Astumisraportti, pitkä matka Helsingistä Helsinkiin ja muuta

Kuten jo eilen lupasin, tänään seuraa siis astumista ja muuta siihen liittyvää. Opiksi ja ojennukseksi asiaan mahdollisesti lähiaikoina perehtymään joutuville *vinks*!

Eli - jouduin, piru vieköön, lähtemään duunista taas vähän ennen aikojaan. Syynä vain se, että arvoisa HKL, tuo yleisön palvelija, on ottanut käyttöön nämä kesäaikataulujen kesäaikataulut, eli juhannuksesta heinäkuun loppuun osa busseista ajaa vielä harvemmin. Käytännössä perehdyin siis useisiin asuma-alueisiin ja sain mahtavan kiertoajelun poikittain läpi stadin. Malmilta ensin 69:llä Pasilaan, josta vaihto 23:een. Tunnetusti molemmat ovat varsinaisia kiertolinjoja, jotka risteilevät sellaisia teitä pitkin, joita et ehkä tiennyt olevankaan. Aikaa meni ovelta ovelle 1 h 20 min!!! Julkimoilla! Tuossa ajassa olisi ehtinyt junalla jo harvinaisen pitkälle,> Myös henkilöautolla, tietty. Juu, juu. Olisin päässyt junalla keskustaan nopsasti ja sieltä vaikka ratikalla Ruskikselle. Mutta kun siinä olisi tullut sitä kävelyä, johon en kertakaikkiaan nykyisin pysty.

Päästyäni sitten Pohjallis- ja Kenkäkauppaan, joka onneksi on 23:n päättäri, pääsin itse asiaan. Onneksi jouduin odottamaan hetken. Näin nimittäin Tosi Miehen, vautsi, sellainen apuvälineteknikko, että olin heti valmis asioimaan Hänen kanssaan. Mutta ei, eipä käynyt tuuri *lähes nyyhkii*.

Minua palveli oikein pirtsakka tyttöihminen. Eli ensin stiflat veks ja sitten catwalkia eli näytöskävelyä, onko virheasentoja. Eipä ollut. Ja sitten itse astuntaan. Eli tytsä otti laatikot, joissa näytti olevan kuin vispipuuroa molemmissa. Tosin se oli ihan kuivaa ja miellyttävän tuntuista. Siihen sitten astuttiin, kumpikin jalka omaan laatikkoonsa, että jäi kauniit jäljet, joista hän sitten ne pohjalliset laatii. Eli ei vaikeaa, ei satu, ei mitään. Ja töhkä oli siis jonkunlaista kiinteytettyä vaahtomuovijauhoa. Yllättävän simppeliä! Pohjalliset, ainakin mulle, tulevat sitten paristakin eri materiaalista, koska kantaan tulee myös tätä iskunestoa akillesjänteiden takia.  Ai niin, sen verran vielä, että ei näissä koivissa hänen mukaansa ole sen ihmeempää kuin aivan lievää keskiholvin madaltumaa, joka ei sinänsä vaatisi pohjallisia. Ongelmallisemmat olivat hänestä juuri nuo akilles- ja peroneuskohdat, koska tilanne on krooninen. Eli pohjalliset sopivat kaikkiin kenkiin, ne voi pestä ja päällisen väriksi voi valita mustan tai beigen. Itse otin varmuuden vuoksi beigen, kun käytän aika usein töissä valkoisia sukkia (stadi tarjoaa, kuuluu ns. työvaatteisiin ,D). Käyttöikä on 1 - 3 v. Tytsän mielestä jo parin vuoden päästä kannattaa tarkistuttaa tilanne ja tietty, jos tulee jotain erityistä tai alkavat tuntua epämukavilta tms. Se siis pohjallisista! Palvelu oli oikein reipasta, asiallista, mukavaa - jäi vaan harmittamaan, ettei se namupala ollut mulle tarkoitettu. Ehkä seuraavan kerran.

Ja sitten kenkiin! Myymäläpuoli on muuten auki sitten vain klo 16 asti, mutta tytsä päästi minut sinne, koska kerroin näistä matka- ja työaikaongelmista. Sain siis samalla kertaa hoidettua koko jutun. Kenkiä oli mummomallista ihan hyvän näköisiin citykenkätyyppisiin asti. Ei kovin paljon malleja, mutta minulle riittävästi. Eli valitsin ihan kunnon kävelykengät, joissa tarrakiinnitys. Itsellä on jo lähes saman malliset Eccot, joten nämä eivät ole mitenkään omituisen näköiset. Oli paljon muodikkaampiakin malleja, mutta nämä sopivat tyyliini ihan nappiin. Ja ah miten ihanat ovatkaan. Aitoa nahkaa, tietty. Mutta sen lisäksi löytyi korkeutta ja leveyttä just sopivasti (myös kannassa). Sisäpuolella sen verran pehmukevuorta, etteivät saumat tunnu lainkaan. Tässä mallissa oli irroitettavat omat pohjalliset, joiden tilalle sitten voi laittaa ne itselle teetetyt. Kotimaiset, laatutavaraa - ja kyllä se näkyikin. Hintaa en uskaltanut edes kysyä. Kun on VALTAVA valmiina, pystyin kerrankin valitsemaan ihan mitä vaan...Se hyvä puoli edes.

Lupasin kertoa myös näistä vollotuksista. Ensimmäinen itku pääsi tosiaan tuon tytsän edessä. Osansa oli varmaan niillä hemmetinmoisilla kivuilla ja väsymyksellä tuon kävelemisen ja matkailun jälkeen sekä yleisellä kututuksella. Eli kun hän sitten sanoi, että pitäisi varata seuraava aika ensi viikoksi ja päivällä ennen klo 16. Yritin selittää, että se on mahdotonta, koska *ja sitten alkoi väninä*...selitystä...Tytsä sanoi ymmärtävänsä, koska oli itsekin ollut näissä hommissa ja sovittiin sitten, että saan stiflat suoraan mukaani ja pohjalliset postissa ensi viikolla. Eihän se ollut niin vaikeaa, eihän. Toisaalta, sitten illalla ajattelin, että miksi he vaivaavat muita sinne (jotka eivät valita tai vänise) kesken työpäivää uudelleen, jos sen voi hoitaa näinkin kätevästi. Vai onko kyseessä tilastointi, tulospalkkaus tms. työpaikassa noudatettava ohje.

Nyt kengät odottavat vielä kotona sisäänajoa ja pohjallisia ja asia näiltä osin siis kunnossa. Ja seuraava vollotus tulikin sitten kotona kun en enää meinannut pysyä tolpillani, kirjaimellisesti! Eli pötkölleen ja sitten kotihommiin, ple.

Mutta ehkä Vincentillä olisi jotain iloisempaa:

---------------------------

Puuuurrrrrrrrrrrrrmenta, kaikki komeet kissat kaikissa blogeissa! Kliffaa, ett Mustallakin on nyt oma blogi. Silläkin on aika kiva kotiorja, joka on duunannu tän jutskan. Mäki mietin, että alkasinks mä pitää omaa blogii, mut se menis vähän överiks. Mä luulen, ett se on parempi, jos mä seilaan täss mamman keskellä. Kaikki kuiteski lukee sitte mun jutskat, kun ei noi sen jutut oo oikeestaan mistään kotosin. Ei sille tapahdu mitään eikä se kerro mitään. Se vaan jorisee, ihan niinku himassa.

Mä oon taas päivystäny lähes jatkuvasti partsilla, kun on ollu kivat kelit. Mä oon goisinutki siellä. Mutt ykäämässä mä kävin yöllä taas olkkarin isolle matolle. Kaks kertaa varmuuden vuoksi. Niin ett mammalla on taas jotain tekemistä lauantaina, ettei se vaa makaa täällä ja häirii mua. Eilen mä taas yritin neuvoo sitä, kun se duunas safkaa - kalasafkaa. Riisii ja jotai. Mun mielestä mä neuvoin hyvin ja kovaäänisesti ja menin sitte vielä siihe hellan viereen työtasolle selittään asiaa tarkemmin. Jumankekka - mamma läpsäs mut vege siitä! Ja mä vaan hyvää hyvyyttäni kerroin, mitä sen pitää duunata ja mitä laittaa sekaan. Läpsäs - siis mua - MUA! Ei, ei oo palvelijat enää entisellään. Mä alan nyt jo miettii sopivaa rangaistusta siihen mennessä kun se tulee himaan. Vinkkejä voitte lähettää, kiitti.

AI NII - onneks toi mamma ei oo nyt ihan sillee kahjo ku tää leidi. Kattokaa ny, se on ihan ku mamma antas mulle safkaa ,D Mä pyysin mamiskaa laittaa tähän jotain, ku se ei oo vieläkää saanut niit fotoja!

--------------------------------

Valitettavasti Belgarion on unohtanut purkaa kuvat. Siinä on Poika, joka unohtaa kaiken, jollei kirjoita sitä vasempaan käteensä selkäpuolelle!!!

Nyt siis vain odottamaan viikonloppua ja vängertämään töitä. Eilen jo toivorikkaana katselin kotio tullessa taivaanrantaa, jossa mateli hyyyyyyyyyvin tummia pilviä. Ja kissin kakat, sieltä mitään ukkosta tai sadetta tullut. Kiva tuuli kyllä myöhemmin!

Eli työ suorastaan vaatii minua tarttumaan aseisiin (tai aaseihin)!

Päivän slogan: Se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys!

Päivän lekurimoka. Kyseessä 25-v. mies, aiemmin varsin terve, ei säänn. lääkitystä. N. vuoden ajan ollut ylimääräistä väsymystä. Vaikka nukkuu yöt hyvin, aamuisin tuntee jo itsensä väsyneeksi. Lisäksi huomannut, että hiukset ohentuneet. Kuukautiskierto säännöllinen, P 28, D 4 - 5 pvää. (Mies, jolla kuukautiset, etunimi XYZG, hmm, tuota, vähän ehkä erikoista...)

Päivän biisi: White Room

PIRTSAKKAA PERMANTAITA - PITÄKÄÄ KIINNI AJATUKSISTANNE!

Tunnelmat kiristyvät

Tunnelmat todella kiristyvät. Sekä töissä että kotioloissa, yllättäen myös ympäröivässä maailmassa ,>

Työssä yksi jos toinenkin on viime aikoina ollut närppeissään. Tuntuu, että Suuren Räjähdyksen makua on ilmassa. Töitä on niin, että näköä haittaa. Tässä on vielä pakko siis todeta, että jokaisella on liikaa töitä, tämä ei koske siis yksittäisiä henkilöitä vaan meistä jokainen on ylityöllistetty! Jotkut tekevät siitä hemmetinmoisen numeron, muut taas tekevät minkä jaksavat. Itse teen sen minkä pystyn ja jaksan, en ala mouruta työn paljoudesta, koska tiedän aika hyvin muiden tilanteen. Kun vielä tähän yhdistää jo aiemmin kerrotut "huonot kemiat", tilanne on melko räjähdysaltis. Kun sääkin vielä suosii eli työskentelemme kasvihuoneolosuhteissa, on vain ajan kysymys, milloin alkaa tapahtua. Pari kertaa täällä on ollut oikein kunnon huutoriita, jossa on osapuolet ovat syytelleet toisiaan melko mielikuvituksellisistakin asioista. Uskon, että on vain päivien kysymys, milloin taas alkaa tapahtua. Minä (kumma kyllä) en ole vielä kertaakaan saanut niin tarpeekseni, että olisin alkanut huutaa, kirkua ja syytellä. Tapanani on lähinnä villuilu, ei kovinkaan hellävarainen edes, mutta niin hienostunut, että alikehittyneen herneen omaava pitsiniska ei sitä välttämättä onneksi edes ymmärrä ;D Eli jään odottamaan tilanteen purkautumista - ukkosta odotellaan sekä fyysisessä että psyykkisessä ilmastossa. Tulkoon se pian ja puhdistakoon ilmaa kaikkialla!

Myös kaikki omat suunnitelmani tuntuvat menevän aivan perheelleen. Kun olen sopinut jotain jostakin, asia tyssää johonkin ulkopuoliseen sählinkiin. Olen valmistautunut siis tänään menemään koeastuntaan ja valitsemaan ne uudet stiflat, jospa niistä olisi edes vähän apua. Mutta - Sylikummisetä ei ole muistanut kalenterin olemassaoloa ja olikin sopinut keikan samaan aikaan, kun lupasi heittää minut autolla ao. toimipisteeseen. Eihän se mitään, rahan tarve on aina etusijalla. Mutta kun - minä en työpäivän jälkeen kertakaikkiaan pysty kykenemään kävelemään. Nyt pitää etsiä joku kiero yhteys jotain kautta ja käyttää julkimoita, joka kestää ainakin tunnin ja edellyttää siis myös kävelyä. Tiedän, että kun illan kähmeessä pääsen - jos pääsen - kotiin, joko itken ensin ja kaadun sänkyyn tai toisessa järjestyksessä. Pelkoa ja inhoa jo etukäteen. Lisäksi  piti samalla saada kokeiluun muistikampa, josko kotikoneeseen saisi vähän ytyä - no sekin nyt sitten jää. Jää myös Belgarionin lupaus lauantaina tsekata koneesta samalla pari muuta juttua, kun sitä kampaa ei nyt tulekaan...

Muutenkin tunnelmat ovat kireällä. Bussikuskit ovat ärtsyjä - lähes kaikki. Tänä aamuna törmäsin töihin lähtiessäni lehdenjakajaan, joka näytti olevan ainakin tunnin myöhässä. Odottelin hissiä, kun jakaja käveli portaita alas. Sanoin ihan terhakasti "Huomenta", kun tämä alkoi jo selitellä, ettei ole hänen vikansa, että hän on myöhässä ja kuljetukset eivät pelaa ja kiroili siinä reippaasti. Tuota, en päässyt siinä mihinkään väliin sitten sanomaan, että minulle EI tule lehteä, enkä aio tilatakaan. Kun sitten lopulta sanoin, että asialla ei ole minulle merkitystä ja kerroin em. asiat, tyyppi hermostui siitä, että minulle ei tule lehteä ja alkoi pitää jonkinlaista markkinapuhetta. Kerroin, että en tarvitse Erkon lehteä, jonka luen töissä ja jonka taso on vuosien mittaan laskenut kuin lehmän (anteeksi Ammuja! Tämä loukkaa nyt lehmiä ,D) häntä. Kommentti ärsytti jakajaa niin, että hän alkoi kovaäänisesti paasata "oman" lehtensä puolesta...Onneksi hissi tuli. Kiitettävää lojaaliutta jakajalta, mutta vähän oudolta tuo kiihtyminen tuntui. Siinä taisi sitten olla se aamun ensimmäinen purkautuminen!

Ja sitten on tietysti Vincentin vuoro purkautua:

------------------------

Joo, täälläkin ollaan vähän kireenä! Mulla on taas ykäkuutiset eli mä ykäilen noin kerran kuussa parin päivän ajan sinne sun tänne. Mä en aina ehdi vessan siiliin, vaikka mä  hirveesti yritän. Kun unesta herää ykättämiseen, ei aina ehdi. Nyt mä oon sitte ykänny partsin matolle, sille isolle, äsken pestylle. Sitten mä ykäsin yöllä kolmeen kohtaan tolle pitkälle käytävämatolle. Ja yhden kerran mä ehdin tonne veskiin asti. Onneks mamma ei suutu niistä mulle. Se on hyvä. Se tietää, että me kissat välillä ykäillään. Mut tähän liittyy kyllä semmonen jutska, että aina kun mä ykäilen, mä oon vähän sillee muutenkin erilaisella tuulella. Oiskohan mulla semmosia PYS-oireita, niinku mamma puhu jostain semmosista. Ett tulee eri tuulelle ja sillee. Post Ykä Syndrooma. Aika hyvä, eiks ookin?

Mä en oo jaksanukaan muuta kun lötkötellä. Ja pummata mamiskalta kalkkunajutskaa. Hihhiiiiih, tänään mä sainki kaks viipaletta! Jesh! Ja sitte yks mamman kavru kävi eilen äkkii käymässä. Se oli tosi kiva tätsy, mä yritin flöittää sillä "rapsuta mun massua" -jutskalla, mutt mamma ehti kertoo siitä,  pahus. No tällä tätsyllä oli tseba, kun se käveli vähän huonommin vielä kun mamma, niin se sillä tseballa rapsutteli mua ja mä sain purra ja raapia sitä ihan innolla. Oli se sitten toooooosi mukava täti - se kehui mua hirveesti, oikeen nätiksi. Sitte se kehu mun ääntäki *nostaa ylpeänä kuonoaan*. Kyllä mä OLEN sitte aika hiano kissa kun vieraatki kehuu. Ihan oudotki vieraat!

Oiskohan Reeti tossa liikkellä? Hei, kamu, kun näät, nii vastaile mulle. Jooko?

Mä lähden nyt kissapäivystämään, nyt ku ei enää ykätä!

------------------------

Juu, ja minä lähden katselemaan, josko niitä yhteyksiä löytyisi. Jos ei muuta niin keskustan kautta sitten! Huomenna raportti tästäkin - sama apuvälinekanava...

Päivän video: Katsokaa tarkkaan, mihin sairaalaan hakeudutte - palvelu joko pelaa tahi sitten ei!

Päivän slogan: Parempi 10 siideriä jääkaapissa, kuin krapulassa töissä!

Päivän biisi: Easy livin' (juu, todella sopivaa ,D)

Keskiviikon kälätyksiä

Keskiviikkokaan ei ole viikon hyvä päivä. Edessä kaksi vaivoin kestettävää ja vängerrettävää työpäivää ennen viikonloppua. Koko pitkä päivä edessä taukoamatonta työtä. Väsyttää ja kututtaa pelkkä ajatuskin. 

Käytiin Belgarionin kanssa eilen kirjastossa, josta sain tyytyväisenä hamstrattua lukemista ainakin viikoksi *taputtaa karvaisia tumppujaan* ja kaupoissa hakemassa pakolliset syötävät lähes viikoksi *tyytyväisenä huokaa*. Lisäksi Belgarion korjasi valolampun, joten aamulla keittiössä näkee taas lukea kunnolla. Ihana Poika minulla, en tulisi toimeen ilman hänen apujaan! Ja jos luet tätä blogia, älä nostele nenääsi, kosto on oleva suloinen.

Belgarionin lähdettyä tupattuna täyteen jäätelöä ja keksejä, meinasin jo heittäytyä lötköttämään kunnolla koivet ylösnostettuina. Ja katin kellit! Puhelin soi ja Hörhö halusi poiketa - no mitäpä siinä. Jäi tunti aikaa odotella Hörhöä, kunnes muistin, että useampi kohteeni Huutiksessa menee kiinni. Joten äkkiä käymään kohteet läpi ja meilailemaan ostajille, johon tunti hädin tuskin riitti. Hörhö kävi lainaamassa tarvitsemansa juomarahat ja häipyi onneksi saman tien. Piti vielä jatkaa koneella, ihan vähän vilkaista muutamaa blogia, ihan vähän vaan kirjoittaa yhtä juttua eteenpäin, ihan pikkuisen tarkistaa pari asiaa. Jotenkin se aika vaan vierähti eli oli ihan pakko sulkea kone, ottaa kirja ja painua pötkölleen. Jalkoja särki suht. kovasti, joten iltamömmöt vielä.

No, juuri kun olin nukahtamassa, puhelin soi ja Kummisetä halusi kutsua minut syömään grillattuja kabanosseja ja salaattia. Voi että, kumpa kutsu olisi tullut pari tuntia aikaisemmin. Oli ihan pakko kieltäytyä, kun en kertakaikkiaan jaksanut. Kiittelin ja hyvittelin - Kummisetä kuulosti nimittäin vähän loukkaantuneelta. Yritin selittää, että minun aikani on vähän toisenlaista kuin hänen eli herätys on 4.30 viimeistään ja pakko olisi vähän nukkuakin. No, hän yritti kuulema ymmärtää ja totesi, että "Tarjottu on!". Sen jälkeen sammahdin välittömäsi tosi syvään, herkulliseen uneen. Heräsin taas kännikkään. Nyt Kummisetä halusi puolen yön aikaan raportoida potkupallopelin lopputuloksesta, joka tietysti suunnattomasti kiinnosti minua (grrrrrrrrrrr). >/"&(! pääsi jatkoon, hei se pääsi jatkoon, tai jotain muuta yhtä kiinnostavaa. Torkuin ja annoin hänen selostaa. Lopulta puhelu loppui. Heräsin uudestaan klo 1 tienoolla kännikkän soittoääneen (joka muuten on Suuri ja mahtava....) uudelleen . No, Kummisetähän siellä taas, tällä kertaa kyselemässä särkylääkettä, kun päätä alkaa ihan kohta särkeä, voiko hän tulla käymään. Eihän siinä mitään, 10 m ei ole matka eikä mikään, joten sopii. Särkylääkkeen lainaaminen ja yleinen jorina kesti ainakin 45 min. Ei, en laskenut minuutteja, mutta nuokuin keittiön pöydän ääressä ikävänä ihmisenä. Yritin kyllä nätisti selittää, että minulla on aikaa nukkua pari tuntia ja edellisyönä en saanut nukuttua. Jostain syystä alkoholipitoisia aineita nauttineelle henkilölle tämä on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Lisäksi Kummisetä on kehittänyt oman vuorokausirytminsä oltuaan lähes vuoden työttömänä. Ikävää, mutta totta, eli huokaisin helpotuksesa hänen lopulta lähtiessään kotiin - tarkistin vielä, että kotiavain on mukana, ihan varmuuden vuoksi.

Eli ilta oli jotenkin rauhattoman oloinen. Nukuin kyllä kuin pieni sika ja herätyskello sai kerrankin töitä. Se soi nimittäin äärettömän harvoin ja nyt unessa en suostunut tunnistamaan koko ääntä ,D No, nytpä olenkin suhteellisen pirtsakka, ainakin näin aamusta. Luultavasti nuupahdan iltapäivällä totaalisesti.

Eilen mietiskeltiin työkaverin kanssa sitä, millainen työyhteisö tämä oikein on. Siis 20 akkaa samassa liemessä. Kateutta, panettelua, nokkimista, urkkimista, juoruilua... Olimme molemmat sitä mieltä, että pelkistä naisista koostuva työpaikka on, kurja sanoa, tosi ikävä! Meillä molemmilla on kokemusta miesvaltaisista paikoista ja niistä molemmilla oli pelkkää hyvää sanottavaa. Eli reilumpaa ja hauskempaa, parempi henki koko porukalla. Olemme molemmat tahollamme mietiskelleet ratkaisuja eli itsekin katsastelen tuossa työpaikkailmoja ja koulutusta, kaverini miettii omia ratkaisujaan. Minullahan ei siis ole ongelmaa - vieläkään ei ole tullut syösopimusta elokuun mahd. jatkoista. Jos ei jatkoja tule, olen vapaa kuni taivaan lintu. Jos ei velkaa olisi vielä jkv, jäisin työttömäksi eli en hakisi töitä niin aktiivisesti kuin yleensä enkä ottaisi keikkoja kuin hyvin valitusti. Kumma, että muutama ikävä ihminen saa aikaan reaktioita, joissa muut alkavat etsiä uusia työpaikkoja, miettivät vuorotteluvapaalle lähtemistä, eivät halua jatkoa työsopimukseensa jne. Nämä ihmiset eivät varmaan itse ymmärrä, mitä ovat tekemässä ja aiheuttamassa muille. Tätä ei voi kutsua työpaikkakiusaamiseksi, he ovat vain luonnostaan täysin itsekeskeisiä, muista piittaamattomia takamuksen nuolijoita, joiden työpanoskaan ei näytä olevan kovin merkittävä.

Yritän taas rauhoittua - Vincentin vuoro:

---------------------

Huomenta arvoisat kissat ja pikku kotiorjat! Mäpä goisasin tosi mageet kissaunet ihan aamuun asti. Ihan vaan sen takii, että Kummisetä oli yöllä, siis mun parhaana peuhuaikana, meillä käymässä. Musta se oli nastaa, vaikka mamiska nukkui pöydässä. Kummisetä jutteli mulle ja leikki mun kaa. Sitte se kehui mun komeeta jolinaa partsilla. Mun piti sitten vielä jolista vielä komeemmin. Sen mielestä se kaikui hurjan hienosti öiseen puistoon ja naapuritaloihin. Sitte Kummisetä yritti puhuttaa mamman antamaan mulle yöpalaa, mut ei mamma suostunut. Se vaan sano, että kissat ja ihmiset nyt ei vaan syö kalkkunaleikettä öisin, piste. Höh - mun mielestä ihan typerää! Onneks mä sain heti taas aamulla mun leikkeen. Miten joku voi maistua niin hurrrrrrrrrrrjan hyvälle, njam. Ai niin, eilen mä sain maistaa jotain ihan uutta jutskaa. Poika kävi täällä ja se söi semmosta kylmää vaaleenpunasta höttöä. Se tuoksu mun mielestä aika heekulle ja Poika vielä näytti sitä kuppia, niin tottakai mä nuolasin kunnon nokareet. Poika siitä pelästy, sitte se alko käkättää ja sano mammalle, ett toi kissa on  ihan kaheli. Enkä ole! Kyllä se maistu hyvälle, se oli mansikkajäätelöä, sanoi mamma. Mä luulen, että kun sitä seuraavan kerran on tarjolla, mä haluaisin ihan pienen lusikallisen itelleni kaa. Se kylmetti kuonoa, mutta tuntu ihan hassulta suussa. Jänskä juttu. Mä tahdon kokeilla sitä vielä!        

Mä sanoin mammalle, että mun tassutuksia EI jätetä ilman kuvia. Niin että tää on taas jostain vriiklipartista. Mutt ihan OK. Poika lupas laittaa sitte mun omia kuvia kohta. Sitte onkin ihan kunnon kuvia, saatte ihailla minua ihan oikeasti *itsetyytyväinen kissavirn*.

Painunkin tästä nyt parvekepäivystykseen - hyviä hiirikelejä!!!

--------------------------

Jeps, minä myös painelen töiden perään, suorastaan janoten tekemistä itselleni!!!

Päivän tehtävä: Hauskoja kissavideoita....;D

Päivän toivomus: Tulisi nyt se kunnon ukkonen, tulisi, pian - kiitos!

Päivän lekurimoka: Potilas flunssan takia vastaanotolla. Lääkäri sanelee: Oikean poskiontelon kohdalla epäilevä löydös. (Oisko kuitenkin epäilyttävä...)

Kesken oleva kirja: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (siis lopultakin Belgarion suostui muistamaan ja toi sen lainaksi....)

KEKSELISTÄ KEKSIVIIKKOA - KEKSEJÄ VOIPI TAAS YRITTÄÄ TÄÄLTÄ!

 

 

Hähää, sataa *hyppelehtii kuni kauris*

Sataa, joopa, mutta vieläkään ilma ei ole raikastunut eli pakkohan sen ukkosen on jo tulla tänään, onhan. En saanut unta eilen illalla (tai yöllä...). Oli hiki, kävin vähän ylikierroksilla ja mietiskelin muutenkin kaikkea mahdollista. Ja välissä näin unen, jossa Mies oli vielä elossa. Sen jälkeen nukuinkin enää pätkissä. Joten olen töissäkin "myöhässä", ainakin puoli tuntia, yleensä olen täällä jo ennen klo 6, nyt klo on jo 6.30, hui hirvitys ,>

Eilinen iltapäivä meni tosiaan jostain syystä ihan överiksi. Kun duunista ei tullut oikeen mitään, aloin lueskella blogeja. Huomasin taas innostuvani kommentoimaan, joten käväisin kommenteeraamassa ainakin 20 blogia, asiasta tai asian vierestä. Paha juttu, vähän kuin känniblogeja, kun meikä oikein innostuu, niin täältä riittää kyllä asiaa tai ei. Kotio päästyäni odottelin ensin Kummisetää, mutta eipäs sitten ilmestynytkään. Olin jopa laittanut oikein hellepäivän ruokaa eli liha-vihannespataa ,D Sitten tajusin, että Belgarion, poikani, kiven vartija, on tulossa tänään ja pitää saada kuvat purettavaksi hänelle mukaan. Joten käytin suuren osan iltaa kuvaamalla. Ai mitä? No ette varmaan arvaa - Vincentiä, tietty. Loput kuvat menee Huutikseen, kun on tuota rojua jatkuvasti myynnissä ja kyllä se huonokin kuva näemmä tuo enemmän ostajia kuin pelkkä hyvin kirjoitettu myynti-ilmoitus. Sitten tajusin, että kirjaston kirjat ja Belgarioninkin kirjat on luettu - apuva. Hirmuinen etsiminen hyllystä ja jesh, Frida Kahlon elämänkertaan tuli taas päädyttyä, vaikka olenkin lukenut sen pariin-kolmeen kertaan.

Ja sitten sitä unta yrittämään. Ensimmäisen tunnin Vincent jolisi, todella jolisi. Ilmoitin kylmästi hievahtamattakaan, että ruokaa tai leikkiä EI yöllä tule, piste. Ja outoa, jolina hiljeni vähitellen ja tunnin päästä oli täysin hiljaista. Taisi se kerrankin tehota. Aamulla sitten pummattiin kyllä senkin edestä. Taas käytiin  minun leipieni kimppuun ihan silmieni edessä. Että tuo kissa pystyy venymään...huh! Yritin tietty napata kuvan, mutta eihän se ikinä onnistu. Sillä aikaa kun nappaat kameran ja laitat sen päälle, tilanne on jo ohi. Eli ette tule ainakaan viikkoon näkemään varsinaista venytettyä kissaa...

No, Vincent itse taas kertokoon:

----------------------------

Hähhäää *kissakäkätystä*. Mamma on tyhmä, mamma on tyhmä! Kun mä sain postissa sen hiirulin, niin se mamiskan kaveri oli laittanut siihen viestiin, että tässä nämä hiirulit. No kun mukana oli muutakin tavaraa, mamma vaan ajatteli, että hän oli pyytänytkin yhtä hiirua ja yks tuli. Mutta arvatkaas, että mua nauratti aamulla. Mamiska veti kävelykenkiä jalkaansa ja toinen kenkä ei millään mennyt jalkaan. Jotain se manaili, että miten nenäliinoja voi olla kengissä. Kun se aikansa oli ähkinyt ja pungertanut tossa klaffisoffassa, sieltä kengän kärjestä löyty se mun toinen hiiru! Jippii - oisitte nähny mamman ilmeen! Se oli ihan hölmön näkönen. Sitte se jotain mutisi, että joo, oli avannu sen kirjeen eteisessä ja siinä varmaan tipahtanut. Joo, joo. Mamma tietää, mamma osaa, mamma sitä-ja-tätä. Kyllä mä olin tyytyväinen taas, kun mä huomasin, että noi orjatkin aina erehtyy välillä, vaikka ne mukamas tietää ihan kaiken.

No kivaa tietty, nyt mulla on kaks hiirua ja mä testasin heti sen toisenkin. Hitsin hyvä hiiru. Mä heittelin sitä ympäri-ympäri-ympäri ja hyllyyn ja kirjojen taakse ja joka paikkaan. Hyvä hiiru, yhtä hyvä kun se toinenki. Nyt mulla on paimennettavana kaks hiirua, ja jos toinen on häviksissä, niin mä heittelen vaan toista ja toi orja etsii toista sillä aikaa.

Hei Kummitustäti - voisin mä joskus tulla sulle kylään, mutta kun se Setä on vähän semmonen, niin mä en oikeen tiedä...Mitenkähän se kävis? Tykkäisitkö sä, jos mä tulisin? Mä osaan kyllä olla ihan nätistikin (mammoja saa kiusata, ei Kummeja, kun ne on paljon tärkeempii ,D) - ihan varmana osaan!

Näiiiiiiiin nätisti mäkin osaan olla! Kohta saatte ihan MINUSTA uusia kuveja *nostaa kuonoaan*. Tän mamma otti jostakin free clipartista, tääkin on jenkkikatti, vissiin. Ei niin komee kun mä, mutta aika siisti!

Ai hitsi, mä melkeen unohdin kertoo, että mamma teki yhden virheen eilen, nyt se on vähän raadellun näkönen. Hih ;D

---------------------------------

Joo, joo. Mamma teki virheen. Vincent lojui selällään, siinä asennossa rapsuta-rapsuta, jonka taka-ajatuksena on puren-raavin-teen kaiken....No, toki tiesin tämän, mutta siinä kuvatessani meninkin ja ihan pikkuisen tönäisin, että kääntyisi kissa parempaan kuvakulmaan. Nanosekunnissa oikeassa kädessäni oli kunnon raapimukset ja tosi syvät hampaanjäljet! Oikea käteni on siis saanut uskomattoman kunnian tulla raadelluksi. Valutin verta kissanmaan ja kissojen puolesta. Ei se kyllä hyvältä näytä, mutta on tietty jo paranemassa. Piruvie, että nuo hampaat kyllä uppoavat ällistyttävän syvälle!

No, joku vääntää jo kaffetta tulemaan, työ alkaa ahdistella. Pitää varautua iltapäivän kirjasto- ja kauppakierteeseen jne. Eli - nyt minä kohta menen, mutta ette te minusta näin helpolla pääse, ehei!

Päivän slogan: Kannata ydinvoimaa, saat jännittävämpiä lapsia!

Päivän lekurimoka: Lapsen korvatulehdusten jälkeen lääkäri kirjoittaa: Oikeaan korvaan laitettu liimakorva. (? Olisiko kuitenkin, että oikeaan korvaan kehittynyt liimakorva...)

Päivän biisi: Porvariston Hillitty Charmi

Päivän tehtävä: Mikä on Sinulle sopiva työ! Minullehan tuo oli näköjään,  nikottelua ja tuota, hmmmmmmmmm, krhm:

 

Your Career Type: Artistic

You are expressive, original, and independent. Your talents lie in your artistic abilities: creative writing, drama, crafts, music, or art. You would make an excellent: Actor - Art Teacher - Book Editor Clothes Designer - Comedian - Composer Dancer - DJ - Graphic Designer Illustrator - Musician - Sculptor The worst career options for your are conventional careers, like bank teller or secretary.

What's Your Ideal Career?

 

 

Maanantain suosikit

Haa - olen päässyt töihin asti. Mahtava suoritus. Kannustusjoukot huokaavat helpotuksesta ja odottavat iltapäivän koetusta. Itse kumartelen ja niiailen ympäriinsä tyytyväisenä itseeni. Bussikin oli ajoissa, tottakai, oli se mukava naiskuski - selvästikin HÄN on aina minuutilleen aikataulussa ,D

Otsikosta. Suosikit. Tuli tuossa illalla taas tsekattua blogilistaa. Varsinkin tätä kuumimmat nousijat. Ja kääk - taas neulepolkkaukset nostivat päätään oikein huomattavasti. Pelottavaa. Joku muukin jo jossakin blogissa ehdotti, että pitäisi lisätä kuvaukseen "Tämä ei ehdottomasti ole neuleblogi", ihan noin periaatteessa kannatan. Toisaalta, en nyt mitenkään halua olla ilkeä, mutta sitten oli taas eroa ja ihmissuhdeongelmia (kelläpä niitä ei olisi), urheilua (kääääääk) ja tuunausta (hmmmmmmm). Eikö meikäläinen siis saisi lokata. Pitää ihkaomaa valituslokia. Koska tämä ilmiselvästi on valitus- ja kattiloki. Sivuten välillä kaikkea muutakin. Minua (meitä?) ei ole vielä kategorisoitu. Mikä kammottava vääryys...

Vääryyksistä päästäänkin taas työelämään ja koipiin. Miten minä keksinkään tuon mahtavan aasinsillan *ylpeänä nostaa töpselinenäänsä*? Kesä näyttää aika kamalalta. Nyt suurin osa porukasta alkaa jäädä lomille, toimintoja supistetaan kyllä, mutta se ei täällä näy millään tavalla. Eli käytännössä, hommia on yhtä paljon, 3 vkon ajan meidän pitäisi tämän alueen osalta tulla toimeen puolella miehityksellä. Kivaa, hei! Stadilta kun  herui niukalti rahaa kesäsijaisten palkkaamiseen, mutta kun samaan aikaan yksi on pitkällä sairiksella ja toinen jää puolipäiväeläkkeelle, näihin ei juuri varoja tule. Tietääkseni. Joten yhä pienempi porukka tekee töitä yhä suuremman työmäärän alla. Tosin, itse Isopäällikkö on armollisesti antanut tarvittaessa luvan tulla töihin jopa lauantaina, jos on tarve. Ei, ei tietenkään maksusta. Lauantaina saa (HUOM! SAA)  tulla töihin, korvaus tunti tunnista vapaana. Ja sitä vapaata on melko hankala sitten pitää. Mulla taitaa olla tällä hetkellä ikuvanhaa lomaa 39 pvää, sen lisäksi 10 pvää. Ois aika kiva pitää kerrallaan. Käytännössä vain mahdotonta. Ei silti - itsekin tykkään pitää lomaa pätkissä, silloin kun oikein kututtelee. Ja jos tuo jatko nyt 8.8. jälkeen ilmaantuu, jään heti lomalle 3 - 4 vkoksi.

Josta pääseekin toisella mahtavalla aasinsillalla sairauskertomuspuolelle. Kun nyt Jussin aikana oli 3 pvää vapaata, eipä ollutkaan juuri mitään ongelmia. Melko kevyt lääkitys riitti. Ja tänä aamuna koivet olivat nätit kuni pienellä possulla. Nou propleemia. Ans kattoo huomenaamulla. Raportoin tilanteesta välittömästi klo 6:n jälkeen. Sama koipiaika, sama koipikanava. Eli edelleen vastusta jyrkästi fysiatrin mielipidettä siitä, että turvotus aiheuttaa kipua. Ei ple, aina kun kävellessä on sattunut pidempään, jalka (vars. vasen) alkaa turvota. Mutta kun se hyyppä ei kuuntele. Lisäksi kun olen valitellut jo toista vuotta vaivaavaa trocanter bursiitta (lonkan tulehdusta), joka on jo diagnosoitu ja johon olen saanut kortisonia, joka auttoi, ei tämä hyyppä ota sitä mitenkään huomioon. Koska tämä on oik. puolella, joudun siis paljon enemmän esim. kävellessä rasittamaan vas. puolta ja tukeutumaan siihen. Samoin tämä kiva synnynnäinen selkävika rasittaa oik. puolta, eli oikea jalka puutuu kävellessä eikä toimi kuten pitäisi. Mutta väliäkös hällä, erikoislääkäri on aina oikeassa. Ja minä tietty typerys taas menin sielläkin avaamaan suuni ja poistuin raivoissani paikalta. Pitäisihän sitä jo älytä ja näissä hommissa, että lääkäri pitää varovasti johdattaa oikean diagnoosin eteen eikä kertoa sitä itse. Muutoin tulee henkisesti niin turpaan kuin olla ja voi. Sinänsä yllättävää, että työarvaushuollon edellinen lekuri oli samaa mieltä minun kanssani. Kun kerroin tämän taas fysiatrille, hän sanoi, että ei tuommoista olekaan...Siis minulla ei voi olla kipuja hermo- ja jänneperäisistä syistä. Ei, vaikka toinen lääkäri on sitä mieltä. Voi =!"(¤¤# etten taas paremmin sano! No, tänään yritän taas työarvauskeskukseen aikaa. Pitäkää peukkuja, siis pystyssä, kiitos!

Puran raivon tasaantumiseksi Vincentin korpun tähän:

------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta kaikki! Mä en tajuu tota mammaa! Mä nukuin hirveen kivoja kissiunia koko eilisillan. Ja sitten se meni nukkumaan, kun mä aloin piristyä. No, heitti se hiirtä pari kertaa, mutta meinas nukahtaa siihen. Mä lähdin vähän omille retkilleni sitten. Mutta 1.30 aikaan mulle tuli hirmu tarve saada äkkiä kalkkunaleikettä. Mun mielestä se on jo aamua. Ja kissalla on oikeus kalkkunaleikkeeseen, jos kissa niin haluaa. Se on kissojen TES:ssa sanottu, niih! Mä sitten joikaisin oikein kovaa mammaa hereille. Kun se lopulta nousi, niin arvatkaas mitä. Se ei ees laittanu valoja päälle. Se otti mua vähän niskasta kiinni ja ravisteli ja sano, että nyt loppu rutinat just siihe, että yöllä ei jolista eikä syödä. Siis otti musta kiinni!!! Mä loukkaannuin ja menin saunaan mököttää *raju kissamöks*.

Sitte aamulla se nousi kyllä 4 aikaan, vaikka mä varovasti jo puol tuntia aikaisemmin yritin purrrista sitä hereille. Mä en uskaltanut enää jolista, se ois voinut ottaa uusiksi ton öisen jutskan. Sitte mä sain leikettä. Mut vaan yhden.  Mä sitte istuin surkeen näkösenä siinä toisella tuolilla pöydän vieressä ja katselin joka palaa, jonka se pisti suuhunsa. Sillä oli 2 voileipää, molemmilla 1 leike! Epistä. Se on niin iso, että se vois ihan hyvin olla kokonaan ilman leikettä ja antaa mulle kaikki. Ihan turha selittää, että se on liian suolasta. Mulla on iso vati vettä ja raksuja painikkeeks. Mä en nyt oikeen tykkää enkä ymmärrä! Kun mä sain sen leikkeen, mä menin parvekkeelle päivystään ja olin ihan hiljaa ja oikeen nätisti.  Mammakin siinä jo huomautti, että nyt sais sitte leikkiä ja jolista ja vaikka mitä, mutta mä vaan olin ihan rauhassa kun mä huomasin, että nyt sitä alkaa jo vähän harmittaa. Mitäs otti mua niskasta? Mitäs ei antanu kun yhden siivun kalkkunaa? Mä taidan ottaa yhteyttä meidän ammattiliittoon, josko ne vois vähän jeesata ja laittaa ton mamman järjestykseen! *tiukka kissakatse*

Ja mun mielestä meidän kissojen täytyis pitää yhtä ja pakastaa toisiamme eikä noita apulaisia ja kotiorjia, Näkeehän sen tästä kuvastakin:

-------------------------------------

Joo, Vincent vähän loukkaantui yöllä. Mutta ei se kyllä oikein ole, että 1.30 aletaan hirmu jolinalla herätellä koko torppaa yhden leikkeen takia. Myönnän, otin niskasta kiinni ja pidin pienen puhuttelun. Ihan nätisti. Mutta kyllä Vincent silti loukkaantui. Toivottavasti pääsen jo iltapäivällä taas armoihin ja ollaan kavereita. Muuten ei ole ketään kaveria, sniif.

Mutta - tapansa mukaan perstaiset kiireelliset odottavat ja kierrätysviikko, joten hommia on niin pirskaleesti. Palataan siis astialle.

Päivän lekurimoka: Keskustelee potilaan kanssa tupakoinnista, mutta kirjoittaa: 10 vuotta ollut lopettamatta (no, voihan sen noinkin sanoa ,D).

Päivän slogan: Valheella on lyhyet jäljet, jollei käytä väärennettyjä henkkareita.

Päivän linkki: No, ei näillä rakennuksillakaan ole kaikki ihan himassa, eli  outoa arkkitehtuuria. ;D

Päivän biisi: Summertime Blues.

MAANANTAITA KAIKILLE - MUISTAKAA, ETTÄ NYT ON VASTA VIIKON ALKU ELI OTTAKAA MAAAAAAHDOLLISIMMAN RAUHALLISESTI! 

Miksi taas pitää olla sunnuntai?

Tämä on taas retorinen kysymys. Mutta - nyt juuri kun jalat eivät enää ole turvoksissa ja on ainakin vähän viileämpää, alkaa sama pleen meno uudestaan. Työviikko iskee päälle. Jo keskiviikkona on kipeä, torstai ja perjantai on suorastaan taistelua. Perjantai-iltana pystyy enää kaatumaan sänkyyn ja vääntämään itkua...Inhoan koko  ajatusta, en jaksa enää ajatella positiivisesti, en ole koskaan ollut sitä sorttia muutenkaan. Torstaina pääsen sentään valitsemaan ne uudet stiflat ja otattamaan pohjallisia varten aihiot. Menee siis vielä aikaa ennenkuin ne ovat valmiit. Kaikki pitää  sovitella niin, että arvoisa Sylikummisetä voisi viedä minut autolla. En enää työpäivän jälkeen pysty raahautumaan Ruskikselle. Inhottaa kerjätä apua ihmisiltä. Onneksi Kummisetä sentään hoitaa postiliikenteen, joka on Huutiksesta johtuen meikäläisellä kohtuullisen runsasta. Niin, ja hoitaa kissapurut, jotka on pakattu tosi hölmösti eli en itse saisi niitä kyllä haettua. Ja Belgarion toimi ruokapalkalla kuormakamelina. Kiitos kaikille - muuten heittäytyisin lattialle ja alkaisin kirkua ja potkia - enpäs sittenkään, en taida pystyä edes potkimaan =(

Tämä oli siis aamuvalitus. Olisiko yhtään iloisempia asioita? No - kun aloitin tämän kirjoittamisen klo 5 tienoilla, oli aivan upea aamu. Istuin hetken parvekkeella pari isoa lasia auki (tätä ei voi tehdä usein, koska Vincentillä on hinku päästä hiipimään kapealle kaiteelle).  Eli aamu on todella hieno; on hiljaista, lehtikään ei värähdä, aurinko ei ole vielä polttava kuuma. Kasvit kaipaavat kastelua - kohta, kohta....

Pitää siis alkaa taas valmistautua ankean työviikon aloittamiseen. Katsastaa jotain vaatetta esille, kun kotona pitää kuteita tyyliin Riepu et Reikä. Laitella jotakin evästä mukaan. Ennen oli varaa syödä ruokalassa, mutta kun Palmia pistettiin pystyyn, hinnat ovat hiljalleen hiipineet niin ylös, ettei työpaikkaruokalassa enää kannata tai oikeastaan voi syödä. Laskin duunikaverin kanssa, että jos söisi siellä joka päivä, eikä edes aina sen kalleimman vaihtoehdon mukaan, ei olisi enää varaa ostaa ruokaa kotiin (eläimille, lapsille, aamu- ja iltapalaksi, viikonlopuksi). Lounaan hinnalla käyn jo kerran Liiterissä ostamassa kassilllisen ruokaa.

Tänään pitänee vielä yrittää vähän ruokota huushollia, vaikka jo siivoilin perstaina. Laitetaan taas kissin syyksi. Ei sentään, jostain syystä tupakeittiön huono puoli on se, että roskaa tuntuu tulevan aina enemmän, koska kaikki tapahtuu samassa tilassa. Laitetaan ruokaa, syödään, istuskellaan juttelemassa, leikitään kissan kanssa jne. Kukat tosiaan kaipaavat myös huoltoa. Jukka pitäisi katkoa ja laittaa juurtumaan - Sylikummitäti käski. Laitetaan, laitetaan! Ihan heti kun ehditään. Tässä on nyt tätä bloggaamista, Huutista ym. aamupuuhaa vielä. Älä hermostu!

Vincent vaatii nyt omaa vuoroaan, vassokuu, poju:

------------------------

Äh, mä mikään poju ole. Kolli parhaassa iässä. Nuori, notkea ja vastustamaton *hurmaava virn*. Mun oli pakko taas  purista toi mamma ylös, ei se muuten nouse näköjään. Mulla on siis täällä Huomattavan Tärkeä Tehtävä - ei ihme, että mamiska valkkas just mut. Mä oon hirmu hyvä herätyskissa. Ja sitte mä sain kalkkunaleikettä, njammmmmmmmpurrrrrrrrrr. Aamun ihan paras heekku. Ja sitte mä kiipesin mamman olkapäälle. Musta on kivaa olla puoliks siinä olkapäällä ja mamiska pitää mua pyllystä kiinni. Sillee meidän päät on ihan vastakkain ja sitte mä tökin mamiskan päätä ja me molemmat puristaan keskenään. Ja mä saan älynystyräpaijatusta. Ja korvarapsutusta, vasen korva on tärkeempi.

Sitte mä vedin aamuhepulit ja joikasin partsilla. Ai vinde, miten komee joilotus - kaikki taatusti kuuli mut.  Ja täällä kaiku ihan kun monta Vincentiä ois joikannu. Jesh - mä oon tärkee! Sitte mä heittelin hiirua ja hukkasin sen. Mamma saa etsiä. Mä en jaksa nyt. Mä oon ihan aamupoikki ja nyt mä meen tonne saunan yläpritsille. Siellä on hyvä viettää semmonen rauhallinen parituntinen, jos toi mamiska alkaa taas touhuta jotain. Mut jos sen touhut alkaa kuulostaa tooooosi mielenkiintosilta, mä pääsen sieltä huitsin noppaa megeen puuhiin. Mä oon hurjan hyvä pomottaan kotihommissa, jos ne ei oo niitä hurinajutskia tai moppipuuhia! Mä oon The  Boss!

Äh, mamma on taas ottanu ihan hyvii kuvii musta, mutt se ei laita niitä tähän. Ei se jostain syystä kuulema voi. Pojan pitää purkaa ne kuvat, kun tolla ei oo jotain !#(/! juttua, ei kuulu mulle. Mä haluun mun-mun-mun komeet, upeet kuvat tänne! Mutt kyllä toiki kelpaa, kyllä se varmaan jotain mun kissafrendii muistuttaa...No, mä meen nyt! Blogataan huomenna lisää, kun toi mammaki on veks, mulla on aikaa keksii kaikkee kliffaa!

--------------------------------

No on otettu Vincentistä kuvia, mutta en pysty purkamaan niitä tällä koneella, joten Vincent saa rauhassa odotella. Mutta kun se nyt on ottanut tuon tavakseen, että joka päivälle pitää olla kuva, mielellään kissikuva. Onneksi niitä löytyy, tää oli jostain free clip-artista, ettei tarvitse huolestua ,D

Pitänee tosiaan aloittaa aamupuuhastelut ennen hyytymistä ja ketutuksen alkamista!

Päivän slogan: Parempi virtsa väärään kuin suoraan housuihin.

Kesken oleva kirja: Michael Gruber: Luiden laakso

Päivän biisi: Poplaulajan vapaapäivä

SIIVOA SUNNUNTAITA KAIKILLE!!!

Näivettynyt olo

Muuten tätä fiilistä ei oikein voi kuvailla. Eilen oli kaikki aamulla vielä suurin piirtein ok, mutta päivän mittaan alkoi taas kututtaa ja särkeä. Lisäksi huomasin, että kaikki kaverit ovat todella jossakin jonkun kanssa (tai joidenkin kanssa) ns. juhlimassa. Minä makasin kissan kanssa kotona ja masentelin oikein kunnolla. Ryvin henkilökohtaisessa apatiassa, kaikissa mahdollisissa tapahtumissa jne. Eli oikein tyypillisen suomalaisesti, en kuitenkaan heittänyt huiviin paria pulloa kirkasta - ja tämä vain siksi, ettei sitä puhdasta, kirkasta viinaa ollut kotona enkä suostunut sitä diileriltä tuosta läheltä noutamaan. Meillä Malmilla tämäkin palvelu kyllä toimii vuorokauden ympäri! Mainoksena voisi heittää: "Vain soitto riittää ja olet kännissä jälleen! Kriisipäivystys 24 h/vrk"

No, Kummisetä kävi lotkaisemassa sen ainoan siiderinikin aamusella krapulapäissään. Tuli kuitenkin sitten omin eväin juhannuskylään  22.30 tienoilla. No juuh, onhan se ihan kiva jorista, mutta kun toinen on juonut 3 pulloa viiniä ja 4:s menossa ja on itse selvinpäin, lyhyenä aikanakin samat jutut toistuvat jo useaan kertaan. Ei minua koskaan ole häirinnyt se, jos jostakin syystä en ota alkoa ja muut ottavat. Olen riittävän hulllu ja omituinen selvänäkin. Mutta eilen alkoi ihan lievästi kututtaa. Olisi antanut nyt toisen oikein kunnolla rypeä itsesäälissä sen sijaan, että hilpeästi jurrissa kertoilee tarinoitaan. No, hän ilahdutti minua yli puolenyön,  joten sain sentään nukuttua ihan 5.30 asti. Ja kissi oli innoissaan, kun oltiin myöhään ylhäällä, leikittiin ja Vincent sai näyttää kaikki temppunsa.

Aaaah - vielä 2 pvää vapaata. Loistavaa. Ei ole pakko kävellä mihinkään! Jos ei siis halua ja minä en halua. Kummisedällä pitäää käydä pyykillä ja roskikset viedä...No ehkä jaan nekin eri päiville eli pyykit tänään ja roskat huomenna. Lojun ja nukun niin paljon kuin sielu sietää, ja sehän kyllä sietää. Ja ah toista iloa - ainakin nyt aamulla ilma tuntuu oudon raikkaalta, olisiko jo tulossa inhimilliset kelit.....

Vincentkin haluaa polkata:

---------------------------

Jep. Tämä on mun juhannuspolkka kaikille kissafrendeille - huomenta vaan. Meikä herätteli mammaa jo 3 tienoilla, mutta se kävikin vaan pissillä, mutisi jotain ja painui takasin sänkyyn, vaikka mä yritin kysellä mun aamupalan perään. No, kyllä se sitten tossa herättyään melkeen heti anto mulle kalkkunaleikettä, purrrrrnjamm. Ja hei, mä sain eilenki ylimäärästä leikettä kun Kummisetä kävi. Se ihan halus antaa mulle-mulle-vain mulle juhannuksen kunniaks heekkuja! Mä sitten näytin kaikki kovimmat kissihepulit, kissikirmaukset, hiirun heittelyt ja kaikki. On se kuiteski Aika Kiva Kummisetä, vaikka se aina tullessa sanoo mulle, että mä oon Malmin ainut lentävä lepakkosikakoira tai jotain muuta semmosta. Ei se oikeesti sitä tarkota, sillä on semmonen tapa, että se leikisti haukkuu mut ja mä sitte vähä puffaan sitä ja me ollaan tosi hyvii kavruja. Se on meidän oma leikkijutska *kissavirn*.

Mä vedin tossa jo aamujumpan eli hepulit ja hiiruheittelyt, nyt mä meen partsille päivystään peehoja ja öttiäisiä. Tossa alla on tommonen kuva, mä toivon, että mut ois kaa pelastettu tollee, mä olin vissii vähän liian iso, nii mä sain sitt ton ison maminki. Et sillee ;D

Nii siis, musta toi on ihan nätti kuva, toi on pentu ja ihan oikeessa paikassa nätisti. Mä sanoin mamiskalle, ett se vois laittaa ton kuvan, vaikka se vähän epäili, ett joku ei ehkä tykkäis. Mutta eihän tossa oo mitään kummallista. Söpö pentu turvassa  *kissavirn, iso*

------------------------------------

No, eipä tässä näy kummallakaan olevan mitään poikkeuksellista kerrottavaa. Nyt pitää käydä tarkistamassa meilit, onko kummitytön kuva tullut ja sitten vielä foorumissa, jätin sinnekin Vuodatuksen syntymästä ilmon. Ja Huutis pitää vielä tsekata. Puuhaa siis riittää, ihan hirveästi. Ja ruokaakin pitää laittaa. Huh - ja Itsenäisyyspäivän kiireetkin pukkaa päälle. Elämä on, siis rankkaa! ,D

Päivän slogan: Vincent on niin hyvä kissa, että jos olisi vielä parempi, niin olisi jo huono!

Päivän tehtävä: Tsekkaa kuuluisat ninjakissat - eikö näytäkin tutulta!?

Päivän lekurimoka: Jäänyt eläkkeelle vuoden alusta, lääkitystä jatkanut kuitenkin vielä säännöllisesti. (Siis, tuota oliko elintärkeä lääkitys tarkoitettu vain työssäolovuosien ajaksi, onko tässä kyse ns. luonnollisesta poistumasta?)

LAMAANTUNUTTA LAUANTAITA - LIPITELKÄÄ VAIN LIMSAA TÄNÄÄN!

 

Vapaapäivä, vapaaaapäiväääää *loilottaa ja horii kaffetta*

No nyt ei voisi aamu paremmin alkaa! On vapaata, kokonaista 3 päivää. Sataa, vaikka se ei vielä ole oikein raikastanut ilmaa. Edelleen on hikikii ja omituinen saunafiilis, tai ehkä enemmänkin sademetsäfiilis. Kunnon ukonilma olisi paikallaan. Lisäksi heräsin vasta klo 5, joka sekin on hyvin nukuttu. Pikakesäflunssa ei tunnu nyt aamulla ainakaan ihan kamalan pahalta. Särkee, mutta vain kohtuullisesti ja odottelen mömelöiden vaikutusta. Lukemani kirja on erinomainen ja jääkkärissä on ruokaa useammaksi päiväksi. Kaikki on kohtuullisen hyvin siis.

Ja sitten - tattaraa - minä olen eka kertaa sylikummi! Juu, juu! Ammujan eilinen viesti ilmoitti, että vasikasta tuli kuin tulikin Vuodatus. Ehdotin sitä, koska pitäähän nyt ylläpitoakin muistaa. Toivottavasti Ammuja nyt laittaisi sen viestin...että vuodatus.netillä on nyt kaima Vuodatus ja ihan tarkoituksella nimetty. Nyt vain suuri vastuu ja huoli alkavat painaa mieltäni. Kaikki kummin velvollisuudet, kasvun, kehityksen jne. seuranta sekä vanhempien tukeminen jne. Voi että minä tämänkin päivän vielä näin! En nimittäin ole koskaanikuna kelvannut edes kummiksi, saaati sitten oikein sylikummiksi. Ammuja-hyvä, olen kovasti otettu ja ylpeä *nostaa töpselinenäänsä*. Kiitos kaunis siskollesi ja muulle maatila väelle ja onnea ylpeälle äidille ja pusut pulskalle kummitytölle! Tulen muistamaan häntä jollakin erittäin kummallisella, jopa omituisella tavalla....kummilusikkaa tuskin kannattaa hankkia, eikä ehkä valokuvakehystäkään (ajatus olisi kyllä aika vinkeä, vai mitä?), oma kaiverrettu juomaämpäri? No, keksin kyllä jotakin ;D Kiitokset vielä kerran!

Ja sitten tähän Jussin viettoon. Minä olen sitä mieltä, että tämä nyt on vain kertakaikkiaan amatöörien ryyppyjuhla. Viettäisin tätä mielelläni vanhojen pakanallisten  perinteiden mukaan, kuten kesäpäivän seisausta pitäisi (vaikka se nyt oli tuossa aikaisemmin jo!).  Itse siis olen varautunut ns. juhliin 1 (lue yhdellä) pullolla siideriä - mietin vain, jakaisiko se 3 pvälle vai hurvittelisiko ja joisi kaikki kerralla. Lääkkeet asettavat pieniä rajoituksia alkon nauttimiselle, jollei sitten halua ryhtyä oikein kunnon sekakäyttäjäksi. Ruokapuolesta: en yleensä syö makkaraa, mutta kaupasta tarttui oranssina mukaan jotain makkaroita, joissa on ihan lihaakin (70 %) ja kai suht. vähärasvaisia (9 %). Maistoin yhden eilen - olipa muuten yllättävän hyvää. Eikä tosiaan mitään jauhosössöä, vaan semmoista ihan pureskeltavaa tavaraa. Muutoin on sitten taas erilaisia fisuja, broiskua, kasat vihanneksia,kookosmaitoa jne. Sen verran tavaraa, että on varaa valita, mitä tänään syö. No tiedän jo, että kallistun siihen fisupuoleen.

Ja palataaksemme eiliseen Vincentin lähes-karkumatkaan, hän tassutelkoot itse tähän kootut selityksensä:

-------------------------

Purrrrrrrjussia kaikille! Mamma taas horisee, ei mulla ole mitään seliteltävää. Eilen kerroin jo kaiken. Vähän mamiskan kaa illalla jutskattiin asiasta, että ei se oikeen oo turvallista pötkiä tonne rabaan yksiksensä. Kun joku voi vaikka napata mut enkä mä haluu kun olla täällä Kotona, kun mä olen jo tottunut ja tää on mun Koti *vähän jo kissaitkutusta*. Ja kun mä olen saanut nyt sen uuden hiirunkin. Ai että, vähän se on makee. Se on en verran snadi, ett mä voin itekseni viskoa sitä ja vaania ja sillee. Musta on kliffaa, ett mä saan ihan ite leikkii sillä tai sitten mamma  saa heitellä sitä mulle, että mä saan juosta oikeen kunnolla ja raapia ja purra. Kissaenergiaa, nääs!

Ja sitte mamiska anto mulle aamulla kalkkunaleikettä. Sen on melkeen parempaa kuin raps-kinkku. Mammalle kävi sitten vahinko, se oli jo duunannu omat leipänsä ja käänty leikkaamaan kurkkua ja paprikaa niitten leipien päälle. Käänsi siis mulle selkänsä ja se oli virhejutska. Mä hiffasin heti ja vähän jo ehdin puraisemaan niitä reunoja, mitäs laitto sillee roikkumaan - no, vähän se taas huomautti asiasta. Väitti niiden olevan sen omia leipiä, ehei, mulle kuuluu se sama kaikki kun mammallekin. Tästä asiasta ei neuvotella.

Nyt mä söin jo vähän riistajutskaakin ja leikin hiirun kaa ja Kummisetäkin käväsi, että on ollut aika touhupitoinen aamu. Taidan lähteä ottamaan pienet nokoset. Purrrrrrrrrr. Ai niin, tuossa alla olevassa kuvassa näette, mihin me kissat pystymme, puuuuuuuuuuur!

-------------------------------------------------

Jeps, on ollut touhupitoinen aamu, tosiaan. Ja jatkuukin touhuna vielä eli kämpälle pitäis tehdä jotain siivoustoimenpiteitä ja puuhastella muutakin pientä - tässä vapaapäivän ja lokoilemisen välissä...

Päivän slogan: Jos ei heilaa juhannuksena, ei miestä tiedossa aivan lähiaikoina!

Päivän lekurimoka: Tekstistä: Ollut putkimies ammatiltaan, nyt pääsemässä sitten putkityöstä eläkeputkeen.  (Putkesta putkeen, hyvä tuuri kaverilla!)

Päivän tehtävä: Näin Jussin kunniaksi voit testata, kuinka stressaantunut olet, siis normaalisti,D

Kesken oleva kirja: Joolz Denby: Billie Morgan

JÄMÄKKÄÄ JUSSIA JOKAISELLE - PITÄKÄÄ HOUSUT JALASSA JA VETOKETJUT KIINNI!!!

 

Valitusta, hampaiden kiristelyä, rävellystä

Tämän päivän blogi on tällä kertaa varsinainen valitusblogi. Mikä voi mättää niin kerta kaikkiaan yhtenä ja samana aamuna.

Jo herääminen oli karmeaa. Eli klo 3.00 kinkkuherätys - makasin lahnana hikeä valuen päiväpeiton päällä. Eikä se sängystä nousu mitään, mutta liikkeellelähtö. !"=#(>")##&¤#"> ja muita runsaasti lapsille sopimattomia sanoja. Eli en taaskaan pysynyt tolpillani, kirjaimellisesti. Sattui. Kovasti. Oikein kovasti. Johtui varmasti siitä eilisestä kirjasto-kauppa -hässäkästä, joka käytännössä tarkoittaa päivittäiseen liikuntaan n. vajaan kilometrin lisäkävelyä ja jaloillaan oloa pari tuntia. Belgarion oli onneksi mukana fillarilla, joten kassit kulkivat siinä kepoisasti. Uskonpuute kyllä tuli ja jo ääneen pohdiskelin taxin sponsorointia (taxi keskustasta kotiovelle maksaa 5.10 - 5.70), mutta pihinä akkana kärsin mieluummin kipua. Etenkin kun myös pihinä lapsena tunnettu Belgarion huomautti asiasta. Eli kävelin kotiin, vaikka hädin tuskin jalka meni toisen eteen. Väkisin ruoskin itseäni eteenpäin. Ilta meni vielä siinä yhtä sun toista väsätessä, snadeja kotihommia jne. Lepuuttamaan pääsin vasta 21 paikkeilla eli lukemaan ja koivet tyynylle. Siksi siis jalat aamulla muistuttivat lähinnä niitä ufo-kurpitsoja, tiedättehän, joita syksyllä näkee, sellaisia plittanoita. Eli nilkoissa oli ihan omat pelastusrenkaat, jalkapöydät taas muistuttivat tattien lakkeja.

No, kissalle raps-kinkku, aamukaffet ja mömmöt sekä lepuutusta niiden vaikutusta odotellessa. Ja sitten ulos ovesta. Ja "!=#("&/¤ vieköön, Vincent notkeana kissana livahti siinä sisäovea sulkiessani näppärästi ulos. No, minä välittömästi perään kassi ja laukku mukana, onneksi sain lähes niskasta kiinni. Vincent oli kuitenkin niin nopea, että ote luisti, mutta  näppini toimivat vielä liukkaasti, joten sain tiukasti kiinni hännästä. Tiedän - inhottavaa rääkkäystä, mutta se oli siinä tilanteessa ainoa keino. Eli hännästä kiinni ja kissan suoranainen heittäminen sisään. Ovien sulkeminen uudelleen ja vielä tarkistus. Vincent on jo pidemmän aikaa uteliaasti aina kurkkinut ovesta, kun joku tulee tai menee, mutta ei ole sen kummemmin yrittänytkään ulos. Liekö tämä kamala hellekeli sekoittanut kissiraukankin pään, mutta näin nyt kävi. Jos Vincent olisi päässyt rappuun, en olisi omin toimin saanut kissaa kiinni. Ja alakerrassa on vielä kaksi uloskäyntiä. Huh - kun pääsin sitten ulko-ovesta ulos, iski jälkitärinät eli polvet tutisivat ja sydän hakkasi sataa. Varsinainen peljästys tuli näköjään vasta jälkikäteen. No, miettiköön nyt sitten kotona, mitä mahtoi tulla tehtyä!

Ja valitus jatkuu. Käveleminen pysäkille teki edelleen kipeää, mömelöt eivät riittäneet eilisen maratonin jälkeen. Minulla on tapana olla bussipysäkillä mieluusti hyvissä ajoin, että voin hetken aikaa istua siinä penkillä. Niin nytkin. Odotin ja odotin - "!=#(#"!&"! - vuoro oli poissa välistä, eli kuski oli ilmeisesti aloittanut jo Jussin juhlimisen. Ei tässä mitään, liukuva työaika jne. Tämä  tapahtuu 1 - 2 x vkossa, aina sama vuoro. Aikaisemmin jo kerran tein valituksen. Pakko tehdä tänään toinen. Tuttavani nimittäin käyttää juuri tätä bussia, koska sillä ehtii hyvin vaihtamaan jatkoyhteyteen ja silti ehtii hyvissä ajoin töihin. Jos tulee seuraavalla, myöhästyy töistä 40 min. jonka hän joutuu aina tekemään sisään tai se otetaan palkasta pois. Lievää manausta siis kuului hänenkin puoleltaan.

Lisäksi olen saanut ilmielävän kesäflunssan - ota kesäflunssa, älä kesäkissaa! Kurkku on ollut kipeä muutaman pvän, jonkin verran nuhaa ja eilisestä lähtien hirveää kröhää. Tämä ei ole allegriaa, allegrialääkitys on päällä ja muillakin on samoja oireita. Toivottavasti tämä ei pahene, en kestä enää yhtään lisää mömmökuureja.

Taidan nyt lopettaa tähän nämä pahimmat tämänhetkiset valitukset. Mutta sitten päästään kevyesti yleisvalituksiin eli kestoaiheisiin.

Luin eilen erästä blogia, jota en linkitä vielä ilman henkilön lupaa. Hän kyseli siinä aivan yleisen kohteliaisuuden, jokapäiväisten käytöstapojen perään. Siis siihen, että ihmiset eivät todellakaan osaa käyttäytyä. Ovet suljetaan nenän edestä, samoin hissin ovet. Ei tervehditä. Katsotaan täysin ohi. Hän liitti sen työhönsä, mutta oikeassa hän kyllä on aivan noin yleisesti. En minä mitään ihmeellistä kaipaa, mutta sanon kyllä kaikille huomenta, bussikuskille kaa ,D, Annan vanhusten mennä ensin bussiin, avaan oven, jos joku on siinä samalla tulossa jne. Tämä kai on normaalia. Tai sitten ei.

Eilen töissä yhdellä kottaraisella oli joko väärä lääkitys tai pää muuten vain vinksin-vonksin. Ensin löi oven kiinni tosiaan aivan nenäni edestä. Toisella kertaa tuli utelemaan ranneketjustani: "Mitä sinä oikein sairastat, kun sulla on tuo ketju?". Ketju on paksu kultaketju, jossa laatta ja miesvainaani nimi, eli tämä on hänen perujaan, kuten tuo iso sinettisormuskin, jossa on hänen suunnittelemansa monogrammi. Hyvin tyypilliset Malmin valkoisten kaaleitten roinat. Tuon kysymyksen kuullessani menin ihan hölmöksi, sitten vastasin, että olen bimbo. Leidi ei kuullut kunnolla tai lääkitys oli todellakin väärä, koska hän vielä kyseli lisää asiasta. Lopulta yksinkertaistin asiaa ja kerroin totuuden mahdollisimman selkeästi ja lyhytsanaisesti. Hmmmmmp - varmasti minä sitten näytän niin sairaalta......Ei siinä laatassa kylläkään lue, että nilkat ja selkä sökönä. Tarkistin juuri äsken.

Karkulainen blogatkoon - selityksiä ei suvaita!

----------------------------

Niin, tuota *äärimmäisen häpeävä kissavirn*, katsokaas kun sieltä rapusta tuli hajuja, ainaski kaks kissaa, varmaan yks koira. Ja jotakin jännää. Oisin mä halunnu hiukka ees haistella ja tutkia, enkä mä yhtään kyllä ymmärrä, miks kissit ei sais muka mennä rabaan ja vähän sniffailla himakulmia. Täh? Ja sitten tempastaa hännästä ja heitetää mut sisälle. Ihan kun iso karvarukkanen. Tästä mamma saa vielä kuulla. Ihan varmasti. Me aletaan nälkälakkoon.  (toim.huom. siis ketkä ME). Liitymme Kissojen Vapautusrintamaan. Perustetaan sissi-kissiosasto Loistava Kissa, joka siirtyy tekemään erinäisiä iskuja eri paikkoihin. Mulle ei =(#!¤/¤!"/&!!!!

-------------------------------------

No kappas, eipä näytä Vincent oikein tajunneen, mitä meni tekemään. Ja huomaan, että kielenkäyttö on minulta opittua ;D Minä odotan, että Vincent on soffalla odottamassa tuon kuvan mukaisesti, kun pääsen täältä joskus kotiin. En ole vihainen, en voi. Mutta täytyy yrittää vaan takoa (ei siis kirjaimellisesti) kissin päähän, että ulos  e i  voi mennä!

No, työt suorastaan huutavat, jouduin eilen lähtemään vähän aikaisemmin pois. Joten alan ryöskennellä...kiireisiä, kiireisiä....

Päivän hyvä puoli: HUOMENNA ON PERSTAI JA VAPAATA!!!

Päivän biisi: Sinä lähdit pois

Päivän lekurimoka: Diabeetikko vuosikontrollissa ja lääkäri kirjoittaa: Vuoden alusta muuttanut kardinaalisesti ruokavaliotaan....(oiskohan kuitenkin radikaalisti?)

TOSI LYHYTTÄ TORJANTAITA - TOIVOKAA TOISILLENNE JOTAIN KIVAA!!!

Sataa, sataa ropisee

Tänne töihin kävellessä alkoi juuri ripsotella vettä, kovin vain hiljakseen. Ei se vielä tunnu ilmaa raikastavan, on enempi saunafiilis. Hikeä ja kosteutta vaikka toisille jakaa. Tämä työtila  on yksikerroksinen ja peltikattoinen, johon aurinko porottaa jo aamupäivästä alkaen siihen asti kunnes laskee, joten sisällä on aamulla melkoisen lämmintä ja tukahduttavaa. Tilanne helpottaa kohta. Kävin availemassa ikkunoita ja laitoin tuulettimet päälle. Kohta kun joku muukin tulee, vetäisen ulko-oven sepposen selälleen. Ei sitä uskalla pitää silloin auki, jos on yksin täällä. Joku voi kutsumatta tulla käymään...oikeastaan saisi tullakin, joku mukava miespuolinen henkilö.

Yöradio kertoi taas, että tänään on kesäpäivän seisaus. Päivä on siis tooodella pitkä. No niin tulee olemaan! Töiden jälkeen on pitkästä aikaa kuormakamelikeikka, eli kirjasto-halpakaupat-ruokakaupat -roudaus.  Belgarion toimii jälleen  HKA:na (Henkilökohtaisena Avustajana).

Poikani Belgarion, kiven vartija, on näet palannut matkaltaan jostakin päin Suomea eli Pohjanmaalta sukuloimasta. Oli mummonsa kanssa reissussa. Mummo oli hyvin tarkoittavasti kuulema päivittäin vihjaillut mm. parturissa käymisestä jne. Nörtille aika paha paikka! Sen se pahus oli taas tehnyt (siis mummo), että oli osteskellut Pojalle vaatteita. Hmmp - ja tästä sitten minä saan taas kuulla myöhemmin. Belgarion tietysti pakkasi mukaansa lempparifarkut ja T-paidat, koska oli ns. lomalle lähdössä. No, Moose Beer -logolla varustettu T-paita ja mustat farkut leastadiolaiskodeissa ei ehkä ole parhain asuvalinta. Lähes koko äidin puoleinen sukuni on todellakin laestadiolaisia, osa jopa vanhalaestadiolaisia....Ja näkyypä äitinikin nyt vanhemmilla päivillään palanneen tuohon uskoon. Ikävä kyllä, hän yrittää sitä kovasti tyrkyttää myös Belgarionille. Onneksi Poika on terveellä järjellä varustettu yksilö, eikä suhtaudu asiaan kovin vakavasti. Minä en kuulu kirkkoon, uskon mihin uskon, käyn mielläni kirkoissa katsomassa arkkitehtuuria tai kuuntelemassa esim. kuoroa eikä kukaan ole minulta koskaan mitään jäsenkorttia kysynyt. Suhtaudun kaikkiin uskontoihin omasta mielestäni suvaitsevasti (paitsi joihinkin epämääräisiin lahkoihin...). Poikaa ei  ole kastettu, on syntymästään asti ollut väestörekisterissä. Koulussa hän oli alaluokilla niitä harvoja (olikohan n. 90 oppilaan joukossa 4), jotka kävivät ET-tunneilla uskontotuntien sijasta. Lukiossa hän on lukenut mm. filosofiaa ja latinaa. Käsittääkseni Poika on jo muodostanut oman käsityksensä asioista ja toimii sen mukaisesti.

Pahinta Belgarionin mukaan oli viikon aikana se, että hän EI EDES NÄHNYT tietokonetta, saati sitten olisi päässyt Internettiin! Kauhistus! Lapsella on hirmuisia vieroitusoireita, tultuaan illalla 19 aikoihin hän olikin koneella aamuun asti (siis klo 5, jolloin minä jo lähden töihin). Tuossa jo mietittiin, että oikeastaan meidän pitäisi pistää pystyyn joku firma, joka tekisi myös yötyötä ja päivystäisi. Minä kun nukun vähän ja herään aikaisin, Poikakin nukkuu vähän ja valvoo myöhään, joten keskimäärin palvelu pelaisi 24 h/vrk. Ideakin on jo olemassa, mutta en uskalla paljastaa. Joku voi vielä toteuttaa sen.

Mr Valurauta tuossa kyseli lokin kävijämääristä: Todetaan sen nyt vielä tässä, että tuo oli kokonaiskävijämäärä koko lokin olemassaoloajalta. Eli parhaina päivinä yli 40 kävijää, huonoimpina n. 10 kävijää. Tämä vain tarkennuksena eiliseen.

Ja vielä polkkauksesta: Ei hemmetissä, eilen taas tsekkailin lokilistaa. Sen lisäksi, että on ihan hirveä määrä neuleblogeja, on myös laihdutus/treenaus- tms. blogeja. Mihin tämä maailma oikein on menossa *syvä ahdistunut huokaus*!

Toivottavasti nämä helteet nyt oikeasti helpottavat, kissakin on ihan vetelä:

-------------------------------

Huomentttttttttttttaaaaaaaaaah, aaah, väsyttää! Kyllä nyt on jo kissallekin liian kuuma. Talossa on yks hyvä viileä kissajömmä - saunan takimmainen nurkka, siellä on tuuletusventtiilikin ja pimeää, hiljaista, viileää ja mukavaa. Sinne minä menen jömmaan aika usein. Mamma pahus eilenkin tuli ihan yllättäen kotiin ja heräsin siihen, kun se änkesi sisään. Pakkohan se oli tulla katsomaan, oliko sillä jotain tuliaisia mulle-mulle-mulle. No, eipä tietenkään. Mutta sitten mä sain sitä nannaa riistajustkaa ja söin ihan ängeten ja menin partsille päivystämään. En mä jaksanut kunnolla päivystää, kyllä se nukkumiseksi meni. Mitä nyt puhelimen soidessa vähän jaksoin raottaa toista silmää.

Ei tämmöinen kesäilma ole kissojakaan varten. Aatelkaa nyt, meillä on vielä turkkikin päällä! Ja turkistassut! Ja korvissa karvat! Te ihmiset sentään voitte vähentää vaatetusta, mutta me kissa ei voida. Enkä minä ainakaan tykkää käydä suihkussa vähän väliä, en tahdo käydä suihkussa ollenkaan. Onneksi mun häntääni ei tarvii sentään pestä - mä en kestäis sitä. Jimi ja Aina -ressukat, kun ne joutuu näköjään pesulle vähän väliä *säälivä kissavirn*.

Mä löysin tän yöllä, musta oli aika magee - vai mitä? Mammakin tykkäs. Ja mistä se kanssa tietty tykkäs, niin oli raps-aamukinkkuherätys tasan klo 3. Olipas nousu taas vaikeaa, voi että! Kyllä mammalle pitää tehdä jotain, että mä saisin mun kinkun nopeemmin. Tai sitten Poika saa kehitellä jonkunlaisen kinkkuautomaatin...

Purveiset kaikille blogikissinkoille - lekotellaan!

--------------------------------

Ihanaa, nyt ulkona on alkanut tuulla!!! Taidan lähteä aamuröökille ja laittaa kaffetta tulemaan. Eipä tuossa tämänpäiväisessä näytä taas asiaa olevan, silkkaa sitä-mitä-mieleen-tulee-tai-sitten-ei -repostelua. Melkein hävettää, muttei ihan ;D

Päivän tehtävä: Ota vinkkiä, näin etenet työelämässä - ja muista, kajarit kaakkoon!

Päivän lekurimoka: Vasemmassa olkapäässä kipuja mm. kahvipannua nostaessa, verhoja ripustaessa, yläkaappiin menossa kipu, joka tuntuu jokapäiväisessä elämässä. (Hmm - meno yläkaappiin joka päivä....erikoista!)

Kesken oleva kirja: Robin Hobb: Salamurhaajan taival (Näkijän taru, osa 3.)

KEHUKAA TOISIANNE - NYT ON JO KEKSIVIIKKO, ja täältäpä sitä voi taas yrittää hankkia niitä keksejä ,D

Rapohkoja eri asioista

Ensiksi ihan lokista: On se hyvä, että Satujatar-tätsy lähes pakotti ottamaan tuon Laskurin tuohon, kiitos, täti, kiitos! Eilen illalla katsastelin vähän tarkemmin tuloksia. Mielenkiintoisia löytöjä. Kuukkeloitukin oli, jopa kaksi kertaa. Toisella kerralla haulla kortisonipiikki (no sehän on tuttua se) ja toisella kerralla haulla Malmin pesula (vähän oudompaa meikäläiselle ,D).  Kuukkeloin muuten ihan uteliaisuudesta tuolla Malmin pesula -haulla ja siellähän Polgara oli ihan etusivulla jo 4. ja 5. kohde - waude mikä tulos!? Kävijöitä oli edellispäivään mennessä ollut 871, en yhtään osaa sanoa, onko paljon vai vähän. Kohtuullisesti, kait. Tietysti näin kultivoituneita hengentuotteita soisi toki lukevan useammankin henkilön. Sitten kävijöistä näytti löytyvän sellaisia, jotka seuraavat kyllä säännöllisesti lokia, mutta eivät ainakaan kommentoi. No, ei ole tarviskaan. Kiva, että luette kuitenkin. On tää pirulauta melkoinen vakoiluväline...Nimiä nyt ei sentään näy, tämä tiedoksi kaikille pelästyneille.

Lokista  vielä sen verran, että tekisi mieli tehdä jotain tälle ulkoasulle, mutta en oikein tiedä mitä haluan. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta. Joten toistaiseksi saapi olla tämmöinen perussihteerikön malli, virallinen, siisti, puhto.

Sairaskertomuksesta: No nyt se myrkyn lykkäs eli eilen kotio lähtiessäni tuossa ihan muutaman metrin päässä työpaikan pihalla iski oikein hemmetinmoinen lihaskramppi oikeaan koipeen. Suoraan sanoen - en tiedä, miten pääsin kotiin. Sattui, tuskanhiki ja tavallinen hiki sekoittuivat toisiinsa vuolaasti valuen. Kramppi ei lauennut, ei sitten millään. Vasta kotona, kun sain pakastevihannespussin siihen päälle, alkoi ihan vähän helpottaa. Ja Sirdaludia nassuun. On se vieläkin kipeä, muttei enää kramppaa. Aamulla oli kyllä itku lähellä, kun nousin sängystä enkä taaskaan pystynyt kunnolla kävelemään. Sattui. Särki. No kaffet ja mömmölajitelma sekä pötköttelyä lukien siihen asti, että vaikutus alkoi. Ja sitten äkkiä bussipysäkille, ennenkuin vaikutus lakkaa. Ei p***le, tästä tule yhtään mitään. Pakko soittaa ryöarvaushuoltoon ja yrittää sitä kautta jotakin. Olen kade Elma-tädille, jota Täyden Palvelun Sairaalassa on hoidettu niin mahdottoman hyvin. Kyllä julkisen puolen kanssa on tappelemista. Eli täytyy tosiaan itse tietää, mitä haluaa, pystyä perustelemaan se, olla uskomatta lääkärin väitteisiin (tämä on se paha, lääkäri kun on vieläkin suuri auktoriteetti) ja tehdä itse kaikkensa saadakseen kunnon hoitoa. Eli pitäisi tietää mahdottoman paljon jo etukäteen omasta sairaudestaan ja vaivoistaan, jotta saisi oikeaa ja tehokasta hoitoa. Pirulauta. Muuten tämä arvauskeskussysteemi on kuin istuisi kopiokoneelle ilman pökiä, kopioisi peffansa ja lähettäisi faxina gynekologille kysyen samalla, mikähän tämä vaiva mahtaisi oikein olla....

