SE POLGARA KILAHTAA, JOKA KUNNOLLA ÄRÄHTÄÄ!

Ai että, minä olen sitten menossa nykyään aina. Ei, en baareissa enkä missään semmoisissa paikoissa. Pois se minusta, fyi! Minä kävin eilen päivällä vapaalla, Hakiksessa, juu, Vii Voanissa ja hallissa. Vii Voanista tofua ja muuta emmettä, hallista vain mjunuaisia Vinskille. Halvaksi tuli, aikaa meni taksoineen vähän yli tunti, ei paha. Sain tofua 2.5 kg, mausteita, paria kastiketta, soijaa ja sitruunahappoa. Ja sitten – tämä on pakko kertoa – en millään kehdannut kertoa mammalle, mihin tarkoitukseen muut ehkä (juu, iso ehkä) ostavat sitruunahappoa. Kerroin oikeasti, miten sitä kotitaloudessa voi käyttää mm. pesukoneessa jne. En mitenkään voinut kertoa sitä yhtä muuta käyttötarkoitusta... Mutta hyvät olivat taas tarjoomukset ja asiallisen hintaiset. Vinskikin oli oikein tyytyväinen päästyäni lopulta kotoon. Ai niin, jos joku ihmettelee ostamiani ruokamääriä, muistakaa, että osa on ihan aina Belgarionille! 

Niin, siis tuon verran luppoilin ja silti ehdin tehdä hommani. Tosin vähän huitaisten pari isompaa juttua, tiedän, että ne palaavat kuitenkin takaisin runsaasti korjailtuina, joten tämä oli vain alustava vaihe muutenkin. Olen minä tehokas *nousee maton päälle ja taputtaa itseään päähän*. Varastolla ei erityistä, omituisen pitkää lievää syysflunssaa yhdellä jos toisellakin, possua vain se yksi toistaiseksi. Itsellä oik. koipi alkaa vetää nyt tosi kireäksi, kohta se on kuulkaas iskiasvaiheessa ja silloin on pakko mennä lekurille hakemaan sairista. Se jo muistuttelee itseään siihen malliin välillä, varsinkin liikkeelle lähtiessä, että ei se kovin kaukana ole. Hei, minä laitoin jo pitkät kalsarit ja maiharin! Minulla on ihan lämmin. Mikä hitto siinä nyt sitten ärsyttää? Tai tiedänhän minä, se kaatumisen aiheuttama revähdys varmaan sai aikaan myös muuta lihasjäykkyyttä ja piriformiskireyttä, epäilee tämä.... No, katsotaan. En vain pysty edelleenkään nukkumaan öitä kokonaan heräämättä, aina sattuu, kun vaihdan asentoa. Lisäksi toinen nilkka on äärikipeä ja särkee sekä juilii hemmetisti, yäh! Unet ovat olleet tosi hakusessa jo pidemmän aikaa, ovat pari päivää muustakin syystä  =( 

W:n kuolemasta on aikaa tänään kuusi vuotta ja yritän taas olla aktiivisesti muistelematta, tavallaan. Kuitenkin, tämä on asia, joka ei noin vain mene ohi. Ei se mene. Pahinta oli itse asiassa eilen, kun mielessä käväisi ajatus ihan äkkiseltään soittaa Kummisedälle ja kysyä, mitä tehtäisiin... Sitten tulikin itku, en juuri sillä hetkellä tajunnut, että siellähän ne, molemmat veljekset. Ikävä on, molempia omalla tavallaan. Tuli sitten muisteltua muutakin ja muitakin ja purettua osa asiaa ihan kirjoittamiseen ja puuhasteluun kotona, että ei menisi ihan märisemiseksi koko ilta. Ei sekään ole hyvä, eihän? Ehkä viikonloppuna, kun on rauhallisempaa, sytytän ensimmäistä kertaa tänä syksynä ulkolyhtyyn kynttelin ja otan pienen drinkinkin poikain muistolle. 

Nyt eilen illalla sain elämäni varmaan ensimmäisen täysimittaisen blogiraivarin... en edes kehtaa kertoa, missä ja mitä kirjoitin. Ne jotka tietävät, tietävät – muut voivat vaikka etsiä. Eikä hävetä prle soikoon yhtään – saatanan terveysfasistit, painukoot suoraan sinne helvettiin dementikkoina, mutta hoikkina ja hyväkuntoisina, ilman sydän- ja verisuonitauteja jne. Voihan vettu ja vaakuna – ARGGGGGGGGGGGGGH!!!! Tietääkseni kukaan ei ole vielä henkiin tänne jäänyt eikä kirstussa ole vieläkään taskuja eikä painorajoitusta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 

Kirjoja pukkaa, ei voi mitään. Kaksi pakettia odottaa noutajaansa ja roudaustreffit on alustavasti sovittu perjantaiksi Belgarionin kanssa, vanhaan tapaan. Minä saan taas lukemista, hän kantamista ja iltaruuan. Ehkä nyt olisi jo stipendinkin aika? Tekemistäkin riittäisi kotona viikonlopuksi, saa nähdä, jaksanko / viitsinkö / huvittaako / pystynkö edes mihinkään järkevään.

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! On mull ihan ihana mami. Se toi mulle-mulle-mulle ja vaan mulle ihan omii mjunuaisii ja pilppo ja anto ne ihan heti mulle ku se tuli. Ai ett ne olikii heekkuu, en oo syäny mitää nii hyvää pitkää aikaa. Mä meninki sitt sen viakkuu, ku se lopultas vähä rauhottu ja kiipesin sen olkapäill ja naksutin sen turpavärkkii ja kaikkee ja pidin murinaa ja semmost, ku mä oli niiiiii tyytyväine. Ett se kummiski muisti, vaiks mä välill teenki kaikkee piänt typerää. Nyt se kyll vahtii mua välill ku mikäkii, ett mä en mee väärii paikkoihi tekee mun tiätte-kai-mitä asioit. Ei ois tarvis, mutt mä kyll välill unohdan, jos on oikee kliffa olla eikä jaksu mennä mihkää. Etteks te ihmiset muka tee nii? Kyll mä oon kuullu, ett joku on pissiny housuusa tai lattiall ja semmost, nih kerta. Tunnustakaa vaa reilust, se on helpompaa sitt tajuu meit kisseikii! Joo, sitt otinki kunnon unkot, oikee hirmu-unet. Melkee säälitti mami, ku mä välill tajusi, ett taas se hyppää ylhääll keskell yätä monta kertaa. Siis oikeest hereill, ett on valot ja kaikki. Ei kiva varpist, mutt jos mä saisin sen nukkuu kohtpia, ainaskii mä lupaan yrittää, semmost viärihoitoo niinku. Hei, hei-hei kavrut, se ehti ottaa must fotonkii, ku mä painuin baseen goisii. Täss mä nualen viäl huulii ja meinaan just alkaa goisii, eiks ookki magee? >o< 

 

Kliffaa daagii hei ihan jokasell – ja niit heekkui teilkii!

