IHAN NORMIPERSTAITA TÄSSÄ...

 

Uhhhh – jos ei ole hirmukiirus töissä, on kiirus sitten muuten! Miten minä taas tähän olen ajautunut; olen vain tullut lupailleeksi kaikenlaista sinne ja tänne. Varastolla olen tänään taas naapuriosaston lomittajana omien kiirusten ohella – muistattehan, että jään lomalle ja se tietää sitä, että meidän porukka haluaa teettää mahd. paljon töitään minulla. Siihen sitten naapuriosaston kaikki työt, siellä ei ole ketään rotista paikalla. Ja tästä tuli ns. pakkotyöilmoitus eilen klo 14 tienoolla. Ei voi sanoa ei.... Lisäksi olen luvannut kirjoittaa eräälle taholle muutaman lyhyen jutun... Olen luvannut laatia helppoja tietokilpailukysymyksiä (tästä myöhemmin lisää) ja se on kuulkaas aivan äärettömän vaikeaa! Lisäksi on kotihommia, jotka oli eilenkin ihan pakko tehdä eli en minäkään syömättä ja paaskaisena elä. Pieni huiskina siis Welhottarelassa kaikkinensa koko illan – paniikki, kaaos ja kissa siinä vielä märijolivänikäläpunkeamassa. *phuuh* 

Tänään siis kahden osaston töiden välissä käynti hammaslääkärissä, smunkikset (simaa ja munkkeja), paluumatkalla käynti postin itaalovastineessa. Ehkä illalla tai huomenna pystyn ja ehdin jopa keskittymään johonkin. Eilinen meni ihan näykkiessä kaikkea vähän sieltä ja täältä eikä mitään kunnollista siis tullut aikaiseksi *nolo*. 

Mutta sen verran asiaakin tässä kaiken hässäkän keskellä, että monilahjakas Shushu eli SusuPetal on lopultakin luvannut myydä (sekä myös haluttaessa signeerata) osan tekemistään taideteoksista. Miksi? Lisää asiasta täällä.   Minä jo hankin kaksi taulua! Aivan mielettömiä juttuja tarjolla ,D Käykääs katsomassa, valitkaa omanne ja lukekaa myös juttu – taiteella on oltava mesenaatteja, eikö... tulkoot he tällä kertaa Blogistaniasta =D 

Eilisestä vielä, kyllä, olin kipeä ja nälkäinen kotiin tultua. Kyllä, kolme kassia tuli täyteen. Kaksi kassia puolilleen kirjoja ja vihanneksia, yhteen kissimuonaa ja kuivatavaraa. Kun vielä noutotakso oli harjoittelumatkoja ajava maahanmuuttaja, olikin vaikea päästä kotoon. Hän kun halusi ajaa väärään päähän tätä kilometrien mittaista katua, grrrr. Ja sitten hänestä se oli niiiiiiiiiiiin hupaisaa, kun hermostuin jo pikkisen. Ei, ei mamulle saa hermostua – ei toki. Mutta kyllä prle nyt ihmisellä pitäisi olla numeroiden lukutaito kuitenkin hanskassa? Eli 4 ja 29 ovat eri numeroita ja eri päässä katua sekä todennäköisesti vieläpä eri puolilla. Vai? 

Vinski oli kerrankin ollut kiltisti, josta palkaksi toki kuppien siivous ja kaikkiin uudet muonat sekä raikkaat vedet. Myöhemmin kissikarkkia. Emoliina laati itselleen pari salaatti-seesamnäkkärileipää. Kun iski makean himo, vetäisin päälle vähän taatelia, njam. Miksi ihmeessä ne olivatkin niin hyviä? En ole ikinä pitänyt taatelikakusta, en sitten yhtään. Joku maku siinä on tökkinyt vastaan. Mutta kuivatut, pehmoiset taatelit (viikunat, rämpylät, aprikoosit – kaikki) sellaisenaan ovat ihan älyttömän hyviä ja makeita! Suosittelen muuten pilppomaan maustamattomaan jugurttiin (tai soijajuguun), antaa levätä yön yli (voi lisätä tilkan vettäkin, kuivatut hedelmät sakeuttavat melkoisesti taravaa, kun imevät kosteutta ja pehmenevät) ja aamulla on aivan hemmetin hyvää oman makuista apetta aamupalalla tai evääksi. Eikä lisättyä valkoista sokeria, eipä muitakaan lisäaineita, haluttaessa saa kuivattuja hetelmiä ja marjoja myös luomuna joistakin paikoista – joten kannattaa kokeilla. Ainakin jos kyllästyttää kauppojen tarjonta! Pssst... laskin, että tämä tulee myös halvemmaksi ja herkummaksi =I Mainos ihan sen takia, että itse en voi syödä läheskään kaikkia hedelmiä ja marjoja tuoreena. Outoa kyllä, kuivattuina ja pieninä annoksina ne sopivat varsin hyvin =O 

Kas vaan – tässä pienessä päivityksessä tuli käsiteltyä työasiat, suunnitellut tehtävät, luvatut ja toteutettavat puuhat, päivän ohjelma, taidetta, ruuanlaittoa sekä annettua erilaisia vinksuja. Olen minä sitten aikaansaava tällä kertaa *köh tätä omakehua*.  Tuota, siis ainakin ajatuksissani. 

Äkkiä kaffetta, ennenkuin tämä kohtaus menee ohitse!

 

KLARA VAPPEN BARA VATTEN HELA NATTEN – GLADA VAPPEN BARA SNAPSEN HELA NATTEN!!!

PS: Huomenna vuorossa AGITAATIOPOSTAUS mallia työkalut, punaiset liput ja banderollit!!!

 

PALJON SANOJA - EI MITÄÄN KERROTTAVAA...

 

On se, on totta, on – Varastolla on rauhallisempaa kuin aikoihin! Joka johtaa taas siihen, että ei ole aivan niin supiväsy kuin tavallisesti. Siis nukuttaa kyllä, mutta se on normaalia. Siis hiukkasen pirtsakampi kuitenkin ja ainakin juuri nyt. Ei tätä kuulkaas kauan kestä, ehkä pari tuntia ja syynä on varmasti alle nautitut kaffet, mömelöt ja vitamiinipläjäys ;D 

Josta muuten tulikin mieleen, voisiko sitä olla addiktoitunut monivitamiineihin? Täh? Kertokaa, oi kanssaihmiset. Nimittäin kun vitskut olivat loppu jokusen päivän, minulla oli ihan outo olo =O Siis tämä EI ole kuvittelua enkä tuolloin yhdistänyt sitä mitenkään vitskuihin. Mutta kun sain niitä pötköllisen, oli heti pakko kulautella lasillinen menemään kuni holisti ainakin ja ahhh – sen jälkeen on taas ollut pikkisen parempi olo. Tämä on hyvin ihmeissään, oliko tuolloin vain stressitaso muutoin korkealla ja oireet johtuivat siitä vai voiko todellakin älytön vitamiinipläjäys kasvissyönnin lisäksi todella vaikuttaa jotenkin? Ei jummarra, ei sitten yhtään. 

No, tänään ainakin tiedän olevani illalla aivan superväsy ja poikki. Kirjastossa on reilut toistakymmentä opusta odottamassa hakijaa. Jep ja kiva, Itte Minä saan ne sieltä kantaakin. Sitten vihannestsioskilta vähän apetta, Rismasta ainakin kissinruokaa ja jotakin pientä sekä Liiteristäkin olisi haettavaa. Eijjumankauta, nyt alkaa taas v*tuttaa! Kolme kassillista tulee taas oudosti täyteen. On sitä pakko varautua kuitenkin siihen, että ainakin Belgarion tulee syömään... ja kai sitä itsekin täytyy sentään jotakin syödä. Vaikkei viettäisikään mitään ns. juhlia. Argh, raivostuttaa. Ei voi mitään – pakko kestää. Kyllähän minä siihen pystyn, mutta helkkarin koville se ottaa ja huomenna minä vasta kipeä olenkin. Onneksi on se päivätauko eli hampilekuri ja iltapäivällä talon sima- & munkkikekkerit (ei, en minä aio mennä niihin, mutta muut menevät ,D). Phuuh – huokaan varmuuden vuoksi jo etukäteen, jos en jaksa huomenna enää edes huokailla. 

Kävin eilen Serkuissa ja täydensin juusto-, kohuke-, nektari- ym. varastoja sekä ostin muutaman reilun kaalipiirakan jömmaan. No juu, jömmasuklaata tietty, myös vieraita *köh* varten, keksejä ja semmoista pientä tarttui mukaan. Mutta vain ehdottoman tarpeelliset ja harkitut appeet sieltäkin (uskokaa, jos haluatte). Olisihan sielläkin ollut taas kaikkea kivaa ja uutta tarjolla, esim. vattu-minttumehua, semmoista sekomehua eli lantattavaa siis, vanhanaikaista oikein. Teki mieli kokeilla, mutta ehkä joku toinen kerta. Ja uusia kohukkeita oli taas, siis uusia makuja, njam. Ostin mustikkakohukkeita vaihteeksi, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä – niissä on ihan oikeaa mustikkaa eikä mitään esansseja nimittäin. Äh, tulee nälkä... 

