Ihan ilmoitusluontoisena asiana vaan, että väsyttää niiiiin. Väsyttää, ettei jaksa edes kirjoittaa. Ei edes sitä, mitä pitäisi. Lähden ottamaan pienet kaffen jälkeiset torkut ja odottamaan Belgarionia. Hän on kuitenkin tulossa lounaalle - jospa sen saisi edes rakennettua. Muut puuhat saavat jäädä, kun kerrankin on uni tulollansa!
MINÄ MENEN SÄNKYYN TAKAISIN!
Se on tiedättekö aika vekkulia huomata, että meikäläistä on runtattu oikein kunnolla tuolla eräälläkin palstalla ja vielä kauan aikaa sitten ,D Ehheheh, tosin asia on niin umpityperä, että en edes linkkaa. En viitsi, muhikoon sen aloittaja omissa kateuden ja katkeruuden liemissään. Mutta oikeasti, kuka viitsii? Naapuri? J
No, ei nyt sentään nekään ole noin typeriä. Muuten kyllä – eilenkin suihkuteltiin alakerrassa jotain ihme raikastetta. Siis avoparvekkeella haisua vastaa... mietin, miten tehokasta se saattaakaan sitten olla. Ajattelin vastatäsmäiskua tosi pahanhajuisilla suitsukkeilla, jotka joskus olen saanut kaupanpäälle jostakin. En viitsinyt, olisi taas ihmetelty mitä kummaa siellä oikein poltellaan. Että sillä mentaliteetilla taas näköjään mennään.
Toivottavasti on jo vähän viileämpi. Eilinen oli aika helvetillistä siihen asti, kunnes aamupäivällä jossain muualla kulkevaa ukkosta edeltävä tuuli ylsi Varastolle asti ja vähän työnsi ilmaa sisälle. No, kotona ei sen kummempaa, mutta pääsin ainakin heti ruiskuun, jossa viihdyinkin tavallista pidempään. Lisäksi tarkistin, että Kalle makasi nätisti pakkasen ylälaatikossa valmiina otettavaksi petiin mukaan. On se kivaa, kun oli kaksi miestä sängyssä, Kalle ja Vinski. Tuntee olevansa peräti suosittu!
Muuta mukavaa ei sitten olekaan, eikä tuokaan nyt niin mukavaa. Tänään kirjasto-kauppa –normiroudaus ja äkkiä kotoon. Koipia on särkenyt oikein muhevasti jo pari päivää. Pitäisi vähän sekoitella nuita mömelöitä, luulen... Ei tässä ole nimittäin enää laitaa, jos ei kyllä pohjaakaan. Kaksi päivää lepoa tarvitaan yhden reissun vaurioiden korjaamiseksi, siis vähintään. Mieluummin enemmän. Eikä siihen ole mahdollisuutta, ei ainakaan nyt eikä varmaan ikinä. Lisäksi en edelleenkään saa nukuttua. Nyt olisi tilaisuus ehdotella kivoja kombinaatioita tyyliin ”mitä nauttia ja mihin aikaan, jotta saisi nukkua edes 5 h”. Lisäksi aloin jo selata nettilääkepuotien tarjontaa sillä silmällä... tosin ehkä Tallinna olisi lähempänä ja helpompi hoitaa. Täytyy miettiä.
No, minä kuitenkin lähden riipomaan kunnon kaffet, katsotaan sitten mömelökourallista suoraan silmiin, yhtään pelkäämättä ja vieroksumatta.
Päivän slogan: En ole koskaan ollut väkivaltainen edes virtuaalisesti, nyt se ei ole kovin kaukana kuitenkaan...
Päivän biisi: Sleeping Pill
Luettua: Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari – Legioonalainen Peters; Verinen keidas. Macholegionaalaismeininkiä kaikin puolin, ei meikäläiselle. Äijätavaraa pahimmasta päästä, tätä ei ole nätisti sanotuksi tarkoitettukaan. Tunput pois... Margo Jefferson – Tapaus Michael Jackson, ei mikään elämäkerta vaan aika terävä(kin) analyysi hemmon käyttäytymisestä, vahvuuksista, elämästä ja tavoista: miksi, miten, mitä, kuinka? Antaa ehkä vastauksia asiasta kiinnostuneille. Itse luin uteliaisuuden vuoksi, ei paha. Niille, jotka ihmettelevät, mitä oikealle Michaelille tapahtui. Esko-Pekka Tiitinen – Kiven sylissä, Outokummun malmiesiintymien löytö, kaivoshistoriaa ja sukupolvitarina aina nykypäiviin asti. Tavallisen arjen dharmatiikkaa. Tuntuu kuin tätä olisi kirjoittanut kaksi eri miestä. Hmm. Loppu parempi kuin alun jotenkin junnaava asenne. Kivien miehille ja naisille, kotipaikkaansa kiintyneille, asiasta jotakin tietäville ja udekkaille. J. K. Miettinen – Häiriötekijä, lievästi omelia scifi-novelleja. Hiukan keskeneräisen oloisia, ainakin jotkut, mutta toisissa taas hyviä ideoita. Jälleen kerran oikoluku flopannut pahasti, joka aina vähentää lukuiloa, ähhh!
JA VIELÄ VAAN ON MENTÄVÄ – VARASTOHAUTOMOON SIIS...
Uhuh, auts, eih, woihh! Welhotar on kuulkaas jäykkis. Miehet, voitte olla kateellisia; tämä aamujäykkyys kestää ainakin reilut pari tuntia. Hyvä, jos sittenkään helpottaa ja tuolloinkin vain lääkityksen voimin. No juu, onhan tämä tavallansa normaaliakin eli aina loppuviikosta jäykistys ja kivut pahenevat. Toisaalta tuli eilen luudattua vähän yli oman jaksun tuolla ulkona.
Täytynee myös myöntää, että nukuin yön ihan kohtuullisesti. Vieras mies oli sängyssä eli käytin lunppujen neuvon mukaisesti Kallea. Mutta vain tyynyn alla ja vain yhtä kappaletta. Auttoi! ;D
Kävin siis postin Italo-vastineessa, joka toimi todellakin Italo-tyyliin. Kone (tieto-) tilttasi ja sitä kokoontui katsomaan neljä (4!) henkilöä, yksi (1) yritti palvella pitkää jonoa, jonka perään mukamas olisi pitänyt siirtyä. Noup! En yleensä käytä tätä ns. vammaiskorttia, mutta nyt ilmoitin, että invana en pysty seisomaan ja odottamaan – autokin odottaa! (No, tämä oli vale, anteeks...) Pääsin sitten edes lähettämään sen mitä halusin. Posti on Itella on edelleen postin touhua ,D Ei voi mitään. Ei kiirettä, ei tietoa, väkeä on, mutta ei asiakaspalvelua. Jep, jep-jep.
Siitä sitten säntäilin Kerjäystaloon ostamaan sitä-sun-tätä ja törmäsin pariin Herjaamon aikaiseen työkaveriin *vilkuttaa*. Sorry, minulla oli oikeasti vähän kiire ,D Jutellaan toiste paremmalla ajalla. Kerjäystalosta tulikuuman työkaverin antaman vihjeen perusteella Hiivariin, jossa oli 70 rossan ale. Pärjäsin sieltä parilla juurolla puuvillaisen kudotun kivan punasävyisen kaitaliinan pöydälle. Minä kas kun käytän semmoisia mieluusti. Käykää hakemassa omanne, värejä oli hyvin tarjolla vielä eikä hinta tod. ollut paha! Bambuisia sai myös, alta juuron – käypi vaikka paskarteluun, jollei muuhun. Kaikkea muutakin sen sortin väkerrystä olisi ollut tarjolla, mutta kun minä olen täysi pääsiäiskäsi niissä touhuissa, annoin olla.
Josta sitten Risman ja Liiterin kautta kotoon. Pakko-ostokset eli kaikki se, mitä on aina jäänyt ostamatta ja oli nyt tungettu listalle. Kolme pientä kassillista kaikenlaista härpäkettä, syömistä, juomista jne. Ei paha, rahaa ei mennyt paljon ja tosiaan tarpeeseenhan nuo tulevat.
Jaksu kyllä meinasi totaalisesti loppua – Rismassa oli ihanan viileää, muualla ei niinkään. Taksoa odotellessa torilla ei tuullut lainkaan ja meinasin jo kuukahtaa... hyvin oli lähellä, silmissä näkyi vekkulisti pilkkuja, huippasi ja silleensä. Onneksi kaveri tuli ja avitti kotiovelle asti. Kotona oitis lasillinen haaleaa mehua ja pari raetta merisuolaa kielen alle. Sitten viileään suihkuun kohtapian. Ja salaattia kitusiin. Sen jälkeen alkoi jo helpottaa enempikin. Mutta ihan vain tiedoksi, että parvekkeella oli niiiiiiiin sietämättömän kuuma, ettei siellä voinut olla enää edes kissa :o Ja persusta poltti, kun pikaiseen kävin tupakalla.
Täksi päiväksi on luvattu vielä pahempaa. Nyt ei kohta enää jaksa, ei. Kolmena aikaisempana yönä unet ovat jääneet niin äärivähälle, etten uskalla edes tunnustaa... Taidan kohta kilahtaa, jos ei tule viileämpää eikä saa edes nukuttua.
Ilon aiheena merkittäköön kuitenkin täysin odottamaton, ihana glamour-pläjäys, joka oli tipahtanut postiluukusta!!! Ziitos, hieno, mahtava, uppe ;D Ilahdutti NIIN kapista koiransydäntäni... Tämä ilahdutti paljon enemmän kuin samaan luukkuun tipautettu kirja, josta myöhemmin. Ja tämä on kuulkaas minulta paljon! Hjuu, ei, ei todellakaan tällä kertaa muuta. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. On jäykkis, kipeä ja aivan hemmetin väsy.
Kaffelle, leipää ja mömelöt – tupakalle ja suunnittelemaan Varastolle lähtöä.
VIELÄ TÄNÄÄNKIN SE ON VAIN MENTÄVÄ – KÄKS!
Puuhapäivä tänään. Kaikenlaista siis tiedossa... no ei vaiskaan. Koska vapaa-ajan matkoja on jäljellä tietääkseni ainakin yksi ylimääräinen, käytän sen tänään. Käyn postin Italo-vastineessa kerrankin ihan itse lähettämässä jotakin, olkaa siis varuillanne! Hah, huijaus. Vain yksi henkilö tulee saamaan postia ,D Toisekseen ajattelin käydä haeskelemassa mm. pölkkärin pusseja (niitä ei kai kukaan vielä virkkaa?), työkaverille pari tarpeellista taravaa sekä itselle muuta hyödykästä esim. muuttopuuhia ajatellen. Voi hemmetti, mikä soppa siitäkin on tulossa. Pelottaa ja kovasti! Lisäksi täytyy hakea yhtä ja toista, mitä puuttuu vakiojömmasta ja jota ei ole jaksanut raahata kotiin normiperjantaisin.
Ja jotta kaikki kakka- ja pieruhuumorin ystävät saisivat keskustelunaiheita, on asiasta - tietysti - tehty tutkimus! Welhotar kommentoi tähän vain sen, että syökääpäs itse kodeiinipitoisia särkylääkkeitä jatkuvasti sekä rutosti kasviksia... Opitte taatusti välttämään tiettyjä ruoka-aineita ;D Näin kauppa-asioihin liittyen, no, ainakin löyhästi. L ö y h ä s t i ei siis löyhkästi!
Sopisikohan jo, että tämä kostean nihkeä helle loppuisi? Varastolla on kamalaa. Kukaan ei oikein jaksa mitään ja se tarkoittaa sitä, että täytyy tarkistaa omien mahdollisten mokien lisäksi myös toisten toimia sillä silmällä. Uhh, pyrin tekemään ns. asiallisimmat asiat aikaisin aamulla. Iltapäivällä ei ajatus enää toimi lainkaan. Lämpötila pyörii tuossa + 30 pinnassa ja ylikin jokaisen huoneessa, konehuoneessa + 33 - + 36 astetta. Ihan kiva, hei. Mistään ei saa viilennystä. Kerroksissa ei ole suihkuja, vain alimmassa kellarissa olisi. Kuka sinne uskaltaa, kun hissitkin tilttaavat helteessä. Ulkona on vähän viileämpää, jos tuulee. Ei sielläkään voi kuitenkaan jatkuvasti luudata! Argh. No, ei se kotona ole sen kummempaa ja toisaalta tuo loma on tällä kertaa ajoitettu mahdollisimman hyvin. Ei siis tarvitse erikseen ottaa muutto- tms. vapaata. Siis jos siitä muutosta nyt sitten tulee totta. En vieläkään usko.
Eilinen raivo ja viha ei ole laantunut. Yritän tunkea sen jonnekin ja räyhätä vaikka kännissä joskus jossakin. Mutta kun ei sekään huvita, ei siis kännäys eikä räyhääminen. Taidan olla sairas? Pääsairas vissiin, kuten kaikki jo ovatkin epäilleet. Prle. Toisaalta, näköjään jokainen voi saada itsensä hengiltä tavalla millä hyvänsä. Ikävä kyllä, en ole aivan noin iso. En myöskään syö tuollaista mättöä... Niin ja mitä tahansa on odotettavissa, kun ja jos kerran olen muuttamassa tuohon Kalmorappuun! =E Sopii sitten tulla hakemaan inspiraatiota kauhutarinoita ajatellen! Teretulemas vaan. Muistakaa tuolloin-tällöin tarkistaa, että olen hengissä, jooko?
Kun lokini edelleen on täynnä ahia, valitusta ja väninää, sopii sitten visiteerata vastaamassa tämän viikon kysymyksiin eli JukeQuiz. Hush, menkääs tietämään ja tehän tiedätte! :)
Yritän siis rauhoittua, ihan itsekseni. Vaikeaa se kuulkaas on. Tiedättehän, että olen kotosalla jo nyt erittäin hiljaa. Nyt en laita edes radiota päälle, myös läppäristä on äänet pois. Seuraavaksi en enää soita kotoa kellekään enkä vastaa puheluihin, joten älkää ihmetelkö. Kissan suu tukitaan tuotapikaa, jos ei svinduilu naapurissa lopu. Kysynkin, milloin voin itse ilmiantaa itseni eläinsuojeluviranomaisille sekä oman itseni että kissan hyvinvoinnin takia? Nyt meitä todella on alettu sorsia kaikin mahdollisin tavoin. Kohta saan itkupotkuhuutoraivarit! En pysty edes ajattelemaan mitään järkevää. Miettiä vain, voinko mennä ulos tai parvekkeelle, että en ulkonäölläni tai illan parilla tupakalla häiritse koko naapuristoa. Sehän on sitten eri asia, että esim. maanantai-aamuna klo 6 kolme naapuria riiteli kovaan ääneen kännissä, nyrkkejä apuvälineinä käyttäen muutama pullo Jellonaa ja pari kartonkia röökiä levällänsä lasittamattomalla partsilla :I Ilmeisesti se ei ollut häiriötä, olivat nuoria ja nättejä. Minä olen häiriö - olen vanha ja ruma *itsesäälistä väninää*. Mutta tämä on totta, en minä puhu paskaa, en luulottele tms. Näin se nyt vaan on. Sellaista valikoivaa naapuruutta, ikäänkuin.
