LOKAKUUN VIKA, VARSINAINEN SIKA!

Wau, minähän osaan runota - ehh? Eikö olekin mukava, kun päivät pimenevät, viikonlopuksi luvataan lumiräntäsohloa ja kaikkea kivaa? Oikein Welhottaren kelit alkavat. On lupa siihen, että kututtaa, ihan kaikki. Tämän aamun perusketutus - neuron lisäksi - on jälleen kerran pienoinen takso-ongelma. Se sama kuin aina ennenkin. Eli normitakso on saanut jälleen väärät tiedot, osoitteekseni oli merkitty vain Möhkökatu 9 F eikä mitään muuta. Vaikka Iisalameen on annettu tiedot (ja huomautettu, juu rimembö), että oikea osoite on Möhkökatu 9, pieni f, iso G, ajo Purukalustonkujan kautta sisäpihalle. Ja Iisalami aina väittää, että Helsinki-Data tökkii. Tieto ei kuulemma välity sinne, eli syyttää tästä Hgin normitaksokeskusta. Tämä ei nimittäin pidä paikkaansa. Jos minä soitan ja tilaan normitakson, se on oven edessä odottamassa 5 min. sisällä, ihan oikeassa paikassa! Tänään kaveri oli tosi tuohtunut - hän oli odottanut siellä F-rapun edessä, kunnes oli sitten päättänyt vielä katsastaa varmuuden vuoksi sisäpihan. Jossa minä siis olin odotellut. Sattumatapaaminen. Eli tämän päivityksen jälkeen on taas asiaa HMPK:lle. Ei helvetissä, miksi tätä yksinkertaista asiaa muka ei saada kuntoon? Tämä täällä on kyllä taas raivoissaan. En pelkästään itseni vuoksi, vaan myös normitaksojen. Kaveri olisi lähtenyt ja kuitannut jullikan eli tyhjän keikan, ajanut ja odotellut turhaan. Tämä ketutus taksoista syö naista yhtä paljon kuin ketutus neurosta ja piinaavista kivuista. Niin että ziitosta taas vaan, Iisalmi. Minulla on jo runsas arkisto vastauksistanne. Vastauksista, jotka ovat tyhjää täynnä! 

Eilen pääsimme lopulta Kummisedänkin kanssa jo yhteyteen. Hmph, mies oli hieman viineissä, mutta kuitenkin pystyi opettamaan perstuntumalta. Eli ei paha, pääsimme edes alkuun. Lupasi tänään sitten erään typerän TV-sarjan jälkeen ilmestyä taas meille. Hyvä *puuuuuuh*, en minä muuten saa mitään aikaiseksi. Hassua oli se, että molemmilla oli kovasti kerrottavaa, mutta aivan eri asioista. Puhuimme siis vuorotellen, mutta kumpikin omista jutuistamme. Mahtoi kuulostaa typerältä! Pääasia kuitenkin, että tässä saa jotain tehtyä. Aikaa on enää vajaat 2 vkoa ja se on äärimmäisen vähän - varsinkin kun kaikki on levällänsä täällä työpöydälläni. Siis se näyttömateriaali! Osa on vielä tekemättäkin *virn*, sen takiahan sitä Kummisetää tässä käytetään hyväksi. Lupasin miehelle ison pullon kotimaista reilua viinaa, jos hän saa minut johdateltua läpi näiden syövereiden ja saan paperit ulos. Se kyllä kannustaa ihmistä oudon mielenkiintoisella tavalla *erittäin pahantahtoinen virn*!

Neuroketutus ei vähene, ei millään! En jaksa uskoa, että lekuri voi olla niin... välinpitämätön? töykeä? epäkohtelias? johdatteleva? Näistä mikään ei ole täysin oikea sana, siis se, että nonseleerataan toinen täysin, keskeytetään asiakkaan puhe, naureskellaan omalle asiaan liittymättömälle ns. hjuumorille. Ei, ei tämä täällä jaksa edelleenkään ymmärtää! Tai sitten olen ihan oikeasti tyhmä. Ei, en jaksa uskoa siihenkään. Minä olen edelleen varsin veemäisellä tuulella!

Hah, sitäpaitsi, Kermaperse on taas täällä! Kuppini on siirtynyt vakituisesti tuohon pöydän kulmalle. En tiedä, miksi ajaksi HÄNET on palkattu ja millä rahoilla. Prle. Kyselin eilen ihan julkisesti, joko työsopimuksia alkaa kohta tipahdella. Minä kun en ole niitä, jotka menevät esimiehen puheille, sulkevat oven ja alkavat kuiskia. Mieluummin kovaäänisesti ruokapöydässä, ziitosta. Samalla kerroin, että minun poistumiseni tästä pömpelistä kestää korkeintaan 2 h. Siihen sisältyy myös koneen tyhjäys ja muuta kivaa ylläriviritystä. Ei, ei mitään inhottavaa eikä laitonta - tietenkään ,D

Hyvät ystävät, 30.000. kävijä ei sitten ole ilmoittautunut! No, ei se mitään, kiva, että olette jaksaneet lukea näitä väninöitä (tai ihailla Vincentiä). Käväisin tuolla vakoilupuolella, hmmm, mielenkiintoista ,D Lukijat voisivat lähettää sitten viestiä heti, jos ja kun asemapaikoissanne tulee tässä  avoimeksi työpaikkoja! Väliaikaiset ja vuorotteluvapaasijaisuudetkin käyvät 1.1.08 alkaen. Welhottaren meiliosoitehan löytyy tuolta sivupalkista hyvin alhaalta. Eikä ole pakko laittaa omilla nimillään mitään selityksiä. Täytyy nyt levitellä kaikkia verkkoja veteen. Kalaa kannattaa pyytää, vaikka sitä ei saisikaan.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta taas, kaiffat! Ehh, taas mä yritin herättää mamin aikasi, joskus jo ennen kahta vissii. Se mitää noussu. Kävi vaa viskaa mulle biitin kalkonii ja sihisi semmosii rumei sanoja. Niit kehtaa tämmöne kilti kissi ees toistaa. Sitt se alko goisii taas. Mä en ala. Eilenki se duunas fisuu ja mä sain kaa biiti. Se ei sitt jaksa tajuu, ett hyvän safkan päälle mun on ihan pakko mennä kunnoll goisii, ruokalepo, tiätteks te!? Nii ni toi sitt alkaa selittää jotai, ett ei oo reiluu. Ett mä heräsin taas, ku se jo katteli jotai uutisoita ja meni kohta sitt lukee sänkyy. Ja sen jälkee se aina sippaa. Ja mä alan vast sillon olla pirtsakka. Siis mein aikataulut ei oikee stemmaa, muutku viikendinä. Sillo on kaikki ihan ok. Mutt nää tämmöset illat, ku orja on ollut duunis, ei kyll oo kliffoi. Se duunaa ja väsää ja lukee ja konettaa. No mitä kissi vois muut tehdä, ku goisii hyvän safkan päälle... Ja sitt se vaa jaksaa vänistä siitäki. Vänisi se taas yälä jotai muutaki. Se oli vissii taas kääntäny väärää koipee, meinannu päästä ylös. Joteski se sitt pungers ittesä siältä kuiteski. Mua melkee nauratti. Sitt kyll lakkas naurattamast, ku mä vähä tsiigasin sitä. Kyll sitä oikeesti sattu. Eikä se silti ollu mulle ilkee, puhu vaa itelle rumei. Sain mä aamull taas heekkui ja sillee. Ja sitt se jakso heitellä mulle napikoita just niinku mä tykkään, ett mä joudun juaksee ja tappaa ne, ggggggggrrrrrrrrr. Mä oon taistelukissa, valpas ja notkee!

Ihan varpisti oon valpas ja notkee, vaiks se ei kai täss sillee näy >0< Huamisee!

--------------------------------------

Juu, kissani on yhtä valpas ja notkea kuin minäkin! No, ei nyt sentään loukata Vincentiä...

Päivän slogan: Jos olet vainoharhainen, olet ennemmin tai myöhemmin oikeassa!

Päivän biisi: I Need Drugs

Luettua: Tuija Lehtinen - Franseska, tyylipuhdasta lehtismäistä hömppää. Kaikki kuten hömpässä pitääkin. Rahaa, salaperäisyyttä, seksiä, rakkautta, vähän sitä ja tätä mausteena. Lehtinen on tavoittanut hömpän nykyaikaisen ytimen tehokkaasti. Helppolukuista viihdettä, käypää luettavaa siinä ruuanlaiton ja kotihommien välissä, ei aiheuta mielipiteitä, ei hyvää eikä pahaa mieltä. Sopii siis hömpän ystäville, Welhottarelle vain täytelukemista, ikävä kyllä. Kunnioitan kyllä leidin tuotteliaisuutta ja idearikkautta... Timo Sandberg - Pöllön huuto, kunnallispolitiikan sotkut aiheuttavat murhia - vaiko eikö? Sandbergin aikaisemmatkin rikoskirjat ovat olleet hyviä, mutta vielä vaan paranee. Eli Welhotar piti tästä. Rätväkkää poliittisten ambitioiden kuvausta eli mitä tapahtuu mm. säästämisen varjolla. Hyvää syrjäytyneiden kuvausta, erikoisia tyyppejä, asiantuntevaa poliisityön kuvausta. Erilaisia ihmissuhteita, inhimillisiä sellaisia. Ei paha, ei todellakaan. Kotimaisten rikoskirjojen kavereille ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Sandberg ei ole vielä ehtinyt urautua - tapahtumat ovat todellakin yllättäviä ja kytkennät mielenkiintoisia. Ihan pikkuisena miinuksena tämä monen helmasynti eli vähän liikaa  yksityiskohtien, vaikkakin mielenkiintoisten, sijoittamista tapahtumien väliin.

                              

                          KEHNOA KESKIVIIKKOA!

 

TIHKUU, TIHKUU, RAIVOA TIHKUU!

Minä en sitten näköjään pääse rauhaan tästä neuroketutuksesta! Kertokaa, oi toverit, mitä tehdä? Olen edelleen erittäin kranttu puhuteltava. Eilen olin äärettömän väsynyt jo kotiin tultua. Aivan väkisin sain sinniteltyä edes klo 19 asti - ja mitä tekee Kummisetä? Soittaa ja kysyy, aloitettaisiinko se yhden ohjelman käsittely. Arggghhh! Olin puolitajuton, ei hän ymmärtänyt ollenkaan. No, eipä tietty, ihminen joka nukkuu vähintään 8 h, mielellään enemmän joka yö! Aivan suvereenisti. Prletto. No, taisin sanoa vähän ikävästi. On pakko lähettää ihan kohta lepyttelyselvitysviesti, että saan hänet ohjattua koneen ääreen tällä ja ensi vkolla. Muuten näyttökansiosta ei tule sellaista kuin minun mielestäni pitäisi.

Niin, nukkumisesta. Lekurille tiedoksi, siinä 4.5 h hätäisesti. Olin nimittäin vahingossa kääntynyt jossain välissä väärälle eli oikealle kyljelle ja heräsin aivan tajuttomiin kipuihin. Olkaa ja jalkaa koski niin, että kiljuin ääneen. Lisäksi on ikävää, ettei kissiä voi ruuvata kesäaikaan. Nyt tekisi kyllä mieli, siis ruuvata ja täpöllä (kuten erästä nimeltä mainitsematonta yl:ä!). Tunti jatkuvaa märinäjoikaamista ja yksi vidhuilumerkkaus. Sitten oli pakko nousta. Ja kohta kissi menikin KUORSAAMAAN keskelle sänkyä. No, enhän minä enää siinä vaiheessa pääse uneen ja töihin lähtökin alkaa lähestyä. Voi kissin olemattomat kellit! Kun se kissisuihke on vieläkin ostamatta, eihän Kummisetä sitä muistanut viime vkolla. Täytyy mainita siitä tänäänkin...

