäi vaa puhtas lautane. Mami sano, ett se unohti ostaa taviskissinmuanaa, niinko niit puukkei kokonaa. Tsihih, se oli luullu, ett yks puukki on kissinmuanaa, mutt siin oliki papui – ihmisill >o< Vähäks mua nauratti! Hyvä vaa, mä saan tosi paljo parempaa ruakaa. Mami kyll nyt miättii, ett jos mä totun siihe, mull ei sitt maistu muu. Oikees on, muute, pussimuana on hitsi paljo parempaa. Ett ihan oma vika, mitä osti papui ja laitto väärää paikkaa. Ett nyt joutuu hakittaa vaa pussimuanaa meikäläisell. Lähdenki täst samantiän partsill, nyt siäll on sopivan viileet viälä ja siält voi kans vahtii koko torppaa, ku mun tualist näkee suaraa ovell! Toss on jo toi foto, nii mun kuvei sitt myähemmi!

Kliffaa viikendii hei kaikill – olkaa kunno kissoiks! Huamisee.

-----------------------------------

Vincent – kuten sanottua, talon suurin ja mahtavin herkkutakamus! Kyllä siinä pieni ihminen (siis minä!) jää toiseksi kurmeeasioissa...

Päivän slogan: Kun kissakin kärsii kuumuudesta, on jo kunnon hellekelit!

Päivän biisi: Cruel Summer

Luettua: Kate Kerrigan – Onnellisen avioliiton reseptejä. Arrrrrrggggggh! Tästähän olikin jo jossain puhetta, lainasin kun oli pikalainana ja uutuus. Mutta, minulle tämä ei tarjoa yhtään mitään. Ruokareseptit ovat kehnoja ja toteuttamiskelvottomia. Ns. avioliittotarinat tyyliin ”kestä ja anna anteeksi” mieletöntä osoittelevaa hömppähöttistä. Lisäksi katolinen elämänasenne ja kirkon valta tunkee kovasti läpi tässä kirjassa. En voi suositella vakavissani kenellekään! Anna Jansson – Jäljet lumessa, ei nyt ihan parasta Janssonia, mutta ihan luettavaa kuitenkin. Teini-ikäisen murha vaikuttaa pedofiilin tekemältä ja pienessä kyläyhteisössä alkavat juorut ja epäluulot nostaa päätään, mm. pakolaisen, vähän poikkeavan aikuisen sekä muidenkin suhteen. Syyllisen minä ainakin arvasin jo ennakolta (no, olen lukenut aikaisemminkin tämän). Melko kohtuullinen tarina pienen paikkakunnan ongelmista ja ennakkoluuloista, lasten ja vanhempien suhteista sekä, tietysti, poliisin omasta elämäntilanteesta – Maria Wernilläkään kun ei mene oikein hyvin. Suosittelen dekkarin ja Janssonin kavereille.

                                                      

                                                LÄMMINTÄ LAUVANTAITA!

KARMEITA TARINOITA - Welhotar ostosreissulla tuhluuttamassa

Se on sitten lähteminen Varastolle röihin, tienoomaan, nääs! Welhotar kun vähäsen tuhluutti eilen. Kunnon kuluttaja kun olen *tsihih*. Niin, että tässä enempi kuvakertomusta tällä kertaa.

Kirjastosta hain metrin kirjoja, niitä en sen kummemmin kuvaile. Pari hyvää, ne varaukset siis, jokunen vanhempi dekkari ja sekalaista muuta tavaraa. Ihan riittävästi löytyi, ziitosta vaan. Kun minä nyt en ole niin turhan tarkka. Jäimme Belgarionin kanssa miettimään, millaista elämä olisi, jos ei saisi kirjastosta kirjoja, omat kirjat vietäisiin pois ja kone myös... Kääk! Minä tulisin hulluksi ja kävelisin ympyrää sopertaen sekavia. Belgarion väitti, että hän tod.näk. tuijottaisi kuvalaatikkoa idiootin ilme kasvoillaan. Niin siinä kävisi, kirjat ovat tärkeitä asioita!

Kirjastosta poikkesin rahanantoautomaatille, ja kas, melkein koskemattomalle tilille (kun tili tulee sillee jännänä päivänä meille määräaikaisille ja kaikki laskut on ajoitettu loppukuuhun...). Nostin hiukkasen ja käväisin piruuttani kenkäkaupassa. Ehheeh, ei olisi pitänyt. NÄMÄ odottivat minua oven vieressä ale-laatikossa ja vaativat päästä kotoonsa. Minulla on samanlaiset sukatkin jo valmiina ,D En voi kuvitellakaan Varaston leidien ilmeitä, kun ilmestyn musta-valkoisissa vaatteissani töihin ja nämä kenkimet jalassa, muahhaaah!

Belgarion oli myös ollut ahkera. Hän pyöräili edellispäivänä Bauhausiin Vandaalle ja puhelimitse konsultoiden osti residenssiini uuden WC-pöntön kannen (entinen lonksuu erään Kummisedän kaatumisen seurauksena, noin 100 kg raavasta Kummisetää – ryskis, räiskis, kaboom). Eikö olekin hieno? Ja niin sopiva sisustukseen, tuohon kelta-siniseen suihkuverhoon esimerkiksi? Nyt on kylppärikin kalustettu moterniin henkeen, suorastaan yliampuvasti. Mistäköhän Belgarion tiesi, että pitäisin juuri tuosta? =O Kuvitelkaa, miten mukava on kakkia (sekin on tärkeä asia!), kun kansi ei lenua takamuksen alla!

And last but not least, kyllä se uusi kaffenkeitin oli Rismasta ostettava. En ostanut sitä vähän yli 20 juuroa maksavaa, joka oli halvin meidän kaupassa. Tämä maksoi 27 juuroa. Mutta kun minä halusin sen; mustan, sopivan kokoisen ja kohtuu hyvän näköisen. Tässä siis kunnollinen kaffenkeitin, 2 vuoden takuulla vielä (ja ruuvitkin tarkistettiin, että niihin käy normiruuvari). Koekäytetty on ja hyvää kaffettakin tuli. Entisestä on kuitenkin tietty kannu tallessa, koskaan ei voi tietää jne. 

Muuten Risma tarjoili vähäsen keltaista tipua ja luomukalkonia, kannatti mennä siis. Liiteristä haettiin myös tavistavarat. Oli hirmuinen lasti, täytyy myöntää. Lopulta, ei siinä ruokaa paljon ollut. Kissanpuruja, WC-paperia, kassi kirjoja ja kaffenkeitin. Ruokaa oli vain aivan välttämätön osa. Syötiin siinä merenemäntäpizzaa (donaria, vähän lohta, katkiksia, simpukoita) Belgarionin kanssa ja vängerrettiin sen jälkeen vielä kirsikka-suklaa –muffinsit. Nyt ne onnistuivat vielä paremmin kuin viimeksi – äärimmäistä herkkua. Ziis, että oli hyvää ruokaa, pitkästä aikaa tämmöistä epäterveellistä mättöä oikein olan takaa ,D Tämän jälkeen Belgarion sammahti ja minullakin tuli uni melkein silmään. Ryntäsin äkkiä suihkuun, että en nukkuisi päivällä onneni ohi! Pakko jättää jotakin yöksikin näet. Belgarion siis nukahti nätisti soffalle kirjansa kanssa... Ai niin, armas Belgarion toi minulle vielä ihan itse poimittuja vattuja omasta viljelmästään – kyllä olivat hyvejä!

Vaikka siis säästelin unia, virkistyin iltaa kohden. Täällä residenssissä oli vielä hitsin kuumakin, aurinko porottaa suoraan sisään koko illan. Laskin kaihtimetkin, eihän se paljoa auttanut. Kolmen eri mömelön jälkeen sain unta sen 4 h. Jumalaton koipisärky vaivaa tänään tuon eilisen kävelyn seurauksena, argh. No, eiköhän tuo yksi päivä Varastolla mene. Silmiä kirveltää unen puute ja koipia särkee ihan joka puolelta, että tasainen kipu sekä ylä- että alapäässä.

--------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, sanonhan mä. Nyt alko Lyde skrivaa ja mä sain omii heekkupussukoit, jonku pateepurki ja sitt noist pitsa-aineist viäl donarii ja vähä muutaki. Söin yhe pussin pupuliinii ja sitt heekuttelin donarill ja sain viäl napikoitaki! Oikee oli kissinpäivä, ku Poikaki oli täälä ja kaikkee. Ja mami oli kilti, mäki olin sitt kilti ja meill oli mukavaa. Mutt illall mä menin goisii sen nassu viäree, ni se vaa ponppi sitt ylös vähä välii, kunnoll saanu nukkuu. Painuin sitt aikastas myähää partsill, ku kerta on nii lämmin. Siäll voi tavottaa kans öttiäsii yälä, nii ni onki hyvä goisii. Muuteki mä sain kaikkee, uusii purui ja kaakkei, kalkonibiitteiki noi näky ostanee ja semmost. Mami kyll varotti, ett sitt vast ens viikoll on kaupaskäynti, ett mä en voi saada kaikkee kerrall. Kuka välittää, ku kerta tonne pakkaseeki jömmattii erilaisii tipui – hei, en mä sentää sokee oo. Jonku verra toivoo, ett joku päivä tääll syädää muutaki ku pelkkii omituisii huijatusruakii, nih kerta! Ja ett mäki saan oman osan. Poika tulee vissii taas huamenn, mamin on iha pakko laittaa sille kunno ruakaa, onha? Vaiks toi Poika on kyll melkee yht omituine ku mamikii, ne syä mitä ne etee saa. Sitä hotuu ja suijaa ja kaikkee vihannest ja semmost. Niit ne tunkee haisupurveleitte kaa kattilaa ja keittelee! Hui, en tykkää. Mutt mami kerranki on laittanu noi paljo fotoi, nii ni täll kertaa mult ei sitt tuukkaa mitää. Eikä yhtää haamita. Mami saa yrittää ottaa must jotai kunno kuvei vaihteeks täss, ku sill ookkaa muuta ku aikaa.

Ett mä toivotan kaikill sitt kliffaa viikendii, jos ei vaiks nähtäis. Huamisee!

------------------------------------

Vincent, armas herkkutakamus, sait eilen kyllä herkkuja joka vaiheessa!

Päivän slogan: Rahan tuhlaaminen on mukavaa, sen ansaitseminen välttämättä ei.

Päivän biisi: Money

Luettua: Anna Jansson – Vaitelias jumala, rituaalimurha keskellä ei-mitään. Maria Wern joutuu selvittämään asiaa joulukiireiden, anoppihelvetin ja perheongelmien keskellä. Lopulta tilanne kärjistyy sekä perheessä että tutkimuksessa äärimmilleen... Kunnon jännäri, ei paha ollenkanas. Aihekin on mielenkiintoinen. Väittäisin yhdeksi Janssonin parhaimmista dekkareista eli suosittelen. Reijo Mäki – Lännen mies, Vares toimii taas. Mutta, miksi ihmeessä tässäkin kirjassa puhutaan Stasista ja derkkujen toiminnasta. Tämä on ainakin kolmas opus muutaman päivän sisällä, jossa törmään samaan asiaan! Ei silti, eihän se paha ole, mutta tuntuu olevan muotia. Tässä se melko tehokkaasti lässähdyttää toiminnan ja pitkittää opusta, siis nämä takautumat vanhaan DDR:ään. Mäellä ei nyt mene hyvin, ei. En ihmeemmin tällä kertaa pitänyt tästä, syynä vaihteeksi melkoisen sotkuinen ja turhan pitkitetty kertomus. Onneksi Vares on entisellään! Mäen kavereille tietysti suosittelen! Arnaldur Indridason – Mies järvessä, vanhan katoavan järven pohjasta löytyy luuranko, johon on sidottu neuvostoperäinen radiolähetin. Tapahtumat johtavat aluksi 1950-luvun puoliväliin, jolloin osa islantilaisia nuoria opiskeli, kas vain ja jälleen, DDR:ssä. Joistakin ehkä tuli Stasin avustajia, mutta keistä? Luurangon henkilöllisyyttä selvitellään, palataan 1970-luvulle sekä DDR:n kaatumiseen. Ei pahempi opus ollenkanas, vrt. vain edellinen teksti tästä uusmuodista... Minä pidän islantilaisista kirjailijoista eikä tämäkään ole poikkeus. Suosittelen siis, en ihan varauksettomasti kuitenkaan ,D

                                          

                                          HEI - TAAS ON PERJANTAI  =D

PS: Muistaessani tiedoksi, että tuo upea WC-pöntön kansi oli kallein ostos *virn*!!!

UNETON MALMILLA

Juu, marinaa ja väninää – unet menivät taas ketuillensa. Ei auta mikään, ei! Taas taisi tulla se vajaa 4 h täyteen. Oikeastaan eniten ottaa päähän se, että väsyttää, mutta ei nukuta – juu nou? Se tuntuu jo kasvavana ketutuksena. No, huomenna pääsen Varaston hellään huomaan ja väsyttämään itsensä jälleen siellä! Kissakin saa olla päivän yksin, ehkä sekin rauhoittuu tuosta normaaleihin aikatauluihin (ai, mihin normaaleihin – täällä ei kukaan ole täysin normaali). Minä olen äärimmäisen kade niille, jotka pystyvät kävelemään ja nukkumaan edes suht normaalisti! Täällä nimittäin ovat Usko, Toivo sekä Motivaatio kateissa!

Eilen kunnostauduin kotitalousihmisenä *taputtaa itseään päähän*. Sulatin pakastimen, puunasin sen ja lisäksi siivosin vielä jääkaapinkin samalla =O Kävin viemässä säkilliset roskia, kellarissa (joka on toisessa talossa) hakemassa vanhan päiväpeiton sekä raation. Wau – puuhaa riitti koko aamupäiväksi. Lisäksi yhdytin Belgarionin ja Kummisedän. Belgarion tulee tänään tänne ennen roudausretkeä. Kummisetä ehti jo illalla käväistä ja tuoda raatioon piuhan, se on jossain muutossa hävinnyt. Uusi piuha, maksoi puoli pussia roiskeita ,D Putsasin samalla raationkin, se on aito 70-luvulta kotoisin oleva hieno pieni, musta ja tyylikäs vehje... pelaa kuin junan vessa. Taksotkin tilasin täksi ja huomiseksi päiväksi – saa nähdä, onnistuiko.

Ai niin, kun tein valituksen siitä maanantaisesta takson tulematta jättämisestä, sain eilen vastauksen. Juu, yhtä ympäripyöreää kuin aikaisemminkin. ”Olemme pahoillamme. Kuljettajan virheestä on ilmoitettu liikennöitsijälle.” Mitä se minua lämmittää, ei yhtään mitään. Pitäisi saada joku hyvitys, esim. yksi käyttämätön matka lisää tai jotakin, jos yksi menee pärsheelleen. No, toivottavasti toimintojen siirtyessä Palmiaan jokin muuttuu. Tosin, Tsadin toimet tuntien, pahaa pelkään, tosi pahaa! Mutta aina voi valittaa korkeammalle taholle, otin selvää jo. Pitäisi vain soittaa ja kysyä, onko asiasta jo tehty ennakkopäätöksiä. Tiedän, että tästä on tehty useampia valituksia, siis HMPK:n toiminnasta kaikkinensa.

Eilen ei sitten muuta ollutkaan ohjelmassa. Ruuaksi laadin soijasuikula-vihannespataa ja hirssiä. Suikulat maustoin muka-broiskuksi, hulautin vielä sitruunaa ja tandooria sekaan. Hyvää tuli! Kourallinen suikulaa riittää yllättävän pitkälle, ainakin täällä. Ei sille oikein mitään resettiä sitten tullut, kunhan lykin currya ja valkosipulia sekaan ja lopuksi lurauksen ruokakermaa ja sitruunaa. Pääasia, että maistui hyvälle. Kissaressu ei tiennyt, miten olla ja eleä, kun tuoksuu hyvälle, mutta ei emäntä anna mitään suikulaa. Herkkutakamus luuli sitä suikalelihaksi, ilmeisesti. En voinut sitten antaa maistiaisiakaan, kun tuli sen verran tujua tavaraa.

Kirjatilanne on ankea. Varauksissa näkyi vain 4 opusta tulleeksi, kotona on pari lukematonta (joista yksi kyllä melkoinen tiiliskivi). Pakko taas lainata vanhoja dekkareita, mikäli ei muuta löydy. Kauppalista on kammottavan pitkä, kaikkea puuttuu, vessapaperista lähtien ,D Onneksi on Liiteri. Onneksi on Risma. Onneksi on Belgarion avittamassa!

--------------------------------------

Purrrmenta, kavrut! Tiätteks, mä ihan luulin, ett toi tekee kerranki suikalelihaa. Höh ja mitä viälä, jotai iha omituist mössöö, enkä saanu ees maistaa. Sain vaa tavismuanaa, en tykkää. Sitt se meni ja tonki koko pakkase auki. Ei siäll ollu kyll melkee mitää. Mutt jotai mä näin – hirrrrrveeeeeeeen iso biitti lihaa, oikee iso. Miks se ei koskaa tee siit mitää. Mä voisin syädä vaiks sen kaikki! Nii iso, nii heekun näköne, melkee mun kokone biitti! En tajuu tota mamii. Syä roskii ja tommosii, vaiks heekku möllöttää pakkasess. Nih kerta! Mullaki on tuall heekkuu, mutt sitä ei anneta. Se sano, ett ekaks yks puukki tyhjäks *möks*. Karmeet ku on tommone mami, ku määräilee. Antais mun vaiks valkkaa, kyll mä varmaa osaisi itekki, siis valkkaa, en kyll avaa niit pussukoi ja puukkei. Oon muute ollu ihan kilti. Jolisin kyll mamin hereill. Tsihih, se herää aina, jos mä kiipeen tän konee lähell tai meen toho vihreesee viitakkoo, siit se ei tykkää yhtää. Heti alkaa kiljuu. Nii ni sillee sen saa aika nopeest ylös. Tai jos alkaa muka ähisee, niinko tekis kakkist jonnekki. Sillo se nousee varpist ja alkaa mäkättää. Mä osaan kyll huijii sitä aikastas hyvi. Enhä mä nyt semmost tekis *hyveellinen virn*, kuhan yritän saada vaa hereill ku yksi on nii tylsää. Viäl oo näkyny paljo yäpeehosiikaa, yhe näin aamull. Otin kii ja söin, aamupala, nääs. Piän ja mitätö, höh! Vast myähemmi kesäll tulee semmosii isoi peehosii, ku raksuu kivast suuss, ku ne ottaa kii. Niitt mä sitt mettästelen aamusi ja iltasi. Mami menee Pojan kans tänää kauppaa, tois nyt sitt kunno muanaaki! Tämmöne foto taas, en antanu mamin kuvaa mua, mä ku goisin vaa eileski.

Kliffaa torstait kaikill ja huamisee!

----------------------------------------

Ai, kissalle ruokaa, Vincent – jääkaapissa on kissanruokaa jo valmiina!

Päivän slogan: Parempi tehdä itse asia hyvin kuin antaa toisen tehdä se keskinkertaisesti.

Päivän biisi: Soita v*ttu Paranoid!

Luettua: Torsten Krol – Pitkä matka Callistoon, hiukka yksinkertainen maalaistollo joutuu sotkeutumaan omituisiin tapahtumiin matkallaan ilmoittautumaan armeijan palvelukseen. Hyväntahtoinen ja rehellinen kaveri on ihmeissään, mitä oikein tapahtuu ja miksi. Hillitön opus, aivan mahdoton. Itkunaurattava, suosittelen ehdottomasti kaikille! Timo Parvela & Kari Väänänen – Taivaan tulet, tämä on ilmeisesti tullut kuvalaatikosta, minä en ole nähnyt. Kirjana ei paashkempi kotimainen tarina poliisien elämästä Kemijärvellä. Kyllä tämän nyt läpi lukee, mutta eipä juuri muuta. Leif GW Persson – Toinen aika, toinen elämä. Tutkintaromaani Länsi-Saksan lähetystön valtauksesta ja sen seurauksista kymmenisen vuotta myöhemmin. Ketkä lopulta ovatkaan sotkeutuneet asiaan ja millä tasolla? Anna Holt pääsee mukaan tutkintaan... Ei pahempi, perinpohjaista selvittelyä, kovasti todenoloista. Ehkä vähän pitkästyttävääkin, mutta aivan lukukelpoista näin lomasella. 

                                         

                                                     TORJANTAITA!

PYYTÄKÄÄS SE UNIHIEKKAKAVERI MEILLE - MINULLA ON PAINAVAA ASIAA!!!

Ette kyllä usko, mutta unet ovat aina vaan tiukemmassa. Nyt taisi tulla jotain 2.5 – 3 h. Sitten alkoi jatkuva kissamärinä, sellainen jollotus. Ei sitä voinut kuunnella, mikään ei auttanut. Jos edes nukkuisi syvempää unta, siihen ei ehkä heräisi. Belgarion jo ehdottikin korvatulppia... Eli hereillä ollaan oltu tuosta 1.30 lähtien. Keittelin kaffet, hemmottelin karvatakamuksen ja yritin nukkua – ei puhettakaan, pirkistyin liikaa. Joten päivityspuuhiin, en tätäkään ehdi saada julki ennen klo 4 varmaankaan.

Eipä silti, ei minulla ole mitään kerrottavaakaan. Sen verran sain eilen aikaiseksi, että hyllyyn mahtuu nyt jokunen, aivan muutama, kirja lisää. Odotan siis syksyä enkä osta mitään harkitsematonta. Minäkö? Harkitsematonta? Ei, ei sentään, eihän... Tuohon puuhaan taisi mennä 10 min tehokasta loma-aikaa. Muuten vain lueskelin. Kun pääsin ruuan jälkeen ihanille, syville päikkäreille, nekin keskeytyivät. Belgarionilla oli pitkää asiaa, piti tarkistaa jokunen juttu jne. Sen jälkeen olikin taas turha yrittää uudestaan unta. Tämä pyörii näköjään vain unen ympärillä! Minä kaipaan kunnon yöunia, ihan häiriöttömiä ainakin 6 h:n unia – ja aikalailla kohtapian.

Huomenna käymme Belgarionin kanssa kirjasto- ja kaupparetken. Täytyy käydä parissa muussakin paikassa samalla. Ihan kulutuksen vuoksi ;D Ei vaiskaan, käyn tarkistamassa yhden kenkäasian, joka on jäänyt painamaan mieltä. Lisäksi täytyy käydä kierros Risman yläkerrassa, ale-laatikot näkyivät olevan sielläkin esillä. Olisi ihan tarviskin parista asiasta, talous- ja tekstiilipuolella. Kirjaston tarjoomukset eivät hyvältä näytä, jokunen varaus siellä on. Huomenna aamulla vasta näkyy lopputulema. On tuossa vielä luettavaa, mutta silti. Viikonloppukin tulee ja perjantain työpäivä, en minä silloin mihinkään pääse. Epäilen kovasti, että sinne on kerätty kymmeniä senttejä papereita odottamaan, lienee syytä pitkittää vähän työpäivää.

