Leikkii Ruokien Kanssa - lauantain 1. rapo =D

On muuten kaunis aamu, kello on kohta neljä! Oikein kauniita vaaleanpunaisen ja sinisen sävyjä tuolla... enteilee kai lämmintä, leppoisaa päivää. Saisi ollakin, ziitosta vaan. Lähdemme aamusta Belgarionin kanssa normiretkelle kirjastoon, apteekkiin ja kauppoihin. Varastoja on todellakin täydennettävä.

Lupasin kuitenkin rapon eilisistä ostoksista uudessa Eestin Herkut –kaupassa. Osoite on siis Ratapihantie 9, Pasilan asemaa melkein vastapäätä.

Näyttää siltä, että ihan vieläkään ei kaikkia toimituksia ole tullut. Miehet purkivat jatkuvasti uusia purkkeja ja pussukoita esiin... Huomattavan paljon oli kuitenkin jo tavaraa tarjolla. Kerrottakoon ihan ensiksi, että takaseinällä on pieni pakkanen täynnä erilaisia pelmenejä, njam. En nyt ostanut, koska oli hemmetin kuuma ja töissä ei ole pakastinta! Ne on joskus käytävä hakemassa töiden jälkeen. Oli erikokoisia ja –näköisiä pussukoita, tarkistakaa venäänkielen taitonne tai kysykää käännöstä, tuotteita ei oltu vielä edes ehditty hinta- tai tuotelaputtaa. Sitten... lihapuolella kylmätiskissä löytyy erilaisia makkaroita, mm. villisika- ja hirvimetsua. Harrastajat tietänevät, että ne ovat aika vaffan makuisia. Itse en oikein villisiasta ainakaan takavuosina pitänyt, en kyllä osaa muutoinkaan kauheasti arvostella näitä tuotteita. Öllesikarit ovat kyllä hyviä! Kalatiskiltä suosittelen perinteistä silliä sipuleineen ja porkkanoineen. Se on hyvää! Ei liian suolaista, kuten purkkisillit aina. Tämä on siis semmoista kotitekoisen makuista silliä, tosi hyvää uusien perunoiden kanssa. Näkyi siellä olevan jotakin leväjuttua, jonka funktiosta en ole selvillä. Juustoa löytyy myös, sinihallitus on vähäsuolaisempaa kuin koto-Aura ja parempaa. Savujuustoa tietysti myös. Ottaa päähän, että täälläkin on nyt näitä valmiita viipaleita jne. No, edistystähän se on olevinaan. Minä kun olen tottunut ostamaan etelänaapurissa ruokani hallista ja pikkukaupoista, yleensä. Rahkaa, smetanaa, kefiiriä ym. on eri plaatuja tarjolla ihan valittavaksi asti. Smetanakin on sitä oikeaa, juoksevaa, eikä mitään tönkköä (sitä kun länttää pelmenien päälle, avot). Lisäksi sitten kakut ja leivokset ovat vielä kylmätiskeissä. Erittäin hyvän näköisiä (juu, ja makuisia kans, Welhotar todistaa!).

Hilloja ja mehuja on hyvä valikoima. Etenkin kirsikat, tyrnimarjahillo ja –mehu ovat kohdallansa, samoin mustaviinimarjamehu, joka on saman hintaista kuin muutkin tavismehut (muistakaa talven varalle). Ryynejä ym. kuivatuotetta löytyy sitten kaikille; tattaria, hirssiä, ohraa, riisiä, hirssihiutaleita (joku niitä joskus etsi), tattarimakarooneja jne. Tarjonta on laaja ja melkoisen kohtuuhintainen, minun mielestäni siis. Säilykkeitä on joka lähtöön, erilaisia kaloja ja mm. riistaa (ainakin hirveä). Vihannessäilykkeitä on tosi paljon, salaatteja ym. Erityisesti minua ilahduttivat SIENET, sieniä eri muodoissa; sekasieniä, tatteja, kanttarelleja, suolattuna tai marinoituna, useaa eri plaatua! Hapankaali löytyy kylmätiskiltä. Borssia ja seljankaa eri variaatioina. Soijaa löytyi lisäksi parina valmisruokana eli purkissa soijasuikuloita tomaattisössössä, tuoksuu hurjan hyvälle. Taidamme syödä sen tänään pois. Lisäksi oli sellaista karkeampaa mättöä mausteliemessä, joka näytti myös hyvältä. Kurkkuja ja erilaisia vihannessalaatteja on myös runsaasti. Karkkia, keksejä, suklaita jne. löytyy myös liiankin paljon.

Yksi asia ei ole muuttunut: käytössä on paljon lasipurkkeja! Muistakaa kierrätys, jooko?

Suosittelen varaamaan aikaa kauppaan tutustumista varten. Minulla meni puoli tuntia, enkä ehtinyt läheskään kaikkea järkevää tsekata. Lisäksi kun tekstit purkeissa ovat niin kirotun pienellä, on pakko tiirata tarkkaan, mitä ostaa. Muista ottaa ne keleen lukulasit mukaan! Ja rahaa – kyllä tuolla saa menemään enemmän, kuin alunperin oli tarkoitus!

Welhottaren ostokset eilen, tässä siis kuva:



Vasemmalta ylhäältä lähtien ensiksi
- n. 900 g ”itämaista” vihannessalaattia, hinta 1,95
- päärynämehu (siis lantattava) 1,45
- marinoidut sekasienet n. 600 g purkki 1,95
- soijasuikaleet tomaatissa n. 500 g 2,80
- alarivissä vasemmalta ensin 1 kg tattaria 1,65
- suklaakeksejä (päältä rapeita, sisältä pehmeitä, kuin sokerikakkutaikinaa,
  ei kovin suklaista) 80 c
- sinihomejuustoa 1,60
- kananmaksapatee 1,40
- Kohuke-patukat 50 c kappale (näitä pitäisi säilyttää sitten jääkaapissa)

Valinnat voivat vähän ihmetyttää, mutta nostalgia nosti pientä kaunista päätään. Elimme yhden kesän Öismäessä lähes kokonaan päärynämehulla, kananmaksapateella ja kekseillä. Ne olivat Belgarionin suosikkeja tuolloin alle kouluikäisenä. Kaikkia tuolloisia herkkuja ei ollut tarjolla, mutta näitä halusin ehdottomasti tuoda maistille ,D Asuimme ystävän luona ja lähikaupasta haettiin evästä päivittäin. Keskustassa käytiin sitten viihdyttämässä itseämme kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa. Kerran päivässä kävimme syömässä jotakin soppaa tms. edukasta. Rahaa ei paljoa ollut tuolloinkaan, mutta meillä oli oikein mukava kesä. Illat istuimme järven rannalla olusilla tai grillaamassa, pelaamassa korttia ja juttelemassa ihmisten kanssa. Eipä siihen paljon lisähupia tarvittu.

Tämä aamurapo nyt siis pelkästään ruuasta ja ihan vain tiedoksi asiaa udelleille. Jos haluatte lisätietoja, laittakaa kommenttia. Käykää ihmeessä myös kaupassa! Kassaleidi on oikein mukava ja palveleva ;D Tapasin kaupassa myös vanhan rouvan, joka on vuonna kivi & keppi muuttanut Suomeen. Hän kuljeskeli myös etsiskellen itselleen herkkuja mm. leipää, johon oli tottunut. Sitäkin oli. Juteltiin sitten siinä. Hän kertoi jo melkein unohtaneensa eestin kielenkin, kun mies ja lapset ovat suomenkielisiä kokonaan. Hänkin puhui sekaisin eestiä ja suomea, samoin minä, siis yritin kovasti muistaa. Rouva oli kovin iloinen tämän kaupan löytämisestä ja lupasi myös tulla vakituiseksi asiakkaaksi. Yhdessä siinä katseltiin leivoksia ja todettiin, että kovin ovat isoissa paketeissa meidänlaisillemme pienille ihmisille *kikatusta* ,D (Hänkään ei ollut mallia xxs). Hän osti sitten samaa salaattia kuin minä, lisäksi tummaa leipää ja Pöltsamaan sinappia (joita oli kuulema kovasti kaivannut). Harmitteli vain rahojensa vähyyttä ja uhkasi myös tulla uudestaan heti kun jaksaa kävellä kaupalle asti. Mukava vanha rouva, jolla juttua riitti. Vähän naureskeli siinä minunkin ostoksiani, mutta kun kerroin, niin ymmärsi hyvinkin.

Tässä siis aamurapo tällä kertaa. Vincent nukkuu, minä en ole nukkunut edes yöllä. Taidan mennä yrittämään lisäunta.

Ehkä ns. normirapoa myöhemmin tänään – jos jaksan. Viimeistään huomenna aamulla!

                                         
               
                                 RUOKAA ON OLTAVA - LAUANTAINAKIN!

NO NYT, NYT ON PERJANTAI!

Tämä päivä ja sitten on melkein kesä... Miten pelkkä sairasloman ajatuskin voi tuntua niin hyvältä. Hitto, minä olen ollut töissä monta kuukautta ilman ainoatakaan poissaolopäivää; ei sairaspäiviä, ei lomapäiviä, ei vapaapäiviä – ei yhtään mitään. Ei sillä, että minä niillä mitään olisin tehnyt. Olisin vain ollut, ollut ja maannut, syönyt ja lukenut, kääntänyt ehkä välillä varovasti kylkeä. Nonnih, tänään se sitten on vika päivä kahteen viikkoon!

Töissä se kyllä näkyy; tänne on eilisaamusta lähtien kannettu pinoittain tavaraa. Jotka minä puolestani olen kuskannut tehtyinä takaisin. Ja hätäseen elikkä nopeasti. Mutta onneksi on ns. ammattitaitoinen sijainen. Oletan, että minua ei ole odottamassa mikään jättisuma. Toisaalta, mistä sitä koskaan tietää. Ainakin eräs henkilö mielellään käyttää minun palvelujani, kuten hän suvaitsi ilmaistakin eli tein hänelle jo nyt parin vkon hommat etukäteen valmiiksi. Ans kattoo, toisaalta eräs myös kysyi, tulenko ihan varmasti heti kahden vkon päästä takaisin =o P-P ei ole reagoinut mitenkään koko asiaan, kunhan tavatessamme katselee räksänpesiä. Hmph. Siinä miehessä on jotain filunkia....

Tänään minä menen myös käymään uudestaan Eestin Herkuissa, vaikka ruokiksella. Hamstraan lomavaraston itselleni. Kohuke-patukoita, muutakin rahkaa, hirssiä, tattaria ja muuta mielenkiintoista ja kivaa herkkua. Sitten voipi ihmetellä ja kokeilla, mitä niistä tekee. Tattarisotto esim. voisi olla mielenkiintoista! Ja sinihallitus, kange, jos olisi tullut jo myyntiin tekisi eduardoa. Saa kai sitä nyt ruokaa edes ajatella. Illalla riivoin donaria ja Härraa purjon ja mausteiden kanssa rakuunaporkkanoiden höysteenä. Että ei ihmeellisemmät eväät tähän aikaan viikosta enää. Vihannekset kun eivät oikein tuppaa säilymään viikkoa parhaimmissakaan oloissa. Huomenna on saatava kesäkurmitsaa – on kesäkurmitsa-aika! Selkeästi jostain päin Juurooppaa rahdataan nätin kokoisia kurmitsoja halpaan hintaan juuri minua ajatellen. Muutenkin pitää huomenna taas täydentää varastoja oikein reippaasti, kaikkea uupuu. Onneksi Belgarion on tulossa, taas, lomalle. Lääkkeet aloitan vasta sunnuntaina...

Äärimmäisen huonoa unetusta jälleen, n. 3 h. Ei kiva eikä mukava. Särkee. Ketuttaa. No, vähän jo helpottaa tämä ajatus vapaista viikoista mömmösateessa =( Ainakin saa nukkua just silloin kun huvittaa, jos nyt sattuisi nukuttamaan. Ja viivytellä koneella. Pari leffaakin voisi katsoa, ne ovat odotelleet tuossa jo pidempään. En ole vaan jaksanut katsoa. Lukea minä kyllä jaksan, mutta keskittyminen liikkuvaan kuvaan on aina ollut vaikeampaa ,D

Eli työkoneeni hiljenee kahdeksi viikoksi... Onneksi sijainen ei käytä (tietenkään!) minun tunnareitani – voisi ollakin melkoinen yllätys, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tosin mikropönkkäkin ihmetteli, miksi olin piilottanut osan tiedostoista ovelasti. Sanoin, että eihän se mitään piilottamista ole, mutta en halua pitää työpöydällä isoa kasaa dokumänttejä hidastamassa omaa konettani, kun voin jömmata ne muualle pois häiritsemästä, salasanan taakse ,D Omela minä. Varasto siis hiljenee osaltani, lupasin rapota lomalta työkaverilleni kuitenkin viestiä. Yesh ja joo. Kyllähän minä – jospa ottaisi joku päivä pienet pikkarikännit (pikkarikännit ovat kevyemmät kuin kalsarikännit) ja sitten voisikin meilata jotakin – ööööö – asiallista ja viihteellistä sairaslomalta.

Ai niin, syksyllä on tulossa yksi minun hommiani (lähes) vastaava paikka avoimeksi. Jos jotakuta kiinnostaa, voipi laittaa meiliä. Voin sitten lähettää tiedot, kun paikka on virallisesti avoimena. Muistaakseni elokuussa, jatkuu vuoden loppuun ja siitä taas vuosi kerrallaan. Eli määräaikainen paikka, rahoitusehdolla. Käytännössä siis samalla tavalla vakituinen kuin minunkin työni.

