TÄMÄ AIKOO TÄNÄÄN

nukkua ja levätä, lisäksi vähän vielä nukkua, levätä ja ehkä jopa syödä.  Joten... tämä oli tässä! Kerrankin *kylmä wirn*....

LEPUUTTAMAAN JA HETI! 

PIKKUINEN PÄIVITYKSENOMAINEN VIESTI

Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, jos on kerran tuuria eli yksi helpompi päivä, takaisin sitten mätkitään ja rajusti. Eilinen oli Varastolla jälleen karmiva työpäivä. Kinoksia pöydällä, lisää kannettiin. Yli-isohenkilö oli päättänyt, että turha palkata ulkopuolista apua vajaaksi viikoksi. Se siittä eli Welhotar käyntiin, vaikka melkoisen kipeänä edelleen. 

Siksi tämäkin postaus on vain välisellainen. Varon kirjoittelemasta liikaa ja säästän itseäni työpäivää varten – odotettavissa on vielä kaikenlaista. Minulla kun on teetetty muiden osastojen kiireisiä töitä, samoin jo pari viikkoa erään kollegan pöydällä viruneita jätteitä, jotka on pakko saada pois. Kukas muu kuin minä.... just. Ei, en ole ollut epäystävällinen kenellekään. Ilmoittanut vain, että itse tuo ja itse noutaa, minä ilmoitan ajan. 

Pöytä jäi tyhjäksi lähtiessäni – se ehtii täyttyä kyllä. Käväisin Serkuissa hakemassa vähän lisuketta viikonlopun appeisiin eli mehua, juustoa, kuivahetelmiä ym. Belgarionille ,D (juu-juuh). 

Postia ei tällä kertaa ja se onkin onni! Tänään on roudausretken aika ja kaikki on loppu... ihan kaikki. Olen asettanut Hörhön hälytysvalmiuteen, mutta kun siitä ei koskaan tiedä kuinka paljon se jätättää vai onko kokonaan seisahtanut -> sammunut. Että voipi olla Welhotar hyvinkin yksin reissussa useamman kassin kanssa, prle soikoon. 

Toivokaa parasta, jooko! Edes tämän kerran. Kramppeja on edelleen, mutta hieman lievempinä. Olen lääkinnyt ihan omalla annoksella tämän viikon eikä siitä kerrota uusvanhalle omisarvikselle yhtään mitään. Töihin pystyy jotenkuten, jos vain malttaa pitää riittävästi taukoja ja käydä venäyttelemässä itseään jossakin. Voihan vee, on kyllä ollut perheestä tämäkin viikko taas. 

Sen kunniaksi merkitsin hyväksyttäviksi kaikki kevätlomani. Tänään  on vielä palaveri Upon kanssa ja kysyn samalla, voinko pitää toukokuussa pidemmän rännin eli sen kokonaiset pari viikkoa. Olisin kovin ilokas, jos se sopisi! Oikeasti – minä tarvitsen lomaa sekä kotihommia että ihan piristystä varten.

 

NYT KUITENKIN MENOKSI – TAKSON TOIVOTAAN SAAPUVAN!

WELHOTTAREN VÄLIPOSTAUS MITÄTTÖMISTÄ ASIOISTA

Kivut ja krampit jatkuvat edelleen hartioissa ja yläselässä sekä tietty koipisissa. 

Vain lyhyesti siis; eilinen ei enää ollut niin työteliäs. Tosin varoin näyttämästä itseäni kovin paljon tuolla julkisissa tiloissa – joku olisi voinut tarjota lisäpuuhastelua. Varo-varo-vasti kirjoittamisen kanssa ainakin muutama päivä, jos vaan pystyy. 

Edelleen kelit ovat perheestä – kotipihalle ei enää pääse takso! Joudun klenkkaloimaan ja pungertamaan läpi kinosten. Jo autolle päästyä ovat nilkat paashana eli särky alkaa klo 6.25 täpöllä, ziitosta vaan. Yritin soittaa huoltovirmaan, no eiväthän ne enää olleet paikalla. Päivystystä nyt ei lumiaurausasioilla edes häiritä. Joten ei auta, prle! Mutta perjantaina jos en pääse ovelle asti, kuski saa ensin kantaa minut ja sitten kirjat, ruuat ja kissitavarat. *uhkailee* 

Postin itaalovastineen kautta saapunut rutosti kirjoja sekä kahdet silmäklasit – kaikki laatutavaraa ,D Oikein mukavaa muuten, mutta vieläkin on vähän harottava fiilis kaksitahtisten kanssa. Kai sekin siitä. 

Jatkan harjoituksia niin kauan kuin pystyn ja kykenen! Katsotaan, viedäänkö minut piikille vai mihin, kun lopulta saan oikein hirrrrmuisen krampin jonnekin enkä pysty enää kuin kirkumaan.

 

KRAMPATAAN, KUN TAVATAAN – EHKÄ JO HUOMENNA LUETAAN!

KRAMPPAUSTA, KIPUA JA LISÄÄ SITÄ SAMAA

Ei virkanainen tervettä päivää näe – eilen iski jumalaton niskakramppi, osittain selkään ja lapaluiden sivustaan. Sattui koko päivän ja illan niin, että itku meinasi tulla. Yön väkisin nukuin kaikkien mömelöyhdistelmien voimin. Pakko lähteä Varastolle ja ehkä lekuriin tai sitten ei. Töitä on niin että näköä haittaa. Kuin lunta, yhtä isoja kinoksia. 

Sattuu. Sattuu kovasti. Oikein kovasti. Mutta minä menen. 

Ei siis tarvitse tänäänkään lukea yksitoikkoista jupinaani – eikö olekin mukavaa?

 

WELHOTAR KRAMPPAA JA KORISEE!

HÄSSÄKKÄÄ JA LISÄÄ HIEMAN SITÄ SAMAA...

Kokonainen pitkä päivä yhtä hässäkkää, ei voi muuta sanoa. Ei ehtinyt kunnolla ketuttaakkaan ja särkeä, kipu oli vain läsnä koko ajan, kun piti tehdä töitä tai odotella taksoja. Tai soitella ympäriinsä. Tai yrittää käydä edes pishalla tms. Eli erinomaisen kiiruista piti. 

Kas, asiassahan taas kävi niin, että näin hiihtolomaviikolla on kummallinen sairastumisaalto pyyhkäissyt Varaston yli eli minä ja eräs toinen hoidamme kaiken trafiikin – meitä siis pitäisi olla kuusi! Juu, yksi on oikeasti sairas, tiedän, koska patistin hänet torstaina lääkärille väkisin. Käveli jäykkänä kuin hiilihanko ja selkä aivan jumissa, oli nääs vähän lispahtanut kankuilleen kävellessä. Olkaas muuten oikeasti varovaisia siellä, minäkin olen! Että siinä ei mitään. Sen sijaan ystävämme ex-rouva, jota aina ymmärretään ja joka tietää kaiken on ”sairas”. Hän oli ”sairas” myös risteilyn jälkeen. Hän on aika usein ”sairas”, jos sattuu niin, että jotakin on tekeillä. Mutta hän saa aina kaiken anteeksi, erinäisistä syistä ja suhteista johtuen – että jaksaakin vetuttaa suorastaan.  Lisäksi hän on kiusannut jo erään työkaverin sairaslomalle, pitkälle sellaiselle.... Siellä sitä piehtaroidaan taatusti hauskaa pitäen jossakin. Okei, ei kuulu minulle. Hän ei nimittäin myöskään koskaan tuo lääkärintodistusta ennenkuin joku sen pyytää! Että näin ne muutamat. Me kaksi yritämme nyt pitää torppaa pystyssä ja hirveä sutina käy... Anteeksipyyteleviä ihmisiä on tietysti kiva katsella ja armollisesti myöntää heille audienssi *kylmä wirn*. Tottapuhuen, eilinen meni muutenkin vähän häneksensä. 