Parvekeraportti: Ei edisty, ei pysty, ei jaksa. Viimeiset 1.5 vkoa ovat menneet vain työssäkäyntiin ja siitä toipumiseen ja aivan pakollisiin kotitoimiin. No - tietysti lukemiseen ja iltanettailuun. En ole kertakaikkiaan jaksanut roudata multaa enkä edes kylvää tilliä ja uutta kissanruohoa. Nämä on pakko kyllä tehdä varmaan tänään. Ihan pakko.

Työraportti: Jatkuva kiire. Onneksi se on niin tavanomaista, että se ei enää edes ahdista. Ja onneksi työ on sellaista, että oven kiinni lyötyään hommat voi pyyhkiä pois mielestään välittömästi! Uutta työsopimusta ei ole vieläkään näkynyt. Sen sijaan meille on ilmestynyt uusi määräaikainen työntekijä. Kukaan ei  tiedä, onko hän sairaslomasijaisena, kesäsijaisena tms. Ei hän itsekään. Lähiesimies ehkä tietää, mutta ei ole ollut paikalla vähään aikaan. Eli näin taas stadilla...kukaan ei tiedä mistään mitään, mutta työt tehdään, aina.

Ruokaraportti: Vaikea keksiä joka päivä jotain erilaista syötävää töihin evääksi. Näyttää olevan tämä broisku-riisi tai Vanha Kostaja -linja aina. Eilen illalla huomasin pienen varhaiskaalin jo vähän vinkuvan, joten päätin tehdä kerrankin salaattia evääksi. Eli varhaiskaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa tikkuina (EI missään nimessä raasteena), kurkkua, kuivattua minttua, valkosipulia ja maustamatonta jugurttia, vähän mustapippuria. Jösses, kun se oli vähän aikaa kötköttänyt siinä, oli pakko maistaa. Ja maistoin vähän lisää. Nettailin ja kävin välillä vielä syömässä lisää. Jäljelle jäi vain pieni kupillinen, joka ei riitä evääksi. Oli muuten ihan mahdottoman hyvää!  Joten tänään taas thaitai-kanaa ja riisiä.

Kissaraportti: Jonka puran Vincentin korpulta:

-----------------------------------------

Yesh! Mä sain eilen postia, siis ihan minä itse! Siellä oli mulle-mulle-mulle semmoinen hiiri, jota voi viskoa ja purra ja raapia ja kaikkea. Tosi kiva hiiruli! Mamma kertoi, että joku tuttu oli virkannut sen tiukasti puuvillalangasta ja sitten se oli täytetty tiukasti, että siitä saa kunnon otteen. Sillä oli häntä ja korvat semmosesta karvasta, oikeesta karvasta. Se mamman kaveri on kanssa kissaihmisiä. Se oli kertonut, että yks hiiri kestää sen kolmella kissalla ainakin vuoden. Aika magee lelu, kun täällä kerrostalossa ei oo eläviä hiiruja, en vaan ymmärrä miksi. Kummisetä lupas mulle elävän hiirun joululahjaksi. Se kyllä vähän epäili, mitä ne eläinkaupassa sanois. Kuvitelkaa nyt: Kummisetä menee eläinkauppaan. "Ostaisin hiiren." "No, millaista hiirtä olette ajatelleet? Mitä rotua ja väriä? Onko teillä jo häkki valmiina ja muita hiiriä?" Kummisetä katsoo pitkään elukkakaupan myyjää "Ei sen oo niin väliä, se tulee kissalle joululahjaksi!". *Kissakikatusta* Muakin alkoi naurattaa. Vaikka ois se eläväkin kiva. Mutta on toi virkattukin mun mielestä ihan hauska. Mä leikin sillä tosi pitkään illalla. Välillä mamma sai onkia sen jostain klaffisoffan takaa ja viskellä mulle ja mä kurmuutin sitä ihan kunnolla. No, kyllä mä sitten väsähdinkin ihan naatiksi ja menin tosi aikasin parvekkeelle päivystämään.

Tätä kollia, sekin on joku jenkkikolli, mun käy kateeks! Tollee kun pääsis vaaniskelemaan pöpelikössä - voi vinde.

Mutta mamiska lähtee duuniin. Onneksi mä taas herätin sen ajoissa - kinkkuajoitus on aina paikallaan, niin mamma herää. Nyt mä voin jatkaa vaaniskelemista ja nukkumista partsilla, jos joku huono-onninen pörriäinen vaikka eksyis sinne...purrrrrrrrrr!

----------------------------------------

Joo, joo, oli taas kinkkuherätysaamu. Onneksi vasta 3.30 - toisaalta mua särkikin jo aika pahasti, joten Vincent sai raps-kinkkunsa ja minä töps-ravistus-puristus-nipsaus mömmöni.

Aika alkaa taas vääntää kiireellisiä, joten raportointi tältä aamulta päättyy tähän - valitettavasti. Kyllä. kyllä, tiedän  että jaksaisitte lukea tätä vaikka kuinka pitkään, mutta rajansa kaikella. Ei kun huomiseen!

Päivän lekurimoka: Lääkärin tekstistä: Kertoo, että Meilahdessa tutkittu, verisuonikirurgi ei löytänyt patologia. (No voi, missä ihmeessä patologi mahtoi oikein piileskellä....olisiko kuitenkin patologista.)

Päivän slogan: Vastusta inflaatiota, varasta!

Päivän biisi: Likaiset legendat I, kuten olivat varmaan nämä miniraportitkin!

TIRSTAITA - HYYVIN RAUHALLISTA TIRSTAITA - ÄLKÄÄ REHKIKÖ!!!

No jo on ilmoja pidellyt,

eli kuten jo aikaisemminkin kyselin, kuka piru tilasi nämä helteet? Olisi syytä tunnustaa ja pikaisesti. Muuten tulemme tiedustelemaan asiaa ao. henkilöltä malmilaisittain, joka EI tarkoita mitään hyvää, mutta kylläkin tehokasta asian hoitamista. Aamu ja työaika vielä tässä menettelevät. Huone on varjon puolella, ikkuna auki ja valtava vanhanaikainen tuuletin liikuttelevat ilmaa, ei siis hätää. Mutta kun pitää kähmiä kotiin. Aurinko killittää suoraan nassuun koko kotimatkan. Minä olen omituinen, siis monella eri tavalla, mutta mm. siten, että hikoilen enimmäkseen päästä ja nassusta. On siis kivaa päästä lopulta kotiin pää märkänä. Ja kun hivuksia on jostain syystä päässä hirvee nippu tuonne takamukseen asti, ei jokapäiväinen pesu ole aina edes mahdollista eikä tee hiusten kunnolle hyvää. Siinä sitten olet joka toinen päivä jo aamulla vanhan dokun näköinen; hiukset liimautuneena kalloon ja terve punoitus poskilla. En nimittäin myöskään ikinä rusketu, tulen possunpunaiseksi, kirkkaan possunpunaiseksi. Ei kiva, ei nätti, ei!

Onneksi juuri Yöradiosta (hyvä Yöradio!!!) kuulin, että inhokeiksi juhannuspyhiksi luvattiin sadetta, ukkosta, myrskyä. Ah - meikäläisen toiveilma. Kunnon ukkonen olisikin nyt tarpeen. Mikä sen mukavampaa kuin katsella partsilta oikeaa, kunnollista ukonilmaa, salamointia, jyrinää, tuulta - mmmmmmmmmmmmmmmmmmm. Se lievittää myös tuota pyhäahdistusta. Eli kysyn tässä samalla, kuka keksi älyttömät kaksoispyhät? Ne pitäisi lailla kieltää. Ne ovat suorastaan ahdistavia. Ei voi tehdä muuta kuin ehkä häveliäästi juopotella hissukseen ja nukkua. Tai puputtaa jatkuvasti jotakin pientä. Kumpikaan ei liene kansantaloudellisesti kovin kannattavaa eikä terveellistä. Koska Hyssälä on puuttunut jo typerimpiinkin asioihin (vrt. tupakointikielto vähän siellä sun täällä), hän voisi myös kansanterveyden puolesta puuttua kaksoispyhiin ja kieltää ne lailla. Ne saavat ihmiset ahdistumaan, juomaan ja syömään liikaa sekä lepäämään aivan liian paljon. Taidanpa laati adressin asiasta, kun nyt joka asiasta niitäkin kierrätetään. Löytyisikö kannattajia?

Tietysti voisi yrittää hankkiutua keikalle, mutta nyt tuntuvat keikatkin jostain syystä olevan kiven alla. Varmaan teettävät juhlapyhät kesäsijaisilla...

Josta pääsenkin taas ns. työelämään. On se sitten mukavaa, että työpaikalla on ihminen (eikä suinkaan esimies), joka jaksaa kyttäillä toisten sairaspoissaoloja. Työkaverini sai todellisen hepulin, kun kävi viime vkolla sairaslomansa aikana töissä ja tämä kyttääjä sanoi, että "Hyvänen aika, nyt täytyy laittaa rasti seinään, kun sinäkin tulet töihin.". Epäasiallista, inhottavaa, paskamaista käytöstä. Sekä minä että tämä työkaverini olemme jo aikoja sitten ottaneet tavaksemme, että tuomme kaikista, jopa päivän sairaspoissaoloista, sairaanhoitajan tai lääkärintodistuksen, ettei kenelläkään olisi asiaan mitään sanomista. Siis työnjohdolla. Mutta sitten tämä kirottu pitsiniskakermaperse jaksaa villuilla asioista, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu. Lisäksi ao. henkilö on sairaalloisen utelias, miksi kukin on poissa, mitä kenenkin kotona tapahtuu jne. Itse hän ei kyllä ole halukas kertomaan kuin Upeasta Miehestään ja omaisuudestaan. Asiasta on nyt puhuttu lähiesimiehelle ja toivomme kovasti, että hän pystyisi huomauttamaan asiasta. Käytöstapojen täydellinen puuttuminen ja muutenkin kyseenalainen käyttäytyminen on niin vastenmielistä, että tässä olisi jo lievän puhuttelun paikka!

Grrr - onneksi kukaan muu ei ole vielä tullut töihin eikä kuule murinaani.

Mutta puran tähän taas Vincentin korpun väliin, että vähän rauhoittuisin:

-----------------------------------------

Huomenta! Että minä olen sitten fiksu, purrrrrrrrrrrrr. Tänäkin aamuna kun aurinko ihan varmasti oli jo noussut, minun alkoi ihan hurjasti tehdä mieli sitä raps-kinkkua, mitä mammalla on jääkaapissa. Lainkaan epäröimättä menin ihan mamman korvan viereen ja aloitin ihan pienen purinan. Mamma alkoi kääntelehtiä vähän unissaan. Siirryin lattialle pään viereen ja purisin vähän lujempaa. Mamma avasi silmänsä ja katsoi kelloa ja minua. Kello oli kolme ja minä ehdottoman varmasti kinkun tarpeessa. Kuului syyyyyvä huokaisu ja mamma, tosin hitaasti ja vaivalloisesti, vääntäytyi ylös. Ja kesti vielä ainakin viisi minuuttia, ennenkuin se pääsi jääkaapille ja minä sain sen oman palani kinkkua. Bonuksena mamma unenpöpperössään tipautti vielä yhden omatekemän lihapullan vahingossa. No, minä söin senkin, eli tuplaherkut heti aamusta. Kiitin purrrrisemalla oikein kovasti ja puffaamalla mamman jalkoja. Ei se oikein osannut olla kiitollinen, se marisi jotain, että on jo hyvin hereillä eikä nyt voi enää nukkua. Kiittämätön palvelija, höh. Minä kauniisti herätin ajoissa, että varmasti ehtii ruokkia minut ja siivota astiat ja sillee. No, se rauhoittui ja laittoi kaffen purluttamaan ja alkoi ihan normaalisti tehdä aamuasioita. Silloin minä katsoin kaikki pakolliset aamutoimeni jo suorittaneeni ja poistuin parvekkeelle aamu-unille. Tosin kuulin sellaista pientä mutinaa kissoista, aamuherätyksistä ja jotain, mutta jätin asiat omaan arvoonsa. Harvoinkos nuo palvelijat valittelevat pikkuasioista. Tärkeintä on, että kissapalvelu pelaa!

Yöllä kun kävin netissä, löysin ihan kaksoisveljeni näköisen katin, taisi olla kyllä vähän  kauempaa, joku jenkkikolli. Mutta näköinen on, ja on yksin ulkona, kateus, purrrrrrrrr.

Minä nyt jatkan siis aamu-unia ja pidän kunnon kissajumpan päivällä. Sitten mammalla on taas jotain tekemistä kun se tulee kotiin, ettei sen tarvitse vaan lepäillä. Pitää järjestää palvelijoille niiden arvoisia tehtäviä, etteivät ne tunne itseään tarpeettomiksi!

Kissapurrrrrrrrrrrrrrveiset kaikille - polkataan taas!

------------------------------------

Huh, kyllä, Vincent on oikeassa eli aamuherätys purinalla oli tilattu klo 3. No, nukuin sekä lauantaina että eilen vaatimattomat 4 h päikkärit, joten 4 - 5 tunnin yöunet riittävät aivan hyvin.

Siirryn tästä taas suorittamaan pakolliset kiireiset, joita on tullut perjantai-iltapäivän jälkeen ja jotka pitää olla valmiina heti aamusta!

Päivän lekurimoka: Potilas valittelee selkä- ja hartiakipuja, lääkäri kirjoittaa: Hartiat normaalit, selkärangat normaalit. (Kuinka monta selkärankaa ihmisellä yleensä on???)

Päivän slogan: Laatta on heitetty!

Päivän tehtävä: Sinulle sopivin lemmikki? Tee testi ja hämmästy!

MAANANTAITA KAIKILLE - HIKOILLAAN YHDESSÄ!!!

Yö vai aamu?