-----------------------------------


Purrrrrrrrvinka, kaiffat! No nyt mami sitt kerraski jää mun kaa himaa, ei siis tänää viälä. Ai ett mä ootan. Me voidaa nukkuu ja maata ja syädä kaiket päivät. Mmmm, mä tykkään. Se on nyt vaa ollu siälä duunis ja duunis, iha joka päivä. Mut on sitt jätetty kylmäst himaa yksi! Epist niinku. No nyt se saa palvella mua ihan kaikess ja paijattaa. Mä taas annan sen koipisill kissihoitoo täpöllä ja semmost. Eiks oo iha reiluu? Mä sain eile muute donariiki, njamm. Meill ei oikee oo kunnon muanaa enää. Kissinmuanaa tiätty on, mutt ei mitää heekkui. Vähä kalkonii ja napikoit mulle. Orja joutuu syämää jotai jämii ja jömiksii, mitä löytää. Ei se sille pahaa tee, vois olla välill vaiks iha ilmanki >O< On se kuulkaas nii iso, kun mä kerta voin maata sen kylje pääll iha suvereenist! Oli muute kuuma eile, ku mä lojuin partsill. Vaiks vaihto paikkaa, oli sitt illall pakko tulla pois. Mä lojahdi ihan repona pöydän alle. Huh-huh. Sitt pitiki saada napikoit, mä jaksanu ees juasta niitte kans. Taisin olla vähä liika pitkää ihan suulikses. Mutt ku siäll on nii kliffaa, nyt alkaa olla jo semmosii lentävii piänii höttiäisiiki, ku mä otan kiini ja syän. Ja hyvii haisuleit on. Ja lämpöst ja kivaa. Mutt olin joo vähä liikaa siälä. Tarttee tänää ottaa vähä rauhallisemmi. Täss muute, hei hei, ette arvaakkaa, mami lainas mulle uude kirja! Se on sen saman kissin, muistatteks, Varjak Käpälä seikkailui. Tän kirjan nimi on Varjak Käpälä, lainsuajaton. Mami lupas alottaa tänää sen lukemise. Eile kateltii vähä kuvei, ne on kyll upei. Jänskä nimi, mä voin sitt taas kertoo, mitä siin oikee sanotaa. Mä ku en osaa lukee kirjoi ite, sääli, se ois jänskää. Mutt täss on kuva must ja siit kirjast, ku mä tsiigaa sitä kantta, jo se kansiki on vinkee.



Ett ei meill nyt muuta, huamisee ja kliffaa viikendii niill kamuill, ku lähtee jonnekki.

------------------------------------

Vincent, herkkupeppu ja kirjafanittaja ;D Liekö tullut mamiinsa.

Päivän slogan: Vedellä on taipumus etsiytyä aina alaspäin. Savulla taas etsiytyä aina ylöspäin. Welhottarella vain on edessä ainainen alamäki nokka pystyssä!

Päivän biisi: Paranoid

Luettua: Nesbo-sessio siis jatkuu, tällä kertaa vuorossa Jo Nesbo – Veritimantit. Oslossa tapahtuu murha, ja toinenkin. Kolmas. Holen mukaan liikkeellä on sarjamurhaaja ja varsin erikoinen sellainen, jonka toimintatapoja hän selvitteleee omalla omituisella tavallaan. Holella itsellään ei mene erityisen hyvin, mutta juttu ratkeaa kuitenkin. Edelleen suositan kaikille pohjoismaisen dekkarin kavereille.... HelMetissä lienee huomiseksi ainakin 6 varausta, hyvä!

                                                       

                                    EHHEEH - SE ON SITTEN PERJANTAI!

ARMOTON VÄSY

Miten voi väsyttää näin paljon? No juu, retorinen kysymyshän se. Mutta miten voi väsyttää näin paljon jatkuvasti? Prle, eilisaamusta lähtien. Minen jaksa, odotan tuota lomaakin jo kuin jotakin pelastajaa, vaikka siitä ei varmaan ole mitään apua. Saatan sammahtaa tähän ihan milloin tahansa. Vain kirjoitusten räpeltäminen pitää jotenkuten vielä hereillä. Ja välillä lukeminen, mutta sekin alkaa nukuttaa. On tämä aika kamalaa... siis nimenomaan se, että väsyttää, mutta ei aina pysty nukkumaan!

Ihmiset töissä tuntuvat katselevan minua sillä silmällä, että mikähän tuotakin vaivaa?! Yksi jo kysyikin suoraan. Kerroin lyhyesti – ei oikein ymmärtänyt, miten voin sitten nyt olla töissä. No, sitä minäkin olen ihmetellyt viimeiset 4 vuotta, prletto. Siis jokapäiväisen säryn keskellä. Eilen iski taas järjetön kateus käveleviä ihmisiä kohtaan, kun odottelin taksoa noutamaan. Siinä pienessä ylämäessä kaikki pungersivat reipasta tahtia, kukaan ei stna edes ontunut tai vengotellut mennessään. Miksi minä?

Ja sitten joka stnan aamuyö kökkimässä 2 – 3 aikoihin koneella, kun ei enää saa unta. Juu, mutta silti väsyttää ja päivisin vielä enemmän. Tämä on hei niin väärin, että. Mutta toisaalta, elämäni ei olekaaan koskaan ollut normaalia. Miksi minä edes odotin, että se nyt olisi, kun kaikki muu alkoi olla kunnossa. Eihän se nyt mitenkään ole sopivaa, että Welhottarella menee hyvin. Ei kun koipia kasaan ja vähän kipuja kehiin, kyllä se siitä sen verran kettuuntuu, ettei taaskaan mene hyvin – ei varmasti! Minäkö katkero – jumalauta OLEN!

Vielä nämä kaksi päivää. Töitä teetetään täpöllä. Minähän teen, että pysyisi edes hereillä. Lisäksi – ja nyt saa nauraa – nenääkin särkee armottomasti. No kun joku kasvi elvistelee ja pitää jatkuvasti niistää, ilmeisesti nenässä on haava, kipeä sellainen. Villu, sekin vielä. Ei paikkaa, jossa ei kipua.

Vetskukin lähetteli Vinskille ihkaoman kirjeen, no just sopivasti. Pitääkin sinne tässä 2 vkon aikana sitten.

Ei mitään uutta siis täältä. Jatkakaa!

-----------------------------------



Purve, kavrut! Hah – taaskaa eile ollu kunno muanaa. Mä sain sitt semmost härkää pussist, joo oli hyvää. Mutt sitt toi luki mulle mun kirjee, ett niinku mein Vetsku on laittanu mull ihan oman kirjee, ett sais tulla käymää, piikille ja semmottis. Ett katottais kondis ja mamill vinksui, kui mua hoidetaa hyvi. Heheheh, mua vähä kyll nauratti, joo, jos se voiski sanoo mamill, ett donarii tai semmost joka päivä ja sillee >o< Ett samall mutt piikitettäis jotai tautii vastaa ja semmost. Kyll mä sinne voin mennä, se on kliffa kundi ku meill on omavetskun. Mami sano, ett nyt ku se jää sairiksell, nii käydää siälä joku päivä. Vaiks se taas maksaaki, mutt mä oon kuulemma sen verta tärkee, ett tottakai me mennää. Mustki on aika kliffaa mennä! Siis mä inhoon sitä matkaa ja semmost. Mutt ku se viimeksi kehu mua komeeks, hoidetuks ja hoikaks kollipojaks. Ehän mä oo muuttunu ku parempaa suuntaa. Niinku ett mun miälest ei koskaa voi kehuu kissii liikaa. Ett otetaa tää juttu nyt niinku sill tavall. Tulee siit jännääki, ku mä pääsen kuiteski ulos siin typeräs laatikos ja haistelee niit ison nurtsin haisui ja semmost. Ett jees vaa vetskull, ei sitä sovi pelätä! Mä oon kattokaas rohkee poika – no, melkee ainaki. Mami löytäny must kuvaa, se otti taas tommose. Olkoo, otetaa vaiks sitt parempii kuvei ku ehitää.



Ei paha, eiks? Huamisee.

------------------------------------

Selvä, Vincent osaa suhtautua asiaan *virn*, että kehuja varten lääkärille ,D

Päivän slogan: Kun raataa selkä vääränä, siitä saa vain väärän selän.

Päivän biisi: Lintu

Luettua: Hannah Alexander – Hiljainen avunhuuto, just joo. Tämä on nyt sitä uskisjuttua, jossa on myös dharmatiikkaa ja rhomantiikkaa. Kolmas osa sarjasta, joka kertoo erään sairaalan tapahtumista, eli semmoinen uskis-Tehis =O Erinomaisen suosittua kirjallisuutta tietyissä piireissä Jenkkilässä, nyttemmin rantautunut myös tänne. Eli kioskikirjallisuuden hömppää Jessellä kuorrutettuna, sopii niistä pitäville. Welhottarelle pieni moka, luin kyllä, en minä mitään ohita. Mutta siis en lue toista kertaa. Tyrkyttävät ajattelumallit ovat niin vieraita. Sitäpaitsi, tämä kirja ainakin antaa ymmärtää, että kaikki on ennalta määrättyä eikä mitään voi itse muuttaa, mitenkään. Hmph, älkää tuhlatko aikaanne tähän, jollette ole Jesse-faneja jo ennestään. Jo Nesbo - Suruton, tapahtumat alkavat aluksi aika tavalliselta vaikuttavasta pankkiryöstöstä, mutta tilanne kehittyy hankalaksi ja vaikeaksi selvittää. Aloitin pienimuotoisen Nesbo-session lukemisen puutteessa. Olen nämäkin jo kertaalleen lukenut, toinen kierros ei pahaa tee. Kirjoittajan tyylistä ainakin minä pidän. Samoin ratkaisuista ja juonen kehittelystä. Suosittelen pohjoismaisen rikoskirjallisuuden ystäville, mikäli ette jo ole tutustuneet. Nesbo on omanlaisensa tässäkin seurassa.
  
                                          
                                      
                                                         TORSTAITA!

VIELÄ MUUTAMA PÄIVÄ...

Welhotar on taas väsynyt, väsynyt ja kipeä. Tämähän ei ole uutta, kunhan varmuuden vuoksi mainitsen. Unta ei saa riittävästi, vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi ensi viikolla voi yrittää paikkailla tuota univajetta, edes, jollei muuta. Belgarioniakin vähän huvitti; hän poikkesi iltakaffille ja minä olin kaivautunut peittoihin pienille uusiounille suihkun jälkeen. Palelsi ja väsytti niin vietävästi. No, keittelin siinä kaffet, syötiin Aleksanterit pois ja kälätettiin. Poika vaikuttaa aika toiveikkaalta pyrkimistensä osalta. Hyvä näin, tänään vielä viimoinen kurtistus, sitten Upikseen ja vielä viikonlopuksi lomalle. ,D Oikein mukavaa, loppuajan hän lieneekin sitten aika paljon kiinni siellä... Eihän tässä ole kuin kuukausi enää jäljellä.

Töissä väki kantaa papereita huollettavakseni ennen sairista. Tosin minulle on palkattu ihkaoikea sijainen, joka on aikaisemminkin ollut tuolla. On kuulema hyvä. Joo, toivottavasti ei ole kauhean paljon parempi kuin minä. Olisi aika ikävä huomata, että sijainen on niin kirotun hyvä, että minä en enää kelpaisi mihinkään *virn*. Tai mistä sitä tietää, kaipa hän olisi paikkaa hakenut, jos olisi ollut oikeasti kiinnostunut. Vai tekeeköhän hän keikkaa siksi, että ansaitsee paremmin siten. Nimittäin minä ainakin keikka-aikoina tienasin kohtuupaljon enemmän kuin määräaikaisena Tsadilla. Hullua, mutta totta.

Kummisetäkin tuossa soitteli, hän on saamassa myös jonkinlaisia töitä, tötterötöitä, mutta kuitenkin. Ja omalta alaltaan. Ihan hyvä, on säännöllinen ja lyhyt työaika jne. Kyllä sekin varmaan friskaa mieltä kummasti, ettei niin helposti jäisi tuon viinittelyn puolelle. Olen kovasti ilokas hänen puolestaan ,D Työ alkaa vasta parin viikon päästä, joten hänelle jää tässä aikaa kuosiintua, siivoilla, pyykätä ja saattaa residenssinsäkin kesäkuntoon. Lupasin tarvittaessa avittaa siinä missä osaan ja pystyn. No ainakin voin korjailla vaatteita ja sen semmoista. Kummisetä kuitenkin hoitelee aina postiasiani ja joskus kirjastojutut ja käy hätäkauppa-asiat, jos sellaisia tulee, samoin apteekit ym. Eli vuoroin vieraissa, sano.

Ihan pakko näyttää, sain eilen postin italovastineesta ne punaiset Cr...sini, eivät ne ihan kirkkaan punaiset olekaan, hmph. Mutta tilasin samalla halvennuksella Belgarionille uuden muovisen luhan ,DD Inttimuistoksi, vaikka. Kehoitin kertomaan kavereillekin, koska kellään ei varmasti ole samanlaista. Tässä siis uusi, upea muovinen luha, näitä saa eri värisinä (tietysti ostin tuon punaisen!), myös veitsitoiminto mukana *kikattaa*.

Lisäksi Poika sai mukaansa vielä yhden kirjan ja Vincentin suuren kaipuun jälleen näkemisestä. On se sitten kumma, miten Vincent on Belgarionin perään. Ihanhan tässä tulee mustikseksi...

Huokaus – vielä pari päivää! Kyllä tämän (kai) kestää ja pakkohan se onkin. Eipä tässä muuta, jaksaisi vaan tätä helkatin rumbaa taksojen ja koipisärkyjen kanssa!

----------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei vähäks oli eilenki taas hyvä ilta. Jeee, mä hei mä sain sitt tipusuikulaa, ku mami teki semmost ruakaa, joho tuliki sitt tipuu. Sain oikee ison biitin, muut enää mahtunukkaa iltapalaks. Ja sitt, tiätteks, Poika tuli ihan salakylää illall. Ai ett mä olin tyytyväinen. Mä purrasin itteni heti sen viakkuu köllöttää ja nuuskii mitä se syä, sain mä biitin maistaakki sitä vaaleenpunast. Se oli semmost makeet, jäks, en tykänny. Jätskii ne ei syäny! Mä haluun sitä, ku toi käy kaupas seuraavaks. Tänääki vois saada jotai, jookosta mami? Kyll se mulle duunaa tavisruakaa päiväks, mutt ilta on sitt aina erilaine. Ett tuleeks jotai spesiaalii vai ei. Tulis ny, se on paljo kivempi, jos on parempaa safkaaki. Sitt ku Poika läks, me yritettii goisii. Siis mähä goisin, mutt mami taas pyäri ja potki, sen koipiset oli ihan kuumat, mä menin niitte päälle maate. Sekää ei auttanu! Sitt se jätti kaikki pois ja koipiset paljaaks, ett tuli taas kauhee kylmä. Meill on nimittäi nyt yätä päivää partsin ovet auki ja sillee. Tääll on iltasi ja öisi melkose galsaa. No, mä sitt nousi ja aloin vänisee safkaa ja nii nousi mamiki. Ois se kai voinu vähä viälä goisii, mutt ku ei nih ei sitte. Noustii molemmat! Ja *tsihih* arvatkaas mitä, sen piti antaa mulle pari napikkaa, nii ni se kaato vahingoss täyde pussuka kissinkaakkei lattiall. Mulle tuli vähä kiire noukkii nii monta ku mä ehdi ja se mätti niit takasi pussii >o< Vähäks oli hölmöö, mutt sain ylimääräsii kaakkei aikastas monta. No juu, mä lähden tsiigaa tonne kylppärin pualell nytte. Täss mä loikoon toss soffall, ei oo oikee parempaakaa fotoo just nyt.