Työtä tuli sitten eilen tehtyä taas silkan raivohulluuden voimalla. Joo, otin kaverilta toisetkin ylimääräiset hommat, jotka sain - hah - yllättäen tuotua jo viime vkon puoliväliin. Mitä ihmettä täällä oikein tehdään? No, aamulla istuskellaan kaffella. Sitten onkin taukojumppa jo aivan kohta. Sitten on tietovisailukokous eli kaikkien mahdollisten lehtien kysymysosiot. Kohta voikin lähteä ostamaan evästä - se ei ole työaikaa vaan lasketaan siihen automaattisesti miinustettavaan puolen tunnin ruokataukoon. Jonka jälkeen syödään ne eväät. Tätähän ei kukaan enää vahdi, kauanko siinä istutaan. Ja sitten onkin jo iltapäiväkaffet. Välillä pitää muistaa toki käydä sosiaalisena ihmisenä tiedustamassa työkavereiden kuulumisia, soittamassa omia puheluita, kopieeraamassa jotain tms. Näin saa onnistuneen työpäivän sitten loppuun. Vielä kun istuu vaikka vähän yli klo 16 asti, niin voikin paheksua Welhotarta joka lähtee klo 15.00 tasan, koska on tullut paikalle ennen klo 6 ja vääntänyt konetta täydet 9 h pitäen vain evästelytauon, lipittänyt yhdet kaffet ja käynyt hätätupakalla oikean kututuksen iskettyä! Lisäksi taksot on tilattu, kuten on tilattu. Piste. Eilen juuri puhuin kaverin kanssa, että ei tämä tällainen menisi missään ns. oikean esimiehen läsnäollessa läpi. Sikäli ikävää. Lähiesimies on mukava, oikein mukava. Mutta koska hän on noussut ns. muiden joukosta, edes johtajakoulutuksen käytyään hänellä ei ole tarpeeksi jämäkkyyttä puuttua tiettyihin asioihin. Valitettavasti. Meitä nimittäin on muutama, jotka ihan oikeasti tekevät töitä. Sinänsä tietysti hullua, että osa meistä on juuri näitä kivuliaita... Ylisuorittajia?

No, hölmö töitään laskee. En minäkään. Tiedän kyllä, miten saan näkymään kaiken mitä minä olen tehnyt. Kaikki eivät tiedä, se onkin heidän vahinkonsa. *erinomaisen kiero virn* Edelleen odotan, tullaanko tarjoamaan jatkoja. Olisi mielenkiintoista, jos olisi antaa se toinenkin vaihtoehto. Tyyliin: "Nyt pitää miettiä tuota asiaa, kun tässä nyt olisi tarjolla vähän muutakin!"... Ikävä kyllä, ei ole. Viimeistä hakemaani paikkaa haki myös 137 muuta henkilöä. Vähänkö tunkua rottahommiinkin. Ja joku puhuu työvoimapulasta. Ziitosta vaan, joo.

-------------------------------------

Purrrrrve, kaiffat! Mä nyt taas tajuu siis hei yhtää mitää. Mami goisii omituisii aikoihi taas. Epistä. Mä goisin ja herään ku se tulee. Ja sitt mä goisin piänet iltapäikkärit. Eilenki mä sitt heräsin ja olin taas valmis leikkii ja juaksee ja muuta. Mitä tekee orja? Tuijottaa ja haukottelee ja on ihan tattismoro =O Siis hei, jaksanu ees heitellä mylpyröit eikä aukoo mulle mun oveja. Ei, ei olleskaa hei hyvä juttu. Ja sitt se painu sänkyy hornottaa. Sammuki melkee heti. Ja heräs välill uikuttaa. Nuku siin sitte. Mä päätinki sitt joikasta sen taas kahdelt hereill. Sillo nyt vaan sattuu olee mun kalkonihinku pahimmillaa. Ja mä tarviin mun napikat, nih! Ja mun päiväeväkset. Ja vähä seurusteluu. Vaiks tais mennä tänä aamull överiks. Mami oli just pessy yhe snadi peito. Mua niin otti päähä, ett mä sitt vähä lirutin siihen. Eee, ihan vaa piänesti, siis. Eiks tää taas repiny sen sinne murinakoneesee. Ja katteli mua sillee oudosti. Rrrrr. Tarttis saada aikaseks se, ett mami olis mun kaa päivät. Sillo meill menee tooooosi hyvin. Molemmat pysyy kiltinä. Mutt tämmöne, ihan ihme juttu, ett sen pitää muka joka aamu painuu duunii, se on kyll iha vääri. Jonku pitäis kiältää semmone. Ett mull pitäis olla niinku omahoitaja päivisin. Ku mä kerta oon häiriintyny. Ja ku mamiskaki on. Kerta nih!

Kattokaa ny, tää on otettu viikendinä ku ollaa kaksistee. Nou hämminki siis, hei! Funtsikaa vähä tätä jutskaa. Mä goisin. Huamisee!

--------------------------------------

Tässä olisi paljon muutakin ajateltavaa. Taidan aloittaa työt, ettei tarvitse ajatella *virn*. Kaffetta kun vielä saisi, ziitosta vaan...

Päivän slogan: Työ on pysyvä rangaistus siitä, että Eevalla oli hetken kivaa!

Päivän biisi: Missä viisaaksi tullaan?

Luettua: Alexander von Schönburg - Tyylikkään köyhäilyn taito, ai että, tästä Welhotar piti ja yhtyy kovin moniin mielipiteisiin mm. työstä, vapaa-ajasta ja sen viettämisestä, autoilusta, matkailusta, ruuasta ja ravintoloista jne. Suosittelen ehdottomasti kaikille, erityisesti niille, jotka aikovat heittäytyä vaikka friikuiksi (tai ovat jo!), jokaiselle, joka auttamatta joutuu karsimaan menojaan sekä ihan kaikille vähänkin oravanpyörään kyllästyneille! Ajatuksia herättävää, viihdyttävääkin lukemista! Varsinainen uusköyhän manifesti (tämä on lainattu sanonta, mutta osuu ja uppoaa!). Todettakoon kuitenkin, että tämän suora soveltaminen kotimaan olosuhteisiin on melko mahdotonta, mutta ainahan voi etsiä vaihtoehtoja - itsellänikin vilahteli jo mielessä kaikkea vinkeää venkulointia. Tittamari Marttinen - Rohkeusleikit, juu, eksyin taas nuorisokirjapuolelle, ehh. Saan minä niitä lukea, saanhan?! Hyvä tarina sijoituskodista takaisin äitinsä luokse muuttavasta Ronjasta ja uusista ystävistä, joilla kaikilla on omat vaikeutensa ja tarinansa. Minä pidin - uskon aika monen nuorenkin pitävän. Ei mitään koristeltua kerrontaa, ei tosin mitään kovin kammottavaakaan. Lähinnä voisi kuvitella aidon elämän osaksi. Eli ei elämä ole eikä sen tarvitsekaan aina olla niin upeaa ja kaunista, kunhan joskus riittää niitä huippuhetkiäkin ja uskallusta heittäytyä uusiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin... Welhotar suosittaisi yli 10-v., jotka lukevat paljon. Hei, vähän vaihtelua tylsiin heppakirjoihin *virn*.

                           

                          TIHKUVAA TIISTAITA!

EHEE - TÄÄLLÄ SITÄ TAAS OLLAAN, PAHANTAHTOISENA KUTEN AINA!

Herjaamolta, huomenta! Lekureille heti tiedoksi, että kuka holisti nukkuu 3.5 h, lähtee sitten pirteänä 1.5:n luetun kirjan jälkeen klo 6:ksi töihin? TÄH? Prletto! Tämä asia EI jätä minua rauhaan. Lisäksi tässä ilmeni ihan pieni työongelma. Ei, minulla ei ole ongelmia. Minähän paiskin töitä niin maan perkeleesti. Mutta, otin nimittäin hoitaakseni ne työkaverin yhdet hommat, jotka sitten oudosti jäivät minulle. No, hoidin ne toki ja kuljettelen tuossa omieni mukana. Perstaina kävi ilmi, että työkaverit - molemmat - ovat viikon jäljessä omien, vähäisempien, töidensä kanssa. Ihmettelivät, miten minä pystyn. Kerroin, että suunnaton raivo ja ketutus antaa ihmeesti voimia. Samoin juoruilun ja rutinan välttäminen ja keskittyminen työntekoon. Lupasin tänään ottaa jotakin heiltä vielä itselleni. Pysyvätpähän ajatukset pois Huussin jengistä! Ja siitä toisesta jutusta eli o:sta ja o:sta, joista ei nyt puhutakaan sen enempää, eihän ,>

Eheehheh. Tarkistelin juuri vakoilusta, ei näkynyt heti ainakaan Huussilaisia osoitteita! Teitä valvotaan, pojat, ettekä koskaan voi tietää, mitä olen tänne viritellyt. Ette todellakaan.... eikö otakin päähän? Sen verran tuli vaihteeksi vilkaistua itsekin sivupalkkia, että 30.000. kävijä voisi jo kohta ilmoittautua. Runsaasti saapi hän kunniaa (ja halutessaan mainetta!). Ehkä Welhotar pääsee raapimaan jostakin jonkun pienoisen palkinnonkin... niistä romulaatikoistaan. No, lupaan ainakin yrittää etsiä jotakin ja ilmoittautuja saa vaikka valita! Eli 30.0000. kävijä sitten laittaa vaikka Welhotar-meiliin oikean nimensä ja osoitteensa, jos haluaa saada pöllö- tai etanapostia!

Muutoin eilinen inhokkipäivä eli sunnuntai vaelteli omia latujaan. Päikkäröin pariin otteeseen sellaisessa puolihorroksessa, siis melkein-unessa. Laadin jotakin tonnikalaa ja vihannesta, söin. Vincent vei donaristakin taas osansa. Eväät ei kun kehnonevat: HUOM! lekurit, tiedoksi taas! Kulauttelin menemään Pojan uhohtamaa kopio-SosaSolaa (HUOM! lekurit, sokeritonta!) vedellä laimennettuna - minä kun en pidä hiilihaposta. Belgarion pääsee lomille seuraavan kerran vasta parin vkon päästä ja avattu SosaSola ei tuolloin enää ole kuulemma hyvää! Niin että, kerrankin suostuin uhrautumaan ja juomaan sen pois. Jäks! BTW, kyllä pesukoneella on tässä huushollissa enemmän käyttöä kuin TV:llä. Ihan noinniinkuin tuntimääräisestikin *virn*. Saati sitten hyötykäytössä! Taas pyöritin pari koneellista ohimennen menemään. Mutta jos joku vaatisi minua elämään ilman Black Beautya, pistäisin hanttiin, pistäisin hanttiin oikein kovasti! Nih!