----------------------------------------- 

Vincent, pöppöliini Karvatakamus, ruttana, mupeli... 

Päivän slogan: Himot ne on hiirelläkin ja tunteet diakonissalla – Polkalla on vaan tämä pervous plokeihin nykyään jäljellä... 

Päivän biisi: Kuumaa tuhkaa 

Luettua: Eipä paljon ehtinyt, meni aamu-iltakirjoitteluksi enempi. Outoa, mutta kummallista. Oli kyllä aihettakin. Eli luettua MK Einiö – Prinsessa, erilainen sarjakuva, josta lisää myöhemmin toisaalla ,D Etsikää käsiinne, jos löydätte... Lisäksi Esa Viitanen – Soipi laulu meidän joukkojen, raskas metalli rankkoina vuosina, tosikertomuksen oloinen romaani Rautaruukin tapaisesta työpaikasta. Työpaikasta, jonne lähdettiin maalta, metsänkaadosta, torppa myyntiin, elukat lahtiin ja kaupunkioloihin. Suuren kasvun vuosikymmenet, suurten taistojen ja lakkojen vuosikymmenet. Teille, jotka ette edes tiedä, mitä raskas metalli tarkoittaa, mitä on työpaikkapolitikointi ja mitä oikeat työläiset – silloin kun niitä vielä oli *virn*. Revarit jne, junttakokoukset ja muut tulevat tutuksi, jos olet vielä nuorempi.... Minä pidin tästä, tässä on sitä henkeä, mitä työläisillä vielä aikanaan oli. Ikävä kyllä, ei enää. Sanokaa sana työläinen, kukaan ei myönnä sellainen olevansa. Kuiskatkaa edes peiton alla sana SOLIDAARISUUS! Sanoisin että pitkästä aikaa luokkakantainen työläiskirja, jota suosittelen ihan jokaiselle avartamaan omaa maailmankatsomusta. Ja ei, tämä ei ole mikään poliittinen käännytyskirja vaan lähinnä raportinomainen romaani miehistä, jotka tekivät raskasta työtä – aikansa... Kiitokset tekijälle, kirja on julkaisemisensa ansainnut! 

Suru-uutisilta ei voi välttyä, vaikka eivät ne niin henkilökohtaisesti kosketakaan. Eilen viimeisenä uutisena luin, että Anu Kaipainen on menehtynyt – kepoisaa oloa sinne, minne menetkin!

KISSIKENKILLÄ JATKOON – NE OVAT PUNAISET!

WELHOTAR OSTOSHELVETISSÄ - JA MITÄ SIITÄ SEURASI =b

Heti pitää tässä illalla rapota ensimmäisestä aiheesta eli Welhottaren kierroksesta Itiksen ostoshelvetissä – se on nimittäin naurun arvoinen! Ihan totta. Siis tarkoitus oli mennä käymään Yrjöllä ja hakea sieltä shampoota ja dödöä, Yrjöltä siksi, että ne tuotteet nyt vaan sopivat (eli en ole allegriainen ja hinta on kohtuullinen). Nooh, meikä ontuu kansanjoukkojen läpi Yrjölle ja hyllyssä on TAAS vain ja ainoastaan 1 kpl sitä oikeaa shampoota kuten viimeksikin. Ja sama selitys: tuote on poistumassa valikoimista, mutta huomenna tulee lisää. Niin sanottiin viimeksikin. Minä muuten tiedän, ne tekivät tuon kerran ennenkin ja kesti melkein vuoden ennenkuin tilalle tuli jotenkuten sopiva tuote. Että epäilen tuota käyttävien hamstraavan sitä pari-kolme pänikkää kotoonsa. No, sain sitten myös dödöni – en ainakaan haise pahalle (toivottavasti?). Yrjöllä on, tehän tiedätte, tapana myös lahjoa ostajia. Nyt ei kanttini kestänyt. *pärks, käks, kääääääk, hähähäähh*. Sain semmoisen lääketuubin kokoisen putkilon mahaselluliittivoidetta!!! =O Melkein sanoin leidille, että hei, tämä ei riitä edes yhteen kertaan tälle tynnyrille. Koska leidi oli kuitenkin vierasmaalainen ja muutenkin katseli minua, loukkaannunko, naureskelin ja kiittelin – jonkun kummallisen pussukan sain myös. No, niitä voi aina lahjoa eteenpäin, minä niillä mitään tee. Pääasia että sain nuo taravat. Sitten kävin vieraissa, siellä ei ollut sitä, mitä olisin ehkä tarvinnut.

Mutta, taddadaa, ilouutinen meikäläiselle. Ruohonjuuri avaa entisen Itiksen Oklan tiloihin kaupan lokakuussa, tarkempaa päivämäärää ei vielä ollut näytillä ja tilatkin vasta alkutekijöissä. Nyt tämä on kovasti ilokas. Niin lähellä Yrjöä, että pystyn hyvin kävelemään sinne! Oikein mukava ylläri. Nyt kehtaan jopa silloin tällöin lähteä tuonne ostoshelvettiin ihan vaan ostamaan sieltä(kin) jotakin. Tykkää!!! *pus sinne, ootte kyllä viksuja*

Toisaalta, taksoa odotellessa tuli taas itku silmään. Hitsi, nämä syyskuun lopun päivät ovat vieläkin vaan vähän ankeita. Muistin niin elävästi miten monta kertaa W:n kanssa kävimme asioilla Itiksessä, miten W. ja Belgarion minulta muka salaa lähtivät sinne seikkailemaan omillaan (eli kävivät karkkikaupassa, pelikaupassa, vuokraamassa viiteoita ja humputtamassa ”miesten kesken”) ,D Haikea ja vähän surkea fiilis, ei voi mitään. Eivät ne muistot mihinkään hautaudu, eivät vaikka miten yrittäisi!

Töissä sain pultit. Siellä piti ajaa jotakin lisäpäivitystä Varaston äärikäsittämättömiin ohjelmiin (ette kyllä usko, mitä meillä on käytössä – en kehtaa edes kertoa!). Lopulta ei selvinnyt lainkaan ajetaanko vai ajettiinko sitä lainkaan =O Mikropönkkä seisoi Ö:nä, kukaan ei vastannut pääkallon paikalta asiaa koskien. Lähtiessä tuli sitten tieto, että päivitys onkin siirretty. Kuitenkin sen verran vaikutusta oli ja jotakin oli yritetty, että kone hituroi ja teki sellaista, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä! Ai että jurppi, kesken töiden tietysti. Ja olisi sitä ollut omaakin asiaa – toivottavasti kukaan ei nyt närkästynyt lyhyistä viesteistä siinä hemmetin sähläämisen välissä, prle. Luulisi, että noin isossa organisaatiossa osattaisiin hoitaa nämä hommat, ei tod. ei! Lisäksi omat pikku päivitykset on ehdottomasti kielletty *huoh*. Tosin ajattelin huomenna kokeilla kuitenkin, minulla on mikropönkkäoikeudet, nääs.... Ans kattoo! En uskaltanut eilen, mutta nyt aamulla heti voisi yrittää. Illan mittaan selvisi, että nettionkelmia näyttää olleen muuallakin, näemmä.

Muuten ei muuta, jollei muusta muuta johdu. Työsopparia kyselin, 90 % varma jatko. Noh, mitäs minä silläkään tiedolla teen. Prle. En kysele toiste enää. Eväksenä jonkinlaista italiaanovihannespataa (koska siinä on tomaatteja ja yrttejä) sekä kukkakaalimuhennosta. Samaa on syöty jo pari päivää, oudon riittoisaa ,D Ja jos joku vielä yrittää mainostaa keräkaalia, turpaan tulee. Minä EN voi syödä sitä, tai voin, kyllä, jos saan viikon kotiloman. Silloin ei vatsaongelmilla ole niin väliä... Kukka- ja parsakaalia voin syödä vähäisiä määriä, keitettynä kypsäksi ja muhennettuna. Että unohtakaa koko juttu, sama omenoiden, lantun, papujen jne. kanssa! Onneksi niitä ihania päirinöitä on – söin eilen kaksi (2 kpl), njam. Vain tikku jäi, tosin imeskelin senkin vielä putipuhtaaksi, njamskis, herkkuva =D

Ai niin, pari kirjaa saapui, toinen oikeinkin mielenkiintoinen ja sen lisäksi vielä pakettilappu, kirjoja sielläkin! Ei paha, tämä käy parvekkeella – kylmää, hrrr!

----------------------------------- 

 

Puuuuuuuurmenta, kavrut! Hei, toi kävi kaupois eikä mulle mitää. Jotai kauheit päniköit vaa, ku laitetaa sen omii tuukkeihi ja semmost, haisuu pahall. Juu ei, siis ei mitää. Mä luulin, ett mä saan jotai, nii ni ei mitää. Ei ees uutta muanaa. Se vaa sano, ettei ehtiny. Ei siis vaiks ravas joka paikas. hei epist toi tommone. Mutt sitt mä kuulin, ett se mumis jotai tofust – hei, son menos sinne tofukauppaa ja hallii! En tiijä mikä päivä, mutt joku päivä täll viikoll. Mä tiän, ja jos se ei sitt tua mjunuaisii tai jotai nii ni alkaa tapahtuu täss huushollis, meinate. En kyll jää vaa venaa ja oleen kilti. Mä oon mun miälest ollu jo ihan kamalan kilti ainaski mont päivää. Nih kerta! Eikä ees fotoo must, tää on epist. Illanki se vaa duunas jotai omiisa ja lukitti, ois voinu fotaa mua. Ai, ett mä en halunnu. Nii no tota, jos ois vaiks pyytäny kiltist jonku heeku kans? *viatoine ilme* Toi kuva on sitt täält. Hei, toiha o iha mainost, heihhhhhhhhhhhhhhhhhh...

Kliffempaa päivää teill muill *möks*!

-----------------------------------

Vincent, en tod. käynyt kaupassa, jossa olisi ollut kissalle edes jotakin!

Päivän slogan: Jos on pakko, sitten on vaan pakko ja minulla näköjään aina on!

Päivän biisi: Veri vetää itään 

Luettua: Ann Cleeves – Punaista tomua, Shetlandinsaarilla tapahtuu jälleen. Arkeologisilta kaivauksilta löytyy jotakin, kaikkien pitämä muori ammutaan ilmeisesti vahingossa ja nuori arkeologiopiskelija tekee itsemurhan. Perezillä on kädet täynnä ja Stanley pääsee Lontooseen. Ratkaisu on jälleen ylläri, erilainen ja ennalta arvaamaton. Minä pidän tästä, pidän Cleevesin tavasta kuvata saaria ja niiden luontoa, ihmisiä ja erilaista elämää. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa! Lois mcMaster Bujold – Kunnian sirpaleita, melko perinteistä scifiä – vieraita planeettoja, asukkeja, olioita, taisteluja ja se pakollinen romanssi. Kuitenkin tavallista paremmin kirjoitettu, joten kelpaa kepoisaksi matkakirjaksi. Ei aiheuta sen kummoisempia toimenpiteitä kuitenkaan... Suomennettua scifiä kaipaaville ihan ok välipala.

 

KISSIKENKILLÄ VIELÄKIN VAAN – MENOSSA MUKANA PITKÄT KALSARIT JA MAIHARI!

MAANANTAIN MARINAA - EDESSÄ KOKO VIIKKO

 

Tämä on väsynyt, kyllästynyt ja kipeä. Tämä voisi ottaa lomaa ja lähteä puumaksi Jenkkilään ;D Olisi lomaakin jäljellä. Voihan vettu, viikon töissäolo saa ihmisen närkiksi, kipeäksi ja harkitsemaan kaikenlaisia järjellisiä ja järjettömiä tapoja saada itsensä pois tuollaisesta työelämästä. Toisaalta, näen ainakin eläviä ihmisiä – kotona on vain siis se Karvatakamus. Ja toisaalta, ne viikon ainoat sanatkin tulee lausuttua töissä. Ei kyllä kovin monta, mutta sen verran, että puhekyky ei aivan kokonaan ruostu. Prle!

Tänään on pakko käydä Itiksessä. Ai että, jos minä jotain inhoan, niin noita ostoshelvettejä. Mutta kun siis on pakko. Varasin aikaakin asiointiin ihan kokonaista puoli tuntia, yäks. Hyvällä tuurilla saan asiani hoidettua kaappaamalla vain tavarat ja kassan kautta ulos sekä sitten käymään vieraissa eli sikäläiseen ruokakauppaan etsimään erästä tuotetta. Siinähän on taas iloa täksi päiväksi! Hei, Welhotar matkailee ympäri-ämpäri Tsadia, koska matkoja on tälle kuukaudelle vielä jäljellä.

En ole tehnyt mitään viikonloppuna, en ainakaan mitään järkevää tai hyödyllistä. Olen vain makoillut ja lukenut sekä houkutellut unta. Unen kanssa ei ole onnistunut, olen nukkunut vähän ja äärihuonosti. Herään aina kääntyessäni tai muuten vaan liikahtaessani. Tiesittekö, että se on yön aikana aika monta kertaa? Tosi monta, oikeastaan. 

Jotkut tässä lähistöllä ja talossakin ovat viritelleet ne helvetin värilliset valoletkut parvekkeilleen! Jos jotakin voi inhota oikein täpöllä, niin niitä. Juu, on minullakin valot joskus myöhemmin talvella. Semmoiset pienimmät mahdolliset tiplukat, kirkkaat ja tavalliset. Enkä minä pidä niitä päällä koko ajan. Enkä varsinkaan niinä helvetillisinä pyhäpäivinä, joita inhoan maailman eniten.

Nyt muuten voin kertoa, että inhoan vaihteeksi taas kaikkea. Siksi minä menenkin parvekkeelle rauhoittumaan.

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Joohei, tääll ei sitt yhtää mitää. Mami on maannu ja mä oon goisinu. Mitää uut kunno safkaa ei oo tullu, tavallist kissinmuanaa vaa. Mutt oon ollu kilti, mun miälest ainaki. Ja toiki anto just kaakkei ja uutta määkäruakaa, ett ei täss mitää. Se mikä haamitti, ett Poika oli nii vähä aikaa. Tosi tylsä... eikä kukaa käy juttelees mun kaa, siis kukaa muu ko mami vaa. Mäki tahon oman viaraan tai jotai?! Kissiviaraan >o< Ai, toi sano, ett ei käy. Ett mä en osaa olla. Mist se sen muka tiätäis.... nii no joo, jos mä en kert ennenkää oo tullu toimee muitte kans. Meijät on sitt tuamittu, ku me ei kert kumpikaa tulla toimee kenenkää kans. Meijä on pakko asuu vaa kaksistee... aika tylyy, hei! Oli tääll vähä taas kapelii yks päivä, ku mä en suastunu syämää kaakkei jostai syyst ja mami suuttu siit. Heekkuja eikä kelpaa! Just, sitt vähä juastii peräkkäi ja semmost. Tai mami ei siis juassu, mutt mä jolisin ja juaksin. Ja sitt vast menin ja söin ne kaakit. Kiusallaa, meinaa. Kyll toi sen tiäsi, kuha anto taas mennä. On meill välill kliffaaki! Ei oo ketää muut ja me makoillaa toss viärekkäi ja mami paijattaa munt ja mä saan laittaa tassut sen vaiks päähä, jos mä haluun! Se ei pelkää eikä välitä, vaiks vähä tassut ja kynnet lispahtais. On ne lispahtanukki, sill o naarmu kaulas. Eikä se ees suuttunu siit, ko se kert hihvas, ett vahinkoha se. Ja must o fotokii, tsiigatkaa, hei on!!! >o<

 

Kliffaa alkuviikkoo, tuliaisii toivoo mä!

---------------------------------------

Vincent, siis sinulle tuliaisia =O

Päivän slogan: Minä menen. Sitten minä ehkä tulen. Mutta pitäisikö tämän olla sitä, jota muut kutsuvat elämäksi?

Päivän biisi: With a Little Help From My Friends  

Luettua: Robin Cook – Äkkikuolema, argh, olipahan taas Cookia kerrakseen. Jätkähän vain huononee ajan kanssa. Hätäisesti vetäisty kehnohko juoni, jossa paha saa palkkansa. Ei totuudenomaisuuden häivääkään, joitakin fiboja jopa. Eikä pysy oikein koossa, joko editoitu rankalla kädellä tai kaverille annettu sanamäärärajoitus. Tumpputavaraa, hyllyyn takaisin ja äkkiä! Jens Lapidus – Siisti kosto, odotin tältä Stockholm noir 2:lta hyvää jatkoa 1. osaan, ja katit. Muuten ihan ok, mutta tietysti tämäkin kaveri sortuu juoneista tavallisempaan eli sähläämään hyvään tarinaan mukaan Palmen murhan ja suuren salaliiton. Voi mähnä, ei lähestään 1. osan veroinen siitä syystä! Fyi!  Minette Walters – Kameleontin varjo, tästä minä pidin, ei kehno ollenkanas. Juoni toimii hyvin ja syyllinenkin paljastuu vasta lopussa, kuten pitääkin ja on ylläri ainakin osalle... Suositellaan dekkareiden kavereille! Ulla Konttila – Nousevan ahdingon talo, tekstin mukaan pitäisi olla vieroituksessa olevan narkkarin tarina. No joo, hv, enkä tarkoita hyvä veli. Tässä kaveri on syönyt pampuloita ja juonut bisseä parin vuoden ajan vähän liikaa. Ja 4 viikkoa vieroituksessa parantaa kaiken. Arrrrrrrrrrrrgh  - leidi ei ole oikein todellisuushakuinen, tsori vaan. Kannattaisi käydä täällä Malmilla ensin. En suosittele siis.... Jonathan Tropper – Kuinka lähestyä leskimiestä, hömpän tapaista dharmaa. Ei ihan kamala, tässä on hetkensä, mutta niitä on tosi vähän. Muutama aika hyvä juttu sekoiluista ja poikapuolen räimeistä, mutta ei, ei tämäkään toimi. Ei tätäkään voi ottaa vakavasti, ei edes hömppänä, vaikka sinnepäin enempi kaatuukin, suorastaan rämähtää. Kesken hyvä dekkari...

 

JA KISSIKENKILLÄ VAAN EDELLEEN!

MUKA-PÄIVITYS JA SEN ÄKKINÄINEN LOPPU!

Pistin eilen piruuttaan koneen kiinni heti aamupäivällä – ihan piruuttaan. Kas, eipä ole sen kummemmin kommentoitu eikä kaivattu... Mitä tästä voi siis päätellä? No, itse asiassa ei yhtään mitään. Ketutti ja särki niin, että yritin nukkua. Ei onnistunut. Siivosin kursorisesti ja tekelehdin sitä sun tätä. Lueskelin. Alkoi särkeä vielä vaan pahemmin, selkä on tosi pahana. Siis se lihas, joka venähti tuossa pari viikkoa sitten. En saanut nukuttua edes yöllä kunnolla, heräsin vähän väliä asentoa vaihtaessa. Ei hyvä, eikä varsin kivakaan. Mutta sinne prleen Varastolle vaan huomenna pitää! Josko tänään laatisi pienen preivin omisarvikselle, hmph.

Eilen alkoi vetuttaa myös yläkerran naapuri, joka jostain syystä irrottelee kiviseinäporakoneella mieluusti iltapäivisin tai illalla. Tällä kertaa hän aloi irrottelun juuri silloin, kun olin saamassa kiinni Nukkumatin takinliepeestä. Harvemmin olen ollut niin pahalla päällä, kele. Vähällä, etten avannut konetta ja etsinyt ”ääniä”, joita olisi voinut vetää täällä täpöllä. Joku vekkuli ääni olisi varmasti saanut ihmeitä aikaan. Juu, ei naurata. Alkoi melkein itkettää – ajatelkaa itse, pitkän kehnosti nukutun viikon jälkeen olet saamassa ensimmäiset päikkärit; eikö prle ala porakone jurnuttaa ja sitten kiihdyttää! Ja se jatkui ja jatkui ja jatkui. Ihmettelen, mitä hlvettiä siellä oikein aina tehdään =O Argh, olin valmis kiljumaan. Menin toki heti tupakalle vastineeksi moisesta käytöksestä. Toinen naapuri alkoi oksennella kovaan ääneen (ilm. seinän takana), joko kännissä tai rapulassa -> saa kyllä myötätuntoni, mutta silti alkoi varsin vetuttaa tuokin. Mietin, pitäisikö itsekin alkaa juoda täpöllä ja tajusin, että olen ollut kunnon sihneessä viimeksi joskus alkuvuodesta. Olisikin siis jo aika, eikö? Taidan vetää kunnon kännit.  Viinan puutetta kaikki nämä minun särkyni, prle. Sitten voitte taas ojentaa ja jaanata asiasta, jos/kun huvittaa, paheksua ja muuta mukavaa. Tosin voisin kaivella nuita laillisia huimeitakin tuolta esille siinä tarkoituksessa, jolloin kellään ei tietenkään olisi pahaa sanaa sanottavana. Viina on hyvää – sitä kannattaa juoda! Suosittelen lämpimästi.

Ai niin, koneen yksi näppäinkin hirtti kiinni. Teknisesti lahjakas Welhotar (eikä taaskaan naureskella siellä!) korjasi senkin ihan itse pitkillä kynsillään ja räpeltämällä. Hyvä minä! Kaikenlaista minä saankin aikaiseksi... sekä hyvässä että pahassa, vahingossa tai oikein yrittämällä. Siitäkin sai kyllä kunnon ketutuksen aikaiseksi, kun alkoi miettiä, mitä kaikkea pitäisi hankkia. En minä halua hankkia mitään, jollei ole pakko!

Josta tulikin mieleen, että tosiaan on etsittävä pitkät kalsarit käyttöön. Kylmä yllättää takson odottelijan varmaan jo huomisaamuna, selkäkään ei pidä kylmästä. Ai niin, mutta eihän sillä ole väliä. Jokainen lekuri nimittäin on huomautellut, että ”tuo fibro, niiiiiin, kipukynnyshän siinä laskee”. Ihan kuin se jokaisella laskisi. Ei muuten ole laskenut. Viimeksi kun kylkiluu murtui, en ollut päivääkään sairiksella. Ihan piruuttaan sekin. Kun sille ei voi tehdä mitään, miksi edes mennä lekurille kuulemaan sama asia, jonka jo tietää. Pahempi juttu, että edes hankin tuon fibro-diagnoosin! Luulin, että se auttaisi eräiden asioiden perillemenoon. Ei, siitä ei ole ollut mitään muuta kuin haittaa kaikissa asioinneissa terveydenhuoltoon päin. Perkele! Joku olisi voinut varoittaa etukäteen...

Minä menen kohta sänkyyn lukemaan lisää. Enkä tee tänään mitään, mitä ei ole pakko tehdä, kele. Kiroilen vaan näitä särkyjäni ja yritän olla mahdollisimman hiljaa *manailee*.

--------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrmenta, kissikavrut! Hei joo, me ollaa nyt jo iha väleiss ton mamin kaa, vaiks niit heekkui ei niinku iha hirveest oo näkyny. Tavismuanii vaa, mutt semmosii hyvei niitä. Näin mä, ett se oli ostanu kuiteski donarii tonne jömmaa. Ett jos joku päivä ees jotai. Muute mä goisin ton viäress ihan sänkyss koko eilise päivä. Vaiks ei se taaskaa pysyny paikallaa. Sill oli jotai duunaamist koko aika. Imureeraskii, mä meninkii sitt basee. Siält oli pakko taas tulla vegs, ku se pisti sen murinakonee päälle. Tiätteks, se on aikas pelottava kone! Yks kerta siäl oli paljo jotai pyykkii *nolo virn* ja se hyppi! Iha tosi, tuli pois paikaltaa niinku ja piti hirmust mekkalaa ja mami huus mulle, ihan niinku sois ollu mun vika. Tylsää mull on vähä ollu, siks mä herätin tonki mun kaa oleen. Sain sitt hampulikaakkei, en mitää muut. Se ei oo ostanu mull ees kalkonii, ku mä kert jätin sen pari kertaa syämättä. Epist tommone! Eiks sitä ois voinu joteski säilöö tai jotai niinku? Eilekii se söi vaa jotai vihanneksei, mull ei mitää oikeet muanaa... Mutt on niinku jätetty heitteill – ainaski melkee.

Kliffaa söndaagii vaa taas kaikill, toivottavast teill on kivempaa.

Vincent, älä valita!

 

NYT EI HUVITA ENÄÄ – NUKAHDIN JA NÄIN UNTA. Olin luistelemassa W:n ja Belgarionin kanssa, meillä oli mukavaa. Minä menen takaisin kolmen täkkini alle, otan lisäunta vaikka väkisin, perkele!

 

 

 

MITÄÄNSANOMATONTA LAUVANTAIJOLLOTUSTA JA -MÄRINÄÄ

Jahas, että niinkuin kotihommia, juu. Tuli päivitettyä selainta, tehtyä vähän sitä sun tätä muutenkin tässä koneella (Belgarionin valvonnassa on niiiiiiin turvallista, virn). Että se siitä luppoilusta ja rauhasta. Ei muuten, mutta en tajunnut, että Operasta on tullut uusikin versio *köh*, jo joitakin kuukausia sitten. Ihmettelinkin vähän, kun jotkut sivut tökkivät oudosti. Eivä töki enää. Samalla hoitelin pois muutaman muunkin päivityksen ja semmoista. Belgarion vielä tarkisti, että kaikki on ok ,D Äiteen jäljiltä nääs ei koskaan voi olla varma, mitä kone on syönyt.

 Kirjastosta irtosikin yllättäen metri uutuuksia, ei paha, ei. Laskeskelin, että kulutan viikoittain varausmaksuina yhden about divarikirjan hinnan – no, en minä kuitenkaan saisi niitä kirjoja mihinkään mahtumaan ja tarvitsee se kirjastotoimikin varoja. Tiesittekö, että Keravan kirjasto jo on anellut lahjoituksia  – kaikki kelpaa, varsinkin uutuudet, kertoi raatio ja tuo linkki vie lehden sivuille, jossa asiasta lisää. Että sinne vaan, sitten, jos on ylimääräisiä opuksia. Ei, en minä! En ainakaan juuri nyt, en *halaa kirjoja*. Taidankin lanseerata sen kestovammakon lisäksi uuden termin – kirjanhalaaja. Tehän tiedätte puunhalaajat; tulee hyvä ja freesi olo, kun halailee puita. No, en minä noita kälyisiä ruppanoita tuohon pihalle lähde halailemaan, hulluksihan ne luulevat. Voin kotona halailla kirjahyllyjä ihan tarpeeksi ;D Ai kun hyvä ideo, tämä tykkää nyt.  Minähän nukunkin aina vähintään yhden kirjan kanssa. Uusin intiaaninimeni on siis Nukkuu Kirjojen Kanssa!

Roudausreissukin sujui kepoisasti. SS-kauppa eli Risma on uusittu ja on entistä epämiellyttävämpi. Tosin kalatiski on isompi, mutta paremmalta se EI näytä. Valmiita fisuja siis enimmäkseen ja hiukan epäilyttävän näköisiä tuoreita. Vieressä vielä pakattuja muoviin ja lisämuoviin, argh. Lisäksi hyllyvälejä on kavennettu muualla, mutta ei vihannespuolella, eikä pakkasaltailla - outoa! En pitänyt ja aiomme käydä siellä vain silloin, kun on pakottava tarve saada jotakin... Ei kiva! Kuitenkin taas tuli hankittua viikon appeet. Belgarion vähän murisi, painavia kasseja nääs. No, kun potutkin maksoivat Liiterissä 0,09/kg oli pakko ottaa jokunen. Kukkakaaleja  2 kpl 1 rahalla ja sehän oli meikäläiselle vain ilo ostaa pariksi päiväksi sitäkin apetta. Niin ja niitä päirinöitäkin oli, taas ostin tsilon mussutettavaksi – oikeita olivat, testasin jo eilen, jeee. Hyvin löytyi kahdesta eri tsioskista vihannespuolta, Rismasta tomangeja ja Liiteristä loput. Ainakin alkuviikon pärjää tuoretavaralla. Ja sitten puuttui vähän perustarpeita, painavia sellaisia. Tarjosin sitten Pojalle thai-tai-kalakeittoa, kirsipirogasta, kanelikohuked ja kunnon Serkkujen eväspussukan mukaan. Jo vain oli opiskelija ihan tyytyväinen, vei vielä ison kassillisen kierrätyslasia mennessään keräykseen *huoh*. Kiitosta taas, Belga!

Omisarvis ei sitten eilen soittanut, vaikka soittoaika oli varattuna klo 12.05. Odotin klo 12.17 asti ja lähdin tupakalle. Ei, ei sinäkään aikana ollut tullut yhtään puhelua. Joten oletan, että hän ei välittänyt soittaa (ei näe siihen aihetta) tai ei ole ehtinyt / saanut viestiä / katsonut puhelinvarauksiaan. Perkele, minä lähetän sähköpostia. Jostain syystä ne hän on aina lukenut ja myös vastannut (ja minulle jää todistuskappale...). Minä en jaksa tuota välttelyä ja vähättelyä koipien osalta, jota hän harrastaa. Itse asiassa tajusin vasta viikolla, että kyse voi olla hierarkiapelosta; aikaisemman diagnoosin tehnyt fysiatri pitää omaa sivuvastaanottoa samalla lääkäriasemalla. Eri toimipisteessä tosin, mutta varmaan ovat tietoisia toisistaan. Ja jos vanhat merkit pätevät, ei yleislääkäri hyvin helposti lähde etsimään vikaa tai virhettä erikoislääkärin tekemästä diagnoosista. Diagnoosista, joka siis minusta oli vain tuuleen heitetty juttu, kun typerys ei muuta keksinyt. Minä muutenkin vihaan sitä ihmistä yli kaiken, argh. Tiedättehän, näitä sairaalan erikoislääkäreitä, jotka ovat 3 – 4 päivää töissä kaupungin omistamassa sairaalassa, ottavan päivässä vastaan korkeintaan 8 asiakasta ja pitävät sitten yhtä tai useampaa yksityisvastaanottoa  muuna aikana rahanhimossaan! Minusta se on täysin moraalitonta. Varsinkin kun samat tyypit sanovat sairaalan vastaanotolla, että seuraava aika on esim. 2 kk:n päästä, mutta yksityisellä vastaanotollani olisi tilaa jo ensi viikolla... Vettu ja viikuna! Minusta tuollaisen voisi suoraan kieltää!

Josta pääsenkin kertomaan, että koipeni ovat taas äärikipeät, seiniä pitkin mennään. Kivut ja jäykkyys ovat seurana, kun ei muutakaan ole =I  Eilinen oli taas liikaa, niinhän se on aina. Odottelen tässä mömelöiden vaikutusta, sain nukuttua ehkä pari tuntia kaikkinensa. Jospa saisi vähän uusiounta myöhemmin aamulla. Just, nukuin vähäsen ja heräsin taas itkien.

Tänään ohjelmassa luettavaa ja ehkä jotain kirjoitettavaa. Muuten kotihommia, siivousta ja pyykkäystä. Ruuan kanssa sohrausta ja kunnon apehdintaa tyyliin isot kattilat ja laakea purtilo ,D Ai niin, lupasivat viileämpää keliä ensi viikoksi; täytyy kaivella kaappeja siihen malliin jo valmiiksi eli kääntää pari pinoa, että löytyisi jotakin uutta vaatetta!

Malmilla ei erityistä, yllättävän moni valvoo öitä kanssani – valot ovat päällä aina samoissa huusholleissa näin aamuyöstä. Syitä en lähde kyselemään, koska en halua kuulla vastauksia. 

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, tiätteks, mä söin eile kilii! Juu, siis ton kalasopas oli fisuu, niinku vissii kalasopas on. Nii ni siin on ain niit haisupurveleit ja kilii kans. Nyt mä hiffasin, ett ku siälä kerta on fisuliinii, nii ni toi voi antaa mulle sitä suaraa sopastkii. Ja sehä anto ja naureskeli, ett mä en söis muka, ku siin on niit kaikkii lisäaineksii. Mutt mähä söin, pummin viäl lisääki. Eikä menny ees masu sekasi, hyvää oli. *tsihih* Mami petty pahasti! Nyt se joutuu antaa mulle kaikist sen ruuistkii osan. Soijaa en viäl syä, enkä sitä valkost höttöö. Mutt muu kyll uppoo, oviilit ja kaikk, miksei sitt kilikii, nih kerta. Sitt Poika toi kaikkii ruakii ja hirmuse kasa muit taravoi =o Mihi me kaikkee tarvitaa? Ai, ett niinku... juu, ollaa hiljaa. Toi alko puhuu pyykkäämisest ja kaffest ja semmosest, mist ei oo niin väliks just nyt mainostella. Mä olin kauhee pettyny, ku Poika oliki nii vähä aikaa meil. Menin meinaa sen fisun jälkee ottaa snadit tirsat basee, nii ni se oliki jo lähdös >o< *snif* Tulis ny vähä pidemmäks aikaa taas joskus... Ai nii, mami otti taas foto munst. Mä en oo täss edukkaa näköne – siin on mun pylly, iiiiiik. Toi vaa sano, ett ku mä kerta oon toiselt nimelt Karvatakamus, ni täss kaikki sitt näkee sen. Hei, mä en taho, ett kaikki tsiigaa sitä, enkä. Ai ett en voi estää, noi ei sitt. Ei se nyt nii karmee iso oo, mamill on paaaaljo isompi!

 

Kliffaa viikendii kaikill kissinkoill ja paljo heekkui kans!

-------------------------------------------- 

Vincent, eiköhän jokainen kissa saa välillä herkkujakin.

Päivän slogan: Minulla on ikävä asioita, joita en osaa edes kunnolla nimetä.

Päivän biisi: Mä jäin kii 

Luettua: Taas lisää sarjakuvaa sekä pari lehteä. Lisäksi yksi oma kirja, ennen kuin sain kirjaston tarjoomukset kotoon ,D Eli ei mitään kummempaa kerrottavaa, kirjakin on arvioitu vähän aikaa sitten täällä.

KISSIKENKÄT KOTONA - POLKA SÄNKYSSÄ =b 

MÄRINÄÄ OIKEIN KIRJOITUKSESTA JA MUUTA SOPERTELUA

Lopultakin tämä viikko päättyy! Olen odottanut jo monta päivää, ainakin neljä – ihan totta. Olen väsynyt, kipeä ja uuvuksissa (se on eri asia!). Nyt edessä kaksi ns. vapaata päivää *phuuuuh*, joille olen kerännyt kotihommia ja rästikirjoitettavaa. Että ei ole vapaa-ajan onkelmia meikäläisellä. Ei ole koskaan ollutkaan! Siis hei, nyt tajusin – tuo on ainut ongelma, jota ei todellakaan ole ollut, ainut!!! *vaisu jihhaa*

Mutta mikä vaihteeksi ketuttaa, tämän talon väki. Aijjumankauta, kun en saanut repäistyä mukaani kutsua Syys talkoisiin! Yhdys sana vihreitä, väärin kirjoitettuja sanoja, vääriä lyhenteitä. Miten kaikki tuo mahtuu muutamaan riviin? Karmeeta kattoo, uskotteko. Siis ei millään pahalla, mutta... Aioin tosiaan ottaa sen tullessani tuosta alaovelta ja tehdä uuden tilalle. Pahus, seinänaapuri tuli samalla ovenavauksella sisään – en kehdannut. Jos se olisi ollut tuo toinen naapuri, ei hätiä, mutta kun ei. Argh, fontista ja taitosta en uskalla puhua mitään. Sitä ei nimittäin ollut. Ymmärrän kyllä, että kaikilta ei voi vaatia kaikkea jne. Mutta kun. Se vaan pisti taas silmään ainakin meikäläisellä niiiiiiiiiiin pahasti. En tietenkään muutenkaan osallistu ao. rientoihin, en varsinkaan, kun tarjolla on grilli makkaraa ja limonaadia ,D Kai minun on mentävä seuraavaan kokoukseen ja puhuttava parista asiasta; tavaroiden kierrätyksen järjestämisestä taloyhtiön sisällä (vaikka yhdessä kahden naapuritalon kanssa) sekä nuista tietotteista ja niiden tekemisestä. Varmaa nimittäin on, että seuraavassa talomiitissä puhutaan parveketupakoinnista *muahahahaaaaaaah*! Welhottaren vastaiskun on siis oltava näyttävämpi.

Sanotaan nyt tässä vielä erikseen, että en halua aliarvioida tuon tiedotteen tekijää. Hän varmasti teki sen, minkä pystyi ja osasi. Tiedän, että tekisin paremman. Osaan käyttää kieltä oikein, vaikka täällä blogissa kirjoitankin juuri siten kuin itse haluan! Nih kerta...

Jahas, tänään roudausilta. Belgarion lupautui kauniisti mukaan, ziitosta taas. Kirjoja oli 10 varauksissa... täytyy käydä hyllyn kautta. Juu, on minulla luettavaa, mutta kaipaan välillä muutakin. Ja näissäkin varauksissa on sellainen pieni vaara, että saan taas päähäni kirjoittaa jotakin, auts. Ai niin – lupasinkin viedä kirjastoon mainoksia. Hjuu – muistilistalle siis! Rismankin pitäisi nyt toimia täpöllä, paras olisi. Minulla on sinne nimittäin asiaa, painavaa asiaa. Puuttuu joitakin tarpeita, pakkorako noutaa niitä sieltä. Ja sitten Liiterin kautta kotoon. Belgarionille tarjolla thai-tai-kalakeittoa ja kirsipirogasta, sanoi sen kelpaavan oikein hyvin.

Varastolla on sellaista kiireen poikasta. Välillä ehdin vähän luppoilla, sitten taas ilmestyy pieni suma. Ihan rauhassa ei voi keskittyä mihinkään omaan. Varsinkin kun olen tottunut istumaan ovi avoinna – ikäänkuin näkyvillä. Sinne jäi puoli pumaskaa heti aamuksi tekemistä, jömma siis. Hullu-Polga, nyt se jo jömmaa töitäänkin ;D Lussaa olisi kellikortilla reippaat neljä tuntia, en vain tiedä milloin ja missä sen käyttää. Jos sitä nyt enää maanantaina onkaan, en tiedä onko taas tasausviikonloppu. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin käydä Itiksessä ja Hakiksessa, Yrjöllä ja Vii Voanissa – ihan pakkorako niillekin nimittäin. Viimeiset shampootipat ovat menossa, dödökin alkaa olla loppu. Lisäksi on hirveä tofuhinku! Sellaisen kunnollisen tofuwokin himo iski eilen, eipä ollut mistä laatia. Tein jotakin omalaatuista sörsseliä sitten vielä melkein tuoreista vihanneksista ja raejuuston jämistä. Söihän tuota, kun mupelsin vielä viimeisen päärynän, se oli nippa-nappa hengissä. *huokaus* Tahtoo lisää!

Sairauksia näyttää sitten olevan liikkeellä runsaasti joka puolella: töissä eka possuflunssa saapunut takaisin töihin, toinen kaveri keuhkokuumeessa eikä Blogistaniakaan näytä säästyvän tautipasiliskoilta! Tervehtymistä vaan kaikille, kenelle mistäkin taudista tahi vammasta (paitsi meille kestovammakoille – hei, eikö ollutkin hieno sana, keksin sen juuri äsken ihan itse!) *pushalit*.

Hrrrrrrrrrrr - ulkona on muuten kylmä!

------------------------------------------- 

Purrrrrrrrrrve, kavrut! Melkee ollaa jo kunno väleis mamin kaa, siis melkee. Ihan ei, olin jo sen viakus, mutt en viäl goisinu. Kyll se paijatti ja sillee. Mutt mua vähä kyll hävettää, se pesi nimittäi viäl vaa sänkypyykkii eilenkii. Sitä meinaa tulee sitt aikastas paljo, huh. Muute mä sain makaa sänkyll, ei toi siihe mitää sanonu. Jotai vaa, ett jos tapahtuu jotai kummallist, joku lähtee... tarkottikoha se, ett se meinaa mennä johkii? *ude* Onneks Poika tulee taas tänää ja se aina tua mulle jotai, mmmmmmm. Ihana Poika! Ja Pojan Reppu ja Miniläppäri – mä pakastan niitä, hurrrrrrrjasti viälä. Ja sitt toi lupas sille jotai fisujudekaa, seki viälä >o< Mä melkee veikkaan, ett kissinpäivät... toivon ainaskii. Ja mein möhkökii sai fotoi aikaseks, hei se sai. Ei ois muute uskonu, mutt täss mä vaan oon. Hei kaikki, hei! Tulkaa tsiigaa, mä oon täälä pitkäst aikaa. Mami sano, ett mä oon pahiksen näköne =o Emmä oo, enkä. Mä oon kiltti ja nätti ja vaiks mitä semmost pots...pois...positiivist, niinku.

 

Kliffaa viikendi alkuu niinku kaikill – pitäkää te jöötä siälä himass!

----------------------------------------

Vincent, ei olisi ollut syytä tuohon viimeiseen ehdotukseen...

Päivän slogan: Jos joku tällä iällä ja vanhempanakin vielä löytää rakastetun, voin vain ihmetellä =O Ja jotta edes toivoa olisi, tässä viikonlopuksi tehtävä teille kaikille: tuunaa oma majavasi *tsihihihih*!

Päivän biisi: Sitähän se kaikki on

Luettua: Ulrika Kärnborg – Myrrha, enimmäkseen 1800-luvun lopulle sijoittuva romaani naisesta ja hänen rakastajastaan, kielletystä ja poikkeuksellisesta rakkaudesta sekä vähän muustakin. Melkoisen luettava, itse asiassa erittäinkin. Mielenkiintoista tapainkuvausta, seksuaalisuuden aspekteja ja silkkaa erotiikkaa – tosin vähän viktoriaanisessa muodossa. Minä kuulkaas hämmästyksekseni pidin tästä aika paljon, yllättäen ja suosittelen kavereille kans! Ei ihan turha opus, vaikka tämä selitys kuulostaa varmaan tosi kankealta. