VÄNINÄÄ, SÄRKYÄ JA NORMIPUUHASTELUA

Uaah, väninäpäivitystä pukkaa! Eilisen mietiskelyn (en ehtinyt...) johdosta saatte siis vieläkin lukea samaa vanhaa paashaa toki aina vähäsen eri mausteilla jatkossakin. Totesin nimittäin, että missä muualla minä muka voisin rauhassa vänistä? En missään, ainakaan maksutta. Ja joku vielä viitsii lukea... no joo, on sitä kummallisempaakin kuultu ja nähty... kai.

Eilinen oli siis vielä normiroudauspäivä. Prle, kesä taas muuttaa aikatauluja pahasti! Kirjastot ovat suletud lauvantaisin ja tämä taas tarkoittaa sitä, että siellä pitää käydä perjantaina. Silloin taas ei välttämäti ole apuja ja lisäksi kaupat ovat täynnä yököttäviä ihmisiä. Eli täytynee käydä itse hakemassa vain varaukset perstaina, siihen voisi hiinä-ja-hiinä riittää poikkeaminen työmatkalla. Sitten voisi heti lauantai-aamusta käydä kaupoilla. Juu, näin se on nähtävä. Ja viikolla sitten jonakin päivänä käytävä Pazilan lähikirjastossa hakemassa lukemista akuutimpaan tarpeeseen. On tämä, kun kaikkea pitää suunnitella näinkin etukäteen, mutta kun se nyt vaan on pakko!

Ei kirjasto eilenkään juuri mitään sitten tarjoillut, kehno otanta... Sen sijaan vihannestsioskista sain kassillisen kaikkea kivaa 4 juurolla, jeeeeh. Kaupoissakin veget olivat ihan kohtuuhinnoisssa, joten sai kerrankin ostella tomaatteja ym. ihan laskematta, montako saa syödä ja milloin. Älkää naurako! Muistakaa, että minä pääsen kauppaan vain kerran viikossa ja se oikeasti asettaa tiettyjä rajoitteita sekä ruuanlaitolle että ihan jopa syömiselle. Koska varastotkin olivat tyhjillänsä, jouduimme ostamaan aivan järjettömästi kaikkea. Tai ei siis järjettömästi, mutta monta kassillista tavaraa; rahkaa, jugurttia, kaffetta töihin ja kotiin ym. Yllättävän paljon siis, mutta kun on pakko – ei voi mitään. Nyt on tarpeellinen varanto jää- ja pakastinkaapissa sekä keksejä ja muuta kivaa kaapeissa. Hyvä me, myös täydellinen kissavarastopaketti tuli hankittua, joten Vinskikin saa luvan olla tyytyväinen.

Laitoin sitten appeeksi puoliseisovan pöydän; lohipasteijoita ja kaalipiirakoita, uusia perunoita, kesävoita, silliä sekä iso kippo feikki-krekusaladoa ja pellillinen täytettyjä herkkareita. Oli kuulkaas njamskista. Tuon jälkeen vajosimme lähes tainnoksiin, pakko oli saada vielä kaffet ja kohuked. Sen jälkeen sain suostuteltua Belgarionin imuroimaan. Itse lisäilin multaa pariin viherikköön, jotka olivat syöneet osan multaansa. Ostin myös eilen uutta vahakangasta parvekkeen pöydille, leikkelimme ja laitoimme paikoillensa. Hyvä tuli! Karjaustalossa ei paljon ollut valinnanvaraa, halusin näet yksiväristä eli meni sellaiseksi keski-tummanvihreäksi, ihan hyvä väri. Eipä ole ainakaan niin riemunkirjavaa... Näyttää siistiltä, mutta ei siellä eilen enää klo 17 jälkeen voinut oleskella lainkaan. Oli kuin uunissa olisi istunut! Minä inhoan tällaisia kelejä, olen toimintakykyinen (lähes) vain iltapäivään asti. Ja mitä hienoa siinä on, että ulkona on kuumaa ja kaunista, kun sinne ei pääse? Perkele!

Josta tulikin sitten mieleen tuo eilinen retki, sehän aina sinänsä sujuu ihan ok. Sitten kotona alkavat helvetinmoiset koipikivut, koska olen kävellyt liikaa. Tätä kestää yöhön asti, läpi yönkin. Viime yö meni taas hänekseen, särki ja valvotti, mikään lääkitys ei toiminut. Nyt väsyttää ja vieläkin koipia särkee, myös säärien etuosia – äärettömän kiusallista. Lisäksi eilen illalla satuin jotenkin väärässä asennossa liikehtimään ja sain lonkkani jotenkin hölmöön asentoon, josta seurasi suoraa kipuhuutoa. Aika kamalaa, se kyllä loppui pikaiseen, heti kun pääsin asennosta pois. Tiedän, että iltapäivällä tässä alkaisi olla suht kunnossa, mutta voihan vee – se on sitten jo ajateltava huomisaamua ja vääntäytymistä Varastolle. Että se siitä viikonlopun levosta ja kaikesta muusta.... argh! Nyt väsyttää, otin jo vartin tirsat. Menen kohta uudelleen unille, jos vaan pystyn.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, Poika olikii eile meill sen Konee ja Repun kaa, mmmm. Ja mä sain taas olla sen viakus. Sitt noi toi hurrrjasti kaikkee taravaa, mulle kans. Mulle-mulle-mulle, ku ei oikee mikää maistu, orja anto semmosest piänest puukist ruakaa. Emmä sitäkää syäny, yälä vast kävi safkaas. Oon ottanu vaa suulist, mutt ei siälä oikeest voi olla enää illall. On ihan pakko tulla tänne pöydä alle, miss on kyll kaikist viilein mesta. Ett en mäkää hirveest täst kelist diggaa. Mutt sain kaikkee kissataravaa, muanaa, purui ja kaakkei ainaskii. Ja sitt se jömma viälä tuala pakkasess. Ett nyt on taas kaikkee, ei tarvii hualehtii ainaskaa ite. Mami taas eile pyäri ja ponppi, kyll mä silti se viakus goisin melkee koko yän. Tai nyt mä en oikee enää tiädä, mikä on yä ja mikä ei. Ei vissii mamikaa. Voi ku aina vois liikkuu sillo ku haluu ja mamikii vois, meill ois niiiiiiiiiiiii paljo kliffempaa. Hah – orja ehti sentää yhe fotonki ottaa... täss mä viäl jaksan ottaa suulist!

Kliffaa päivää vaa teill muill – mä painun nyt goisiin!

------------------------------

Vincent, minä tulen mukaan!

Päivän slogan: Pitäkää aurinkonne – minä olen viileän hämärän ystävä!

Päivän biisi: It’s Still Warm

Luettua: Tom Rob Smith – Lapsi 44. Eletään Stalinin aikaa Neuvostoliittossa ja Lev toimii turvallisuuspalvelussa, hän on idealisti ja pyrkii toimimaan maan ja yhteisön parhaaksi. Hän törmää kuitenkin rikollisuuteen, jota Moskovassa ei tunnusteta olevan ja pariskunta karkoitetaan. Samaan aikaan hän ottaa tehtäväkseen sarjamurhien selvittämisen – murhien, joissa kohteena on ollut vain lapsia... Kirja on melkoisen karmaiseva esitys yhteiskunnasta, jossa vainoharhat ovat totta ja kaikkea on varottava, lisäksi tämä rikosvyyhden selvittely ei ole kaunista sekään. Welhotar suosittelee normidekkarien asemasta – lukekaa ja toivokaa, että vatsanne ja sielunne kestää! Ritva Sarkola – Haamukirjailijan kuolema, juu, oli jo aikakin kuolla. Kehno dekkari, ei anna aihetta toimenpiteisiin. Dr. Jill Bolte Taylor – Elämäni oivallus, kuinka toivuin aivohalvauksesta. Aluksi tämä vaikutti ihan mielenkiintoiselta eli nuori aivotutkija itse saa aivohalvauksen ja havainnoi tilaansa... mutta jotakin feelua tässä on. Liekö jotakin New Age –tyyppistä, joka saa karvat pystyyn. Ainakin osa on selkeästi sitä, toki mukana on ihan järkeviä neuvoja esim. läheisille, joten kyllä tämän lukea voi. Älkää kuitenkaan noudattako kaikkia neuvoja ja uskomuksia, ettehän?

 

TÄNÄÄN KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT! 

TÄMÄ MIETTII TÄNÄÄN

Tämä päätti, että tänään on luppopäivä. Toimittaja vieressä huomauttaa, että tarkoitus on roudata kirjoja ja hemmetillinen määrä ruokaa, siivota, ruokkia Belgarion, pestä pyykkiä, inventoida kirjoja, harjoittaa logistiikkatoimintoja, laittaa parveke kuntoon jne. Että mikä luppo?

Tämä päätti myös vähän miettiä tänään asioita.

Tämä miettii myös tämän blogin kohtaloa.

Tämä miettii olemassaolon syövereitä.

Tämä miettii, miten voi olla olematta katkera, kateellinen ja inhottava. Toimittaja vieressä toteaa, että se on mahdotonta.

Tämä miettii, että toki on muilla huonomminkin, mutta miksi aina minä – aina, ihan pienestä asti...

Tämä päätti lopettaa nyt tähän, koska on luvattu hellettä ja tämä inhoaa sitä!

MALMILLE TÄÄ LÄHTEE KOHTA KISSIKENKISSÄÄN.... 

 

ITKUA, KIPUA, VÄNINÄÄ - JA VARASTOLLE

Sorry, olen väsy, erittäin kipeä ja väsy! Eilinen työpäivä oli kammottava. Ette olisi kyllä tehneet, minä piruuttani tein. En säästellyt itseäni, vaikka olisi ehkä ollut tarpeen. Illalla oli sitten aika karmea tilanne... Kaiken muun lisäksi kun tuo oik. lonkkakin sanoi vaihteeksi sopimuksensa irti. Prle, pitäisi käydä sekin sitten piikittämässä, kortisonia nääs. Mutta kun ei nyt jaksaisi. Odotan ainakin viikonlopun yli. Lonkassa on siis reilusti kulumaa ja se tarkoittaa sitä, että jopa normaali kävely saa aikaan järjettömän kipeää vihlontaa – välillä, ei jatkuvasti. Juuri sellaista ”minua tuikataan veitsellä” –fiilistä. Työssä on mahdotonta vältellä kaikkia liikkeitä, joissa tämä efekti tulee aikaiseksi. Eli pitäisi kuitenkin tänään vähän edes muistaa varoa. Toivottavasti omisarvis on uusinut edes repsut, kele.

Kipu ja vetutus olivat sitä luokkaa, että itkuhan se kotona tuli. Oikein kunnon itsesääliä ja märehdintää sisältävä itku. Siltä muuten näytänkin, kuin rantakassit silmien alla. En tee asialle mitään. Jos joku kysyy, saa todellisen selvityksen asiasta. Muutenkin suunnittelin taas pientä kirjallista selvitystä omisarvikselle – minusta kun tuntuu, että hän ei ole aivan tilanteen tasalla kipujen ym. osalta. Jätin senkin vielä toistaiseksi muhimaan tuohon, pohjaa on jo kirjoitettuna. En minä enää keksi muuta, mitä voisin tehdä. 

Minä en vain kohta enää jaksa. Ei tämä ole ihmisen, saati sitten edes Welhottaren elämää. Elämää *pärsk*? Tiedän, muilla on vielä huonommin ja Kummisetä poistui jo kokonaan. Välillä olen jopa kade hänellekin. Olen kade jokaiselle Varastolla, joka on pois pari päivää migreenin takia (tiedän, että migreeni pahimmoillaan on garmea sekin) tai valittelee omia vaivojaan. Minä kun en siellä ole juuri jaksanut valittaa. Kertonut olen, jos on kysytty tai jotakin muuta syytä ollut. Tässä on vielä sellainenkin pikku juttu, että U-P:llä on I tyypin diabetes... tottakai hän kokee sen itse vakavaksi sairaudeksi ja kun puhuin fibrosta ym. ei oikein myötätuntoa riittänyt. Ymmärrättehän? 

Tuo Varaston työtilanteen taustakin selvisi, hah ja prle sentään. U-P oli joutunut ylempiensä puhutteluun osaston tilastojen takia, siis niiden ns. olemattomien kuukausitilastojen takia. Eli että miksi meillä menee niiiiiin huonosti? Siksi siis tämä karmea kuukausi! Voi kun hän olisi sen kaikille kertonut, olisin minäkin siirtänyt lomani ja ehkä suhtautunut asiaan toisin. Mutta kuulin asiasta vasta eilen, en sitten tiedä, ketkä kaikki ovat tienneet siitä jo aikaisemmin. Eli tarkoitus oli pistää vähän U-P:kin järjestykseen, hän on kuitenkin iäkkäämpi nainen, nuoren ja viriilin P-P:n sijaistaja! Tilanne on tavallaan huolestuttava eli kyllä mielelläni tuen U-P:tä, jos tarpeen on. Ymmärrätteköhän te, mitä minä tässä yritän selittää? Mutta se, mihin osastolla pitäisi puuttua, on oman työn suunnittelu. Suurimmalla osalla porukasta kaikki todellakin jää sinne kuukauden loppuun... eli tasainen puurtaminen ei näy olevan tuttua kuin muutamalle poikkeusyksilölle.

No, kerrankin voin sanoa, että onneksi on perjantai. En kestäisi enää päivääkään! Huomenna on kuitenkin jaksettava Belgarionin kanssa kirjastoon ja kaupoille, hirveä varastojen täydennys on nyt tarpeen. Kaapeissa ei ole enää juuri mitään. Eilen sain kiinni ja tapettua viimoisen kesäkurmitsan. Sain sen pilpottua paprikan ja sipulin, tomaattipyreen sekä yrttien kanssa kattilaan ja vihanneskeiton aikaan. Tulos näytti oudolta kunnes sauvasekoitin teki taas sen sileän tien ,D Tarjolla tänään siis kasvissosekeittoa, ei pahaa ollenkaan – maistoin jo illalla varmuuden vuoksi. Leipää on jokunen viipale, purkki donaria ja vähän salaattia. Sillä elää kyllä huomiseen. Puutelista on pitkä ja kaksipuoleinen *Belgarion-parka*!

En yllytä kuluttamaan, mutta jos on kesäpaitojen tarvis, Mentalwearilla olisi puuvillamania. Käykää valitsemassa oma paitanne ,D

Minä menen töihin ja teen mitä pystyn – lopusta sitten huomenna! Ilma Malmilla on kaunis ja lenseä, upea aamuhan tässä on tulossa. Kun vain jaksaisi...

--------------------------------------  

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Eheheh, mä sainkii eile jauhist. Oikee ison ja komeen biitin, sitä on viäläki ja mulle koko päiväks. On kissinpäivät joo. Ja mami jättäny mulle ovet partsill auki ja peiton ilma mitää haisui – se koklaa mua, mä tiän. Kilti se on, on se, mmmm. Mutt joku sill oli eile viall, mä yriti taas antaa kissiviärihoitoo, mutt se vaa märisi ja punki ylös koko aika. Eikä se taaskaa goisinu. Mä alan jo vähä hualestuu. Onneks Poika tulee huamena ja me saadaa kaikkii taravoit ja tolle kirjoi, jos se vähä paranis. Ja mä voin kans yrittää olla viälä kiltinpi. Mami kyll sano, ett mä oon ollu nyt nii hurjan kilti, ett se oikee ihmettelee (ennen jotakin kamalaa, toim.huom.). Oon leikkiny itekseni, ku toi ei oo jaksunu. Senki tajuun, ett ei se nyt jaksu. Mä hiffaan sen jostai, ett nyt ei oo kaikki iha kondiksess, kyll me kissit tiädetää, hei! Mutt toivottavast tää viikendi vähä jelppaa. Me otetaa relaa ja sillee. Syädää hyvin, tai siis hei, mä ainaski meinaan syädä hyvin ja muuta. Niinku varmaa tajuutte, ei must oo nyt fotoi, mutt toi ettii jotai kissamatskuu toho.

Kaikill Lokistanian kissinkoill mahtavaa viikendii!

------------------------------------

Vincent, ainoa ymmärtäväinen sielu lähelläni <3

Päivän slogan: Olisikohan lobotomiasta apua – muu ei enää tehoa?

Päivän biisi: Lobotomy

Luettua: En saanut illalla oikein luettua kuin tuota yhtä lehteä. Lisäksi tuli erään kustantajan syysluettelo, jota selasin, mmmmmmm, kaikkea kivaa tulee olemaan taas tarjolla. Ja kesken oleva kirja on sitten Barack Obama – Unelmia isältäni, kertomus rodusta ja sukuperinnöstä. Lisää kirjasta huomenna, tähän asti selkeää kerrontaa lapsuus- ja nuoruusvuosista sekä ajasta, jolloin Barack tajusi olevansa musta! Suoraan sanoen, nyt kaipaisin jotakin erittäin helppolukuista tavaraa... no, kirjastosta on jotakin tulossa ja onhan tuossa vielä pari lukematonta opusta.

 

 

VOI KUN TÄÄ JAKSAIS KISSIKENKISSÄÄN... 

 

TORSTAILLE TEMMELLYSTÄ SEKAVASTI ERI ASIOISTA

Huomio, huomio! Täällä taas Welhottarela ja sen huonouniset lokittajat, yöhuomenta vaan. Tätä kirjoittaessa nimittäin ei oikein tiedä, onko yö jo mennyt edes kokonaan vai aamu kohta tulossa ,D On se aika vuodesta, se aika mukava tämmöisen yöeläjän kannalta nimittäin.

Eilinen keskustelu kommenttilaatikoissa viuhui koulukiusaamisesta yhteen jos toiseenkin asiaan. Laitetaan tähän nyt esille oikeat foorumit, jonne viedä lisää ruodittavaa eli ainakin koulukiusatut.com on olemassa. Omansa myös työpaikkakiusatuille löytyy työpaikkakiusatut.net . Ja tämä on ehkä paras paikka – kaikille kiusatuille, eri ryhmiä löytyy, myös koulut ja tapaukset voi tuoda julki jne. Paljon muutakin asiaa! Suosittelen...

Kas, tämän verran sain tekstiä aikaan ja jo särkee, juilii ja on kivaa kaikinpuolin. Riivin äsken kipumömelöt ja muun kourallisen siihen seuraksi, ettei piltsuillakaan olisi yksinäistä. Kiva katsoa sitä mömelöriviä, kyllä, minä olen edelleen sateenkaarilapsi. Jokainen kun on eri väriä, ainakin sävyä! Ah tuota elämänmuodon värikkyyttä – päivällä sitten jo alkaakin nähdä kaiken väreissä. Nyt on vielä aika mustavalkoista... joka tavalla.

Vein eilen repsut omisarvikselle uusittavaksi, jos hyvällä tuurilla saisin ne jo perstaina. Voisi sitten hakea täydennystä lauvantaina roudausreissulla. En minä muutoin koskaan mihinkään apteekkiinkaan ehdi, prle! No, tosiaan sen verran otin eilen vapauksia hemmetinmoisen kiireen keskellä, että käväisin siellä työarvauksessa. Muuten eilinenkin oli yhtä matalalentoa, muutkin sen jo kokivat ja työhön tullut osa-aikainen kollega repi peliverkkarinsa aamulla. Aikoi käydä puhuttelemassa U-P:tä siitä, että eivät ota huomioon toimistoväen kiireitä ja töiden kasaantumista, meitähän on vain 2,5 henkeä... Palvelemme noin 30 isompaa tahi pienempää pätijää eli viranhaltijaa. Joilla kaikilla on aina itsellä kiire, juttuja makuutetaan vuosi hyllyssä ja – hups – nyt äkkiä valmiiksi. Ja sellaiset juuri kostautuvat aina meille. No, ans kattoo! Jotakin jo kuulin U-P:n puhuvan porukoille, että ei tulostavoitteita pidä katsoa niin, että niitä hirvesti huitoen (ja sähläten) lopetellaan viimeisinä mahdollisina päivinä. Järkeä kuvittelin hänen pyytävän käyttämään, en kehdannut jäädä kuuntelemaan enempää. Olisivat vielä luulleet vakoilijaksi ,D Ideahan tässä on se, että työsuma ei keskittyisi kuun loppuun (tulostavoitteet), vaan hommia hoideltaisiin tasaisesti kuukauden ympäriinsä. Siksihän näille henkilöille on myönnetty kokonaistyöaika, mahdollisuus tehdä kaksi etätyöpäivää viikossa, läppärit työn puolesta ja muuta avustavaa. No – ehkä tässä päästään johonkin. Tiedän vain, että juhannusviikko on yhtä hvttiä. Sitä vastaan on turha potkia; kuu on tuolloin lopuillansa ja monet jäävät kesälomille. Viime vuonna ainakin olimme tod. ylityöllistettyjä ja romahduksen partaalla. Siitäkin selvittiin, avitimme toisiamme siinä missä pystyimme ja jotenkin vaan taas mentiin. 

Muutoin olo oli eilen himppasen verran parempi, aivan himppasen. Ei, ei edes normisäryn verran parempaa, mutta ei aivan niin kauheaa kuin viime vkolla ja edellisinä päivinä. Syynä se, että töitä ei ollut aivan niin paljon kuin alkuviikosta ja ehdin jopa lukaista pari lokia työn lomassa. Juu, minä vakaasti olen sitä mieltä, että lokeja ym. on saatava lukea työaikana. Minä en istu aamukaffella ikinä juoruilemassa, keitän kaffet ja otan kupin huoneeseeni ja aloitan uutisten selailun. Samoin evästän melko varhain (kun on nälkäkin varhain – syynä se, että aamiainen oli äsken!) ja nopsasti. Iltapäiväkaffen muu väki juo ja juoruaa silloin, kun minä jo siirryn odottamaan taksoa. Eli olen harvinaisen epäsosiaalista plaatua työyhteisön kannalta. Voin kyllä käydä heittämässä pari sanaa, jos asiaa (tai tarjottavaaa *muahahahah*) löytyy, mutta muuten – työkavereitaan ja sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi. Että sillä asenteella. Minä tulen Varastolla kyllä toimeen ihan kaikkien, koko osaston väen kanssa, jopa erittäin hyvin. Ei se kuitenkaan edellytä sen kummempaa seurustelua, minun mielestäni.

Eilinen vähän parempi olo johtui tietysti myös aivan ylimageista kissikengistä, jotka muuten sopivat näihin ongelmakoipiin aivan mahdottoman hyvin! Pehmoiset sisältä, hyvät jalkaan, hyvät kävellä, en olisi voinut tehdä parempaa ostosta *hehkuttaa*. Katsokaas, kun tällainen koipivammakko löytää sopivat ja vielä muutoinkin hyvät kengät se todella on niin harvinaista, että siitä onkin jo lupa vähän kehuskella. Saivat ne muutaman katseenkin, mutta vain eräs leidi tupakkahuoneessa äityi naureskelemaan ja kyselemään, ei mitenkään pahantahtoisesti siis. Hän ymmärsi heti pointtini ,D

Huh – hajanaista tämä postaus tänä aamuna. No olkoon, ei minun jokainen postaukseni voi olla niin tyylikäs ja upea sekä täydellisen asia- ja huumoripitoinen kuin yleensä *valehtelee kirkkain silmin*. Lähdenkin tästä tarkistamaan Malmin ilmatilan tänä aamuna...

--------------------------------- 

Purrrrrrrrrve kaiffat! Nonnih, auttoha se. Mä sainkii eile vähä donarii, fifti-siksti niinku. Toi repäs itellee piäne salaton, niinku se sanoo. Mä sain loput. Tänää vois ottaa jotai pakkasest, hei, orjaaaaah! Aha, se sano tohonki, ett jep. Mikähä sitä vaivaa? Liia myäntyväist on tää homma nyt. No katotaa, jotai härämää täss on takan. Muute mull on nyt jätetty sitt ovet auki päiväks, ett mä pääsen ihan iteksii partsill ku mua haluttaa. Se on kyll tosi hyvä, mä diggaan. Tänäänki saa jättää, joo. Ja sitt mä goisin orjan viakus, vaiks sill olikii hikikii. Se ponppi ja ponppi taas ylhääl pitki yät. Ei osaa goisii. Kyll mä näin, ett sitä sattu johki taas. Mutt ku ei auttanu kissiviärihoitokaa nyt, vaiks mä menin iha viakkuu. Jos ei se kert auta, ei voi mitää. Nyt mä makoilen pitkän täss sänkyn pääss ja tsiigaan ton skrivaamist. On se aika nopee, en mä vaa... Juu eikä viälkää oo fotoi. Orja ettii kuvan. Mull ei oo nyt mitää uutta skrivaamist, mutt orja vois nyt mennä tonne pakkasee ottaa mull jotai sulaa iltaa varte, nih kerta!

Kliffaa torjantait Lokistanian kissiporukoill ja niitte orjill!

---------------------------------

Vincent, niin käytännöllinen kissi...

Päivän slogan: Kyllä sitä vaan on välillä pakko, vaiks ei taho!

Päivän biisi: Teaser

Luettua: Jallu Rantanen – Sata kiloa Jallua, Ison vaaleen muistelmat ihan itse kirjoitettuna. Kirja on vielä vähän kesken, mutta tätä lukee mieluusti tämmöinen urheilun vihaajakin. Tarina on sen verran rätväkkää ja keskittyy välillä vähän muuhunkin (tehän tiedätte!) kuin pelkkään fudaamiseen. Kirjasta enemmän siellä toisaalla myöhemmin. Tiedoksi kuitenkin, että erinomainen urheilufriikin tai fudisfanin toivekirja – töissäkin tätä haluttiin jo lainaan ,D Ja Peltsi-fanit voisivat klikata tuosta sivupalkista Kirjavinkkeihin, siellä voipi olla jotakin kiinnostavaa *härnää*!

 

SIELLÄ TÄÄ TAAS KULKEE KISSIKENKISSÄÄN, KISSIKENKISSÄÄN... 

 

KESKIVIIKOKSI KIPUA, KETTUILUA JA - KENGÄT!

Ihan ensiksi – jokainen pitäköön mielipiteensä, vaikka olettekin väärässä! Eilen oikein kuulutettiin maansurua, kun tämä kuuluisa kroppa lopulta löytyi. Hmph, voisin kertoa vähän lisää kroppien löytämisestä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista esim. erinäisiin hajuaistin toimintoihin sekä muutakin mukavaa. No pääasia on se, että eihän tämä kaveri ollut mikään kultaihminen, ei tod. EI. Hänhän oli kaverinsa kanssa koulukiusaaja (tuolloin vuonna Kivi & Keppi) ja sai minut ihan vapaaehtoisesti vaihtamaan koulua, samoin kävi varmaan parin muun osalta. En tunne mitään sen kummempaa myötätuntoa asiaa kohtaan. Itsari eli ei, lähti kuten Kummisetä. Kyllä minä ennemmin Kummisetää suren kuin entistä koulukiusaajaa ja veemäisten biisien ja kälmien temppujen (Tavan takahuone) tekijää! Nih – että minä tässä olen eri mieltä puolen Suomen kanssa. Yritin – btw – tämän tyyppistä kommenttia läpi parinkin lehden keskustelusivustolla ja moderaattorihan sen tyssäsi heti alkuunsa! Ei ole sopivaa, ilmeisesti.... 

Minua on särkenyt pari päivää niin, että kynnet lähtevät! Asiaa ei avita stananmoinen työsuma, niitä tungetaan näin loppukuusta kuin hengenhädässä, prle. Eivät raukat muista, että kuukausitilastoinnista on luovuttu, se tulee tiedoksi vain vanhojen asioiden osalta. Tilanne katsastetaan oikeasti vasta vuositilaston alkupuolta kerätessä loppuvuodesta. No, eilen jo melkein itkua väänsin. Ovella seisoo pienimuotoinen jono ja kaikki odottavat palvelua yhtä aikaa. Pyysin sitten vain heittämään paperit pöydälle, kerroin tekeväni mitä voin. Sitten asetin ne miellyttävyysjärjestykseen ,D *kiero ja kavala* Kivoimmalle tein ekat, asiallisemmalle seuraavat ja muut sitten tein kun ehdin. Toimi ihan yhtä hyvin kuin aika-akselilla. Itselle tuli parempi olo, kiva-ihminen oli tosi kiva saadessaan paperit valmiiksi lähtiessään lomalle ja muut vain olla mölllöttivät. Kiire siis jatkuu tämän viikon – samoin kivut. Eilen oli niin kiire, että en entinyt viedä edes reseptejä uusittavaksi. Ei hyvä! No, on tuossa kai vielä viikon lääkitys.

Sitten *tähän vihellyksiä, hurraa-huutoja ja treffikutsuja, ziitos* Welhotar kävi hakemassa paketin, josta lopultakin paljastuivat ne kissakengät , tsihih (ei sentään tuosta linkistä tilattu, ei) Tänään minä pukeudun rätväkästi kissakenkiin, punaiseen ja erittäin sekoväriseen mustalla kuorrutettuun meininkiin. Laitetaan porukka miettimään, mikä tuo otus oikein on, joka kanssamme Varastolla pungertaa ;D Hihittelin puoli iltaa kengille, ne ovat hyvät jalkaankin ja tosi hauskat, tietysti! Saa tulla katsomaan – sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava *vinks*!

Toiseksi, sen verran tuosta paketista ehkä irtosi jotakin endorfiinia, että pystyin laittamaan kunnon ruokaa. Ihanaa appelsiini-seesam –tofua, kuulkaas niin järjettömän hyvää. Nykyisin olen muunnellut alkuperäisen reseptin jo melkein näkymättömiin eli omillani menen. Tofu oli mukavan pehmoista ja kuitenkin rapsakkaa, ei yhtään kumimaista eivätkä seesamit kärähtäneet. Kun siihen laadin appelsiini-soija-sipuli-mauste –kastikkeen päälle ja muhittelin maut kohdalleen, avot! Oli kuulkaas herkkua. Älyttömän herkkua. Tandoor masalasta (jota huitelin reilulla kädellä soossiin) tofu saa lohen värin. Kun sen siinä lautasella pilppoo, kaatelee soossia viereen ja päälle sekä kauhoo vihanneksia sivustalle, on annos taatusti mitä paras – vaikka siis itse kehunkin! Kylläpäs minä onnistuin taas eilen. Ikävä vaan, että söinkin sitä jo eilen, tänään menee evääksi pari palasta ja huomiseksi vielä riittää. Sitten se on taas loppu (...mutta pakkasessa on vielä puoli kiloa tofua...)!

Josta tuli mieleen, että jo taas alkoi alakerran parvekkeen ovi avautua ja sulkeutua, kun paistosten ja kokkaamisen tuoksuni leijaili sinne asti. Pidän näillä keleillä pienen kämpän partsin ovea auki, siellä taas lasiseinissä on kolme kapeaa tuuletusaukkoa, pakko – muuten tänne sulaa. Meillä ei ole edes kunnon liesituuletinta, sellainen ajastettu malli vain... Eli – pariskunta sai nauttia, heh. Kummia hyypiöitä, ihan mukavia tavatessa; mies vanhan kapiaisen oloinen, vaimo kiltti tätsy, juttelevatkin ihan asiaa. Ovat jäämässä eläkkeelle, oikealle, tässä vuoden vaihteen tienoilla. Ai niin – kissan märistessä parvekkeen ovi myös aina läsähtää ja kovaa (heillä on koira). Kumma, että osoittavat noin mieltään. Tulisivat ovelle, olisin tarjonnut maistiaisia ,D Luulen vaan, että siellä huushollissa paistellaan lihaa joka päivä (heiltä tulevista hajuista päätellen, en muuten minä läimi ovea!), vihanneksena toimii suolakurkku. No juu, yleistetään nyt ihan kunnolla kun kerran alettiin.

Sitten kun syötyä ja tiskattua olinkin jo äärikipeän väsynyt, päätin nukkua yöni vaikka väkisin! Valitsin hyvän kirjan, otin ensimmäisen rauhoikkeen, laitoin makkarin säleverhot kiinni jo hyvissä ajoin, ettei siellä tule liian kuuma, otin päiväpeiton pois ja lakanat raikastumaan jne. Lisäksi annostelin uniavitetta 1.5 kertaisen määrän ja normirelaksantit. Just, unta tuli – tosin tunnin välein kipuun heräten – melkein 5 h. Olenkin valvonut 2 – 3 yötä aika tasaiseen. Rakennan tänään samanlaiset ennakko-olosuhteet, josko se siitä.

Parvekkeella on edelleen mukavaa. Iltamyöhään siellä on vain niin kuuma, että on täysin mahdoton oleskella. Jopa Vinski tulee pois tuossa klo 19 jälkeen. Jätin yöksi kuitenkin ovet kunnolla raolleen, äkkiähän se sitten hupenee ja saa ainakin raitista ilmaa (toivottavasti EI enää hyttysiä tms. näkäräisiä).

----------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, toi kokkas hirrrrmusesti eile. Mä luulin taas, ett tulee heekkui. Eikäku sitä valkost mössöö. En ala! Tänää on sitt mun vuaro, mä haluun jotai, vaiks donarii tai jotai. Mamiiiiiih, aha, just. Se meinas jotai vähä käyttääkki donarii tänää >o< Hmmmm. Joo, mä oon saanu nyt kulkee ja olla partsill iha halustaa, on ollu kliffaa maata ja ottaa suulist. Mutt niiku mami sano, siäll tulee tosissaa jossai vaiheess iha älden kuuma, nii kuuma, ett siälä ei voi olla. Sitt mä tuun sisää ja heittäydyn pitkäks kissaks toho kylmäll lattiall. Ett mä osaanki sitt muute olla pitkä! Yän mä goisin mamin kaa, kävin välill partsill, mutt ei ollu viäl yähöttiäisii. Mami sano, ett ne tulee varmaa vähä myähemmi vast. Niit mä metsästän ja rousssssskutan sitt menee, vähä proteiini, tiätteks! Muute täss menee iha niinku ennenki, mitää erikoist ei oo. Mami sai kaamera takasi, nyt se ei vaa jaksunu kuvaa. Ottakoo taas sitt jostai foto – ai ett ei, ku täält taas kuva >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää!

------------------------------------

Vincent, otetaankin illalla esiin kylmä purkki donaria *houkuttelee*, jos olet kiltti koko päivän... ,D

Päivän slogan: Onnetar, Hyvyyksien Jumalatar ja muut kivat oliot unohtivat minut jo syntyessäni!

Päivän biisi: Kesäduuniblues

Luettua: Garth Stein – Tiellä pysymisen taito. Aivan mielettömän hyvä koirakirja ,D Tavallaan siis. Koiran ajatuksia ja sanomisia perheen elämästä, surusta, muustakin sekä autourheilusta. Tämän voisin jopa ottaa itselleni. Suosittelen kaikille koiraihmisille, kirjastosta tätä saa! Lukekaa pois, aivan uusi ote koiran ajatuksiin, sanomisiin ja tekemisiin. Tämä EI siis ole mikään perinteinen koirakirja vaan koiran kertomaa, tavallaan – äh, vaikea selittää. Suosittelen lukemaan itse, sopii myös lapsille ja nuorille! Charlotte Chandler – Ingrid, Ingrid Bergmanin elämä. Onhan leidistä elämänkertoja tehty, mutta tämä on ihan kelpoisesta päästä. Tässä on vältytty ihan pahimmalta brassailulta sekä juoruilulta ja pitäydytty paljolti haastatteluihin sekä keskitytty mm. elokuviin sinänsä. Miellyttävä tuttavuus, suosittelen kaikille – taas – ainakin leffafriikeille ja Ingrid-faneille. Parempiakin elämänkertoja kyllä löytyy Ingridistä, vinksua vaikka kirjastosta!

  

SIELLÄ TÄÄ KULKEE KISSIKENKISSÄÄN... 

 

 

TIISTAIN TIHUTÖITÄ ODOTTAEN...

Aivan, toverit, aivan! Työhön paluu loman jälkeen näytti ensin suht hyvältä, vain pienet nyssykät paperia. Sellaiset käsiteltävissä olevat pinot ikäänkuin. Kunnes päivä eteni ja ihmiset nousivat koloistaan ja trafiikki alkoi. Ovesta lappoi ties minkä ”ihan pikku korjauksen” teettäjää ja muuta ylimääräistä niin, että alkoi jo hävettää. Ettäs kehtasivat! Ovat ensin seisottaneet papereita pöydällään vuoden ja taustoittaneet (-> lue; jättäneet väliin kaikki vaikeat jutut) hommaa. Nyt olisi sitten itsellä kiire kesälomalle – tietysti perheen kanssa jo sovitusti ja mahd. kauas – ja kenelläs ne hommat teetetään? No, onhan meillä Welhotar!

Eilinen oli siis silkkaa matalalentoa, vuoden karmein työpäivä. Lisäksi vielä oli stanallisia kipuja tuolla oik. olkapään alapuolella ja kas, nyt myös etupuolella. Että oikein tehokkaasti tuli sitten tehtyä duunia. Oikeasti, olin tehokas. Tein, tein ja tein – valittelematta ja nopsaan. Kello oli minua vastaan, mutta luontohan sen järjesti, kiitti Äitee. Eli jos joku huomasi, suurin osa Itä-Pazilan varastoja oli ilman tietoliikennettä ja verkkoa yli tunnin keskellä päivää ;D Ah iloa ja onnea! Ehdin sentään syömään jopa ihan pureskellen evääni ja lukemaan puolet lehdestä. Kyllä teknologiasta on omat ilonsa *tsihih*! Ai niin, sijaisellani oli teetetty vain muutama tosi simppeli homma – hänet tietäen en ihmettele. Eli tein eilen öpaut ainakin kolmen tahi jopa neljän päivän työt..... Otsani hiessä pitää minun kesäkurmitsani hankkiman, näemmä!