Tänään voisi käydä ulkoilemassa eli viedä kasan roskia. Samalla pitäisi käydä varastossa (siis ihkaomassa kellarissa) ja hakea vanha omatekemä päiväpeitto uusiokäyttöön. Lisäksi siellä pitäisi olla pieni, käypäinen raatio Varastolle vietäväksi. Voisi kai siellä vähän järjestelläkin, jos siis yhtään huvittaa. Ei vain tunnu oikein mikään tässä huvittavan. En saa mitään järkevää aikaiseksi, tämä on väärä aika vuodesta minulle olla lomalla! 

Ruoka arvotaan tänään jossakin vaiheessa aamua, joko soijasuikulaa tai tofua... hiljalleen kallistun soijasuikulan puoleen. Yksi resepti vaikuttaa kiinnostavalta... postaan asiasta, jos se onnistuu hyvin. Muuten syön sen vain hiljaa kupuuni enkä vänkytä asiasta enempää. Jääkaappi näytttää omituiselta, kasa tofua, paljon erilaisia maustepurkkeja ja –pulloja, juustoa ja pari salaattikaukaloa. Ei juuri mitään muuta. Ai niin, porganoita ja sipulaa. 

Voi kun saisi vielä otettua kunnolliset uusiounet tässä aamulla!

--------------------------------------

Purrrrrrrmenta, Lokistaania! Mä herätin mamin, joo, tunnustetaa. Mutt ku mä goisin jo päiväll ku se luki, nii ni mull ollu mitää tekemist. Vähä mä leikin, yritin sitt herättää ja toi vaa puhu rumei. Eikä se heränny, ennenku mä kiipesin tän konee pääle. Mä tiän, ett se kuulee sen ääne, sillo se suuttuu. Mä jo kerran tiputin sen kaameran, vähäks se kilju. Ei se mitää rikki menny! Mä ny sentää nii tyhmä oo. Se vaa luulee, ett mä kiusin. Mä mitää kiusi, mull on seuran puute. Vaiks nytkää mä sen seuraa tarvii sillee muute, ku se vaa o hereill ja mä nään, ett se on tosa mun kans niinku. Tajuutteks te? Ettei tarvii yksi kattella aamuu, vahtii ja tommost. Ja syädä vanhoi ruakii. Toi antoki roiskeit, laitto uutta safkaa ja anto napikoit. En syä kissimuanaa, eile en syäny jauhistkaa. Mä tahon heekkui! Mami sano, ettei tipu, mä saan olla näläss. Siis jos noi ei kelpaa. No katotaa ny, mä oon vähä joteski ny kans kovapäine, se sano viälä. Tarttee lähtee vahtii partsill, tirppalinnut alko just kiljuu. Joku vois vaiks eksyy liia lähell, jos hyvin käy. Paisti lentää partsill itestää, tsihih! Tämmöse foto mä löysin taas täält, en antanu mami ottaa must kuvei. En kerta mä vaan goisin, mitä iloo niist o? 

Ett kliffaa päivää taas, huamisee!

--------------------------------------

Vincent, nukkuisit sinäkin edes yhden yön kunnolla – en minä muuta toivo!

Päivän slogan: Ihmiset pelkäävät sitä mitä eivät ymmärrä ja vihaavat sitä mitä pelkäävät.

Päivän biisi: Alcohol

Luettua: Matti Särkkä – Ajan muoto, Pork vaeltaa Italiassa ja yrittää saada aikaiseksi jotakin. Ilmeisesti ei saa. Minäkään en saanut tästä mitään aikaiseksi eli en ihmeemmin pitänyt, sorry vaan. Junnaavaa, (teko)taiteellista jorinaa, viittauksia ja häröilyä. Torben Munksgaard – Retrograd, voita keski-iän kriisi ja nuorru. Henrik täyttää 50 v. ja pistää elämänsä uusiksi ja alkaa nuortua, takautuu entiselleen ,D Säälittävän huvittava, satiirinen tarina siitä, mitä on olla keski-ikäinen tämän päivän Tanskassa. Henrikin ajatusmaailmakin nuortuu, samoin tuntuu maa ympärilläkin tekevän! En nyt sanoisi hauskaksi, mutta mielettömäksi ajatusleikiksi kyllä. Minä pidin tästä, vaikka osa onkin silkkaa juopottelua ja örinää, mieletöntä koheltamista ja nuoruuden etsintää. Antaa palaa, lukekaa pois! Kassandra Block – Rakkauden puukottamat, yksityisetsivä Renate Kress selvittää lesbomurhia Frankfurtissa. Hyvä kuvaus erilaisista seksuaalisista vähemmistöistä, tyypittely on vähän osoittelevaa, mutta toimii tässä yhteydessä. Murhaaja kyllä oli arvattavissa melko aikaisessa vaiheessa, se miinukseksi. Minä pidin tästä ja suositan kaikille – luulet taas vähemmän. Liekö kirjoittaja myös Lokistanian asukas... Essi Aro – Pimeässä kasvaneet. Itsemurha, jota kirjastonhoitaja ei suostu uskomaan vaan alkaa selvittämään tapahtuman taustoja. Takaa löytyykin pienen kylän salaisuuksia, joista ei ole puhuttu ja henkilö joutuu itsekin hankaluuksiin. Aika tyypillinen kotomainen dekkari, jotenkin masentava ja ahdistavakin. Tästä olisi tullut karsien tai uudelleen kirjoittamalla hyvä romaani ilman tätä kotoperäistä dekkariosuutta... Varauksin suositeltava. Jo Nesbö – Lepakkomies, ensimmäinen julkaistu dekkari, joka on jäänyt minulta aikaisemmin pikaisesti luettavaksi, joten lainasin uudestaan. Ei ollenkanas paha, Nesbön kavereille! Harry Hole Australiassa selvittämässä norjalaisen nuoren naisen murhaa, tutustumassa kulttuuriin ja retkahtamassa jälleen kerran. Älkää sortuko nimeen, se ei tarkoita lainkaan sitä mitä luulette. Suositan siis.

                                              

                                                   UNELIASTA KESKIVIIKKOA!

LOMAN PUOLIVÄLIRAPO - KANNATTAAKO LOMAILLA?

Auts, ei taaskaan unta. Tai siis erittäin vähän. Tämä ei tykkää enää yhtään, väsyttää, mutta ei nukuta. Kissa jolisi hereille siitäkin hennosta aamuyön unesta, josta sain hetken nauttia kaikkien mömelösekoitusten jälkeen. Toivottavasti saan edes otettua aamu- tai päiväunet, muuten ei jaksa.

No niin, rapoa eilisestä. Juu, ette tietysti arvaa, mutta ensin puuttui takso! Odotimme puoli tuntia, kunnes soitin HMPK:n. Leidi kertoi auton käyneen paikalla (ei siis tod. käynyt!!!) ja kuitanneen eli ei ollut löytänyt meitä! Jesh ja prle, auto oli taas ollut väärässä osoitteessa eli naapuritalon pihassa eikä minulla ole vieläkään röntgenkatsetta. No, saimme normitakson suht pikaisesti, mutta aikaahan se vei. Aikataulu meni siis sekaisin. Valituksen tein toki heti kotiin tultuani! Kävimme Vii Voanissa täydentämässä tofu- ja maustevarastoja, Belgarion halusi itselleen oman kimpaleen tofua *tsihih*. Lisäksi luudasimme hallissa, ostimme roiskeita sekä erittäin tärkeän ja arvokkaan kotitalousvempaimen eli tämän. Huomaatteko - minä olen tehnyt hankinnan, olen ostanut jotakin! Olen siis kunnon kuluttaja minäkin ,D

Tämä on siis se jerkku, jonka pää painetaan purkin reunan alle, nostetaan varovasti ja kas, purkin kuin purkin kansi avautuu (tällä siis ilmataan se purkki...). Tuo oikean käden vääntövoima kun on heikompi muutenkin, ostos oli mitä parhain! Näitä muuten saa hallin II kerroksesta, puodista, jossa on pieniä keittiötarpeita ja muuta sälää. Ankkakauppa on lopetettu! Argh... Kävimme vielä normikaupassa, emme ostaneet juuri mitään. Emme toriltakaan, pirun kallista kaikki. Aivan tolkuttomat hinnat! Ai niin, kortti Hakaniemen näkymistä ostettiin ja lähetettiin Varastoon aiemmin postatun tekstin mukaisesti. Toivottavasti siellä ollaan riittävän huumorintajuisia, hiukan arveluttaa ,D Minulla nyt on tapana tehdä joku tällainen pieni jäynä kesäisin.

Kotio päästiin kimppakyydillä, taksi ajeli taas päin... en kehtaa edes sanoa mitä. Lopulta piti neuvoa hänetkin meille asti. Ziis, mistä nuita pallopäitä sikiää? Paikannin ja kaikki, mutta ei auta. Ajetaan silti tosi omituisia (ei ainakaan suoria) reittejä ja muutenkin pidempää kautta. Olisikohan rahalla osuutta asiaan, aapailee tämä?

Tein sitten myöhäisemmän lounaan, kalaa ja pinaattia valkosipulilla, tandoorilla ja tillillä maustettuna, kuorrutettuna kermaviili-kananmuna-juustohässäkällä sekä uusia perunoita, oliiveja, salaattia. Oli njamskista, kaikki syötiin heti pois. Perään juopaistiin kunnon kaffet ja vähän keksiä. Belgarion oli ainakin tyytyväinen. Lisäksi hän lupasi jonain päivänä polkaista ohimennen Vantaalla katsastamassa erään tarpeellisen asian, josko löytyisi ilman minun lähtemistäni mukaan. Kilti Poika!

Olen keksinyt tavan saada kirjoille hiukkasen lisää tilaa – vinyylit siirtyvät lipastoon! Tulee siitä ainakin vähän lisää, ei nyt hirveän paljon, mutta kuitenkin. Saan edes nuo putoamassa olevan opukset turvaan ja vähän vielä jääkin hyllyä ,D Ei se ehkä ole maailman asianmukaisin tapa säilyttää levyjä, mutta jos en lataa niitä liian tiukkaan, lienee ihan ok? Nimittäin laatikkotilaa löytyy, hyllytilaa ei.

----------------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffarit Lokistaniassa! Nonnih, hei ne kävi hallis, kävi joo. En saanu munuaisii, mutt sain jauhist ja roiskeit. Siis vaiks mami muistutteli melkee koko illan mua ja näytteli sen kamalaa handuu. Joo, on se aika ruma, ne raapelukset nimittäi. Yks ainaski on toooosi syvä ja pahan näköne. Mä oon pahoillaa, en tarkottanu (toim.huom. juu, ethän sinä koskaan!). Nii ni sitt mä sain äskenki heekkuu, niit roiskeit ja sillee. Ett kyll mä taas yritän olla kilti kaikill ja ainaski mamill. Pojall mä oon aina kilti jo valmiiks! Eilenkää tehny sitt enää päiväll mitää tyhmää, meni jömmaa goisii vaa ja sillee. Menin sitt mamin viakkuu vast ku se goisi jo, se kyll heräs ja anto mun makaa siinä, ku mä kerta oikee jämähdin enkä liikkunu mihkää. Välill mä oon menny tonne soffan helmoje alleki goisii, ku kukaa ei hiffaa, ett mä makoilen siälä piilos ja rauhas. Se on kans aikastas hyvä mesta! Iha uus keksintö. Muuta mä ookkaa tehny. Välill makoilin partsill ja nyt meen koht goisii lisää. Mä laita mitää fotookaa, ku tonne tuli toi mamin kumma vempele. Mä tiädä mikä se on, kai sen sitt näkee =O Ett kliffaa päivää vaan kaikill ja huamisee!

-------------------------------------

Kiitos Vincent, että ei sentään hyökkäämissuunnitelmia tänään?

Päivän slogan: Antaisiko yhteiskunta minun olla rauhassa? Tietäisin heti, mitä tekisin!

Päivän biisi: Syön sipsejä

Luettua: Peter Robinson – Suvi saapunut ei, uudelleen luettavana tämäkin. Kohtuullista poliisitarinaa, eli ei hullumpaa. Pitäisi lukea nuo aikaisemmatkin uudestaan. Toisaalta, tämä muistuttaa melko paljon monia muita, jo lukemiani juttuja, joten en hirveästi innostunut. Ja vastapainoksi sitten hömppää pahimmasta päästä, kotomaista kylläkin. Katja Kallio – Sooloilua ja Kuutamolla. Ziis ja jössus, en muistanut, että nämä ovat näin pahoja. Kaikki naiskentelevat pitkin poikin, kaikilla on rahaa, kaikki ovat hyvännäköisiä ja blaa-blaa-blaa. Muistin paremmaksi, ehkä viimeisin (joka oli parempi) vaikutti jotenkin taustalla. Vain äärihömpän kavereille! Minä olen pettynyt. Loma on puolivälissä, kirjapinot ovat puolivälissä. Torstaina on roudaus- ja kirjastopäivä, jeeeeeeee!

                                         

                                          TIIVISTAHTISTA TIISTAITA!

PS: mm:lle kiitokset tunnustuksesta =D Kiitämme, niiaamme ja purrrrraamme ilokkaina!

WELHOTTARELLA ON TYLSÄÄ!

No juu, nyt ei todellakaan tietoa mistään kunnon unista, prletto. Meni tosi kehnosti tuo yö, kissakin herkesi väkivaltaiseksi. Raapi kättäni keskellä yötä, yritti paskia sängylle (ei onnistunut, meillä näkyi lentävä kissa) sekä muutenkin mourusi ja mellakoi puoli yötä. Ei, nyt on jauheliha pannassa – syököön kissanmuonaa kunnes oppii taas olemaan kunnon kissoiksi. Mieliala ei siis ole kovin korkealla...

Tänään teemme sen kuuluisan lomamatkan etelään. Toivottavasti ei sataa sojottele kovin pahasti. Ja toivottavasti kaikki tarvittava (siis se mitä tässä ollaan himoittu, ei niinkään tarvittu) löytyy. Lähdemme tuossa aamupäivän kähmeessä, että Belgarion saa nukkua ja rauhassa kasvattaa hiuksiaan. Olen jo keräillytkin jemmaan ponnarilenksuja ,D Kyllä se vielä kestää *huoh*, mutta sillä pojalla oli niin kaunis ponnari ennen inttiä! Ja mikäli kelit suovat, Belgarion lupasi käydä Rismassa vilkaisemassa huomenna kaffettimia. Minä näin siellä vain 20 juuron ruman hörpöttimen, en minä halua sitä. Siis siinä tapauksessa, että Kummisetäkään ei löydä sopivaa välinettä tänään aparaatin korjaamiseen. Muussa tapauksessa todella joudumme vielä Vantaalle, hui sentään.

Eilinen oli todella tapahtumaköyhä päivä. Kukaan ei soittanut, kukaan ei käynyt. Minä en käynyt edes ulkona. Siivosin pikaisesti, kävin ruiskussa, pyyhiskelin pölyjä. Ruokakin oli jo valmiina, ei edes ruuanlaittoa... Tuli sitten otettua päikkärit ja lueskeltua. Lokistaniakaan ei oikein jaksanut kiinnostaa, olen niin tottunut lukemaan blogit työpaikalla työaikana. No, kyllä minä nyt ihan tärkeimmät toki vilkaisin, muttei mitään suurta sessiota kuitenkaan. Viherviidakkoa vähän kohentelin, nyt on helpompaa, kun osa yrteistä lojuu Varaston ikkunalla – juuri nyt työkaverin hellässä huomassa.