Tälle viikolle ei ole sovittuna mitään erikoista, vain äärimmäistä raadantaa ja itsekidutusta, joka aiheuttaa kovia kipuja. Jätin eilen piruuttani lääkkeet väliin, ei ollut tärkeää tekemistä. Kyllä jaksoikin särkeä, villu, ja vihloa! Nyt on vähän parempi aamumömelöiden jälkeen. Täytynee aikaistaa päivämömelöidenkin ottamista, että työteho olisi parhaimmillaan. Vaikka poistuisinkin kuvioista vuoden vaihteessa, jää ainakin näkyviin se, että huonon valinnan tekevät, jos minut ulostavat! En kehu itseäni, tämän voipi todistaa kapitalistinenkin tiedemies ihan kuulkaas tilastoilla. Taidankin joku kerta laittaa nätin esimerkin - ettekö te sitä halua? Ai ette vai, kylläpäs haluatte, ette vain tiedä sitä vielä!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta vaa taas kaiffat, kliffaa viiko alkuu kaikille! Mä täss taas oikee osaakkaa mitää kertoo. Eile melkee vaa lötkötettii. Tai mami jotai aina välill väsäs, välill se luki, sitt se otti semmosii kevytpäikkäreit =O Vähän niinku mäki. Mä kyll onnistuin goisii enempi. Sitt se oli kyll vähä vihaskana, ku mä heräti sen toss kahde jälkee. Mun miälest mun tartti saada kalkonii ja napikat. Ja seuraa, tiätty. Kuka sitä nyt yksin viättää aamuyötä, nii ett mamiska hereill vaa. Eikäs se uskalla mulle alkaa yälä mesoo, nii ett se nousee kiltist. Mitä ny vähä murisee, mutt se nyt ei mua pelota. Ainaskaa hirveesti. Eilenki se oli kilti, se jako mun kaa donaripuukin melkee tasa, fifti-siksti, nääs. Tänää se lupas, ett se ehkä laittaa sitä jääfisuu. Mä vähä luulen, ett meill ei paljo muuta oo. Tai on siäl kai roipentelii, mutt ku sitä syätii just. Nii, ett mamiska hei, jääfisuu, pliiiiiiiiis. Kummisetäki tykkäis, jos se taas tulee, hei, kuulitsä, heiiiiih!!! Mä jään tänne pikkusoffall nyt goisii, ku orja lähtee duunii. Tää soffa onki taas vaihteeks oikee mukava. Nois paris muus paikass dunkkaa joku ihme haisu, mami laitto sitä yäköttävää sinist mössöö (Ice Power, toim.huom.) johki... ei siälä voi joka paikass ees olla. Jäks!

Täss mä otan relaa soffan selkänojall - huamatkaa pään hiano asento. Siin on kans hyvä goisii ku näkee kaike! Mutt nyt mä jo meen, huamisee...

--------------------------------------

Jääfisu on tod.näk. vaihtoehto, todella! Palaamme asiaan, minä odottelen kaffen laatijaa tulevaksi.

Päivän slogan: Pidä Suomi siistinä - pysy kotona!

Päivän biisi: Loputtomasti samaa

Luettua: Kari Uoti - Rahapeli: pelipöydässä Kai Mäkelä, Welhottaren yllättävä valinta, vai... Täytyy myöntää, että Uoti osaa kirjoittaa sen verran selkeästi, että jopa minä ymmärrän, mistä puhutaan! Lisäksi tässä on sellaista tietoa, joka tavikselta (esim. minä) jää huomaamatta, vaikka lukisikin lehtiä. Eli kuka teistä edes myöntää kuulleensa Kai Mäkelästä? Suosittelen, jos ei muuta, edes yleissivistyksen nimissä. Kirja on suht. helppolukuinen ,D  Tuuli Rannikko - Surmakierre, eehheh, taloussotkuja täälläkin, muun seassa. Jenni Talvi selvittää jälleen. Ikävä kyllä, kirjoittaja toistaa kovin helposti tiettyjä maneereitaan eli kirjat eivät toisistaan juuri erotu. Näilläkin varmasti oma lukijakuntansa on. Welhotar lukaisi tämän tuossa aamuyöllä, kun ei muutakaan tekemistä ollut... menihän se. En suosittele kuin ao. henkilön ystäville ja sukulaisille.

                               

                 MAANANTAITA - PELKKÄÄ MAANANTAITA!

SE EPÄSHOSHIAALINEN WELHOTAR TÄSHÄ TAASH - TERVE!

Ähh, tässä se uni sitten taas oli. Vajaat 4 h. Heräsin kahden kieppeillä, prle. Minut oli jo herätetty aiemmin, pienen nukkumarupeaman jälkeen, Rautaristin alkaessa. Kummisetä siis, joka tarkisti, haluanko katsella leffaa. No juu en, olen nähnyt sen, se on hyvä, mutta kun ei nyt vaan innostanut. Welhotar tahtoi nukkua, jälleen sen lähes ainoan yön kun se on mahdollista. Arghhh! Nyt taas kissi piti omaa väninäänsä, halusi minun nousevan kääntämään kelloja, tietty. Pakkohan se oli nousta, keitttää kaffet ja riipiä vähän mömelöitä. Toivottavasti saan otettua vielä aamupäikkärit päivityksen jälkeen!

 

Belgarion oli eilen lounaalla. Sai muuta kuin kalapuikkeleita. Tein oranssibroiskusta (ajatelkaa, ostin kaksi pakettia 30 %:n alella, yhteensä siis alennus oli 60 %!) ja oikeista wokkivihanneksista, kookosmaidosta ja tosi tujusta chilistä thaikanaa. Njammmmmm! Oli muuten hyvää. Pitäisiköhän lekureita tms. kiinnostuneita varten kertoa, että öljyä tms. rasvaa ei käytetty, kookosmaitoa meni n. 1 dl! Haistakaa huilu, BTW! Sitten taas jälkkäriksi kaffetta ja kakkua (Welhottarelle 1 cm: n biitti), voitte haistaa tykönänne jotakin muutakin! Perkele, tulen vainoharhaiseksi ja minua vituttaa lievästi vieläkin! Meillä on kyllä mukavaa Belgarionin kanssa. Kummisetäkin istui siinä vähän aikaa jorisemassa ja muisteli, tietty, omia inttijuttujaan. Belgarionin Riksun hommat alkavat olla puolivälissä! Niin se aika kuluu, kun on mukavaa ,D Evääksi Poika sai tällä kertaa aitoja suklaacookies-jutskia paketin (niitä missä on vähintään 30 % oikeaa suklaata paloina! mukana, ei siis hippuina!).

 

Kirjasto tarjosi varauksensa ja sen lisäksi hyllystä jokusen kiinnostavan opuksen. Niillä selvinnee tämän viikon.  Pari kirjaa on lähemmäs tuhatsivuista eivätkä muutkaan aneemisilta läystäkkeiltä vaikuta. Ziitosta taas sinne tätsyille! En tiedä sitten, paljonko ehdin lukea. Ensi viikon aikana Kummisetä lupasi taas käydä kanssani läpi yhtä käyttöohjelmaa, josta minulla on vain erinomaisen ohkooset tiedot. En tykkää. Siis siitä ohjelmasta. Se nyt vain kuuluu tuohon opiskelujuttuun niin, että sillä pitäisi jotakin näyttömateriaalia sinne väliin värkätä. Ei kiva eikä yhtään mukava! Mutta ei siitä voi laistaakaan, ikävä kyllä. Seuraavalla viikkolla on neuropsyko, sitten taas lähiopetuspäivä ja – auts – samalla viikolla tenttipäivä. Ei myöskään kiva! Minut on näköjään ohjelmoitu toimimaan tehokkaasti. Ai niin, mutta se lyhytmuistin puute! Ja läskit, alkoholi ja tupakka! Enhän minä voi ajatellakaan mitään opiskelua, etenkään mitenkään järjestelmällisesti, saatikka siitä jopa erinomaisesti suoriutuen - enhän? Se kuuluu vain tervejärkisille, laihoille ja kaikinpuolin raittillle! En ole katkero, mutta kuitenkin. Vielä minä teen siitä ihmisestä.... sitä, minkä jokainen Welhotar jo syntyessään osaa. Eihän sitä virallisesti voi uhkailla mitään. Enkä tietenkään voi julkistaa hemmon nimeä. Kukaan ei tietenkään voi kieltää antamasta vihjeitä. Siihen ehkä palaan myöhemmin.... olen kiero ja kavala!

 

Taksoista taas sen verran rapottavaa, että toiminta menee aina vain omituisemmaksi! Viime viikolla muutamaan otteeseen taksi on odottanut minua 10 – 20 min. etuajassa. Eilenkin kaveri soitti, kun olin menossa alas odottamaan. Minulle oli ilmoitettu nouto klo 9.50, kuljettajalle klo 9.40. No, tottakai kaveri soitti, olenko lainkaan tulossa. Siis koppitakso soittaa – normitakso olisi tyynesti kuitannut jullikan ja minä olisin ollut ilman autoa! Toisaalta taas parina päivänä odotin 30 min – 1 h eli varmaan se tilastoissa sitten tasoittuu kohtuulliseksi, vai?!  Mitä veetua – ihminen on käynyt Kuussa ja erilaisia ns. toimivia ohjelmiakin on kehitetty (vai onko?), mutta Iisalamen välitys eli HMPK ei vaan toimi kuten pitäisi!

 

Ai niin, boikotoikaa Malmin Apteekkia, siis vanhaa apteekkia. Yritin käydä siellä hakemassa allegiramömelöt perstaina. Taksohan odottaa vain ja ainoastaan sen 10 min. Menin sisään. Vuorossa oli tiskin takana kaksi seuttia, joilla ei todella ollut kiirettä mihinkään. Itsepalvelupuolella juorusi omista asioistaan (juuh, minä kuuntelin!) kolme seuttia. Minulla siis oli oikeasti kiirus ja katselin etsivästi heidän suuntaansa. Pitkään katseltuani ja lopulta kysyessäni, ehtisikö kukaan palvella, eräs heistä erittäin vaikeasti irrottautui ja tuli kysymään, mitä haluaisin. Kerroin, että nyt se 10 min. invatakson seisonta-ajasta on jo loppu. Jos toiminta heillä on kuin vanhan ajan rautakaupoissa en tule enää koskaan asioimaan heillä, eivät kaverinikaan ja pitäkää aponne, ple. Rumasti sanottu, mutta jopa Yliopiston Apoteekista selviää aina 10 min. sisällä. Siihen ei vaan pääse viereen autolla. Joten Kummisetä hoiti eilen asian, minä vähän vuodattelin silmiä ja nenääni vielä vrk:n verran. Eli seuteille terkkuja! Asiakas voi yllättävän paljon vaikuttaa pienapteekkien toimintaan. Ainakin sellaiset kuin minä ja Kummisetä. Meillä on jatkuva lääkitys, käymme kuukausittain useammankin kerran asiakkaina. Tuolla emme enää asioi! Siksi, että palvelusta ei ole nykyään tietoakaan. Ikävä kyllä, koska kannattaisin mielelläni muutoin ao. apteekin toimintaa...

 

Särkyrapoa: Ei muutoin paha, mutta nilkat juilivat eilen taas täpöllä. Juu nou, liikaa kävelyä ja kun koivet välillä menevät väkisinkin vinoon, aina saaaaaaaaattttttttttuuuuuuuuuuuuuuuuuuu! Ja sitä sitten jatkuukin monta tuntia.

 

Pitäsiköhän antaa sille neurolle lokin osoite *virn*? Ehdotuksia otetaan vastaan mieluusti!

 

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut taas siälä muualla Lokistanias! Vähäks mull on taas ollu kissinpäivät *virn*. Juu, Poika nääs tuli käymää ja sen Reppu ja Stiflat. Mmmm. Ja mä sain olla sen viakus melkii koko ajan. No kerran mami nosti mut pois, ku Poika meinas pudota. Kilti Poika, se kiälsi. Mutt Mami sano, ett Pojalki pitää antaa tilaa ja ett kyll me kaikki sovitaa. Ja nii me sovittiinki. Mä sain sitt kunnoll raakaa broiskuu, huisin hyvää muute! Iha melkee parasta. Ja noiki söi sitä, mutt ne laitto sekaa sitä kilii ku alko aivastuttaa mua. Sitt me kaikki lotkotettii masut täynnä broiskuu ja levittii oikee kunnoll. Oli ihan kliffaa joo. Mutt mä sitt nukuin kauhee paljo, ett mä olin taas ihan intoo piukas sillo, ku mami meinas jo goisii. Ett siks mä herätytin sen taas aikastee. Mä en tajuu nyt. Se uhkas pitää mua hereill tänää koko päivän, ett mä goisisin sitt sillo ku se itekki. Huh – karmee uhkaus. Tarttee vissii painuu basee pakoo. Mutt varpisti se laittaa just sillon sen murinakonee päälle. Se pitää karmeet ääntä, en tykkää. Tai sitt se alkaa imureerata. Mä tiän, ett tänää on se päivä, ku se väsää taas kaikkee semmost, mist mä en välttämättä diggaa! Mä toivosin kyll, ett jos tänää sais jotai jääfisuruakaa. Mä tiän, ett noi kävi eile kaupois. Fisuu, broiskuu, hei-hei-hei ne toi mull sitä ihanaa pussiruakaaki jömiksee, jeeeeeeeeeeeee!

