KISSANPASKAA-POSTAUS, OSA 2 1/2, JATKO-OSA JATKOAJALLA

Vaihdetaan vähän käytetty kissa sekä sauna laajempaan keittiötilaan eli lähinnä alakaappeihin ja työtasoon – ziitos – ja äkkiä! Meni hermo, jos kaksikin. Kun tulin eilen kotiin väsyneenä ja kettuuntuneena, vastaan löyhähti ah-niin-tuttu kissinpaskan löyhkä. Jep, jep-jep. Siellä se pötkötti, se paska, sängyssä minun paikallani. Ja haisi. Kissa kömpi saunasta silmät sirrillään, kunnes muisti tekosensa ja painui saman tien takaisin. Ja meikäläinen taas pesemään päiväpeitettä. Eijjumalauta, tuo uusi kiva päiväpeite on nähnyt enemmän pesukoneen sisälmyksiä kuin on tarpeen. Kohta jo väritkin haalistuvat. Nyt olen raivoissani. Ilmeisesti tavismuona ei ollut taas tällä kertaa karvapärsheen makuun, kun piti tuokin tehdä. Ei ollut nimittäin ruoka kelvannut. Saa luvan kelvata. Prle. Minen kohta enää jaksa, on tässä muutakin kestämistä kuin yhden kissan vettuilupaskat.

Eilen P-P oli taas oudon ystävällinen.... epäilyttävää. Tosin hän samalla huomautti, että varaisin kehityskeskusteluajan. Ja minähän varasin, 13.2. klo 13, eheeheeh. Ikävä kyllä, sitä ei saanut varattua maaliskuulle samalle päivälle ja ajalle. Tuo on niin hyvä vedätys. Toivottavasti P-P ei sitä huomaa. Minua se huvittaa kovasti. Eipähän tämä pieni alikehittynyt pää muuta tarvitsekaan enää huviksi. On sen verran harvassa nuo nauramiset nykyään.

Omisarvis oli ehtinyt uusia repsut, kiva hän. Saan tänään sentään kaikki mömelöt ja saan ehkä vähän paremmin yöunia. Heräsin nyt tuossa klo 1 pintaan. Silloin kun ympäristö alkaa miettiä nukkumaan menoa. Että ihan kiva tässä kirjoitella. Kateus on kovasti pinnalla juuri nyt. Särytkin sitä luokkaa, että illemmalla taidan tropata oikein kunnolla, samoin huomenna.

Että kaikki olisi täydellistä, parvekkeen ulko-oven lukko ja samalla vetimet hajosivat. Kahva jäi yksinkertaisesti käteeni kääntäessäni ovea auki eilen illalla =O Belgarion saa katsoa, voiko sen itse laittaa paikallensa vai kutsunko huollon apuun. En tajua, miten tuokin on mahdollista. Welhottarelle näköjään todella sattuu ja tapahtuu *huokaus*. Minä voisin olla tyytyväinen vähempiinkin tällaisiin tapahtumiin. Ihan totta!

Lisäksi kirjasto tarjoaa surkeat kolme varausta. Voihan vee, että jotkut jaksavat pitää noita kirjoja itsellään monta viikkoa! No, minä odotan. Minä myös odotan, että HelMet tunkisi uutuudet listalle. Tuskin sekään tapahtuu tänään, luultavasti vasta maanantaina. Ensi viikollakin lienee pakko käydä Pazilan kirjastossa hakemassa uusintaluettavaa, ei tässä muuten pärjää. Ja arvatkaas huviksenne, onko Pazilan kansi eli katutaso pluikas... ja jos ensi viikolla on kylmää, olen jäykkis kuin kuivattu turska. Arrgggh!

Jotakin mukavaa kerrottavaa? No ei, ei ole. Odotitteko te muka sitä tosissanne? Tässä lokissa? Älkää viitsikö naurattaa. Jos minulla olisi jotakin mukavaa kerrottavaa joskus, siitä tulisi välittömästi ylimääräinen postaus ja isolla värikkäällä fontilla. Eli ei siis tule.

Taidan lähteä tästä laatimaan kauppalistaa. Jääkaappi on omituisen tyhjä, todellakin oudon tyhjä oikeasti. Pakko tuoda taas jömmaruokaa sekä viikon appeet. Mitä sitä oikein keksisi... mieli tekisi sitä ja tätä, mutta.... antaa taas olla senkin asian.

-----------------------------------

Purrrrrve, kaiffat! Joo tota, mä en muistanu taas. Siis mä makasi toss sänkyss ja alko kakittaa, nii ni annon tulla pualiks unes sitt. Ja sen jälkee kävin pissill tual laatikos. En kuiteskaa hei pissiny sänkyy, eiks se oo ees hyvä? Ai ei vai? Toi orja on vaa hiljaa. Ei se sano pahasti, ei se sano oikeestaa mitää. Vaihto vaa mulle uudet muanat. Mutt mitää heekkui en oo saanu, siit mä kyll pahastun ja oikee kunnoll. En tajuu, miks toi kakkimine on sen miälest joteski raivostuttavaa. Kakkiiha se itekkii. No joo, ei kyll sänkyy, ku siihe valkosee pottaa, mutt silti! Haisee seki pahall ja pitkää viäl. Ja pissilhä se hyppää vähä välii. Ett jos niinku siit pitää puhuu kert kaikill. Vai meinaa se muka vaihtaa mut, ei muute onnistu. Mä luulen, ett joillaki mun kavruill vois olla jotai sanomist toho ja HeSylkii. Ja jos se muka toll uhkailee, ei onnistu sekää. Mä en mee puihi, mä oon oikeesti kilti ja kiva kissi. Orjan vika, ku mä kakin. En kyll tiijä miks, mutt on kuiteskii. Mä oon varmaa jotenki taantunu, ku joudun olee tääll yksin kerta. Ton pitäs päästä oleen mun kaa kaiket päivät, nii ni meill ei ois mitää hätää. Kaikki ois ihan hyvi. Mutt ei se oikee voi mennä kuulemma lekurill ja selittää asiaa niinku se on. Se sano, ett se leimataa hulluks. Mitä välii, sehän on semmone.... Auts, mä taidan painuu takasi basee goisii. Mamiih, yks hampulikaakki ees, jooha, yks ees piänell kisuraukall....Juu, anto se >o< Laittakoo minkä kuvan haluu, tsihiih, onneks kaamera oli kii – se ei saanu kakkisfotoo, vaiks yritti...

 

 

Kliffaa löördaagii hei kaikill muill!

----------------------------------

Hmph, puhu mitä puhut, karvapärshe!

Päivän slogan: Jos kissanpaskasta saisi määränsä kultaa, minä olisin jo erittäin hyvin toimeentuleva nainen!

Päivän biisi: Perkeleen työtä

Luettua: Tommi Melender – Kunnian mies. Opus rahamaailmasta raadollisimmillaan eli salkunhoidosta, osakkeista, välittäjistä jne. Niin paasha maailma, että ei tätä kirjaakaan ilolla lue. Enkä minä tästä pitänyt, mitään hyvää en tästä edes löydä. Ei sovi minun mentaliteettiini ja ajatusmaailmaani edes kirjoitetussa muodossa. Jättäkää hyllyyn, pliiz! Ja sitten heti toinen pyyntö, seuraavan kirjan kustantaja on joku wowbooks, jonka tuotanto näyttää olevan seksiä ja väkivaltaa kehnossa muodossa. Älkää koskeko niihin suotta! Sopiiko? Benny Markka – Superdekkari Realman, Kovan onnen konkari. Jestas mitä paskaa, eli sitä seksiä ja väkivaltaa kehnosti kirjoitetussa muodossa vielä. Ei kelpaa minulle mihinkään tarkoitukseen. Teksti on armottoman typerää ja kelvotonta, välissä muiden kirjojen mainoksia. Taitto pärsheestä, samoin painojälki, fontti ja oikoluku. Ostakaa vaikka enemmin vanhoja Jalluja, Kalleja ja Korkeajännityksiä – ne ovat kuulkaas loistoromaanin tasoa tähän verrattuna! Jäks...

 

 

 

TÄÄ EI JAKSAIS NYT! 

OMITUISIA AJATUSYHTYMIÄ JA VÄNINÄÄ

Eilinen päivitys menikin varsin pershiillensä! Ensin ei Vuodatus päästänyt sisään, sitten ajettiin koko järjestelmän päivitystä Varastolla ja sen jälkeenkään ei vielä päässyt Vuodatukseen. Argh! Hyvät *köh* päivitykset menivät aivan hukkaan. Sain ne sitten puoliltapäivin tuotua töiden välillä esille, murinan kera, mrrrr. Röissäkin systeemi alkoi toimia erinäisten hukkapalojen jälkeen eli hommia riitti jälleen koko loppupäiväksi. Riittää varmaan tänäänkin. Tosin P-P yllätti taas ja töitä tuodessaan kysyi, jaksanko tehdä ne =O Ihmetyksen sekainen kauhistukseni oli mittava! Luulin ensin, että mies piruilee. Mutta saattoi se olla tosissaankin, olinhan minä kuitenkin ollut sairiksella ja täällä muutkin kulkevat melko puolikuntoisen oloisena ympäriinsä. Joten sanoin nätisti tekeväni kyllä homman heti kun ehdin....

Onneksi on perjantai – en jaksaisi enää päivääkään. Särkee ja valivali, siis normivalit. Vein eilen repsut uusittavaksi, toivottavasti saan ne tänään takaisin. Minulla ei ole allegrialääkkeitä eikä Sirkkoja yhtään. Yö olikin aika katkonainen vain uniavitusnapin avulla, kyllä se tarvitsee Sirkan kylkiäisekseen. Särkymömelöitä on vielä jokunen ja niitä vahvempiakin, niillä selviän viikonlopun yli. Huomenna kun pitää kuitenkin pakosti kirjastoon ja kaupoille. Se aiheuttaa taas särkypitoisen illan huomiseksi ja vielä sunnuntaiksikin riittää. Miksi hitossa juuri minä? Eikö tämä kaikki muu jo riittäisi? Sitten tungetaan tämä koipiongelma vielä kontolleni. Niinkuin ei muuten olisi jo tarpeeksi. Ähh. Eikä kärsimällä saa edes porsaita, saati sitten kärsäkauppaa!

Ketuttaa, HMPK:n ohjeiden mukaan kun 10 min myöhässä suuntaan tahi toiseen on normaalien rajoissa. Joskus kuulkaas voi 10 min olla äärimmäisen pitkä aika! Jos särkee jo valmiiksi ja on itse etuajassa, seisoo 20 min paikallansa ja vain odottaa, keskellä tuulta, myrskyä, tuiverrusta, jalat märkänä sohjossa. Ja jos valittaa, tulee tosiaan hyvin isällinen vastaus, että etkös sinä kilttipienityperys nyt muista, että 10 min on aina se 10 min. Ja sehän prle lähes aina on se 10 min. Tilaa takson mihin aikaan tahansa, se harvemmin ilmestyy juuri tilattuun aikaan! Eli valituksiini taas ystävällisesti vastattiin, että turha urputtaa, auto on ajoissa jos se on 10 min myöhässä. Eikö teistä tämä kuulosta jotenkin oudolta? No, tarjolla olisi kuitenkin työpaikkaa, näköjään. Hakekaa pois *usuttaa*, mutta on oudot vaatimukset, sano =O Onneksi minä en kelpaa. Olisi kyllä oikein mukava, jos siellä olisi joku Blogistanian asukas ,D

Belgarion lienee tulossa avuksi huomenna. Lienee ihan pienellä varauksella sen takia, että poika näyttää ottavan opiskelut ihan tosissaan. Koodausta 8 h päivässä, luentojen ja lipastollaolon lisäksi *auts*. Tosin epäilen, että hän on jälleen tehnyt jonkinlaisen suunnitelman. Sellaisen, että aloittaa hurjalla teholla pakollisilla kursseilla ja sitten keskittyy olennaiseen. Ainakin toivon niin. Lipaston jälleen auettua Belgarion on ollut melko väsyn oloinen... No, kunnon lounas kerran viikossa The Äiteen kanssa antaa varmasti puhtia ja motivaatiota kerrakseen, tsihih. Ettei itse joutuisi esim. Varastolle loppuiäkseen. Lisäksi henkevät keskustelumme ovat taatusti arkipäivästä poikkeavia. Käväisin ostamassa Serkuista myös Belgarionille lisäapetta viikolle, savujuustoa, kuivahetelmiä ja muuta. On ainakin jotakin kivaa syötävää.

Vincentkin on ollut suht leppoisa, vähän ärtsy jostakin syystä. Alkaakohan karvanlähtöaika taas vaivata. En ole käyttänyt enää edes haisukarkoitetta, jospa sekin on ottanut kissiä päähän. Mutta normikissanruuasta en luovu. Mitään kurmeemuonaa en suostu joka päiväksi ostamaan, se on saletti. BTW, eilen näin aika omituisen mainoksen Yhteishyvässä, siis koiran valmisruoka. Saman näköinen valmisruokasetti, kun nämä kaikki burgundinpata riisillä ja vihanneksilla –ruuat, tehän tiedätte. Siis mikrotettavat valmisruuat. No, nyt sellaista on tarjolla myös koiruleille =O Ehhh, en tiedä mitä sanoa. Meillä kyllä kelpaa kissille fisu ja muut, mitä minä laitan ruuaksi. Jään odottamaan, milloin tarjolla on niitä hiiriä suoraan Risman altaasta. Pakattuna nättiin pakettiin ja kuin kotona tehtyä. Niitä, joita ne eivät elukkakaupassa suostuneet meille myymään =I

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä mikää ärtsy oo, vähä joo kaavat pölisee taas. Mull lähtee kaavoi sillee omituisii aikoihi, ei tiijetä miks. Iha muihi aikoihi, ku kisseill yleesä. Mä oon erilaine, vissii ku mä oon punane. Ett kai se vähä ärtsyttää. Ja sitt se, ku mami joutuu ain menee töihi. Mä tahtosin, ett se ois himass ja mun kaa. Vaiks mä goisin ja se goisii, nii ni silti. Ois paljo kivempi olla kaksistee, joskus voitais olla samaa aikaa hereilkii. Eilenki hei sain muute donarii, oli heekkuu. Mami teki jotai donarimuanaa eväkseks itellee. Mä sain pualet, sill jäi piän nökköne. Vähä se funtsi, ett avaaks jo toise puuki, mutt päätti eiavata sitt. Olkoo sitt ilma, mulle kuuluu pualet donarist, sehä o iha selvä jutska. Joo, ei oo mami ruiskutellu haisuu enää. Mutt laittaa se tähä sänkyy noit paprui kuiteskii. Mä tiän, se pelkää sen tyynyje pualest. Mä annan niite olla, vaiks mä saisinkii ne helpost pois. Jos se kerta haluu, nii laittakoo. Nimittäi jos mä haluun tehä jotai asioi, mähä teen eikä se voi sille yhtää mitää. Mitäs on kerta pois nii paljo, hmph. Nyt mä ootan, ett taas huamenn tulis jotai heekkuu. Kyll siält tulee, mä tiän. Tai jos se kaivais jo illall jotai valmiiks, mmmm. Äske mä sain kalkonii, napikoit ja tavismuanaa. Se tavismuana on nii tavist, ett syän sen vast päiväll. Sitt ku on oikee nälkä. Nyt mä vaa köllin täss ja melkee goisin. Mamiki menny joka ilta goisii kauhee aikasi. Seki on ollu kamalan väsy. Eikä se oo mitää fotoi ehtiny taaskaa, nii ett tämmöne teillekii taas. Juu, saa laittaa!

 

Kliffaa perstait hei kaikill, viikendi alkaa!

Vincent, minun pitää käydä töissä – tai ei pitäisi, on pakko....

-----------------------------------

Päivän slogan: Jos minä saisin olla kotona, ympäristö olisi muille paljon kauniimpi, viihdykkäämpi ja siistimpi kaikin puolin!

Päivän biisi: I’m So Tired

Luettua: Camilla Läckberg – Kivenhakkaaja, ajassa liikkuva rikosromaani, joka kertoo miten ihmisestä voi tulla niin paha ja välinpitämätön kuin mahdollista. Murhia, useampia, joista pari selviää aivan sattumalta. Tekijää ei arvaa kuin loppumetreillä. Psykologista trilleriä, lastenkasvatusta keinoin jos toisinkin sekä erilaisia ihmisiä. Ei kehno opus mitenkään, Läckberg osaa asiansa harvinaisen hyvin. Tarinan ajat ja paikat vaihtelevat, mutta se ei haittaa luettavuutta. Suosittelen pohjoismaisen dekkarin kavereille, tämä on siitä parhaasta päästä. Teppo M. – Sata naista, juuri Se blogi nyt kirjana ja vielä Gummeruksen kustantamana, eheheeh. Nappasin käteeni käydessäni naapurikirjastossa. Yllättäen tästä löytyykin jotakin muuta kuin satunnaisesta blogin lukemisesta aikanaan. Eli pientä ironiaa ja jopa aivan asiaa, ajatuksia jne. En mitenkään suosittele, mutta puhdistan hiukan tekijän nimeä. Eli ei niin paha kuin minäkin olin blogista mieltä. Luettuna esiin tulee paljon sellaista, mihin ei blogissa kiinnitä huomiota. Ei, en suosittele, mutta närkästyneet arvostelijat voisivat tarkistaa ehkä kantansa lukaisemalla tämän. Sopinee myös miehille, jotka haluavat päteä ja voivat nyt kertoa lukeneensa edes yhden kirjan... ai että ilkeä. Minäkö? Kirjalla ei silti ole mitään suuria avuja, mutta antaa nyt olla.

 

 

ON SE PERJANTAI!  

 

PÄIVITYSTÄ VARASTOLTA... JOS ONNISTUU!

Edelleenkin röitä riittää, P-P ei hellitä. Tänään koneet ovat onneksi tunnin sulki pakosti... ehdinkin tuona aikana käydä jättämässä repseptit uusittavaksi. Mömelöt alkavat kohta olla loppu, ainakin osa niistä. Minä tarvitsen melkoisen arsenaalin erilaista lääkitystä, että pystyn olemaan töissä sekä sen jälkeen vielä nukkumaan yöni *hmph*! Se ei sentään johdu P-P:stä vaan kivuista, säryistä ja yleisestä ketutuksesta. Niin ja allegriasta.

Ehdin ja pystyin eilen käymään lähikirjastossa. Tosin juuri kirjaston vastaisen seinän vieressä kulkeva kävelytie oli täysin hoitamaton jääpelto, lienee siis Tsadin aluetta... Nyt jokainen, tuntematonkin, lihas on kipeä, kun niitä joutui jännittämään siinä loikkiessaan. Parasta oli, että löysin sentään jokusen kirjan. No juu, siis luettujahan ne jo aikaisemmin ovat, suuri osa. Mutta kuitenkin, jaksan siis odottaa lauantaihin ja normikirjastopäivään. Lisäksi kävin ennen noutotakson tuloa hätinään Serkuissa noutamassa mehua, juustoa, siemeniä ja kuivahetelmiä.

Tämän viikon työmatkat ovat olleet lähes kaikki päin hittoa. Juttelin eilen kuskin kanssa; hänkin oli saanut kutsun vasta 5 min ennen kuin olisi pitänyt jo olla paikalla. Keskustelimme asiasta ja päätimme sitten, että on taas nootin paikka Iisalameen. Ja minähän noottasin, jo toista kertaa tällä viikolla. Joku oli tietävinään, että taas olisi järjestelmää siellä paikkailtu. Just, senhän näkee heti eli mikään ei toimi. Joku panttaa minunkin varauksiani, nehän nyt pitäisi laittaa ainakin varttia ennen kutsuun. Kuski kertoi muutakin mielenkiintoista eli koppitaksoilla on entistä vähemmän ajoa. Syitä lienee monia, kuuleman mukaan tänä vuonna olisi näitä pientaksojen käyttöoikeuksia eli suoratilauslupia jaettu isommalla kädellä. Toisaalta taas vuoden vaihteessa monella on ns. kortti katkolla eli ei ole päätöstä päällä. Tämäkin kaveri kertoi useamman päivän ajaneensa vain kymmenkunta keikkaa – siis koko päivänä. Kyllä siinä motivaatio kummasti hyytyy. Minä nyt en muuta pyydä kuin että pääsen Varastolle ja takaisin ilmoitettuina aikoina! Vapaa-ajan matkat voivat mennä miten huvittaa, niissä voin joustaa, odotella ja kulkea kimppakyydissä. Mutta muutoin pyyntö on varsin pieni: takso tuohon pihaan aamulla klo 6.30 ja nouto Varaston edestä klo 15.00. Eihän se ole paljon? Eihän?

Vincentin kanssa vallitsee sellainen kauhun tasapaino. Ehdin jo miettiä, josko pitäisi laittaa esille vaihtoilmoitus. Jotenkin tähän tapaan: ”Vaihdetaan lähes käyttämätön sauna ja käytetty ilkeämielinen kissa isompaan keittiötilaan eli lisää alakaappeja ja työtasoa, vaihdossa saa myös ylähyllyjä makuuhuoneesta ja keittiöstä (mukana vaihdossa tännepäin saapi seurata vaikka kaksi kilttiä kisuliinia)!” Oisko mittää? =D Lisäksi selvisi, että se onkin alakerran venäläisvahvistuksemme kääpiö(t), jonka pianon kilkutus ikävästi kiirii 3. kerrokseen. Eli ostaisin myös lelupiaaaanon, jota voisin itsekseni rääkätä täällä (ja mahd. myös rappukäytävässä kotoon tullessa)... juu, juuh, ihan vain harjoittelun vuoksi. Jos joku kysyy. Kas kun oikea piaaano ei mahdu. Mitäkäs muuta tässä vielä menisi hankintojen ja vaihdon piikkiin? Vaihdettaisiin muutama kehnohko kirja parempiin ,D Tarjouksia otetaan vastaan jatkuvasti. Myös koivet voisiin vaihtaa toimivimpiin ja säryttömiin, ulkonäöllä ei ole väliä, ziitos!

Eilen olin taas niin repoväsy, että ruuanlaitto jäi mahdollisimman vähiin eli helpoksi. Saladoa taas, tosin vähän eri appeilla eli mukaan marineerattuja sieniä, adjikaa ja muuta kivaa. Lisäksi paahdoin auringonkukan siemeniä (valmiiksi kuorittuja toki) kuivalla pannulla siihen mukaan. Ne kun ovat herkkuja muutenkin... juma, hyviä kuulkaas olivatten. Uskon niiden toimivan salaatissa. Ne on ostettu kyllä alunperin leivontaan, mutta kuka sitä tietää, miten minä ne käytän. No te lukijat, tietty. Mutta kivan narskuvia ja makeita ne nyt vaan ovat.

Lupasivat pakkasta loppuviikoksi! Tämä ei tykkää, onneksi ei nyt vielä ainakaan ole kylmää.... täytyykin käväistä ulkona ja riipiä vähän vitamiineja tuossa mennessä.

-------------------------------

Purrrrrrrrmenta, kissinkat! Juu hei, mä oon nyt taas ollu kilti. Mutt en tajuu, siis vaihtasko mami mut muka johki? Mä muka ilkeemiäline? (Tota, no juu, joskus... ku kissaaki ketuttaa – ihan tosi!) Ett siis tänne tulis kaks jotai rääpälettä. Nou vei, ei käy. Eikä kai mamikaa oikeest tommost, eihä? Ei... se sano kyll, ett tommose vois laittaa, jos mä meen oikee ikäväks kissaks. Ehän mä oo ikävä. Mä tuan vähä värii tänne torppaa ja järjestän jänskiä ylläreitä orjall, ku se tulee duunist. Ei tuu senkää aika pitkäks ja riittää hommii. Nii ett turha valittaa. Oikeestaa mä vaadin sitt kans ruakapolitiika parannust eli kunno muanii jatkuvast, fisuu ja mjunuaisii ja semmost. Kissiruuat pois kokonaa, raksui voi olla joskus. Hampulikaakit vapaaks! Ja iha viime hädäs pistetää sitt orjaki vaihtoo. Vois käyttää jotai tommost rer.. ker... rekrytointitoimistoo. Ku ne kert ettii sopivii ihmisii sopivii paikkoihi. Ett jos siält löytyis sopiva orja mullekki? Mitäs meinaatte? Eiks kumminki kannattais ennakoida asia ja vaiks heti laittaa asia niinku hautuu. Mä taidanki tänää yrittää kysellä asiast...*miättii* Mamill oli tähä taas joku oma foto. Juu, saa laittaa. Mä meenki syämää ja hoitaa mun tärkeet asiat, tsihih >o<

Kliffaa melkee viikon loppuu kavruill ja muillekii tiätty!

----------------------------

Vincent, ai että rekrytointiyritykseen ,D

Päivän slogan: Täydellinen vastuuttomuus, mikä onnellinen tila!

Päivän biisi: Jäljet pelottavat

Luettua: Timo Airaksinen – Hulluuden houkutus. Tämähän on ihan pakko lukea toiste kohta perään. Luin yhdellä makoomalla ja jössus, kyllä Airaksinen osaa. En arvostele tässä sen kummemmin. Lukekaa lisää vaikka täältä ja ehkä täältä. Tod.näk. palaan asiaan myöhemmin ,D Sen verran tässä kirjassa oli tuttuuden tunnun lumoa, että haluan miettiä mitä sanon. Lisäksi taidan antaa tämän myös Belgarionille luettavaksi, hän kun on myös kiinnostunut erinäisistä kirjassa esitetyistä asioista. Muille – suositan ehdottomasti! Yksi ruotsalaisdekkari on matkalukemisena (taksoja odotellessa ja taksossa), siitä rapoa myöhemmin. Hyvä idea oikeastaan säästää joku vieraskielinen kirja luettavaksi tällaisissa tilanteissa. Eivät kulu nuo muut opukset niin nopeasti *virn*. 

SE ON JO PÄIVÄ =o

LOPPUVIIKKOON ON PALJON MATKAA...

Uhh, työnteolla sitä ihmislasta (tarkoittaa siis Welhotarta!) taas rangaistaan ja ihan viimeisen päälle. P-P on päässyt vauhtiin ja höykytys jatkuu. Tämä kohdistuu siis koko porukkaan, ei vain minuun. Huvitti, kun työkaveri tuli lomalta ja kysyi, onko pomo vielä entisenlaisensa. Oli pakko vastata, että kyllä! Se hetkellinen heikkous lomien jälkeen, jolloin hän kyseli mm. kissani vointia (kerroin tämänkin) lienee ollut vain sopivan lääkityksen aikaansaama happy-happy –fiilis. Nyt taas mennään eikä meinata. Siellä Welhotartakin odottaa jälleen mukava pino aamutöitä. Ja kehityskeskustelut lähestyvät – en ole vielä käynyt varaamassa itselleni edes aikaa. Oh Lord, sekin vielä. Saa kuulla, miten hyvä on, mutta miksi ei voi saada lisää pisteytystä (-> lue liksaa), koska toiset saavat saman verran. Ja kun vetoaa siihen, että teen enemmän kuin muut, kerrotaan, että kun ne muut ovat taas olleet niin pitkään talossa ja heillä on The Virka (-> lue ei sitä lisäliksaa missään tapauksessa tule).

Muutenkin on hauskaa. Naiset ainakin kalkattavat perstain juhlien vaatteista. Meilillä tuli jopa pukeutumisohjeet – antakaa mun kaikki kestää. Ja minähän annan ,D Onneksi en ole sinne edes menossa. Jaoin sitten tietämystäni, miten em. juhliin on sopivaa pukeutua.... ai että ette usko, että tiedän. No, voin kertoa, että olen ollut mm. Smolnassa ihan pikku pippaloissa. Kyllä, linnaan en ole vielä päässyt. Mihinkään niistä! 

Kissaelo on rauhaisaa eli Vincent on ilmeisesti saanut purkaa ketutustaan ja tuli eilen sitten jo mankumaan viereen, pakkohan se oli päästää. Itse hän oli valinnut basearestinsa ja kökkinyt siellä suuren osan aikaansa. No, mikäs se, lämpöisessä ja mukavan pimeässä saunassa on kelliä. Mutta minun vieressäni on ilmeisesti vielä lämpöisempää ja ainakin pehmeämpää. Eli elämme sellaisessa välirauhan tilanteessa.

Kirjatilanne on huolestuttava! Kiitos Allyn – niin kiitos vaan vieläkin – yksi lisäkirja tömähti postiluukusta ja joutuukin kohtapian luennan alle. Uutuuksia ei kirjaston listalle ole vielä tullut. Yrittelen onkia niitä sattumahaulla ja vain yksi onnistui. Argh, pakko olisi käväistä Pazilan pääkirjastossa. Jos vaikka tänään ehtisi. Siellä kun on erinomaisen hyvä valikoima vanhempia kirjoja, joita muissa kirjastoissa ei säilytellä pidempään. Jos tänään jää pienikin väli ruokatauon aikoihin, hyppelehdin kepeästi kirjastoon ja takaisin. Ai niin, tulettehan sitten tervehtimään ja/tai huolehditte minusta ja kissasta, jos minullekin käy näin, hrrrr!  

Ruokapolitiikka on pelannut vielä viikonlopun jämien varassa. Tofu on täyttävää ja sitä on riittänyt. Eilen vängersin vielä jämäsalaatin tälle päivälle appeeksi. Illalla pitäisi jotakin muuta sitten tekelehtiä. Ans kattoo... kaalia on, porganoita on. Muitakin vihanneksia on. Juu, jotakin vihannespitoista, keittoa tai wokkia siis.

Väsy ja särky ovat vaivanneet alkuviikosta asti. En tiedä miksi. Olkapää on sökönä. Koipia riipoo sen maanantaisen taksohässäkän jäljiltä. Pitäisi lääkitä rajummin, mutta työpäivinä ei voi. Kärsin siis säryistä koko päivän. Veemäistä, mutta lisäksi myös äärimmäisen väsyttävää. Kotona ei jaksa mitään kunnolla, toivoo vain pääsevänsä sängyn huomaan kirjan kanssa.

Nyt minä menen tupakalle ja juomaan toisen vitamiinijuoman!

------------------------------

Purrrrrrve, kattiskat! Ei toi mami mull oo vihane, ei se voi olla. Nytki saanu taas kaikki heekut ja kuarsin täss nii nätist ku olla ja voi. Emmä tost kakkimisest sano mitää sen enempää. Anti sen olla, sehä on jo ikuvanha jutska. Mä vaa odotan, ett tulee viikonloppu. Iha ku mamiki oottaa, mä tiän. Sillo on paljo kivempaa. Eile muute sain donarii, ku toi teki jotai salattoa. Tottakai mä pääsin osill kans. Ja tavismuanaa ja muuta. Ja hampulikaakkei sain. Mamiih – kaaki o melkee loppu, uusii sitt viikonloppun! Joo se sano. Sitt mull on jömmamuanaa ja donarii ja fisuu ja kaikkee. Tai siis meill on. Kai toi orja jostai voi ees itekki syädä, vaiks ei mun oikeest kissimuanast. Se ei oo kelvanu. Juu mä kuarsin nyt täsä, ei jaksu muuta. Oli taas kova homma saada orja pystyy nimittäi. Eikä must oo kuvaa. Mami sano, ett se laittaa tähä yhe kuva siält Varastolt. Saa laittaa. Tää on vissii sen pomo >o<

 

 

Kliffaa keskimmäist viikon päivää kaikill!

-------------------------------

Päivän slogan: Kun särkee kovasti, pitäisi pystyä särkemään takaisin!

Päivän biisi: On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa

Luettua: Toivo Lyytikäinen – Tästä ei sitten puhuta, kertomus Paavosta ja hänen kasvamisestaan lapsesta nuoreksi mieheksi ennen sotaa ja sen aikana. Lestadiolaisuus on Oulujokivarressa vahvoilla ja se vaikuttaa Paavonkin elämään ja tekemisiin. Töitä on tehtävä pienestä asti ja hupina on käymiset seuroissa ja huvittelut poikain kanssa. Kovin nuorena pitää lähteä tienaamaan, rengiksi ja tukkimetsään. Lopulta Paavokin pääsee Helsinkiin ja ns. oikeisiin töihin. Ihan luettavaa ja totuudenmukaista ajankuvaa, uskoisin. Sujuvaa, mutta tavanomaista kerrontaa. Että kyllä tämän kertaalleen lukee, ei jää kyllä ajelehtimaan pidempään. Minna Kilkki (toim.) – Tilkan verran tarinoita, tarinoita ent. Sotilassairaala 1:sta eli Tilkasta. Aluksi kerrotaan Tilkan menneisyydestä sekä rakentamisesta, mielenkiintoista asiaa kyllä. Sitten kokoelma muisteloita Tilkasta potilailta ja entisiltä työntekijöiltä. Tarinat on erikseen kerätty ja mahdollisimman vähän toimitettu. Aivan luettava tämäkin, varsinkin jos on kiinnostunut funkiksesta ja sairaalamiljööstä tai sitten työskennellyt alalla. Sellaista sopivaa välipalaluettavaa.

 

 

RÖITÄ, RÖITÄ.... 

 

 

 

 

 

 

 

KISSANPASKAT - SANONNAN KONKREETTINEN MERKITYS!

Nyt ketuttaa ja rankasti! Pahaa-aavistamattomana tulin kotiin. Vastassa sikalan haisut, eikös tuo kissan karvatakamus ollut hiljaa basessa. No, sitten tarkastamaan makkari – jep, jep-jep. Prle, keskelle sänkyä (no ei ihan keskelle, enempi minun puolelleni) päiväpeittoa oli paskittu iso läjä. Ja juuri ennen tuloani! Ai että pisti vihaksi! Tuo ei ollut vahinko, ei. Se oli äärimmäisen harkittu ja veemäinen teko... No, siitä jälleen kerran peitto pyykkiin ja noin. Kissalle ilmoitin, että sopii myös pysyä basessa. Muuten en vastaa tekosistani. Sen verran veikeä temppu, että en jaksa enää psykopatisoida asiaa. Lie kettuuntunut siitä, että joka paikka on hajustettu karkotteella. No, ihan oma vikansa, mitä alkoi kuseskella ympäriinsä. Tänään taidan vuorata koko sängyn voipaperilla!

Lisäksi olen raivoissani vaihteeksi taksoille – tai ei, ei taksoille – vaan Iisalamelle. Eilen haku oli yli 20 min. myöhässä eli minä odotin yli puoli tuntia. Kas kummaa, kuitenkin viesti kuskille eli tilaus oli lähtenyt vasta viisi minuuttia ennen oikeaa noutoaikaa! Ei, en jummarra, eihän 5 minuutissa ehdi mistään perille. Tämäkin kaveri tuli Vuosaaresta... Ei tuttuja kuskeja siis. Jotenkin minusta tuntuu, että minulle vihduillaan nyt joka taholta. Koivet ovat muuten aika kipeät, kun olen odotellut eilen autoja mennen-tullen. Tullessa nouto oli myös myöhässä, lopulta tuli normitakso. Että ihan kiva. Kohta menen hakemaan sairista, jos ei tyyli muutu. Ei näillä koipisilla seisoskella tuntisotalla jossain paikallaan odottelemassa! 

Muutenkin kaikki tuntuu potkivan pärsheelle, ihan kaikki! Kirjoja ei ole tarpeeksi, on käytävä viikolla Pazilan kirjastossa (ja samalla vaikka Serkuissa). Muutenkin mättää, ei nyt vaan ole kivaa! Ei ole edes ns. normaalia, kaikki hankaa vastakarvaan...

Anti olla, mitä tässä. Minä en jaksa mitään, minä haluaisin vain joskus nukkua ja olla rauhassa!

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrve, kavrut! Mäki vaa skrivaa vähä. Tota, taitaa olla mami tosissaa. Se ei oo vihane, se on jäätävän rauhalline. Glups. Mä joo vähä kakin, iha vahinkoss. Tai en tiijä, mikä tuli! Huvitutti vaa kakkii siihe peitoll, se oli just pestykki kerta. Ja haisu pesuaineell ja karkottimell, aattelin, ett ei haisu enää. Juu, toi rempass sen sitt samatiä pyykkii ja murinakone pelitti ja mä olin bases ja möksöti. Ja sitt toi sano, ett mä voin olla siäl, jos kerta haluttaa. Nii ni mä suutuin sitt ja jäin sinne. Olin muute siälä koko yän.Vaiks toi anto heekkui ja kaikkee. Silti olin, joo. Nyt mä steppailen täsä, ett mihkä sitä oikee asettus. Uskaltasko tonne sänkyy.... vai vast sitt, ku orja on menny... kyll mä sinne meen, se on iha saletti. Kuka ny muual goisis, sänky sen pitää olla.

 

Kliffaa päivää kaikill.

-----------------------------

Päivän slogan: ... ja kissan paskat... kirjaimellisesti!

Päivän biisi: Eipä huvita etsiä nyt!

Luettua: Pari typerää kirjaa, joista ei sen enempää.

 

SE ON KOHTA FINITO! 

 

MAANANTAIN ILOISTA ALKUA, MUAHAHAAH!

Jahas, taas maanantai. Miksi maanantaisia tuntuu olevan paljon enemmän ja useammin kuin muita viikonpäiviä? Siis tuntuu nimenomaan... Eto maanantaikelikin, märkää ja loskaa. Ihan kiva, Varastolle vaan, läpi veden, sohjon ja tuulen. Puolustamaan totuutta ja isänmaan onnea *virn* - no ei nyt ihan niinkään. Kunhan pääsisi töihin ja jaksaisi taas tämän viikon. Väsyttää armottomasti, en saanut viime yönä unta edes uniavitteella. Sellaista puolihorrosta vaan, onneksi ei pahemmin särkyillyt kuitenkaan. Turha siitäkään on iloita, se särky on olemassa. Nyt se vain lähes peittyi nuihin tömäkämpiin mömelöihin päivän ajaksi.

En saanut mitään aikaiseksi eilen(kään), kunhan makoilin ja lueskelin. Olisiko pitänytkään tehdä sen kummempaa? Toisaalta, olisi kyllä, paljonkin ja kaikenlaista, mitä on tullut siirrettyä. Olkoot nekin vaan vielä odottamassa. Ehkä sitten joskus, kun on vapaata tai ei ole luettavaa. Kirjat pitäisi luetteloida, se on ikuisuuskysymys. Samoin kuvat koneella pitäisi järjestellä järkevästi. Yhtä sun toista muutakin pientä hommaa olisi ollut, sellaista toimistopuolta liippaavaa. Kun ei huvita, silloin ei huvita. Turha se on näitä väkisin alkaa vängertää, ei siitä tule kuin paha mieli ja kehnosti tehtyä hommaa.

Ruokaa tuli laitettua sen verran rätväkästi, että riittää ainakin huomiseen vielä. Juu, juuri sitä, mitä sanoikin eli tofukolmioita kieritettynä seesaminsiemenissä ja käristettynä. Upotettuna lopuksi appelsiini-soija-mauste-kastikkeeseen. Keitettyjä perunoita, oikein hyviä ja pieniä. Ja kas kummaa, ohra-porkkanalaatikkoa taas... sitä kun on niin helppo heittää uuniin paistumaan. Näillä elettiin jo eilen ja elellään vielä tämä ja huominenkin päivä. Loppuviikosta kehitellään jotakin muuta mukavaa ,D Kokoteille löysin vekkulin vaihtoehdon, Liiterin ruis-seesam-näkkärin, njamm. Tosi kalvakkaa ja hölmön näköistä, mutta äärihyvää (jos siis pitää seesamin mausta). Lienee tuo sitten terveellistäkin? En tiedä, minä tykkäsin! Ihan vaan vinksuna muillekin...

Ähh, kirjoittelin tähän jo pitkän rotlan työnteosta vapautumisesta, mutta sitten poistin sen. Miksi minun pitäisi olla onnellinen siitä, että minulla on työtä? Jos on pakko olla kipeänä työssä, minähän olen. Mutta kuinka kauan? Ai jumankauta, että toivoisin jonkun joskus tajuavan, että tämä särky on itsestään hvtistä. No, ei tästä sen enempää. Minen jaksa enää valivalittaa enkä myöskään hakeutua otille asian takia. Kun ei onnistu, ei onnistu!

Vincent on leikkinyt taas kilttiä kissaa. Saas nähdä, kauanko tämä periodi taas kestää. Poika näki viime yönä pahoja unia, piti tuppautua ihan nassuun kiinni ja täristä unissaan... Voi kun tietäisi, mitä sielläkin pienessä päässä liikkuu. Luultavasti enemmän, kuin täällä. Täällä ei nyt liiku muuta kuin se, miten selviäisi tästäkin päivästä ja mitä on ihan pakko tehdä.

Mutta – lisää vitamiinijuomaa ja pari mömmöä kehiin. Kai se siitä, tämäkin päivä!

-------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai, toi jo kertoki, mä oikeest näin jotai kammounta. Mä tärisin ja pelkäsin ja hiivin iha mamiin kii, nii tiukast ku olla ja voi. Sitt se pisti käde mun päälle ja vähä peittooki. Mä olin turvass! Huh, mitäkä se uni oikee oli, mä enää muista. Mutt ei kivaa kummiski. Onneks on mami, ett pääsee sen turvii. Mikää uskalla tulla häirittee sitte, ku sen leveen masun viakus goisii ja nassus iha kiini, nih. Tulkoot mitä vaa, mami pualustaa munta! Taas oli tuatu uutta kissimuanaa, omelaa, sano. Tai mä luulen, ett tota on ollu ennenki. No, on ainaskii vaihteluu. Ja sitt kisukaakkei, hampulikaakkei. Ja kalkonii. Eile mä yriti kovast pummii heekkui, ei hei mitää. Toi duunas sitä valkost, mitä en syä, en! Hyvät oli haisut, menin sitt safkaa vaa kissinmuanaa. Muute oon ollu iha kiltist. Eilenki maattii aikastas paljo sänkyss ja luettii, tai siis mami luki ja mä vaan olin siin valmiin paijatettavaks, jos oli niinku tarpee. En oo ulkon käynykkää ku kääntymäss, liia kosteet viälä. Tulis kesä, ett mäki voisin goisii partsill ja mettästää taas öttiäsii ja yäpeehosii. Ja valvoo siälä keskell yätä – se on kaikist hianoint, hei. Mutt toi sano, ett siihe on viäl paljo aikaa. Hmph! Mäki haluisin, ett aika kuluis vähä nopeemmi. Tulis niinku kesä ja valosaa ja lämpösempää. Nyt toi muute otti must jonku foto, laittaa nyt sen sitt tähä. Just, laittaa nyt vaa...

 

 

 

Kliffaa viiko alkuu hei jokasell!

-----------------------------------

Vincent, elämäni valo, elävä pehmolelu, terävähampainen riiviö...

Päivän slogan: Jos eläisi ilman työntekoa, minä eläisin ilman työntekoa.

Päivän biisi: Raha

Luettua: Emily Wu & Larry Engelmann – Kuin höyhen myrskytuulessa, Kiinalaistytön tarina. No joo, taas tätä samaa. Eli lapsena kulttuurivallankumouksen pyörteisiin joutuneen tytön ja hänen perheensä tarinaa. Ei, eihän tässä mitään ja juu, olihan se kamalaa. Ikävä kyllä, kirja on kehnommasta päästä eli näitä kirjoja nyt on tullut julki viime vuosina useita ja paljon parempiakin sekä tiukemmin kirjoitettuja. Tämä on selkeästi jenkkiversio tapahtuneesta ja yhtä asenteellinen kuin minäkin tässä arviossa. Eli en juuri suosittele, parempiakin kirjoja aiheesta on, henkilöiden itsensä kirjoittamana. Vinkkejä voi kysyä täältä, jos haluaa! Anthony Capella – Ruokaa Amore, hömppää ja ruokaa, ei paha. Luulin karmeammaksikin. Tässä jenkkiopiskelija Roomassa syventyy taideopintoihin ja samalla tapailee roomalaista Tommasoa. Tommaso on tarjoilija, mutta pyytää kaveriansa Brunoa, oikeaa kunnon kokkia, laittamaan Lauralle ruokaa ja siitä sotku vasta alkaa. Bruno rakastuu Lauraan ja paneutuu ruuan tekemiseen ja ruokalistoihin rakkaudella ja antaumuksella... Erinäisten sotkujen jälkeen he saavat toisensa sekä hyvää ruokaa luultavasti loppuiäkseen. Juu, ruokahömppää ,D Ruokaosuudet olivat äärimmäisen vakuuttavia ja kuola valui Welhottarenkin suupielestä. Tuo hömppäpuoli ja muu tarina ei oikein toimi kuin hömpän kavereille. Ruuan ystäville ihan suositeltavaa välipalaluettavaa, keittokirjojen ohessa. Ei mitään suurta kuitenkaan millään rintamalla. Ruokalajien ja -ainesten sekä ruuanlaiton kuvausta kiittelen kyllä, tuli mieletön nälkä ,D

 

 

TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ! 

 

 

 

SÖNDAAGIN VALITUSTA JA VÄNINÄÄ, JUPINAA JA JORINAA

Herätessä arvailin, pitääkö mennä työhön vai ei. Päivä ei ollut oikein selvillä. Nukuin taas erinomaisen kehnosti, suorastaan räävittömän huonosti. Oikea olka on ottanut jostain taas pahakseen ja herätteli infernaalisella säryllä vähän väliä. Sitten alkoi kissa pomppia läppäriltä rintterille jne. Tehän tiedätte – varma keino saada Welhotar ylös. No, kissa sai kalkoninsa ja napikat, minä saavin kaffetta ja huimemömelön, joka toivottavasti vie jossain vaiheessa kivun siedettävälle tasolle. 

Muutenkin ketuttaa. Kirjastossa oli vain 5 varausta, ei kiva. No, onneksi hyllystä löytyi sentään jotakin, jota voi yritellä edes lukea. On omakin kirjasto, kyllä, suurin osa on vain luettu useampaan kertaan. Otin yhden ruotsin kielisen opuksen (ei suomennetun) lainaan matkakirjaksi, se kestää ehkä hiukan kauemmin kuin normiopus ,D Ovela minä!