Valitukseltakaan ette välty. Jätin eilen päivän kipumömelöt pois, aivan. Siitä seurasi myös hillitön olkapääsärky, minkä takia en myöskään saanut nukuttua kunnolla. Olin kuitenkin sen verran väsy, että en jaksanut nousta hakemaan kipulääkettä keskellä yötä. Jääräpää minä. Käsi kun oli kivuton vain yhdessä asennossa, argh. Ja sitä asentoa etsiessä kissa sitten iskikin kaikilla tassuilla – olen kuin vanha narkkari, toinen käsi täynnä jälkiä ja verta...

Jahas, joku porukka tulee kapakista. Mekkalaa, naurua ja jorinaa, onneksi ovat hyväntuulisia eivätkä tappele. Kade minä! En muista, milloin olen viimeksi ollut kapakissa. Oikeasti en... hakemassa pizzaa kyllä, mutta siiderillä – siitä on todella aikaa.

Jahas, jospa lähtisi metsästämään pieniä aamu-unia tässä vielä.

------------------------------------

Terrrrrrrrrve, kaiffat! Mä oon tiätteks te pahall päällä. Mä tiädä yhtää miks. Oon vaa. Mamikaa anna muanaa, sanoo, ett siäll on. Juu on nii, kissinmuanaa. Seki vissii suuttu, ku mä purin-raapitin sitä. Mitäs kähmii keskell yätä sänkyss. No joo, mä myännän, mun vika. Mutt mä heräsi siihe, ku sen käsi liikku siin ja iha automaattisest hyäkin. Ja se kakkimine oli kyll moka, mutt mitäs itte oli just sillo kylppäriss. Oli siin kai vähä koston makuuki. Nyt ku siin ei just haissu se aine, mä oon kyll varma, ett se suihkuu taas sitä haisujutskaa siihe. On se sen verta kiaro akka! Nii ett mä oon siis pahall päälä nyt. Oikee varottava kolli, pahapäine semmone viälä. Enkä mee mamin paijattavaks! Tai jos nyt ihan vähä, jos se menee uudestaa sänkyy. Katotaa nytte mitä täst tulee. Taitaa olla vaa turha pyytää noit tuamaa mitää heekkui hallist, jos mä oon tällee ilkee? Pitäskö pyytää anteeks? Ähh, mä tiädä, tarttee funtsii. Mutt mamin oma vika ainaski toi handu! Onpas! Nih kerta! Mä oon vallottanu nimittäi mulle paikan toss mamin tyyny viakus, ett mä makoilen siinä mamin nassu viäress. Vahdin ja sillee, ja oon paijattavan aina valmiin. Kattokaa vaiks, täss on foto mun nykysest suasikkipaikast. Älden hyvä mesta – tyynyi monta, paksu mami ja lämpöst ja mukavaa...

No, toivottavast noi tua mulle kuiteski jotai. Jos mä lupaan olla nätist kuiteski loppupäivä ainaski. Kliffaa viiko alkuu hei kaikill. Huamisee.

------------------------------------

Vincent, käsi on kipeä edelleen... herkuista en osaa vielä sanoa!

Päivän slogan: Töissä on tylsää, lomalla on tylsää – elämä on aika tylsää.

Päivän biisi: Sleepless

Luettua: Lesley Lokko – Ystävyyden aurinko, perushömppää. Epätodellista hömpää vielä eli neljän ystävättären elämää kouluajoilta lähtien. Rahaa, rakkautta, traagisia tilanteita, huimeita, mallielämää, rotusortoa. Ziis, miten kaiken saa edes mahdutettua yhteen opukseen. Ilmeisesti tässä yritetään olla pikkuisen yhteiskuntakelpoisia, valitettavasti se ei onnistu! En siis suosita, minulle tässä oli kahlaamista eli ei maistunut. Suositan vain hömpän kavereille ja heillekin varauksella! Boel Westin – Tove Jansson; Sanat, kuvat, elämä. Ensimmäinen oikea elämänkerta lapsesta lähtien. Tässä käsitellään kaikki Janssonin puolet; taiteilijana, Muumikirjailijana ja piirtäjänä sekä hyvänä novellistina. Minä pidin tästä, olisin toivonut vielä enemmän kuvia tauluista, ne ovat muuten hyviä! Siis minun makuuni. Erittäin asiallista ja tutkittua materiaalia. Kirjoittaja on tehnyt valtavan työn etsiessään ja tutkiessaan kaiken materiaalin teoksen pohjaksi. Välillä suhtautuminen on kyllä melko ulkokohtaista ja neutraalia, se suotakoon asioiden henkilökohtaisuuden takia. Lopussa kirja jotenkin hiipuu, miksiköhän? Erinomaisen hyvä elämänkerta kuitenkin, voisi tulla jopa minun hyllyyni, jos edukkaasti vastaan tulee – suosittelen kaikille!

                                              

                                                      MAANANTAITA KAIKILLE!

NUKKUHIEKKAMIES KÄVÄISI KYLÄSSÄ =b

Heh – taas se unihiekkakaveri eksyi tännepäin. Tosin vain käväisemään, mutta kuitenkin. Nukuin ainakin 6 h, ihan mahdottomasti siis. Täällä tosin oli vähän häiriöitä yöllä; ensin kissa karvatakamus alkoi jolista puoliltaöin, liekö kuullut mekkalan. Tuossa talon edessä puistossa pidettiin ilmeisesti Malmin viinanjuontikisan alkukarsinnat. Hirveä älämölö, huutoa, lisää huutoa jne. Nukahdin kuitenkin uudelleen, se kuulosti lopulta tutulta ja turvalliselta ;D Lisäksi makoilin sängyssä niin pitkään kuin huvitti, vaikka kissa oli taas eri mieltä. No, hän sai aamuherkkunsa ja siirtyi parvekkeelle juuri äsken.

Belgarion kävi eilen lounaalla. Ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Ruokalista oli siis eilisen postauksen mukainen. Jälkkärikaffien jälkeen Belgarion sammahti totaalisesti soffalle ja minä sänkyyn. Mikä lie toiminut hyvänä unilääkkeenä? Ainakin 1 – 1.5 h vedeltiin päikkäreitä siinä. Heräsimme sitten samaan aikaan yhtä pöllämystyneenä. Päikkärit ovat kivoja, mutta ei pitäisi nukkua niitäkään turhan pitkää, tulee vain hömelö olo. Sovimme retkestä Hakikseen huomenna, ehkä pitää lähettää kortti myös työpaikalle:"Terveiset täältä etelästä! Olemme lähdössä juuri paikalliseen basaariin ja torille ostoksille. Ihmiset ovat miellyttäviä, mutta kieltä ei oikein ymmärrä. Paikalliset heimot ovat myös ystävällisiä, aina kun istuu penkille, tullaan tarjoamaan täkäläistä juomaa nimeltä Lasol sekä syötäväksi kuivattua leipää ja jonkinlaista makkaran näköistä tuotetta. Uida täällä ei voi, vesi on maneettien takia uimakelvotonta. Lämmintä ja tuulista on – olisittepa tekin täällä! T. Welhotar & Poika". 

Pari sanaa vielä ruuasta, vihanneksista ja kotimaisuudesta. Ostin viime viikolla kotimaisia tomaatteja, olivat aika pahoja, tai siis perustomankeja, mutta eivät erityisen hyviä. Eilen ostin kilon kypsiä hollantilaisia terttutomaatteja – aivan järjettömän makeita ja maukkaita (ja halvempia). Että se taas siitä kotimaisuudesta! Welhottarella makuhermot väittävät ostavansa edelleen em. terttutomaatteja. Piste.