Valittaisin edelleen vain siitä, että lonkka on tosi häijynä välillä. Vihloo ja särkee, mikään lääkitys ei siihen auta. Ei asentojen vaihto. Vain lepo tietyssä asennossa on hyvä, sitten kun lähtee liikkeelle, lonkka vihloo ja kohta oikea jalka muuttuu täysin tunnottomaksi. Että kivat vaan sinnekin, prle. Että eihän tässä mitään vikaa ole, ei toki. Tavallista ja luonnollistahan tämä! Kuten älytön niska-hartiaseudun kireys ja särky sekä kaikki muut normivaivat – luntatkaa vanhoista postauksista. 

Muutoin ei siis residenssissä tietääkseni mitään erikoista. Ei ainakaan juuri nyt. Saa nähdä, mitä on vastassa sitten illemmalla... Nyt menen kuitenkin ulos odottamaan aamun tuloa =I

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Hei – tiätteks, toi möhkö pahoinpiteli mua. Hei, se löi mua! Hakkas oikee, melkee tohjoks, tiätteks?! Iha hirveet, kui tommone saa eres olla vapaana enää. Siis mä en muuta tehny, ku pikkuse kakin kuivaa kakkii päiväpeitoll, ku tulin sen alta enkä mä jaksunu mennä lodjull. Nii ni toi sitt tulee himaa ja heemostuu ja eiku mopist toise herkäll takamuksell. Mä oon viäläkii hurrrjan loukkaantunu! *kissimöks* Toisaalta, sitt sitä alko hävettää iha äldest ja se alko olee tosi kilttin, avas donaripuukin ja mä sain melkee kaikki, sitt pusi mua *yäks* ja hali ja silitti ja paijatti ja kaikkee semmost. Mä olin just paras kissi maailmas, niin mä tiätty oonki. Miätin just, ett jos se tommoseks tulee, nii ni pitää alkaa kakkii useemmi, eiks? Toisaalt, emmä taho moppii enää iha lähell vähää aikaa, kyll se kummiskii tuntu takamuskaavois. Niit kaavoi lentelee muuteskii joka paikass, meinaa. Jäks, tuleekoha must kaavatoine kissi >o< Ei kai... mutt ku toi ei viäläkää anna dörtsi olla auki mein partsill, siäl melkee vois jo goisii puale päivä jälkee ainaskii. Ja iltasi. Mutt möhkö valittaa, ett tulee galsa. Höh, no tota, tarttee sanoo, ett tulee mullekii vähä.... Ootellaa viäl, mä vaan diggaan sitä ulkona olemist ja suulist! Mmmmm ja lämmint. Joo, möhkö ehti ottaa fotonki eilittäi, huijas jollai tavall. Kyll hei siin oon ihan oikeest mä itte!

 

Kliffaa viikendii ja mitä ihmee juhlii toi sanokii ett on!

----------------------------------------

Päivän slogan: Älä puhu onnesta tai ilosta – se karkaa välittömästi. 

Päivän biisi: All This And More 

Luettua: Eija Piekkari – Sivuaskel, seuraa edellisen dekkarin päähenkilön elämää. Murhia maalla, entisellä kotiseudulla, hmm. Tuota, otetta on, mutta ei jaksa oikein kantaa kuitenkaan. Syyllinen on aika ilmeistä jo alussa, jos viitsii vähänkään keskittyä. Ilta- ja yökirjana käypäinen. Helene Tursten – Tulitanssi, jotenkin odotin ehkä enemmän, koska pidän tästä kirjailijasta kovasti paljon. Ei kehno tämäkään, mutta ei aivan yllä parhaiden (tai pahimpien) tarinoiden joukkoon. Avainasemassa tanssi kaikkinensa sekä tuli, eri muodoissa nuoren naisen elämässä ja psyykessä sekä lapsuuden tapahtumien jatkumona. Lukemisen arvoinen dekkari kuitenkin! Jennifer Lee Carrell – Shakespearen salaisuus   , leidi seurailee Tavinskikoodin mallia, mutta ei niinkään kehnosti. Suht hyvää aikalaiskuvausta, totta ja tarua sekaisin... kyllä tämä jaksaa pitää mielenkiintoa yllä yhden illan verran. Ammattitaitoa riittää ja aihe on mielenkiintoinen sekä oikeastikin kiistanalainen ja tutkittu. Eli jätä Tavinski väliin ja lue mieluummin tämä, kirjallisuutta ja yleissivistystä tarjolla! Kaarina Davis – Irti oravanpyörästä, sama leidi kirjoitti Rankka kutsumus–opuksen. Nyt siis jatkoa eli hän jättää työnsä ja muuttaa oikeasti maalle, elää oman kasvimaansa tuotteilla jne. Hiukan tässä on sellaista käännynnäisen mentaliteettia, muutoin ihan luettavaa tavaraa. Vinksujakin joillekin, ehkä... Kyllä sitä minäkin, jos olisi a) apuja b) halpa mökki c) pystyisi liikkumaan jne. Että ei tämä kaikille käy =I Lisää linksusta. Janne Salminen – Pientareilla on paljon raatoja, novelleja tavallisista ihmisistä heikkouksineen, kateuksineen ja kaikkine paheineen. Outoja tapahtumiakin vilahtelee... Melkoisen hyvä näyttö, minusta ja suositan. Nopea- ja kohtuullisen helppolukuinen opus vielä. Carita Forsgren – Auringon kehrä, käks. Ja tässä sitten leidi kertoo miten matkattiin ehkäpä tuolloisesta Suomesta faaraoiden Epygtiin, näkijä ja kokija on sentään nainen. No, ei voi sanoa kuin että yritetty on, mutta ei minulle toimi. Ei edes tuo historiallinen puoli, sekin on jotenkin puolivillaisen oloista, sorry nyt vaan. Sinuhe on niiiiiiiiiiin paljon vaikuttavampi, että ei vaan voi olla vertaamatta edes vähäsen. Eli noup, tänks. Sirkka Muuriaisniemi – Autolla eläkkeelle. Päiväkirja automatkasta ees-taas Suomesta Turkkiin, jossa pariskunnalla on ihan kiva kakkosasunto. Rahulia näyttäisi olevan jonkin verran, kehno sisustusmaku sekä kummallinen asenne tiettyjä asioita kohtaan (ilmastonmuutos ei liikuta häntä ja rekkakuskien olisi tehtävä jotain roskille, samalla hän vastustaa kuitenkin yleensä rekoilla kuljettamista =O). Asenne paikallisiin on myös erikoinen, vähintään. Muka-tasavertaisena, mutta kuitenkin pieniä lispahduksia on jatkuvasti. No, jos kiinnostaa, ottakaa selvää. Meikäläisellä reissu- ja odotteluopuksena eikä tod. anna aihetta enempään!

 

NYT TÄÄ LÄHTIS KISSIKENKINEEN JA KAIKKINE VÄSKYINEEN!

 

 

KESKIVIIKON KITINÄT JA KÄNINÄT

No niin, senkin armahat lukijani! Nyt alkaa se väninäkeli taas, onhan JO keskiviikko. Eilen olin Lopen Uupunut, melkein varhaisperuna, sanoisin. Täysin vetämättömissä ja poikki. Lonkkaa juilii ja särkee jatkuvasti, herään öisin pieneenkin liikkeeseen. Pakko nousta tai ainakin kääntyä kunnolla. Joka yö myös joko käsistä tai jaloista jokin puutuu tai saa krampin – sama juttu. Että onkin taas hankaavaa kaikki tämä. Fyi fan. 

Toisaalta, ei nyt niin leppoisaa, mutta ei aivan hullua kiirustakaan Varastolla. Porukkaa on lomalla sen verran, että kaikkia hommia ei voida hoitaa eteenpäin. Hyvä – erittäin hyvä! Tämä tykkää täpöllä. Eilen ehdin jopa lukea lehtiä ja lokeja työaikana. En edes muista, milloin viimeksi on ollut reilusti luppoaikaa. Tai no reilusti, mutta vähän kuitenkin. Ei silti minkäänlaista velttoilua, kyllä töitä oli, mutta inhimillisessä mittakaavassa. 

Tänään pitäisi ehkä hakea postista kirja... tai sitten jätän sen perstaiksi. Niin minä taidan tehdäkin, koska odotan paria muutakin lähetystä ja huomiseksi olen luvannut itselleni kirja- ja kaupparoudauksen. Jep – jääköön siis. En minä tänään jaksa mihinkään. Jos ruiskuun ja laittelisi loppuviikon eväksen, ööö... tuota, sopisikohan kalapata? Siis thai-tai-kalaa melko kuivana versiona. Mielellään en kuljettele eväksenä keittoja, vaikka eväskipon pitäisi (siis pitäisi!) olla hyvin kiinni. Kerran kansi lenahti jostakin syystä pikkuisen auki ilmeisesti taksokuskin kurvaillessa ja vaikka kippo on muovipussissa ja usein kahdessakin, silti soppaa löytyi marikassin pohjalta, argh. En minä muuten, mutta kun kirjojakin on aina mukana ainakin yksi. Ei ole kiva, jos kirjaston kirja haisee pilaantuneelle fisulle ja näyttää oudon kupruiselta! 