Ett kliffaa loppuviikkoo kaikill ja huamisee!

----------------------------------------

Vincent on hämmästyttävän nopea etsimään pudonneita kissankarkkeja, hmph!

Päivän slogan: Jos joku asia on saletti, se on sitten aivan saletti!

Päivän biisi: Jackson

Luettua: Mika Vornanen – Onks koolla välii, hihityttävä nettikeskusteluista alkunsa saanut opus. Johnny on naistenmies, joka haluaa myös kalamieheksi – hinnalla millä hyvänsä. Ja tässä tosiaan tapahtuu. Viikon aikana avuttomasta Johnnysta kasvaa Miehen lisäksi Oikea Kalamies ja naisiakin on mukana ihan riittävästi, varsinkin kun vaimokin on lähtenyt ns. oikean miehen mukaan. Ihan oikeasti, tämä on hauskaa luettavaa, jos vähänkään tietää miehisestä kalastusvietistä ja muusta mukavasta. Tässä irvaillaan mm. välinekalastukselle, tietynlaisille tyypeille kalavesillä jne. Ainoa miinus naisten kohtelusta, ehkä senkin voisi laittaa ns. hauskuuden piikkiin. Varsinainen äijäkirja! Suosittelen kalakavereille, voisi olla kiva viedä tämä vaikka kesällä tuliaisiksi kaverille mökille. Miinukset kirjan koosta, tätä on hankala lukea sängyssä, sen verran iso! =D Welhotar kuitenkin siis suosittaa! Torey Hayden – Aavetyttö, nyt loppui tämä Hayden-sessio, onneksi. Tämän nimittäin olenkin lukenut aikaisemmin. Puhumaton tyttö, jonka diagnoosia ei oikein osata asettaa. Mistä on lopulta kysymys? Tämäkin jää tavallaan auki, koska lopulta päädytään mm. mahdolliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön satanismin varjolla tms. Avoimeksi jää paljon. Mutta loppu on onnellinen, eli tyttö ainakin onnistunee elämässään. Hmph, edelleen tämä leidin eriomaisuus jotenkin kiusaa. Tarina itsessään on melko karmea, mikäli se on totta. Eli pienessäkin, kaikki toisensa tuntevassa yhteisössä, voi pinnan alla muhia mitä tahansa...

                                           

                                      MINÄ ODOTAN, ODOTAN, ODOTAN....

HERKKUJA, SAIRISTA, VÄÄRIÄ PÄIVIÄ...

Kaikki herkut sitten eilen, jups ja jooh! Ehdinhän minä Eestin Herkkuihin, vähän laina-ajalla kuitenkin. Eli tarjonta on erinomaisen monipuolista. Erityisesti ilahduttivat taas mehut ja marjasäilykehyllyt, samoin salamit ja makkarat ;D Niin rahkaa ja sen semmoista unohtamatta. Ja hirssiä, tattaria ja ohraa, melko edukkaasti peruspussukoissa eikä kikkaillen pakattuina. Ja Aleksanterit, joita aina pitää ostaa. Hyvä valikoima paikallisia kalatäyssäilykkeitä sekä kylmäsellaisia tiskissä. Myös muut leivänpäällistuotteet on sitten hyviä, ne löytyvät täyssäilykkeistä. Ja erilaiset kurkut ja borssit. Osa tavaroista on vielä tulematta eli tällä viikolla hyllyjä täytetään vielä päivittäin. Ensi viikolla on sitten täysi valmius! Antoivat kuitenkin ottaa oheiset kuvat. Asiakkaitakin oli käynyt, ainakin 1 - 2 minun yllytyksestäni. Juustot mm. puuttuivat vielä kokonaan (niitä toivotttavasti tulee kaikkia mieleisiäni...). Kaupassa on myös paljon kasvissyöjille sopivia tuotteita, käykää vaan uteliaasti katsastamassa *yllyttää lisää*. Lupasin itse käydä viimeistään perjantaina täydentämässä omia varastojani suosikkituotteilla. Nyt ostin vain vähän rahkaa ja Aleksanterit sekä Kalevin erinomaisen tummaa sukulaatia joka ei hinta-laatusuhteellaan häpeä mitenkään kalliita vastineitaan! Käykää ihmeessä ostoksilla, uusi osoite on Ratapihantie 9 (tai 11, talot ovat kiinni toisissaan). Aivan 7:n ratikan pysäkkien vieressä, Pazilan asemaa melkein vastapäätä, lähes kirjaston kainalon takana ,D Tämä EI ole maksettu mainos. Minä en vaan ole päässyt enää moneen vuoteen Eestiin ostoksille, en edes käymään Kalliossa, joten tämä tykkää kovasti tästä muutosta! Tulen pitämään hovihankkijanani tiettyjen tuotteiden osalta jatkossakin. Yllytän siis kaikkia Lokistanian kavereitakin käymään puodissa – oikea toivesijaintipaikka; valoisa, iso myymälä! Valitettavasti tämä hiukka näkynee hinnoissakin. Mutta minä mieluusti maksan omista herkuistani sen, kun voin ihan ruokatunnilla käydä tarkistamassa valikoiman!    

 

Niin, Welhotar on sitten sairaslomalla ensi viikon maanantaista pari viikkoa eteenpäin. Ottivat ihan asiallisesti tuon, vaikka onhan se vähän hassua sovitella sairistaan töiden mukaan tai miten se kullekin sopii. Mutta tilanne on sellainen kuin on. Mieluummin nyt 2 vkoa kuin myöhemmin 1.5 kk. Kaipa he tajusivat tämän. Toivon ainakin. Eli mömelökuurit ja toisen lääkkeen aloitus, ziitosta vaan... Ei kyllä yhtään huvita, mutta on pakko! Prletto... Työkaveri oli vähän närkästynyt, että ihan kokonaista 2 vkoa. Hänen mielestään se oli pitkään. Hitsi, täytyy tänään yrittää kertoa, että kun koipeni viimeksi pääsivät tod. huonoon kuntoon olin lähes 5 vkoa sairiksella, joista 2 vkoa kokonaan kävelykiellossa. Sehän tässä, kun vielä kuitenkin kävelen melko normaalisti (sattuu, pistää ja juilii vaan).

Ok, ok – myönnetään, minä kuulin väärin tai Belgarion itse vahingossa sanoi väärät päivät noista pääsykokeista. Pyydän kovasti anteeksi lukijoitteni vaivaamista jaksuhalitsempeillä ja –paituleilla, mutta Belgarion on tänään sitten ensimmäisessä ! pääsykoeosiossaan, toisessa vasta huomenna - jaksutsemppiä ja sellaista taas siis tarvitaan! Polgara-Äitee kovasti toivoo onnistumista. Ei sitten siitä sen enempää kuin odottelemaan tuloksia Jussin tienoolla. *hermostuksissaan tässä* Eihän asia kauhean tärkeä tietenkään ole. On muita paikkoja opiskella jne. Minä vaan niin toivoisin, että Belgarion pääsisi sinne, minne itse on pitkään halunnut. Minulla kun ei sitä mahdollisuutta nuorempana ollut, kun kaikki energia meni tuolloin työntekoon, itsensä elättämiseen ja opiskeluun työn ohessa. Sitä ikäänkuin toivoisi, että Poika saisi vähän paremmat mahdollisuudet eikä tarvitsisi niin helkkaristi tapella perusasioiden kanssa... Tiedän, selittelyä. Toivon, että ymmärrätte, miksi hehkuttelen tällä asialla ehkä vähän liikaakin. Olkaa kärsivällisiä, tämä loppuu parin päivän päästä

Kirottua, en saanut millään unta illalla. Väsytti aivan hirveästi, mutta uni ei vaan tullut. Riivin mömelövalikoimaa ja luin. Ei unta. Lopulta, kun pääsin kunnon uneen, alkoi Vincent märistä aamuherkuistaan. Että kivat vaan, kissan prletto. Olin aika snärkki herätessäni. No, kai tämä viikko tässä menee. Jospa sitten ensi viikolla taas pystyisi päikkäreillä korjaamaan tätä järjetöntä univajettakin. Kuukausien aikana kertynyttä puutosta oikein.

---------------------------------


Purrrrrrrrviska, kissinkat! Mami käyny juu uudes kaupas, eikä mulle siis yhtää mitää. Eikä kuulemma siälä ookkaa kissiruakaa. Nii se ainaski väitti. Lupas se ostaa jotai tipujutskaa, jos mäki varmaa tykkää. Se sano, ett se söi sitä melkee yhde kesän siäll melkee joka päivä. Mutt hyvää se silti on, se väitti. Ja jotai fisui. No hyvä, se lupas perstain käydä siälä. Ja hei, hei hei, se onki sitt mun kaa kaks viikkoo, ihan mun kans vaa. Ja lupas nukkuu mun viakus ja sillee. Mä taas lupasin antaa koipisill kissihoitoo koko teholl, ku se kerta jää kotii. Se ei oo tosi pitkää aikaa ollu himas sillee pidempää, niinku joskus enne. Mun synttäritki meni ja kaikki. Me oikee juhlittukaa, ku mami oli vähä klesa. Ett me varmaa sitt ens viikoll pidetää joku päivä semmoset bileet, ett yhdistetää kaikki juhlat kerrall. Mä ainaski toivosi. Ett mun synttärit ja lokin päivä ja kaikki! Jookosta, mamiiiiiiiih? Ja voitais pyytää kavruiki tänne. Heh, se sano, ett se käy. Jippii, mun tarttee sitt hualehtii itteni oikeen timmii kondiksee, ett mä oon edukseni niis pippalois kans. En mä viälä tiädä mikä päivä. Me nyt täss ensi miätitää ja sitt me kerrotaa, millo on juhlat. Ett kuiteski hyviss ajoin, ett tei osaatte valmistautuu ja pääsette käymää. Varmaa joku ilta viikoll ois hyvä? No, me funtsitaa asiaa. Täss muute mä eile vähä niinku oon framill. Piti sanoo, ett tulkaa gimmat ja ottakaa mut rajust, mutt mami sanoo, ett joku ymmärtää sen kuiteski vääri =O Tulkaa ny kummiski *kollivirn*.

Nonnih, mä sain mun heekut ja painun partsill näin aikasi. On kuiteski valosaa ja hyvii haisulei. Kliffaa päivää ja huamisee.

--------------------------------------

Vincent – aina yhtä kohtelias, myös puheissaan....

Päivän slogan: Tyhjä pää, tyhjä mieli ja vielä tyhjä pullo!

Päivän biisi: *tsihih* Tässä, kajarit kaakkoon - muistakaa laulaa mukana! =D

Luettua: William Gibson – Hahmontunnistus, joku luokittelee tämän taatusti scifiksi, minä en olisi niinkään varma. Tai no joo, ehkä kuitenkin. Trendien metsästäjä, tuotemerkeille allerginen Cayce lähetetään etsimään netissä leviävän videopätkien oikeaa tekijää. Jutusta paisuu merkillinen takaa-ajo useine juonteineen. Erinomaisen hyvin kuvattuja ympäristöjä, tulevia mahdollisia trendejä (salaivallisesti tai sitten ei) ja omalaatuinen loppuratkaisu. Suosittelen, minä pidin. Sopii kaikille, ei tarvitse pitää leimallisesti mitenkään scifistä, tämä ei ole siis sellaista tyypillistä lajinsa edustajaa. Mukavan erilainen opus! Erkki Martikainen – Lama, no siinähän se onkin kerrottu kaikki. Ei olisi kannattanut kantaa tätäkään kotiin. Paashaa hyvällä paperilla. Kertomus erään puunjalostusteollisuuden maamerkin alasajosta rankemman kautta 90-luvulla. Tehän tiedätte; irtisanomisia tavalla millä hyvänsä jne. Ei millään pahalla, ilmeisesti tämä on kohdannut kirjoittajaa itseään ja hän haluaa siitä kertoa. No juu, olisi perustanut vaikka blogin. Ei ansaitse kunnon painotuotteen nimeä, sen verran sekavaa sepustusta tässä osittain on. Sorgen vaan, en suosittele! Reijo Lyijynen – Ansa, olisi myös saanut jäädä hyllyyn. Pienoisjännäri (hmph), joka yrittää olla yllättävä. Ei ole. Taas kömpelöä, toistavaa kerrontaa, eikä tämäkään ansaitse kuluttamansa painopaperin määrää. En missään nimessä suosittele. Edes ratkaisu ei ole omintakeinen. Hmph, paashan saapi kyllä näköjään pyytämättäkin! Jaana Kapari-Jatta – Pollomuhku ja Posityyhtynen eli Pottereiden suomentaja kertoo työstään. Kirja on selvästi tarkoitettu vähän nuoremmille lukijoille, ei sinänsä paha, ei. Ihan mukavaa kerrontaa ja asiaa suomentajan työstä, miten hän työtään tekee, eri sanojen ja nimien synnystä ja muuta faktaa potterismista. Tässä siis keskitytään paljolti nimenomaan Pottereiden suomentamiseen, muut työt mainitaan lyhyesti. Silti aika kiva esitys suomentajan tavasta tehdä työtä, miten hän joutui/pääsi tähän ammattiinsa jne. Minä pidin, mutta todella suosittelen vain Potter-faneille ja Kaparista muuten pitäville. Niin, ja tokihan kaikki tiedätte, että loppusivulla on sitten se ylläri: kirjat onkin suomentanut valkoinen Taijais, Kaparin kissa ;D Paljastus oli ihan pakko tehdä, mukava! Pakkohankinta Potter-faneille, suomentamisesta ja kielestä kiinnostuneille kiva välipalakirja - Welhotar suosittaa!

 
                                             

                                        VIELÄ MUUTAMA PÄIVÄ.....

VIIKON ALKUA - JÄNNÄÄ SELLAISTA

Siinähän se taas meni, melkein nukkuessa koko paashan sunnuntai. Ja kotitöitä tehdessä -> lue yrittäessä vältellä viimoiseen asti. Ei prle, sitten alkoivat kissankarvakasat ym. häiritä jne. Oli pakko edes imureerata ja pyykätä. Laittaa ruokaa, kesäkurmitsa-tomaattimättöä, joten helpolla pääsin ,D Ja tein taatusti taas tarpeeksi paria päivää ajatellen, eli on evästä, on.

Pitäkääs nyt kaikki kivat ihmiset (ja vähemmänkin kivat, vaiks ei varmaan sellaiset tätä lokia luekaan) Belgarionille peukkuja! Se on kuulkaas kovempi paikka päästä opiskelemaan kuin sitten lopulta valmistua. Tai ainakin yhtä kova! Niin että siellä Belgarion nyt vääntää tänään ja huomenna tehtäviä TKK:lla. Pus-pus, jaksuhalipaitulit ja silleen! (Et sinä kuitenkaan lue tätä!)

Eli minä ja Vincent päätettiin ottaa levon kannalta vuorotellen parvekkeella ja sängyssä loppupäivän ajan. Käytännön pirkistyminen tapahtui joskus aamupäivällä, kuten yleensä töissäkin. Muuten siis vain makoiltiin ja syötiin. Kissa on saanut kipinän jäätelöön ja vonkui sitä sekä tavismuonaa heti, kun näki minun puuhaavan ruokaa. Taas ääretön pettymys, kun oli vain kasvismättöä. Huvittavaa on se ilme, joka tulee kisalle, kun ruoka on valmis eikä siihen todellakaan kumota tipusuikuloita, paisteta lehmää tahi muuta mukaan. Se on siis niin kuvaamattoman äimistyneen katkeran oloinen.... *tsihih*. No, tipusuikulaa on kaapissa ja se on pakko tehdä tällä viikolla, joten luvassa on. Lupa on myös odottaa, kiusallakin, kisullakin.

Jospa Eestin Herkut tänään avataan, kävelen suoraan sinne ruokiksella ostoksille ja ehkä myös kuvaamaan, jos antavat luvan. Voisin tekaista jonkinlaisen jutunkin. Täytyy miettiä. Houkuttaa kovasti. Ihan naapurissa, ahh!

Ikävämpi onkin sitten edessä, eli pitää jutella P-P:n kanssa sairaslomastani, eli milloin sopii pitää 2 vkoa vai sopiiko hänelle vain se, milloin lääkäri määrää! Nimittäin lääkärihän lupasi sen, milloin itse haluan. Alkaisin olla melko halukas jo tosi pian, en saa enää nukuttua öisin kuin alle 4 h ja senkin erittäin huonosti. Vasen koipi on ottanut nuista seisoskeluista myös pahakseen – nyt viikonloppuna sekin on vähän rauhoittunut. Eli sairasloma olisi ihan senkin takia tarpeen. Joka tapauksessa minun pitäisi pitää se ennen 7.7., jolloin on soittoaika Hyyssiin. Eipä tässä hirveästi ole aikaa edes. Kele. Kututtaaa. Ei huvittaisi puhua siitä ollenkaan P-P:lle, mutta on myös epäreilua jättää puhumatta ja vain yks-kaks ilmoittaa jäävänsä pois, epäreilua siis muiden kannalta ja töiden suunnittelun kannalta. Siksi pidän tarpeellisena lyhyttä keskustelua aiheesta ja hänenkin mielipidettään. Rauhoiketta taidetaan taas tarvita *mättää täydennystä mömmölaatikkoonsa*!

Näin täältä tänä aamuna. Tämä päättää tylsän raponsa tähän. Ei siis mitään uutta tällä kertaa, kissa haluaa ruokansa, pakko mennä!

-----------------------------------



Purrrrrrrvinka, kamut! Joo, on tää ruakapolitiikka menny taas kehnoks. Pelkkii vihanneksii ja sitä valkost ei-mitää. Mulle sitt tavisruakaa, vaiks oon mä tämmösinä päivinä sitt saatu yhen pussin heekkumuanaaki aina. Ett niinku ei tarvii olla ilma mitää. Tänää vissii tuleeki lammast, ku puput on syäty. Mami toi lisääki muanaa. Ja sano se, ett tekee tipuruakaa vissii huamenn. Mä näin, sill on tipuliinia jääkkäriss eikä ees pakkases. Pakko sen on joku päivä siit ruakaaki tehrä, ett se ei mee pilall niinku. Ja taattu mä oon paikall vonkaas itelleni oman osuude! Ja on se hei ostanu donariiki. Ett ei varpisti koko viikkoo olla ilma kunno ruakaa, nih kerta. Mä oon vaa kans lötköttäny ja sitt ollu hirveest tuala partsill. Heti ku sinne alkaa suulis skriinaa, nii mä oon siälä koritualis ja sen jälkee vaihda tualist toisee tualii, ett ruskettuu sillee tasasee, niinku. Ettei tuu rajoi tai muuta. Mami naureskelee, mutt kollipojan pitää olla tarkka silt, milt näyttää. Ku mäki oon kuitenki viälä sen verta nuari, ett mä haluun näyttää timmilt ja hyvännäköselt. Jos vaiks yrittäis joskus treffaa jonku kivan kissigimma – sitä koskaa tiädä! Mä tiän, ett mein yläkerras asuu yks upee gimma, mutt se on mua nuorempi. Se on pentuna otettu HeSy:st kans. Meill vois olla yhteistki. Mutt sen mami ei varmaa tua sitä käymää meill. Ne käy kyll sen ihmispennu kaa ulkon joskus, mä oon senki nähny. Se suastuu kulkee semmosis snadeis vaaleenpunasis valjais, hei. Ihan höntin näköst, niinku kissi naruis. No joo, mutt voisin mäki. Paitti ett mä en siädä valjait enkä muit kissoi lähell. Ett vähäks täss on onkelma. Tarttee funtsii, voiskoha niit valjait taas koklat... En mä taida haluu, mutt mua kyll kiinnostaa toi ulkoilma hirveest. Nyt ainaski ku tulee kaikkii haisui jo partsilki. Mutt on täälläki kliffaa, ku mamiska lähtee. Mä saan olla ihan yksin ja mull on koko luukku käytöss, jee! Täss mä vahdin eilen illall mun koritualis, mitä sisäll oikee tapahtuu....



Hei, nyt mä kyll jo haluun sitä safkaa! Mamiiiiiih, tuu antaa jo muanat, hei. Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, tulossa ollaan *pungertaa jääkaapille ja lautaselle*, eihän sitä nyt kissiä ilman jätetä.

Päivän slogan: Mitäpä ei ihminen vaihtaisi säkilliseen tyhjyyttä ja ämpärilliseen tuhkaa...

Päivän biisi: Vanha kellarissa valittaa

Luettua: Elisabeth Noble – Ikuiset ystävät, hömppää, täysveristä sellaista. Ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä. Neljä tyttöä tapaavat opiskeluaikana ja ystävyys säilyy vielä aikuisenakin, myös aviopuolisoiden ilmestyessä kuvioihin. Sitten alkaa tapahtua; isän kuolema tuo esille erään naisen äidin. Tämä taas sotkee toisen leidin kuviot. Eräs pari puolestaan on eroamassa, poika kärsiii sisäoppilaitoksessa. Koko homma saa aikaan uuden parin muodostumisen ja hohhoijakkaa. Eli sellaista tasaisen ns. viihdykästä luettavaa. Suosittelen harmittoman hömpän kavereille. Itse en sano juuta enkä jaata, en vain lue toista kertaa, taatusti. Outi Urponen – Toiseen polveen, hmph. Tämä lienee yrittää olla olevansa psykologinen jännäri, mutta toteutus ontuu aika pahasti. Idea on hyvä, mutta kirjoittaja luulee itsestään liikoja ja aliarvioi lukijoita, valitettavasti. Eli nuori tyttö tapaa isänsä luokse mennessään miehen, jota hän alkaa auttaa kotitöissä ja myöhemmin mm. mallina... ja vähän muussakin *öh*, kai ymmärrätte. Selviää, että mies on isän entinen kaveri, äidin entinen sulhanen. Vanhemmat ovat eronneet jo vuosia sitten, ilmeisesti tämän miehen aiheuttamien ongelmien seurauksena. Mukaan mahtuvat vielä ah-niin-muodikkaat insesti-kokemukset, lapsiporno ja (tahaton) murha. Että näin. Odotin enemmän alkusivuilla, kirjallista paashaa eli en suosittele kuin akuuttiin kirjapulaan. Älkää ainakaan ostako tätä, hitsi. Sen verran kehnoa tarinaa tämä, että en todellakaan suosittele muille! Niels Fredrik Dahl – Viime kesänä, wau, Welhotar löysi helmen eli tästä minä pidin! Kirjailijaa muuten ei pidä sitten sekoittaa siihen toiseen Dahliin! Ei missään nimessä, vaikka hänestäkin pidän. Pienoisromaani siitä, mitä tapahtuu rakkaudelle eräänä kesänä naisen tultua raskaaksi. Mustasukkaisuutta, pieniä outoja tapahtumia mökillä. Mietteitä ja paljon ajatuksia. Viehättävä ja pirullinenkin kertomus. Welhotar piti ja suosittaa muillekin. Mitä lopulta on tapahtunut ja mitä tapahtuu miehen ollessa mökillä? Jääkö kaikki avoimeksi vai kerrotaanko lukijalle kaikki, kuten tapahtui. Kirjan omituinen tunnelma vetää mukaansa, luin yhdeltä makaamiselta tämän opuksen, en malttanut muuta. Tämä voisi asustaa meilläkin (ja se on aika paljon se!). Torey Hayden – Toisten lapset, tuossa aikaisemmin luin Haydenin uusimman ja totesin välistä jääneen lukematta pari opusta. Ei haita, eli samaa linjaahan leidi vetää. Sinänsähän hän tekee kiitettävää työtä ns. erilaisten lasten kanssa; autistien, hitaiden oppijoiden ym. parissa. Kuitenkin tässäkin kuultaa läpi oma erinomaisuus, hiukka itsekorostusta ja semmoista pientä ei-kivaa. Että vain minä jaksan, kykenen ja pystyn saamaan mitään aikaan näiden lasten kanssa. No joo, asiat ovat Jenkkilässä toisin koulukysymysten osalta, joten vaikea minun on arvostella asiaa, kun en oikeasti tiedä, mihin taisteluihin hän on joutunut lastensa oppimisen eteen tehdyssä työssä. Silti, hiukka omakehu haiskahtaa. Kuitenkin mahtavia kertomuksia lapsista ja nuorista, tästä osasta pidän. Heistä, jotka lopulta saavat eväitä loppuelämäänsä, tavalla tahi toisella. Että eipä näistä kirjoista oikein muuta. Suositeltavia erilaisten lasten vanhemmille, ehkä asiantuntijoillekin. Kuitenkin populistista proosaa eli Welhotarkin ymmärtää, mistä puhutaan.
 
                                                     

                                           MAINIOTA MAANANTAITA!  =b

SUNNUNTAIN AAMUYÖN KÄNINÖITÄ

Ähh ja kirottua, ei taaskaan unta! Ei, vaikka mikä olisi. Piti sitten nousta, kun ei mikään auttanut. Ehkä tästä pääsee uusiounille parin tunnin päästä. Nyt klo on melkein 2, nousin tuossa klo 1 jälkeen keittelemään kaffetta. Vatsaan koski, vietin pitkään eräässä mielenkiintoisessa huoneessa... Syynä joko kuitenkin pöpö tai sitten eilinen syömäni jäätelö (kirsikka-kermajäätelö!).

Belgarion siis oli eilen mukanani reissussa. Hyvä, että oli! Ehheeh, Risma tarjosi nimittäin ne himoamani parvekekukat – tyrkytti väkisin 10 samettiruusun taimea yhteishintaan 2.95. Liiteristä ostettiin pari säkkiä multaa Tuijan kotiuttamiseksi. Parveke on siis kesäkunnossa, oikein shöpöä ,D Kyllä nyt kelpaa. Belgarion taas oli tyytyväinen ahmaistuaan pari sammiota tofu-vihanneswokkia ja riisiä, runsaalla chilivahvistuksella. Itse diagnosoin eilisen pahan oloni chilin puutteeksi, se huono olo häipyi nimittäin heti saatuani chiliannostuksen. Vietinkin näemmä torstain melkein ilman chiliä ja perjantain aivan kokonaan ilman. Kai siitä jo vieroitusoireet saa aikaiseksi? Juu, tiskattuani nautittiin kunnon kaffetta ja kirsikka-kermajätskiä, erinomaisen hyvää sellaista ja Liiteristä, tietty. No myönnetään, että lurautettiin myös vähän suklaakastiketta vielä päälle. Kun muuten syötiin kerta niin terveellisesti... ehhh. Vincentkin tykkäsi jäätelöstä, nuoli ensin Belgarionin lautaselta, annoin sitten pienen biitin ihan omalle lautaselleen, jossa sopi tyrkkiä ja lipoa sitä suuhunsa. Veikeä ilme kissillä ;D

Welhotar iloitsee *riekkuu riemusta*. Aivan Varaston lähipiiriin tulee nimittäin Eestin Herkut, avaa ovensa ilmeisesti maanantaina. Minä vain odotan, että pääsen ruokiksella käymään siellä. Tutut Lokistanian asukkaat, soittakaa, jos poikkeatte puodissa – Welhotar voi tulla moikkaamaan! ;D Valmistelut näyttivät lupaavilta eli melko iso uusi puoti hyvällä paikalla. Jee, jeeh! Nyt ei melkein mitään puutu. Kun vain Vii Voankin avaisi sivumyymälän Pazilassa tai Malmilla, olisi elo melko täydellistä =D

Belgarion myös näytti ne pääsykoekysymyksensä. Uhh! Ensimmäiseen, tuohon eilen kertomaani nettiprobleemiin olisin varmasti vastannut itse täysin pistein. Pari muuta tehtävää olivatkin hankaavampia, toisesta olisin ehkä selvinnyt päättelemällä... eli vastaus olisi ehkä ollut oikea, mutta tapa sen saavuttamiseksi täysin väärä. No, ei hätää. Hän lähtee huomenna ja tiistaina uusiin koitoksiin, joihin yritti vielä eilen varautua. Myönsi kyllä jo olensa täysin tympääntynyt lukemiseen. Tungin mukaan pari kirjaa eli uudet Pratchettin ja Hickmannin opukset, tietty käyttöohjeena avata vasta tiistai-iltana. No ei siihen mennyt kuin vajaa puoli tuntia, kun omituinen käkätys kuului Pratchettin alussa. Eli antaa mennä nyt sitten vaan. Pitäkää, oi lokistanialaiset, niitä peukkuja nyt alkuviikosta!

Itse olin tyytyväinen, minulla on nyt ainakin metri kirjoja ja 30 varauksessa *huokaa tyytyväisenä*. Mikäs tässä on ollessa?! Paitsi että, ikuvanha työkaveri ilmosi olevansa eroamassa ja haluaa jossain vaiheessa tavata. Oli sen verta ottanut, että ei oikein saanut selvää mikä vaihe on menossa, joten sovittiin, että hän soittelee uudelleen myöhemmin.
---------------------------------



Purrrrrrrve, kaiffat! Juma, mami taas teki siit valkosest hötöst ja vaa vihanneksist ruakaa, ja haisupurveleist. Vähäks mua pänni! Mutt mä sainki sitt Pojalt vähä sen jätskii, ei se pistäny pahaksee, ku mä makasin sen viakus ja nualin sen lautast >o< Mamikii sitt anto vähä omall lautasell. En mä sitä paljo, iha vähä vaa, ett niinku ees jotai. Mutt sitt mä sain taas pupuu pussis *virn* eli ihan sitä parast pussimuanaa ja napikoit. Ja mamiiiiiiiiiih – tänää kyll etit mun lelut sitte. Mun lelut ku joteski häipyy viikon aikan jonnekki enkä mä vaa löydä niit mistää. En kyll tajuu, mihi ne sitt aina menee. Enkä mee tonne klaffisoffan alle, en. Enkä sänkyn alle. En mä osaa niit siält tuada poiskaa. Nii ett mami hakee, ku kerta siivooki. Eiks ookki lookist? Mutt oli se taas kiva, ett Poika oli käymäs, mmmm. Mä sain olla koko päivän sen viakus pikkusoffall ja sillee. Se on aina nii kilti. Sitt ku se lähti, mä siirryinki partsill, ku siäl oli taas aurinkoist ja lämpöst. Mami kyll teki vähä kurjast, taas se osti semmosii kukkei, ku haisuu pahalt eikä voi syädä. Mist se aina tiätääki sen, mitä mä en syä, höh. Ois nii kiva, jos aina ois kanervoi tuala, ett vois vähä vetästä vihreet välipalaks... Nyt mä vetelen Jukan pentui välill, ku niit kerta toi syädä. Eikä toi mami sitä vissii aina ees huamaa. Paitti sitt, ku mä oikee kunnoll oksun. Sitt tulee vähä sanomist. Hei, tämmöne foto must tuli eilen, ku otin oikee kunnoll suulist ja vähä venyttelin tuala. Ett oikee kissinpäivät, ku kesä tulee!



Illall mä olinki taas ihan poikki ja tulin sitt mamin viakkuu goisii. Se vaa pönki ylös ja sillee, ei osannu taas nukkuu. Mutt me mennäänki koht uudestaa goisii, jooko. Joo, se sano. Huamisee!

----------------------------------

Vincent, varmaan tunnin-parin päästä jo unikin käy silmiin uudestaan – toivotaan.

Päivän slogan: Kesä on tullut, kun kissa nuolee lipitellen jäätelöä ilme omituisen keskittyneenä sekä hieman hämmentyneenä tapahtumasta!

Päivän biisi: 1972 (vähän niinkuin Belgarionille...)

Luettua: Joanne Harris – Karamellikengät, just joo, jonkintapaista jatkoa Pienelle suklaapuodille. Hmph, magiaa, vääriä henkilöllisyyksiä, rötöstelyä, viekoittelua, hyvää ja pahaa. Jostakin syystä en mitenkään ihmeemmin pitänyt tästä. Luin, kyllä, ei, ei vain maistunut meikäiselle. Hömppää, mutta ei edes kunnollista sellaista. Magiaa, lähinnä pahaa ja ilkeää sellaista. Ei oikein sovi yhteen tämä sotku... Käy lukemiseksi, jos parempaa ei ole tarjolla. Barbara Stoney - Enid Blyton, elämänkerta. Mielenkiintoinen siinä mielessä, että ainakaan minä en ollut läheskään tietoinen kaikesta Blytonin elämän tapahtumista, lukuisista julkaisuista jne. Enkä erityisesti siitä, että ihmisenä hän ei liene olleen maailman miellyttävin. Hassua, pienenä luulin häntä muuten ensin mieheksi, nuoreksi sellaiseksi. Sittemmin nuoreksi, hauskaksi naiseksi. No, totuushan on armoton.... Suosittelen kaikille Viisikkonsa ja Salaisuus-sarjansa ym. lukeneille, sen verran uteliaisuutta pitää olla. Erityiskiitokset hyvästä bibliografiasta, myös suomeksi ilmestyneistä! Heidi Kärkkäinen – Kuoleman pyörteistä pois, lapsen/varhaisnuoren elämää psykiatrisessa hoidossa laitoksessa, eri vaiheissa lapsuutta ja nuoruutta. Mitäkähän tästä sanoisi, jos tämä olisi omaelämänkerta, väittäisin pientä liioittelua olevan ilmassa. Kirja kuitenkin kertoo olevansa romaani eli ei sentään yhdellä ihmisellä ihan kaikkia ongelmia. Tämä kuitenkin on karua kertomaa siitä, mitä kaikkea voi tapahtua ja tapahtuukin Suomessa tänäkin päivänä; koulukiusaamista, insestiä, viinaa ja huimeita, viiltelyä, itsetuhoa, väkivaltaa, psyykkisiä ongelmia ja alkoholismia kotona – kaikkea, mihin yritetään esim. koulunkin taholta puuttua, mutta jos asianomainen on yhteistyöhaluton, lienevät kyvyt vähissä. Varsinainen tiiliskivi lukea, ei kyllä yhtään turhaa sanaa. Kirjoitettu yleispätevällä slangilla. En nyt veikkaisi kohderyhmää, itse epäilen tämän kirjoitetun joka omaksi terapoinniksi tai sitten eri tahojen syyllistämiseksi. Suositan jokaiselle, jolla on lapsi/lapsia sekä nuorille, joilla on vähänkään ongelmia, myös alan ammattilaisille sekä erityisesti opettajille! Joillakin menee paremmin, joillakin huonommin. Asiat eivät kuitenkaan ratkea bissellä tahi huimeilla, sen kai jokainen jo tietääkin. Loppu on sikäli onnellinen, että päähenkilö muuttuu ns. hoitomyönteiseksi ja asiat saavat ehkä paremman suunnan, ehkä.... Welhotar luki mielellään, vaikka teksti joillekin voi olla vähän rankkaa eli suosittelen! Suosittelen myös jokaiselle itse asian omakohtaiseksi kokevalle, voi kyllä olla vähän raakaa, mutta todellisen oloista. Kiitos kirjoittajalle!


                                           

                                    LISÄÄ KIRJOJA, SILMÄT LIIKKUVAT VIELÄ!                      

HYVÄÄ YÖTÄ JA/TAI HUOMENTA; RAPOA PUKKAA

Yöhuomenta taas, murrr! Ei nukuta, vaikka nukuttaisi. Keitin siis kaffet ja riivin mömelöt ja päätin samalla päivittää vähän pippaloista ym. tärkeistä (?) asioista. Welhottarella on vähän huono olo ja vatsaakin nipistelee. Tämä johtunee siitä, että hra M., joka vastasi ruokailupuolesta, oli itse ollut päivän vatsataudissa ja olikin vähän huolissaan, tarttuuko tauti ruuasta. No, tuskin... Eli ruoka oli tod. hyvää: punajuurisosekeittoa, itse leivottua leipää, itse kerätyistä suppareista ja herkkareista tehtyä sienikeittoa (ei sellaista paksua ja suurustettua vaan oikeaa alkukeiton tapaista, johon lisättiin vain tippa kermaa lopuksi), läjittäin vihreitä heiniä, pieniä luumutomatteja sekä – tadaa – riimihärkää ja –possua. Lehmä oli tavan mukaan pippurista, possussa oli rosèippuria ja timjamia – njammmm (muistakaa kokeilla!). Jälkkäriksi taatelikakkua, joka ei ollut liian makeaa, kaffetta ja *köh*, toisen hran varastoista pikkuinen tippa konjamiinia. Lisäksi oli kaiken värisiä laatikkoviinejä. Söimme siis pitkään ja hartaasti. Minä ja jokunen muu autoimme valmisteluissa. Ruuat hra M. toi valmiina mukanaan. Erittäin hyvää, sopivan keveääkin ,D Sain ylimalkaisen punajuurikeiton ohjeen, joka tässä myös – kesäinen, kiva ruoka *kikattelee*. Welhotar on tehnyt tällaista, mutta lisännyt keittoon porkkanaa ja selleriä, mutta tässä siis hra M:n ohje. Eli, tämä kun sattui puheeksi, laitan nyt muistaessani ylös hänen ohjeensa...

Punajuurisosekeitto Varaston tapaan

1 kg punajuuria
pari oikein isoa sipulia
4 kynttä valkosipulia
2 kasvisliemikuutiota (tai kasvisfondia, jos sitä on)
mausteita, yrttejä
portviiniä

Raasta raa’at punajuuret ja pilpo sipulit oikein pieniksi. Peitä juuri ja juuri vedellä, laita liemikuutiot ja pilputtu valkosipuli sekaan. Keitä tosi kypsäksi, siis tarkoitan kypsäksi! Juu, pari-kolme tuntia hyvinkin, pienellä tulella muhittaen. Tarkista välillä nestetilanne, lisää vettä, jos on tarpeen. Kun keitto on kypsää, et tod.näk. saa sitä vieläkään sauvasekoittimella oikein tasaiseksi eli ota monitoimikone, jos sellainen huushollista löytyy ja ajele keitto sillä tuhdiksi soseeksi. Huom. tarkoitus on, että keitto on sellaista tankeaa, ei luirua. Laita keitto uudelleen hellalle, lisää pieni lasillinen portviiniä, persiljaa ja aivan ripsaus muskottia. Jos keitto näyttää luirulta, keittele vaan reilusti vielä kasaan – varo, että ei enää tässä vaiheessa pala pohjaan. Ripsu päälle runsaasti tuoretta persiljaa sekä basilikaa. Tarjoile smetanan, maustetun kermaviilin (tai Welhottaren mukaan raejuuston) kanssa. Herkkuva!

Ilta meni kivasti, jutellen ja kälättäen (minä ja muutama muukin) ;D Kun lähestyimme vakavia tahi työhön liittyviä asioita, joku ymmärsi aina sanoa, että siirretään tämä huomiselle selvin päin keskusteltavaksi – mukava tapa! Kyllä siellä työkaveri laukoi jokusen totuuden P-P:lle, kuten minäkin. Eli kerroin, että mielestäni hän tuskin olisi ottanut minua töihin, jos olisi ollut valitsemassa. Ja hän myönsi sen... ilmeisesti kemiamme eivät täysin pelaa, jokin vähän mättää. Mutta ei se mitään, jos työasiat hoituvat eikä kumpikaan selvästi osoita mitään vastenmielisyyttä tai ilkeyttä. Eli asiat asioina ja silleen – kaikista työkavereista ei voi eikä tarvitsekaan pitää. Minä lähdin puoliltaöin, taksi luvattiin 5 minuutissa, odotin puoli tuntia! Arvatkaas oliko ikävä olo odotella siinä Pazilan aseman lähettyvillä yön pimeydessä, prletto. Viimeiset lopettelivat neljän tienoolla. Kun palasin Varastolle klo 7, hra I. oli tiskaamassa aamuolut vieressään. Jäin seuraksi ja join puoli tölkkiä olutta ja kälätin tunnin verran. Sitten olinkin valmis töihin... Kyllä, tein ihan oikeasti töitä koko päivän, en jättänyt mitään roikkumaan *nostaa nokkaansa ylpeänä*. Oli kyllä väsy ja vatsaakin vähän nipisti – laitoin sen piparjuurikerman syyksi (oli tarjolla lihan kanssa). Saattaa olla, että sain myös jonkun pöpötartunnan hra M:ltä. Mutta kaikkinensa, oikein mukava ilta. Otin myös suht. hyviä kuvia, jotka käsittelen nätimmäksi tässä viikonloppuna ja laitan jakeluun maanantaina. Eli ei ollenkaan kehnot pippalot, jopa Herjaamolla on ollut joskus tylsempää! Ja tämä on kyllä aika paljon sanottu =D

Muuten ei uutta, taksoasiat vain mättävät pahasti. Joka päivä tällä viikolla nouto on ollut myöhässä tai erittäin myöhässä. Eilen soitin Iisalameen odotettuani 20 min. Leidi siellä oli oikeasti pahoillaan ja tilasi normitakson, joka tuli parissa minuutissa. Keskustelin pitkään leidin kanssa siitä, miksi homma ei toimi ja mikä mättää. Sanoin suoraan epäileväni, että minä olen erityistarkastelun alla, koska aina valitan asioista. Hän ei sanonut asiaan mitään – pyysin selvittämään tilannetta ja välittämään palautteeni puljun johtavalle taholle. Ei ole oikeasti kivaa, vasen koipi on ottanut tämän pahakseen ja särkee nyt päivittäin ikävällä tavalla. Soittelin myös pariin naapurivarastoon selvittääkseni valituspuolta, sain oikeiden ihmisten nimet. Eivät olleet eilen paikalla, joten otan yhteyttä maanantaina Tarkistan ensin, onko näistä taksovalituksista jo tehty päätöksiä ja millaisia. Lisäksi ajattelin ihan ensin jutella asioita valmistelleen henkilön kanssa. Lisäksi eräs leidi Varastolla lupasi tarvittaessa avittaa – hyvä! Ehkä tähän joku tolkku saadaan sitten virallisen tahon kautta...

Belgarion oli eilen ensimmäisissä pääsykokeissa. Ei hän oikein osannut arvioida tulostaan. Harmi, ettei ollut jaksanut kirjoittaa. Yhtenä valinnaisena tehtävänä olisi ollut nimittäin jonkunlainen kannanotto/essee ja tekninen selvitys siitä, mitä esim. veppimaasteri voisi tehdä ns. epätoivotun aineiston (lue -> raaka porno, pedofilia, lasten hyväksikäyttö ym.) estämiseksi netissä eli varsin ajankohtainen ja tärkeä asia. Minä olisin tarttunut tuohon oitis *virn*. Muut tehtävät olivatkin sitten varsin bittipitoisia ,D Poika lupasi tänään tulla avukseni roudausretkelle ja syömään (lähdenkin laittamaan taas tofut marinoitumaan). Lisäksi lupasi tuoda näytille tuon kysymyspaperin, saan kuulemma ihan itsekseni testailla, olisinko ymmärtänyt mitään. Jesh, Belgarion saa mukaansa myös pari varaamaani upouutta kirjaa, tiistain jälkeen lukeminen varmasti maistuu! Muistakaa peukuttaa siis myös alkuviikosta, minä tulen kyllä vielä muistuttamaan teitä asiasta – sen verran äiteenä olen hermostuneen toiveikas ,D

----------------------------------



Purrrrrrviska, kissikavrut! Mami olikii pois sitt aikastas pitkää, mutt mull oli kummiski eväst. Ja ku se tuli, se anto viäl napikoit ja mä pääsi viakkuu goisii. Ett ei se sillee paha oikeestaa ollut. Mä olin kuiteski koko päivän tääll ihan kiltist yksi. Kummisetäki kävi tääl ihan noppaa, haki jotai särkylääket mami varastost. Ehti se rapsuu muaki. Mami ei oikee jaksunu rapsuu, se tipahti unee melkee heti ja kuarsas iha hirveest. Sitt se heräski vast kello soittamisee =O Sitä äänt meill ei kyll usee kuulla, mäki oli ihan ihmeessän, ett mikä se on. Kyll se sitt vaa pungers ylös ja lähti taas duunimestaa. Eile sill oli vähä paha olo, ei laittanu ees ruakaa. Mulle kyllä, mutt ei mitää erityist heekkuu. Tavismuanaa vaa, mutt reilust. Ja sitt kalkoniiki mä sain illall ja napikoit. Saa mami mennä toistekki, ku se on noinki kiltist ollu eikä mitää sekasinkaa, ku tuli takasi. Kilti mami, kerto, ett ne toiset oli nauranu sill. Se oli sanonu, ett kävi välill soittaa himaa mulle *virn* enkä mä muka vastannu. Ett varpist kissi oli loukkaantunu, ne oli ensi ollu iha hiljaa ja kattonu hitaast. Juu, mä tiädän. Sitt ne oli hiffanu, ett mä oonki tosissaa kissi. Vinski, niinku mami välill sanoo! Mialuummi mä oon Vincent, ku se on parempi nimi mun miälest. Mutt voi jotku sanoo Vinskiks, se on semmone tavisnimi, niinku. Tänää tulee Poikaki käymää, jippii. Ja noi meneee kaupoill ja tua mullekki taravoit ja kaikkee. Ei ku odottelen sitt vaa. Tämmöne foto löyty, ei oo omii nytte, tsori vaa. Kyll tääki tähä käy, tsihih, vähäks toi goisii sikeest!




Kliffaa viikendii vaa hei kaikill, ku mä en eilen sitt saanukkaa koneaikaa. Mamill oli vähä kiire aamull. Huamisee sitt vaa....

----------------------------------

Päivän slogan: Elämä on paskamaista ja sitten sitä kuolee, yksin.

Päivän biisi: Aarteeni juokaamme likööri

Luettua: Tami Hoag – Mustat vedet. Kohtuullinen rikostarina, mukana paljon sheksiä ja dharmatiikkaa. Pieni kylä Jenkkilässä, jossa asustaa myös amishiyhteisöä. Sujuvaa kerrontaa, murhia, nuorten kasvatusta ja ongelmia. Vähän kaikkea. Ei mitenkään hirveän kehno opus, ei kuitenkaan Welhottaren mieleen erityisesti. Eniten pidin ehkä yhteisön ja päähenkilöiden ihmiskuvauksesta. Rikoksetkin selvitetään ja silleensä. Ai niin, päähenkilö on yh-äiti, joka sitten sekaantuu seriffin kanssa suhteisiin. Että sellaista. Lukihan tuon, ei sen kummempaa. Ahhh, nyt minulla on tuossa kasa uusia lukemattomia kirjoja, kirjastossa odottelee kymmenkunta muuta. Kiitos, oi Malmin kirjasto! =D

                                         
 
                                        LÄMPÖISTÄ LAUVANTAITA!

TYÖPIKAJUHLARAPO

Ei tässä nyt oikein ehdi enempää. Pippalot olivat harvinaisen rattoisat ja mukavaa riitti. Ainoa miinus taas taksolle, joka luvattiin 5 minuutissa ja tuli sitten yli puolen tunnin kuluttua =E Hauskaa oli, ruoka oli erinomaisen hyvää, myös juomat *tsihih*. Jonkunnäköinen krapulanpoikanen tunkee rumaa päätään tässä esiin *örp*.

Pitäkää nyt kaikki Belgarionille peukkuja, varpaita ja häntyleitä pystyssä!!!!! (PÄÄSYKOE)

Tarkempaa rapoa mahd. huomenna ,D

 

                                                

                                                KANKKUINEN WELHOTAR!

WELHOTAR "JUHLII" TÄNÄÄN *etsiskelee sinisiä pitsisukkiaan* =b

Tänään siis saamme tutustua P-P:n käsitykseen "illanvietosta" Varastolla, hmph. Welhotar on varautunut, en ole tilannut paluutaksoa *virn*. Tilaan sen suoraan ns. pikatilauksena sitten, kun juhlat ovat kiivaimmillaan. Tosin Kummisetä ehdotti, että käyttäytyisin tyypillisen malmilaiseen tapaan: vetäisin perheet olalle, aloittaisin haukkumisen pomosta ja etenisin siitä alaspäin, oksentelisin pöytiin ja nurkkiin, kaatuilisin ja örisisin. Aamulla ilmestyisin paikalla ja ihmettelisin vain, mikä minuun meni! Ei näin! Eli katsomme ns. tilanteen ja poistumme hyvässä järjestyksessä kotoon mahd. aikaisin, toivottavasti. No oikeasti, ei siinä kyllä mitään odotettavaa ole. Kunhan olen lievän utelias... *lähtee kaivelemaan niitä sinisiä pitsisukkiaan esille*

Eilen takso oli myöhässä vain 15 min. Sen sijaan sain taas kuulla ihmettelyjä osoitteestani, lisäksi kuski epäili järkeäni (tai kykyjäni), kun kerroin sitten lähempänä antavani ajo-ohjeet, että ne eivät näy taksi-datassa. No, eivät tod. näy. Kyllä hänkin sitten muisti ainakin kerran käyneensä meillä, kun päästiin kotoon. Ei edelleenkään vastauksia valituksiini. Taidan ottaa asian puheeksi jonkun Varaston työntekijän kanssa, josko löytyisi jokin ovela keino valittaa takso-asiasta. Minä olen edelleen kipeä ja repo-poikki. Uutena ketutuksen aiheena näiden seisoskelujen jälkeen on ilmestynyt jumalaton suonenveto aamuyöstä, kun vaistomaisesti venyttelee koipiaan puoliunessa. Arvatkaas, herääkö siihen jo muutenkin vähän nukuttuaan. Voin salamyhkäisesti huutaa julki, että KYLLÄ, prle, siihen taatusti herää huonosti nukutun alkuyön jälkeen, tasavarmasti.

Eilen tuli kirje sos.virastolta kuljetuspalvelun asiakkaille. Kuljetuspalveluyksikkö teetti asiakkailleen kyselyn 8/07. Sen mukaan 64 % asiakkaista oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun. Tyytyväisyys oli noussut vuosiin -03 ja -04 verrattuna. Seuraava kysely on syksyllä -08. Muuta ei kirjeestä käynytkään sitten ilmi. Tästä terävä Welhotar laskee siis, että 36 % oli tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä. Eikö se ole aika paljon? Lisäksi – ja nyt tarkkana – PUHELUT HMPK:LLE NAUHOITETAAN 1.6.08 alkaen! Sekä tilaus- että ns. palvelupuhelut (valitukset, ihmettelyt, urputukset). Tarkoitus on heidän mukaansa parantaa asiakaspalvelua ja asiakkaan suojaa ristiriitatilanteissa. Aijjumankekka, minähän en soita kuin haukkuakseni heidät, muutoin hoidan asiat netin kautta. Kivaa ja merkillistä... joku juju tässä on, tämä tulee nimittäin nyt palvelujen tuottajan puolelta tämä ilmoitus – siis nimenomaan ilmoitus, ei mikään kysely saisiko näin tehdä tms.! Eli Welhottaren kiroilut ja suorat veetuilut menevät sitten nauhalle tuotapikaa. Kehittäkää itseänne siinä sitten, ihan rauhassa vaan. Jos minulla olisi jokin muu tapa päästä töihin, et ainakaan heittäytyisi ikinä HMPK:n armoille. En vaikka mikä olisi.

Sain eilen kirjoja, uusia ihania, vain minua varten varattuja kirjoja ;D Kummisetä kävi puolestani hakemassa varauksia, 10 kpl oli tullut. Jee, taas riittää luettavaa. Yritin sitten täyttää illalla 30 varauksen vajakkia, vielä olisi 4 varausta käyttämättä. En enää löytänyt mitään, siis mitään sellaista, mikä kirjastossa jo olisi. Kirjastojen hankinnat laahaavat sen verran jäljessä, että kaikkia uusia kirjoja ei vielä ole saatavissa. Voi miten noloa! No, ehkä keksin jotakin tässä parin päivän aikana. Minähän sitä olen vonkunut, että varauksia voi tehdä niin vähän. Totta on, on siellä nytkin kirjoja, joissa olen 197. varaaja 482:n joukossa. Suositut ovat kovin suosittuja, kyllä minä varaan aika paljon myös pienkustanteita, joita saattaa olla tarjolla koko pääkaupunkiseudulla vain pari kpl. Että tasapuolinen pitää yrittää olla ja kannattaa myös näitä. Eli minä en tosiaankaan metsästä mitään myyntitilastojen kärkeen kuuluvia vaan ainoastaan kohtuuhyvää luettavaa!

Muuten ei erikoista... tylsä ilta. Kummisetä kävi kylässä. Hörhö yritti kylään, mutta en mennyt heittämään avainta partsilta, en avannut ovikellon soittoon enkä vastannut puhelimeen! Tein pakkomättöevästä pariksi päiväksi, josta nyt ei kannata edes mainita. Sössö mikä sössö, kunhan saa jotakin syötävää. Paneudutaan ruokaan paremmin viikonloppuna, kun Belgarionkin on paikalla. Haa, Belgarionin pitäisi päästä jo tänään lomalle! Täytyy jättää viestiä tai soittaa illalla ja tsempata huomista varten! Muistakaa muutkin pitää peukkuja Belgarionille huomenna (ja ma sekä ti myös!)...

-----------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Mami valittaa, ett sill on tylsää. Ei mull vaa. Eilenki mä otin suulist melkee koko päivän ja rusketutin mun massuu. Ku ei enää kerta voi maata mamin sänkyskää päiväll. Se päiväpeitto haisuu hirmukauheelt, jäks. Mutt mä voin goisii siin sitte, ku mami viärittää sen pois ja kömpii peiton alle. Jee, sitt mä meen viakkuu ja saan paijatuksii ja kaikkee. Hirmuhianoo, ett se ei tunge sitä haisulii sinnekki. Yälläki mä nukuin ihan sikiunta sen koivis, mutt sitt se heräs ja huus äänee ku sitä kerta sattu koipeihi. Teki iha outoi liikkei ja semmost. Kyll sitä varmaa sitt oikeesti sattu. Mutt samalla se sitt tosiaa herätti mut. Epist tommone. Mami kyll sano, ett jossai vaihees se sitt on mun kaa himas pari viikkoo. Sitä mä oikee ootan. Ett mä ja mami kaksistee, ihan pitkää. Se ois kyll parasta kaikest! Mutt ei se viälä osannu sanoo millo, pian kuiteski. En oo saanu mitää heekkuikaa, ku mamiki duunas vaa jotai sössöeväst. Jos tänää sitte, vaiks se tuleeki vast myähää. Se lupas jättää mulle päivämuanaa ja antaa illall sitt heekkuu. Mä kyll muistutan sitt, jos se ei itte muista, kynnet pitää niinku terottaa valmiiks. Mull ei taaskaa oo fotoo tähä, ku ei oo kert otettu. Tämmöne löyty, eiks tääki nyt käy kissikuvast kerta?



Mutt hei – mä sain kalkonii ja napikat, nyt mä meen koht goisii vähä lisää. Kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

---------------------------------

Voi Vincent, sinä onnellinen kissa. Voit rauhassa mennä nukkumaan – nyt käypi kattteeks!

Päivän slogan: Kun minä sanon ei, tarkoitan ehdottomasti ei – toisinaan ehkä ja joskus mahdollisesti kyllä!

Päivän biisi: Katutyttöjen laulu

Luettua: Eppu Nuotio – Maksu, just, odotin tämän olevan nimeltään jokin muu (vrt. aiemmat postaukseni asiasta: Musta, Kosto). Nyt leidi vähän yrittää muuttaa kerrontatyyliään ainakin alussa, ei toimi, ei. Jatko on todellakin jatkoa edellisille eli Pii Marin häslää jälleen rikosten ja poliisihellunsa kanssa siellä, missä ei pitäisi. Tarina on epäuskottava (vauvan sieppaus, nuoren pahoinpitely ym.) ja kaikki liittyy kaikkeen. Mikä hemmetin idea tämä nykyään on, että niin paljon erilaisia tapahtumia yritetään ängetä samaan opukseen ja tapahtumien pitää vielä edetä nopeasti? Onko tämä TV:n vaikutusta vai mitä – minä en osaa sanoa, joku lienee tutkinut tätäkin?! Voisi kertoa, jos tietää. Nimittäin parin viime vuoden aikana tämä on erityisesti dekkareissa ja rikoskirjoissa, mutta myös muussa kirjallisuudessa lähes poikkeuksetta lisääntynyt kerrontatapa. Itse kirjasta, on luettava, kyllä. En ottaisi meille asumaan, tuskin lainaisinkaan toista kertaa. Ja btw, taas on kaksi pizzaa kadoksissa – asian harrastajille tiedoksi! =D Eli en hirveästi pitänyt, kuitenkin täysin luettavaa tavaraa, sellaista bulkkikamaa.

TOSI KLIFFAA TORSTAITA =b

PS: Eipä tuo lainaushomma vaatinut kuin käynnin Sammakon kotisivuilla ,D

PPS: Arvatkaas, Hörhö nukkui lähtiessäni alaoven sisäpuolella, kuorsasi, tavarat ympärillänsä. En herättänyt *shit*!

PPPS: Täähän alkoi kuttuilla kuttuilla ihan oikeasti, kun yritän töissä korjata postausta, prletto!!!!