Vinskilläkään ei ole mitään kerrottavaa. Ruoka maistuu vain vähän, raksuja ja vettä kyllä menee. Kissi vain makoilee auringossa ja välillä tulee sisälle vähän viilentymään ja moukumaan herkkupaloja, joita ei yleensä edes ole >o< Tulisi vähän vipinää, jos edes ukkostaisi kunnolla. Voisimme istua kissin kanssa parvekkeella laskemassa salamoita; Vinski kun ei pelkää edes ukkosta, on vaan utelias.
Päivän slogan: Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit jättää tekemättä ylihuomenna.
Päivän biisi: Neighborns
Luettua: Patti Smith – Ihan kakaroita. Kukapa ei leidiä tunnistaisi, mutta tässä kuvaus 1970-luvulta, lähdöstä kotoa, New Yorkista, elämästä ja Kohtalosta nimeltä Robet Mapplethorne. Ai että, Welhotar piti ja hankkii tämän taatusti hyllyynsä! Suositan kaikille, jotka vähänkään muistavat / tietävät 70-luvun rockista, kuvataiteesta, runoilijoista – elämästä. Linksusta kepoisasti lisää, lukekaa ihmeessä. Mmmmmmmm <3 Mary Higgins Clark – Murha sydämellä. Ups ja tuota, yleensä Clarkin murhajutut ovat olleet aivan luettavia, tämä kyllä floppaa. Jopa minäkin tiesin murhaajan ensimmäisillä sivuilla eikä jännityksestä juuri voi puhua. Ajankuluksi ja odotteluun, epistä. Uudelleenluennassa Kjell Ola Dahl – Musta enkeli, joka edelleen on yhtä kieron rikollinen ja poliisienkin toimia kritisoiva kuin ensimmäistä kertaakin. Erityisen epäsympaattinen poliisi saa kaiken sympatiani ,D Juu, suositan.
PAKKO MENNÄ – HELLE LANNISTAA NOPEASTI, VARO NESTEHUKKAA!
Vihaan. Tällä hetkellä todellakin vihaan - harvemmin olenkaan ollut tällä tuulella. Mutta nyt, nyt voin todellakin sanoa vihaavani muutamia asioita.
Kirjoitin asiasta pitkään ja hartaasti. Sitten totesin, että en edes m i n ä kehtaa sellaista laittaa julki. Liika on aina liikaa, joku olisi loukkaantunut. Varmasti. Eikä se nyt sentään ole tämän väninä- & valitusblogin tarkoitus, eihän? Tai ei ainakaan päätarkoitus.
Siksi siis vain ilmoitus siitä, että olen toistaiseksi hengissä. Varastolla hirmuhelle jatkuu, samoin kotona.
Valitettavasti en pysty vajavaisilla älynlahjoillani, epämiellyttävillä tavoillani sekä äärimmäisen luotaantyöntävällä ulkonäölläni tuottamaan tänään tämän enempää minkäänlaista materiaalia *polvistuu*.
SUURESTI ANTEEKSIPYYDELLEN VÄHÄISTÄ OLEMASSAOLOAAN!
Täytyypä myöntää, että eilinen meni – siis meni. Ei edelleenkään huvituttanut yhtään mikään. Mikään muu kuin lukeminen ja lotkotus. Olisi ja pitäisi, ähh. Annoin olla, mitäs minä, prle. Ei tod. huvita, ei jaksa, ei haluta.
Aivan pakolla laitoin muonaa, myös evääksi. Kävin pakkoruiskussa, väkisin. Joo... sitten jämähdin yhtäaikaa lukemaan ja kuuntelemaan Froikkareita. Ehh, paaaaaaaaaaha yhdistelmä. Hirmuinen viinahinku, hirmuinen hinku kuunnella biisejä vinyyliltä – karmiva yhdistelmä näillä kulmilla. Melkein, melkein, muttei ihan. Siis juutuupiva ja vettä. Ähh. Ei sama. Alkoi itkettää(kin). Itsesääliä. Vain.
Nyt olisi tarvis kunnolliselle perskännille sekä jonnekin kuuntelemaan oikeaa musiikkia! Uutena juttuna kerrottakoon, että alakerran naapurien svinduilun lisäksi seinänaapurin kaunis leidi kirjoitttelee parvekkeella läppärillä. Aina kun menen ulos tupakalle, hän häipyy sisälle! Hän itse polttaa jatkuvasti – ilmeisesti häiritsen hänen esteettistä silmäänsä – olin kuulevinani jotakin, että taas se läski ilmestyi sinne, kun hän oli kirjoittamassa. Oujjee, miten ihania ihmisiä. Minä olen haju- ja näköhaitta. Voisiko joku kiikuttaa minut suoraan ongelmajätelaitokselle?
Ketuttaa koko viikko heti alkuunsa. Kaikki mitä taas pitää ja pitää. Pitää, vaikka olisi kuinka kipeä, väsynyt ja vittuuntunut. Minähän olen, kaikkea. Juu, tänään ei kuulkaas tule tästä tämän kummempaa. Ei mikään väläytä missään. Ei edes salama. Eikä Salama. Kehno vääntö.
Ei siis irtoa. Joskus toiste sitten.
Päivän slogan: ...aika ois aamudrinkinkin ja huomenna päivä on uus...
Päivän biisi: Kipee
Luettua. Stephanie Meyer – Bree Tannerin lyhyt elämä, öhh, eihän tästä voi sanoa yhtään mitään. Karmeeta paashaa paketissa, teinareilta rahat pois. Pysykää viisaammat erossa. Tunput likaantuu – ja mielikuvitus. Åke Edwardson – Sen kutsuu elohon. Winter on poistunut kuvioista ja tämä kirjahan on kirjoitettu ennen Winter-episodeja, joten... erinomainen vaihtoehto. Göteborgissa puuhastellaan tällaisen helteen kourissa kaikenlaista, mm. murha ja kaikenlaista kaupankäyntiä. Suosittelen, Edwardsonia melkein parhaimmillaan. Antero Gustafsson – Marko Aho – Mikko Saa Relaa, eli Pekka Myllykosken laulutekstejä tarinoilla höystettynä. Juu, no ei niissä tarinoissa paljoa ole. Kuultu jo osa, ainakin ,D Sen verran nähty FMEJ:tä, Maltaan haukkoja ym. keikoilla. Juu, en laske enkä kerro enempää. Terveisiä vaan, frendit!!! Ostetaan, jos saadaan kohtuuhintaan opus jostain. Ihan kannatuksen vuoksi, saa sillä jonkun tuopin!
VAIKKA KÄNNI PALJON KORJAA, EI TUO SE VARTTA NORJAA, EI PALAUTA SE EILISTÄ!
No juu, ei taas ole paljon kehumista olossa. Vaihteeksi. Piti lisätä yhdet mömelöt väliaikaisesti kehiin. Argh, ketuttaa enemmän kuin käpyä talvella! Ei voi mitään, pakko. Eivätkä ne siis ole mitään kivamömelöitä ollenkanas, edes. Räyh.