Vinskin kanssa olemme taas kuni pärshe & paidanhelma... Sopu sikaa antaa, tosin Vinskille kana-maksapaloja geleessä. Ja kissikarkkia. Eli ei mitään sen kummempaa, kova oli taas jolina, kun tulin kotiin. Parvekkeelle, laatikolle, muonaa, karkkia, uudestaan ulos... minä vain auoin ovia ja kannoin herraskissalle muonaa eteen ja rapisuttelin karkkia noudettavaksi. Mitäpäs minä muuta, palvelijatar ja kehno sellainenkin vielä. 

Ei, ei edelleenkään mitään suunnitelmia Työn päiväksi – ei töitä, lepuutusta ja ruokaa tod.näk. Juomat kumotaan sitten arkipäivinä, kuten ammattilaisilla on tapana. Ai niin, pakko käydä Serkuissa tänään. On leipäpäivä ja muutakin tarvista olisi. Hitsi, kaksi viikkoa ilman Serkkuja! Pitäisikö käydä ns. työasioissa tunnin verran jonakin päivänä siellä päin ja vaikka kirjastossa samalla ,D Ja loman aikana on ihan pakko käväistä tietty Vii Voanissa sekä Itiksessä (Ruohonjuuri, Yrjö sekä Punnaa ja Säästä ovat siellä lyhyellä kantamalla). Tuohonhan minä saan kulutettua loman ensimmäisen päivän, kun käyn kuitenkin siellä syytä höitämässä, paluumatkalla vain Hakiksen ja Itiksen kautta. Säästän vähän matkoissakin samalla, jep, jep-jep.

Kunhan taas muistaisin tämän kaiken, kun suunnittelen taksotilauksia ja aikoja jne. Kele, että se joskus onkin hankaavaa miettiä, kuinka kauan saa aikaansa kulumaan missäkin ja jaksaako käydä joka paikassa. Siis ihan oikeasti, koivet tekevät jossain vaiheessa lakon ja se on aika puistattavaa – silloin tarvittaisiin oikeasti taluttajaa ja apuja! Te ette sitä ole nähneet, mutta uskokaa pois. Welhotar jähmettyy suolapatsaaksi eikä enää pääse kunnolla eteenpäin! 

Nyt ehkä vielä pääsee, joten kaffelle ja parvekkeelle, mars-mars!

 

VIELÄ TÄÄ OTTAIS KISSIKENKÄNSÄ, KISSIVÄSKYNSÄ JA MARIKASSINSA!

RAAKA PAHOINPITELY MALMILLA - kissa sai mopista persuuksilleen

Nyt nolottaa ja kunnolla. Pakkohan se on tunnustaa: Vinski sai mopista persuksilleen aika rätväkästi eilen! Mutta sentään vain moppipäällä, sellaisella narumopilla, vanhanaikaisella... jos se yhtään helpottaa. Että kukaan ei sentään ilmianna eläinkrääkkäyksestä. Samaan malliinhan tuo tuossa märisee, joikuu ja lengottaa kuin eilenkin. 

Kaikki alkoi oikeastaan jo töissä eli paskaa lensi tuvan täydeltä. Minulle väitettiin, että olen tehnyt The Mokan. Asiaa tarkemmin tutkittaessa selvisi, että en minä eikä kukaan rotista vaan ihan itse pääjehu oli kirjoittanut virheellisesti asian. Vain yksi rivi, joka ratkaisi kaiken. Jep-jep! Mutta ehti siinä jo saada epäluotettavan hutiluksen ja saamattoman sählärin maineen hetkessä ”että kohta 2.5 vuoden jälkeen vielä tössii ilmiselvässä asiassa”. No, kukaan ei pyytänyt anteeksi. Minä tein jo kotiinlähtöä raivoissani, rauhoituin sen verran kuitenkin, että kävin leidille sanomassa tekeväni korjaukset huomenna, jos hän siihen mennessä saa asian kuntoon. Hyvin nätisti sanoin ja lähdin. Mutta vetutti hyvinkin huomattavasti. Kun vielä normitakso yritti ajaa pisintä kautta huut hemmettiin eikä Malmille sain jo ärjäistyä kuskillekin, eli parhaassa mahdollisessa mielentilassa en kotoon tultuani ollut. 

Ja heti eteisessä sen tunsi – mahtava kissinPASKAn löyhkä! Vei vain hetken tarkistaa, missä kohtaa sänkyä tällä kertaa. Sain aivan hillittömät raivarit, ei olisi tietenkään tarvinnut. Kunhan sanallisesti kurmuutin katin huitsin viteliin ja vedin sillä mopilla persuuksiin.... Jonka jälkeen kuulinkin erinäistä kissakiroilua ja vettuilua takaisin, niin ja säälittävää mouruamista parvekkeelta. Sopu toki tehtiin 15 min sisällä, kun päiväpeitto jälleen kerran pyöri pyykkikoneessa. Jaettiin tonnikalapurkki, pusittiin jne. Mutta silti, olisi nyt pitänyt edes olla mies, jolle raivota ihan reilusti eikä kissalle. Hävettää *nolo*! 

Mutta näin jälleen kerran. Jäljistä päätellen sitä on nukuttu keskellä sänkyä päiväpeiton alla, josta on hädän tullen vain ryömitty ulkoilmaan sängyn päälle ja läjätty siihen. Sekä huolellisesti sotkettu päiväpeitto päälle *yöks*. Kestihän sitä, melko pitkään taas tällä kertaa. Kelelauta. En tod. tiedä enää mitä tehdä. Kai se on vaan kestettävä, ei Vinskistä ole oppijaksi enää näköjään. Ei sitten millään. Jos on hyvä olla jossakin, ei malta lähteä – hyvä, kun edes herää ettei koko sänkyä ole tarvis riisua. Ja onneksi ei ole ruikulia. Jos jotakin hyvää aikoo asiasta ajatella. 

No, tuo juttu on jo unohdettu. Työasiakin, tavallaan. Kunhan nyt vielä saan sen selvitettyä myös parille muulle ihmiselle, että se en todellakaan ollut minä. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta näillä asioilla on taipumus antaa leima rotille, ei kuitenkaan muille. Muut voivat ja saavat tehdä ns. pieniä mokia, ne voidaan oikaista. Mutta me emme – ei sitä pitkään hyvällä katsota. Siksi tässä onkin oltava niin prleen pirtsakkana ja mukamas terävänä joka aamu Varastossa. Arrrrrrggggggghhhhhhhhh! 

Eli tuossa melkein menikin eilisilta. Ei minulla mitään muuta olekaan. Laitoin vihannespataa, vaihteeksi (vitsi!) evääksi, söin viimeiset vatut pakkasesta, njam. Nyt pitäisi tyhjätä pakkanen kokonaan, alkaa olla jäätä melkoisesti. Siis tuota, miksi minä huomaan sen vasta nyt? Ähh, tyhmästä päästä jne. Ehkä loman aikana voisi syödä sen ensin tyhjäksi ja sitten sulattaa. Jos nyt viitsii, jaksaa ja huvituttaa. Olisi kyllä syytä, hmph. 

Minä olen huono kissaemo! Minä olen huono emäntä muutenkin! Minä olen huono äiti (sanoo suku)! Minä olen kaikin puolin huono ihminen (sanovat äänet ;D)! 

Nyt tämä huono ihminen ei edes kirjoita tätä huonoa blogia enää tänään enempää. Poistun keittämään huonoa kaffetta ja viettämään huonoa elämää eli tupakoimaan!

 

LÄHDEN HUONOILLE TEILLE ELI VARASTOON!

VARASTON SYÖVEREIHIN...

Ei tahdo! Ei tahdo lähteä röihin. Ei tahdo, mutta on pakko, prle. Mieluusti tässä vähän aikaa kirjoittelisin, joisin kaffet, riipisin mömmöt kitusiin ja menisin uudelleen petiin pariksi tunniksi. Mutta kun ei niin ei. Voihan vee, milloin sitä saisi toteuttaa itseään oikealla tavalla? Periaatteessa työnteossa sinänsä ei ole vikaa eikä Varastossakaan – mutta se kiire ja aikataulut sekä jokapäiväinen raahautuminen tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan alkaa riipiä ja pahasti. Viikonloput menevät melkein nukkuen ja kotihommia tehden. Tämä viikonloppu enimmäkseen nukkuen, kerrankin. Univelkoja tuntuu olevan kovasti paljon. 

No, tämä viikko vielä ja sitten pari viikkoa lomaa. Jospa kiinnittäisi ajatuksensa siihen. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että minulla teetetään hemmetisti ylimääräistä hommaa. Okei, lomittaja on, kyllä. Mutta kun, kukaan osastolta ei oikein halua asioida tämän leidin kanssa. Palvelu on ärtyisää, hidasta  ja huolimatonta, minä joudun sitten myöhemmin korjaamaan ja tekemään uusiksi lähes kaiken. Eli tiedän tästä viikosta tulevan rankan. 

Varasin myös itselleni roudauskeikan poikkeuksellisesti torstaiksi, koska Vapun aattona en aio mennä kaupoille enkä kirjastoon häiriköimään. Inhoan ihmisjoukkoja, varsinkin sellaisia, jotka luulevat olevansa hauskoja ja pitävänsä kivaa! Minä pidän tuolloin kivaa hampilääkärissä ,D Ilman puudutusta, toki ja ruokatunnilla vieläpä. Oikein pätevästi ajateltu. Toisaalta, lekuri on mukava ja osaa asiansa. En vieläkään ole kehdannut tunnustaa, milloin viimeksi on tehty ns. koko remontti. En kyllä taida kehdata kertoa täälläkään... Toki olen käynyt pari kertaa paikkauttamassa hätätilahampaan, mutta se muu osasto. Juu, annetaan olla tälläkin kertaa. Eikä minun kuononi tilanne varmaan ketään kiinnostakaan, eihän? *toivoo kovasti* 

Niin, vielä Vapusta; en aio tehdä mitään. Ei myöskään Belgarion, ainakaan tässä vaiheessa. Lupasin vängertää jonkinlaisen kivemman lounaan, jos häntä kiinnostaa. Ja perhana vieköön, unohdin antaa hänelle pari tekstiiliä mukaan seinälle! Argh, toimikoon tämä muistilistana ensi viikonlopuksi – silitä ja anna Belgarionille siis ne tekstiilit, möhkö =I 

Muutenkaan Belgarionin sisustuspuuhat eivät ole edistyneet sen kummemmin. Aika ja kuljetus ovat aina ongelma, ei niinkään raha (vaikka sitä vähän onkin!). Kun kenelläkään ei ole sitä autoa, jolla kuskaisi taravaa... niin ei vain ole. Hän nyt odottelee, josko joku muuttaisi pois kevät-kesän aikana ja jättäisi jotakin kierrätystilaan *peukuttaa*, toivottavasti. Minä kyllä mielelläni avittaisin, mutta en ole hirveästi ollut tunkemassa mukaan. Koska hän ilmiselvästi haluaa Ihan Itte pärjätä ja hoitaa ja hommata, tehköön niin. Vei hän kuitenkin aikaisemmin mukanaan astioita ja keittiötarvikkeita pariinkin otteeseen, myöhemmin kuvia, kortteja, julisteita ym. mukavaa seinille ja keittiöön. Lupasin tarvittaessa toki lisääkin, jos hän vain keksii jotakin haluta. Vähemmän on itsellekin mukavampi, tulee tilaa kaappeihin ja kierrätys on laatuisaa – hyvä ja kiva tavara menee uuteen ja kivaan kotiin! Vähän ankea on poikien keittiö; pöytä on, mutta vain yksi tuoli... ei kannata kutsua siis kavereita ainakaan syömään ,D Mutta kai se siitä, vähitellen ja myöhemmin ehkä sitten. 

Mutta nyt kaffetta, mömelöt nassuun ja partsille raittiiseen ilmaan!

 

JUU, TARTTEE MENNÄ – TAAS KULKEVAT KISSIKENKÄT!

 

JAANAUSPOSTAUS... UNETUSTA JA AHIA

 

Voisikohan sitä ihan sanoa, että eilen tuli sekä syötyä että nukuttua varastoon! Ei, ei sentään Varastoon vaan ikäänkuin jömmaan. Jestas, että tuli hyvää pizzaa, vaikka itse mainitsenkin, slurps. Se syötiin, vaikka molemmat vähän ähelsivät ,D Sitten tuli vähän väsy myös Belgalle ja ehdottelin jo pieniä tirsoja. Emme kuitenkaan sitten; minä tiskasin ja Belga lueskeli tenttiin hyvin vaisuhkosti. Kohta jo teki mieli kaffetta eli reilun vaffat juurooppalaistyyliset kaffet sekä kirsikkatorttua. Uhhh. Pyöriviä kiviä! Mutta saa sitä kerran viikossa herkutella, eikö? Meidän herkut kun eivät ole tämän kummoisempia kuitenkaan. 

Belgarion eli edelleen hyvin hämmentynyt, koska hänelle ei ollut mitään tehtäviä =O Paitsi tuoda tullessaan kissipuruja ja muuta pientä. Romautin hänet maan pinnalle sillä, että kun lomani alkaa, alkaa myös hänen kesänsä. Ja kahden viikon aikana ehtii jo keksiä kaikenlaista kälmiä puuhaa ikäänkuin kesää varten – etenkin parvekkeella ja ns. sisustushommissa. Nyt hän sai viedä pari pussillista sekoroskia, ei ollut muulle tarvista. Väsynyt valitti olevansa ja ehkä hänkin painui suoraan petiin kotoon päästyään. Minä ainakin menin muka lukemaan ja kohta jo vedin päiväpeittoa korville ja otin kunnolliset parin tunnin päikkärit kera hauskojen unien ,D 

On se sitten mukavaa nukkua päivällä! Minä en oikeastaan tiedä mitään mukavampaa. Paitsi öisin lukeminen ja kirjoittaminen. Minua ei selkeästi ole luotu normivuorokausirytmiin. Herään muiden mielestä jo aamuyöllä eli tosi aikaisin, teen mieluusti jotakin ja menen uudestaan nukkumaan. Sitten taas tekisin jotakin ja vähän nukkuisin. Sitten olisin taas pirteä jne. Mutta kun, se ei kuuleman mukaan ole hyvä juttu. Miksi ihmeessä ei? Minulle se viikonloppujen ja lomienkin perusteella tuntuisi sopivan ihan hyvin. Kunhan vaan saan kerran päivässä ruokaa tuossa puolen päivän tienoolla, olen aivan tyytyväinen ;D Sen päälle vaffat kaffet ja päivätirsat... ihan pieni makea palakaan ei olisi pahitteeksi. 

No, se taas siitä. Tällaista on normieloni viikonloppuna eli lepuutan niin paljon kuin mahdollista. Tänään on vielä vuorossa imureeraus ja pakkoruisku, muut hommat tuli tehtyä eilen unten välissä. Lounas ja evästä huomiseksi pitäisi laatia; se on kesäkurmitsojen teurastus edessä, hui. Niistä minä jotakin kyllä keksin hyvinkin, tämä tykkää kovasti kesäkurmitsasta monellakin tavalla laadittuna. Onneksi on muutakin tuoretta vihannesta, joista olisi hyvä päästä eroon mahd. pian. Ei muuten, mutta tsioskin vihannekset pilaantuvat myös melko nopeasti, ähh. Pari juttua pitäisi kirjoittaa, kun vaan saisi taas sen tuulen aikaiseksi. Ehkä se siitä, kohtapuoliin. Mömelötkin oudosti avittavat kirjoittamisessa ,D 

Ai niin, tovereille, jotka joskus Malmilla liikutte: Malmin kirjaston viereen, siihen missä ennen oli se yksityisen pitämä taviskioski, on tullut Baltian ruoka (en ole nyt ihan varma nimestä) –kauppa. Tarjolla Itämeren herkkuja! Tämä siis ulkomainoksesta, en ehtinyt käymään siellä. Oli aika vähän tiukoilla, ehkä tällä viikolla sitten. Täytyy käydä tsekkaamassa tarjonta eli onko kaikkea tarpeellista ja jos on niin hyvä! En toki aio siirtyä Serkkusista mihinkään, mutta jos tämä puoti tarjoaa jotakin muuta mukavaa, aion siellä kyllä myös asioida. Yllytän muitakin ainakin testaamaan kaupan ja kertomaan siitä minullekin! Paikka ainakin on erinomainen sijainniltaan, ihan Ala-Malmin torin kulmassa, juu, fattaa vastapäätä vinosti ikäänkuin...siinä CinCinin vieressä, kirjastoon päin, hei, sinne päin!!! 

Uaah, olisikohan uusiounet vaihteeksi paikallaan *wirn* ja jaksaisiko sitä vielä nuo viisi (5!) työpäivää? Epäilen, että minulla alkaa olla työressiä =o Outoa, eipä ole ennen ollut, ei ikinä. Vaikka olen hoitanut paljonkin hankalampia hommia ja kiireisiäkin. Nyt tuo matalalento alkaa olla jo sitä luokkaa, että... en tiedä mitä sanoa. Ehkä ei mitään. Taidan kuitenkin mainita asiasta Upolle jossakin välissä. Ei tuota kestä kohta muutkaan. 

Juuei, ei nytkään jaksa. Parvekkeen kautta sänkyyn. Jatkan myöhemmin. No niin, taas tuli uinuttua jokunen tunti....

-----------------------------------------

 

Purrrauuhhhhhhmenta, kaiffat! Joohei, möhkö on vaa goisinu – se leikkii kissii, siis hei. Se goisii ku kissitkii, iha samall tavall eli melkee niinku jatkuvast. On se vähä omituist! Mä oon joutunu jolisee sen hereill jo vaiks kuin monta kertaa, ku se ei nouse oikeesee aikaa tyhjää lodjuu eikä antaa mulle safkaa. Siis epist tommone. Onneks mä tajuun jolista tuala kaukan, ett sen on ihan pakko nousta ku se ei voi heittää mua tyynyll. *tsihih* Nii ni se nousee ja manailee ja duunaa jotai, sitt se muka alkaa lukee  ja koht se goisii taas. Ihan ku mä! Eile oli kyll kliffaa ku Poika oli tääl ja mä sain kans heekkui, oviilia ja fisuliiniskaa biitin. Ja sitt sain olla Pojan ja sen kissille sopivan miniläppiksen viakus. Onks se tehty muute iha kisssei varte? Se ois ihan sopivan kokone mull meinaa. Munst se on nii kliffa ku se on lämmin ja huriseeki sillee snadist. Jostai syyst Poika ei taas meinannu mahtuu samaa soffaa mun kaa. Mä kuulemma vaa levisin oudost ja olin pitkä kissi >o< Ett semmost. Ei tääl taaskaa tapahdu hei mitää. Mä meen goisii – vaihteeks. Toi möhkökii varpist tulee sitt viakkuu *huakaus*. Eikä siis kuviikaa, tommone vrii-jutska vaa.

 

Mutt kliffaa söndaagii kaikill kummiskii!

-------------------------------------- 

Vincent, joliseva herätyskello. 

Päivän slogan: Tyhjä paikka sohvalla tai sängyssä täyttyy aina kissalla! 

Päivän biisi: Cool Cat 

Luettua: Mirja Tervo – Huimaavat korot, luksuskenkien vaarallinen viehätys, erinomaisen hauska ja informatiivinen selvitys Oikean Kenkäkaupan toiminnasta, jossa leidi itse oli töissä. Samalla kenkien historiaa sekä niiden käyttäjien tunnusmerkkejä ja muuta mukavaa. Oikein luettavaa – joskin meikäläisen mielestä enemmänkin hupia, koska en voi käyttää em. kenkiä ;D Martti Linna – Kuolleita unelmia,  kolmas Sudenmaa-romaani eli dekkari kotomaiseen tapaan eikä ollenkas kehno tämäkään. Pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti, vähän tragediaakin mukana, perhesellaista siis. Kohtuuhyvä kotomaiseksi! Michael Connelly – Saalistaja, irtisanomisuhan alaisena oleva toimittaja jahtaa murhaajaa viimeiseksi työkseen. Syyllisenä on jo pidätetty jengiläinen, mutta oikea murhaaja, älykäs, valpas ja sarjamurhaaja vieläpä työskentelee jossakin... Älykäs, lievästi julma, mutta tehokas opus Connellyn tapaa eli minä pidin tästä, vaikka kirjan lopputulos ei tietysti kaunis olekaan. Elina Halttunen – Äidiltä tyttärille, keittokirja ja perhehistoriaa samassa opuksessa. Mukavasti tarinoitu ja reseptitkin ovat ihan kelpoisia, osa helppoja ja edukkaitakin. Toisaalta, pari fibaa on eli rankasti käytetty rahaa ja aikaa joidenkin ruokien tekoon eikä vaihtoehtoja suoraan anneta eli pitäisi olla edistyneempi kokki tätä käyttääkseen. Toiseksi, vuodenaikojen mukaan etenevän kirjan yhden osan reseptit on painettu vaaleankellertävällä! Apuva, ei näy... eli jos oikeasti tätä käyttää keittiössä, vähän ongelmaa löytyisi. Muuten sopii jokaiselle kirjan mukaan kokkaavalle, ainakin kivoja ideoita löytyy ja osan voi korvata muilla aineksilla! Ei paashempi keittokirja, koska pidin myös muusta tekstistä! Susanna Yliluoma – Lööppimurha, iltapäivälehden toimittaja seuraa nuoren tytön tai ehkä jopa muutakin murhaa. Samalla hän ahdistuu työstään ja perhesuhteistaan. Kirjassa onkin lievää pahempaa kritiikkiä iltapäivälehdistä, lööpeistä, tulostavoitteista jne. Erittäin luettavaa, joskin vähän sekavahkoa tekstiä. Suositan – kotomaista dekkaria siitä erilaisesta päästä! Danielle Steel – Uusi aamu, hömppää tuutin täydeltä. Maanjäristys ja sen jälkeistä dharmaa, rhakkautta ja kaikenlaista shoopaa. Miksi kaikilla on rahaa, kaikki ovat kauniita jne. Yksi hömppäkirja rumista, läskeistä yms. olis edes joskus paikallaan? Hömpän parhaille kavereille! Nancy Thayer – Charlotten puutarha, hömppää tämäkin, mutta vähän rauhaisampaa. Suku on pahin eli Nantucketin saarella tapahtuu, isoäiti kertoo yllätyksen ja Charlottekin järjestää jotakin, samoin muut suvun omalaatuiset jäsenet. Parempaa hömppää, käy yökirjaksi, edelleen vain hömpän kavereille! 

JIHHAA – EI KENKIÄ TÄNÄÄNKÄÄN!

AI - ETTÄ NYT ON LAUVANTAI? =O

Jaa, että launtain valitusta kaipailtiin? No, heti alussa voisi sanoa, että ei ystävistä eikä varsinkaan suomalaisista miehistä ole yhtään mihinkään. Olisin tarvinnut eilen apua kantamaan edes niitä prleen kasseja. Herra A. oli liikkellä eli syömässä ystävänsä kanssa eikä millään muka ehtinyt. Malmilla näin herra B:n eli Exän, hrrr. Melkein jo pyysin apua, kunnes katsoin tarkemmin: huojuva käynti, tuulipuvun (sinistä, vihreää ja violettia!) takki sekä ruskeat housut – eiiiiiiiiih! Eli Minä Itte sitten tosi kipeillä koipisilla ja jo erittäin kipeällä selällä väkisin raahasin kassit kaupasta ja ulos torille odottamaan taksoa. Just – aikanaan joku lupasi tarvittaessa aina avittaa. Se lupaus kesti kaksi kertaa. Olin väärään aikaan liikkeellä väärässä paikassa, ilmiselvästi. Ei pitäisi lupailla asioita, joita ei pysty pitämään. Olisi sitten mieluummin vaikka hiljaa. Että semmoista. 

Sain kuitenkin kirjastosta 17 varausta, eivätkä kaikki todellakaan ole ohkaisia opuksia – mukaan mahtuu mahtijötiköitä n. 600 sivuisia parikin ,DD Oikein onnekasta siis. Vihannestsioski luovutti mukaani purjoa, kesäkurmitsaa (pieniä ja söpöisiä, on näköjään jo metsästysaika), paprikoita ja herkkareita. Normikauppa näytti siltä, että ei sieltä mitään puuttunut! Jotain hemmetin valmisruokia näytti uupuvan hyllyistä, mutta niitähän meillä ei syödä. Joten sain kaiken mitä tarvitsin. Vähän jäi puuttumaan, kun en kertakaikkiaan pystynyt enää kantamaan mm. kissipuruja, se olisi vaatinut ylimääräisiä käsiä ja voimia. On nämä kauppareissut aikamoista helvettiä, jos kerran viikossa noutaa n. 1,5 vkon ruuat sekä kirjavaraukset. Varmuusvarasto on kuitenkin oltava kunnossa, jos sortuu johonkin tautiin ja joutuu pötköttelemään vain sängyssä. 

Nukuin muuten melkein 8 h, tosin välillä olin hereillä ja join kaffetkin. Menin sitten kylmän rauhallisesti uudelleen nukkumaan. Kuvastaa kyllä, miten kiirusta töissä on; kun heräsin, olin lähdössä töihin! Käks, ei hyvä. Meni muutama minuutti, ennenkuin tajusin päiväksi lauantain... 

Nyt odottelen Belgarionia, hän on tulossa lounaalle ja lupasi tuoda kaupasta nuo puuttuvat ainekset tullessansa. Tarjolla herkkari-vihannes-pizzaa, jälkkäriksi kirsikkatorttua ja kaffetta, njam. Minä jo odotan, on nälkä. 

Koipia särkee ja juilii, oikea lonkka v*ttuilee työkseen, selkä on jäykkä kuni hiilihanko. Argh! Otin äsken kipumömelöt, mutta eivät ne vielä avita. Eivätkä ne kunnolla avita kuitenkaan, vain sen verran, että pystyy hätinään olemaan. Eli särky tuntuu, mutta ei kammottavan räväkkänä. Minä olen kovin kyllästynyt näihin lääkkeisiin sekä vähän muihinkin asioihin vaihteeksi. 

Taidan mennä lukemaan lisää...

 

EIKÄ KENKIÄ TÄNÄÄN – PALJAIN JALOIN ON PARAS!

PERJANTAIKSI NIMETTY PÄIVÄ =O

Valehtelisin, jos väittäisin olevani kiireetön ja rauhallinen sekä täysin kivuton – että päinvastoin, toverit, päinvastoin. Eilen oli muutenkin turhan kiirus ja sitten vielä ylimääräinen parin tunnin koulutus. Sinänsä ihan mielenkiintoista asiaa atk-puolelta, mutta stressasi vain koko ajan ne tekemättömät työt, joita jo odotettiin. 

Prle, kun ei rauhassa saa olla missään Varastolla. Ei edes kunnolla syödä. Itse yritän olla hotkimatta ja myös lämmitän ruokani, syön siis suht. iisisti ja sen päälle muki kaffetta ja käynti tupakalla. Säännöllisesti samaan aikaan päivittäin ,D Mutta, toiset ne syövät saman ajan, lähtevät SITTEN ulos viettämään ”ruokatuntia” eli shoppailemaan, jätskille, kävelylle tai hoitamaan asioitaan – epistä, sanon minä. Okei, osa on näitä, jotka ovat kokonaistyöajan puitteissa eli yksi ja sama, milloin ovat töissä kunhan hommat hoituvat. Mutta kun, mukana on myös rottiksia... vähän olen katkero, myönnetään. Kunhan kesä tulee, minäkin alan! Ainakin kerran viikossa käyn kirjastossa muka-ruokatauolla, just. Edes kerran, edes kesän aikana. 

Tänään on vaihteeksi roudauspäivä. Kirjasto ja atteekki ainakin, molemmista on haettava kantamus tärkeää kulutettavaa. Vihannestsioski lienee auki, mutta mikähän mahtaa olla tuotteiden tila ja laatu sekä tarjonta? No, sen näkee. Lisäksi normikaupoista pitäisi ainakin hakea se, mikä pakko on eli kissanmuonaa ja jotakin... En minä vielä tiedä mitä, mutta jotakin kuitenkin. Sitä mitä tarjolla on, meikä on vähään tyytyväinen ja tarvitsee paljon porganoita, sipulia, pari perunaa ja semmoista. Soijarouhetta on kotona, samoin jotain muuta pientä. Tofuakin voi olla pakkasessa, muistaakseni on. Eli periaatteessa hyvinkin voisin ehkä elellä ensi viikon puoliväliin näillä ja käydä vasta sitten ostoksilla. Vappuaaton ostoshelvettiin en mene, en sitten millään! Siltä sentään aion välttyä. 

Samoin aion välttyä koko Vapulta. Jos marssi vielä olisi kuin joskus ennen ja pystyisin lähtemään  mukaan, sinne lähtisin oitis. Samoin sen jälkeen johonkin vähäksi aikaa hoilaamaan ja huilaamaan. Nyt kuitenkin pysyn kotona ja naureskelen pilkallisesti amatöörien juhlimiselle. Me ammattilaiset kun voimme juhlia ihan milloin vain – siis jos juhliminen on sitä, että vedetään överikännit ja örvelletään polvillaan vaaleat mekot kurassa jne. On se sitten huvittavaa! 

Ai niin – ilmoitan myös, että EN syö nakkeja ja kaupan perunasalaattia!!! Ihan totta, en varmasti. Ei muuten syö Belgarion eikä Vinskikään... Ollaan me outoa väkeä =O 

Vappuaattona on muuten viimeinen käynti hampilääkärissä, heti Vapun jälkeen on syyhygienisti. Sen jälkeen yläpään *muahahahah* pitäisi olla kunnossa. Pitäisi siis =I Josko sen jälkeen alkaisi miettiä sitä reumatologia ihan rauhassa. Ketuttaa sen verran vieläkin tuo uusomisarvis, että eipä juuri huvita alkaa soitella ympäriinsä Arvaustaloja ja kysellä lekurien perään, prle. Ei kai asialla nyt niin kiire ole, vai? Tätähän on kestänyt vasta jokunen vuosi... 

Ai niin, eilen postista tuli haettua oikein mukavan oloinen elämäkerta, lisää asiasta taas myöhemmin. Nyt olen lueskellut sarjakuvia ja välipaloina vanhoja kirjoja omasta hyllystä! Kyllä löytyy, ihan lukemisen arvoisia toiseen, kolmanteen ja useampaankin kertaan. Eilinen kyllä meni aika väsyn merkeissä, en saanut aikaiseksi mitään. En yhtään mitään. Nukkumaan etoaikaisin, levotonta unta jne. eli samat vanhat jutut. Herään jopa pää märkänä välillä – vaihtarit? Vain pakki puuttuu???? *hui* 

Eikäs kun, nyt kaffetta ja äkkiä, muuten kangistuu nopeasti!

 

TYÖ, TYÖ – ONKO SE JOTAKIN SYÖTÄVÄÄ? *toiveikkaasti*

 

VÄNINÄÄ KIIREEN KESKELLÄ

Juu, vänisen sitä samaa mitä aina muulloinkin: väsyttää aivan stanasti! Liikaa töitä, särkee ja juilii – olikohan vielä jotakin. Ottakaa satunnaisesti jokin pahimmista väninöistä ja lukekaa sieltä, tällainen aamu siis tänään. Ei kiva. Keskiviikkona tämä aina alkaa, minulle sopisi siis osaviikkotyö. Sopisi, jos se vain olisi mahdollista. Ei kuitenkaan nyt (vasta vakinaistettu ja toimenkuva osittain avoin) eikä muutenkaan tässä vaiheessa. 

Eipä ollut kivaa eilenkään, hässäkkä jatkuu. Terävä pää kokousti muiden päiden menoksi eli töiden uudelleenjärjestelyjä on tiedossa osittain jo kesän alussa, viimeistään syksyllä. Kovasti toivon, että se ei koskettaisi meidän osaston rottiksia ainakaan. Tulemme kohtuuhyvin toimeen ja tiedämme toistemme hommat – se on Varastolla kuulkaas aika paljon se. Eli uutta porukkaa on tulossa ja ainakin osa meiltäkin vaihtaa ainakin osastoa ja osa taas ottaa uusia tehtäviä. Että näin taas painostetaan ja huhkitaan. Kyllä se koskee meitäkin siltä osin, että työt tulevat lisääntymään jonkin verran. Siis vielä tähän verrattuna ja ne ovat vielä sellaisia asioita, joilla on ihan aina tod. kiire. Voi hyväinen aika, sanon vaan. Tästä ei tod.näk. mitään mukavaa nimittäin seuraa. 

Koska päivä oli pitkä ja raskas, huvitin itseäni käymällä Serkuissa täydentämässä kaikenlaisia varastoja – juu, kaikkea löytyi ja oli vielä leipäpäiväkin eli kaalipiirakoita ja muuta mukavaa ostin vähäsen eli pakkaseen. Nektaria (sekosellaista), adjikaa, kahta savujuustoa (sitä perinteistä pötköä ja savu-valkosipulimaustettua tavista), kuivattuja hedelmiä ja keksejä sekä suklaata Belgalle *ristii sormiaan*. Oikein oli mukavat tarjoomukset eikä tietoakaan tietenkään mistään SEL:n lakosta. Ei silti, ei se meikäläistä muutenkaan hetkauta mihinkään suuntaan. 

Edelleen on Welhottarelassa hiljaista. Kukaan ei ole edes soittanut, saati sitten käynyt – ehei, älkää edes kuvitelko. No, olen saanut ainakin lukea ja olla rauhassa. Tosin välillä on pakko jutella Vinskille, että tietää vielä omaavansa edes kohtuullisen puheäänen ja osaavansa keskustella jotakuinkin järkevästi =O 

Kun nyt ruuasta tuli puhe, käykääs ihmeessä täällä sivustolla  eli Raholan syötäviä sanoja – on niin mainiot ja seikkaperäiset kuvaukset ruoka-aineista, historiasta yms. että oikein naurattaa! Kerrassaan maukkaat sivut, minä tykkään. Ei vähiten siksi, että on mukava myös lukea ruuasta, kun ei ihan aina pysty syömäänkään ,D 

Siitä tässä tulikin mieleen, äkkiä kaffetta ja mömelöt sekä täysjyväleipää (tummaa, paahdettuna!)... Ja sitten ulos raittiiseen ilmaan. 

 

MENEN MINÄ, MENEN, MENEN... IHAN KOHTA!

POLTIN SITTEN HIHANI - KIRJAIMELLISESTI!

Kyllä eikä naureta siellä takavasemmalla yhtään! Nimittäin olin unenpöpperössä yötupakalla ja karistelin tuhkaa tuhkikseen; äkkiä tuntui palavan villan karrrrrrmea katku. Selityksenä tähän väliin, että ulkotupakkatakkina toimii n. 10 v. vanha villainen ja koinsyömä, reikiä täynnä oleva ulkotakki. Ei näkynyt palavan mistään, haju vain tuntui, kele. Ei myöskään kuumoitusta missään =O Sisällä tarkistin ja jep, pienen pieni reikä oli suurentunut ja kärysi selkeästi reunoilta, mutta EI palanut.... Ei takki vetuttanut, mutta se haisu oli kyllä karmiva! Eli nyt on hihat jo tältä aamulta kertaalleen poltettu ,D 

Tahtookin perua tämän päivän heti alkuunsa! Ihan sen takia, että tämä on vaihteeksi jälleen työpäivä ja minua odottaa iso pino hommia, minä tiedän. Toisekseen sen takia, että en tänään pääsekään hakemaan postista kaikkea kivaa. Pitää vielä odottaa tämän päivän posti, ehkä huominenkin. Eli ei mitään odotettavaa – ainakaan mukavaa sellaista. Niin arkista ja tapahtumaköyhää kuin olla ja voi. Illalla totesin, että en ole moneen päivään edes puhunut kenenkään kanssa. Lukuunottamatta tietysti paria sanaa työkavereille. No, sitä saa mitä tilaa ja tätähän minä halusin. Vai halusinko? 

Taidan tänään poiketa Serkkusissa, muistaakseni on leivän saapumispäivä... Ja salaattiakin olisi tarvis ja vähän jotakin pientä *slurps*. Jos vähän vaikka hemmottelisi itseään. Eväkset kun ovat olleet melkoisen yksipuolisia viikonlopun jälkeen – syynä se, että kaupoissa ei vaan lauantaina ollut kaikkea normitavaraa joidenkin idioottien hamstrauksen jäljiltä! No, kyllä minulla ruokaa on, mutta jotakin lisuketta se kaipaa, siksi siis käynee tieni jälleen Serkkuihin. 

Ja että taas olisi jotakin manattavaa, manaan tässä taas huitsin hemmettiin nämä uudet inva-autot, jotka eivät ole koppitaksoja eivätkä normitaksoja vaan siltä väliltä. Oikein kehitetty muka tätä varten. Voihan prle sentään. Maavara on korkea ja astinlautaa ei ole. Meikäläinen joutuu hyppäämään eli vetämään itsensä käsivoimin takapenkille ja aina sattuu selkään. Istuimet ovat äärimmäisen epämukavat ja kovat. Näitä on nyt muutamia liikkeellä ja kuskit testaavat niitä, argh. Eivät kuuleman mukaan pidä ajettavuudesta. En minäkään pidä sinne kapuamisesta, jopa koppitaksoon on helpompi kivuta kuin nuihin. Siinä on vähän olo kuin rekan nuppiin yrittäisi, vammakolla nimittäin. Että se insinööri voisi ihan itse testailla sitä. Pyörätuolista siirtyminen voi muuten olla helpompaa – sitäpä en olekaan ajatellut. Eli rullaajalla se voisikin tosiaan toimia. Kommentoikaa, jos joku on joutunut koeajamaan tällaisella. Olisi kiva kuulla mielipiteitä – siis kaikille se ei tod. sovi, jos ei koppitaksokaan (mutta siinä on kuitenkin nostolava kaikkien tarpeita varten!). 

Taidan manata samalla myös osan työkavereista tai oikeastaan Upon. Eli töitä tehdään edelleen aivan älyttömällä meiningillä. Jo näyttävät jotkut väliportaan kaveritkin olevan vähän väsähtäneitä ja tekevät virheitä huomaamattaan – minä kiltisti korjasin pari juttua, kun huomasin. En sen kummemmin tehnyt asiasta lukua, mainitsin vaan hiljaa siinä luudatessani käytävillä palautellen nivaskoja ihmisille. Kilti minä *taputtaa päätään*. Ilkeä ihminen olisi antanut niiden olla ja mennä terävään päähän asti, jolloin mokat olisivat menneen henk.koht. jonkun syyksi. Kyse oli siis asiavirheistä, väärästä viittauksesta jne.

Kuinkahan kauan tässä osaston väkikään jaksaa? Ei ihme, että ensimmäiset lomat alkavat jo ensi viikolla ja siitä lähtien melkein jatkuvasti joku on lomalla, kesällä tietysti iso lauma väkeä. Ja kohta minäkin ;D 

En minäkään muuta, mutta jos saisi sen ikkunanpesijän töihin silloin loman aikana yhdeksi päiväksi. Huushollin kunnolla siivottua, samoin parvekkeen. Ja nukuttua kunnolla. Vähän voisi myös marinoida itseään siiderissä... En minä paljoa pyydä – enhän? 

Nyt pyydän kaffetta ja mömelöitä, särkee ja juilii, lonkkaa tällä viikolla oikein pahasti...

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrviska, kavrut! Siis hei, mä en enää muka saa skrivailla olleskaa. Tai kai mä saisin, mutt ku mäkin melkeen goisin aina ku toi alkaa skrivailee. Nii ett mä en saa mun kuulumisii olleskaa tiadoks. Ai ett mitä kuuluu? Tota, niinku, siis hei, ei oikeestaa mitää. Paitti ett toi anto mull fisuu toss viikendin oikee isoi biittei ja mä tiätty vetelin. Nyt ollaa taas normisafkall. Ja sitt mä venaan joka iltapäivä, ett toi tulee himaa ja päästää mut partsill, ei siäl tiätteks viäläkää voi olla koko päivää. Toi ei suastu pitää dörtsii auki meinaa. Toisaalt, on siäl kyll ollu viäl aika galsa, mä meinaa halusin yks päivä jäädä sinne ja mami melkeestäs unhotti mut sinne *grrr*. Ei ollu kliffaa, mä huusin ja meuhkasin ja sitt se vast tuli... varpist tahaltee. Ett ei mull erikoist, mä halusin vaa kertoo, ett hyvin pyyhkii hei! Mull on nastaa ja mä oon vallottanu pikkusoffan mun päivägoisimismestaks. Illall mä siirryn mein sänkyy mamin pyldee vaste, pylde vaste pyldee on kiva goisii >o<  Eikä muute oo must fotoi taaskaa, olkoo tommone nyt sitte.

 

Kliffaa keskimmäist viikon päivää ihan kaikill!

----------------------------------------- 

Vincent, taviskissa *tsihih*! 

Päivän slogan: Ihan sama, miten paljon sinulla on – aina haluat enemmän! Ihan sama, miten hyvin asiasi ovat – aina haluat niiden olevan paremmin! 

Päivän biisi: Space Oddity 

Luettua: Susan Fletcher – Irlantilainen tyttö, tästä Welhotar yllättäen piti melkoisen paljon. Kuvausta siitä, mitä on elää lapsena salatun totuuden varjossa ja kyläläisten kummallisesta suhtautumisesta. Suositan! Lippe Suomalainen – Elämässä kiinni, tunnustuskirja ja elämäkerta. Paljon ehkä ennen kertomatonta, lapsuuteen, opiskeluun, nuoruuteen sekä Kariin liittyvää ei-niin-kivaa kerrottavaa, ahia, ikäviä asioita jne. No, ihan luettava elämäkertana, mutta eipä muutoin liikuta oikein meikäläistä. Christa Faust – Koston enkeli, Angel Dare on pornotähti, jota kusetetaan kerran, mutta ei toiste. Angel haluaa kostoa ja sen myös saa. Kova dekkari noir-tyyliin, alaa kuvattu perusteellisen huvittavasti ja taidokkaasti! Ritva Kasurinen – Norsut eivät unohda koskaan... tanssia ja elämää. Omakustanne, joka olisi tarvinnut vähän oikolukua, ziitosta vaan! Muuten ihan luettavaa tanssista kiinnostuneille, kehuu itseään, mutta eikö se ole joskus tarpeen. Eipä tämäkään liikauttanut muuten kuin aihepiirinsä puolesta eli uutta tietoa kuitenkin jonkin verran tarjolla. Johanna Adorján – Rakkaudessa erottamattomat, toimittaja kirjaa isoisän ja isoäidin kertomaa nuoruudesta, selviytymisestä keskitysleiriltä, maanpaosta, omalaatuisesta rakkaudesta sekä lopulta kaksoisitsemurhasta. Merkillisen voimakas teos – suositan kaikille! Maria Cecilia Barbetta – Muodistamo Los Miragros, luin, mutta en jaksanut ymmärtää tämän funktiota; juoruilua, omalaatuista vängertämistä ja höpinää. Varmaan hyvinkin daideellista? Tämä ei tykännyt yhtään... Christoph Von Marshall – Michelle Obama, elämäkertaa ja tietoja. Hyvä perusteos, selvittelee mm. tietoja koulutuksesta, varakkuudesta ja sanomisista, joista leidi on jäänyt kiinni – kuitenkin ymmärtävässä ja lojaalissa hengessä. Jos haluat tietää jotakin tästä leidistä, täältä löytyy. Uutta tietoa ainakin meikäläiselle ja tuo selvityspuoli kaikkinensa oli muuten aika mielenkiintoista *wirn*.