En nimittäin aikonutkaan perua enää sitä hammaslääkäriaikaa sen takia, että on kiirus ja niin vähän tekijöitä – ilmoitin vain meneväni ruokatunnilla sinne ja menin. Onneksi sain tosikivahammaslääkärin! Erinomaisen miellyttävä hra T. Ei turhaa kaakatusta, pelkkää asiaa, huolellisesti ja erittäin nopeasti. Tarkastus, kuvat ja kaksi pientä paikkaa n. puolisen tuntia – ei paha ollenkas. Vielä jäi aikaa kysyä paria asiaa, tarkistaakin jotakin jne. Eli tämä tykkäsi ja laskukaan ei siis ollut paha, ei tod. Seuraava aika on parin-kolmen viikon päästä. Pieniä reiänalkuja katsastetaan ja paikataan sekä yksi vähän hankalampi paikka eli lisäaikoja varmaan tarvitaan vielä pari. Lisäksi hammaskiven poisto (jäääääääks) erikseen suuhygienistilla, mutta vasta toukokuussa ja tod.näk. loman aikana. Se onkin hyvä, sain aamuajan ja todistetusti minulla se tekee niin äärikipeää, että voipi olla jopa puudutuksen paikka. Muuten paikatessa ei ole ikuna puudutettu, että se siitä fibrojen kipuherkkyydestä (josta se typerä myöhäisherännyt fysiatri mainitsi)! 

Taksotkin kulkivat, jotenkin. Palatessa jouduin soittamaan pikatilauksen, että olisin päässyt äkkiä pois. Kiire ja hyytävä viima tukivat mukavasti tällaista ajatusta ja kas, 12 min kesti normitakson saapuminen. Ei paha sekään, onneksi on tullut säästettyä taas pikatilaukset! Helpottaa, kun sain eka käynnin ohi. Nyt on helpompi jatkaa taas. Ei siis mitään erityistä, joka onkin äärihyvä – yläpää siis remontissa ,D 

Kas ja kummaa, tästä omituisesta liikehdinnästä ja hässäköinnistä, lumisateesta (ei kai...) ja pakkasesta (taas...) huolimatta työpöytä jäi suht siistiksi. Tiedän, että siellä on odottamassa jotakin, aivan varmasti. Mutta ei se haita. Kun lähdin, soitin tuojat vain hakemaan omansa pois pöydältäni, laputin nimet päälle – hakekoot itse kun ehtivät muilta kiireiltään. 

Postin itaalovastine olikin ollut hyvällä tuulella; kaksi kirjaa, yhdet silmäklasit (ne monitehot) ja kaksi haettavaa pakettia eli ilmeisesti toiset klasit ja kirjoja tai vain kirjoja ,D Ei paha ollenkanas tämäkään. Monitehoja joutuu sangoista vähän säätämään ja on se hiukan omituista näihin totutella, kun vahvuudetkin vaihtuivat samalla. Ompi oudon kirkasta. Tahtoo sellaisen sumean hämärän logiikkansa takaisin! Nyt on hämärää ja sumeaa ihan väärissä paikoissa nimittäin ja silmät tuntuvaat kumman kieroilta =O Tarttee varmaan totutella... 

Että tällaista, flunssakin meinasi iskeä. Iskin takaisin ylivitaminoinnilla ja inkiväärillä sekä valkosipulilla. Ans kattoo, vedän kohta taas aamuisen yliannostukseni mömelöiden lisäksi aamukaffen ja kärtsätyn ruisleivän kupeessa – mikä makuelämys!

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! On mull kissinpäivät taas, tuli hei donarii. Siks ku toi ei ehtiny syädä duunis olleskaa, ei sill ollu eväksiäkää ku joku tomangi. Nii ni ku se tuli, se alko duunaa jotai safkaa ja avas donaripuukin. Mä sain tiätty ekaks, njam. Oli hurrrrrrrrjan heekkuu ja sit mä simahdinkii pikkusoffall! Ihan heti, goisin ja just sain siirrettyy itteni mamin viakkuu ku se meinas alkaa goisii... sinne jalkopäihi. Se ei meinaa enää diggaa, jos mä tuun sen toisell pualell. Se tahtoo mutt tonne toisell pualell ja koipisii, eiks ookki kumma? Kai se meinaa, ettei se vahinkoss potki munt tai jotai, ku mä välill oon joutunu haneen siält ku se lähtee liikkeell tai jotai. No, kummiskii nyt on taas ihan hyvä, välill. Jotai uut muanaa kyll tarttis taas, ei oo hyvää enää toi yks jutska *kronkeli*... mamiiiiiiih! Ai ett ei... tota, ei sitt ku kert kukaa ei muka voi käydä kaupas ku vast joskus hirveen pitkän ajan pääst. Heheheh, se otti foton, ku mä heräsin tost soffalt. Hitsi, houkutteli mua kissikaakeill, no ehän mä niit voi vastustaa – en sitt millää, jo se rapina herätti mut!

 

Kliffaa tiistantait kummiskii kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, ihan aina vain ruoka mielessä – ja nukkuminen! 

Päivän slogan: Voi kun saisikin vain syödä ja nukkua edes joskus tarpeekseen... 

Päivän biisi: Surunmurhaaja 

Luettua: A. W. Yrjänä – Päiväkirja – Taiteesta ja elämästä, tästä minä pidin. Kaikki taatusti eivät, sen verran häröä ovat jutut välillä, mutta silti oivalluksia, ajatuksia – paljon. Haluaa hyllyynsä, heti kun eteen tulee! Suosittelen vain niille, jotka tuntevat itse härran ajatusmaailmaa muutenkin kuin HS:n ruokakolumnien osalta ja tietävät jotakin.... niin, jotakin... Tämä oli hyvä löytö Welhottarelle! (josta tulikin mieleen: terkkuja Pahikselle!!!) Janet Evanovich – Neljäs kerta toden sanoo, no se hömppä palkkionmetsästäjä taas touhussa. Menee reissu- ja odottelukirjana tai unta odotellessa, eipä juuri muutoin. Hömppädekkaripläjäysten ystäville varmaan maistuisi välipalana. Riikka Ala-Harja – Kanaria, tästäkin pidin. Sen verran levotonta meininkiä Kanarialla konkurssin tehneen miehen puuhista, hänen renkinsä touhuista, uudesta siivoojasta ja talvipapista (joka sattuu vielä olemaan nainen), että ei voi olla lukematta! Satiiria ja ironiaa, rehtiä hulluutta, omituisia ideoita sekä karu loppu kruunaavat tämän. Ei paha – suositellaan kaikille, jotka eivät ole mitenkään ihmeen ihastuneita tietyn tyyppisiin ökymiehiin ja heidän sovinistiseen käytökseensä! ;D

 

TÄMÄ ON KIRJATTU UUDET KLASIT PÄÄSSÄ, ANTHEKS KIROTUSVIHREÄT!?

MINIPOSTAUS MINIASIOISTA

Ei jaksa. Minä olen väsynyt ja pahalla päällä jo herätessäni. Mietin ja pyörittelen samoja asioita täälläkin jatkuvasti. 

Taitaakin olla parasta, että jäkitän tämän päivän ilman sen kummempaa päivitystä ja paljastan huomenna koko korillisen typeriä  hajatuksia sekä upouusia väninöitä. 

Lisäksi selkään koskee ja ketuttaa!

POLGA LÄHTEE VARASTOLLE - LÄPI HANGEN JA JÄÄN! 

 

PALJON LUNTA - PALJON PÄIKKÄREITÄ...

No tulihan se myrsky lopultakin! Odotettiin sitä jo eiliseksi, ei tullut. Väitin, että säätietoilijat valehtelevat... mutta nyt on kyllä melkoinen myräkkä jo. Ja lisäksi kylmä, argh! Toivottavasti se huomiseksi tokeentuu, edes sellaiseksi, että autot kulkevat. Alkaa ahittaa, takso olisi tarpeen huomenna neljään otteeseen. Kaupungissa sentään ehkä suurimmat kadut on hoidettu – tämä ainakin kovasti toivoo niin. Muuten olen lievästi kuusessa huomisten menojen osalta. 

Huomennahan on se pitkään kuulutettu hammaslääkäri osa I, keskellä päivää siis eli joudun poikkeamaan Varastolta sinne ja takaisin. En voinut ottaa loppupäivää vapaata, koska siis lomitan toista osastoa myös. Hitsi, hommia tulee siis riittämään ilman mitään väninääkin. Ja jos tuo myrsky pidentää ajoaikoja, se pidentää tietysti myös minun poissaolojani kustannuspaikalta. Juu, en tietenkään ole korvaamaton. Mutta kun niitä hommia ei kukaan muukaan tee, kaikki jää sitten lojumaan pöydälle ja myöhemmin tehtäväksi. Se sitten alkaa taas ottaa päähän, jos niitä kerääntyy enemmän ja  ihmiset jo alkavat kysellä omien hommiensa perään. Että siis, vähän huolestuttaa tuo huominen. Armas Palmia kun ei näköjään edes osaa ennakoida näitä ajoaikoja (tai ei halua, kyllä ne taatusti pystyisi pidentämäään manuaalisesti tai tuplaamaan tms.). Epäilen olevani ensi viikolla aika krantusti puhuteltava Welhotar, pahantuulinen ja kireä. 

Minua ahittaa edelleen se uusvanha omisarvis, en voi sille mitään! Mutta jos hän heittäytyy kovinkin ikäväksi ihmiseksi, kerron tietäväni hänestä jotakin: hän on juopotteleva naisihminen, joka riitelee miehensä kanssa julkisilla paikoilla ja käyttäytyy kuin uhmaikäinen pikkutyttö. Tarina on tosi, itse en tietenkään tuntenut häntä silloin, mutta toveritar kertoi kuka on kyseessä... Että siinä on vastaiskun paikka *hykertelee*. Nirppanokkainen leidihän tuo tuntui olevan eikä todellakaan välittänyt edes vilkaista koipiani, saati sitten kättä tms. Mitenkähän saisi kaikki asiansa perille, kun luulen, että hän ei sähköposteihinkaan vastaa tai kiinnitä huomiota? 

Lisäksi hiukan ahittaa koko ensi viikko, työmäärän ja kulkemisten suhteen siis. Edelleenkin päivän ahista ja energiasta vähintään 1/3 kuluu taksojen odotteluun ja aapailuun, tuleeko kuljetus vaiko eikö. Kummallista, miten suurin osa ihmisiä kuvittelee, että sitä vammakko vain tilaa mersun lähimmältä taksotolpalta ja se tulee n. 5 min päästä sekä kuljettaa vammakon nätisti ja pehmeästi lämpöisessä autossa kotiovelle asti,  jutellen vielä mukavia sekä tietäen kaikki osoitteet jne. Totuus todellakin on tarua ihmeellisempää. Enkä minä vielä näinä vuosina ole tottunut tuohon, että kyydit ovat mitä ovat; myöhässä, autot kehnossa kunnossa, taksit eivät tiedä osoitteita jne. Juu, tämä on sitä ainaista väninää täällä lokissa. Mutta kun jonnekin tässä on pakko ahinsa purkaa taas... 

Eilen ei sitten mitään erikoista, otin todella levon kannalta! Belgarion kävi lounastamassa, tarjolla oli kasvispizzaa parilla eri juustolla eli hyvää oli. Jälkkärinä mandariini-rahka-leivarit ja runsaasti vaffaa kaffetta. Eikä Belgarionille taaskaan mitään tehtäviä ,D Hän on ollut erittäin hämmentynyt nyt pariin otteeseen, kun ei olekaan ollut mitään tekemistä ruokansa ja viikkoavituksen vastikkeeksi. No, tulee sekin aika taas, että mattoja ja verhoja on vaihdettava, partsi siivottava, kukille vaihdettava mullat jne. Eli keväämmällä puuhaa taatusti piisaa jokaiselle viikonlopulle. Antaa nyt lapsen nauttia – opiskelussakin tuntuu olevan hieman keveämpi jakso eli ei lainkaan ohjelmointia muutamaan viikkoon =l Tosin hän harrastaa sitä ihan muuten vain itseksensä... 

Tänään pitäisi varmaan vähän siivoilla residenssiä ja käydä pakkoruiskussa sekä etsiä säänkestävät vaatteet itselle. Ei muuta, toivottavasti. Jotakin evästä jää varmaan lounaalta, en sen kummemmin aio paneutua siihen puoleenkaan tänään. Niin paljon lisälepuutusta kuin vain on mahdollista! 

Lisälepuutuksesta sen verran, että kävin tässä välillä nukkumassa pari tuntia...