Josta tulikin mieleen, että lekotin Hörhön eilen aamusella omille retkillensä ja pyydettäessä otin hänen väskynsä narikkaan säilytykseen. Siinäpä ihmisellä oiva syy soittaa illalla, pyytää yösijaa ja käyttäytyä kuni pullopersesika. Kieltäydyin ja sanoin nukkuvani, kuten teinkin. Kyllä, olen inhottava. Mutta jos joku aikoo käyttää eteistäni jonakin vaaterekkinä tms, oletan hänen myös tietävän, mikä on ok ja mikä ei. Olettaisin hänen myös sopivan jonkinlaisesta, vaikkapa vain muodollisesta avusta esim. siivouksen tai muun muodossa. Kilin kellit – jossakin välissä tuo tapiirin takapuoli oli ehtinyt polttaa ison reiän parvekkeen tuolin pehmusteeseen (ok, irroitettavat ja pestäväthän ne, mutta silti) ja sotkemaan kylppärin (yöks!). Eli osan iltaa yritin siivota, osan torkahtelin. Olin niin supiväsy, että itseäkin hävetti!

En jaksanut värkkäillä tofun kanssa, joten kaivoin vanhimmat vihannekset lokeron pohjalta eli puoli kapallista omituisen karvaista porganaa, pätkän tapettua kesäkurmitsaa, ison sipuluksen, valtavan paprikan, varsiselleriä... Heitin kaikki siivottuna ja nätisti pilpottuna pataan ja keittelin hiljallensa kypsäksi. Lisäsin vielä tomaattipyrettä ja timjamia. Näky oli kammottava! Otin sauvasekoittimen, sössäsin koko hoidon ja lisäsin vähän värillisiä mausteita ja njam – tarjolla oli eilen illalla ja tänään eväänä ”itämainen kylmä vihannessosekeitto” ;D Kyllä köyhä ja omela keinot keksii. Keskelle kippoa vielä rätkäisy raikkua – avot, jo kelpaa vedellä käkättimeen (ja työkavereiden katsella kauhuissaan vieressä)!

Kyllä tuolla parvekkeella on upeaa näin aamuyöstä – aurinko ei ole vielä noussut, on lenseän lämmintä ja mukavaa. Chilit ja kudzut kasvavat kohisten, vaikka eivät olekaan aivan optimissa paikassa. Täytyy vielä ensi viikonloppuna Belgarionin avituksella vähän järjestää. Sitten ehkä jo kuviakin, ehkä... 

Tänään vuorossa työnteon lisäksi reseptejä omisarvikselle, kipulääkkeet ovat kohta finito, samoin vähän muutakin! Samalla käväisen Serkuissa juttelemassa ja hankkimassa vähän appeita. Ulos talosta siis – ainakin ruokatauon ajaksi! Pitäisi taas postiin, vaikka eilen jo kävin. On se niin väärin, että ne eivät kerro siellä olevan toisenkin lähetyksen, jonka lappu on jaettu eilen. Olisin samalla saanut kaiken mukaani. No, tämä tarkoittaa taas taistelua taksojen kanssa – eilen oli sellainen epämiellyttävä vanha näätä opiskelijavahvistuksensa kanssa eli myöhästelyä ja paashan puhumista miesten kesken. Asiakkaasta ei välitetty, vaikka selitin miten ajaa ja minne eli kuusessa taas oltiin. Olin yrmy, erittäin yrmy! Oikeastaan yrmyjen kuningatar, noin niinkuin asiakkaana ,> Ikävä minä!

------------------------------------ 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii, joo, oli mami lomaskall. Ei se oikee loma ollu, iha piän vaa. Eikä me tehty sitt mitää oikeetkaa, ku se oli kipee ja melkee sai mutki kipeeks! Siis onneks se anto safkaa sillee niinku eriksee, pesi kädetkii ja kupitkii ja kaike, enneku mulle tuli safkaa. Mutt sain lötköttää sen viakuss paljo ja sitt se paijatti ku jakso. Ja lukemiseltaa ehti. Ja sitt kävi toi yks ihmine, siit mä oon ain ude. Sen taravat ku haisuu miälenkiintosell. Ei se kyll kissoist mitää tajuu, mutt anto se mull salaa kaikkee makusteltavaa *tsihih*, mami ei hiffannu. Ja mä sain kaakit silt, mami luvall. Ett oli mulkii vähä erilaist leikkiseuraa pari päivää. Muute ei tost mamist ollu oikee mihkää, se vaa valitti ja skrivaili jotai ja semmost. Ja sitt se makas ja hyppäs kylppäris ja melkee itki pää pöntöss, siis toine pää *ehheh*. Juu, must ois saanu olla enemmä kondiksess, mutt emmä hanttiika paa. Ja mä saan nyt olla partsill vaiks koko päivii – toi jättää dörtsit auki, ett mä pääsen ite sinne, jee. Tosin se varotteli, ett jos yhtää mitää typerää tapahtuu, se pysyy ikusest kii ja mä pysyn siält pois >o< Uhkailuu, mä sanon, laitont uhkailuu! Mutt on se ihanaa niinku eileskii illall. Oli nii kuuma välill, ett hyppäsin pois mun tualilt ja kiärin varjoss matoll välillä, mmmm. Kissin kesäeloo, jee. Ei mull oo mitää kummempaa skrivattavaa eikä fotoikaa, ku se orjan kaamera oli lainas ton lomasen aikan. Ett orja lainaa jostai jonku kuva. 

Se on huamisee taas, kaikk frendit! Ai nii ja toi sano, ett kuva o täält >o<

---------------------------------------

Vincent, auringon palvoja, rusketuksen kruunaaja, parvekkeen kingi!

Päivän slogan: Minulla on niin paska elämä, että sen rinnalla mikä tahansa tuntuu hyvältä.

Päivän biisi: Rakkauden varkaat

Luettua: Osa on jo palautettukin kirjastoon eli josko jotakin tänne muualta saapuneita tai muuten aiheellisia opuksia, vain muutama siis. Patricia Wood – Onnenpoika. Perryllä on erittäin vilpitön mieli, kaksi tervettä kättä ja ÄO 76, tyhmä hän ei ole, ei todellakaan. Aika kiva tarina (nimenomaan siis tarina) pojasta, joka osaa käyttää aivojaan hyvällä tavalla oikein. Toisaalta, kun hän voittaa Lotossa 12 miljoonaa, onkin touhussa paljon osakkaita kärkyllä. Ihan simppelin siistiä kesäluettavaa! Eppu Nuotio – Varjo, juu, nyt päästiin kunniamurhiin asti ja Pii Marin on sekaisin jo muutenkin. Siitä suhteestaan siis. Nämä Nuotion ns. jännärit eivät oikein enää vedä. Epäloogisuuksia ja muutakin vähän liikaa, lisäksi ihmissuhdesotkuja ja muuta. Simppeliä kesäluettavaa tämäkin, vaikka aiheesta olisi saanut paljonkin paremman opuksen aikaiseksi – hmph. Markku Ropponen – Kuhala ja hautausmaan risteys. Kuhalan tekemiset jatkuvat, olisi muuten syytä lukea nämä järjestyksessä. Muuten ei pääse oikein Kuhalan maailmaan sisään, ei myöskään taas niihin ihmissuhteisiin. Ei kehno, ei.. tämäkin kesälukemista, kotomaista dekkaria paremmasta päästä. Hadley Freeman – Käsilaukun syvin olemus, opus (melkein) kaikkeen muodikkaaseen. Tällainen, Welhottarella ;D No juu, pakko plussata. Tämä on viihdyttävä, satiirisen hauska opas muotiin ja erilaisten asujen hankkiseen ja kantamiseen, tyyleihin. Tai sitten nimenomaan ei! Hauskuus on aika usein lähtöisin julkkiksista, pilailu trendimerkkien halpiskopioista jne. Mutta kannattaa lukaista, jos vastaan tulee. Ironiaa aika mukavasti ja maulla – kuten toki pitääkin, suositellaan muotifriikeille ja niille jotka not ,D

 

KIPEÄN KIPEÄ.... 

LOMAUDEN SYVIN OLEMUS - JA PHTYI!

Niin, tässä sitä taas ollaan. Ns. ”loman” jälkeen, kello on mukavasti 23.23 eikä unen pilkahdustakaan olen näkynyt edes eilen. Että kaikki on ikäänkuin otettu irti (älkää uskoko tähän, mutta näyttäkää jollekin kohtalontoverille!). Unihiekkakaveri on hakusessa jo kolmatta yötä, ihan kiva... kohta en enää vastaa sille perhanalle!

Ensiksikin: vierassängyssä yöpyy Aito Hörhö =O Onneksi siis vierassellaisessa. Hän ilmaantui tänne niin hörhööntyneenä, että mies oli pistettävä saunaan ensimmäiseksi. Sen jälkeen löytyi Kummisedän perinnölle käyttöä eli pari paitaa ja housut – huom. Hörhöille ei liikaa kerralla, sekä runsas valikoima tyhjiä pulloa (oma puolen vuoden varasto), jotka voi viedä kauppaan. Lisäksi syötin sen... nyt se jo liikkuu ja ääntelee lähes inhimillisesti. Karkoitus on aamulla klo 6.00 pihassamme, mikäli halukkaita lentoonlähettäjiä sattuisi löytymään.

Toiseksi: jos kuvittelette minun juoneen koko lomani – olette väärässä! Kun aloitin kevytlomperolla, en tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli aamulla ei taas toinen koipi ottanutkaan päälle ja sitä oli käytävä näyttämässä. Ei kuitenkaan mitään loman keskeytystä tms. Kun ei se nyt ole tuota fibroa (tai jotakin muuta....) kummempaa. Niin että kun ei sille mitään voi, annetaan olla vaan. (jupinaa, mutinaa, salamoita, ukkosta)

Seuraavana aamuna herättyäni ihmettelin, miksi toinen silmäni ei aukea! Joku hyönteinen (ja mistä prleestä niitä näin aikaisin löytyykin?) oli keksinyt tökätä suoraan vasemman silmäluomen alapuolelle vekkulin paukaman... sellaisen punertavan ja turpean. Kuin ainakin olisi pari viikkoa JO viettänyt Malmin pöpeliköissä. Enkä minä raasu edes ehtinyt lainkaan mukaan menoon. Meno on muutenkin parhaillaan ratkiriemukasta, puistossa kajahtelee laulu ja ”tyttösten” kiljaisut sekä miehekäs kiroilu ja piereskely. Teretulemas vaa!

Näistä syistä en siis myöskään ”matkustanut” (mikä yliarvostettu sana) mihinkään. Ehkä sitten syksymmällä =E En edes Hakikseen. Nyt suorastaan odotan töihinpaluuta ja Eestin Serkkusten tuotteita monipuolistamaan ruokavaliota. Sekin kun jäi vähän hakuseen sen seurauksena, että Belgarionin kesäkurssi on erinomaisen tiukka, vaativa ja muuta mukavaa. Käytännössä siis hoidin lähes itse ostokset ja ne olivatkin sitten vihanneksista herkuimpia eli pesäpallomailan kokoisia kesäkurmitsoja – tapoin ja käsittelin ne kyllä itse. Seuraksi tuli tuolloin tällöin muutakin. Nyt vängersin töihinpaluukeiton eli thaikalasopan ihan hajujen sinfonian takia.

Joten unohtakaa koko loma! Niin yritän unohtaa minäkin heti kun Hörhön haisu on häipynyt ja saan huomenna aikaiseksi väsätä appelsiini-seesam –tofua. 

Loma on jo käsitteenä yliarvostettu? Mitä sillä tekee, ihminen on luotu tekemään MAHTAVIA TÖITÄ, TAISTELEMAAN LOHIKÄÄRM... ai, tämä ei ollutkaan siis minun Miekka & Kilpi –tarinani... No, joka tapauksessa tekemään jotakin aivan muuta. Ei – ei työtä sinänsä henkensä pitimiksi, mutta jotakin. Jos keksitte oikean sanan, ilmoittakaa. Minä en nimittäin keksi.

Ja sitten edellisiin sairas- ym. postauksiin liittyen diagnoosini ja sairauskertomukseni ovat luettavissa tässä lokissa. Käyttäkää vaan aikanne vaikka siihen turhuuteen, se on ehkä jopa kansantaloudellisesti hyödyttävämpää!

Ja ei – kissapostausta ei tänään tule! Vincent on kyllä täysin kunnossa, mutta ei halua juuri tänään esiintyä kanssani tämän postauksen yhteydessä *hämm. huok*.

Koska loman aikana luin myös noin metrin verran kirjoja sekä arvostelinkin niistä osan, en jaksa tuoda niitä tähän juuri nyt! 