Kirjoittelen tätä alkua sellaiseen kellonaikaan, ettei nyt ole oikein selvää onko vielä yö vaiko jo aamu, menee tulkinnan puolelle. Aurinko on siis laskenut, kyllä, mutta tuo valo vielä kajastaa sieltäkin. Toisaalta auringon nousemiseenkaan ei ole kovin paljon aikaa. Mukava hetki! Naapurissa pidettiin partsipippaloita, kun nukahdin kirjan viereen. Siellä pidetään parsipippaloita vieläkin tai on aloitettu uudelleen. Hauskaa tuntuu olevan. Ei häiritse, mutta kuuluu kyllä. Äänet kantavat yllättävän hyvin kun on muutoin hiljaista ja täällä kaikuu melkoisesti.  Toivottavasti eivät ala riidellä - sitäkin kun tapahtuu aika usein. En pidä riidoista, en omista enkä muidenkaan välisistä

Tämä aamuyöheränneisyys johtunee siitä, että eilen kaikkien hommien jälkeen tein tosi hyvän kalalounaan. Olin ostanut ihan vähän kaikkea pientä - no joo, siis erilaisia fisuja kaikkia pari haukkapalaa, kotona oli vielä silliä ja donaria, josta tein sellaista maustettua donarisössöä. Sitten vielä uudehkoja halpispottuja ja tuosta Malmin putkesta ostettuja halpisvihanneksia ihan sellaisenaan eikä minään sössösalaattina. Oli ihan njamskista, siis juuri sopivaa syötävää kuumana kesäpäivänä. Ja mikä on lounaan jälkeen mukavampaa kuin käydä köllölleen ison masunsa viereen (tämä oli siis retorinen kysymys)? Eli nukuin oikein mukavaa unta 4 h, oli sellainen uni vielä, että välillä kävin muutaman kerran hereillä, mutta oli pakko katsoa tapahtumat loppuun eli ns. leffauni. En enää tarkemmin muista aihetta, mielenkiintoinen ja mukava kuitenkin. Loppuilta meni  sitten netissä ja lukiessa. Janotti myös ihan mielettömästi, joten imuroin saaveittain kylmää vettä. Ehkä sekin sitten tuossa herätti, kun pissitti armottomasti enkä selvin päin kehdannut käyttää tuota posliinipottaa, joka ihka oikeasti on sängyn vieressä!

Haa, joku sammutti valot vastapäisestä ikkunasta, siis tuosta joka on tuolla puiston takana! Raukka meni nukkumaan ;D

Ei voi olla totta - rakastamastani Yöradiosta tulee urheilua  &/%"")!)/&&#%!!!! Alas liikunta ja terveet elämäntavat! No se taitaa kuitenkin olla jotain yösuunnistusta, joten annetaan olla. Itse näin vanhana suunnistajana...(ette taatusti halua lukea urheilullisesta nuoruudestani, joten lupaan olla kirjoittamatta siitä).

Siis sunnuntai. On yhtäkuin: siivous (edes kosmeettinen sellainen), mahdollinen käynti Malmin markkinoilla (epätodennäköistä). pyykkäys Kummisedän luona (ja päivän juorut), roskien lajittelu ja vienti, kukkien pikahuolto, Huutis-myyntien pakkaus ja postitus. Ruokaa ja lepuutusta.  Valmistautumista huomiseen arkeen, argh.

Tänä kesänä tuo parvekeistutuksien tilanne on poikkeuksellisen huono, kun en ole pystynyt hilaamaan edes multaa kaupasta.  Samoin sisäkukat (viidakko) vaatisi huoltotoimenpiteitä. Mutta ehkä se tästä vielä. Ei se nyt ole tärkeintä.

Lueskelin tässä erään leidin blogia, en linkitä sitä tähän ilman hänen lupaansa. Tässä blogissa hän purkaa masennustaan minusta hyvin kuvaavasti sekä analysoi terävästi itseään ja syitä tähän tilanteeseensa. Hän kuvailee myös, miten joskus kovin yksinkertainenkin asia tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta ja jopa pelottavalta tehdä ja toteuttaa. Tuttu tilanne. En myönnä kärsineeni varsinaisesta masennuksesta kuin hetkellisesti, mutta uskon ymmärtäväni, miltä se todella tuntuu. Leidi kuvaa lyhyehkösti, mutta poikkeuksellisen selkeästi omia tuntojaan elämän arjessa. Jos luet tätä, ota tämä kiitoksena ja arvostuksena! Minusta kirjaat rehellisesti ja avoimesti omana itsenäsi näitä asioita. Jo sekin varmasti vaatii uskallusta ja omaan sisimpäänsä katsomista.

--------------------------------------

Huh - mamma on välillä taas vakavalla päällä. Minä tässä olen jatkamassa vielä päivystystä - HEI NYT AURINKO NOUSEE, yesh! Täällä partsilla on ihanan viileää yöllä. Ja kaikkia mukavia tuoksuja tulee tuolta lasien raoista, kivoja peehosia lentelee ja joitain muitakin ötököitä. Mä tiedän, että kohta tulee lintuja - tulee ihan varmasti, mutta kun noi lasit on edessä, pahus.

Mä en taidakaan tykätä tosta lohijutskasta kun on purkeissa. Mutta se riistamössö on hirmuisen namia. Sitä mä voisin syödä enemmänkin. Ja sitä rapinakinkkua.

Muuten olen eilen kunnostautunut vetämällä ihan vahingossa seinältä mamman kangasvirityksen, tuota, kun siis se alareuna tarttui joteskin mun kynteen ja sitten koko kangas tuli mun päälle. Vaikka se oli karhudarralla ja nuppareilla kiinni. Mulla on sitten vissiin aika tehokkaat kynnet. Mamma vähän manaili, mutta sitten se vaan duunas sen uudestaan kiinni toisella systeemillä.

Mun tekis hirveesti mieli päätä ulos, vaikka vaan tonne puistoon. Mutta mamma ei päästä. Ei edes valjaissa, koska mä en halua niitä, en, enenennen. Eikä se laske mua sinne vapaaksi, kun se pelkää, että mä karkaan tai eksyn tai jotain. No, ei voi mitään. Mutta lupas se viedä mut kopassa jonnekin kylään. Mä en nyt muista mihin, se puhuu ihan liikaa mulle. En mä kaikkea jaksa muistaa.

Kattokaas, tämmönen hiiruli kun me Reetin kanssa saadaan kiinni, niin ei ois kyllä mitään valittamista, vai mitä isäntäväki sanoo? TÄH?

No, purrrrrrrrrrristaan kun nettaillaan ja terkut kaikille söpöille kissaleidille ja muuten vaan muillekin komeille kolleille!

------------------------------------------

Aurinko on siis noussut. Hitsi, kamera on Belgarionilla enkä saa taaskaan otettua niitä aamukuvia, juuri auringon noustessa. Tekisi mieli edes kokeilla, saisiko talletettua tuon tunnelman (naapurin kälätyksestä huolimatta). Aivan hipohiljaista, lehtikään ei värähdä. Mmmmmmmmmmmm, kaunista.

Taidan tässä siirtyä arkiaskareisiin, hetken vielä katselen parvekkeelta ja sitten alan tehdä jotakin hyödyllistä ja oikeaa (no, voihan sitä aina kuvitella).

Päivän tehtävä: Katso, mitä on maapallon toisella puolella! Ohjeena, toimii vähän vasenkätisesti eli  miinusta ensin niin, että saat koko maapallon näkyviin, etsi sitten Suomi ja plussaile niin kauan, että asuinpaikkasi löytyy. Voit yllättyä tuloksesta oikealla puolella, eli mitä toisella puolella onkaan, aika vinkeää ;D

Kesken oleva kirja: Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua

Päivän slogan: Minä olen tyhmä, mutta mikä on sinun puolustuksesi?

Päivän biisi: Kolmas nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi

Kivaa, lepuuttavaa ja mahdollisimman huoletonta sunnuntaita kaikille!!!

 

 

Lauantai - tuo viikon raskain työpäivä

Upea varhaisaamu jälleen - aurinko on juuri noussut ja Vincent vetäytynyt päivystämään parveketta korituolilleen. Tässä sitä sitten taas mietitään, mitä tänään pitäisi tehdä ja mitä on ainakin ihan pakko tehdä. Eli ei lauantai ole mikään varsinainen lepopäivä. Ainakin minä siirrän koko viikon ajan asioita tehtäväksi viikonloppuna, mielellään juuri lauantaina. Ehtiihän sen sitten. Voihan sen tehdä sitten lauantaina. Voin kyllä käydä hakemassa sen lauantaina. Apuva, mihin liemeen olen taas itseni sohlaillut!

Eilen oli kyllä suorastaan kuningatarmainen olo, Sylikummi-Setä tuli noutamaan minut töistä oikealla autolla ja käytti kirjastossa ja ruokakaupoissa. Tuntuipa todella ylelliseltä - kiitoksia setä, ihan hirveästi! En olisi mitenkään itse selvinnyt kirjoista, viikon ruoka- ja kissatavaraostoksista yksin ja jalkaisin. Ei sitä oikein itsekään usko, miten ihanaa se on, kun joku viitsii lähteä avittamaan, vaikka hänelläkin olisi varmaan ollut muita puuhia...

Tänään siis ei tarvitse käydä kaupoissa.  Alkuviikolla suunittelinkin lepuuttavani, mutta toisin taitaa käydä. On pakko käydä Yrjöllä Itiksessä tai Hakiksessa, tuo Yrjön postimyynti ei oikein ole mieleeni. Yrjöllä siksi, että kun tuota allegriaa pukkaa, ainoa minulle sopiva shampoo ja dödöt sekä nassurasva löytyvät nimenomaan sieltä. Lisäksi tuo kasvispohjaisuus ja edukas hinta ovat minun mieleeni. Jotkut sanovat tuotteita halpiksiksi, no, tuota, olen saanut lahjaksi ja itsekin ostanut esim. laivoilta tunnettuja, ns. laadukkaita merkkejä, joista onkin sitten yllättäen tullut kamalia reaktioita. Mm. yhdellä laatushampoolla pääsin ihan lääkärin vastaanotolle asti - ihottuma oli niin paha. Samoin eräästä nimeltä mainitsemattomasta nassurasvasta sain viikon kestäneen ryhelmän söpölle turvalleni. Että se siitä - ja ei kun  siis Yrjölle.

Lisäksi olen luvannut korjata yhden paidan, leikata nypyt yhdestä takista nyppykoneella, setviä vanhoja papereita etsiäkseni pari vanhaa lehtijuttua. Lupasin myös hakea kaverilta yhden T-paidan käyttööni. Ja kun nyt olen menossa luultavasti Hakikseen on ihan pakko käydä myös Hakiksen hallissa, joka on mahtavan upea ostospaikka, niin, enkä minä ainakaan pysty ohittamaan  Hakiksen divaria. Lupasin myös Kummisedälle laittaa ruokaa...Hmmp - se siis lepuutuksesta. Ja muutakin tulee tietty mieleen päivän mittaan! Olen liian lupaava ;D

Vinceeeeeeeeeeent *huutaa hillitysti*! Haluutko blogata?

Umpiuupunut kissinka venyttelee koneen ääreen:

----------------------------

Huomenta! Höh - purrrrrrrisin mamman hereille tuossa ja kun se asia oli hoidettu kuntoon pääsin itse kunnon aamu-unille. Ne ovat päivän lähes parhaat unet. Mamma on hereillä ja minä nukun kunnon kissaunia, sivusilmällä toki päivystän, etteivät peehoset, kääpäset ja muut ötökät pääse häiritsemään meitä sisälle asti. Minä pyydystän ne heti lennosta!

Sylikummi-Setä kävi eilen. Se toi mamin kanssa kasan ruokaa. Minä olin tietty mukana purkamassa ruokakasseja ja tiesin heti, että siellä on myös tavaroita mulle-mulle-mulle ja paljon. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Oli pehmoruokia erilaisia, heti huomautin noille palvelijoille, että ne on sitten vain ja ainoastaan minulle, ei niille. Sitten oli iso paketti niitä sekaherkkunaksuja, njammmmmmmmm. No sitten se setä alkoi kiusia minua. Mamiska oli kai kertonut siitä herkkukinkusta. Setä halusi nähdä, kuinka pitkälle minä venyn ja se laittoi kinkkuviipaleen tuonne ylös tiskipöydälle. Eihän se näin komealle ja sutjakalle kissalle ollut mikään ongelma, minähän riipaisin sen heti suuhuni. Mutta sitten se setä taas nauroi ja nimitti minua Purkaksi ja Kumikissaksi ja Suki-Sukiksi. Epistä, en minä ole niin naurettava! *kissamöks*

Eilen iltayöstä minä vähän kissahiivin netissä ja löysin tämmöisen melko viehkon kissaleidin kuvan. Olisin valmis tekemään lähempääkin tuttavuutta, mutta nettiosoitetta ei ollut - hmp. Täytyy laittaa mami selvittämään asiaa...

Auuuggheprrrrrrrrrrrr - minä menen nyt takaisin nukkumaan! Tuo yötyö on aika väsyttävää. Purrrrrrrrrrrrrrveiset kaikille kissafrendeille - olkaahan kissoiksi!

--------------------------------------

Täytyy tässä varmaan keitellä toiset kaffet kohtapuoliin ja alkaa selvitellä tätä päiväohjelmaa eli miten kaikkein vähäisimmällä kävelyllä pääsen minnekin ja paljonko pystyn kantamaan, niin, tuota ja tarkistaa rahavarannot.

Päivän lääkärimoka: Lääkäri tutkii nuorta miestä yleistarkastuksessa: Genitaalistatus kunnossa. Kives ja penikset ok. (Haluaisin TODELLA nähdä tuon nuoren miehen!!!)

Päivän biisit: Nyt on ihan pakko kannustaa kaveria eli kuunnelkaa Taijan biisit, Taija sai eilen juuri uuden promo-CD:n valmiiksi, joten tämä on silkkaa tsemppaamista nyt....

Päivän käännös: Alea jacta est - Minen kestä nuita alennusmyyntejä.

Eläkää ihmisiksi ja kissoiksi - pakastakaa toisianne!