Ruokakaupoissa yhtä kehno tuuri. Putken tsioskissa ei ollut mitään mielenkiintoista ja edukasta vihannesta. Ähh. Ei myöskään Rismassa eikä Liiterissä mitään meikäläiselle kelpaavaa tarjousta. Ei hyvä eikä kiva. No, sillä mennään, mitä ostettiin. Liiterissä oli kumma hävikki osassa hyllyjä, esim. rasvatonta raejuustoa ei ollut ollenkanas... Hvtti soikoon, perustarvike sentään! Ei edes leipiä alessa, ei kunnon vihannesta, ei mitään. 

Keittelin sitten eilen pakasteseistä seljankan, hyvää siitä silti tuli. Jouduin tosin käyttämään osin pakastevihanneksia, mutta ei niitä nyt tuoreina kaikkea voi saada. Kissa oli jostakin syystä oikein hyvää kaveria koko ajan, kun sei oli sulamassa tiskipöydällä. Olin todella suosittu *virn*. Se tosin loppui lyhyeen eli siihen, että hän sai fisubiittinsä ja oli valmis nukkumaan. Sen jälkeen Vincent olikin oma tosikko itsensä. Belgarion oli myös tyytyväinen seljankaan eli upposi hyvin. Jälkkäriksi kaffetta ja pari keksiä. Lisäksi Belgarion imureerasi ja fiksasi yhden puhelinasian. Hän sai mukaansa tofua ja kuivattua kookosmaitoa – sillä pärjää melkein viikon, kun hakee vihannesta mukaan... 

Tänään pitäisi varmaan tehdä taas jotakin evästä. Kun tuota tuoretta tofua nyt on, ajattelin tehdä seesaminsiementofua ja appelsiini-soija –kastiketta. En voisi kuvitella juovani appelsiinimehua, saati sitten syöväni ao. hetelmää. Jostain syystä tuo keittäminen häivyttää jotakin ja sopii muuten tofuun erinomaisen hyvin (kuten sitruunakin). Josko sitten kylkeen rakuunaporkkanoita ja vähäsen keitettyä tattaria. Juu, se voisi toimia parin päivän muonana. Kun vaan jaksaisi viitsiä yhtään mitään. Mutta pakko se on edes sen verran, että laittaa ruokaa ja käydä suihkussa, muulla niin väliä olekaan.

Olen nimittäin vaihteeksi taas äärettömän väsy, apea ja särkyinen. Heräsin taas itkien, näin jotakin unta – en muista mitä, mutta ei varmasti mukavaa. Siitä jää paha maku koko päiväksi, vänistä nyt turhan takia.

Mutta onneksi ei sentään ole kylmä, Welhotarkin tarkenisi ulkona. Ei minulla sinne ole mitään asiaa, mutta parvekkeelle kuitenkin.

-----------------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Joohei, on noi kivoi mami ja Poika, ne toi fisuu ja mä sain aikastas ison biitin. Iha vähä jäiki, kävin sitt myähemmi syämäss pois. Mmmm, Poika on nii kiva. Ja mamikii, yleensä. Nyt mä räppäsi sen handuu, ku se tuli goisii. Viädä nyt multa makuualusta veks, ku se kiipee peiton alle, mä makoilin peiton päälle. Ei semmost tehä kissilt. Pitäs kohteliaast pyytää lupa, ett voi ottaa ja sitt sillee helläst herätellä, ett jos vois niinku siirtyy ja muut. Ettei noi vaa tempast peittoo mukaa, nih. Kyll siin hermostuu herkempiki kissi, mä mikää tosikko oo, vaiks toi väittää. Mä vaan pidän mun oikeudest kii. Ai ett mamin sänky – mä vaan huamautan, ett se on meijän sänky! Ku kert on kissin ottanu, ni pitäs hualta sitt kans. Tommone oo mistää kotosi, ett tehää mitä huvittaa. Pakkoha se on vähä räpätä. Ja sitt aamuherätys kans. Mist mä voin tiätää, painuuks se duunii vai ei. Nii et mä varmuude vuaks herätän sen joka päivä, ettei se mitenkää voi myähästyy mistää. Sehä menee kuiteski uudestaa goisii sitt, jos on tarvis. Ett mä en nyt tajuu, miten toiki voi olla onkelma. Mähä oli vaa huamaavaine kissi, kerta nih! Muutenki joteski outoo, kalkoni tuli kuppii ku mä satuin olee bases. En syä kupist sitä, olkoo siälä. Kalkoni pitää syädä tsögen lattiall. Samate napikat. Tää nyt on vaa iha selvä juttu, ett ruaka syädää kupist ja heekut muuall, hiffaatteks te?! Ett taas eukoll vähä viiraa. Eikä oo taaskaa saanu aikaseks kuvii. Emmä tajuu, mitä se aina oikee sitt duunaa *huoh*.

 

Mutt kliffaa söndaagii kaikill muill kummiskii!

-----------------------

Kiitos, armas Vincent, aina yhtä kohtelias ja ystävällinen minulle =E

Päivän slogan: Kissan palvelijana toimiminen on vaikeampaa kuin hurjan kokin alaisena oleminen!

Päivän biisi: Hey Ho, Lets Go

Luettua: David Mitchell – Black Swan Green, aivan mahtavan hyvä kertomus 13-vuotiaan elämästä Falklandin sodan aikana brittiläisessä kylässä. Perhe-elämä on hankalaa, koulu kaameaa, puhevika iskee pahasti toisinaan, elämä on perseestä. Jason on runoilija sielultaan, mutta kavereiden kanssa pitää leikkiä kovista. Hän joutuu rankasti koulukiusatuksi ja opettajatkin ovat koulussa tosi persoonallisia, sanan kehnossa merkityksessä. Jasonin elämä muuttuu tämän vuoden aikana, samoin ajatukset, vanhemmatkin eroavat ja eräs tyttö alkaa tuntua kiinnostavalta. Kirja, jota voin suositella kaikille. Tämä piti lukea kerralla iltaa myöten... Kirjailijan mukaan yli 50 % on omaa kokemusta, loput fiktiota. Tämän lukemalla voi ehkä hetken ymmärtää joidenkin englantilaisten ajatusmaailmaa ;D Eli suosittelen ehdottomasti!

 

SITÄ VAPAATA NYT VAAN! 

 

 

 

ERITYISEN TEHOKAS WELHOTAR

Olipas eilen tehokas päivä, jestas. Ajatelkaa nyt, olin kaksi päivää sairaslomalla ja eilen töissä vain 6 h. Siis tein tuossa ajassa 2.5 päivän työt, ehhh. No, jätetäänkö mainitsematta, että osa oli kiikutettu muualle työstettäväksi, mutta kuitenkin. Pari isompaa läjää siellä lojui teelmiä, jotka koostin vinkeästi kasaan työpäivän aikana. Hyvin ilahtunutta väkeä kävi myös pikapikaa luonani teettämässä korjauksia, pöytäkirjoja ja muuta mukavaa päivän aikana – tunsin olevani suosittu ja kaivattu, hehheeeh. Kerrankin! P-P kyseli, olenko kunnossa. Vastasin totuudenmukaisesti, että en ja samalla ilmoitin myös lähteväni aikaisemmin... Hän oli vain tyytyväinen, että olin edes tuon ajan paikalla. No, kyllä se meni kun laittoi menemään. En ollut enää niin kipeä kuitenkaan.

Kello hyvissä ajoin poistuin odottamaan taksoa, joka tuli ajoissa. Liikenne oli lumen (!) takia taas puuroutunut, en ehtinyt Hakiksessa käymään kuin Vii Voanissa. Ja sielläkin oli tunkua sekä osa hyllyistä tyhjänä, tietyt mausteet ja tarvikkeet oli myyty loppuun. Kummastelin, kunnes tajusin, että kyllä kiinalainen Uusi Vuosi saattaa tehdä pientä koloa tuonnekin kauppaan. Eivät ne varastot kovin isoja ole. Jäin siis ilman bambusuikuloita, nyyh. Jonossa meni hurjasti aikaa, vaikka molemmat kassot olivat miehitettyjä. Eli en sitten ehtinyt edes halliin saati torille. Takso jo tuli, aika oli. Pääasia kuitenkin, että sain ostettua 2.5 kg tofua, olivat muuten talon viimeiset Super Tafoe –tofut ;D Sain myös kaipaamani kastikkeet ja osan mausteista, loput kannattaa hakea varmaan parin viikon päästä jonakin maanantaina. Maanantaina kun hyllyt on täytetty... Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, tuossa oli nimittäin apetta ystävättärelle, Belgarionille ja itselle.

Iltapäivällä sain vieraan, joka osasi tuoda tullessaan myös syötävää. Kiitos, hyvää oli – örps! Muuten vain makoilin ja haukuin Vincentiä vaihteeksi. Juu ei mitään ihmeellistä, pieni pisuongelma. Siis pieni, klaffisoffan poppanapeite oli kustu likomäräksi keskeltä. Ja kääritty omituiselle keolle. Siinä oli siis oikein piehtaroitu ja naatittu, voihan vee. En minä sanonut edes mitään. Kun näytin poppanaa, Vincent märisi ja painui suoraan baseen häpeämään. No eihän vihan laatu kestänyt kauaakaan, kohta hän sai napikoita sekä ruokakuppien pesun ja täytettä niihin. Minkäs otus sille voi, jos kusetuttaa aina väärässä kohtaa.... argggggggh! Eikä tämä ole lääketieteellinen ongelma, jollei joku nyt satu tietämään edukasta ja pätevää kissapsykiatria. Korvien välissä se ongelma on, uskokaa pois. Niinkuin meillä muillakin.

Tänään pitäisi taas kaupoille ja kirjastoon. Opuksia on varauksissa nolottavan vähän, liekö vain 5. En minä niillä tule toimeen. On haahuiltava taas hyllyjen välissä ja etsittävä jotakin muuta. Tai sitten käytävä Pazilassa ensi viikolla jollain ruokatunnilla. Tarjonta eri kirjastoissa on kuitenkin aina hiukan erilainen. Taidankin tehdä sen, jos ei tuolta enempää luettavaa löydy. Eilen jo jouduin tyytymään omien hyllyjen antiin. Ruokaakin pitäisi, ei vaan oikein ole mielessä mitään, kun se fisukin jäi. Josko kuitenkin fisua pakasteena eli vanhaa kunnon pakasteseitä, siitä tulee ihan hyvää seljankaa, kun tekee vain hyvät liemet pohjaksi. Ei kehno ideo, siitä saisi parin päivän ruuat helpolla. Juu... Belgarionkin varmasti pitäisi. Soittelinkin eilen Pojalle, on ollut niin kiireinen (!) koko viikon, että ei ole kerinnyt käydä hakemassa omia kurssikirjojaan, jotka noudin maanantaina. Opiskelijan kiireet, hmph. No joo, oikeasti hänellä tuntuu olevan kovastipaljon tekemistä kurssien oheistoimintona eli tehtäviä ja suunnitelmia, laskuharjoituksia ja muuta mukavaa.

Muuten ainon tänään ja huomenna, yllättäen, loikoa ja toivutella itseäni. Varaston huhujen mukaan tämä The Tartuntatauti on kiertänyt lähes kaikilla, paras saavutus on ollut 6 vkoa sairaslomaa (sisältäen kaikki jälkitaudit!). Että ei vähä mitään, parempi siis lepuuttaa ja ottaa iisisti. Minen tahdo millekään pitkälle sairaslomalle, jolla ihan oikeasti sairastetaan! Kun on muutenkin kipeä, tällainen tauti vetää kyllä vähän mielen matalaksi... Siis normisäryn lisäksi muut säryt, kivut ja öklötys, fyi fan.

No niin, ei kun laatimaan kauppalistaa ja tarkistamaan kirjaston varaustilanne!