-----------------------------------------

 

Purrrmenta, kavrut! Siis hei, mitä tuala ulkon on tapahtunu? Mä käväsin partsill ja siäl oli ihan pimeet ja sitt hirmusen galsa, sitt mein partsill oli snögee viälä, niinku sitä nökötint. Mun kävi se ihan tassuihi ja piti sitt tulla tänne sisäll lämmittelee. Ihan karmeet toi tommone. Millo sinne oikee pääsee kunnoll loikoo, mä vaan kysyn? Ton vika son kuiteskii, mä tiän, mutt ei oo kliffaa hei olleskaa. Eikä oo muute kliffaa sekää, ett mä luulin, ett eile tehdää taas fisusafkaa, ei tehty, ei. Tänää se lupas, ett jos se kaivais pakastimettimes jotai silakoide pihvei =O Mä en vaa saa syädä niitkää kunnoll, saa vaa maistaa. Mutt parempi seki ku ei mitää. Aika tylsää vaa noi tavismuanat aina. Ja mami kälättää, ku mä en käy tarpeeks ajois sen miälest laatikoll. Hei haloo, mä käyn sillon, ku on tarvis! Kukaa ny huviksee missää purupesäs istu. Ett vähä tylsää mun miälest tääll on,  Poika sentäs kävi eile. Mä sain makoilla sen viakus taas koko aika, kun soli täälä. Son kauheen kiva, ei koskaa häädä munt pois eikä mitää – antaa vaa olla. Ja mäki oon sitt sille kilti, paaaljo kiltimpi ku mamill. Nii ett, pitäis tajuu, mite ite käyttäytyy, meinate. Eikä mitää fotoi, ton ettiny täält...

 

Kliffaa söndaagii ja nökötint!

------------------------------------------- 

Vincent,  myönnetään, että täällä on hieman tylsää. 

Päivän slogan: Jos suuri osa ihmisistä ei ole minun mieleeni, onko se muka minun vikani? 

Päivän biisi: Raining On Sunday 

Luettua: Eve Hietamies – Yösyöttö, aika rankkakin tarina siitä, miten mies selviytyy yksinhuoltajana vastasyntyneen kanssa aina tarhaikään asti. Kas kun äiti ottaa kilarit ja häipyy tiettymättömiin, asiaan kyllä saadaan sitten välillä pieniä selvityksiä... Kokonansa ihan luettavaa tavaraa, josko nyt hiukan asenteellista paikoittain... suositellaan vauvaperheen jäsenille... Annakaisa Iivari – Juhannus italialaiseen tapaan. Kriistina Kallio järjestää taloyhtiön ja naapureiden porukalle yhteisen ja täydellisen matkan Toscanaan. Kaikki kuitenkin tuntuu kusevan alleen, Kristiinan täydellisyyden tavoittelulle ei osata antaa arvoa, ei aina myöskään kokkaamiselle eikä järjestetylle ohjelmalle. Juhannusjuhlat sitten kruunaavan kaiken, sekä hyvällä että huonolla tavalla. Seurauksia riittää aina kotoon asti, mm. ihmissuhteita puidaan melkoisen rankastikin. Suht hauskanen opus omalla tavallaan, stereotypioita kyllä vilisee... Että silleensä. Näihin se kului se eilinenkin päivä sekä yhteen opukseen, joka on vielä vähäsen kesken.

 

JOSKO LÄHTISI TOISILLE AAMUPÄIKKÄREILLE... 

 

WELHOTAR LEUHKII JA LEPUUTTAA!

Kylläpäs olenkin ylpeä itsestäni! Hoidin eiliset kauppa-, atteekki- ja kirjastoreissut ihan itse, ilman apuja. Koville otti, äärettömän koville. Keli oli kamala; tuulta, lunta, jäätä... Eikä ihan kaikkea jaksanut mukaansa hakea. Kirjoja nimittäin oli kokonainen kassillinen eli reilut puoli metriä, ihanaa! Kirjakevät on aina niiiiiiiiiiiiiiiiin mukava. Eli sitten vähensin tuolta ruokapuolelta osan, en sentään tärkeimpiä, mutta jätin vain jömmaruokaa ostamatta ja ostin vain välttämättömät tarpeet. Parasta oli, että en pitänyt huisia kiirettä (sitä varten ovat myös rauhoikkeet, ettei pinna ihan heti mene...) ja silti ehdin juuri ajoissa. Taksokin tuli ajoissa ja kuski oli niin miellyttävä herrahenkilö, että nosteli kassejani sisään-ulos ja huomattuaan hankaluuteni kotipihassa kantoi kassit sisälle, alas rappuun asti siis. Kiittelin ja oli Kiva-Polka, oikein ystävällinen siis *juu, osaan olla*. 

Loppuilta oli kyllä täynnänsä särkyä ja kipuja, kovia sellaisia. Yritin vain lepuuttaa ja lukea, keitin supervaffat kaffet ja soitin pari puhelua siinä loikoillessa. En nimittäin pysty vieläkään kävelemään kunnolla, sen tuo retki aina tekee koiville. Voi kun se uusvanha omisarvis olisi tämänkin ymmärtänyt, mutta kun ei. Eli tämäkin päivä menee hiukka kehnosti koipien puolesta. Unettaisikin ja yölläkin olin ääriväsy, särky vaan haittaa unta niin, että käyn jatkuvasti hereillä, jos käännyn vähänkään väärään asentoon. Se on aina heräämisen paikka ja taas vähän lisää unta. Kissi sitten marisi minut hereille klo 3 tienoolla, hän tarvitsi (muka) ruokaa. Keittelin kaffet, riivin aamumömelöt ja vähän leipää siihen kylkeen ja kissalle ruuat ja raikasta vettä sekä pari kissikaakkia. Herra käväisi lipaisemassa kastikkeet, selitteli hetken jotakin ja kömpi sänkyyn jatkamaan uniaan. Että se siitä märinästä – minäkin menin takaisin nukkumaan. Uni oli omituinen ja oli pakko herätä syömään toinen leipä. Siinä unessa kun syötiin ja juotiin koko ajan ,D 

Belgarion on tulossa lounaalle päivällä ja lupasi tuoda myös kaupasta jotakin, jos minulta on unohtunut. Täytyy katsastaa ne puutokset, ainakin kaffe on aika vähissä ja sitä on pakko olla aina talossa. Olen minä ainakin kahviin addiktoitunut, myönnetään! Chilejä on, erilaisia, samoin valkosipulia eli niidenkin addiktio on olemassa. Atteekista on haettu muut, muttei unetuslääkettä, jota uusvanha omisarvis vastusti – ei sitten haeta (eikä myöskään nukuta!). Katsotaan, mitä hänellä on seuraavaksi asiaa, ihan piruuttaan. 

Varastolla eilinen oli taas täysi, todellakin täysi, työpäivä. Töitä niin, että taas jätin yhden pinon maanantaiksi, ei-kiireisen sellaisen. Ensi viikolla myös se toinen osasto tulee käyttämään minua hyväkseen, leidi sieltä on jälleen lomalla ja toinen muuten vaan ilmeisesti pois. Eli garmiwa viikko tulossa kaikkinensa. Upo myös kehui taitojani eräässä normiasiassa, jota hän ei ollut tiennyt minun hallitsevan, no joo. Eli hän tulee käyttämään minua erinäisiin tehtäviin jatkossakin. Lisäksi sovimme työnarviointikeskustelun ensi viikoksi. Sekin kun pidetään erikseen keharin lisäksi, just. Ettei vaan miittejä puuttuisi! Lisäksi it-lähitukikoulutus alkaa sekin jo seuraavalla viikolla, ihan kiva. Tähän mennessä olen antanut tukea ilman koulutusta ,D Kaikki tämä pitää siis Welhottaren kiireisenä myös töissä, siis ainakin töissä... 

Kirjoja tuli siis loistavan paljon ja mukana myös pari erittäin kiinnostavaa opusta – niistä lisää sitten viikon aikana täällä lokissa. En heti viitsinyt tarttua niihin, luin jotakin muuta pohjalle. Olisi nimittäin myös kirjoitettavaa yms.  Eli tärkeimmät kirjat säästetään hieman myöhemmäksi. Ja yksi opus tulikin suoraan postiluukusta, ziitosta taas sinnekin! 

Minä olen väsynyt ja menen kohta uudelleen nukkumaan – sorry folks!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis niinku, ai ett mä muka heräti. Mutt ku mä luulin, ett son taas lähdös johonkii *kiaro virn*. No oli mull heekkunälkä, mä tahoin jotai piänt, ett voi jatkaa kunnoll goisimist. Ja ku Poikakii on tuloss, voi irrota taas jotai normiheekkuu, siis ihmisheekkuu niinku. Koskaa ei tiärä, mitä toi on haalannu kaupoist. Yleesä meill o jotai hyvää ain viikendin niinku ja mäki voin sillon saada jotai. Eilen taas ihmettelin, kun toi tuli nii myähää. Soli käynykkii kaupoill taas yksi ja hirveest sill oli taravaa olevinaa. No, mä vahdin sitä toooooosi tarkkaa, ku se purki niit taravoit. Kamoon, hei, sill oli kauheest kirjoi ja vihanneksei ja haisusipulei, mutt vaa donarii enkä mä ainaskaa nähny muut, ku normii kissinmuanaa. Höh! Parempi ois järjestää mullekkii välill jotai kliffaa. Siis sill välill, ku mä oon hereill. Taas mä goisin eilen melkee koko päivän, heräsin sitt vähä enne, ku toi tuli himaa. Ja mä tiän, ett toi on katkero, ku mä goisin nii hyvin. Nytki oon täss uudess sängyss ja melkee kuarsin, mami skrivaa tätä mun sanelust. Juu, ei sill oo fotoi, ku mun nukkumafotoi on iha tarpeeks siälä jo, non kaikki samanlaisii. Jotai se löys täält kummiskii.

 

Kliffaa vapaat kaikill...

------------------------------------------ 

Vincent, mielessä vain heekut ja unetus! 

Päivän slogan: Miksi minulle ei kirjoiteta sellaista lääkettä, joka oikeasti vie kivut? Miksi ihmistä rääkätään, kiusataan ja pakotetaan kärsimään? 

Päivän biisi: This Pain 

Luettua: Suzanne Collins – Nälkäpeli 2, Vihan liekit. Nälkäpeli-trilogian 2. osa. Vuosittainen Nälkäpeli päättyi ensimmäistä kertaa näin oudolla tavalla. Seuraa juhlakierros kaikilla vyöhykkeillä ja sitten neljännesvuosisatainen Nälkäpelijuhla kolmatta kertaa. Juhlassa on kuitenkin yllätys: aiheena on järjestää aivan uusi Nälkäpeli edellisissä peleissä henkiin jääneiden kesken. Ja uusi Nälkäpeli alkaa... Kirja on täynnänsä ylläreitä, vakavaakin asiaa piilotettuna muun sekaan sekä melkoisen vahvaa kritiikkiä erinäisistä asioista. Voihan tämän tietysti lukea puhtaana fantasiana ja scifinä, joka sekin osoittautuu ihan kelpoisaksi. Welhotar piti ja lisää tästä siellä toisaalla, jossa I osa jo arvosteltukin. Luokiteltu  myös nuorisokirjaksi, mutta sopii ihan kaikille...

 

TÄNÄÄN LEPUUTETAAN SISÄLLÄ JA KAIKESSA RAUHASSA!

MIKSI AINA MINÄ?

En minä taaskaan saanut ilmeisesti kivalääkäriä! Leidi oli nuorehko, asiallisen oloinen, mutta jotenkin jäätävä... ei kiinnittänyt mitään huomiota fibroon, ei koipiin, ei kipuun. Vaan ja tietysti nykyiseen lääkitykseen! Arvasin. Minähän sanoin, että näin siinä käy. Ja sitten ne ikuvanhat kuntoutustutkimuksen paperit hän ehtottomasti halusi. Ja uniongelmista tivasi kovasti - ikäänkuin nukkuminen olisi tässä Welhottaren suurin ongelma? Sehän on vain yksi niistä. Ei nyt vaan taas mennyt perille tai sitten en osannut sanoa riittävän tehokkaasti, mistä oikein on kyse. Jotenkin tuntui, että fibro ei mennyt perille lainkaan eikä akillesjänteet sitten senkään vertaa.  Ei mennyt myöskään perille tämä, miksi minä en kaikkea voi hoitaa noin vaan, yks-kaks, poikkeamalla ruokiksella apteekissa, röntgenissä tms. *huokaus*. Eli tiesi kyllä taksopalvelun periaatteet, mutta ei käytäntöä eikä halunnut siitä kuullakaan käsittääkseni. Taatusti tulossa on jälleen ehdotus jostakin mielipidelääkkeestä – minä EN halua, en enää jaksa. Taitaisin tarvita myös lääkärissäkäyntiavustajan. Miksi aina minä? 

Juu, pitäisi, pitäisi sinne röntgeniin ja MRI:n - en vaan millään jaksaisi sitä showta juuri nyt. Se jääköön ainakin seuraaviin lomapäiviin eli ensi kuulle. Ja saattaa olla, että jätän sen MRI:n väliin. Ahittaa, kun eivät kerro niitä tietoja siitä koneesta sitten millään, onko se muka jokin yrityssalaisuus, täh? Tuo hammashoito kuitenkin vie jonkin verran aikaa ja matkoja, ajattelin hoitaa sen nyt kunnolla kerrankin *ristii sormiaan*! No, ainakin yritän - riippuu lekurista. Olenko minä ihan hölmö, kun arvotan näitä kaikkia käyntejä myös sen mukaan, miten lekuri (tai hammaslekuri, hoitajat, labraleidit jne) suhtautuvat meikäläiseen? Minusta se on tärkeää. Ehkä kaikille sitten ei, no ei minullekaan, jos tarvitsen vain antilooppirepseptin infektioon. Mutta jos siis kyse on jostain muusta, olisi erinomaisen hyvä, jos olisi oma kivalääkäri! Minulla on ollut kaksi omakivalääkäriä, molemmat arvauskeskuksessa. Ja maahanmuuttajia kumpikin. Hyvä palvelu ja piikitys kivutonta, tutkimukset perusteelliset, hyvät suulliset hoito-ohjeet jne. Harmi, ettei kumpikaan enää ole siellä töissä - muuten saattaisin siirtyä jopa arvauskeskukseen, oikeasti. Miksi aina minä? 

Töitä teetettiin taas niin, että heikkopäistä hirvittäisi (jos tietäisitte siis totuuden, onneksi ette). Tein, kyllä tein. Yhden pumaakan jätin odottamaan aamua. Iltapäivällä en mennyt,edes vessaan tai tupakalle piruttaankaan. Eipähän tule sanomista. Ja yksi uusi pitsiniska-kermaperse tekee niin kehnoa duunia, että hänenä häpeäisin. Pakko oli laittaa meilillä vähän uutta tietoa, ettei ihan vuosien kivi & keppi –asiakirjapohjia käyttäisi, samoin muutama muu olennainen tietopläjäys häneltä puuttuu. Niistä en sentään uskalla mennä huomauttamaan, olisi terävämmän pään asia. Mutta kovin on itsetietoinen, määräilevä ja tyypillinen virkanainen sanan pahimmassa merkityksessä. Pakkohan hänenkin kanssaan on toimeen tulla, en ole vastaan sanonut – korjannut vain mokiansa hiljaa itsekseni ja käyttänyt punakynää. Miksi aina minä? 

Joku tarjosi jotakin upeaa kääretorttua ja muuta herkkua ns. aamukaffella, johon en koskaan osallistu. Kun sitten myöhemmin kävin kaffetilassa, oli kaikki jo ahmittu kitusiin, kukaan ei edes välittänyt pyytää meikäläistä kaffelle muiden kanssa. Jäin ilman pienintäkään herkkua – varmaankin hyvä ja oikein ajateltu näin, eihän rotta mitään tarvitsekaan. Ainakaan läski rotta. Mutta miksi aina minä? 

Muuten olen äärettömän kateellinen ihmisille, joilla käy aina tuuri. Niille, jotka selviävät aina kaikesta. Tipahtavat suvereenisti jaloilleen joka tilanteessa. Joille tarjotaan aina jotakin ylimääräistä noin vaan yllätyksenä - tuossa asunto, ole hyvä. Tuossa sitä-ja-tätä, kas meiltä pesee. Jumankauta! Minä olen jokaisen asian eteen tapellut enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän. Lopputuloskin on vähän hiinä ja hiinä. Jotenkuten selvitään, ehkä. Oikeastaan hävettääkin jo tämä kateus, jossain määrin jopa katkeruus. Pahaa en toki toivo kenellekään, sellainen en pohjimmiltani kuitenkaan ole. Mutta kun, jos minulla joskus tuuri käy, heti sen perään tulee jotakin joka tasaa tilit. Taatusti ja tasan varmasti. Miksi aina minä? 

Ja taas minut herätettiin alkuillasta kertomalla joidenkin outojen urheiluttamiskilapilujen tuloksia! Miksi aina minä? 

Tod.näk. iltapäivällä menen roudausreissulle yksin ja kipeänä, tod.näk. on hemmetin kylmä ja lunta tulee niin, että Welhotar ei pääse eteenpäin kuin kauhomalla. Kirjastosta ei saa jostain syystä kaikkia kirjoja, apteekissa on jonoa ja kaupoissa ei ole tavaraa, mutta vastaavasti hirveät jonot! Miksi aina minä?

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, mitäs möhkö valittaa taas? Sill oo mikää hätä, son vaa väsy ja räkspoikki, kälättää ja vinkuu vaa. Mull oo mitää vinkumist, sain eilittäi kunno donariiki – se meinaa teki itellee donarileivän! Paljastan, joo. Se mikää kasvis oo, siis syäjä semmone. Donariiki veteli, sain mä kyll ainaskii pualet. Ett sen jälkee mulle uni taas maistu. Enkä oo ku goisinu koko päivä! Vähäks tota on käyny kateeks, ku se kuuntelee mun kuarsimist. Kerra se yritti herättääkki mut, mutt ei sitt onnistunu. Mä painuin basee ja sinne se ei viitti tulla peräs. Nii ett ainaskii yks mein huushollis goisii tosi paljo ja rauhass, se oon mä. Ja safkaaki riittää, mä paljoo tartte. Vähempi mä syän ku toi. Toll pitää ain olla kauheet määrät kaikkee itellee ja Pojall ja sillee – no tulee mulleki siin vähä niinku megess, mutt silti. Söis seki vaa naksui ja kissimuanaa, helppoo ja heekkuu *kollivirn*. Ja vois vähä enempi piänentyykki tost....Apuva, ei saa hei yrittää potkii kissii, ei, ei ees tossuill! Son kiällettyy. Otti se must sitt kummiskii foton, hei, se otti foton – piti sitä kyll ruinatakkii meinaa. Ett täss mä melkeen goisin pikkusoffall >o< Gilsit, siit vaa!

 

Kliffaa viikendi alkuu kaikill Lokistanian kissigiltseill ja komeill kolleill kans.

----------------------------------------- 

Vincent, olisitko ehkä hieman itserakas? 

Päivän slogan: Miksi aina minä? 

Päivän biisi: Miksi? 

Luettua: Kuningatar Noor – Uskomaton elämäni, no ihan varmasti *virn*. Onhan se elämänkerta tämäkin, asiahömppää lievästi jenkkipainotuksella pahimmillaan. Käypi sänkylukemiseksi ja reissukirjana ihan hyvin, jos vain jaksaa ja jaksaa.

 

JOSPA VAIN JOKU VASTAISI, MIKSI AINA MINÄ?

 

KEHNO OLO, VÄSYTTÄÄ JA KETUTTAA - JOTAIN UUTTA?

Ähhh, on paha olla, siis ihan fyysisesti. En ymmärrä, mikä vaivaa. Sama oli viime viikolla. Voisiko loppuviikon väsytys, kipujen lisääntyminen ym. aiheuttaa myös pahoinvointia konkreettisesti? Pesukonefiilistä ikäänkuin =O Lisänä eilen mieletön kramppaus koivissa ja yllärinä kyljessä, argh. Eikä nukkuminen ole ollut juurikaan kummoista viikonlopun kunnon goisimisen jälkeen. No, on se sitten hemmetin hyvä, että on tässä aamusta heti aika sinne lekurille... saa vali-vali-valittaa oikein olan takaa. Pitääkin muistaa se olka! Ja kaikki muut – ei, en tee listaa mukaani, se olisi jo ehkä vähän liikaa. Siellä on potilasasiakirjat, jos vain frouva on ehtinyt ne lukea. Tod.näk. ei ole. Eivät ne koskaan ehdi. Saa taas selittää. Minä vain selitän ja muut saavat sitten tulkita, jos huvittaa. 

Muuten, mitäs minä eilen kirjoitin taksoista! Alkoi jo melkein nakrattaa iltapäivällä odottaessa noutoa, kun kuljetus oli reilusti myöhässä. Ennustukseni toteuttavat itsensä melkoisen usein, lähes aina. Nyt Armas Palmia oli ilmeisestikin unohtanut jälleen minut, koska kaveri tuli Tikkurilasta asti Pazilaan, ajoaikaa järjestelmä oli antanut ruhtinaalliset 20 min. Eihän se riitä... no, en minä ollut pahalla tuulella, joten ihan leppoisasti jutusteltiin ja haukuttiin järjestävää tahoa. 

Koska Armas jo tuli tuossa mainittua, muistattehan, että torstai on Toivoa täynnä – eipäs ole miestä missään näkynyt. Ei myöskään Uskoa, se on kadonnut jo aikoja sitten jonnekin hyvin, hyvin kauas. Ja Nukku Matti on myös häviksissä. Että miehiä puuttuu nyt melkoinen määrä. Jos joku sattuu tapaamaan ao. henkilöitä kuljeskelemassa virattomana jossakin päin Suomea, patistakoon välittömästi tänne Welhottaren puheille. Olisi asiaa. Painavaa asiaa! 

Eilinen meni taas töissä hirmuisessa häslingissä, hätinään ehti taas eväksensä syödä. Lisää ns. välihommia tarjolla, kunhan kaveri ehtii näyttää, mitä niillekin läpysköille pitää tehdä. No, kai sitä jossakin välissä niitäkin sitten... kun on kerran tullut luvattua. Joo, joo, olen liian kiltti, mutta kun... turha varmaan selittää. Kaikki riippuu kaikesta ja silleensä. 

Ja sitten, jos joku on ottanut nokkaansa kirjoittelustani, aivan turhaan. Asiahan on nyt niin, että tämä on täyttä tajunnanvirtaa tämä minun sepustukseni. En sen kummemmin ajattele, mitä kirjoitan. Kunhan kirjoitan. Tämä toimii muistilistana, sairaskertomuksena, kauppalappuna, kirjalistana ja kaikenlaisena purkautumiskeinona. Enkä minä kommenteista ota pahakseni – joskus vain ihmettelen, mistä on kyse. Tyhmä-Polka kun ei aina ymmärrä! Saa taas selittää, en minä siitäkään pahaa tykkää. Tosin siitä eilen tykkäsin vähän huonoa, että klo 02.33 minua informeerattiin joistakin olumppialaisten tuloksista. Onneksi olin jo hereillä ,D Mesoava joukko miehiä huuteli joitain omituisia tuloksia ja takana pauhasi ainakin yksi kuvalaatikko mielettömällä volyymilla. Että silleensä. Ai niin, vielä se, että minä kirjoitan miten kirjoitan -> erilaisella tavalla kuin pitäisi ja olisi lupa, se on vain minun tapani täällä! 

Tänään myös aion käydä Serkuissa hankkimassa jotakin kiva-muonaa. Viikko on taas ollut vähän ankea, tarvitsee piristystä! Ja vähän virolaista juttuseuraa. Joten enköhän poikkea siellä kotoon lähtiessä. Toivottavasti olo on silloin jo parempi, ettei lennä laatat laatoille *köh, olevinansa hauska*. 

Juu, juu, minä olen ihan kiltisti ja hiljaa – hiivin taas ulos.

-----------------------------------------

 

Purrrrviska, kissinkat! On mamiska kummiskii aika kilti. Vaiks sill oli eilittäin jo huano olo, niin ni se kummiskii otti mulle biitin fisuu ja mikrotti sen. Ja jäähdytti kans. Mä sain piänen biitin fisuu ja vanhaa kissinruakaa. Siis ei niinku sillee vanhaa, vaa tarkotan sitä samist ku enneskii. Ei se mulle mitää haisusafkoi meinaa syätä. Se ain pelkää, ett mä tuun kipeeks. Enkä tuu, mä oon friski kollipoika ja ihan kohdikses. Mitä nyt vähä noit karvatupsukoit lentelee tähä aikaa. Toi just manas, ett ku partsin lasiovi on ihan täynn kaavoi, joteski se niiku imasee mun lentävät kaavat kii siihe. Aatelkaa ny, meill on kaavane lasiovi *tsihih*, oikee daideelline installaatio, meinaa. Ennenku toi taas ehtii tuhoo senkii. Se meinate ain tuhoo kaikki, mitä mä oon ehtiny taiteilla. Ai ett, siis enää ikänä saa fotoi. Hei, se yritti, mutt taas loppu matolaatiko patterit! Eikä voi olla tosi, tolt ei kyll onnaa mikää. Siin son ihan oikees... tollane sitt löyty. Ei jummi, siis hei – mä ja mun nimi tääl >o<

 

Tosi nastaa torjantait kavruill!

---------------------------------------- 

Vincent, karvainstallaatiosi ovat erittäin mieleenpainuvia *atshihih*. 

Päivän slogan: Todellisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät juo alkoholia. 

Päivän biisi: Alkomedley 

Luettua: Reino Lauanne – Sysijärven poliisi, kolmiosainen poliisiromaani maaseudun pikkupaikkakunnan poliisista vuosien saatossa. Rikokset ovat kovin suomalaisia, samoin seutukunta, ihmiset ja muutenkin elo ja olo. Tuota, suoraan sanoen, pikkuisen pitkäveteistä ja melkoisen ennalta arvattavaa tarinaa. Voisi tätä ehkä jotenkin puolustella katoavan maaseudun ja poliisityön kuvauksena... mutta, taas se ihan pikku juttu, että olisihan sen voinut myös oikolukea. Turhan paljon on virheitä, jo yksikin on liikaa, saati sitten monta yhteenkirjoitettuasanaaliikaa tai yhdys sana vihreitä, tav utusvihreitä ja muuta sellaista huomaamatonta. Eli en suosittele dekkareiden kavereille, joku voi tästä pitääkin – ehkä kiikkustuolissa siellä maalla istuskeleva tuleva vanhempi poikaystäväni *käks*.   

Tiiliskivi-palkinto meni sitten Orgolle, ei nyt niin paha. Parempiakin vaihtoehtoja olisi minun mielestäni ollut, mutta hyvähän se on näinkin. Welhotar sanoi Orgosta täällä lokissa näin positiivisesti  kirjan luettuaan!

 

VARASTOLLE VAAN, VAIKKA KUINKA PAHAA TEKISI!

KIRJOITAN, MITÄ KIRJOITAN - VASTUU ON LUKIJALLA!

Sanon nyt ihan suoraan kuulkaas: Parempi Polkan plokissa kuin olumppialaisten seurassa! Tosi on – vaikka samaa toistoa tämä blogi tietysti jatkaa. Mutta meneekö niissä kisoissa muka paremmin, täh? Ei tietääkseni, saan aamurapon niistäkin aina ensimmäisen tupakkatauon aikana nimittäin. Ei tarvitse itse seurata mitään kuvalaatikosta tulevaa, kun kaikki kuitenkin kerrataan ja kerrotaan – suht lyhyesti jopa. Ja kommenteilla varustettuna, että tietää, mitä voi sitten ajatella asiasta. Hyvää palvelua ns. työkavereilta, eikö? 

Taksot ovat kulkeneet kohtuullisesti (no, tämän kirjoitettuani ongelmia tulee – tiedetään!), mutta kiroilevat aivan liian tiukkoja siirtymäaikoja. Esim. keskustasta Pazilaan 7 minuuttia ruuhkassa, Herttoniemen rannasta Pazilaan 11 minuuttia samassa iltapäiväruuhkassa... melko epäinhimillistä toimintaa. Mutta kun Matkapalvelukeskuksen ”kone” näin laskee, on toimittava niin. Ja keikastahan ei kieltäydytä... Lisäksi muuallakin sivukadut ovat täyttä perunapeltoa. Karmivia tarinoita kuulee pyörätuolilla liikkuvien avustamisesta yli jäätiköiden ja lumivuorien sekä yleensäkin näistä piha-alueiden kunnossapidosta. Meilläkin on jo hankalaa minun mielestäni, mutta olemme kuulemma vielä siitä paremmasta päästä pihoja =O 

Ai niin, se eilinen miitti! Just ja joo – kyllä se nyt on vain niin, että Eräs IT-Firma tekee tiliä tässä hommassa. Net hoitaa koko Varaston hallinnonalalle tämän saman jutun nimittäin! Tai ainakin aikovat hoitaa. Hemmot eivät edes ymmärtäneet, mistä me puhumme ja mitä me haluamme (onneksi meitä loppukäyttäjiä oli edes tässä palaverissa paikalla jokunen) lopputulokselta. No, jonkinlaista demoa pääsee kokeilemaan aika piankin, grrr. Jouduin lähtemään miitistä kesken pois, ilmoittivat sen loppuvan 14.30, mutta asiaa jäi vielä. Harmitti, mutta en enää voinut perua taksoakaan. Onneksi kaveri jäi paikalle ja lupasi hoitaa terveiseni perille, me kun jo etukäteen ehdimme puhua jonkin verran asiasta. Jos kaikki menisi, kuten met toivomme, ns. lopputyöt helpottuisivat huomattavasti ja veisivät paaaaaaljon vähemmän aikaa. Nyt niihin nimittän tuhlaantuu aivan turhan paljon aikaa ja vaivaa, soheltamista, kopieeramista, turhaa puuhaa kaikkinensa, osa tehdään siis käsin! Hei, tähän maailmanaikaan ,D Lopputuloksesta ei siis ole vielä mitään tietoa, mutta osaa pääsee tosiaan demoamaan jo aika pikaisestikin. Yllättäen mukana oli atk-pääkallonpaikaltamme aivan järkevän oloinen leidi. Ihmeiden aika ei siis ole ohi *virn*. Täytyykin heti mennä kuuntelemaan, mitä loppuyhteenvedossa päätettiin. 

Töitä vaan riittää, ihan kiitettävästi, ziitosta vaan! Upo ruoski silloin heti alkuunsa porukan ja vielä uudelleen vuoden alussa sekä kehityskeskusteluissa siihen malliin, että kaikki tekevät töitä kuin henkensä edestä. Toisaalta, monilla on myös paljon lomia pitämättä ja tämä tietty vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin, hmph. Welhottarella on seuraavaksi ihan vähäsen lomaa maaliskuun puolivälin tienoolla, merkkasin sinne ylipitkän viikonlopun  - muistaakseni. Sitten huhtikuussa myös vähän lisää. Toukokuussa pidän loput lomat, pitäisi tulla melkein kaksi viikkoa ;DDD Ei, en edelleenkään ole menossa mihinkään. Mutta jos vaikka joisi viinaa (kuten te kaikki luulette)! Tai jotain. Tod.näk. jotain. 

Eikö olekin härnäävän veemäistä tajunnanvirtaa tämä tämmöinen? Siksi minä menenkin polttamaan reilusti tupakkaa parvekkeelle ja ihmettelemään Malmin menoa ja omia ikäviä ajatuksiani erinäisistä asioista!

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Tajusha möhkö sentäs jo jotai, mä sain meinaa eilittäi donarii. Ihan kunnollist ja oikeet donarii. Tiädä mikä tohon meni, se keitteli semmost isoo kattilallist jotai haisuvihanneksii eväksiks. Sitt se vaa paahto leivän ja avas donaripuukin >o< Ja mä sain pualet ainaskii, njam. Arvatkaas oliks heekkuu ja arvatkaas aloinks mä goisiin melkee heti. Vaiks kyll mä ensteks tsiigasin, ett jos sill ois viäl jääny sitä tai avais vaiks toisenkii puuki. No, nii hömelö sekää sentäs oo. Eli menin goisii ja möhkö väitti taas, ett mä kuarsin ku aikamiäspoika ainaskii. No entäs sitte, ittekki se juttelee kaikkee unissaa. Ai ett ei ois saanu muka paljastaa, no mitäs sanoo must sitt kaikkee, nih kerta. Eikä hei taaskaa fotoi, laiska son. Mitää enää tee; lukittaa vaa, duunaa safkaa ja skrivailee kaiket ehtoot ja aamut. Mun kaa sitt sänkyss vaa paijattaa ja juttelee. Tollase se jostai löys sitt, kai se käy? Tsihih, melkeen ku mä, eiks? >o<

 

 Kliffaa keskimäist viiko päivää kaikill, ainaskii mun frendeill!

---------------------------------------- 

Vincent, sinä kuorsaat ja kovaa! 

Päivän slogan: Lupausten ja ns. ystävyyden pettäminen on pahinta mitä minä tiedän. 

Päivän biisi: Disappointed 

Luettua: Kari Häkämies – Rehelliseksi tunnettu, just, se lievästi kohkattu dekkari siis. Poliitikko kirjoittamassa dekkaria ei ole siis uusi asia, mutta koto-Suomessa ilmeisesti on. Aika turhaa, siis  tuo kohkaaminen. Dekkarina tämä ei ole kovin kummoinen eli mitään hirmuista jännitystä tästä ei saa aikaiseksi. Oikeusministeri on murhattu ja asiaa selvitellään vaan... Sen sijaan paremmin kuvataan poliittista päätöksentekoa sisältäpäin, kytköksiä, jännitteitä, hyvä veli –järjestelmää yms. Siinä kaveri osuu kohdallensa, lievästi satiirinomaisin keinoin. Ei paha, mutta en tätä dekkarina menisi hetioitis suosittelemaan. Mutta jos kohdalle sattuu, kannattaa lukaista pois kuleksimasta. Kannattaisikohan aloittaa seuraava opus, siis herra kirjoittajan tarkoitan! Olisi varaa siirtyä enempi sinne jännityksen puolelle nimittäin. Valerie Tong Cuong – Pariisissa, sattumalta.  Viiden ihmisen kohtalot risteävät helteisessä Pariisissa. Ruuhkaan jäänyt takso, metron alle hypännyt kaveri, fillarionnettomuus ym. saavat yhteen ihmiset, jotka löytävät toisensa ehkä uudelleen... Melkoiset vinkeä (ja lyhyt sekä helppolukuinen), älykäs tilannekatsaus erään iltapäivän tapahtumista. Tykkäsin, suosittelen lyhyiden tarinoiden kavereille, jotka kuitenkin haluavat myös älykästä juttua!

 

TÄMÄ AIKOO  PURGERTAA VÄKISIN  VARASTOLLE!

PS: Pahimmat väninät unohtuivat jonnekin, saapi repiä tästä eli väni-väni-ahi-ahi-kipu-prle-tana!