 

 

Täss mä otan tällase näytösposeeraukse välill – terkkui vaa kaikill leideill! Kliffaa söndaagii koko porukall ja huamisee!

 

---------------------------------------------

 

Krhm, näytösposeeraus, kyllä. Toivottavasti kukaan ei pyydä samaa Welhottarelta. Ei, ei niinkään häveliäisyys- tms. syistä. Tuloksena voisi olla pahoinvointia ja painajaisunia *virn*!

 

Päivän slogan: Elämä on kovaa – jos ei se potki päähän, se on ihan päätöntä!

 

Päivän biisi: Marraskuu

 

Luettua: James Patterson ja Andrew Gross - Kolmas aste, jenkkivauhtidekkarinaisia (sanahirvilö!), ei tätä muutoin voi kuvata. Auts, niin, jenkkitapaan - 60-luvun pahuus (lue -> mielipiteet, varsinkin vasemmistohenkiset) elää edelleen eli asenteellisuuttahan taas löytyy ihan tarpeeksi asti. Lukukelpoista tavaraa, mutta ei nyt mitään suurta kirjallisuutta. Siinä ruuanlaiton ja päikkäreiden välissä lukaistavaa eikä jätä jälkiä mieleen. Eli, ei siitä sen enempää. Ja vielä vähän kesken Norman Mailer - Adolfin linna, Mailerin tapaan melkoisen karmivaa tekstiä. Mitä Aatun lapsuudessa mahtoikaan tapahtua? Paholaisen kätyri tilittää kaiken - Hitlerin syntymää edeltävät tapahtumat, äidin oudohkon käytöksen, insestin mahdollisuudet ja lapsuuden sotaleikit. Oudon kiehtovaa tarinaa, pelottavaa, mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua! Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille - miten ihmishirviö syntyy... Herkkämieliset voivat jättää tämän hyllyyn. Welhotar pitää, tottakai, olenhan omituinen!

 

                               

 

                      SUMEAN LOOGISTA SUNNUNTAITA!

 

PS. Ketuttaa muuten tämä Vuodatuksen hidastelu klo 4 tienoolla - päivityskö???? Pletto!

KETUTTAA VIELÄKIN, MUTTA VÄNINÄ JA NUKKUMINEN AUTTAVAT!

No niin, Welhotar on nukkunut, nukkunut vielä vähän lisääkin. Ainakin 5 h, melkein 6 h – lähes lodovoitto. Olen ollutkin niin väsynyt ja kedhuuntunut ja vielä vaan väsynyt, että kai sen oli lopulta pakko iskeä. Kaivauduin vällyihin kirjan kanssa hyvin aikaisin. Vincent yritti vänistä jotain klo 1 tienoilla, kävin puoliunessa heittämässä viipaleen kalkonia ja sihisin ja uhkailin, mitä tapahtuu, jos minut vielä herätetään. Ei herätetty. Heräsin ihan itsekseni. Hyvä edes näin. Särkee edelleen, mutta heitin juuri aamumömelöt, joten ehkä se siitä taas.

 

Olen erittäin pahoilla mielin siitä, että en valitettavasti pystynyt eilen (enkä tänään ja huomennakaan) lähtemään Kirjamessuille, nyyyyyyyyh! Hirveästi teki mieli, mutta kun ajattelin sitä kävelyn ja seisoskelun määrää, oli pakko tukeutua realiteetteihin ja todeta, että en kertakaikkiaan pysty. En, vaikka miten haluttaisi. Lahjoitin lipun eräälle henkilölle Herjaamolla, jolla ei ollut mitään järjestettyä tekemistä vkonlopuksi ja joka ehdottoman varmasti lupasi myös käyttää lipun! Pari muutakin olisi ollut kärkyllä, mutta oli syntymäpäivää ja muuta tekemistä – eivät olleet täpövarmoja menemisestään. Siis ei! Halusin,että joku oikeasti todella käyttää tämän kunniakkaan  lipun puolestani. Ylläri oli, että S., jolle lipun sitten annoin, sanoikin juuri miettineensä mistä lipun saisi. Sukulaisensa kun esiintyy siellä myös! *virn* Meni siis oikeaan osoitteeseen. En tietenkään ottanut juuron juuroa, ilmaisesta lipusta, mutta kehoitin raahaamaan mukanaan kaiken kivan ilmaisroinan mitä irtoaa! Minä sitten toisinaan rakastan roinaa (ja sen kyllä huomaa, jos vilkaisee Welhottaren laatikoita – niitä on PALJON!)... Lippu on siis hyvissä käsissä, tämä kaikille tiedoksi annettakoon! Ja vielä, tämä on varmasti vaikea ymmärtää, mutta kun saan koipeni kipeäksi jo roudausreissulta (kävelyä 100 – 200 m), kuvitelkaa, mikä olisi tilanne ollut messukävelyn jälkeen! Eli Welhotar niiaa ja kiittää lipusta, samoin ystävä, jolle se lopulta päätyi....

 

Normiasiaa sitten. Tänään on – vaihteeksi ja yllättäen – vuorossa roudausretki. Helmet näytti tuottaneen eiliseen mennessä 6 varausta. Pakko siis turvautua hyllyihin(kin). Onneksi sieltä löytyy välillä aika mielenkiintoista ei-kaunokirjallisuutta, josta innostun myös helposti. Ai niin, Kummisetä on tulossa apuamaan minua. Kyllä tuo mies näemmä minut tuntee *virn*. Viikon aikana lähetin vain pari tulikivenkatkuista meiliä. Hän ymmärsi pysyä sitten kotonaan. Eilen illalla soitti ja varovasti kyseli, onko jo rauha maassa tentin ja lääkärin osalta. Olin jo Herjaamolla purkanut pahimman, joten lätistiin siinä sitten puolisen tuntia hänen hommistaan ja minun hommistani ja sovittiin jo ihan asiallisesti tämänpäiväiset toimet. Kaupoissa on ehdottoman pakko käydä! Belgarion on taas lomalla, sain hänet kiinni eilen illalla koneen äärestä. Ruokavaihtoehtoina olisivat (ennen kaupparoudausta) purkki donaria tai 4 kalapuikkelia. Belgarion tosin ehdotti kalapuikkeleita donarikastikkeessa, fiksu poika. Pähkimme tuotakin annosta, kunnes ehdotin, että jospa kuitenkin käväisen (haah!) kaupoilla. Liiterissä näyttäisi vieläkin olevan jotakin vihannespuolta halvennuksella. Ja minä tarvitsen porganoita, tuli  hirveä rakuunaporkkanahinku yhtenä iltana! Helppo ja halpa hinku ainakin toteuttaa...

 

Hörhö käväisi myös eilen hakemassa avaralainaa. Hän oli kovin ihmeissään siitä, mihin olen TV:n tyrkännyt! Sain kuulla yhtä ja toista,  mm. sen, että hän ei enää voi tulla katsomaan tänne urheilua. Kerroin myös hänelle ja hänestä erinäisiä totuuksia, lisäksi myös urheilusta. En toki maininnut mitään tästä Black Beautysta ja sen virityksistä. Siinä on nimittäin mies, joka ei ole koskaan koskenut PC:n, ainakaan sen ollessa auki ,D Onneksi! Ziitos, ihan kenelle vaan. Minä saan olla siis rauhassa kaikelta urheilulta piiiiiiitkän aikaa.

 

Tiedoksi, minua ketuttaa vieläkin, mutta nyt olen säätänyt toimintamallin tuonne Huussin puolelle. Se laukeaa vasta tammikuun puolivälissä! Siihen asti ollaan asiasta hys-hys =E

 

------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffarit! Heh – vähäks mä yllätin mamiska eile. Tai no nii, siis yllätin,  tota joo. Siis ei, mä en tehny sitä tavallist. Mä vedin pari snadii papanaa peitoll, ku en taaskaa ehtiny siält alta pois. Sitt seuraava pipana oli eteses ja loppu kunnon kakki siälä miss pitiki. Mä ajatteli, ett on orjall sitt puuhaa. Mitä viälä, mä sain taas kulla känätystä ja melkee väninää. Menin jo valmiiks sitt basee. No, ei mami sillee suuttunu, tuli hakee mut vaa vegs basest. Mutt sitt se hifffas, ett mä olin oksunu baseen. Ja sama uudestaa. Ja taas se hinkkas ensin basee ja sitt laitto murinakonee pesee sänkypeittoo! Miks varte? Mihi se siit kuluu, se peitto. Hyvät haisut vaa lähtee pois kokonaa! No, me sitt safkattii, eli mä söin vaa puukkiruakaa ja mami jonku jättee. Sain mä napikoit ja mami söi viälä jonku hetelmän. Outoo, se ei yleensä voi syädä niitä. Oli se hetelmäki outo.... (omenapäärynä/päärynäomena, toim.huom.). Sitt orja alko goisii. Mä vetelin viälä kissihepuleit ja mami jotai sano, ett anti olla loppu jo, se halus goisii vaa. Ja kyll se jaksoki goisii. Mä herätin sen välill. Kävi vaa pimees heittää biitin kalkonii ja kaatu uudestaa petii. Mitä mä sill voin. Jäin sitt venaa, ett se herää joskus kunnoll. Kyll sitä kestiki! Nyt mä oon saanu aamupalan ja napikat. Ja viälä mami heitteli mulle mylpyrää. En mä vaan jaksunu näin aamull viälä leikkii. Mä nyt tsiigaan täss sänkys, mitä toi skrivaa ja sitt mä alan vuarostani goisii. Ett näin meill tänä aamuna. Huamisee!

 

 

Täss mä oon vaihteeks taas bases, täst mamiska mut yllätti eilenki!

 

-----------------------------------------

 

Niin, näin meillä, mitenkäs teillä? Muistakaa herätä ensi yönä kello 3 tasan kääntämään kellot! Ehdottoman varmasti siitä on EU-direktiivi, että ne on käännettävä juuri silloin ja silloin siis on oltava hereillä! Nih!

 

Päivän slogan: Kyllä Malmillakin on kelloja käännetty jo pitkään – täällä on siinä vuosisatainen perinne!

 

Päivän biisi: Vieraskirja

 

Luettua: Oli pakko turvata oman kirjahyllyn perusmateriaaliin Stephen King – Tulisilmä, aina yhtä hyvä, kelpoinen tarina. Stephen King – Carrie, yhtä varma perustarina. Näitä jaksaa aina lukea uudestaan. Varsinkin nämä alkupään kirjat ovat huolellisemmin kirjoitettuja (ja myös käännettyjä!) kuin uudemmat. Lisäksi kerronta on jopa uskottavuuden rajalla. King on perustavaraa, ei kuitenkaan bulkkia! Welhotar suosittaa Tapsaa kaikille – ihan kaikille ;D Ja hei, tuosta toisesta King-linkistä pääsee kirjailijan kotisivuille - käykää ihmeessä!

 

                                   

 

                            LAMAANTUNUTTA LAUVANTAITA!

KETUTUS JATKUU TÄPÖLLÄ - HUOM. PÄIVITYS SISÄLTÄÄ RUMIA SANOJA JA VÄNINÄÄ!