-----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Joo hei, pakkoha ton orjan oli taas kertoo se heti kärkee, ett on tullu mokattuu. Mokasin, joo. Mä vaa piahtaroin tosa soffall ja tarttu kynnet siihe ja sitt se jo tuliki... ei siin voinu mitää. Tai ois voinu, mutt ei jaksunu. Ei kissikää aina voi jaksuu, ku ei orjakaa kerta nih. Ett sillee, ei se kyll kauhee rumast sanonu. Varmaa siks, ku toi o helpo pestä, toi jutska. Ja sitt mä menin ihan nätist itte basee venaa, ett se rauhottuu. Mä tiän ,ett se ei kestä kaua. Se vaa flöittaa, ett se on vihane, sitt se kummiski putsas kupit ja anto iha uutta määkäruakaa, napikoit ja kaikkee. Ett semmone se on, toiki orja. Eile kävi Gummititi, ihaaaana täti, rapsu mua ja kehu. Siit mä en tykkää, ku se sanoo mua laihaks! Mä oon hoikka poika, mutt emmä mikää laihuliini oo. Pelkkää terästä tää podi, hei, titi! Ja sitt ne söi jotai hyvält haisuvaa, enkä mä saanu mitää ku siin oli mausteit ja jotai. Arvasin taas, jotai haisupurveleit oli senki mätöss. No, mami anto sitt kaakkei mulle. Sain ees jotaki. Ja sitt mä köllöttelin toss patterin pääll, ku se on vähä lämmin. Vähä, sanoo mamikii, se nimittäi on just kättä lämpösempi, ett iha vähä se lämmittää. Mami kai siks paleleeki aina, mä luulen. Tarttee taas koht mennä sen viakkuu, ku se on tän skrivannu. Juu eikä se taaskaa ottanu lisää fotoi, etti sitt tämmöse. Kai tää nyt kelpaa kummiski. Mä vaan ootan, ett noi menee kaupoill ja pääsen tsiigaa, mitä ostoskasseis oikee o.

 

Kliffaa viikendii hei kaikill!

-------------------------------------

Vincent, ostoksista en osaa sanoa, mutta jotakin sinua varten aina on!

Päivän slogan: En ymmärrä, miksi minua katsottiin oudosti esitellessäni ajatuksiani - kerroin olevani ihmeiden Iijoki, ajatusten Atlantti, katuojien Galahad sekä yleistietojeni olevan laajat ja hajanaiset kuin Amazonin delta....

Päivän biisi: Valuva taivas

Luettua: Oman hyllyn selaamista ja jotain pientä luettavaa, ei mitään mainittavaa. Sellaista, mitä on tullut luettua useampaankin kertaan. Ai niin, vielä oli jömmassa Keijo Siekkinen - Jäähyväiset rakkaudelle. Mainio opus, jossa seikkailee mm. eräs kirjailija Siekkinen sekä mahdottoman mieletön muu väki. Itkunauruhuutoa luettaessa, suosittelen!

 

 

 

LAUVANTAITA VAAN!

 

VIISI ASIAA, JOISTA EN LUOVU - VASTAUS MEEMILÖÖN

Äijä tuossa haastoi minut uuteen meemilöön, hui. Viisi addiktiota eli viisi asiaa, joista en luovu. Tiedättekö, minä voisin keksiä niitä aika paljon. Ei edes tarvitse keksiä, mutta jos tässä vaikka tärkeimmät – ei ehkä välttämättä tärkeysjärjestyksessä.

1. Kirjat, kirjat ovat kaiken A ja O, välissä ei tarvitse olla tässä vaiheessa muita kirjaimia. Opin lukemaan itsekseni joskus n. 4-vuotiaana ja siitä lähtien tämä on ollut tällaista. Exä väitti aikoinaan, että luen, koska minulla ei ole muuta elämää. No, voi olla. Joka tapauksessa, minulta voi viedä mitä vaan, jopa kotoa kirjatkin! Jössus, joka kajoaa kirjastokorttiini, se saakoon kovan rangaistuksen. Eli kirjallisuus ja kirjat sekä kaikki siihen liittyvä toiminto (loikoilu, makoilu, löhöily, arvostelu – siis kirjojen).

2. Chili ja valkosipuli, yleensä mausteet ja mieluusti sellaiset tujakammasta päästä olevat. Toki lempeät yrtitkin ovat ihania, samoin kookos jne. Mutta chilistä ja valkosipulista en luopuisi, en. Viekää maustepippuri (onkohan minulla edes sitä....) ja muut, jättäkää lasipurkkikokoelma, joissa näyttää olevan samoja mausteita – vain minä tiedän sisällön ,D

3. Kissa, taloudessa pitää mieluusti olla kissa. Hätätilassa kissan korvikkeena käy kääpiö tai pehmolelut tai ne kaikki. Kissahoito rauhoittaa mieltä, voi aiheuttaa myös traagisia raivokohtauksia molemmin puolin, saada aikaan itkua, huutoa ja naurua. Eli mielellään en luovu kissoista, jos ei ole aivan pakko...

4. Kahvi, ei, minä en siirry teehen tai johonkin teenomaisiin juomiin. Minä haluan ainakin kerran, mieluusti pari-kolme kertaa päivässä ison mukin kaffetta. Hyvin vaffaa, aamulla saa olla tippa maitoakin mukana. Juurooppalaista tummaa paahtoa vielä jos saisi, ei mitään Kulta Katriinaa tms. Resitenttiä tai muuta. Ihan Liiterin peruskaffe on melko hyvää, muuten (se vihreä paketti)!

5. Tietokone, sen verran tulee kirjoitettua ja luettua, että ilman ei oikein pärjäisi. Niin ja nettiyhteys tietysti myös. Kun ystäviä on vähänlaisesti enkä liiku paljoakaan, on tämä hyvä tapa pitää yhteyttä, lueskella lehdet, pelailla joku peli ärhäkän työnteon lomassa ja tehdä kaikkea muutakin.

Korostan, että nämä ehkä eivät ole tärkeysjärjestyksessä ja lisää pesee, jos linkoaakin ,D

Haastan pahuttas mukka ainaski Sure ja Sekunta, Jukeploki, Ally, Roseta ja Shushu! Ei ol pakko vastat, mutt suatava. Sev verra ude pitä oll kummiski =D

 

 

 

 

MINÄKÖ MUKA RIIPPUVAINEN =O 

 

VARASTOLLE TÄSTÄ KOHTAPUOLIIN...

Jahas, sitä pitäisi sitten vissiin Varastolle tästä! Juu, en ole kunnossa, mutta ei huvita olla kotonakaan (-> lue: ei ole enää uutta luettavaa). Ja omisarvis on samassa talossa, jos kunto äityy oikein kehnoksi. Pääsee heti vaikka valittamaan. Että voi olla hyväkin idea. No, suoraan sanoen, osasyynä oli työkaverin eilinen heitto perjantaisin sairastamisesta... menen edes piruuttaan käymään. Jos en jaksu, häivyn pois! Mulle ei v...ttuilla! Särkee ja juilii, mutta se nyt on tavanomaista muutenkin eli kai sitä nyt sen 8 h kestää. 

Pitäisi vielä käydä työn jälkeen tai töiden välissä Vii Voanissa, jos vaan ehtisi. Olisi sopiva päivä kaikin puolin... täytyy katsastaa aikataulua. Tofu ja chilikastikkeet ovat lopussa, muitakin mausteitakin tarvittaisiin. Hallissakin voisi käväistä, jotakin fisua vaikka. Tekisi mieli nimittäin, tämä on vähän kyllästynyt jo kaikkiin appeisiin eli sosekeittoon (syöty yksi iso kattilallinen) ja donarisalaattiin (syöty iso pesofatillinen). Vaihtelu virkistäisi kummasti. Belgarionkin on huomenna kai tulossa, hänkin voisi ilahtua paremmasta lounaasta. Juu, kyllä minä sinne, jos vain saan aikataulutettua itseni ja ystävän asiat niin, ettei mikään mene pahasti yli, ali tai sekaisin ,D

Eli eilinenkin meni makoillessa ja tropatessa. Illemmalla en enää tropannut vaffoilla mömelöillä, siirryin normimömelökantaan ja nukuin taas äärikehnosti. Ei kiva, toivottavasti näytän oikein kulahtaneelta röissä. Naapuriosasto oli yrittänyt väkisin kantaa sinne minulle töitä, oli ohjattu pois. Ai kun kiva, ei tule yhtään ikävä. Omituista, heillä on kaksi tekijää – kumpikaan ei tunnu olevan kovasti paljon paikalla. Nyt meillä on lisäksi yksi ylimääräinen sekretaari tekemässä kaikkien osastojen hommia, missäkähän hän oikein oli? Outoa... tämäkin asia pitää selvittää tänään. No, minä vain menen ja katson ja jos oikein ketuttaa, menen vaikka työarvaushuollon puheille. Nih kerta!

Eli muuten Welhottarelassa ei mitään uutta. Lunta näyttää sataneen yön aikana lisää, jäks. Tämä ei tykkää, tietää taksoille taas myöhästymisiä. Ne kun eivät oikein älyä, että on oikeasti lunta, jolloin voi olla liukasta ja lunta myös pihoilla *huokaus*. No, mennään katsomaan ja odottamaan. Sitten voikin heti huomenna taas valittaa ja manailla. Nyt ei ole edes mitä manailla, kissakin on ollut aika hiljaa ,D

Varastolle tieni käy, jolodadidii, jolodadiduu... =E

------------------------------

 

Purrrrrve, kissinkat! Toi orja on tullu hulluks, tai siis viäl enemmä ku tavallist. Se menee sinne tyähö, vaiks ei sen vissii ois ihan pakko. En tajuu. Miks sitt menee. Ai se sanoo, ett se haluu jotai näyttää, no näyttäis vaiks myähemmi sitt. Ois mun kaa vaa tänää, mä oon hyvä kissahoitaja! Sen ois tääll iha hyvä, mä voisin taas mennä viakkuu ja semmost. No, toisaalt se on sitt taas himass pari päivää. Ett kai mä kestän. Emmä eilenkää mitää ihmeellist tehny, vähä jolisi ja jorisin mamin kaa. Sain kaikki muanat ku piti ja semmost. Ei se oo jaksunu viäl hakee mun lelui, yhe se etti, mutt sill mä en leikkinykkää sitt. Tais vähä ottaa nokkaasa siit. No, ei just sillo hei hotsittanu. Ja mä nyt muutenkaa hirveest leiki, mä en oikee osaa, mä oon enempi tämmöne jäyhä kissi. Ett niinku asiat asioina ja muute syädää ja maataa, nih kerta! Tois ny mullekki sitt jotai fisuu, jos se halleill menee. Parast ois tai mä kostan jollai karmeell tavall *uhkailee*! Juu, lupas se, siis jos se pääsee sinne ja jos se löytää jotai. Ihmiste elämä on just tommost ihme jossitteluu. Paljo helpompi olla kissa. Ai nii, kerranki toi otti must foto, täss mä melkee goisin, sillee pual uness ja oon just kiärähtämäss... Kelpaaks tää?

 

 

 

Kliffaa viikonlopu alkuu hei kaikill >o<

----------------------------------

Kiitos Vincent, jos sopii, tuon sitä hemmetin fisua, mikäli mahdollista ,D

Päivän slogan: Sitä kylvää mitä niittää, joten alahan kanniskella niitä kuhilaita!

Päivän biisi: Secretary

Luettua: Marja Melfsen – Maija-kulta ja viaton viisikymmenluku, elämänkerranomaista tekstiä sävytettynä ilmeisesti vähän fiktiollakin. Hmm, tuota, juu, siis sellaista tavisperheen lapsuuskuvausta, vähän uskontoa ja elämää Heinolassa. Ei mitään ihmeellistä, mutta aika kivaa ajankuvaa. Sen vuoksi voisi lukea, eipä tästä juuri muuta irtoa... ehkä heinolalaisille sentään jotakin *virn*. Alan Macfarlane – Japanin sydämessä, kulttuuriantropologin asiapitoinen, mutta kuitenkin jotenkin pintapuolinen selvitys Japanista, tavoista, menneisyydestä ja kulttuurista. Tuota, minä nyt en tästä kauheasti saanut irti, tämä tosiaan on melko pintapuolinen esitys eikä tietysti näin lyhyenä opuksena muuta voi tarjotakaan kuin yleiskatsauksen. Ainakin itselleni suuri osa asioista oli jo tuttuja, eli luettu jo aikaisemmin muualta. Sopii luettavaksi asiasta kiinnostuneille, mutta parempiakin opuksia toki on. Eli jos aikaa ja haluja on, voi tämän lukaista. Ei kyllä innosta tai aiheuta sen enempiä toimenpiteitä täällä päässä.

 

 

 

TERVE - MINÄKÖ =o 

 

KIPEÄNÄ KOTONA - TÄNÄÄNKIN!

Ei, ei tänään vielä Varastolle. Klo on 1.45 tätä kirjoittaessa. En ole vielä saanut unta tippaakaan, en eilen päivälläkään. Omituinen olo ja päätä särkee, ehkä kuitenkin vähän parempi. Että tämä päivä ainakin menee. Kuumettakin lie, ainakin olo on semmoinen. Argh, ei kiva. Välillä on parempi, sitten taas ei. Kylmää ja hikoiluttaa – turha syyttää nyt harmooneita, nih! Lisäksi työkaveri kielsi minua tulemasta töihin ainakaan tänään ehkä ei huomennakaan eli minkäs minä sille voin. En yhtään mitään, jos kerran käsketään ,> Hän ei halua, että tartutan muita. Toisaalta, kaikki muut ovat jo sairastaneet tämän-mikä-lie –taudin jo aikaisemmin. Jokunen kahteenkin kertaan, huh.

Ei siis mitään kerrottavaakaan näiltä osin. Belgarion tullee käymään tänään, jospa hän käväisisi kaupassa. Tai sitten ei, oikeastaan tässä mitään tarvitse. Sen verran reipastuin eilen iltapäivällä, että keittelin kattilallisen sosekeittoa eri juureksista ja vihanneksista, mitä löytyi laatikon pohjalta. Juu, hyvää tuli, sain alaskin puoli kipollista. Pesukonefiiliskin on parempi siis, ainakin vähän. Kittailen vanhanaikaista puolukkamehua (Serkuista sekin) tuossa lämpimänä, en kuumana. Siis soppaa on ja se riittää täksi päiväksi. Jos vain odottaisi viikonloppua, minä mitään tarvitse.

Mieluusti ottaisin kunnon unet, mutta nyt joku pistää hanttiin. Olo on sen verran höntti, että vain käväisin unessa ja joku taas herätti. Nousin sitten ylös. Kaffen sain sentään alas hissuksiin ja vitamiinojuomat (osa vielä odottaa, kittailen hiljalleen). Nappasin vielä yhden vahvemman särkylääkkeen, että säryt eivät ehtisi pahemmin edes alkaa. Jospa se tehoaisi. Vähän se pistää huippaamaan, mutta enhän minä ole mihinkään menossakaan.

Lukemaan näköjään pystyy kohtuuhyvin. Välillä silmät vuotavat, mutta kyllä se siitä sitten taas.... eli makoilua ja lueskelua. Kohta pitää taas pötköllensä ja yrittää edes unta. Omituista – aamulla ja päivällä kyllä yleensä saan vähän nukuttua. Toivottavasti siis nytkin. Ans kattoo! Käyn ainakin kokeilemassa.

Just, tunti tuli unta, kun oikein väkisin yritin. No, ehkä se tästä!

------------------------------------------

Purrrrrrrrve, mä en tajuu. Orja on himass ja makaa eikä tee oikee mitää. Ei oo kaikki kunnoss, nii se kyll sanokii. Emmä sitä, mutt outoo se on, tosi outoo. Mäkää oikee osaa hoitaa, makaan vaa viakus ja hurisen välill. Tai joikasen sen iloks. Nii ja laiton mä eile vähä uutta järjestyst kans kehii, ett sill ois ees jotai tekemist. Kyll se laitto kaikki paikallee, ei ees puhunu rumei. Kyll se sillo on oikeesti kipee. *huoh* Ei paljo kandee pyytää sitä ettii lelui eikä mitää. Onneks mull on muanaa ja heekkui, sitt mä heemostuisi, jos ei olis. Muute on niinko hommat iha ok, ei mitää. Mäki vaa goisin ja makoilen ja pummin sitt niit heekkui, ku se jaksuu nousta. Vähä mä pelkää, ett se tartuttaa mut. Mutt silti mä oon kilti ja meen sen nassu viakkuu maate, senki uhall. Enks ookki urhee ja pelotokoine kissi? Täh? Mun miälest oon, tiäs mitä viiruksii ja basiliskoi toss mamis nyt oikee on. Ei se oikee syäkkää, lukee se kyll. Joo, sitä se ei jätä, vaiks sen yläpäätä vissii särkeeki. Höh, hölmöö tommone. Goisis ittes terveeks, niinku me kissit tehdää. Ei se taaskaa oo ottanu fotoikaa eikä mitää. Tämmöse jaksu ettii.

 

Kliffaa melkee loppuviikkoo kumminki, hei – voisitteks tei toivoo, ett orja ois terve, jooko?!

----------------------------------

Kiitos Vincent, etkä sinä mitään tartuntaa saa...

Päivän slogan: Jos olisi tuonpuoleinen, en pääsisi sinne. Ei minulla kyllä ole tulevaisuutta täälläkään!

Päivän biisi: Just The Flu

Luettua: Ayaan Hirsi Ali – Pakomatkalla, nuoren somalinaisen kertomus irtautumisestaan perheestään ja islamista. Pakenemisesta ensin Saksaan ja sitten Hollantiin, jossa hän osallistui poliitiikkaan. Tämä leidi oli muuten juuri se, joka aiheutti välillisesti Theo van Goghin murhan... eli hänen suunnittelemansa lyhytelokuva oli saanut eräät aktiivit takajaloilleen. Karua kerrontaa lapsuudesta, eri heimoista, tärkeää ja tavallistakin asiaa pakolaisten taustoista. Suosittelen, pienellä varauksella. Läpi kuultaa nyt sellainen vastakäännynnäisen kovin päällekäyvä ajatusmaailma. Markku Halme – Nisse M., Rumban pakinoijan tarinoita, vain toimitettuna eli osia. Ei kovin kummoinenkaan opus, sorry vaan. Parempi olisi ollut lukea pakinat sellaisenaan, nyt ne on eroteltu vähän omituisesti aiheittain ja vain pätkittäin. Eli vaatii tietoa kaikista vuosien aikana vaikuttaneista bändeistä ja henkilöistä, että pysyisi edes vähän kärryillä. Täytyy tunnustaa, että Welhottarelta pieni osa meni jo ohi. Welhotar on katsokaas jo niiiiiiiiin vanha. Mutta ihan kepoisaa ja hauskaakin tekstiä. Faneille must, muille kertaluennalla selvitettävä opus.

 

 

 

TOIVOKAA MINUT TERVEEKSI? 

  

OON KIPEE, EN VARASTOLLA - WELHOTAR TUNNUSTAA!

Nonnih, ja kyllä – myönnän olevani kotona ja sairas. Siis tavallista sairaampi enkä aio Varastolle tänään. Ei minulla kyllä sairaslomia pahemmin ole ollutkaan. Kuvittelin selviäväni tästä, kun kaikki muut ovat jo sairastaneet kaiken. No ei, tietenkään ei. Sen pitää sitten iskeä minuun viimeisenä. Juu, no ziitos tästäkin. Ehdin onneksi eilen tehdä hirmuisen pinon töitä ja kopioida kais-tiedätte-mitä. Että voisivat asiat huonomminkin olla.

 

Runttasin äsken väkisin sisuksiini palan leipää ja pienen taikapiltsun, jonka toivon helpottavan särkyihin. Joka paikkaa särkee, päätä särkee, pikkuniveliä, koipia, selkää särkee. Argh. Vatsa murisee kuin hieno pesukoneeni, ei kuitenkaan vielä linkoa eikä pöyhi. Odotan. Silmät ovat punaiset ja kipeät. Alkolla ei todellakaan ole osuutta asiaan!

 

Nyt minä menen yrittämään nukkumista ja makoilua. Kunnon päivitystä myöhemmin, jos jaksut antavat myöten...

 

 

 

 

OLLAAN HILJAA, OLLAAN?

MULL ON HUANO OLO -WELHOTAR

Uhh, unta riitti, mutta ei ole silti kivaa. Se epämääräinen kehno olo iski taas. Ehdinkin jo olla sunnuntain melkein kunnossa. Minen ala, tämä ei ole mukavaa – eikä varsinkaan mielenkiintoista. Epäilen nyt lääkitystä eli josko joku lääke vaikuttaisi. Toisaalta taas, jos ei aikaisemmin niin miksi juuri nyt? Pitää vähän selvitellä vielä asiaa. Tai sitten tämä on se viirus, joka vain haluaa elellä luonani tosi pitkään eikä iske kunnolla, argh. Olo on kuin olisi jatkuvasti vähän raskaana =(

 

Eilinen olikin iltapäivästä kiirus, ketuttikin. Lähdin nimittäin vähän etuajassa, koska oli tärkeää tekemistä. Oli käytävä kirjastossa, taas otettava Iisalamelta lupa poikkeamiseen työmatkalla ja yritettävä olla kiva kuskille. Onneksi kuski oli kiva jo luonnostaan ja ihan innostui Malmin kirjastosta, koska vaimonsa lukee paljon ja he asuvat kehnon kirjaston vieressä. Minä tietysti suosittelin ja kaveri pitikin pidemmän tauon ja kävi itsekin tsekkaamassa mestat. Eli hyvä keikka kaikkinensa, sain Belgarionille kurssikirjat ja ystävällisen kuskin sekä vaimoa varten tarkisteltua Malmin kirjaston sekä muut mahdollisuudet (mainostin, että samalla voi vieressä käydä uimassa ja tehdä viikon ostokset kaupoilla...). Niin siis mikään tästä ei ketuttanut, ketutti se, että juuri lähtiessä kiikutetaan pinot töitä. No, ei sekään mitään. Mutta kun, ja tästä ei sitten puhuta, tarkoituksena oli tänä aamuna kopieerata vähän omia juttuja vrt. kurssikirja-asia – ymmärrättehän te?! Vai väännänkö klemmareista, täh? No, pitää vain sovitella, ei tässä muu auta.

 

Ruokapolitiikkakin meni vähän uusiksi. Kun siellä tsioskissa oli niin paljon tuoretta tavaraa, jota tuli ostettua, on ne pakko syödä pois myös ensiksi. Tässä onkin nyt apehdittu ääriherkullisilla ruusukaaleilla ja tuoreilla herkkareilla. Eilen tein sekosalaattia, jossa on mm. tonnikalaa, raejuustoa, muka-fetan jämät, muutama jämäoviili jne. Pohjana perussalaattia, tomangia, kurkua, purjoa. Tuli iso kippo, josta osan söin illalla ja loput evääksi. Tänään pääsee vasta kaalin tms. kimppuun, mitä nyt tässä sitten laatisikaan. Syöminen ei sinänsä tee pahaa, hetkeksi voi jopa tulla parempikin olo. Sitten taas alkaa ellottaa (tsori, tämä on vain kerrontaa!). Pakko se on jotakin syödäkin.... ainakin Welhottaren tai tulee vielä kehnompi olotila.