WELHOTAR ON RAIVOSTA KANKEANA! =E

Ei perkele, nyt on pakko kiroilla! Sanotaan suoraan, että Helsingin matkapalvelu-
keskus ei enää todellakaan pysty hoitamaan hommiaan. Edellispäivänä seisoin ja odotin 25 min. Väärä osoite, itse olen aina antanut oikean osoitteen. Eilen odotin 50 min. seisten Pazilassa, ilman mitään mahdollisuutta istua. Vasen jalkani alkoi muistuttaa ranskanpullaa, itkin ja vänisin, ääneen. Iisalami ei edes lähettänyt tekstaria myöhästymisestä, autosta ei soitettu – ei mitään. Minä jouduin käyttämään puheaikaani siihen, että soitin, onko yleensä minut noteerattu. Arvaatte, että olin vihainen.... Onko pakko alkaa käyttää työnantajan asian-
tuntemusta hyväksi ja vaatia korvauksia puhelinkuluista, kivuista ja säryistä. Sekä epäuskottavuudesta työnantajan silmissä. Varastollahan luullaan, että senkun vaan taksilla huurruuttaa, kivakiva! Voivan vee, sanon. Olen raivosta kankea, kipeä ja niin väsynyt kuin olla ja voi! Minä en kohta jaksa työhön siksi, että taksot eivät toimi. En pysty seisomaan, en vaikka mikä olisi. Seuraavan kerran rojahdan jalkakäytävälle, kai siitä sitten joku viranomainen korjaa – ehkä! Prkele, että olisi kirveelle töitä. Olen, toki, laittanut palautteet HMPK:lle, mutta yhtäkään vastausta EI ole tullut! Ei yhtäkään. Ajatelkaa, miltä teistä normikävelijöistä tuntuisi odotella, tuleeko bussi koskaan vaiko eikö, jos olisitte vielä vaikkapa nivelsiteet teipattuna tai akillesjänne paskana pysäkillä ilman mahdollisuutta istua. Siitä voitte kuvitella millaista meikäläisellä on päivittäin! Arrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrgh *kovaa huutoa!*

Ehhhh, ne Varaston illanistujaiset, jokainen maksaa itse – rottataso 10 juuroa, korkeampi 20 juuroa per sierainpari. Aika paha. En ymmärtänyt tarkistaa, ketkä ovat edes tulossa. Maksoin ja lupasin tulla. Erinomaisen mielenkiintoista. Otan kaameran mukaan *virn*. Tod.näk. selviää, että olenkin täysin väärässä seurassa. Ei se mitään, olen minä ollut ennenkin – kyllä minä osaan käyttäytyä ja jopa keskustella, jos tarvis vaatii. Vaikka Ming-dynastian aikaisista maljakoista... hrrh. Ai niin, tuolla rahalla saapi salaattia, patonkia ja juotavaa. Ilmeisesti jotakin viininplitkua, perätikö sitten lasillisen tahi kaksi. Ans kattoo – minähän rapoan heti, kun tiedän tarpeeksi! Aivan mahdotonta menoa Varastolla.

Muuten olen niin täynnä tuota taksovetutusta, että en pysty oikein keskittymään mihinkään. Hörhöstä lisätietoja haluavat voivat lukea vaikka vanhoja lokeja. Hän on siis miesvainaani W:n vanha kaveri, perhetuttumme. Hän ei saa tiliä pankissa auki, koska ei ole uutta henkkaria. Hänen eläkkeensä tulee siis tililleni, jota hän sitten käy nostamassa minulta. En jaksa postata asiasta, sehän on hyvin yksinkertaista kuitenkin. Ruuastakaan ei tänään postausta, syön eilisiä jämiä. Olin myös niin kettuuntunut, että otin loput limesorbetista sulamaan, kaadoin päälle lakritsikastikeen jämät ja loppupurkin sokeritonta mangososetta, sotkin ja annoin sulaa – örp – erikoinen makuelämys. Niin synteettinen kuin olla ja voi, luonnehtisin sanalla ”kiinnostava uutuus”! Alle söin raejuustoa ja donaria.

Yö meni kehnosti, särki, juili ja jomotti. Mitä muuta voi odottaakaan tuon seisoskelemisen jälkeen. Tämä on epäreilua! No juu, yksi ehkä hyväkin asia: Vincent ei pidä tuosta bergamottiöljy-karkoitteesta! Olen suihkutellut sitä sängylle ja klaffisoffalle – paikat eivät enää kelpaa. Surullista oli eilen kyllä katsoa, kun ressu etsi itselleen maristen paikkaa sängyn alta jne. Mutta toinen soffa on täysin vapaa, samoin koko muu huusholli on hänen käytössään. Eli kakit ovat olleet sielllä missä pitääkin – hiekkiksessä!

Ei, minusta ei tänään irtoa mitään järkevää postausta. Tässä kaikki – pitäkää hyvänänne. Minä olen jo vanha ja väsynyt, kiukkuinen ja kipeä...

------------------------------------



Purrrrrviska, kaiffat! Joo, mami vähä väsyny vissii, vaiks kyll se eile kuiteski jakso vähä leikkii mun kaa. Mä olin taas hyäkkimistuulell, riipasin sen koipii ihan kunnoll. Toisee koipee, siin on nyt reikii taas. En tajuu, miks se on vihane siit =O Se vaa väittää, ett koipiset on kipeet – mutt hei, täähä on semmone kivunsiirtomenetelmä niinku. Ett ei sitt särje, jos on tarpeeks isot kynsien ja hampulie jäljet, eiks? Mä sainki illall donarii ja sitt siin uudest tavismuanaski on donarii, ett aika njamskista. Raksutki on uusii, tai siis tuareit ja hyvei. Napikoitaki se laitto taas siihe pallii, mutt iha liika vähä, ku mä kerta osaan jo sen tekniika. Siit ei sillo oo hirvees hupii, ku mä nätist viäritän sitä pallii, nii ne tippuu mulle heti! Se on nähkääs tekniikkalaji. Mutt sitt toi sano, ett se onki huamenn pidempää töiss. Epist. Mutt lupas tulla aikastee kotii, puhu jotai juhlist. Mun miälest sen pitäis hakee mut mukaa. Ku se on kertonu, ett siälä on pitkii käytävii, nii mä voisin sill aikaa juasta siälä – juasta-juasta-juasta. Aatelkaa ny, hirveen pitkät käytävät ja jos sinne vaa pääsis. Ois kyll aika mageet niinku. Mutt se sano, ett ei käy. Hmph! No ei sitt, olkoo töissä ja tulkoo kotii. Mä kyll vaadin sitt hyvitykseks jotai heekkui. Ainaski viikonloppun – Poikaki on sillo vissiii tulos. Ei mull oo nyt kunno fotookaa, täält löytyy kaikee outoo *kiäh*.

Ett aikas paha, eiks, täss niinku ihmistetää! Huamisee!

------------------------------------

Vincent, taas jalassani on reikiä, Vinceeeeeeeeeeeeeeeeeeent?!

Päivän slogan: Otanhan minä kantaa maailman epäoikeudenmukaisuuksiin. Olen monta kertaa sanonut HYI asioille!

Päivän biisi: Vittu kun vituttaa

Luettua: Sujata Massey – Rei Shimuran ensimmäinen tapaus, uusioluennassa tämäkin. Minä jotenkin pidän näistä opuksista, vähän erilaista rikoskirjallisuutta. Yleensä sekä kulttuurisesti että aiheeltaan. Tietämättömille uusia oivalluksia asioista sekä yleistietoa Japanista ja japanilaisesta kulttuurista sekä yhteentörmäyksistä jenkkiperinteiden kanssa, oikein sopivaa perinteisiin dekkareihin jumittuneille eli ei paha ollenkanas. No joo, seuraahan Masseykin omia linjojaan. Tämä on ensimmäinen opus ja kannattaakin aloittaa Shimurat tästä, ihan taustoituksen vuoksi. Welhotar suosittelee, ei hirveästi, mutta kuitenkin. Paljon paashempaakin on luettu. Alvtegen-sessiokin näemmä jatkuu eli vielä löytyi yksi, Petos. Aika pelottava, enempi psykologinen jännäri. Miten hyvin järjestetty maailma ja avioliitto voi hajota kieron ulkopuolisen suunnitelman ja erinäisten yhteensattumien vuoksi. Tarkemmin ajatellen, koskaan näissä kirjoissa ei loppu ole sellainen kuin odottaisi, vähiten tässä. Aika karmeaa ja pelottavaakin siis. Alvtegenillä on edelleen tämä psykologinen silmä kuljettaa tapahtumia aina katkeraan loppuun asti. Suosittelen, hiukka varauksella, kuten aina. Kaikki eivät näistä varmasti pidä, Welhotar lukee tyytyväisenä – kunhan on luettavaa, jonka takia ei tarvitse käydä yrjöilemässä (vrt. kartanorhomantiikka ym.).

                                          
 
                                     KETUTTAVAA KESKIVIIKKOA!

VÄNINÄÄ JA VALVOMISTA

Pitäisiköhän heti alkuun sanoa, että tämä ei sitten taaskaan ole maksettu mainos. Mutta kun en voi olla hehkuttamatta Vii Voania, sen mielettömiä tarjoomuksia säästäväisen Welhottaren kotoon. Ja mm:lle kiitokset vinksusta, ostin sitä Chili Paste With Holy Basil Leaves (kokeilin jo – namiaaaaaaa!)... löytyi miedompanakin versiona... 2 euroa purkki, saman maksoi jätteiso pullo normikastiketta eli makeaa chilisoossia parhaimmillaan. Uusi laatu; ostin sitäkin. Ja jokusen paketin tofua. Niin ja paketin kookoskermapurvelia, josta lusikallisen heittämällä tulee lightia kookosta soossiin ;D Just niin laightia kuin haluaa. Sain menemään alle 10 juuroa. Unohdin pavut enkä löytänyt limepikkelsiä. Taas oli nimittäin hyllyjen täyttöpäivä ja kiirus kaikilla. Minullakin aikaa niin vähän, että kaikkeen en ehtinyt tutustua. Ja tässä yhteydessä vielä kavereille vinksuna, että Rismasta saa A roi -herkkusienisoija-
kastiketta nyt halvalla ison pullon, sellaista tankeaa ja hyvää! Käykää ihmeessä hakemassa. Ruokani on tuossa taas pariksi viikoksi, mausteetkin ,D Jos nyt vähän vihanneksia pitää käydä lauantaina hakemassa ja kissalle jotakin.

Kissasta, pahus, Vincentillä on massu löysällä. Lienen palkinnut vähän liian monella maitokarkilla taas edellispäivänä. Onneksi kaikki on mennyt nätisti laatikkoon eli ei siinä mitään. Meillä on ennenkin käynyt niin, kun olen laittanut tuohon triittipalloon lisäkarkkeja, kaikkihan tuo karvapallo syö mitä löytää. Harmi vaan, jos sattuu, ei se kyllä siltä vaikuta. Kerjäsi tuossa ruokaa kun porkkana-sipulisössöni kypsyi. Mausteita taisi olla enemmän kuin itse aineksia, lisäsin sitten vähäsen paahtopaistin jämiä ja tuota uutta tahnaa, njamm. Evästä kahdeksi päiväksi!

Päälääkäri oli aika asiallinen, minusta hmmm, määrätietoisen päällekäyvä. Ehkä se on oikea tapa suhtautua Welhottareen. Muisti kyllä minut, kukapa ei. Sain aloituspakkaukset, lupauksen 2 vkon sairaslomasta, jos/kun aloitan lääkityksen + puhelinajan ja meiliosoitteen. Lupasin harkita asiaa. Eli joku Efexoria käyttävä voisi nyt vaikka anonyyminä kommentoida alkuvaikutuksia eli tuliko sivuoireita ja mitä ja tehoaako se mihinkään? Pliiz, tämä vaan kysyy... mömelöt pysyvät kyllä toistaiseksi kaapissa. Tarkoitus olisi siis ensisijassa kipujen hallinta, toissijaisesti mieliala. (Mikä veetun mieliala, täh?) Huomasin taas meneväni ihan kipsiin, ei voi mitään. En kuitenkaan raivonnut, puhuin vain itselleni täysin epätyypillisesti – ilmeistä itsetehostuksen tarvetta *virn*. Eli kertokaa, oi Lokistanian asukkaat Efexorista omalla kohdallanne! Jos odotettavissa olisi edes jotain tehoja, voisin neuvotella P-P:n kanssa sopivan ajan pitää sairaslomaa (eikö muuten kuulosta oudolta?).

P-P oli kovasti täpinöissään heti aamusta eli kävi vonkaamassa kaikilta kuulumiset, onko töitä tehty jne. Vilkaisisi nyt edes eräällä haulla eräitä tuloksia, mutta kun ei... Ihmisläheisesti hän häiritsi jokaista heti aamulla. Minä kerroin, että teimme helkkaristi töitä ja osa juoksi kuin puput – paitsi minä. Hän ei heti ymmärtänyt, kerroin, että en siis juossut, tein vain töitä helkkaristi – koivet nääs. Meni se läpi, P-P ei vaan oikein tajua tätä koipijuttua vieläkään. Ilmeisesti se on aika huomaamatonta toimisto-oloissa. Eikä hän istu niin lähellä, että kuulisi kiroiluni ja omat puheeni töiden välissä. Puhut näet itsekseni myös töissä, väitän aina että koneelle tai sätin itseäni. Ehei! Minä puhun sille pienelle vihrellä louhikärmekselle, joka käy kanssani töissä. Se asustaa toisessa taskussa, tuossa oikeassa ja voi hyvin, kiitos kysymästä.

Taas oli aamuherätys n. klo 2, nimittäin nukahdimme molemmat alkuillasta vähäksi aikaa. Se tarkoittaa aina sitä, että sitten noustaan myös aikaisin. Minä kaffelle ja mömelöille, Vincent kerjuuttamaan herkkuja. Hörhö muuten soitteli eilen ja aneli pientä lainaa, kielsin ehdottomasti – myös soittelut ym. vähäksi aikaa. Kele, kotiin tultuani alkoi kuulua vihellyksiä ja huutelua parvekkeen alta. Pakkohan hänet oli päästää sisään. Hörhö oli äärettömän sekaisin, pyysin soittamaan äidilleen ja menemään edes sinne hoitamaan haavansa kuntoon ja lepäämään. Äitinsä on mukava ja ymmärtävä ihminen, joka ei anna Hörhölle penniäkään, mutta antaa yöpyä soffalla silloin tällöin. No, minä sitten lainasin 10 juuroa yhteen viinipulloon ja matkalippuun ja pidin hemmetinmoisen saarnan, jopa vähän retuutin kauluksesta! Eikös prle tämä sitten illalla soita, täysin muistamatta, että oli käynyt meillä ja saanut rahaa ja luvannut mennä äiteelleen. Sekopää mikä sekopää. Sain sen verran siistit kilarit, että ilmoitin hänen olevan suljettu tästä piiristä pari viikkoa ja jos tulee parvekkeen alle huutelemaan, soitan poliisit. Nähkääs, jostakin syystä Hörhö ei erityisemmin pidä viranomaisista. Olen tosissani, käskin vielä menemään vaan äitinsä luokse ja soittamaan sitten selvin päin. Voin minä puhua hänen kanssaan tuolloin, täällä en jaksa sitä ihmistä enää katsoa enkä avittaa enempää. Vinksuja voin tietysti antaa eri asioiden hoitamisesta. Murrr.