 

TAAS MENNÄÄN OUTOTAKSOLLA, MUTTA KISSIKENKISSÄ!

TIISTAI - VIELÄ ON VIIKKOA JÄLJELLÄ

Ei, ei tätä kyllä voi kohta enää sanoa oikein ihmisen elämäksi! Minä olen niiiiiiiiin väsynyt. Eilen Varastolla tuli taas vauhkottua koko päivä hommia. Hätinään pääsin kotoon, hjuu, kun oikein toivoin pääseväni. Sitten tuli Iso Väsy ja kaatoi suoraan sänkyyn, ensin meditoimaan eli puolihorrokseen ja sitten suoraan uneen. Ei hyvä, ei sitten yhtään. Piti vielä vängertää parin päivän vihannespata-annokset ja yrittää tehdä muutakin. Sen ruuan tein, en muuta. En siis yhtään mitään muuta. Ei vaan jaksu. Ja yöuni on sitten katkonaista ja kehnoa, täysfiasko. 

Uusomisarvis lähettelee veemäisiä viestejä tyyliin, että voin kyllä varata ajan miltä tahansa Arvaustalon reumatologilta, mutta ei hän niistä tiedä. Ja että repseptit olivat tuollaiset jo ennen kuin hän niitä meni muuttelemaan. Voi prkele sentän – ei taatusti. Ja miksi ihmeessä missään Arvaustalossa ei muka ole keskitettyä tietoa lääkäreistä? Minusta tuo on silkkaa kiusaamista, oikeasti. En tee mitään asian eteen. Laitoin vain viestin sisältönä suurinpiirtein tämä, mutta erittäin asiallisesti ja ihmetellen. Tasan tarkkaan eukko meni muuttelemaan lääkityksiäni – voihan tietysti olla, että ent. arvis oli tehnyt esim. lyöntivirheen mg:ssa ja 4 oli muuttunut 2:ksi potilaskertomuksessa. Voin vain todistaa, että lääkekaapissani on paketti, jossa lukee 4 mg Sirdalud... mistä se on sinne ilmestynyt, jos ei tuon edellisen hyypän määräyksestä? Menisinkö vaikka väärentämään Sirkka-repseptejä =O Voi äimälän pässit ja laamasen lehmät! Raivoni alkaa olla jo melkoinen. 

Lisäksi voin vain sanoa, että väsyttää, väsyttää kamalasti taas. Kyllä minä tuon työpäivän jotenkin selviän, mutta onko laitaa sitten muulla elolla ja ololla. Jos ei muuta jaksa kuin käydä töissä? Minusta ei. Ei todellakaan. Särkyjen lisäksi sain eilen taas vekkulit krampit oikeaan koipeeni, johon niiden on tapana aina ensin iskeä. Tästä on tulossa erittäin ikävä viikko kaikesta päätellen, jos se jo tällä tavalla alkaa. 

Yksi kirjapaketti-ilmoitus tuli postista, nyt odottelen toista pakettikorttia. Käyn sitten samalla kertaa hakemassa muutakin. Ei kehtaa ihan joka toinen päivä harrastaa tuota poikkeamistakaan työmatkalla. Se näkyy kuitenkin ajolistoissa ja pian perään jo kysellään, miksi, miksi, miksi?! Sitten vielä joku kehtaa ihmetellä, miksi elämäni on niin tarkkaan mitoitettua mukamas, että en pääse sinne tahi tänne. Prle, parantakaa koipeni, minähän liikun! Heti! Nyt! Samalla voisi repareerata vähän selkää, lonkkia sekä oikeaa olkapäätä, nehän ovat sitten pikkujuttu, jookosta? Ilmoittautuisiko tässä vaiheessa jo joku ihmeparantaja? Todellakin ihmeellinen parantaja =I

Minulla oli jopa tarkoitus kirjoittaa ihan mielenkiintoinen ja kiva päivitys, mutta – unohtakaa taas koko juttu. Kyllä täältä joskus vielä pesee ja linkoaakin, mutta ei juuri nyt. Käykääs sen sijaan Juke-lokissa testamaassa yleistietojanne – kysymykset on tällä kertaa laatinut eräs toinen henkilö! Täältä löytyy  ja kannattaa kokeilla, mukavaa eikä yhtään hävetä =D  Tottapuhuen, olen itsekin lupautunut laatimaan jossain vaiheessa yhden kysymyssarjan ja toki tulen sitten täällä runsaasti mainostamaan asiaa! Aion tehdä siitä mahtihelpon, että jokainen saisi edes olla iloinen...

Minä olisin iloinen, jos työpäivä olisi jo loppu ja pääsisin takaisin kotoon. *huokaus* En minä kuulkaas jaksa tämän enempää, tsorgen vaan. Kaffetta ja äkkiä, mahdollisimman vaffana, ziitos!

 

OTTAA TÄÄ KUITENKIN KISSIKENKÄNSÄ – VARMASTI!

EPÄIHANA AAMU

Tänään on taas sellainen aamu, että ei paljoa irtoa. Pitkänpitkä viikko edessä, täynnä kiirettä, kipua ja särkyä. Juuri kun eilen oli kohtuullisen normaali olo, normaali siis tarkoittaa sitä, että pärjää tavallisella kipulääkemäärällä eikä särje aivan kohtuuttomasti eli ei itketä eikä raivota. Sain jopa aikaiseksi jotakin pientä, johon voi olla jo ihan tyytyväinen tässä tilassa ja tilanteessa. 

Residenssi on jotakuinkin raivattu. Pyykkiä pesty. Ruiskussa käyty. Viitakkoa hoideltu. Kissaoksuja pesty lattioilta ja matoilta. Pölyjä pyyhitty. Ja nukuttu uusiounia. Ei siis niin paha. Kirjoitettukin pari lyhyttä juttua... eikä edes mitenkään väkisin ;D 

Mutta muuta en voi sanoa. Tiedän, että kestän aivan hyvin tämän päivän ja ehkä huomisenkin. Keskiviikkona alkaa olla jo hankalaa ja loppuviikko on silkkaa helvettiä. Torjantaina on koulutuksen poikanen, parisen tuntia. Se tietää taas sitä, että perjantaina on kiirusta enemmän *huokaus*. Lisäksi kuulin, että naapuriosaston eläkkeelle jääneen leidin tilalle tullut talon sisältä valittu henkilö jää sopivasti kesäksi vuorotteluvapaalle. Voi emännän kevät! Ja minä juuri merkitsin tietysti ns. kesälomani elo-syyskuulle. Että se siitä vähän leppoisammasta heinäkuusta jälleen kerran. Täytyy ottaa asia puheeksi. Eli talossa on pakko olla jonkun muun myös näissä hommissa kesälomien aikana. Jo kaksi kesää olen ollut viikon-pari yksin hoitelemassa hommia ja se on ollut melkoista menoa. Tämä on lievästi ihmeissään, että joillekin vain annetaan kaikki, mitä osaavat pyytää. Itse jouduin jo tekemään tiliä hammaslääkärikäynneistäkin; montako, milloin jne. Ihan asiallista kyllä, minähän selvitin ja käyn omalla ajallani ja omalla kustannuksellani, tietty. Mutta toisilla on toiset luvat tehdä mitä tahansa eli Varastolla pärstäkerroin ja kaveruus (sekä tietty The Maine) merkitsevät kovin paljon. Argggh! 

Eipä tässä sen enempää. Minä olen väsynyt ja kyllästynyt. Odotan sitä kahden viikon lomaa. Jospa saisin silloin nukkua tarpeekseni ja jotakin järkevää aikaiseksi. Ehkä vähän piristyisinkin. Nyt en jaksa edes kunnollisia päivityksiä. Hush – menkää muualle lukemaan jotakin järkevää, ajankohtaista, hauskaa ja mukavaa. Täällä on vain entistä väninää, itkua ja raivoa! 

Ettei totuus unohtuisi, Palmia ei vahvistanut enää viikon matkoja sähköpostilla. Tuli vain tekstiviesti: ”Matkanne ensi viikolle on varattu toivominanne aikoina.” Eikä sitten muuta... voihan prle. Jos siellä on joku töpännyt, en voi todistaa kuin oman tilaukseni. En voi lähettää korjausviestiä, jos esim. perjantaille on merkitty jotakin väärin. On tämä outoa ja perin kummallista toimintaa taas. Eli minä vain odotan ja toivon, että joku tulee minut noutamaan oikeaan aikaan oikeasta paikasta. Lisäksi vähän särähtää tuo toivomus. Kyllä ohjeissa selkeästi puhutaan matkojen tilaamisesta eikä niiden toivomisesta. 

Nyt minä menen kohta toivomaan, että kaffenkeitin toimii ja sen jälkeen pääsen muihin aamupuuhiin. Vielä enemmän toivon, että toivottu toiviomatka toivomalleni Varaston kulmalle tänä aamuna onnistuu toivotulla tavalla!

 

NYT TÄÄ TOIVOISI KISSANKENKÄNSÄ JA TARAVANSA MUKAAN!