Olen erittäin krantusti puhuteltava ihminen vielä tänäänkin! Hups, sanoinko ihminen. Ei enhän minä sentään ihminen ole. Sen ureaenkefalopatiaa sairastavan lääkärin mielestä olen läski, tyhmä, tupakoiva itsetuhoinen alkoholisti, joka on kuitenkin täysin terve =E Lähimuisti on heikentynyt (koska en tismalleen muistanut minkä kirjan olin viimeksi lukenut - hei, tiedättehän minun lukemistyylini!), vapisee (no tottamooses, tärisen kun hermostun ja raivostun - olisi pitänyt vetää pari purkkia pameja) ja mitä muuta vielä. Olen vieläkin niin raivoissani, että sattuu! Eilen jo päätin, että en edes päivitä enää tätä lokia. En tee yhtään mitään. Soitan tuonne Huussiin ja kerron, että en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Siitä seuraa ikävä kyllä se, että minut - taas - luokitellaan yhteistyökyvyttömäksi ja -haluttomaksi, mahdollisesti jopa sairaudentunnottomaksi (!) ja aggressiivikseksi yksilöksi, joka kyllä kelpaa mainiosti Herjaamon pätkätöihin. Eli parasta pitää lärvinsä kiinni, vaikka se onkin äärimmäisen vaikeaa tällä kertaa. VITUTTAA EDELLEEN!

Koska tottahan on, että tämän vuoden puolella on tullut siideröityä itseään äärimmäisen harvoin, 3 - 4 kertaa. Ihan vaan sen takia, että ei ole jaksanut edes hurvitella, ei varsinkaan lähteä mihinkään. Ei ole myöskään ollut ylimääräistä lovvoa käyttää juuri tähän tarkoitukseen. Syöminenkin - no juu - ei se kehnoa ole ollut, mutta oranssia, juu nou. Mitä on ollut tarjolla ja sitäkin säästäen. Jotekin minä olen aina mieltänyt neurologin toimenkuvan hiukkasen erilaiseksi - taidan todella olla väärässä. Perkele!

Tämä keskiviikon liveshow on saanut aikaan sen, että asia pyörii jatkuvasti mielessä, siis tämä raivo ja itkuraivo. Eilen linnoittauduin huoneeseeni ja tein töitä niin että en ikinä. En edes jäänyt kaffelle, söin 15 minuutissa. En juurikaan näyttäytynyt. No, siitähän puhutaan nyt sitten. Että mikä Welhotarta vaivaa?! No se saatanan vitutus! Yritin nukkua eilen vähän aikaisemmin, olen nimittäin myös äärettömän väsynyt. Paskan marjat - taas tuo alkoi pyöriä mielessä. Kertokaapa hyvä keino sulkea se pois mielestä, muuten sekoan kohta vielä totaalisemmin. Tai alan ottaa vähän ns. lääkitystä ,> Niin, nukkuminen  jäi 3.5 tuntiin. Erehdyin vielä jossain vaiheessa siirtämään koipea väärässä asennossa, kaamea kiputuikkaus, joka jäikin sitten juilimaan tod. pitkäksi aikaa.

Tämä on äärimmäinen väninäpostaus - en viitsi toistaa, mutta ei ehkä kannata lukea enempää! Sillä nyt ketuttaa vielä sekin, että olisi lippu Kirjamessuille. Minä niin kovasti haluaisin lähteä. Oikein kovasti. Mutta luulen, että en pysty. Tämä rassaa ehkä eniten. Vielä on aikaa muuttaa mielipidettä, mutta pahaa pelkään. Voin alkaa huutaa ja kirkua sekä itkeä kesken kaiken. Ziis, ehkä joku luulisi sitä daideeksi ja saisin jonkun upean palkinnon ,D No, ans kattoo ny!

Muuten, olen pelastanut Kahvikuppini julkiselta puolelta, se nököttää nyt pöydällä. Ensi viikolla taidan alkaa pakata tavaroita. Samalla alan kasata näitä muutamaa juttua, jotka olen tuonut tänne. Lähtö on lähellä. Ensi vko on rauhallinen. Näytöt ovat valmiina. Näyttökansion kokoan ensi vkon aikana. Seuraavalla vkolla tarkistan sen. Sitten on vielä yksi lähiopetuspäivä ja yksi tentti. Ja lopullinen näyttötilaisuus joulukuussa. Ajattelin jo välillä heittää tämänkin kesken. Jos ei Herjaamolta kerta minnekään pääse, anti olla sitten. Kyllä minä voin elää kaurapuurolla ja kissanruualla. *itsesäälin vingahduksia*

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta vaa, kissit! Ai, ett mami luulee, ett se elää kissinruuall? Sopii hei vaa yrittää, mä pualustan mun ruakii henkee ja veree. No, voi se saada vähä maistaa joskus. Mäki sain eilen donarii. Joteski mami syä aika useen donarii - onneks se hiffaa mutki aina. Ett meill on se diili, fifti-siksti niinku. Juu, orja voi elää sill kammopuuroll, mä en kyll siihe koske. Jäks! Se näyttääki hirveelt, ihan niinku joltai.... niinku vaa hirveelt. Ei paljo kiinnosta, ku se joskus kokkii sitä! Eile mä vedin taas rundii mun uude mylpyrän kaa, mami sai luvan heitellä sitä. Armollisesti siis niinku. Ja sitt mä vedin kunnon iltahepulit ynpäri-ynpäri-ynpäri kämppää. Tuli vähä niinku mekkalaa, ku jostai syyst partsin dörtsi oli jo boses. Mä hiffannu ekaks ja vedin päin dörtsii. Onneks mami ei nauranu äänee. Ei se kyll sattunu, mull on vissii kova pää. Nii ett sitt mä huusin ja revitin-raapisin ynpäri luukkuu! Oiskoha Poika taas tulos viikonloppun - mä en yhtää tiädä, ku toi ei oo puhunu mitää. Se vaa eilenki taas jupis ja raivoili iteksee ja parku. Mä sitt menin vaa basee kaikes rauhas. Parpi ku ei puutu noihi orjie asioihi miteskää. Ei kandee. Tulee vaa viälä hullumpii jutskii...

Täss mä oon kääntäny selkän kaikill hualill ja semmosill ja oon kissiunes ja uneksun isost biitist fisuu ja upeist kissileideist *kollivirn*! Kliffaa viikendii vaa kaikill - huamisee...

------------------------------------

Josko minä hakisin kohta kupin kaffetta ja linnoittautuisin täksikin päiväksi tänne saastaisen välinpitämättömyyteni kanssa.

Päivän slogan: Pari kynttä raakaa valkosipulia päivässä pitää taatusti lääkärin loitolla - ja ehkä myös ihmiset!

Päivän biisi: Here Come The Doctors

Luettua: Anna Kortelainen - Päivä naisten paratiisissa, mukava tutkimuksenomainen (ei liene luokiteltu tutkimukseksi?) selvitys tavaratalojen synnystä, naisten käyttäytymisestä ostoksilla, naisen ja perheen aseman merkityksen kasvusta, työnteosta, feminismistä jne. Erinomaisen kiinnostavaa ja viihdyttävää luettavaa. Mukana paljon lainauksia erilaisista ns. tavarataloromaaneista (mm. Zola, tietty ;D), runsas mainoskuvitus. Suosittelen kaikille, ihan vain yleistietoudenkin lisäämiseksi. Suomalainen esimerkki on tietty Stocka, josta löytyy paljon hupia. Welhotar piti osittain  eli kiinnostui lievästi, lievästi vain siksi, että todella inhoan tavarataloja ja shoppailua sekä yleensäkin ostosten tekemistä. Miinuksena kirjan koko - nidottu, iso opus, mahdoton lukea sängyssä ;D

                       

                 PERSMÄISTÄ PERJANTAITA!

AI ETTÄ KETUTTAA, KETUTTAA KUIN... KUIN... VAIN MINUA VOI!

No joo, on tämä yhtä perkelettä! Ketuttaa niin maan stanasti, ettei ole tottakaan. En tiedä edes mistä aloittaa. No juu, tentit meni ok ja kohtuusti, yksi pieni osio pitää uusia eikä tuota onkelmaa! Mokasin itsestäänselvyydessä, se tässä olikin pointtina. Murrrrrrrrr!  Ai niin, että kaikki olisi todella täydellistä, Vuodatuskaan ei suostu toimimaan! Ärrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

 

Mutta kaikki muut, joo, perkeletto! Neuro oli kiinnostunut vain läskistä, juomisesta ja tupakoinnista – tähän meni puoli tuntia! Sitten kävelin pari askelta. Puristelin eli näytin käsivoimia. Välillä kuuntelin MITÄ, MITÄ, MITÄ -hokemaa! Onko jäbä huonokuuloinen vai puhunko muka muuten niin hiljaa? T Ä H ? Tekisi niiiiiiin mieli kirjoittaa vastinetta, mutta tiedän, että siitä ei koituisi mitään hyvää. Taidan kirjoittaa sen, mutta lähettää vasta viimeisen ns. yhteenvetoistunnon jälkeen, joka on tammikuun alussa. Muutenhan jäpikkä ei taatusti saa mitään järkevää sanottavaa minusta. No, tuskin saa muutenkaan. Ja ennakko-oletus on jo se, että juu ei Kipupolille, ei eläkkeelle – ei siis yhtään mitään. Koko perkeleen selvitys näyttää olevan täyttä paskaa, nih! Tämän jälkeen aika neuropsykolle ja parille terpalle. Olisin päässyt psykiatrillekin, jos olisin halunnut. En halunnut. Nekin ovat hulluja. Villut – minä jään työttömäksi ja juon itseni hengiltä. Se on taloudellisempaa ja kätevämpää, lisäksi se on suhteellisen miellyttävä tapa!

 

Lisäksi taksoilla on taas minua vastaan jokin kampanja! Eilen odottelin kotoa noutajaa 20 min. Normitakso, joka taas ajoi pihojen kautta meille, jostain Taka-Mongoliasta oleva kaveri. Ei osannut edes oikeaan paikkaan kunnolla – piti suullisesti neuvoa vielä paikantimen lisäksi. Että Helsingissä, ej Espo, ei Vanta. Noutoa neurolta odotin vähän yli tunnin. Oi jospa joku kertoisi minulle, mitä hyötyä on tehdä viikon varaukset etukäteen? Luulin, että siinä on järkeä. Siihen asti, kunnes eilinen koppitakso sanoi olevansa vähän myöhässä, koska sai kutsun ollessaan Vantaalla. Ei jumalauta! Tänään noutaja meni taas vastapäiseen taloon, löysi sitten kuitenkin kotiovelle kun huidoin heijastinta ihan viimeisen päälle ja olin jo soittamassa. Koppitaksokin vielä, prle! Opastin Herjaamolle ja kerroin mistä kääntyä. Juu ei, ei hän siitä voinut kääntyä vaan ajoi välttämättä Päätalon kautta ja sanoi, että kyllähän siitäkin pääsee.  No pääsee, pääsee, jos haluaa kierrellä betonisikoja, siimalippuja ja muuta mukavaa. Ei helvetti, kun ei luoteta, että minä todella tiedän mihin olen menossa!

 

Nyt minulta kertakaikkiaan on mennyt maku joka asiaan, ihan jokaiseen! Minua vastustaa kaikki. Mistään ei tule mitään. Minua suoraan sanoen VITUTTAA niin ankarasti kuin olla ja voi! No niin, siinä on sanottu viimeisen 24 h:n tuntemukset täsmälleen. Lisäksi särkyjä ja unettomuutta. Kiitti vaan, taas!

 

--------------------------

 

Moihuamenta vaa! Mamiska on juu kettunen joistain asioist, ei nyt täll kertaa mulle. Onneks. Mä sain eilen taas heekkuu ja mulle oltii kiltei ja sillee. Mä sain nukkuu mamiska viakus, ku se otti päikkärit ja sitt viäl ku se nukku oikeesti. Joku sitä kyll vaivaa. Ei se mulle kertonu, mutt raivona se vähä oli. Sano vaa, ett ei oo kissinkall vihane. Ett näi. Turhaa siin sitt on niinku mitää tekee. Mäkää nyt osaa oikee mitää skrivaa. Paitti ett mull on hei ihan uus mylpyrä, semmone erilainen. Valkone, semmone piäni ku rullaa vinkeest ja jota voi purettaa kans ja ottaa kiini ja semmost. Eile mä onnistuin jo hävittää sen pari kertaa, mut kilti mami haki, vaiks oliki huanoll tuulell. Nii mä sain leikkii oikee kunnoll viäl illall. Oli kliffaa – uus lelu. Me tiädetä kumpikaa, mist se oikee ilmesty. Mamikaa ei muista =O Mutt kiva ku löyty!

 

 

Täss on taas mun basekuva. Mami sano, ett mun värit sopii hyvin basee, ni se laitto sitt toisenki. Ei oo tarvis nyt muit fotoi ,D Ja leidit voi kerätä must basekuvei *virn*. No joo, mä goisin varpist siihen asti ku mami taas tulee. Jos se ois sitt jo paremmall tuulell. Huamisee!

 

--------------------------

 

Tästä ei tuuli muutu kyllä nyt miksikään – ai stnattotturle ja kaikki mahdolliset rumat sanat samaan syssyyn!

 

Päivän slogan: Ylilääkäri ei ole ihminen, vs. eval ei ole vastaava erikoistuva lääkäri *hiihiihhhih* eikä myöskään ihminen, kandi on eläin!

 

Päivän biisi: Antaa vituttaa

 

Luettua: Lisa See – Lumikukka ja salainen viuhka no, niin, tuota – onhan tämä kaunista kieltä ja liikkis tarina, mutta ei oikein kuitenkaan Welhottaren makuun. Jotakin jäi puuttumaan. Sitäpaitsi, tunnen lukeneeni jotakin hyvin samankaltaista aiemminkin... ei pahalla, hömpäksi sopii. Minulle tämä ei antanut mitään. J. Pekka Mäkelä – Nedut, mmmmmmmm. Welhotar piti kovasti. Aikoinaan maasta paenneet neandertalilaiset palaavat takaisin ja ottavat haltuunsa osan maapalloa, josta seuraa yhtä ja toista ,D Mukavaa kerrontaa vanhan rokkarin elämästä jotenkin tutun kuuloisissa olosuhteissa, ihmissuhteista, shamanismista ja kaikesta mahdollisesta, myös ns. normiarjesta nedujen aikaan. Suosittelen – voipi avata silmiä. Voi tämän lukea toki ihan kertomuksena muiden seassa. Huom. en luokittele scifiksi, vaikka joku muuta väittäisi. Tekijälle kiitos kirjasta!

 

                             

 

                            TUHOTTUA TORSTAITA!

 

NEURO VAIKO EI-NEURO, VASTAANOTTO JA PUOLI PÄIVÄÄ VAPAATA!

Kotihuomenta vaan, eli odotan tässä lähtöä neurolle. Argh. Juu, suhtaudun mieli avoimena, mukana pari omaa listaa ja yksi yleisarvio ,D Lekurithan suorastaan rakastavat aktiivisia asiakkaita! Pahoin pelkään, mitä tapahtuu... No, eilen taas katsastin sillä silmällä avoimia työpaikkoja. Onhan niitä. Oletteko huomanneet, että varmaankin 2/3 paikoista on välitysfirmojen kautta tulevia lyhytaikaisia paikkoja. Nämä varmaan lasketaan tilastoihin, siis tietysti lasketaan. Eilen kuuntelin radiosta, miten ei koskaan ole ollut näin paljon työpaikkoja avoinna =O Joo, ei koskaan, hmph! Löytyi Welhottarellekin sopivia paikkoja, tosin vähän kauempaa. Mitenkähän kyytisossutsto suhtautuisi siihen, että kävisi töissä vaikkapa Riksussa tai Inkoossa (eivät todellisia esimerkkejä)? Ei se minua haittaisi, lukisin työmatkat läpeensä ;D Mutta maksaisivatkohan ne todella? Asiasta täytyy ottaa selvää, ihan noin niinkuin mielenkiinnonkin vuoksi. Periaatteessa heidänhän pitäisi tukea työssäkäyntiä kaikin mahdollisin tavoin...*iso virn* Taidan olla hankala asiakas kaikkien mielestä.

 

Tuli tehtyä taas eilen töitä, tosissaan. Ruokatauko n. 25 min. eväksineen, kaffeineen. Aamukaffe lentäen ja jokunen kerta tupakkatauko. Muuten heitin niska limassa menemään. Tänään koneeni siis seisoo. Armollisesti kiireiset luvattiin kuitenkin katsoa ja mahd. tehdäkin. Ziitos siitäkin vähästä! Olisi muuten ollut yökeikka tarjolla viime yöksi. Jostain syystä en kehdannut mennä. Olisihan sieltä voinut painua suoraan lekurille hyvin valvotun yön jälkeen ,D Olisi näyttänyt ainakin oikeasti väsyneeltä! Nyt olen sentään uinunut ensin 2 h, valvonut tunnin ja taas nukkunut melkein 2 h. Eli normiunet. Ikävä kyllä, tämä valvominen näkyy silmien alla, pussit ovat niin suuret, että ne voisi huoletta kääntää jo silmäpeitoksi. Lisäksi silmät ovat punaiset. Näytän krapulaiselta, vaikka en ole juonut, ziis, enää edes muista tarkkaan milloin. Siis suuremmassa määrin. Särky herätti keskellä yötä ja oli pakko hakea ylimääräinen särkymömelö, että sai vähän lisää unta.

 

Kummisetä on joron jäljillä. Minne lie eksynyt kissan hormonisuihketta etsiessään.... elukkakauppa sijaitsee nimittäin thaimaalaisen hierontalaitoksen vieressä *eheehheh*. Tänään setä on koulutuksessa. Ei ehdi hakea sitä suihketta.... tullaan sitten toimeen ilman. Minun mielestäni tässä Vincentin jutussa on taas kyse siitä, kuka on Pomo talossa?! Vincent on sitä mieltä,että hän määrää. Minulla on asiasta toisenlainen käsitys. Eli ei ihme, jos tässä hiukan riitaa tulee. Tämä on onneksi ajoittaista. Mutta todella olen sitä mieltä, että Minä olen emo ja haltija, Vincent on valitettavasti Toinen eli seuraava ennen kaikkia muita – tottakai!

 

Odotan vapaata iltapäivää! Jos minua ei rääkätä pahemmin, saisin ottaa pienet päikkärit, ihanat upeat päikkärit... ja sitten laittaa ruokaa eväkseksi ja illaksikin. Tänään pitäisi siis saada myös tenttitulokset puolen päivän jälkeen. Lupaan postata, jos menee läpi. Jos ei, märehdin sitä huomenna puolustellen itseäni jollakin oudolla omituisella tavalla, sopiihan tämä kaikille?

 

Tiedoksi vielä, Welhottaren konekanta ei kun lisääntyy! Nyt suoritin mitä mahtavimman investoinnin, 3 (-> kolme) juuroa lähes uudesta kelliradiosta. Se sijoittui optimaalisesti sängyn viereen, siihen tuunatulle yöpöydälle. Welhotar mieluusti kuuntelee raadiota illalla ja aamulla puoliunessa. Valtava hankinta, residenssi on koneistettu... raadio kuuluu hyvin ja ilmeisesti myös herättää. Jostain syystä tuo toiminto on minulle sivuseikka *virn*!

 

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut Lokistaniassa! Hei, me ollaa mamin kaa melkee kavrui. Mä suastuin eile menee sen viakkuu goisiinki. Tai siis se päästi mut siihe. Ja sitt me syätii donarii – se teki donarileipii ja mä sain pual puukkii iha itellee, njamsk. Kyll se jotai taas marmatti vähä, mutt en mä viittiny kuunnella. Jotai siit kuka on pomo ja sillee. Eiks se nyt oo ihan itestää selvä, ett  jos kissi on huushollis, nii se on sitt kissin huusholli. Höh! Mitä muuta toss nyt ees on funtsaamist. Törppö mami. Uskois nyt jo kerrall, mutt ku ei. Pitää laittaa kaikki pelii ja hyäkkii, ennenku uskotaa! Nytki mä haldaan tätä sänkyy ja oon mytänny kaikki peitot sillee sopivasti, ett täss on kissill hyvä mesta. Lyädääks vetoo nii kohta orja tulee ja silittää tän sänkyn ja laittaa sen nii hankalast, ett taas pitää päiväll itte kaikki järjestää. Orja tarviis kyll lisäkoulutust ja jotain kissispykologian alkeit! Se taas vähää aikaa oo tajunnu yhtää mitää. Nih!

 

 

Täss mä oon basess eile illall. Mami punki ittesä sinne ihan väkisi. Häiriin siis MUA, epistä. Mä vaan goisin siälä lämpimäs. Nyt ku alkaa olla tollane kostee ja vähä galsa, nii bastus on tosi kliffa vetää snadei päikkärei. Mutt se on taas huamisee!

 

--------------------------------------------

 

Päivän slogan:  Hörhö kävi eilen: ”Lainaa pari kymppiä!” Minä: ”OK, keneltä?”

 

Päivän biisi:  Epäonnisten liikemiesten helvetti

 

Luettua: Juu, toki tämä on luettu heti sen ilmestyttyä. Nyt piti ottaa se hyllystä mukaan ihan vain tarkistuksen vuoksi. Lisa Marklund - Prime time, eli ei ole pilaantunut vanhetessaan. Welhotar pitää. Melko raadollisia totuuksia lehti- ja TV-maailmasta sivuten myös naisen asemaa perheessä ja muita tärkeitä asioita. Niin ja tietysti sen rikoksen ja sen selvittämisen, se nyt ei minusta ollut niin tärkeää... Sanokaa Marklundista mitä tahansa, tämä on ihan kelpo luettavaa – ainakin näin iltalukemisena!

 

                             

 

                    KANNUSTAVAA KEKSIVIIKKOA?

 

PS: Pidättehän peukkuja sekä neuron että tentin osalta, joohan, jooko?!

KYLMÄÄ SOTAA KAIKILLA RINTAMILLA

On aika päästä sinne lääkärille! Koivet ovat särkeneet jonkun päivän nyt enemmän kuin ikinä. Lisäksi ne pettäilevät oudosti, eh. Ranteetkin juilivat. Mahdotonta nukkua kunnolla. Minä olen raato, en jaksa! Tod.näk. minut todetaan hyväkuntoiseksi ja työkykyiseksi. Jos näin käy, aion jättäytyä keinolla millä hyvänsä pitkälle sairaslomalle tai työttömäksi. Tämä on täysin hullun hommaa - minä myönnän sen. Ei tällaista tee kukaan järkevä ihminen. Kiusaa itseään huonosti palkatun työn eteen niin, että on poissa pelistä loput vuorokauden tunnit. Prletto!

Kylmää sotaa siis joka puolella. Kotona otettiin eilen Vincentin kanssa yhteen täpöllä. Harvoin hermo menee, mutta eilinen oli vähän liikaa. Kissa kuorsasi suureen ääneen päiväpeiton alla, viereiset kolme tyynyä huolellisesti merkattuna. Sen jälkeen alkoi raivari puolin ja toisin. Ja pyykkäys. Tänään Kummisetä menee hakemaan sitä helvetin suihketta. En minä jaksa kohta enää Vincentinkään kanssa, jos en saa olla kotona. Tämä ei ole reilua minua eikä kissaa kohtaan. Tahdon työhaluttomuuseläkkelle, lisäksi haluan kissanhoidontukea vaikealuonteisen kissan aiheuttamien ylimääräisten vahinkojen ja vaivojen kattamiseksi! KELA, huhuu, täältä tullaan ja tällaisista hakemuksista ei taatusti löydy ennakkotapauksia.