 

Muuta – ei, ei edelleenkään muuta. Ostamani kirjat tulivat, olipas nopeaa toimintaa. Olen katsellut kirja-aleja, mutta mutta... Aina sama ongelma! Tekisi mieli ostaa tämä, tämä ja tämä, sitten vielä lisäksi tuo, tuo, ja nuo vaativat seurakseen tämän ja nämä. Eli ostoslistasta tulee äkkiä kamalan pitkä eikä enää yhtään edukas. Välillä pitää selvittää päätä ja tarkistaa ao. opusten normihinta esim. pokkarina ja saatavuus Huutiksesta. Usein ne ovat nimittäin vielä halvemmallakin jossain tarjolla, jos nyt ihan pakko on jotakin saada. Minulla tuo tila kun tosiaan asettaa rajoituksia ei on harkittava kaikkia kirjahankintoja vähintään kaksi kertaa. Mikä on ihan hyvä, kieltämättä. Jos olisin ostanut aina kaikki haluamani kirjat, asuisin jumalattoman isossa kirjastossa. Hmmm, ajatus ei kyllä ole mitenkään epämiellyttävä =D

 

Juuei, onneksi ulkona ei sentään ole kylmä ja kissakaan ei juuri nyt mourua. Päivän ainoat hyvät asiat. Ja muuten, kävin viemässä roskat – reipas minä *taputtaa itseään päähän*. Höh, roskiksessa oli kiva punainen, pieni ja sievä nojatuoli, silputtuna... Miksi kaikki pitää tuhota? Eikö sitä olisi voinut jättää siihen noudettavaksi, muiden käyttöön?

 

----------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Mite nii tai siis mähän oon aina hyvä asia, mähän oon kissa. Ehän mä voi olla huano. Mä oon ollut ihan tosi kilti ja sillee. Äskenki sain kalkonii ja hampulikaakkei. Ne kaakit mami heittelee pitkin, ett mä saan ettii niit. Ne ku ei oikee mee toho triittipallii, mä en jaksu saada niit ulos nii ni ei oo kivoi siin. Koht se saa laittaa mulle pussimuanaa. Oliki mami taas viksu, se osti semmose iso lodjun, jos on erilaisii pussimuanei monta-monta, ja sitt se onkii siält summis jonku. Ja mä syän, ne on kaikki tiätteks te kerranki hyvei. Yhtää ei jää. Ja eilenki sain viäl donarii siihe mukaa, mmmm. Heekkuu! Ja sitt menin mami viakkuu goisii, just siihe asti ku se alko hornottaa. Sitt siin ei voi olla. Kuvitelkaa, ku ton kokone mar... ei ku mursu siis hornottaa kissin koovaa, ei kiva. Sillo mä vaihdan mestaa toho jalkopäähä goisii. Sitt se heräs ja herätti mutki. Jostai syyst mäki oon goisinu tosi paljo nyt. Ei oo muutakaa tekemist. Hei haloo, lelui on jossai häviksis. Mä tiijä mihin mä oon onnistunu niit taas hävittää. Viimestää viikonloppun orja tai poika saa hakee ne ihan kaikki. Tai mä tiän, ett se golhvipalli on takavarikoitu, juu. Kattokaas ku mä pelasin sill kerra yälä ja tääll vähä kolisi, tsihih. Mami laitto sen johki, se sano, ett koko torppa herää ku mä leikin. No voi olla joo, must se oli kliffaa. Patteritki kolis, ku mä annoin palllil kyytii. Enkä suastunu viäläkää fotoihi, ei toi sitt yrittänykkää. Tämmöne sitt vaihteeks.

 

 

 

 

Kliffaa päivää hei kaikill taas, goisitaa rauhas...

 

-----------------------------------

 

Vincent, ne lelut etsitään, kun seuraavan kerran siivoillaan kunnolla...

 

Päivän slogan: Jos minä voin huonosti, voi maailma ympärillä varmasti yhtä huonosti!

 

Päivän biisi: Tempo Rainer

  

Luettua: Juha Vuorinen – Viimeinen suuri seikkailu, pesee mennen tullen kaikki tosi-TV:n formaatit, herättää itkunauruhuutoa. Tämä oli pakko hankkia ja lukea taas uudestaan. Oikeasti ällöttävän hauska kirja, suosittelen kaikille ja varsinkin tosikoille, raittiille ja reippaalle kansanosalle! Lauri Meri  – Tauno Palo. Ensimmäinen täydellinen elämänkerta, esivanhemmista lähtien, kaikkine rooleineen jne. Melko neutraali kirja, ei myöskään tuo hirveän paljon uutta esiin. Silti mielenkiintoinen ja ihan luettava opus kaikille teatterista ja elokuvista innostuneille. Eihän kukaan voi unohtaa sitä, kun Tauno taivuttaa naista hieman takakenoon (ehdottomasti elokuva, isolla kankaalla) ja lausuu kuolemattomasti: ”Minä rrrrrrrrrrrrakastan sinua!” ,D Ja kerrottakoon tässä, että Polgara pienenä luuli, että Tauno Palo on naimisissa Ansa Ikosen kanssa. Totuus olikin sitten hämmentävä, että eikö muka, täh? Suositeltavaa luettavaa, mutta ei todellakaan mitään ihmeellistä uutta tai outoa...

 

 

URPS, ÖRKS JA SILLEESTI!

 

 

VIITSIMÄTÖNTÄ JUPINAA

Kyllä on viitsimätön olo, fyi fan. Ei huvita, ei. Ei edes töihin lähtö. Meileissäkään ei ollut mitään mukavaa. Paitsi että, joku Dimitris Drompilas lupasi jotakin hupia, suomen kielisellä otsikolla – arvatkaas avasinko ilosanoman?

 

Tänään olisi voinut taas nukkua pidempään, mutta kun ei niin ei. Jäi taas siihen n. 4 tuntiin ja olo on sen mukainen. Ja maanantai. Ähh, en tykkää tällaisesta. En juuri nyt taida tykätä kyllä yhtään mistään muustakaan.

 

Mistä te muuten tiedätte, että Polgara on Polgara? Minähän voisin olla vaikka vähän alle parikymppinen nörtti, joka haluaa olla omituinen. Pitää tällaista yli-ikäisen valitus- & väninäblogia. Ihan vaan huvikseen. Eikö se olisi ihan mahdollista? Vaikka joku Belgarionin kaveri? Ajatelkaa, mikä määrä aikaa ja vaivaa nuorella kaverilla menisi orientoitua tähän olemiseen ja postaamiseen. Mutta voisihan se olla mahdollista, silti.... Jätän teidät miettimään asiaa!

 

Ei, minä en todellakaan saa aikaiseksi itsekään mitään järkevää tänne tänään. Kunhan totean, että tylsää on kaikki eikä mikään huvita. Olo on ehkä vähän parempi, mutta en kuitenkaan ole ihan kunnossa (no joo, koskas minä nyt olisin). Kirjasto voisi ilmota parista opuksesta, jotka ovat tulossa eli matkalla. On käytävä hakemassa ne viikolla pois – tärkeä asia. Ne Belgarionin kurssikirjat nimittäin sekä itselle myös pari opusta.

 

Minä menen nyt tupakalle, en minä jaksa miettiä! Ei auttanut sekään. Onneksi ei ole kylmä – ainut hyvä puoli tässä aamussa.

 

------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai nii, mä heräti ton orja, ku mä goisin koko eilisen päivän. Niihä sekin makas, ei se kyll goisinu. Se lukitti. Mutt mä goisin. Nii ni sitt mä olin taas yälä hereill, kuka kissi sitä nyt öisin goisii. Ett semmost. Vähä se taas yritti inist jotai, ett ei ois tarviis herättää. Mä olin eri miältä. Mä tahtosin mun aamuheekut ja sainkii.  Sitt sen oli pakko nousta itekkii, ei se enää sen jälkee osaa nukkuu, tsihih. Enkä oo ilkee, ku tarkotuksenmukane. Nyt mä saan goisii päivän ja ku orja tulee töist, se on taas väsy. Sitt silt voi tipahtaa taas jotai kivaa muanaa, tarttee venaa vaa. Ja venaamine o helppoo, ku goisii, syä ja hepuloi tääll yksinää. Muistais nyt vaa sen yhe jutskan... te tiijätte, joo. Ei se ottanu taaskaa fotoi, ku ei se voinu. Siis ku mä goisin. Ja se makas vaa. Lepuutti, mukamas. Höh – laiska orja se o. Ei mitää muut.

 

 

 

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill, orjist ei nyt nii välii!

 

----------------------------------

 

Vincent, orjat käyvät kuitenkin töissä!

 

Päivän slogan: Minä olen kyllästynyt muiden lisäksi myös itseeni.

 

Päivän biisi: No More Mr. Nice Guy

  

Luettua: Karin Ehrnrooth – Isäni oli nuori sotilas, tyttären muistelmat kenraalista itsestään. Ei paha ollenkanas, mielenkiintoisesti toteutettu. Eli vasemmalla teksti suomeksi, oikealla ruotsiksi. Paljon ennen kertomatonta asiaa ja kuvia. Minä tavallansa pidin – suosittelen muillekin, ihan vain yleistietouden lisäämiseksi vaikka. Teksti oli välillä vähän toimittamattoman oloista, se sallittakoon. Tekijän kotikieli kuitenkin on ruotsi, vaikka suomi ja saksa taitavat olla lähes yhtä hyviä. Pieni vivahdus kuitenkin jää... ei voi mitään. Voisin jopa suositella asiasta kiinnostuneille. Tess Gerritsen – Luutarha, kuulostaa pahemmalta kuin onkaan. Eli tarina alkaa siitä, että keski-ikäinen nainen ostaa talon ja törmää puutarhaan haudattuun vanhaan luurankoon. Rinnan naisen tarinan kanssa kulkee tarina 1800-luvun lääkärikoulutuksesta ja irlantilaisesta tytöstä, joka ottaa huolehtiakseen sisarentyttärestään sisaren kuoltua synnytyksen jälkeen. Ovela, kaksikerroksinen tarina, mielenkiintoista historiaa lääkäreistä ja tuonaikaisesta koulutuksesta ja uskomuksista (tosin ainakin täällä tuttuja). Myös nykyaika näyttäytyy, mutta historian valossa eli nainen alkaa tutkia talon tarinaa, tapaa tässä vaiheessa parikin mielenkiintoista ihmistä jne. Ei kehno kirja tämäkään, mutta ei tämä nyt mitenkään erikoinenkaan ole. Ja ei, tämä ei ole varsinainen kauhutarina tai jännäri sellaisenaan, älkää siis erehtykö niin luulemaan (minä luulin...). Sellainen kertaluennan kestävä eli mielenkiinto kyllä säilyy sen verran. Kepoisten puolijännäreiden ja lääketieteen historian kavereille aivan kelpoa luettavaa. Camilla Läckberg – Saarnaaja, uudelleen luettavana tämäkin vaihteeksi. Ruotsin maaseudulla löytyy kadonnut nainen, alasti ja allaan kaksi vanhaa luurankoa. Alkaa maalaispoliisiaseman selvittely murhaajan löytämiseksi. Erittäin sotkuisia sukulaisuussuhteita joudutaan setvimään, vihaa ja rakkautta, omituisia tapahtumia, syyllisen oloisia ihmisiä löytyy useampiakin ja DNA:kin näyttää pätevän, mutta päteekö kuitenkaan. Vielä ehtii kadota saksalainenkin tyttö, ennen kuin tilanne ratkeaa ja oikea syyllinen löytyy. Aika, jos voisi sanoa, herkullista kuvausta pienestä yhteisöstä ja sen keskeisistä suhteista, mainiota henkilökuvausta ja hiukka överiksi vedetty loppuratkaisu. Silti suosittelen dekkareiden kavereille, tässä on ainesta. Jonotan leidin viimeisintä kirjaa parhaillaan...

 

 

 

JUU, MAANANTAITA!