Eilinen meni siinä, ollessa. Makoillessa ja lukiessa. Belga kävi lounastamassa sitä elävää meripizzaa ja ehti sinä aikana lukea yhden kirjoistani. Minä luin puolet omastani, mutta se olikin tiiliskivi. Näin äiti ja poika viettävät laatuaikaa *eheh*. No, tuli siinä jokunen sana vaihdettua opiskeluista eli siitä, mitä he ovat juuri nyt tekemässä. Aika mielenkiintoista, oikeasti. Ymmärsin jopa, mistä oli kyse. Toki hän lupasi tulla myös ensi lauantaina, mikäli ei muusta muuta johdu. Lykkäsin tietysti mukaan Serkkujen herkkuja, suitsejuust sun muuta. Mutta unohdin aktiivisesti taas pari asiaa. Juuei, niitä ei ollut merkitty ylös ja siksi ne aina unohtuvatkin. Asioita, jotka yleensä tehdään vain kerran tai pari vuodessa. No, ne ehtii, ei kiirusta. Oikeastaan voisin itsekin hoitaa pari asiaa, jos käyttäisin ensi viikolla toisenkin päivän asia-asiaan enkä vain kirjasto-kauppa –asiointiin. Ehkä teen niin. Taidankin samalla telliä taksot kohtapuoliin.
Huonompi juttu tässä taas on se, että jos kuvittelisi asioivansa keskiviikkona, se tietää pelkkää kärsimystä torstaiksi ja epätoivoista yritystä perjantaiksi. No, kukaan ei asioita puolestani tee, joten... minä menen. Pakko. Ette muuten usko, miten tuollainen muutaman sadan metrin kävely ilman lepoa vaikuttaa koipiini: tuhoisasti! Ettekä te myöskään halua, että kerron tarkemmin asiasta – saati, että ottaisin livekuvan koivista sen jälkeen. Joku taatusti ilmoittaisi ylläpidolle asiattomasta lokista sen jälkeen =I On se sen verran karmea näky. Siksi(kin) muuten ihmettelen, ettei ex-omisarvis ole kertaakaan halunnut nähdä koipiani livenä? Outoa, eikö?
No nyt alkaa taas ahdistaa ensi viikkokin, sekä töiden että sään osalta. Ei siitä oikeastaan sen enempää pähkäilyä, koska kumpaankaan on oikeastaan tällä kertaa mahdotonta vaikuttaa. Kunhan saan itseni vain työpaikalle oikeaan aikaan, vaatteet päällä ja eväät mukana. Se riittänee minun osaltani. Enkä minä muuta edes lupaa. Raivo ja ahi taistelevat, kumpi ottaisi vallan. Ihan vaan tiedoksi, että viimeisten kolmen tunnin aikana ilma on lämmennyt jo huomattavasti. Kele.
Ehkä minä taas menen keittämään lisää kaffetta ja rauhoittumaan. Sekä riivin mömelöitä koko kourallisen 2 + 2 + 2 + 1 + 1. Noin aamuksi tarkoitan. *pthyh*
Eipä ole oikein puuhaa (tai siis olisi, ei huvita) täksi päiväksi. Eikä tämä edelleenkään ole kästyöloki, mutta en voinut vastustaa kiusausta – on tää aika hiano ;D Kädentaitaja, kirjaimellisesti *tsihih*. Lähdenkin lueskelemaan, eikäs kun piti kirjoittaa pari juttua valmiiksi. Ehkä teen ne kuitenkin ensin. Ehkä... on tuo kirjapino kuitenkin vielä aika houkutteleva, hitto vieköön.
Päivän slogan: Amerikan löytäminen oli mainio asia, mutta vielä hienompaa olisi ollut jättää se huomaamatta.
Päivän biisi: Good Times, Bad Times
Luettua: Jo NesbØ – Panssarisydän, Harry Holme kaivetaan esiin suht kehnossa kunnossa, raahataan koti-Norjaan jahtaamaan sarjamurhaajaa ja tästä tarina vasta alkaa. Hole itse, muut jahtiin osallistujat sekä kirjailija esittävät vaihtoehtoisia juonenkulkuja sekä murhaajaehdokkaita niin, että heikkopäistä hirvittää. Juoni mutkistuu yhä omituisemmaksi, kunnes kaikki on selvää. Paitsi ettei olekaan. Kiero, kimurantti ja silti kantava opus aivan loppuun asti. Kannattaa lukea, jos on Harrysta pitävää tyyppiä. Julmia asioita, julmia tunteita ja tapahtumia – silti inhimillisyys ja ihmisyys pilkistävät aina jostakin raosta.
EI TAHDO TÖIHIN – TAHTOO JÄÄDÄ KOTOON!
Erittäin mainio, suorastaan hieno lauantai-aamu! Herätä viileään (?), hämärään ja tihkusateeseen. Nautintoa. Sain jopa nukuttua vähäsen, koivet kettuilivat täpöllä eilisen puolimaratonin jälkeen. Kunnon unta ei siis saanut, sain kuitenkin urvahdettua ilman hikikelmua pään päällä. Hyvä näin, lisää, ziitos! Kerrankin toivomukseni toteutui ja tilaukseni meni perille eli sain sitä mitä tilasin =)
Kirjasto tarjosi oikein mukavasti koko kassillisen kirjoja. Hyvä, siis riittävät noin viikoksi. Muuta ei oikein sitten tarjottukaan. En ymmärrä, eikö kohta pitäisi olla hyvä tai jopa paras vihannesaika? Ja mitä on tarjolla – käks. Limaisia salaatinkeriä, ylikypsiä tomangeja, puolimätiä porganoita, nahistuneita purjoja. Ainoat terveet vihannekset olivat ulkolaisia paprikoita. No, eihän se auttanut, pakkohan sitä oli valita parhaat päältä ja toivoa, että edes osa kestää viikon verran. Pakkaseen ostin pari pussillista wokkivihanneksia jömmaan kuitenkin. Lisäksi on papuja ym. Eiköhän niistä taas saa evästä aikaiseksi.
Belgarion tulee lounaalle ja hänelle on tarjolla meren elävää pizzaa, kuten asia eilen todettiin. Elävää ravintoa... ei kun ihan tavallista pizzaa, johon sotken täytteeseen katkiksia, simpukoita vähäsen, ehkä donaria tai palan lohta, vihanneksia jne. Saa luvan kelvata – arvatakseni kelpaa kyllä. Jälkkäriksi kierremähnäpullaa ja kaffetta. Josta tulikin mieleen, että ostin eilen kesän toisen jädelön, njamm. Eikä taatusti ollut kotomaista, tämä oli äärihyvää, oikein tosi hyvää. Ei mitään Vilaon tekoherkkuva, oikeaa kermajäätelöä ostan, jos jotakin on ostettava! Nih kerta.
Muuten päivä taitaa mennä enemmän lukien, lepuuttaen ja Belgan kanssa kälätellen. Huomenna voisi harrastaa itseksensä vaikka siivousta. Juuri sopivasti taas kirkonmeininkien aikaan, että alakertaa oikein jurppisi. On se muuten kumma, eilen taas osoitettiin mieltä koko ilta. Minulle siis. Seinänaapurissa oli vaihteeksi pippalot ja väkeä tuvan sekä parvekkeen täydeltä; kälätystä, musiikki täpöllä ulkona, viiniä ja tupakkaa runsaasti. Eipä siihen kuitenkaan reagoitu. Nyt minä kyllä otan tämän jo ihan perskohtaisesti *loukkaantuu*!
No, menen kuitenkin ihan piruuttaankin kohta tupakalle. Sen jälkeen keittelen toisen mukillisen kaffetta ja alan lueskella. Ehkä. Tai otan uusiounet.
En muuten ota, nukun paremmin sitten ensi yön. Täytyy edelleenkin muistaa kännikän lisäksi ottaa mukaansa aina myös kotiavaimet, ettei käy näin. Olisihan se nyt aika noloa; Welhottaren peräpeili haavoilla (ai niin, sehän on jo!)...
Päivän slogan: Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa siitä työllistettävänä alle 10 €/h.
Päivän biisi: Vakain aikein ja harkiten
Luettua: Juha Vuorinen – Pilvenreunalla, blogimerkinnät hyväntekeväisyyskirjana. Ei paha, koska en seuraa blogia vakituisesti. Välillä hekotuttaa ääneen, välillä ei. Taso kirjava. Siis hyviäkin oivalluksia tarjolla ja linksun hintaan edukas ostos, vaikka vaan kannatuksen vuoksi. Kesätavaraa siis ,D Leena Lehtolainen – Tuulen puolella, tämä jäi viime kesänä väliin Lehtolais-sessiosta. Joutui siis uudelleenkäsittelyyn ja pitää vieläkin pintansa. Itse asiassa, ensimmäiset Lehtolaiset, parhaat Lehtolaiset... Tulossa mielenkiintoisempaa luettavaa. Otin nämä luentaan vain, koska olin niiiiiiiin umpiväsy.
OIKEIN VIILEÄÄ JA SADEKASTA LAUVANTAITA TOIVOEN...
Tämä kovasti toivoo, että kerrankin päivän sääennuste osuisi oikeaan. Siis viimeksi kun katsoin, luvattiin ukkosta, sadetta, myrskyä ja n. 20 astetta lämmintä. Tuota, se taisikin olla vasta huomiseksi, auts. Jee, sanon minä ja taputan pieniä karvaisia käsiäni sekä elän toivossa! Ei tätä muuten enää jaksa, oikeasti... Ja jos joku tulee sanomaan, ettei lämmin luita riko tms. lyön kyselemättä turpaan. En ole vielä koskaan tehnytkään niin. Nyt tekisin. Kylmältä voi aina suojautua lisävaatetukselta, tältä kuumuudelta ei, ei sitten millään. Ei Varastolla, ei kotona. Ainoat viileät hetket ovat olleet joissakin taksoissa työmatkoilla ja huom. vain joissakin. Kuljettajat kun ovat niin tottuneita ilmastointiin, että se on usein minulle liian pienellä. Toki pitää ajatella heitäkin - vetoa, niskavaivoja, lunssaa - en siis ole kertaakaan kehdannut pyytää edes viilennystä. Joten annan luonnon hoitaa tällä kertaa tämän puolen, jookosta? Tämä kovasti tykkäisi <3
Eikä haittaa, vaikka olenkin menossa kirjastoon ja kaupoille. Ehkä kastun (suorastaan toivoisin sitä!), mutta mitä siitä. Vähät minä välitän, vaatteet kuivuvat kyllä ja pyyhekin on keksitty. Kun saisi edes yhden yön välillä nukuttua kunnolla, jaksaisi taas ajatella eteenpäinkin. Joillekin asioille olisi nimittäin tehtävä jotakin.
Mm. asuntoasialle siltä osin, että yhteyttä vaihtokaveriin ja tiedustettava ikkunanpesutilannetta (olisi paras molempien jättää ne pesemättä ja pestä itse omansa muuton jälkeen!) sekä uuden asunnon parvekkeen verhojen kiinnityssysteemiä. Vuokralaisilla oli siellä nimittäin komeat, bordellinpunaiset, pitkät verhot ympäriinsä. Haluaisi kovasti tietää, miten ne oli kiinnitetty? Nimittäin voipi olla, että joudun onpelustamaan sinne omatkin. Näköala on ihan kiva, hallitsee ikäänkuin koko pihaa ja vielä seuraavaakin. Tosin kaikki muutkin sitten näkevät sinne suoraan ja parveke on makkarin puolella - joten... jää mietittäväksi. Itse asiassa, olen vieläkin vähän epäluuloinen koko muuton osalta. Ikäänkuin joku tässä nyt hinkkaa vastaan eikä se ole vain minun kuvitelmaani.
Eilen tuli Ylhäisimmän Byrokratian vahvistus vaihdosta ja tieto siitä, mitä minun ENINTÄÄN pitää maksaa. Sopii eli summa on se, mitä arvelinkin. Mutta tuohon eivät ilmeisesti sisälly muutostyöt? Ähh, se täytyy tarkistaa Byrokratialta. Tiedän, tiedän, sieltä ilmotaan asiasta kyllä. Olen vaan taas liian malttamatoinen. Onhan tässä aikaa, yli kuukausi. Mutta silti, hermostuttaa ja ketuttaakin!
Eilinen oli taas yhtä kiusaamista, alakerta siis osoitti mieltään täpöllä; huutamista ”tupakka haisee, ovet kiinni”, huonekalujen (metallia tms.) raapimista KOVAA vasten betonia, ovien läimäyttelyä jne. Ja kälätystä kovalla äänellä, auts. Riipii, tiedättekö, miten se ihmistä riipii. Ihmistä, joka makailee hiljaa ja yrittää lukea ja toivutella koipiaan seuraavan päivän taistoon. Tai kirjoitella pakosti jotakin järkevää. Siihen mennessä olin nimittäin käynyt polttamassa yhden (1 kpl) tupakan. En ole moneen päivään edes puhunut puhelimessa, no maanantaina oli vieras käymässä ja olimme parvekkeella ehkä 10 min. Tämä ei nyt ymmärrä – olen jotenkin Piikki Heidän Lihassaan. On, kyllä se on muutettava. Tulisivat oikeasti suoraan sanomaan. Mutta en minäkään voi mennä tuonne ovelle mesoamaan – kieltävät vielä kaiken ja väittävät minua hulluksi. Jos en jo ole, kohta tulen! Nih kerta... *ärisee*
Mutta, ihan siitä ilosta, että on edes pienen pieni mahdollisuus helteen loppumiseen, tarjoan teille mahdollisuuden tätä kautta tutustua Röhmöfantteihin. Tuohon mainioon lajiin, josta voi olla niin montaa mieltä ;D
Varastolla töitä hiljaksensa, enempää ei jaksaisikaan. Sellaista pakko-tehdä -meininkiä kaikilla, iltapäivällä ei vaan jaksa. Edes tuulettimia ei riitä kaikille, ei enää. Ilma ei iltapäivisin kierrä, vaikka ikkunat ristiin-rastiin ovat auki. Käks. Ilma loppuu, ei jaksa. Ja minä nyt olen vielä sinnitellyt kohtuullisesti, moni voi jo tod. huonomminkin. Oikeasti huonosti siis. Ei kiva, ei mukava. Odotamme jonkinlaista kompensaatiota tilojen vuokrasta eli alennusta näiden kesäkuukausien ja remontin ajalta. Se summa (jos näin siis käy) sijoitettaisiin hlöstön virkistystoimintaan talvella. Ei kehno ideo ollenkanas, ei.
Vinski kunnostautui eilen hyvin kattimaiseen tapaansa; vatsa lievästi sekaisin eli on syönyt jotakin ruohoa joko kukkapurkista tai kuivia lehtiä maasta. Piti käydä laatikolla ja heti uudestaan. Sitten sinne ei voinutkaan mukamas heti pissiä, joten ei kun klaffisoffalle täpöllä – melkein nähteni; olin makkarissa lukemassa. Ja murinakone pyöräytteli sitten kolistellen tyynyjä ja muuta härpäkettä taas aikansa. Kiltti ja suloinen katti *irw*!
Päivän slogan: En juo uskonnollisista syistä...vaan ihan muista syistä!
Päivän biisi: Sun kanssas tahdon sunnuntaina ongelle
Luettua: Lisää omia vanhoja kirjoja laadukkaasta varastohyllystä ,D Niitä riittää kyllä, ziitosta vaan. Ja ihan hyviähän ne. Kaikkia on käsitelty täällä, joten turha käsitellä uudelleen. Lähinnä on menty dekkarilinjalla, sopivaa hellelukemista nimittäin. Ja mainosta mukaan, uudelleen tuli luettua myös Rosettan iki-ihana Pomo on pahin. Tuosta linksusta pääset lukemaan sen suoraan, vassokuu bara! ;D
PERJANTAI – TUO TYÖPÄIVISTÄ JULMIN...