Että tässä sitä sitten vahditaan taas, kun aamu saa. Miksi Aamu muuten aina saa, minä en? Mitä ihmeellistä tuossa Aamussa on, mitä minussa ei muka olisi – täh?

---------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kavrut! Haaaaah – mami oli käyny siälä halliski ja toi mullekki heekkuu, hei se toi. Mull oli tosissaa masu vähä sekasi eile, mutt olin kilti ja kakkisi vaa laatikoll. Mami väitti, ett liikaa napikoit. No voi ollakki, joo, ku mä tyhjäsi ne kaikki pallikaakitki. Ja sitt tuli syätyy noit uusii raksui aika kasa, ne onki muute hyvei. Vissii samoi ku ennenki, mutt ku ne on uudest pussist, nii ne onki parempii tai sillee. Mamin kans goisittii alkuillast ja loppuillast nii paljo, ett mun pitiki sitt herättää se äske. Tartti vähä heekku, sain semmost savustebroiskuu tai jotai, mitä se oli, hallist kuiteski. Hirmu hyvää heekkuu, iha parast. Sitä on vaa vähä, iha makupalat molemmill, sano toi. Ei haita, syädää pois vaa. Syämäähä tänne on tultu. Nii, sitt paijatettii ja rapsutettii eile. Ja mä hyäkin mamin jalkoihi – tualt omelast niinku sänky alta ku se menee goisii. Pahus, melkee onnistui. On se kiaro emo, melkee ehti, en ihan. Sill on jotku antennit, ett se tiätää millon mä meinaa hyäkkii. Itte se väittää, ett se hiffaa sen mun ajatuksist =O Ei se voi, ei kai. Tai ei sitä kyll tiädä, joskus se arvaa vähä turhanki hyvi. Mutt molemmat ollaa oltu kiltei ja mami lupas äske laittaa mulle uutta päivämuanaa kohta, ku se lopettaa ton nakuttelun. Voi ku se nyt jäis sitt himaa vähäks aikaa mun kaa, se kyll kerto, ett se jossai vaihees jääki. Mmmmm, se ois kyll iha parast! Oma mami koko päiväks käyttöö – aatelkaa mite mukavaa meill ois. Sänky ja paljo hyvei ruakii ja leikkimist ja goisimist. Mä ihan ootan jo... mami lupas kohtpian selvittää sitä jutskaa ja sitt kertoo heti mullekki. Täss on muute foto, miss mä taas oon tarkkan ja tiiätteks te miks? No ku mamiska purkaa sen kassei *virn*.



Ei ku huamisee taas!

----------------------------------------

Vincent, kyllä minäkin jäisin mielelläni parin viikon sairaslomalle vaikka heti, ilman mömelökokeiluakin. Alan olla aika kipeä ja väsy.

Päivän slogan: Jos kuuntelet yhtä ihmistä, kuulet vain osan tarinasta. Jos kuuntelet kaikkia osapuolia, saat kuulla totuuden.

Päivän biisi: Aamu alkaa A:lla

Luettua: Koska lauantaina ei kirjastossa ollut mitään kunnollista tarjontaa, päätin pitää Alvtegen-session. Ihan muuten vain, kun näytti olevan vapaana siinä dekkareiden alkupäässä ,> Karin Alvtegen – Tuntematon, aika erikoinen tarina siitä, miten ihminen voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle omasta halustaan. Mukana se pakollinen rikos, tietty. Enempi minusta keskittyy psykologiseen puoleen. Hiukka synkeä, mutta ajoittain iloa pilkahteleva kirja. Loppu on – tietysti – yllätys, mutta tavallaan positiivinen. Syyllisyys, kertomus arasta, itsekseen omassa rauhassaan elävästä miehestä, jolle yllättäen alkaa tapahtua, tosin murhien myötä. Tässäkään pääosassa eivät niinkään ole rikokset vaan eri henkilöiden elämät, niiden kietoutuminen toisiinsa sekä päähenkilön muuttuminen ihmisenä. Synkeää tässäkin, mutta loppu, näköjään tavan mukaan aika mukava. Alvtegen näyttää noudattavan tiettyä kaavaa, ei orjallisesti, mutta temaattisesti. Ei haittaavasti mitenkään eli ihan lukukelpoisia ovat kaikki. Kaikissa luetuissa opuksissa aika paljolti psykologiaa, yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden puolustamista ja parhain päin loppuva tarina. Suosittelen eli Welhotar pitää, tiettyyn rajaan asti. Eli nyt ei tämän leidin kirjoja vähään aikaan.

                                                 

                                                   ALKUVIIKKOA!

MINÄ VAHDIN, ETTÄ AAMU VARMASTI TULEE!

Ei viitsitä puhua ihan hirveästi päivän nimestä nyt kuitenkaan eihän? Keskitytään sisältöön. Nimittäin Welhottarella on tänään kiirus, ei vältt. töissä kuitenkaan. Sävelsin omituisen matkareitin päälääkärille Hyyssiin niin, että ehdin käydä Hakiksessa siinä välissä. Varastolta puolilta päivin Hakikseen, jossa pikatahtiin Halli ja ViiVoan, takso noutaa kohtapian Hyyssiin ja Hyyssistä kotoon. Toivottavasti aikataulut pitävät paikkansa, tiukalle menee taas. Iisalamelle vähän päänvaivaa *ilkeää käkätystä*. Ei siis muutoin mitään, mutta kertokaa oi lukijat, voiko addiktoitua niin totaalisesti mausteisiin ja tofuun, että sitä nyt vain on saatava? Minun ainakin. Lisäksi pitäisi nyt etsiä sitä savustettua chiliä (tai sellaista kastiketta), ehkäpä nyt kantaisin mukaani myös joitain laatuja papuja tai riisiä. Niin ja tofua... Päälääkärille en mieluusti mene, tod.näk. hermostun taas totaalisesti. Vaatinee runsaasti rauhoikkeita etukäteen, sellaisen zombimaisen olon – etten nääs käy suoraan kurkkuun kiinni! En pidä siitä hyypästä lainkaan, en, epämiellyttävä ihminen/olio.

P-P palajaa lomilta ja se tietää koko viikolle erinomaisen kiiruisaa touhua. Viime viikolla valmisteltiin ja käytiin läpi vanhoja ja uusia juttuja. P-P haluaa käydä taatusti kaikki uudet jutut läpi, ja hänhän käy, tarkkaan kynän kanssa, joka ikisen! Ziis, no, omahan on tapansa. Tietää sellaista puuhakasta viikkoa kuitenkin. Ja heh, torstaina on sitten nämä pyj... ei kun siis osastobileet eli kokous ja ”vähän iltapalaa ja juomista”. Kele, kai siellä täytyy hetki näyttäytyä ja käyttäytyä. Torstai! Ihan kiva, suuri osa porukkaa on joka tapauksessa perstaina etätyöpäivällä. Arvatkaas huviksenne, ketkä ilmaantuvat aamulla klo 7 – 8 aikaan töihin? No me toimistorotat, tietty! Aina valmiina....

Tuosta ruuasta tuli mieleen, että näkisittepä jääkaappini sisällön. Onhan sitä joskus Belgarionin kanssa naureskeltu, että paljon mausteita jne. No pelkästään jääkaapissa on (minä juuri laskin) 21 erilaista pulloa, pikkupurkkia jne. erilaisia maustekastikkeita ja tahnoja, oliiveja, chilejä liemessä, sitruunaa jne. No laskin mukaan myös paria plaatua sinappia ja ketsuppia, mutta silti. En kehtaa laskea edes mausteiden määrää ja purkkikokoja – paljon niitä on kuitenkin ja ne sijaitsevat kaapissa, joka ilmeisesti olisi ikäänkuin tarkoitettu jauhoille tms. Sellainen pieni, kapeampi kaappi. Ei tuolla maustekaapilla tee oikein mitään, sinne mahtuu vain vain niitä pieniä tavismaustepurkkeja esim. cayennea ja jotain sellaista, rakuunaa ja muuta yrttiä pienissä purkeissa,D Että ihan kiva laittaa ruokaa, jos on mistä laittaa. Välillä tuntuu, että emmeitä on vähemmän kuin tuota maustamiseen tarkoitettua antia. Että jos vaikka kaurapuuroa ja sitten vähän mausteita! Varmasti menisi alas hyvinkin. Menee se kyllä muutenkin, ei silti. Kunhan nyt vain kerroin.

Tulipa nukuttua eilen. Joka hemmetin välissä ja kissan vieressä hyvin kissamaisen oloisesti muutenkin. Eli aina petiin, kun vähänkin siltä tuntui. Peiton alle, vähän peiton nurkkaa silmien päälle ja unta kaaliin. Ehdin ottaa ainakin neljät päikkärit ja uusiounet päivityksen jälkeen aamuyöstä. Aika hyvin, vai? Joskushan tuo unenpuutos on korjattava ja sunnuntait ovat siihen omiaan. Ei yhtään mitään koko päivänä. No juu, kosmeettinen imurointi sentään ja normityöt oli pakko hoitaa. Ei muuta. Miksi tällaisia päiviä sitten on, jollei nukkumista varten. Minä inhoan syvästi sunnuntaipäiviä! Jäks! Ai niin, nukutti siitä huolimatta, vaikka lotrasin useamman kerran kaffettakin. Ei se mitään piristä, pelkkää puhetta. Väsyttää suorastaan. Ihmiset ovat omituisia eläimiä.

Grrr, kissi alkoi märistä tuossa klo 2 tienoolla, oli pakko nousta. En minä ikinä saa nukkua niinkuin itse haluttaisi, en ikinä!

---------------------------------------



Purrrrrrrrrviska, kattendaalit! Mitä toi toss nyt taas oikee sekoo, siis mähä vaa huomautin, ett mull on heekkunälkä ja tarviin seuraa. Ku mäki vähä goisin eilen. Tarkotan siis koko päivän, ainaski melkee. Heräsin vast illaks, leikkii ja syämää napikoit. Sitt mä yriti illall hyäkkii ton heekullisii koipii, pahus, se huamas taas. Äske mä sitt onnistui, ku se duunas toss kaffet. Mä hyäkin vaa suaraa, kiinni, ja äkkii pakoo. Vähäks se puhu rumei. Vaiks ei tullu ku iha vähä verta, outoo. Ei kai siin nyt mitää oo, mull oo vaa semmone olo. Touhukas niinku, ja kakkiski vaivaa. Mä meenki nyt laatikoll, just nyt, ewuoooooooohuuuuuuuh! No nih, turha väittää, ett mä en ois muka kilti, sinne meni papanat. Ku kaikki on nyt joteski kauhee kiinnostunu mun sualistost, nih! Ett mä itte nyt rapoteeraa sitt, ett kunnon klöntsät tuli vedettyy tonne hiekkiksee, jos niinku kiinnostaa kaikkii – täh? Mutt mikä mua siis niinku ärtsytti, on toi, ett sitä haisuainett on nyt vähä siäl ja tääll. Mä oikee tiädä mitä siit sanoo, pitää nyrpistää nokkaasa. Se kyll mua estä mihkää menemäst, mutt ei se kyll hyväkää haisu oo. Kummisetä taas väitti, ett sen miälest se on hyvä haisu. Ei ihmiset vissii tajuu, mikä haisuu kissin nokkaa sitte! Haistelis itte jatkuvast, ööö, tai siis mami taitaaki haisutella, juu tota, annetaaki tän jutskan olla sitte. Muute me ollaa oltu vaa mami kaa kaksistee ja goisittu. Se on paijatellu ja rapsutellu mua hirveest ja ollu kilti. Eileki leikittii illall oikee pitkää. Mä nyt täss vedän vähä tämmöst aamushouta niinku, juaksen ja jolisen ja semmost. Koht voiki mennä rauhas unkoill, ku toi mami piristyy – sitt saa rauhas goisii ja ku se lähtee taas leikkii sinne tyä-nimisee paikkaa. Eile toi etti mun ihan kaikki lelut. Mä sain sitt leikkii sen namipallikan kaa, täss on fotoki. Mä oon hiffannu jo, miten ne napikat saa heti siält veks. Se käyki ihan helpost, ku sen hiffaa - mä mikää tollo kissi oo >o< Sitä kattokaas vaa varovast tökätää tost tassull ja melkee heti tipahtaa kaakki, jesh! Kattokaa vaiks... just tosa.



Kliffaa viikon alkuu hei kaikill, huamisee!

-------------------------------------

Vincent, jalassani on outoja reikiä, Vinceeeeeent?

Päivän slogan: Minä olen melkein aina oikeassa. Silloinkin kun olen väärässä, olen enemmän oikeassa kuin moni muu.

Päivän biisi: Eesti (On My Mind)

Luettua: Raija Oranen – Valkea talo jokivarressa, uusintana luettavana. Miksihän tätä kutsuisi, suurten ikäluokkien lukuromaani? Kertomus tytöistä naisiksi ehtiviksi sodan aikana ja sen jälkeen syntyneistä. Tehdaspaikkakunnan elämästä ja sen kuihtumisesta, dharmatiikasta ja rakkaudesta. Ei paha, minä yleensä pidän Orasesta, enemmän kyllä niistä ensimmäisistä romaaneista. Ei tämäkään kehno ole, ei silti, mutta ei nyt mitään suurta kirjallisuuttakaan. Menee puolihömpän kastiin, lukukelpoinen kuitenkin. Kiitosta(kin) voisi saada asioiden kuvailusta kovin tutunomaisesti, ei, minä en ole aivan niin vanha, mutta jotkin jutut ovat ah-niin-kovin-tuttuja ,D Laila Hirvisaari – Grand Hotel, ziis, täytelukemista todella. Minä en pidä Hietamiehestä, mutta oli pakko lainata jotain luettavaa ja tämä kiipesi kassiin. Hiukka asiantynkääkin löytyy, Karjalan köyhyydestä ja naisen asemasta ennen Suomen itsenäisyyttä, yrittäjänaisista ja yleensä naisten vahvuudesta. Siinä ainoat hyvät puolet tässä kirjassa. Muuten ”dropping names” ja sitäkin liikaa, sekavaa ja sotkuista juonta, rhomantiikkaa, vehkeilyä sen hengessä, aatelisia ja muuta turhaa. En ymmärrä, miksi tätä leidiä luetaan sankoin joukoin, minä en ole pitänyt enkä pidä. En suosittele kenellekään, jollei täysin akuutti kirjapula iske (nyt siis iski!). Käsiteltävä hanskat kädessä, vain unilukemiseksi – saattaa aiheuttaa pahoinvointia ja näppylöitä!