Kylmää sotaa näyttää käyvän myös tenttijämme. Hän lupaili tuloksia mahd. jo pe, viimeistään alkuvkosta, koska on lähdössä lomalle. Eli pahalta näyttää, koska mitään ei ole kuulunut. Josko haistattaisi silläkin hommalla kaikki ja pyyhkisi vain pissat lattialta!

Että minäkö muka pessimisti? Tässä ei ole vielä kaikki eikä tulekaan. Positiivisesti ajattelevat ihmiset ovat perheestä! Menkää ja tunkekaa ne pienet positiiviset ajatuksenne juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli syvälle viemäriverkostoihin. Mitä helvetin positiivista minunkin tilanteessani on? Ei yhtään mitään, ei niin mitään! Nih!

Lisäksi eräs taho ei ole vieläkään maksanut kirjoituspalkkioita. No joo, ymmärrän, ehkäpä heidän taloudenhoitajansa maksaa Sitten Joskus. En ole vasta odottanutkaan kuin pari kuukautta, lähes. Ei kiirettä, eihän. Mihin sitä Welhotar nyt rahaa tarvitsisi, eihän se mihinkään pääsekkään. Matkat ovat tällä viikolla loppu, siis ns. vapaa-ajanmatkat! Pletto niidenkin päätöstä.

--------------------------------------

Moi, kaiffat! No, juu, mami ehtiki jo taas kertoo kaike. Ähh, vähäks me muute eile tapeltii. Mamilkii on kunno skraadut ja purujäljet handuiss. Mua ei rankasematta rankasta! Ja arvatkaas hei mitä, se läppäs mua takamuksell, oikee hei kunnoll. Eiks sitä vois jo syyttää niinku pahoinpitelyst tai jostai. Ja sitt seki, ett laitto taas sen hurinakonee pyärii ja näytti mulle kaikkee pissittyy tavaraa. Eiks se ois niinku sitä spy..siis psyykkist pahoinpitelyy tai jotai? Ei paljo auttanu, ett viälä uhkailtii. Ja annettii kyll heekkui, mutt silti. Mä tiädä, miks mä sitt välill teen tollee. Mä vaan taas goisin ja päätin sitt käydä pissill. Kuka sitä lämpösest sänkyst lähtee kylmää kylppärii. Ku ei ollu nälkäkää. Epist niinku! Ja sitt toi orja kehtas kertoo koko jutksan viäl Kummisedäll, ku se kävi illall. Mua nolotti ja Kummisetä uhkaili mua kans. Seki sano, ett yksiö (mikä se muute on?) oottaa mua Hesys, jos ei tavat vähä parane. Ja hakee sitä dödöö sitte. Jäks! Mä tunnen nyt oloni kyll vähä niinku turvattomaks... ottaiskoha joku mut evakkoo, jos täss viälä käy huanosti =O

Siis niinku tällee mä goisin eilenki, mutt ton peiton alla vaa. Arvatkaas kuin hankala siält on mönkii jonnekki kauas pois, hei, niinku... Huamisee!

-------------------------------------------

Minä en jaksa muuta kuin odotella kaffetta!

Päivän slogan: Yritä edes hymyillä - huomisesta on tulossa vielä pahempi!

Päivän biisi: 15 kesää

Luettua: Klas Östergren - Gansterit, nimi ei siis kuvaa romaanin tapahtumia mitenkään osuvasti ,> Muutenkin tämä opus jätti minut melkoisen kylmäksi, ei oikein osunut tällä kertaa. En ymmärrä, miksi tästä naapurimaassa niin kohkattiin, tai kyllä, siis arvaan eli poliittiset kytkennät. Hassua, koska nämä ovat ainakin Suomessa olleet tiedossa vaikka kuinka kauan. Eli ihan kelpo kirjoittelua, mutta kun ei niin ei! Terhi Nikulainen - Rakkausmurha, heh, Myllylahti kustantamona yllättää positiivisesti =o Ihan kunnollinen, kotimainen dekkari! Ainoana miinuksena (ehkä sen esikoiselle voi vielä sallia) liian paljon tapahtumia liian lyhyessä ajassa sekä aivan liikaa henkilöitä sotkemassa suhteita. Pieni karsinta olisi ollut paikallaan. Muuten oikein viihdyttävää kotimaista murhatarinaa uudelta tekijältä, josta voi vielä tulla haastaja Arhipalle ja Pakkaselle... 

                           

                       TIKKUILEVAA TIISTAITA!

KAIKKI MUU HANSKASSA, EI MAANANTAI EIKÄ SÄRKY...

Ehheeh - tai ei siis naurata pätkääkään! Exähän oli "muka" katsonut, ettei Belgarion ole kotona. Juu, kännipäissään, prle. Poika oli kuulemma ollut nukkumassa. Ja vaikka ei olisi ollutkaan, mikä oikeutus hänellä on syyttää minua siitä, että olen muiluttanut tai yllyttänyt Belgarionin jonnekin? Soitin eilen sitten Belgarionille ja kerroin tämän koko tarinan. Oli vähän ihmeissään, siis että ketä oli etsitty ja mistä. Ei ensin ymmärtänyt lainkaan. Kun sain lähes sana sanalta selvitettyä tilanteen, sanoin vain, että kai hän nyt ymmärtää, miksi erosin isästänsä. Ei tuollaista seko-hämäröilyä kestä. Lisäksi exällä on muitakin omituisia tapoja, niistä joskus toiste. Ei paljon kiinnosta! Eli Belgarionin pitäisi nyt olla hyvässä tallessa omassa tuvassaan Riksussa, herätys on ollut n. 12 min. sitten ja meno lienee ennallaan. Erityiskoulutus on lähes puolivälissä, jee! Lomallekin pääsee taas ensi vkonloppuna, ellei erityistä komentoa tule. *puuuuh*

Eilinen menikin lopulta aika kepoisasti, vaikka nukkuminen jäi tod. huonoksi. Sain pestyä pyykkiä (ihana kone!) sekä esiteltyä kosmeettisesti imurille keskilattioita. Ystävä kävi kylässä, oli ihan mukavaa jutella ja juoda kaffetta kahden kesken. On nimittäin kivaa, kun joku muukin käy kylässä, eikä vain Hörhö ja kummisetä. He eivät ole vieraita, he kuuluvat lähinnä kalustoon - toisinaan, ikävä kyllä. Ruuaksi ahnehdin illalla perunoita ja kilon ruusukaalia. En siis syönyt koko kiloa, mutta keitin valmiiksi. Mussutin sitä siinä perunan kupeessa, vähän raejuustoa ja mausteita päällä, lisänä sienikastiketta. Olipa hyvää! Samaa on tänään eväksenäkin. Lisäksi omenapäärynä tai päärynäomena, kumpi se ikinä sitten onkin! Onko terveellistä, täh?

Muuten, niin, töitä on ja jäljessä pyyhitään. Ja kaiken muun lisäksi on vielä maanantai! Prletto. Aina on jotakin tekemättä, koskaan ei ole ns. ajantasatilanne. Tämä ei ole sellainen työ, jossa se olisi edes käytännössä mahdollista. Aina siis on kiire, ainakin vähän. Taidan taas siirtyä tänään katsastamaan hakemuspohjia. Lisäksi valmistaudun keskiviikon lekurikäyntiin. Ja sitten pitäisi... ai niin, lupasin olla pari päivää puhumatta niistä typeristä opiskeluista. Mättää vieläkin oma mänttiys, että Welhotarkin osaa olla tyhmä!

-------------------------------------

Huamenta, toosi hianoo huamenta, kaikki kissikaiffat! Meill oli eile vähäks pahaa ruakaa. Tai mä en siis ees syäny. Kaalii! Jäks! Mä sain sitt onneks puukkiruakaa, sitä hyvää. Mut hei, sitt kävi ihan mun suasikki-ihmine, mun Gummititi. Se on siis tosi kliffa leidi. Mutt enks mä mogannu taas. Siis joku tuli, joku kumma iski päähä. Mä puretin-hyäkitin sen handuu. Tsori, Täti, ihan hirveesti! Mä oon ihan kamalan pahoillaa ja mamiskaki viälä illalla vähä sano mulle, ett mä olin tuhma. Mä en vaa voinu sille mitää. Hei, jos ootte lukenu mun aikasempii juttui, nii tällee on käyny pari kertaa mamin kaa ja kerran Kummisedän kaa. Mamiihan mä raatelin oikee pahasti =(  Nii, Gummititi, voisinks mä saada anteeks? Mä lupaan ja vannon yrittää olla kilti kissinka, jookosta. Ku mami uhkas, ett sä et enää tuu käymää olleskaa, jos mä hyäkin-puretan-raapitan. Nii ja se lupas ostaa semmost  kissirauhoketta tai jotai! Ett jos sä kuiteski joskus taas tulisit? >o< Tää kissi täälä pyytää massullaa anteeks ja yrittää, hei oikeesti yrittää olla nätisti! Enempää mä en voi lupaa...

Eihä kukaa voi olla näi piänelle paha, eihä? Mä meen nyt viälä goisii ja vähä funtsii näit jutskii. Tarttee laittaa pää joteski kondiksee >O< Huamisee...

-------------------------------------------

Vincent, syytä olisi! Minun arpeni ovat vieläkin nähtävissä.

Päivän slogan: Minä synnyin tällaiseksi. Mikä on sinun puolustuksesi?

Päivän biisi: Spanish Caravan

Luettua: Hillevi Wahlin pakinoita - Paksu täti rokkaa tykimmin, keski-ikäisen paksuhkon (ainakin välillä) leidin mietteitä ja oivalluksia. Oikein suositeltavaa luettavaa, hihityttävää, ei stressaavaa. Ei sisällä laihdutusvinkkejä tms. ainakaan tosissaan. Lue, hihitä ja nauti suklaalevyn kera! Ari Paulow - Kahden tulen välissä, kotimaisen perinteisen vauhtidekkarin ystäville mukava tuttavuus. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, lievästi hupia, naisia ja viskiä mukana. Eli aivan käypäistä luettavaa, lievästi Welhotar vierastaa tiettyä asenteellisuutta tekstissä... Muuten tällaisen tyylilajin ystäville varma valinta Oulusta.

                              

                       MAHDOTTOMAN PITKÄÄ MAANANTAITA!

BELGARION ON HÄVIKSISSÄ, WELHOTAR ON KIPEÄ, EXÄ ON HULLU!

Aivan, Belgarion siis kävi täällä nauttimassa tekemästäni storganohvista ja lisäemmeistä. Keskusteltiin leppoisia, käkätettiin ja oltiin ilkeitä. Lueskeltiin ja otettiin kaffetta ja limekakkua. Poika poistui hyvissä ajoin iltapäivällä, koska oli imureeraamassa netistä muutaman gigan peliä ja yhden pelin jatkoa. Eli mylly oli pyörimässä n. vuorokauden verran. Meillä oli oikein viihtyisää ja mukavaa!

 

No, Welhotar nukkui juuri pisimpien uniensa keskivaiheilla, kun joku puhelimista soi. Vanha lanka siis. Exä sieltä soitti, lähes huutaen ja syytellen minua siitä, missä on Belgarion. Mitä minä olen tehnyt, mihin yllyttänyt Pojan?! Yritin siinä tod. unenpöpperössä selittää, että hän lähti täältä alkuillasta hyvinkin ja oli menossa Exälle. Sanoin, rumasti kylläkin, että Meikun puhelin on 4711. Hiljaa mielessäni ajattelin, että kohta 20-v. nuori mies saattaa, huom. todellakin saattaa lomallaan olla muuallakin. Siideröimässä itseään, naisissa, kaverin luona. Tai jossakin muualla, eli Malmilla on pari porukkaa, joita kannattaa väistää. En kai ole rasisti, jos reilusti sanon, että täällä liikkuu 5 – 7 somalinuoren porukka, jotka ovat hakanneet jo muutaman kaverin (mukana on ainakin yksi 18-v. tyttö) sairaalakuntoon. Aiheetta. Samoin täällä liikkuu samanlainen revohka nuoria manneja, jotka ovat syyllistyneet myös em. tapaisiin tekoihin.