Kaffenkeitin ei toimi, sitä viimeistä ruuvia ei saa irti, ei mitenkään. Kummisetä lupasi vielä etsiä, josko hänen työpaikaltaan löytyisi sopiva vehje. Jos ei, on pakko luovuttaa ja ostaa pressopannu jostakin. Voisin sen kyllä ostaa muutenkin. Täytyyhän lomalla myös johonkin kuluttaa, että olisi kunnollinen ja tavallinen ihminen. Eli taitaa olla edessä se keikka tuonne Vantaan puolelle. Hui, aivan järjetöntä matkustelua tämä! Toivottavasti ei jet lag iske...

Ei siis mitään rapottavaa toiseltakaan lomapäivältä. Tein jo eilen valmiiksi salaattia uusista perunoista, njam. Se tuoksuu (sanotaan nyt, että haisee) jääkaapissa äärihyvälle. Siinä on siis tämänpäiväinen ruokakin jo valmiina. Ehkä siivoilen ja sitä tavallista sunnuntaipuuhaa, luen vähän lisää ja otan pienet päikkärit. Varustaudun huomiseen koitokseen Hakaniemen ostospuuhissa...

--------------------------------------

Purrrrrrrrvinka, kissinkat! No nih, juu, nyt on kuulkaas ruaka iha hianoo. Eileski sain riistamuanaa, sitt sain jauhist ja viäl tiätteks te lohibiiti. Sitä lohta ei sitt kyll koskaa tuu tarpeeks, ku mä alan sitt oksuu, jos syän liikaa. Mutt hitsin hyvää se oli, njamm. Ja Poika ja mami oli kiltei mulle, molemmat paijatti ja anto olla viakus. Ja Kummisetäki kävi ja leikkihaukku taas mua ja mä virnusin sille ja leikkihyäkin sen varpasiin >o< Se on semmone meijän keskene tapa, ett se muka haukkuu mua ja mä muka suutun ja pyydystän sen varpuleit... Kerra mä innostui vähä liikaa ja purin-raapitin koko jalan. Jössus, ett Setä sano rumast ja kovall äänell! Hui, mun piti painuu basee koko päiväks. Ei ees mami saa semmost äänt tulee, Setäll on nimittäi tosi kova ääni. Mutt se oli siis vahinko, en mä yleensä. Nii ni viäl eile, mä sain olla Pojan viakus ja sitt viäl mamin viakuss *tyytyväinen huokaus*. Oikee kissinpäivät, joo. Nyt mä kyll haluisin taas jauhist tai jotai. En kissinmuanaa siis niinku, hei! Mamiiiiiiiiih! Joo, se sano, ett myähemmi. Juu, aina vaa myähemmi. Ai nii, se iha tärkein jutska, MÄ jaan nyt sitt sen Kova kolli –prenikan mun kollikavruil. Se renikka on täss ja sen saanu kolli saa sitt jakaa sitä eteepäi ja sillee niinku, entiste ohjeitte mukaa mennää.

   

1. Kulkuri, vaiks täll kollill ei oo omaa lokii, nii Kulkuri käy ainaski mun lokis välill jutskaas ja sitt seki skrivaa sen iskän Iisin lokii. Siin kuulkaas vast on Kova kolli!
2. Leevi, ihan sen takii, ett me ollaa vanhoi frendei ja iha samiksii, ku broidit ainaskii (eikä sen leidikää oo hassumpi <3)
3. Reeti, iha eka kolli, minkä mä vissii tapasin tääll Lokistanias. Tyylikäs herraskolli oikee ja tiätää oman arvosa, hianoo!
4. Pate, ku se joutuu pitää vähä silmäll kaikkii leidei *tsihih*! Samall me kiitetää siält päi saadust riljanttirenikast - ett kiitti äldest!
5. Perditan jengin pojat, ku neki joutuu välill vähä naiste tassuje alle – pitäkää pualenne (ja Tyyne-rouvalle terveisii kovasti!)
6. RunotusVeikall, kukaa ei osaa runota noi hianost (ja terviisii Neiti Valtosell <3)

Nyt mä jäti foton pois, ku kerta tuli noi pitkä rotla ja toi lätkäkii! Huamisee...

--------------------------------------

Vincent, melko laaja ja erikoinen otanta, hienoa ,D

Päivän slogan: Parhaimmasta ystävästä voi joissain olosuhteissa kehkeytyä pahin vihollinen.

Päivän biisi: Kaljanlanttauslaulu

Luettua: Åke Edwardson – Melkein kuollut mies. Winter kärsii jäytävästä päänsärystä ja toisiinsa oudosti liittyvistä tapahtumista, joille ei tunnu löytyvän järkevää selvitystä. Tuttua Edwardsonia, ei mitenkään erityisen kehuttava, ei huonokaan. Suosittelen Edwardsonista pitäville. TaoLin – Suomen taivaan alla. Kiinalainen Ling menee naimisiin suomalaisen Tapion kanssa. Kirja on päiväkirjanomainen tilitys Lingin saapumisesta Suomeen ja uusista elämyksistä ja maan tavoista. Minä pidin tästä, lyhyt, selkeä ja tiivis kertomus kulttuurien erilaisuudesta ja sopeutumisen ongelmista. Suosittelen lukaisemaan, jos aihe yhtään kiinnostaa! John Lawrence Reynolds – Varjojen Väki, maailman salaseurojen historia. Melko hyvin koostettu selvitys eri salaseuroista ja niiden taustoista ja historiasta. Mahdottoman mielenkiintoinen, ainakin minusta eli suosittelen. Tässä myös romutetaan myyttejä ja tarinoita, joita näiden seurojen ympärillä on liikkunut ja liikkuu edelleen. Hieman ehkä jopa pelottavaakin luettavaa, jos alkaa pohtia liikaa asioita...                                            

SUPILAISKAA SUNNUNTAITA!

                                                           

RUOKAJUTUSTELUA, KIRJOJA SEKÄ KOVA KOLLI

Eilinen ensimmäinen lomapäivä meni komeasti väsytyksen nimiin eli lepäillen, lukien ja ruokaa laatien. En saanut kyllä edes kunnon päikkäreitä, olen vähän katkera. Kissi herätti puolen yön jälkeen. Äsken herättivät kapakeista palailijat huudoillaan. Ehkä minä olen sitten nukkunut tarpeeksi ;D

Joutessani ajattelin lokittaa muutaman reseptin ja jutustaa jotakin ruuasta, mitä nyt mieleen tulee. Ihan ensiksi, ennenkuin unohdan, tein taas eilen kesäkurpitsa-tomaatti –kastiketta pastalle. Korvasin tomaattimurskan ajvarilla, jota myytiin Liiterissä 1.39 purkki. Tuli kuulkaas njamskista *örpppps*! Suosittelen lämpimästi, pieni kirpeys häipyy, kun lisää sitruunaa (minä lisäsin kourallisen marinoituja sieniä myös).

Ai niin, hirssin keittäjät, muistakaa yksi asia: hirssit kannattaa huuhdella kunnolla ennen keittämistä. Minä huuhtelin viimeksi kolme kertaa lämpimällä vedellä ja keitin ihan kypsäksi asti. Hyvää tuli!

Juustotäytteiset herkkusienet

16 isohkoa herkkusientä
250 g Philadelphia-tuorejuustoa, ruohosipuli light
(mustapippuria)

Tämän voi valmistaa joko uunissa tai grillissä ulkona. Eli perkaa sienet, ota jalat ja osa reunoista talteen. Pilpo ne pieniksi haarukalla, sekoita joukkoon tuorejuusto sekä ropsaus mustapippuria. Täytä sienet tiukasti juustolla, saa olla vähän kohollaankin. Uunissa n. 225 astetta n. 10 min tai kunnes juusto saa vähän väriä. Grillillä jokainen itse säädelköön kypsennyksen. Yksinkertainen ja helppo herkku, iltapalaksi tai alkuruuaksi. Meillä kaikki kiittelivät, Belgarion suorastaan ihastui!