Minä palaan Varastolle klo 6.30 lähtevällä taksolla, mikäli Iisalmi suo. Odotan vain, että joku hvtin kääpä on tehnyt edes osan töistäni. Olen varsin vaarallisella tuulella tänään, olen haukkunut Hörhön, hänen ystävänsä, omat ns. ystäväni jne.

Ai niin – vielä yksi varoituksen sana ns. kesälomailijoille: minä erehdyin eräänä kauniina iltana soittelemaan läpi numeroita, joista luulin jonkun ystävän vastaavan ja myöntyvän drinksukutsuuni iltakähmeen ratoksi. Hah – turha luulo! Vain yksi vastasi ja hänkin vasta kolmen päivän päästä kuunneltuaan viestini. Numeroiden poisto alkoikin välittömästi.... *pthyh*.

 

 

NS. INNOKAS ISKUTYÖLÄINEN 

 

MHMPH - SIELTÄ SE TULI JA TONNE SE MENI...

se ns. loma! Pthyh ja myöhemmin lisää - olkoon!!!

 

PLÄÄHHHHHHH! 

MONENLAISIA KIPUJA JA OIREITA JUTTU - NYT TÄSSÄ!

Toveri toisaalta ystävällisesti lähetti nettiversion artikkelista, josta olen puhunut jo pari päivää - tässä, olkaapa niin hyvät. Ja suurkiitos tekstin lähettäneelle *pushali* <3

Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle

PÄIVI REPO 

Lääketiede edistyy huimin askelin, mutta monenlaisia oireita kokevia putoaa yhä erikoisalojen väliin. 

"Vaivani ovat terveyskeskuslääkärille liian monimutkaisia, mutta erikoislääkärille liian yksinkertaisia", helsinkiläinen Marja kiteyttää. 


Takana on parikymmentä vuotta sairastelua. Viisi viime vuotta ovat olleet pahimpia. 

"Pystyn olemaan jalkeilla puoli päivää. Sen jälkeen selän ja lonkan kivut ovat niin pahat, että lopun päivää ja viikonloput on levättävä", hän kertoo. 

"Ulkomaanmatkat, ilta- ja viikonloppumenot sekä elämän pienetkin nautinnot ovat jääneet. En muista milloin olisin voinut käydä kaupungilla asioilla viikonloppuna." 

Lauantai-iltapäivän konserttiin hän valmistautui lepäämällä, mutta silti kovat kivut hallitsivat loppupäivää. 


Oireilu alkoi noidannuolesta, jota lievitettiin manipulaatiolla, useammin kuin nyt sallitaan. 

Jäykkää niskaa hoidettiin kiertämällä päätä muutaman kerran. Hoito on sittemmin kielletty. 

Yhden manipulaation jälkeen Marja heräsi koviin kipuihin ja sydän hakkasi liian tiheästi. 

Ei se tästä johtunut, lääkäri sanoi ja jatkoi hoitoja. 

"Olin sokissa, luotin lääkäriin ja annoin jatkaa, kunnes vointi huononi kerta kerralta." 

Kohtaukset eli äkillinen kova kipu ja sydämen tiheälyöntisyys jäivät hoitojen loputtuakin. "Olen oireeton aamulla, mutta kivut laukeavat, kun lähden liikkeelle." 

Marja on hakenut apua monelta spesialistilta. 

"Minua on tutkittu useimmiten hyvin, mutta jokainen katsoo vain omaa aluettaan. Olen kohdannut asiallista suhtautumista ja paneutumista, mutta kokonaisvastuun ottajaa ei ole löytynyt", Marja sanoo. 

"Juhlapuheissa korostetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, mutta käytännössä se ei toteudu aina." 

150 euroa maksaneen yksityislääkärikäynnin tulos voi olla, ettei lääkäri voi auttaa. Tai 170 euron käynnillä on vain ohjattu toiselle lääkärille. "Vaikka ratkaisua ei löytyisi, potilasta ei saisi jättää sinnittelemään yksin", Marja sanoo. 

"Yksi asiantuntija oli ystävällinen ja paneutuva, mutta kieltäytyi tekemästä toimenpidettä lääkeherkkyyteni takia. Ilman sairaushistoriaani olisin ollut helppo tapaus." 

Toisen mukaan sairautta oli vaikea uskoa, koska potilas puhui järkeviä ja hymyili. 


"Innostun itse haasteista. Miksei kukaan innostu tästä haasteesta? Olen pyytänyt, että yritettäisiin purkaa kokonaisuutta pienin askelin, mutta helpointa on työntää pilleri." 

Osa määrätyistä lääkkeistä on osoittautunut sopimattomiksi. Marja ei ole vieläkään täysin toipunut lääkekokeiluista, jotka herkistivät yöllisille kipukohtauksille. 

Hän kuntoutti itsensä sisulla takaisin töihin: 

"Aloitin pikku lenkeistä: 20 kertaa päivässä roskikselle ja takaisin." 

Myös osa saaduista ohjeista on ristiriitaisia. Fysioterapiaa määrännyt lääkäri kielsi tietyn liikkeen kokonaan, mutta fysioterapeutti taas käski tekemään juuri sitä. 


Monia oireita kokevan vaivoja leimataan usein psyykkisperäisiksi, vaikka fyysisiä löydöksiä on. 

Marjaakin on kieltäydytty ottamasta hoitoon, viimeksi tarkempiin tutkimuksiin, vaikka niihin lähettänyt lääkäri piti perusteita selkeinä. 

"Jos psyykeni olisi heikompi, olisin tehnyt itsemurhan aikoja sitten. En halua kuolla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yhä pahenevien kipujeni kanssa", Marja sanoo. 

Työ pitää häntä pystyssä, vaikka häntä on yritetty työntää työkyvyttömyyseläkkeelle. "Eläke ei ole ratkaisu, koska se ei poista kipujani."

 

TEEMME KAIKEN, MUTTA EMME MITÄÄN... 

WELHOTAR "LOMAILEE", 1. LOMAPÄIVÄ - EI MITTÄÄ...

No niin, ensimmäinen varsinainen loma-aamu. Samanlainen kuin muutenkin, eihän tässä mitään. Heräsin stnanmoiseen käsisärkyyn, ei ollut hyvä enää mitenkään. Ylös, kaffetta, hyppyleippä ja mömelöt. Kissille kaakit ja kalkonia. Pähkäilyä, menisikö takaisin sänkyyn lukemaan ja myöhemmin nukahtaisi uudestaan... No, en kuitenkaan saa heti nukuttua, joten jonkunlainen pakkopäivitys ainakin on laadittava. Ei, en ole suunnitellut tänään tekeväni mitään. En ole edes varannut taksoa, joten turha edes kuvitella. Kai muistatte, että nopeat lähdöt eivät ole Iisalamen alaa. Jo ihan papereissa lukee, että jos tilaat auton ikäänkuin nyt, se tulee 10 – 40 min kuluttua. Haloo, siis 40 min kuluttua? Jos joku kaveri vaikka soittaisi, että juuri nyt olisi seuran tarvis (kuka kaveri muka?, no teoriassa), ei olisi mitään mahdollisuutta. Parasta olisi soittaa normitakso ja maksaa itse! On tämä kivaa, kun on mukavaa.

Minä olen suunnitellut tässä juomasession aloittamista, mutta ei oikein juotata, prle. Mikä siinä on, että kun olisi aikaa ja mahdollisuus, ei haluta. Kun ei niitä ole ja töissä kiirusta, jo olisi joku kaatamassa juomaa suoraan kitaan. Korkkaanhan minä ”loman” aikana, kevyt nollaus on toki tarpeen, enemmän kuin tarpeen. Voisi rypeä ja itkeä ihan luvan kanssa – kännissähän se on sallittua. Toisaalta tekisi mieli tänään tehdä monimutkaisempaa ja aikaa vievää ruokaa. Eivät nämä toki sulje pois toisiaan, mutta jos juon, juon. Että silleensä. On tässä ongelmaa pienelle päälle taas pohdittavaksi. Yönvanhaakin pitäisi hankkia jo etukäteen korjausta varten ja muuta. Auts, ongelma. Ja ihan yksin ajattelin poiketa tuossa keskustassakin. Belgarion ei ole kovin ilahtunut, jos ehdotan joissain rättikaupoissa käyntejä tms. Nyt olisi siihenkin tilaisuus. Toisaalta huvittaisi, toisaalta ei. Ne vahakangaspalat nyt olisi suotavaa kyllä hankkia nyt, kun siihen on tilaisuus. 

Edelleen eilinen meni melkein makoillessa ja lukiessa. Koivet ovat vähän paremmat, eivät paljon. Jostain syystä vasempaa koipea vaivaa PF:n esiaste (jäks!) ja oikealla taas malleolin molemmat puolet ovat äärikipeät ja kosketusarat. Outoa. Mitä vettua minä olen tehnyt, että minua näin rangaistaan. Tai tiedänhän minä, armas Äiteeni erotessani Exästä kirjoitti kirjeen, jossa kertoi minua siitä rangaistavan... Olisikohan tuo ollut oikeassa *muahhahaah*, en myönnä mitään! Hän nimittäin oli jo itse eronnut sitä ennen, mutta minä olin tuolloin täysi-ikäinen. Asiaa ilmeisesti ratkaisevasti muutti se, että tein eron Exään Belgarionin ollessa alaikäinen. No, lestadiolaissukuhan siellä taustalla pilkistää. Että ihan tiedoksi vaan. Nyt odotan sitä kirkasta kruunua *tsihih*, juu en minä pilkkaa, mutta jos kerran ennustukset toteutuvat niin pitäisi tulla kärsiä, jolloin voi perustaa kärsäkaupan ja sen jälkeen tulee kirkas kruunu. Johan niillä tuloilla pitäisi voida jäädä työstä pois – vai mitä sanovat lukijat?

Tallinnan matkalle minusta ei tällä viikolla ole, lippu on kuitenkin voimassa vielä myöhemminkin. Josko sitten joskus. Ehkä. Tai sitten ei. Prle, kun pääsisi edes tuonne roskikselle ilman kipuja, saati sitten 300 m:n päähän keskustaan. Suuruudenhullu minä kuvittelee matkailevansa vielä jonnekin. Just joo, ei ole hulluja kielletty haaveilemasta sentään vielä. Sekin aika varmasti on edessä, ajatuspoliisit ovat jo liikkeellä ja foliopipoillakin on kova kysyntä. Tosissanihan minä, toki. *taittelee uutta foliopipoa*

Kirjapuutos tulee kyllä iskemään viimeistään huomenna, tod.näk. jo tänään. Ehkä olisi paras käydä asioilla huomenna ja roudata samalla mukaansa pino kirjoja. Juu, sen minä taidan tehdäkin. Sen jälkeen voisi sitten vähän juoda. Jep, suunnitelmahan tässä on selkeästi kehittymässä. Tänään vielä kun tekisi ison annoksen appelsiini-seesami –tofua, olisi apettakin muutamaksi päiväksi. Kylkeen vängertäisi kesäkurmitsasössön. Mmmm. Juu. Ei paha ajatus, kunhan muistan tämän vielä päivälläkin. Pari juttuakin pitäisi kirjoittaa, eiköhän nekin tässä päivän aikana. Kun lukeminen alkaa kyllästyttää eli kylki tulee kipeäksi makoillessa.

Eilen ei siis tullut tehtyä muuta järkevää kuin siirreltyä muutamia kasveja paremmille paikoille. Viitakko oli sen näköinen, että kaikki eivät saa tarpeeksi valoa. Pari kasvia vaihtoi paikkaansa, peikonlehti sai lisätuen ja muuta mukavaa. Näyttää ainakin hetken paremmalta, siis juuri nyt ;D Lisäksi nukuin suht ahkerasti eli aina väsyn yllättäessä pienet päikkärit. Miksi minä olen niin hyvä nukkumaan päivällä? Öisin ei sitten saa unta – ja tämä ei johdu päikkäreistä, koska niitä ei voi ottaa viikolla. Voi kun voisi edes tehdä etätöitä, jos nyt kerran on yleensä pakko tehdä töitä? No joo, tämä on retorinen kysymys, ratkaisematon ongelma. Näitä hommia ei nyt vaan tietoturvallisuussyistä voi tehdä kotioloissa, ikävä kyllä. Ja ei, minusta ei tule yrittäjää! Se on liian pelottavaa tässä iässä. Minä olen liian vanha kaikkeen.

Malmilla on jälleen kaunis aamu. Olimme seinänaapurin kanssa äsken samaan aikaan tupakalla, heillä on uusi vauva, joka pitää hereillä varmaankin vielä jonkun aikaa öisinkin. Lisäksi miespuolinen henkilö tekee vuorotöitä. Muuten mukavat naapurit nämä, en kertonutkaan, että asunnosta muutti taistelupari pois ja heidän poikansa avokkeineen jäi tähän vauvan synnyttyä. Ei kehno ratkaisu minusta, tuli vähän rauhallisempaa ja nuori pari sai heti kunnollisen asunnon, 3 h + k riittää heille pitkään. Reilua kaikin puolin.

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Tota joo, mä goisinki viime yän sitt basess. Oli vähä pakko, mami oli myrtsi. Sill tuli meinaa pyykkipäivä eile. Mä vähä mokasin nimittäi. Kävin toss laatikoll ja säntäsin sitt vetää hepuleit ja hyppäsin sänkyy ja aloin putsii itteeni, varsinki takamust. No siin sitt vähä lirahti viälä sänkyll ja peitoll ja sillee. Orja joutu riisuu koko sänky ja pukee uudestaa. Ei se sanonu ku kerra rumasti, mutt ku mä näin mitä se duunas, mä tajusin.... Ett oli parempi pysytellä pois nyt yks yä. Ei se sanonu ku kerra rumast, mutt ku mä tiän sen. Ett mä sitt goisin bases, goisin mä siäl välill muuteskii. Äske tulin iha muina kissoina pummii aamukalkonit ja sillee, nyt mä makoilen täss sänkyn kulmall ja tsiigaan, mitä orja skrivaa. Just, pakkoha se on kertoo noi kakkisjutut aina. En tajuu. Mä oon oikeesti kilti, mitä nyt vähä joskus jotai vahinkoi. Nytkää mus mitää vikaa oo, kuha vaa lähin laatikolt turha äkkii veks ja muuta. Mutt ei sen tarviis kyll kaikkee kertoo täälä! Vähäks noloo. Olin mä ilta-aurinkoss eile kuiteskii partsill tosi pitkää, mmmmm, se teki nannaa. Tänää toi lupas, jos se ettis jotai heekumpaa muanaa mulle. Loman kunniaks, se sano, höh. Senhä pitää hualehtii must kummiskii. No emmä voi sanoo ei tiäteskää, siäll on viäl mjunuaisiiki, mä tiän. Juu, ne käy, ja fisu, tipu ja jauhis, joooooooh! Mein kaamera on sitt koko viikon pois, ku se onki mamin tyäkaverill eikä se kerta mee töihi =O No, orja ettii jonku foto, nii välii oonks siin mä vai joku muu kissinka, kuha siin on jotai kliffaa.

Mä toivon kaikill tosi kliffaa viikkoo kans!

---------------------------------

Vincent, jos ei ole muuten pyykättävää – hän järjestää!

Päivän slogan: Minulla on omat mielipiteeni, turha yrittää käännyttää. Tosin olen myös hyvin myöntyväinen erilaisille asioille, joten aina kannattaa yrittää...

Päivän biisi: Huda huda!

Luettua: Ulla-Maija Paavilainen – Äkkilähtö, ärhäkkä tarina erilaisista todellisista äkkilähdöistä. Hanna on matkatoimistovirkailija, joka järjestää eksklusiivisia matkoja toiveiden mukaan ja tutustuu itsekin eri paikkoihin – kunnes suuri käsi käy ja firma ajetaan konkurssiin. Samana päivänä aviomies kertoo lähtevänsä ja tunnustaa olleensa jo 3 v. suhteissa thaileidin kanssa, heillä on myös yhteinen poika... Fyysisiä oireitakin on, lääkäri ei vain ota niitä todesta. Tytärkin antaa kuulua itsestään; entinen punkkari on rauhoittunut, löytänyt turkkilaisen poikaystävän ja odottaa lasta. Siinä onkin shokkia, ymmärrettävää ja selitettävää kerrakseen. Itse asiassa, tämä on kohtuuhyvä opus naisesta muutosten keskellä. Maailma murenee ympärillä, mutta on kuitenkin elettävä ja asioitakin olisi hoidettava. Ja Hanna selviää, kipeimmän kautta. Monet asiat löytävät ratkaisunsa ja vähempikin riittää. Suosittelen, hienoinen hömpän häivähdys leijuu mukana, mutta muutoin sen verran rankkoja aiheita, että pitää kyllä otteessaan loppuun asti. Luo Lingyuan – Kiinalainen delegaatio, aika mainio kertomus kiinalaisesta matkaoppaasta, joka on aikanaan muuttanut Saksaan opiskelemaan ja tekee keikkahommaa oppaana. Nyt hän saa rahakkaan keikan – pieni delegaatio tulee tutustumaan saksalaiseen rakentamiseen, mutta haluaa vierailla samalla myös Italiassa, Belgiassa ja Ranskassa, kaikki tämä 2 vkon sisällä. Ohjelma on siis tiukka ja osallistujat tietysti kaadereiden parhaimmistoa, vaikka nyky-Kiinasta puhutaankin. Mielenkiintoista kerrontaa matkalaisten välisistä suhteista, nopeasta aikataulusta ja kiinnostavista kohteista ,D Opas on helisemässä kerran jos toisenkin ja joutuu erikoisimpiin tilanteisiin mitä olla ja voi. Suosittelen tätäkin, kammottavan hauska ja todenoloinen kertomus "maamiehensä pettäneestä" ulkokiinalaisesta oppaasta, idän ja lännen kohtaamisesta sekä kulttuurieroista ja delegaatioista yleensä, missä tahansa. Nicholas Sparks – Valinta, niin sparksmaista hömppää taas, en suosittele, viekää pois. Ihan sama, mitä tämän kirjailijan jät.. ei kun siis tuotoksia lukee, ne ovat samanlaisia, vain ympäristö vaihtelee. Että näin, ush!

 

 

VIINA ON HYVÄÄ, KÄNNISSÄ ON KIVAA  =b 

PALJON MÄRINÄÄ TYHJÄSTÄ - LUE JA DELETOI -OSASTOA

Kas, minä olen nukkunut! Eilisen sikarankka puuhastelu tarjosi n. 5.5 h yöunet *odottelee taputuksia* eli nyt vaan ruksia taas seinään – niitä ei montaa nimittäin ole. Pitkät unet tekivät myös sen, että herätessä en tiennyt, mikä päivä on. Loma iski päähän, kuvittelin, että on työaamu, maanantai. Manasinkin jo hetken itsekseni, kunnes sisäistin sunnuntain pitkän tylsyyden multihuipentuman edessäni.

Ja heti ensimmäiseksi pyydän ANTEEKSI! Se mainitsemani juttu olikin jo torstain Hesarissa. Olen ääripahoillani! Tämä johtuu siitä, että Varastolla lehtiä ei aina edes näe samana päivänä, ainakaan me pikkuväki. Joten edellistä postausta lukeneet, se kipujuttu löytyy siis 14.5. Hesarin alkuosasta, lehden oik. puoleisen sivun yläosasta, neljällä palstalla, keskellä kehon kuva (ei siis kropan, kroppa on jotakin muuta..). Että jospa nyt sieltä sitten etsimään, ziitos ja andeks!

Toiseksi fibromyalgiasta sen verran, että tuossa oikealla sivupalkissa on hemmetin hyvä linkki, joka kannattaa lukea. Paljon muuta tietysti on myös, en jaksa linkittää. Kuukkeloikaa, oi toverit! Yksi asia tuli mieleen, joka on pakko kertoa eli jokaisen fibro on omanlaisensa. Kahta samanlaista (ainakaan täysin) on mahdoton löytää. Tosin yhdellä entisellä työtoverillani ja minulla oli oirehdinta melkein yksi-yhteen, joka oli hämmästys suuri. Tiedättekö muuten, miksi alkoholia ei suositella fibrootikoille? Vastaukseksi helposti tarjotaan yhteisvaikutusta mm. lääkityksen kanssa, fibron pahenemista jne. Mutta katin kontit, meidän molempien (siis em. työtoverin ja minun) oireet lähes katosivat vähäisellä alkomäärällä. Ei humalahakuisella edes. Ja siinähän se vaara ilmeisesti piilee... Lääkärit ja apteekit eivät olisi iloissansa, jos ihminen alkaisin ostella halpaa viiniä tai siideriä purkkien ja purnukoiden sijaan. Tämä ei muuten ole sama asia, kuin se, että kivun tunto häipyy humalassa. Fibrossa riittää pienempikin lasti. Totean siis, että pieni kännäys auttaa ja tuo syvän ja hyvän unen, kunhan ei nyt perseitä ollalleen temmo – silloin tulee vielä pahempi olo. Ei taitolaji eikä varmaan sovi kaikille ;D

Ja sitten itse asiaan eli älyttömien hommien vääntämiseen ja tukanleikkuuseen! Eilinen oli siis hemmetin puuhapitoinen päivä. Ensiksin – se stanan jätelava oli vain käynyt pihassa =O Ikinä tuollaista nähnyt tai kuullut. Sen verran pistäytynyt, että muutama ihminen oli roinaa sinne ehtinyt heittää. Kun lähdin n. klo 10, se ei ollut vielä tullut, palasimme klo 11.20, oli jo ehtinyt lähteä. Siellä nyt makoilee pieni kaappi, tv-taso, petari ja tuossa eteisessä mikro. Räyh – olisivat ilmoittaneet selkeästi, että se vain käväisee pihassa, olisin organisoinut tavarat vaikka keskelle kääpiöiden hiekkalaatikkoa aamun ajaksi!

Kirjasto se on aina sentään luotettava. Tosin kesäapu ei tuntenut minua, vielä *muahahaah*. Onneksi työkaverinsa oli paikalla ja sain varaukseni, ziitosta taas sekä pari alennuslippua, kiva! Vihannesaika on tullut, jeeee, jee-jee. Kun kävin tsioskin ja molemmat kaupat läpi valikoiden, sain oikein kunnollisen määrän apetta edukkaaseen hintaan. Tsioskista ostin ison pussin paprikaa jälleen 1 juurolla, samoin varsiselleriä ison nipun ja pussillisen isoja ruskeita herkkareita, mm. Kaikki tuo 1 juuro/pussi. Ai niin, pieniä retikoitakin jo oli – olivat vähän nahkeita, joten otin vain yhden, se maksoi kokonaista 33 senttiä ;D Muista kaupoista löytyi hyväkuntoista ja edukasta kesäkurmitsaa, normikurkkua 99 sentillä, salaattia, sipulia ja semmoista. Nyt on jo asiat hyvällä mallillansa siis kasvissyöjän *köh, siis melkein* mielestä! Ostin vielä savukalaa, kun Belgarionkin oli tulossa lounaalle, ei pahaa sekään.

Lounas koostui sitten uusista perunoista (no, uusi ja uusi), tzazikista, retikkaraasteesta, adjikasta, savukalasta, täytetyistä herkkareista. Alkupaloina oli pari lohipasteijaa (löytyi pakkasesta vielä). Jälkkäriksi myöhemmin kaffetta ja pari kohuked sekä taviskeksejä, koska Belgarion pitää niistä. Lounaan jälkeen alkoi sitten puuhastelu lähinnä viitakon parissa. Kyytiä saivat roikkikset, jotka katkottiin ja istutettiin välittömästi uudestaan. Jukka lähetettiin myös katkaistuna ja sentään kristallimaljakossa (ei käyttöä ja painaa tarpeeksi!) parvekkeelle ojennusleirille. Pari muuta viherikköä sai uudet ruukut ja mullat. Kuulostaa vähäiseltä, mutta hädin tuskin pysyin tolpillani tuon aamun retken ja ruuanlaiton, tiskauksen yms. jälkeen. Chilit sijoitin jo vähän aurinkoisempaan paikkaan – kohtuuhyvin on kasvu alkanut ja pari tunnustaa jo väriä eli sitä tummanpunaista lehdykköä on tulossa. Tingin myös muutaman pienen samettikukan ja istutin osan amppeliin – ei, älkää sanoko mitään, ne sopivat siihen! Osa joutui Tuijan jalkojen juureen täyttämään kissatilaa. Nyt parveke on niin kunnossa kuin minä sen saan ilman apuja. Jostakin pitäisi löytää pätkä mieluusti yksiväristä vahakangasta, pöydät ovat niin karmeat! En kyllä pidä niistä kankaistakaan, mutta pakko ne nyt vaan on hommata. Josko ensi viikolla?

Kaiken jälkeen iski väsy ja iso kipu, joka vei minut vartin päikkäreille ja lukemaan loppuillaksi sekä välillä vänisemään ääneen – sattui niin, niin... Vincent yritti keskiyön jälkeen märistä minut hereille. Suolsin kasaan hienostuneen kissakirouksen, jonka sinkosin suoraan hänelle. Sain nukkua sen jälkeen rauhassa, heheheeh. Minussa siis todella on Welhottaren vikaa. Taidan käydä uudelleen katsastamassa parveketta (ja tupakalla). Juu, keli on hieno ja on varmaan päivälläkin. Minua se ei ilahduta kuin korkeintaan viherkasvuston puolesta!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrvinka, kaiffat! Mä sainkii eile taas fisuliinii ja vähä heekkuu. Ja sitt Poika, sen Reppu ja Kone tuli käymää. Heti ku se sai kaikki purettuu, mä sijotun sen viakkuu vahtii. Pakkoha jonku sen kallit taravoit on vahtii, mä oon hirmusen hyvä vahtikissi, vaiks välill vähä kuarsinkii. Nii ni sain olla ihan siihe asti, ku Poika sitt lähti. Mmmm, oli mukava. Sain muute jotai lohtapiirastkii. Maiston vaa vähä. Ja sitt sain tavismuanaa, taas uutta meinaan. Ja niit kaakkei, ku ne kert oli loppu. Mami goisi hirmusest alkuillast ja mä olin ihan pirtee. Ku se sitt kävi jossai keskell yät, mä ehdoti, ett voitais vaiks leikkii tai syädä jotai tai semmost. Mä oli tosissaa ihan pirtsakkan. Eiks tolt taas päässy suust semmosii sanoi, ett ei kehtaa toistaa. Mäki menin nii änkäks, ett painuin takasi goisii. On se aika tiukkis välill, ku se semmoseks heittäytyy. Hrr, nii karmee kissakirous, ett pisti ihan pelottaan. Muute mä olin sitt partsill ja hirveest tsiigasi mitä noi väsää. Tuli vähä uus järjestys ja uusii vihreit. Tänää mä katton, mitä niist voi syädä ja mitä ei >o< Mä luulen, ett niit piänei ei voi, jotai se varotteli... uskoiskoha sitä?! Mä nyt jaksa skrivaa tai funtsiikkaa mitää, mä goisin vähä lisää nyt viälä. Orja ettii kuvan, joo...

Kliffaa partsipäivää kaikill – tai ikkunapäivää tai pihapäivää, semmost kaikkee kummiskii!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, kirousten ensimmäinen kantaja.

Päivän slogan: Minulla on vain harvoja periaatteita ja niistäkin voin tarvittaessa jopa luopua.

Päivän biisi: Ride A White Swan

Luettua: Gaile Parkin – Kigalin kakkukauppa, nimi ja lyhyt sisältöselvitys erehdytti, tämä olikin positiivinen ylläri! Angel leipoo intohimoisesti upeita kakkuja ja selvittelee samalla muidenkin asiat kuntoon. Kirjassa käydään läpi monia tärkeitä yhteiskunnallisia asioita; tyttöjen ja naisten oikeus koulutukseen ja työhön, HIVin leviäminen ja sen estäminen, ympärileikkaukset, Afrikan maiden ns. pakkojaot, heimojen vahvuus ja leviäminen eri maihin, erilaiset uskomukset jne. Ja kaikki tämä salavihkaa lievän hömpän seassa. Huomasin pitäväni tästä – jos tällä on vähänkään vaikutusta tavallisen vakihömpän lukijoihin, erittäin tervetullut esikoinen! Suosittelen kaikille, lukekaa ihmeessä, vaikka ensin tuntuisikin vähän oudolta ,D Lisää myöhemmin tästä siellä toisaalla. Anneli Kivelä - Katajamäellä kuohuu, kotomaista peruskammohömppää, luetaan tumput kädessä. Ei anna mitään. Pois talosta, ei uudestaan kylään. Kira Poutanen – Rakkautta au lait. Ei jumankauta, vielä pahempaa paashaa. Tämä oli rimanalitus, kertakaikkiaan. Tämän kuskaan valmiiksi kassiin pois vietäväksi. Varoitus: Älkää koskeko edes tumput kädessä, vaatii nahkarukkasia ja/tai kunnon känniä. Luokaton! Miten nyt tämmöistä pääsikin mukaani tällä kertaa =O

Ihan vaan tiedoksi, että postauksen kirjoittaminen vei tosi paljon aikaa. Ei toki sisällön puolesta, vaan siksi, että koipia sattuu tosi pahasti enkä jaksaisi millään istua tässä kirjoittamassa, arrrrrrrrrrrrrrrrgh!

KIPEÄ, MUTTA SAIRAS! 

 

MUKANA MYÖS ILMAINEN JÄTTI-LOMAPOSTAUS

Nyt minä olen sitten virallisesti lomalla – ja vänisemässä ,D Ns. loma kyllä alkoi melko raflaavissa merkeissä eli kotiin päästyä otin pienet torkut, vähän myöhemmin iltatirsat ja menin ihan kohtuuaikaisin nukkumaan. Silti nyt on väsy, kun karvatakamus herätteli ja väiti, että hänellä on asiaa. No, kyllä tässä jo aamukaffetta ja kipumömelöitä tarvittiinkin, ei silti.

Josta asiasta kuudenteen, Hesarin lukijat, toivottavasti huomasitte eilen lehden alkuosassa jutun ”Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle”. Tämä Marjan tapaus vastaa suurinpiirtein omaani, sillä erolla, että nitkauttelijalla en sentään käynyt. Mutta muutoin.... pisti vähän silmään tuo, että hän kuntoutti itseään kävelemällä (siis pystyi siihen) ja haluaa palata takaisin töihin eikä työkyvyttömyyseläkkeelle, joka kirjoitettaisiin. Voi jestas! Jos minulla olisi pienikin mahdollisuus tuohon, en epäröisi hetkeäkään. Ei minuakaan ole otettu hoitoon tiettyihin paikkoihin (mm. Kipuklinikka, vedottiin fibroon ja siihen, ettei siihen mikään auta), toisaalta taas päätin itse lopettaa pari käyntiä, koska nämä kuntoutustutkimuksen leidit käyttäytyivät sietämättömästi. Eli jos löydätte jutun eli jollakin on nämä Hesarin lukuoikeudet, voisi postata minulle sen tekstin tai jos mahtuisi vaikka kommenttilootaan? Suosittelisin kaikille tuon lukemista, ihan vaikka vaan tiedoksi. Tajusin, että pitää vaan hankkia lisää niitä diagnooseja, vaikka nippu jo onkin. Se hajanippu ei riitä, näköjään... ja kun joitakin asioita ei ole merkitty edes diagnoosinomaisesti (nuo nikamat sikinsokin jne) mihinkään varsinaisesti, vain sairaskertomuksiin. Että tässähän sitä olisi puuhaa. Ensin hankkia omisarviksen kautta nuo diagnoosit ja sitten yrittää jotakin muuta. Siitä hyvästä voisi sitten maksaakin sen lähes 70 juuroa, jos saisi oikean paperin - edes! Täytyy postata omisarvikselle tuosta artikkelista, minulla on tuolla muutenkin jo vähän asiaa kerättynä pohjaksi häntä varten. Aikomus oli postata ne myöhemmin, ehkä teen sen nyt viikonlopun aikana, koska leidi on paikalla aina alkuviikon. *kiero, kavala virn*

Tämä, että suosittelisin muillekin jutun lukemista, saattaisi avittaa muutamia ymmärtämään sen, että en minä nyt sentään ihan turhasta vänise – en edes jaksa vänistä kaikesta enkä kaikista asioista. Minä nimittäin pystyn hyvänä päivänä todellakin kävelemään sen 100 m, huonona päivänä en pysty edes roskikselle asti. Se hyvä puoli siinä on, btw, että on oppinut käsittelemään roskia mielenkiintoisena haasteena. Miten pakata ja vaikka huuhtoa tietyt roskat, ettei residenssini löyhkää kaiken muun lisäksi vielä mädältä? Muistaa huuhdella kissanruoka- ja donari- ym. purkit ja säilytysboxit sekä tunkea ne mahdollisimman pieneeen tilaan ym. kaikkea mielenkiintoista. Voisin pitää jopa aiheesta pienen esitelmän ,D Kiinnostaisiko?

Muuten eilinen oli äärihyvä postipäivä! Kiitti vaan, kaikki. Tuli kirjoja pariltakin kustantajalta, mm. suuresti odottamani Peltsin henkilökuva, josta myöhemmin kirjaosiossa lisää. Lisäksi tuli pari kesäpaitaa, juu, oikein Welhottaren näköisiä Varastokäyttöpaitoja ja yksi ostettu kirja sekä ihan henk.koht. postia vielä lisäksi. Minusta on niiiiiin mukava saada kivapostia eikä aina laskuja tai mainoksia! Lisäksi Toveritar soitti illankähmeessä. On sekin mukavaa, että joku soittaa. Puhelimeni on vajaakäytöllä selkeästi. Itse harvemmin soittelen, kenellekäs minä...

No nyt olisi sitten aikaa tehdä jotakin, lomalla. Josko edes residenssin hyväksi, jos en matkailemaaan pysty kivuilta nyt kerran lähtemään. Prle kun jokainen asia vaaatisi käymistä jossakin eli taksojen käyttöä. Eivät ne matkat lisäänny mitenkään lomien ajaksi! Nyt olisi aikaa nimittäin käydä erinäisissä kaupoissa, joihin ei muutoin oikein ehdi, mutta mutta... Residenssissä on edelleen pesemättä 2.5 parvekelasia, muuten se homma on tehty. Nyt pitäisi laittaa uusiksi pari roikkuviherikköä, kaataa Jukka ja pistää se uudelleenkoulutusleirille ulkotiloihin kesän ajaksi. Tänään tulee myös ”jäte”lava pihaan ja sinne pitää viedä tavaraa (-> lue: Belgarion vie), joka ei ole enää käyttökelpoista kenellekään ja joita kukaan ei ole huolinut. Sieltä voipi sitten tarvitseva vielä ottaa, jos kokee käyttöhaluja. Tee-se-itse –ihmiselle voisi ollakin jotakin. Minä en valitettavasti kuulu joukkoon. Sen jälkeen voisi yrittää saattaa parvekkeen jo oleskelukuntoon. Menenkin samalla tarkistamaan tilanteen.... hjuu, raitista ilmaa =D

Muutoin tänään on taas normiroudauspäivä eli kirjoja ja ruokaa viikoksi. Belgarion lupasi tulla mukaan eli lounastakin on tarjottava, normaalia parempaa muonaa siis. Ehkä käväisen sitten ihan itse tuossa keskustassa jonakin päivänä, jos en muuhun pysty. Stnan pyhäpäivä pilaa taas ensi viikonkin, kele! HelMetin uutuuksista ei juuri kannata puhua, höh. Miten kummassa nuita runoja riittää, sekä omakustanteita että muita. Runous ei ole oikein meikäläisen laji, sellaista välipalaa voi kyllä nauttia, mutta muutoin. Suomi on täynnä potentiaalisia kirjailijoita, sen lisäksi on vielä enemmän julkaisevia runoilijoita (oi sitä omakustanteiden määrää...).

Taidan mennä repäisemään pienet uusiounet!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, nyt toi mami sitt on mun kaa, ainaski sen viiko. Jee, mä diggaan. Saa palvella kerranki tarpeeksee *tsih*. Ja mä tahonkii muute just nyt mun päivämuanaa, se on myähäss, ku se skrivailee tätä epistolaa vähä liikaa. Ei tätä kukaa jaksu lukee kuiteskaa, ei varpist. Se vaa luulee, ett jaksuu. Kattois nyt niit kävijämäärii ees. Mä oon iha varma, ett kaikki lukee tätä mun takii, ku mä oon kert viksu ja vilmaattine, nih! Ai ett en muka oo, oon, te ette vaa sitt ymmärrä hyvän päälle tarpeeks. Me punaset kollit ollaa iha parast A-luakkaa joka asiass. Eilenkii olin oksunu tosi fiksust, en ehtiny kylppärii tost sänkyst. Kurkotin sitt alas ja laattasi suaraa paljaall lattiall, ei pisaraakaa matoll eikä sänkyy. Aatelkaa, semmone helpotus orjalkii. Ei tarvii sitt suuttuu mulle tai jotai. Ja melkee kaikki muanatkii olin syäny. Ja hei, heihei, mami teki eile donarii illall, se avas puuki ja jaettii vaihteeks fifti-siksti. Tarkottaa tiätty, ett mä sain kunno annokse ja toi veteli jämät joittenki vihreitte kans. Se o orjall oikee ja muutenki, kissit aina ensi! Me ku ollaa paaaaaljo piänempii eikä meill oo omii rahoi ostaa donarii, nii pitää sitt vastaavast saada enempi. Oli heekkuu, soli sitä tavisdonarii vaa. Must se on kyll ihan parast kuiteskii. Emmä kranttu oo yhtää, ku safkast puhutaa – siis donarist ainakaa. Mitäkähä tänää tuadaa, ku toi menee kaupoill. Hei mamiiiiiiiiiiih, kissikaakit o ihamelkee loppu! Iso puukki, jookosta, hei. Joo, se sano jo, ett se on laittanu lapull sen ylös. Mmmmm, mun mami, kyll se tiätää.