 

Kyllä, siis ihan lievästi toki olen huolissani. Kunnes tuossa aamulla muistelin, mitä itse tein tuon ikäisenä. Kääk! Parempi, että en kerro. Liian karmeaa jopa Lokistanian kaiken nähneille kyynikoille ja epämääräisiä kuulleille korville. Tod.näk. poika on a) juomassa b) juomassa ja naisissa c) juomassa ja kaverin luona d) vain naisissa e) vain kaverin luona. Pahimassa tapauksessa hän on joutunut Itikseen juoppikseen. Parhaimassa kauniin naisen viereen Malmilla. Missään tapauksessa näistä ei siis kannattaisi olla huolissaan, saati sitten ihmetellä. Ajatelkaa nyt – mieshän on lomalla intistä! (Huomaatte kai,  että tällä postauksella yritän myös rauhoitella itseäni!)

 

Muutoin eilinen roudaus sujui kohtuuhyvin. Kirjasto tarjosi muutaman opuksen, otin pari, jotka olen lukenut – minulla on tarve lukea ne uudestaan. Sitten kiva Liiteri tarjosi vihanneksi ja hetelmiä roppakaupalla alle juuron! Hah, sain toiseksi viimoisen paketin ruusukaaleja, njam! Lisäksi hamstrasin kurkkua, chiliä, päärynäomenoita (tai omenapäärynöitä), porganoita.... olikohan siinä jo kaikki! Varmuusvarastoon fisupuikkeleita ja  oranssia roskaleipää eli pakkaseen menevää osiota. Lisäksi riisiä, perunoita, mausteita, donaria... Tällä elää viikon ja ylikin ihan reilusti! Hätäpakkaukseksi ostin halvennussiideriä. Sitten kun oikein alkaa ketuttaa tai Räsäsen kieltolaki (että se nainen osaa olla TYHMÄ) puree, meikällä on valmiina jotakin. Tietysti voin aina harrastaa myös jälleenmyyntiä, joka on Malmilla jo toimiva, hyvä ja vanha tapa.

 

Roudauksen jälkeen en enää pystynyt liikkumaan. En, vaikka olisin halunnutkin. Eli nippanappa sain storganohvin muhimaan ja riisit keitettyä. Sitten otin vaaka-asentoa ihan reilusti. Kerroinko jo, että perjantaina eka kertaa vasen koipi petti alta, nilkasta, täysin varoittamatta. Onneksi olin kotona ja sain kiinni seinästä ja soffasta. Nyt se on vähän turvoksissa, tod. kipeä ja oudon tuntuinen. On sitten keskiviikkona jotakin näytettävää neurolla. Ja kerrottavaa. Eivät liene kaivelleet kaikkia papereitakaan, täytyy muistaa mainita muutamasta iriitistä ja sen semmoisesta. Epäilen, että kaikella tällä saisi aikaiseksi diagnoosin. En tee sitä itse etukäteen, ettei tule mitään sanomista taas...

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrve, kaiffat! Mmmmmmm, Poika tuli sitt eile. Ja mä pääsin koko päiväks olee sen viakus pikkusoffall. Ja se oli mulle ihan hurjan kilti. Paaaaaaaaljo kiltimpi ku mami. Vaiks anto mamiki mulle oikeet lihaa, semmost lehmän lihaa, filettä se sano. Joo – oli njamskista! Ja sitt mä taas vahtisin Pojan reppuu ja nuuskuttelin sitä muutenki. Menin muute sen syliinki, siis melkee mutt en iha! Ja vähäks se varo, ett se ei töki eikä töni mua. Kilti Poika, oikee kilti. Mä sitt tykkään siit ja sen haisuist. Mamiki suastu ottaa mut yäks sänkyy, mä goisin sen polvitaipees tosi hyvin ja otin kunnolla ison ja lötkön tilan, nii et mami nukku ihan kiamurass. Mami muute uhos, ett se hankkii jotai suihkuu mua varte. Jäks! Mä tajuu, tuleeks se niinku kainaloihi tai tuukkii =O Kummisetä kuulemma hakee elukkakaupast semmost heti ens viikolla! Aika paha, mä tiädä taas yhtää ollenkaa, mitä tääll oikee on tapahtumas?!

 

 

Mutt hei, enks mä kuiteski oo aika söde - oikeestaa? Nyt goisitaa vähä ja sitt tehää jotai kliffaa. Huamisee taas.

 

-------------------------------------------

 

Minä nyt tässä vähän odottelen, milloin voin yrittää soittaa Belgarionille...

 

Päivän slogan: Toivottavasti itse ei vanhana enää muista, mitä nuorena tuli tehtyä!

 

Päivän biisi: En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa

 

Luettua: Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen... ziis, huutonaurua! Welhotar repesi ja nauroi välillä ääneen. Suosittelen ehdottomasti kaikille ruotsin kieltä rakastaville, suomenruotsalaisille jne. Lukekaa ja katsokaa mitä tapahtuu, kun huomaa olevansa vähemmistö vähemmistössä eli kansalaisuustransu! Ja miten asia lopulta ratkeaa erittäin mielenkiintoisella tavalla Iiiks ,D Paolo Coelho - Portobellon noita, mystinen tarina mielenkiiintoisesta, monikasvoisesta naisesta, joka saa jo kultinvaalijan maineen. Loppuratkaisukin on mielenkiintoinen. Opuksesta sinänsäkin voisi oppia jotakin. Ei tässä sen enempää - Welhotar suosittelee lukemaan tämän ihan itse! Kerronnaltaan omituisen erilaista ja monitahoista,  koko kirjan tunnelma on omalla tavallaan viehko.

 

                                 

 

                             SOPUISAA SUNNUNTAITA!

VAROITUS: TÄMÄ POSTAUS SISÄLTÄÄ VAIN VÄNINÄÄ (ainakin melkein)!

Welhotar on kipeä, erittäin kipeä ja raihnainen. Oikein tosissaan. Ei prle tämä ole mitään elämää. Koipien lisäksi ranteet ovat alkaneet oireilla – vaikuttaa oikein lopun alulta. Pitäisi jaksaa tänään tuo roudausretki ja vääntää jotakin herkkua vielä Belgarionille. Eikä pitäisi ihan kauheasti Pojalle valitella ja näyttää kipeältä. Täytyy ottaa ylimääräinen annos mömelöitä ja hakea aposta lisää. Voihan villu! Jos tämä tauti nyt iskee ranteisiin, se on todellakin perheestä. Mitä minä sitten teen? Tähän voi sitten lisätä valitusta, erinäisiä manauksia ja semmoista oman mielenstä mukaan, minä en enää jaksa edes sitä.

 

Yö meni taas äärimmäisen kehnosti, tietysti. Ei siitäkään siis sen enempää. Tahtoisi vain lepuuttaa sängyssä jokusen päivän, ihan rauhassa. Eihän se paranna, mutta olisi edes vähän parempi olo. Vähän. Enkä minä jaksa uskoa enää, että kukaan lääkäri kuuntelisi minua. En odota siis keskiviikon käynniltäkään yhtään mitään, en todellakaan. Jos tähänkään asti ei ole suhtauduttu vakavasti, miksi siis nyt? Ehkäpä sitten, kun jonakin päivänä sorrun Herjaamon pihalle. Toivottavasti joku ystävällinen ihminen sitten roudaa minut ongelmajätteenä pois saastuttamasta siistiä jalankulkutietä.

 

Tenttitulokset tulevat alkuviikosta, silloin on vuorossa väninää taas vaiheeksi siitä asiasta. Eikö olekin kiva, kun on jotakin odotettavaa tältäkin lokilta? Kannattaa siis ehdottomasti pitää suosikkilistalla: Sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava! Mikäli oma elämä kyllästyttää, voit lukea jostain vielä tylsemmästä ja vali-vali-valitusta harrastavasta oliosta.

 

Että jotakin kivaa pitäisi? No, Belgarion on lomalla ja tulee syömään torpan herkut pois päivän aikana sekä kertomaan hauskoista (!) sattumuksista. Helmet on luvannut vain 4 varausta, joten kirjastossa on käytävä ihan hyllyjä läpi ja löydettävä jotakin omia teelmiään parempaa luettavaa. Siivota ja pyykätä pitäisi – ne voivat odottaa huomiseen. Taidan ostaa tarjoomussiideriä ja laittaa ne jemmaan tod. pahan päivän varalle. Tai sairasloman. Sitten voisi vetää kevytkännit, ihan kalsarikännitapaan, mieluusti yksin ja puhelin suljettuna. Voisi sääliä itseään ja vänistä oikein kunnolla. Se olisi varsin terapeuttinen tapa toimia.

 

Eli täällä ei tällä kertaa ole mitään – menkää pois ja jättäkää minut kipuilemaan! Hush – ei täällä ole mitään nähtävääkään, Welhotar ikuvanhassa kauhtuneessa yökkärissä vaan, menossa kohta uudelleen pitkäkseen...

 

--------------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrve, kissit! Mite noi orjat, ootteks te kukaa huamannu, ett niill ois kans joku vaisto? Mä en tajuu nimittäi. Eile mami tuli himaa ja jotai se tossa väsäs. Ja sitt, iha yhtäkkii, rupes penkoo sänkyy. Mä nääs, tota, olin ihan snadist vahingoss merkannu, ku goisin ja viittiny mennä sitt laatikoll. Nii eiks tää suaraa kävele sinne, ota tyyny ja... enneku se ehti sanoo ensmäist rumaa sanaa, mä painuin viivana basee. No, se riipo koko sänkyn tyhjäks ja pisti osan räteist murinakoneesee. Mä yriti vähä tulla basest nii jo alko taas tulla rumii tekstei. Goisin sitt siälä koko yän! Aamull oli pakko tulla jolisee tänne, ku tuli nii kova aamuheekkunälkä. Vähäks toi yks tsiigas teräväst, mutt anto kuiteski kaikkee. Mutt kyll se sitt osaa puhuu rumei! Ja taas jotai jostai mist mä en uskalla ees äänee sanoo, se oli jo aika pahast, sano Kummisetäki. Sekää uskaltanu olla mun pualella. Meill alkaa taas olla vähä kireet fiilikset tääl torpass. Mä tän enempää nyt viitti ees sanella. Voi olla, ett orja ei skrivais kaikkee (toim. huom. Minä en sensuroi mitään!).

 

 

Toi laitto nyt tommose vanha foton. Sano, ett sillo mä olin viäl melkee kilti =( Nii ett pitäkää kivaa. Huamisee.

 

-----------------------------------------

 

Minäkinkö pitäisin kivaa – pois se minusta!

 

Päivän biisi: Särkynytsydämiset

 

Päivän slogan: Jos ei jaksa, ei jaksa - ja onko aina tarvettakaan jaksaa.

 

Luettua: Aloitettu eli kohta puolivälissä Sarah Waters - Yövartio, mielenkiintoista, erilaista kerrontaa sodanaikaisesta ja sen jälkeisestä elämästä Lontoossa. Lesborakkautta, pasifismia, kaikkea muuta mitä voisi kuvitella kirjoitettavan elämästä tuonhetkisessä kaupungissa,D Welhotar pitää ja suosittaa! Tämä sopii jopa mielentilaan - kaikki eivät voi hyvin psyykkisesti eivätkä fyysisesti, elämä on epäoikeudenmukaista mutta unelmoida voi missä tahansa.

 

                                     

 

                            LAMAANNUTTAVAA LAUVANTAITA!