Kevyt kesävoi

150 g Philadelphia-tuorejuustoa, feta-kurkku light
1 prk raejuustoa, mieluummin hienojakoista (minulla Linessa light 0.4 %)
2 – 3 puolikovaksi keitettyä kananmunaa
n. 3 rkl tuoretta tilliä tai 1 rkl kuivattua

Keitä kananmunat lähes kypsäksi. Kuori ne lämpiminä, laita kulhoon ja pilpo haarukalla karkeiksi paloiksi. Lisää tuorejuuto ja sekoita kunnolla. Lisää sen jälkeen raejuusto sekä tilli. Sekoittele kaikki varovasti, mutta kunnolla sekaisin. Laita viileään vetäytymään joksikin ajaksi. Sopii leivän päälle, uusien perunoiden kanssa sinänsä, kalan kaveriksi – varsin monikäyttöinen levite siis. Arvosana oli sekä Kummisedältä että Belgarionilta njammmmmmmmm! M. ja A. poikkesivat iltakaffella ja saivat tätä hapankorpun päällä ja pitivät kovasti, raikas ja erilainen oli heidän mielipiteensä.

Ai että miksi Philadelphia-juustoa, no kun Welhotarkin on mukana Buzzadorissa ja testaa kaikenlaista tuotteita ystävillään sekä yrittää aina myös kertoa niistä. Ohjeet siksi, että nämä ovat äärihelppoja, hyviä ja voi laatia mökillä tai retkiolosuhteissa. Myöhemmin laitan vielä yhden oikean kalaruuan ohjeen – ihan kiusaksi vain, oikeiden ruokalokien sekaan =D

Belgarion on tulossa tänään lounaalle. Perinteisesti uusia perunoita, savulohta, tuota kesävoita, salaattia kahta plaatua – jälkkäsiksi teemme kirsikka-suklaa –muffinseja! Lisäksi yritämme vielä korjata kaffenkeitintä, jo 2 ruuvia on irti, vain yhtä ei ole saatu millään irtoamaan. Kun se vielä lähtee, on ainakin kone auki ja pääsemme tarkistamaan sisälmykset. Näyttäisi helpolta korjata, kunhan sopiva korviketappi käynnistimeen löytyy. Luultavasti C-varastosta – C-varasto on se rojukaappi, jonne säilötään kaikki, "jota joskus vielä voi tarvita", esim. irralliset ja erikokoiset ruuvit ym. omituiset langanpätkät, nipsut ja napsut sekä muu rautakauppaan sijoittuva tavara! Minä kun en heitä mitään pois, usein sieltä kyllä löytyy hätäapukin erilaisiin korjaustilanteisiin. Jos ei tämäkään auta, Kummisetä tuo työpaikaltaan jonkin välineen, siellä ainakin niitä löytyy. Niin, Kummisedällä on näillä näkymin töitä elokuun alkupäiviin asti. Hän soitteli eilen ja lupasi myös poiketa tänään – erimielisyytemme on unohtunut... siis hänhän loukkaantui, kun ilmoitin olevani huonolla tuulella enkä jaksanut seurustella tuolloin henkevästi!

Mutta, tässä täytyy lähteä harjattamaan kissaa ja vähän muutenkin ruokkoamaan residenssiä (ja lukemaan keskeneräistä kirjaa).

----------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kavrut! Hei, kyll on tiätteks te kissinpäivät. Mami on himass, mä saan jauhist ja se paijattaa mua joka päivä mont kertaa. On hyvä, ett tommone loma on keksitty. Mä kyll silti oon paljo partsill. Tuun vaa vahtii ruaan laittamist ja syämää kunnolla. Sitt mä oon vähä oksunu karvaoksui. Ku mami on haajattanu, sen jälkee tarttee tiätty viäl itte siivota nii kai sitä vähemmästki tulee oksui, nih. Ja sitt mä kävi viäl vähä syämäss tost Juka poikasest. Ei mami mitää sano, korjaa vaa pois. Ei se ees suutu, outoo. Nyt mä jorisin sen hereill toss yhen jälkee, ku mä olin yksin eikä mitää tekemist. No, se heitti mun aamuheekut ja painu takas goisii. Laitto vaa valot ja raatio pääll. Pyh! No, nyt se heräss ku ulkonn oli joku isompi ihmisporukka mekastaas. On se goisinu tarpeeks, se sano. Jee, Poika on taas tuloss. Ihanaa, mä niiiiiiii tykkään olla sen viakus. Ja silt irtoo niit heekkupaloi. Ja se jaksaa naureskella mun jutuill. Kiva tommone ihmine. On Kummisetäki, mutt iha eri tavall. Ett meill on oikee viarait tänää. Ja sitt noi on menoss sinne hallii, mulle eka tilaus mjunuaisii sitte! Neki voi laittaa pakkasee mulle safkaks, mami tiätää kyll. No mäki jään vaa oottaa Poikaa ja painun partsill tsiigaa tätä aamuu. Hyvält näyttää! Pääsee taas ruskistuttaa massukaavoi – kumma, ett ne vaa pysyy iha valkosin =O Eile mä valloti mamin tyyny ihan kokonaa, ku se oli tekees jotai muuta. Se tuli ja otti foto >o<

Ai nii, nyt kerranki MUA on muistettu *tsihih*!!! Musta ja Harmaa on myäntäny mulle Kova kolli -kunniamerki - ai ett, mä oon tiätteks te iha otettu. Kiitti ihan äldesti ja *pusss* Mustalle <3 Mä ehkä huamiseks miätin, keill mä tän jakelen sitt. Täss se kuiteski nyt on - tosi hiano...

Kliffaa viikonloppuu kaikill ja huamisee!

------------------------------------------

Vincent, en tiedä pahempaa herkkutakamusta kuin sinä... Kova kolli =D

Päivän slogan: Loma on oikea loma, jos ei herätessä muista, mikä viikonpäivä on alkamassa!

Päivän biisi: Well All Right

Luettua: Jo Nessbö – Lumiukko, Harry Hole jälleen ongelmissa ja ongelmien edessä. Murhien tutkinta näyttää välillä ratkenneen, mutta tilanteeet yllättävät ja ratkaisu on mahdoton arvata. Kohtuuhyvää dekkaria, tällä kertaa melko venytetty opus kylläkin. Loppuratkaisu erittäin omaperäinen eli suositan. J. D. Robb (eli Nora Roberts) – Kuoleman riitit, tämä on näitä tulevaisuuteen sijoitettuja poliisitarinoita, joista en pidä. Rikoksia, murhia ja seksiä sekä ylellistä elämää. Tällä kertaa hyvis- ja pahisnoitien ja saatananpalvonnan seurassa. Ei toimi täällä päässä, minä en oikein jaksa tätä joka luvun lopun (ja keskivälien) seksikohtauksia sekä ylenpalttisen elämän kuvailua. Rikostutkinta ja muu jäävät toiseksi. Eli varautukaa tähän, jos satutte lueskelemaan tätä sarjaa. Tapani Bagge – Kummisedän hautajaiset, taattua Baggea eli kotimaisten luusereiden tai kunnon rikollisiksi pyrkivien toimia. Poliisi ja rosvo ovat raskastuneet toisiinsa, joku vetää spiidikaupoissa ohi, kannabista kasvatetaan reilusti ja muutenkin toimet ovat hyvin kotoperäisiä, hauskojakin tilanteita löytyy. Bagge osaa tämän homman eli suositan.

                                           

                                       LEPPOISAA LAUANTAITA KAIKILLE!