Nyt mä meenki safkaa. Kaamera on viäläkii lainass, orja ettii jotai tähä >o<

Kliffaa lauvantait kaikill kissinkoill!

----------------------------------------

Vincent, sulavakäytöksinen oksukone.

Päivän slogan: Niin sattuu kuin tapahtuu...

Päivän biisi: Risainen elämä

Luettua: Ronnie Wood – It’s Only Rock’n’ Roll, Rolling Stones –kitaristin ihmeelliset seikkailut. Ei kehnompi opus ollenkanas, ei. Welhotar piti. Ei koristeltuja totuuksia, ainakaan paljon. Sujuvaa kerrontaa ja elämänkertatiedotkin aika kohdallansa. Huvittavia ja karmeita sattumuksia sekä lisäksi erityisesti meikäläistä kiinnostava Woodin taideosasto ja kuvia ,D Juu, eli suositan kaikille vähänkään kiinnostuneille. Tämän voisi jopa ottaa itsellensä hyllyyn, sen verran luettava opus oli. Lauri Timonen – Lähikuvassa > Matti Pellonpää, tätä minä jo olinkin odotellut! Ihan pieni pettymys tuli ja se johtui ehkä siitä, että kirjoittaja on kovin nuorta ikäluokkaa eli ei henk.koht. muistoja Peltsistä pidemmältä ajalta. Toki, tavallansa ammattilainen, mutta tämä vaikutti koko kirjan sisältöön. Puolivälissä jokin alkoi mättää ja sitten tajusin, että mies kirjoittaa ajasta, jolloin ei itse ollut edes syntynyt. Eli lienee vaikea orientoitua eräisiin asioihin ja ilmöihin, jotka vaikuttivat kaikkiin ja kaikkeen. Sinänsä kirja on hyvä! Elämänkertatietojen lisäksi paljon asiaa Teatterikoulusta, elokuvista ja niiden tekemisestä, hupina musiikki ja muuta sekä Peltsin ajatuksia elämästä ja kaikesta siihen olennaisesti liittyvästä. Eli kaikki tarpeellinen on esillä ja Peltsistä tässä saatu kuva pitää melkolailla yhtä todellisuuden kanssa. Tämä on must jokaisen kirjahyllyssä, joka Peltsistä pitää... Paljon kavereiden ja tuttavien juttuja ja asiaa. Hyvä, että edes tämä on saatu aikaiseksi, minä kovasti paljon pidin Peltsistä! <3

 

.... LOMALAINEN .... 

WELHOTAR AIKOO LOMAILLA SEKÄ KÄYTTÄYTYY MAANIS-AGGRESSIIVISEN RÄYHÄKÄSTI

Tästähän minä pidän, tästä päivästä siis! Tänään pidän vähän vapaata (taas) ja lähden aikaisemmin, sitten jään lomalle, ehheheeh. Edelleenkään ei mitään suunnitelmia ole, saa ottaa yhteyttä ja ehdottaa kaikkea kivaa. Siis sellaista kivaa, joka ei käy koiville eikä ihan älyttömästi kukkarolle eikä... No joo, taisi sitten jäädä hupit sikseen. Jospa matkaisi Hakaniemeen. Ei, taidan vaihtaa kohdetta, tänä vuonna voisi matkata jonnekin muualle Etelään tai jopa Pohjoiseen, Länsikään ei ole aivan poissuljettu vaihtoehto. Kaikki on avoinna, kuten minäkin ,D Just. Tiedän, oikeasti nuo kirjoitetaan pienellä, mutta nämä ovat tässä nyt käsitteitä (seli-seli-seli-pakko!).

Varastolla U-P oli unohtanut, että jään lomalle. Siis chiiffi on hyväksynyt lomat kahteen kertaan eikä muista. Arvasin ja kävin eilen jo juttuamassa asiasta eli sijaistuksesta. Pyysin, että hän vielä varmistaa, että joku todella on paikalla ja toimii myös sijaisena. Ei se minun tehtäväni tietysti ole, se on työnjohdollinen asia. Suojelen myös itseäni älyttömältä työsumalta seuraavana maanantaina. Töitä ja touhua riitti eilenkin. Hätinään ehdin saada ison pinon valmiiksi ja pöydän tyhjäksi, pakenin vähän etuajassa ulos odottamaan taksoa ja lueskelemaan. Ehhh, henkilöstölehden leidi pyysi paria kirja-arvostelua. Pyysin noukkimaan sieltä muualta sopivat, joita voisin vähän editoida... Vähän itsekseni naureskelin, ei hätiä mitiä, vastahan muutama kuukausi sitten tein tarjouksen asiasta.

Koiville tämä viikko ei ole tehnyt yhtään hyvää! Siis typerän fibron, roskakoppadiagnoosin, lisäksi tuo akillesjänteen rappeuma ja jatkuva tulehdus tuossa malleolien tienoilla ei ole kivaa. Se nimittäin tekee sen, että jos astun vähänkään sivuun tai jotenkin oudosti, nojaan jalalla väärin tms. seuraa myös rankaisu. Nyt se seurasi siten, että alkuviikosta tuli jälleen kipukohta tuohon jalan päälle. Ei ole voinut lepuuttaa, nyt jalkapöytä alkaakin taas muistuttaa kaviota. Samoin ilmeisesti aivan työperäinen koipirasitus (olen koko viikon ravannut mm. talon ainoalla matriisikirjoittimella vähän väliä) on saanut aikaan sen,että särkee ja juilii muutenkin tavallista enemmän. Tänä aamuna olen jo pari kertaa melkein vetänyt lipat – onneksi on pieni kämppä! Onneksi on nuo lastenkengät, remmejä ja tilaa riittää. Ja Crocksit varalla. Prle nih. Kun vain olisikin yksi selkeä tauti, mutta kun on monta ja kaikki vaikuttavat liikunta- ja toimintakykyyn sekä särkevät! Kiva cocktail, kuten muuten mömelöannoksenikin ,D

Pitää tänään kotimatkalla postiin hakemaan paketti, pari paitaa ja kirja. Kivaa! Sain eilen yhden paidan, joo, ostin varmaan pariinkymmeneen vuoteen ensimmäisen silitettävän kangaspaidan – minusta ON tulossa hyvää vauhtia itsekin pitsiniska ,D Eikäs, se on hauskaa mallia, erikoinen ja silleensä. Hintakin oli kohdallansa, Enklannista, pk:t mukaanluettuna yhteensä 7.5 juuroa. Siis uusi, laput mukana, eihän tuolla saa mistään HöMästä mitään. Sitten ostin nätin tupakkakotelon – ihan teidän kaikkien kiusaksi. Muahaahahahahaah. Tästähän tulee hyvää vauhtia oikea muottiloki, piruvie. Mitään muottia ei kyllä ole eikä tule, turvat tukkoon vaan siellä, jooko?! Juu, minä olen hiukan maanisen aggressiivisella tuulella tässä. Olen nukkunut aivan liian vähän ja minua sattuu sekä, jos joku vielä muistaa, olen jäämässä lomalle :) 

Ja mitä tulee kaikkiin kivoihin hoitovinkkeihin ja jaksuhalipaitulicrockseihin, kyllä niitä voitte toki jaella. Minä en vaan ota neuvoja käyttööni; en syö mitään luontaistuotekaupan parhautta vaan lekurin määräämät mömelöt ja teolliset lisävitskut. Ei, en lopeta tupakointia enkä viinan juontia. En muun ohella siksi, että mietin itseni lopettamista lähes joka päivä. Laulamisen ja miesten käytön rajat määrään vain minä! (Niinkuin tuotakaan nyt olisi tapahtunut tai edes tarjolla.) Hei – tämä on minun lokini ja minä ihan itse teen täällä mitä vaan ja mellastankin, jos huvittaa. Muut saavat selittää ja korjata jäljet, jos siltä tuntuu. Jokainen lukee näitä jorinoita täysin omalla vastuullaan! Kommentointi on suotavaa ja jopa toivottavaa, lisäksi jokainen voi meilata suoraan ihan mitä haluaa – osoite on tuossa oikealla. Ei, en minä ole pahastunut enkä närkästynyt, kunhan vain kerron asioiden tilasta.

Ulkona näyttää oikein mukavalta, tänä aamuna ei enää tuule ja siellä suorastaan haisee kevätkesälle! Linnunpirhanat huutavat ja mesoavat – karmeeta kuulla. Malmilla kaikki siis paikallansa kuten aina eli hiljaista ja rauhallista *virn*.

--------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Nonnih, tuliha sitt eilisest kunno kissipäivä. Orja ku tuli himaa, sill oli karmee nälkä. Mä luulin, ett se rupee jo riipoo raakaa fisuu, ei nyt kuiteskaa. Se heitteli vihanneksei pataa, sipuloi ja haisupurveleit ja alko keitellä. Sitt se vast etti jääfisuu esill ja sulatti mulle yhen fileen melkee kokonaa. Njammmmmmmmmm, oli hyvääää! Kaikkin söin, juu. Yhtää ei jääny ja heekkuu oli. Nyt aamull oliki nii kronkeli olo, ett söin vaa pualet ensi kalkonist ja napikoitakii vähä tsiigasi. No kyll mä sitt hiffasin, ett eihä noit eilisii heekkui kummiskaa aamull tuu. Mutt aina sitä kandee kuiteski pummii, jos orja vaiks heltyis tai unohtais joskus ees jotai noist sen omituisist muka-periaatteist. Sill mitää periaatteit oikeestaa oo, kuha selittää toss vaa. Orja se on, munt varte tänne tehty – ett mä saisi safkaa, ovet avattais, kakat korjattais, joskus paijattais ja muuta - mutt vaa sillo, jos mä haluun. Nih kerta! No nyt se jää sitt oleen mun kans ja palveleen mua ainaki viikoks, mmmmm. Ihan parasta, me mennää goisii ain uudestaa aamusi ja ollaa kimpas ja kaikkee. Ja se saa tekee hyvei ruakii mulle-mulle-mulle, joo nii se saa tekee. Muute voi käydä vähä jossai, jos tua mulle kans jotai ja semmost. Saa tääll käydä viaraitki, jos ne on kivoi. Mä tarkistan senki aina, kummosii ihmisii tääll käy, jos ne meinaa on viarait. Tänää ei sitt tuu mitää fotoo, kaamera on viälkii lainass ja toi laitto ton sen yhe laatiko kuvan tonne ylös jo. Olkoo, se vähä näyttää mult toi katti. Jos se nyt mamin miälest näyttää multa, sitt se voi pitää sitä meges, muute ei. Joo, kyll se vähä näyttää, saa luvan.  Ai se kuva tuleeki sitt tähä, okei, okei...

Kaikki kavrut hei, nyt on perstai ja viikendi alkaa – pidetää kivaa!

----------------------------------

Vincent, uhoava ja sanavalmis sekä niin vaatimaton pikkukissa...

Päivän slogan: Kun tulet tienhaaraan, kulje siitä!

Päivän biisi: The Bear

Luettua: Cornelia Funke – Musteloitsu, jatkoa Mustesydämelle ja pitäisi olla siis trilogian toinen osa. Meggie haluaa myös kokea Mustemaailman, tavata keijut ja ruhtinaat. Pikku ongelma vain, ääneen luetut sanat veisivät hänet tarinaan, mutta eivät toisi takaisin... Tämä on pakko lukea vasta ensimmäisen osan jälkeen, muuten tähän ei oikein saa tolkkua. Mustesydämen olen lukenut niin kauan aikaa sitten, että täytyisi lainata sekin uudestaan. Eli suosittelen lempeän fantasian ystäville, kyllä tämä on omalla tavallaan hieno, mutta yksistään luettuna hieman sekava – taustat pitää tietää tai arvata. Eli en suosita yksistään luettavaksi. Sen sijaan suosittelen koko trilogiaa (?) kaikille fantasian kavereille! Elisabeth Peters – Krokotiili hiekkasärkällä, tästähän on vähän kohkattukin. No joo, minusta tämä on kuin Agatha Cristien elämänkertaa maustettuna sopivilla murhilla, rhomandiikalla ja traghedioilla. Aika mukavaa vanhahtavasti kerrottua, jo iäkkäämmän (!) leidin tekstiä. Kyllähän tämän luki, mutta ei tämä nyt niiiiin erikoinen ollut. Sopivaa kesälukemista dekkareiden ystäville, varsinkin jos pitää Egyptistä ja on ihastunut Christieen... eli ei paha, mutta ei nyt hirveästi hätkähdytäkään.

 

JOTKUT SANOVAT SITÄ LOMAKSI =b