Ei voi mitään. Ei myöskään jaksa mitään. Kuumuus jatkuu. Edellisyö oli vähän viileämpi, pieni tuulenhenki osui sopivasti viritettyihin parvekelaseihin ja sitä kautta sisään. Sain jopa nukuttua pari tuntia, jee, vaisu jee! Siinä ne nukkumiset sitten olivatkin, tällä viikolla. Viime yönä nukuin ehkä vajaan tunnin – yhteensä siis. Väsyttää sairaasti *eheh*. Väsyttää niin, että sitä ei enää voi kuvata. Mutta ei pysty nukkumaan. Ja tehän tiedätte, miten lääkkeiden kanssa kävi. Oi kirottu olkoot sinä omisarvis! Toivon, että itse tulet joskus kärsimään tästä samasta stanan vaivasta kaikkine lisäoireineen – toivon todella.
Mikään ei taaskaan huvita. Loppuviikosta alkaa taas olla niin repopoikki ja väsy, ettei jaksa muutenkaan mitään. Koivet alkavat vetää taas viimeisiään; särkee, juilii ja jomottaa *vali-vali-normivali*. Uusi kiva pieni yksityiskohta, joka ihan kaikkia kiinnostaa; vas. jalan varpaissa on vekkulia ja erittäin rumaa ihottumaa, joka ei kutise. Kortisonia siis siihen. Silti se on ruma – no, niin olen muutenkin, joten miksi vasemman jalan varpaiden edes pitäisi olla kauniita?
Taas pitäisi sovitella itseään huomenna kauppa-kirjasto-apteekki -roudaukselle, argh. Onneksi kirjasto sentään näkyy toimittavan kaksinumeroisen määrän uutuuksia (ja pari vähemmän uutta). Onkin tullut käytettyä jo omaa hyllyä. Ei siis ole mitään uutta luettavaa edes. Eväätkin ovat kehnoja, tai ei oikeasti kehnoja, mutta aika yksipuolisia näin loppuviikosta. Vain niitä vihanneksia, jotka ovat selvinneet jo viikon. Niitä ei paljoa enää ole. Pätkä kurkkua, yksi tomangi, porganoita ja purjoa. Pakkasessa edelleen pussi wokkivihanneksia jömmaksi. Vähän raikkua purkin pohjalla. Niin ja huominen eväspläjäys purkissa eli meksikolaista vihannespataa (no siinä on papuja ja maissia sekä paaaaljon kiliä, siksi se on meksikolaista!). Kyllä näillä selviää, mutta ei se nyt ihmeempi nautinto ole. Onneksi ei helteellä ihan hirveästi ruoka kiinnosta...
No, nyt vain valehtelin. Omituista kyllä, ruoka alkaa kiinnostaa vasta illalla. Silloin kun on vähän viileämpi ja on ollut melkein koko päivän syömättä ja litkinyt kaffetta, vettä ja tomaattimehua. Silloin alkaa tehdä mieli jotakin suolaista hyvää. Sellaisena on toiminut mm. sillivoileipä, pala juustoa, tomangi tms. Että näin. Varsinaista kesäruokaa ja herkuttelua, ähh. En minä jaksa tod. keksiä edes mitään radikaalia ja kivaa herkkua, vaikka pitäisi. Jospa vängertäisi Belgarionille jonkinlaisen pizzan tai piirakan. Sellaisen, jonka ei tarvitse olla pitkään uunissa. Ja paistaisi sen valmiiksi jo aamulla viileään aikaan. Juu, kuulostaa jo paremmalta ,D
Kai sitä jonkinlaista kauppalistaakin pitäisi taas laatia. Minun ei kannata lähteä kauppaan ilman listaa - aivan taatusti jotakin unohtuu. Vaikka luulisi, että normiruuat muistaa automaattisesti. Ei, ei näillä aivoilla, ei tällä helteellä, ei näin väsyneenä.
Työtkään eivät mitenkään ihmeesti maistu, sellaista pakkotekemistä ja asiat pitää tarkistaa useampaan kertaan. Sama se näyttää olevan muillakin. Edelleen se remontti menossa eikä mitään tietoa valmistumisesta. Joskus myöhäissyksyllä, ehkä...
Hjuu, ei minulla ole yhtään mitään jännittävää kerrottavaakaan. Omisarvis ei ole reagoinut meiliini, kukaan ei ole tehnyt mielenkiintoisia tarjouksia mistään eikä millään tavalla, asuntoasia ole edennyt mihinkään suuntaan. Jospa tänään kilauttaisi siitä asunnosta, edes. Nyt kuitenkin ihan ensin kaffetta, kärtsättyä Pärnun leipää, tomattia ja basiliskoa – sekä sateenkaarimömelöt. Ehkä se tästä, jotenkin, joskus. En kyllä usko. En.
Päivän slogan: Ilman hauskaakin voi olla viinaa! Luettua: Hyviä omia kirjoja hyllystä, olleet täällä jo listattuna. Ei siis aihetta enempään. Ehdotan myös muille, että katsastakaa lukemisenpuutteessa ihan omiakin hyllyjä sillä silmällä - joku voisi olla uusioluennan tarpeessa!
Päivän biisi: Pilvee, pilvee, pilvee
VIELÄ VAAN ON MENTÄVÄ –
TORJANTAINEN VÄSYMYKSEN KIILTO SILMISSÄ!
Huh, ei sitä meikäläinen ole näköjään turhaan pelännyt eri hissejä jo vuosikausia. Nimittäin ennen tätä totaalista koipien irtisanoutumista oli jo hankalaa kävellä portaita varsinkin alaspäin ja käytin esim. metrossa ja juna-asemilla aina hissejä. No, näinhän siinä olisi voinut käydä . Eikä ole muuten yksi eikä kuusi kertaa, kun Varastollakin joku on lusmuillut hississä 10 min - 1 tunnin. Onneksi Varastolla hälyytys näyttää toimivan (ainakin siis varastoaikana!) ja tiettyä hissiä on syytä vältellä. Se nimittäin tuntuu tilttaavan helpommin kuin muut. Voin vain kuvitella, millainen olo ihmisellä on tuolla ollut. Ilman kännikkää tms. Huh hemmetti! Varsinkin, kun tietää, miltä siellä on kesähelteellä haiskahtanut (teille, jotka ette tiedä: kaikille helteessä muhineille ihmis- sekä mahd. myös eläineritteille).
No, mitä opin tästä? En sitten yhtään mitään! Taidan vain tarkistaa kännikkäni mukanaolon sekä sen latauksen tavallista usemmin. Mitä muuta tässä voi? Pysyä kotona - ei taida onnistua, jos pitää töihinkin lähteä. Ja töissä kulkea hissillä monen monta kertaa päivässä kerrosten väliä... Prletto. Huomasin muuten, että joku oli jossain tsätissä valittanut siitä, että miksi "tällaisestakin asiasta" (siis että hissi ei toimi / jää jumiin ja joku sisään vuorokaudeksi) pitää valittaa! Haloo, ihan oikeasti, hissiä tarvitsevat myös MONET MUUT kuin pelkästään lastenvaunujen, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa kulkevat. Jo tuossa on iso joukko ja siihen vielä lisää kaikenmaailman (siis minä) selkä- ja koipivammakot ja -valitaajat sun muut, prle! Nih kerta!
Varastolla ei ihmeempiä, lievästi töitä. Lupasin perehdyttää uutta työntekijää naapuriosastolla. Sieltä leidi lähti lätkimään, mutta ei suostunut (!) perehdyttämään seuraajaansa... omituista. No, tottakai lupasin. Uusi leidi on jo ollut kuukauden töissä, mutta kaivannee jonkinlaista hengenvahvistusta tietyissä nippeliasioissa. Kilti minä, hjuu *taputtaa itseään päähän*.
Jahas, mitäs vielä. Asunnosta ei mitään asia-asiaa. Sen verran, että tajusin jääväni lomalle viikko ennen aiottua muuttoa. Olin laskenut väärin eli luulin jääväni vasta viikkoa myöhemmin. *huokaus* Eli erinomaisen hyvä juttu! Saan rauhassa pakkailla sen, minkä pystyn ja ehkä saan jonkun auttamaan keskellä viikkoakin. Muu jääköön vielä toistaiseksi vahvistamatta, koska mitään ei mistään ole kuulunut. Tällä viikolla aion kuitenkin olla yhteydessä Byrokratiaan kyselläkseni sitä maksupuolta. Vaihtokaverin olisi pitänyt viimeistään eilen toimittaa paperinsa sinne, joten he pystynevät laskemaan maksut ainakin muutaman kympin / satasen tarkkuudella ja muullahan ei ole väliä. Haluan vain tietää sen öpauttia-summan. Vuokran tiedän, se ei nouse, ei laske. Tarkalleen ottaen ero on 133,02 euroa, eli sen verran enemmän tulisi maksettavaa. Mietin edelleenkin, onko se sen arvoista. Toisaalta - minä olen vain ja ainoastaan kotona. En käy missään muualla kuin töissä ja kuka tietää kuinka kauan. Muutoin liikahdan vain kaupoille, kirjastoon, apteekkiin... Miksi en siis myös viihtyisi siellä ja vähän laajemmissa tiloissa? Tekisi siitä mukavamman itselleni olla ja elää niin kauan kuin henki vielä pihisee... Voisi olla itsellä parempi olo. Ja jos en hanki muuta lisähärpäkettä kuin kirjahyllyä, saan myös tavarat kohdallensa. Juu, tiedän, siinä(kin) olen vähän nipo, olen monessa muussakin. Neitsyen *tsihih, taas neitsyt mainittu* luonteeni vain punkeaa esiin. Minusta olisi kamalan mukavaa, jos kaikki olisi kohdallansa ja helppoa siivota. Tai ainakin saisi taravat nätisti piiloon kaappeihin ja laatikoihin ;D Ja tämä tarkoittaa vaatteiden lisäksi esim. tyhjiä pulloja ja muuta. Ei, täysiä meillä ei ehditä koskaan säilöä mihinkään jömmaan.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffanderit! Mä tulin vaa välill moikkaa, ku mä en oo skrivannu tiäs millo viimeks. Kattokaas, ku mitää ei oo kerta tapahtunu. Mä vaan goisin päivät tuala partsill ja otan suulist. Sitt möhkö tulee himaa, mä saan safkaa – hei, siis JOS saan niinku. Taas on ollut palvelijoitte hommis vähä valittamist, joo. Uudelleekoulutus ois kyll kova sana. Onneks sitä o kuiteski semmosii niinku oikeitkii kissaihmisii viälä! Ja sitt mä taas goisin vähä lisää, välill käyn makaas toss viileell lattiall ja semmost. Ja sitt toiki alkaa muka goisii, nii ni mä meen viakkuu. Ei se goisi, mutt flöittaa semmost. Nii ni ei tääll oo mitää uutta. Tulin vaa taas sanoo, ett mikä on se, mikä meiss oransseiss kissoiss on se erikoine judeka. Kattokaas, ku mamill ja mull, meill unohdettii kokonaa kertoo, millo meit tullaa hakee ja mist >o< Siks täss tarttee venaa koko ajan, ja sitt kaikk muut väittää, ett me olla omituisei. Ett semmottos. Täss EN siis oo mä täss fotos, vaiks mäki voisin diggaa jostai kivoist tommosist...*kolliwirn*
Kliffaa viikkoo hei kaikill kattiskoill!
------------------------------------------------------
Päivän slogan: Joskus kuvittelen olevani epätäydellinen, mutta sitten krapula meneekin ohi!
Päivän biisi: Panic Song
Luettua: Michael Freedland – Frank Sinatra, loppuun asti. Peruselämänkerta Vanhasta sinisilmästä. Ei paha ollenkas, ei sensaatioita havitteleva tms. Käy läpi asiallisesti kaikki mafiakytkennät ja muut asiaa sivuavat seikat. Pääpaino Sinatralla, lauluilla, levytyksillä ja elämällä sellaisenaan. Tykkäsin, ihan parhaasta päästä eli pahempiakin olen tod. lukenut. Suositan! Arja-Liisa Landén – Kuutamosonaatti, uhhh. Henkistä etsintää, hömppäsellaista... ei, ei sovi meikäläiselle. Jos olisi edes jotenkin perusteltua, mutta kun ei. Ährättyjä unelmia ja niiden väkisinsovittamista myyttilöihin ja itseen. Ei kiva, aika jäks – ei suositella, tahraa tunput! Antakaa olla...
JA TAAS MENNÄÄN – TÄÄLTÄ KEKSEJÄ ENSI KEKSIVIIKOKSI!
Olo Varastolla kohentui huomattavasti, olenhan sentään vahingoniloinen ihminen ,D Nimittäin ensimmäiset lomilta PALAAJAT tulivat takaisin töihin. Hyvin, hyvin voipuneina, valittaen hellettä ja Varaston tunkkaista ilmaa. Ja eilen oli oikeasti paaaljon vilpoisampaa ja mukavampaa kuin kahteen viikkoon. Yritin siinä sitten selittää, millaista täällä oikeasti on ollut - toivottavasti meni perille. Olin vielä ystävällisesti aukonut hyvin aikaisin aamulla ikkunoita käytäville, tulijoiden huoneiden ikkunat ym. mukavaa. Siis oikeasti, heillä oli taatusti mukavammat olot verrattuna viime viikkoiseen normiahdistukseen ja sikahikoiluun... Oma ketutus hävisi ainakin hetkeksi aikaa siis.
No, se tietenkin tietää muun lisäksi sitä, että normityöt alkavat pikapuoliin. Lomaan on aikaa vielä 4.5 viikkoa. Ja jos muutan, lomahan menee sitä hoitaessa. Homma on siis vielä vaan vaiheessaan. Alkoi kismittää pari asiaa, joista jo mainitsinkin. Lisäksi luin tuossa pari juttua, jotka on pakko tarkistaa Byrokratialta tällä viikolla. Lähinnä asunnossa ennen tätä kaveria asuneen tekemät muutostyöt ja niiden vaikutus hintaan - se voikin olla sitten ylläri. Jos menee ylläriksi, perun koko jutun. Siis oikeasti, paashasta en maksa, nih kerta! Että älkää turhaa kohkatko asuntoasiasta, minähän sanoin, että vaikeaksi se menee. Siis kun minusta on kyse, voin tehdä ihan mitä tahansa.
Omisarvis (ex-) on saanut viestini, mutta ei ole vastannut. *pashamaista räkätystä* Luin sen uudelleen. Ei se sinänsä ole ilkeä, vain täynnänsä epäluottamusta ja maininnat siitä, mistä on ollut kyse. Ja toki myös merkintä siitä, että työkaverit ehdottomasti sanoivat, että hänen luokseen ei kannata hakeutua. En kirjoittanut syytä, siitähän olisi voinut tulla vaikka kunnianloukkaussyyte. Sanoin vain, että hän varmasti itse tietää, miksi hän on epäsuosittu. Hän voi - toistan voi - olla hyvä hallintoihminen, mutta ei asiakas- eikä potilastyössä ammattilainen eikä varsinkaan ns. asiakkaan kohtaamisessa. Voi jössus... Ulkonäöstä ja pukeutumisesta päätellen hänen voisi kuvitella olevan erään muun luokan ammattilainen *irv*. Ei pahalla siis, tarkoitan vuokradaameja kohtaan - he ovat taatusti alansa ammattilaisia, samaa ei voi sanoa kaikista... Mutta kun tämä on tosi! Tätä en toki kirjoittanut. Ja jos sinä hölmö luet tätä, olet vielä idiootimpi kuin olen luullutkaan =D Vassokuu bara!
Ja koska tiedän, ettei teilläkään ole muuta tekemistä, voitte mennä taas hieraisemaan älynnystyröitänne Ujittamon tiatokilapiluun - kyssät ON kivoi kesäkyssii ;D
Ja osa iltaahan meni eilen varsin ratokkaasti tutun vieraan ja Serkkujen kupsiskookin ja kaffen voimalla. Ajatelkaa, vieras minun huushollissani! Juu, huomasin, että en oikein osaa käyttäytyä – enää, jos olen koskaan osannutkaan. On se vaan kuulkaas outoa. Sitä huomaa erakoituneensa aika pahasti. Hörhöt kun eivät mitään huomaa, mutta ehkä normi-ihmiset kuitenkin ,D Eli sorry, en huomannut edes laittaa kakkuasi jääkaappiin saati sitten tarjoilla muita virvokkeita tms. Kunhan kälättelin taas kaikkea maan ja taivaan välillä. Olisit sanonut, että pidä turpasi välillä tukossa ja tee Jotakin Järkevää *wirn*.
Päivän slogan: Töö on meie sõber, seda me ei puudu. Alkohool on meie vaenlane, seda me hävitame!
Päivän biisi: Sunnuntaiaamun kadut
Luettua: Anita Jansson – Katiskassa, tuota, aika hauska murhasuunnitelmatarina perhehelvetin keskellä ,D Tai siis, rumasti sanottu... murhaa ja murhia tehdään tai suunnitellaan, mutta jotakin jää – yksinäisyys, rangaistuksista julmin. Suositan, erilainen opus vaihteeksi. Boris Hurtta – Noidan nahka, novelleja, mmm, just. Hurtta se ei jaksa enää uudistua ja nämäkin on julkaistu eri lehdissä aikaisemmin sekä koottu nyt yksiin kansiin. Valitettavasti tematiikka ja kieli sekä juonetkin pyörivät niin samoissa kehissä kuin usein aikaisemminkin, että tämä ei oikein jaksa samaa toistoa. Uutta ideaa kehiin, Boris – yksi hyvä tarina löytyi sentään! Kari Häkkinen – Kohtalokas Beirut, jep, varsin. Jotakuta on petetty ja paha on saanut palkkansa, hyvä voittaa ja petetty perii kotomaan, rinsessan ja puoli valtakuntaa. Ähhh, en tykännyt! Harri Varpomaa – Rosvoja, ruplia, romantiikkaa. Komennusmiesten menoa Vennäällä, senhän tietää. Argh, ei tämäkään meikäläisen makuun. Sanoisiko suoraan, että en suosittele kenellekään naiselle, en myöskään miehille... Sitä yhtä ja samaa, rahaa, maksullisia naisia, muka-rakkautta, rosvoja mausteeksi, kostoa ja kliseitä. Abo Rasul – Unfun, melko omituinen tarina, josta rikoksenkin saa aikaiseksi. Sen verran erilainen, että uskaltaisin suosittaa, peliä, nörtteilyä, splatteria... kaikkea muutakin kivaa eli väkivaltaa ja verikekkereitä! Jep. Sen jälkeen kotomaista hömppää sänkylukemiseksi ;D
TAAS MENNÄÄN, ONNEKSI ON J O TIRSTAI!
Svindu – nyt menee jo hermo nuiden sääennusteiden kanssa. Vettä on tullut puolisen yötä, hiljalleen. Silti on aikamoisen hellettä. Ilma ei edelleenkään liikahda eikä mitään pysty eikä jaksa tehdä. EI, ei kertakaikkiaan. Tai tietysti, jos haluaa lämpöhalvauksen tms. niin siitä vaan. Että sieppoo. Ja tästä kun lähtee Varastolle, on se lämpö puolestaan muhinut siellä koko viikonlopun. Ahh ihanuutta ja niitä roskisten haisuja. Siivoja ei varmaan ole ehtinyt vielä edes käydä. Ensiksi on avattava kaikki ikkunat ja sitten vasta työkone. Argggggggh, tulee hepuli!
Ei tullut eilisestäkään yhtään mitään. Alkoi taas vaan ketuttaa. Ihan kaikki ja entistä pahemmin. Mistähän sitä ketutusta oikein riittääkin *ihmettelee*? No, ehkä siitä, että kaikki ei mene juuri niin kuin Minä olen sen suunnitellut. Ei tod. Ja sehän on tietysti aivan väärin, eikö?
Alkoi vetuttaa tuossa muutossa sekin, että tiedän tämän asunnon olevan nätissä kuosissa. Tiedän. Mutta kun se ns. tarkastus tulee, arvelen, että kyllä taas tullaan rokottamaan ainakin parista asiasta. Se on ihan kiva, että mitään ei anneta anteeksi. Yritin kyllä jo vaihtokaverille kautta rantain vihjata, että jospa annettaisiin ns. tiettyjen vahinkojen mennä päittäin. Sopiikohan se Byrokratialle, on sitten eri asia. Tunnetusti Byrokratia vihaa erinäisiä asioita enemmän kuin toisia. Tiedättehän, mitä tarkoitan? Esim. pari pientä tupakanpolttamaa lattiassa on paaaaaaljon pahempi kuin se, että kaverin vaatekaapit ovat paashana (no, ne kyllä menevät takuukorjaukseen!). Eri asioita nääs arvotetaan eri tavalla. Ihan sama, kuka on mitäkin itse aiheuttanut! Turha selittää Hörhöstä mitään, eikä siltä hölmöltä nyt mitään rahoja saa perittyäkään. Hyvä, että lyhentää edes velkaansa. Sen hän on kyllä kiitettävästi tehnyt.
Muutenkin alkaa vähän rassata tuo kaverin asenne. Kävisin mielelläni vielä katsastamassa pari asiaa, mutta en kehtaa vongata. Kun hän ei koskaan vastaa puhelimeensa ja meileihinkin parin-kolmen päivän sisällä... hmph. Eikä häntä itseään kiinnosta kuin se, että tämä asunto on halvempi. Minulla olisi vähän muitakin ambitioita. Ai, amfibioja, no – vaikka niitäkin! Ainakin antipatioita...
Tänään pitäisi olla tulossa käymään ihan mukava vieras, jos ei mitään ihmeitä tule vastaan. Toivottavasti ei. Olisihan se kiva kälätellä... ja ahtaa itseensä jotakin mahdollisimman epäterveellistä Serkkujen herkkua!
Enkä minä taida jaksaa tänä aamuna mitään muutakaan. Lähden keittelemään kaffetta, syömään puuvilileib ja riipimään mömelöt. Prle, kyllä on tämmöistä, nih!
Luettukin on; sen verran kehnoa, ettei edes kannata nyt kirjoittaa. Ei jaksa, ei huvita. Ei mitään. Ei.
MINÄ MENEN TAAS, SITTEN ME EHKÄ TULEMME!
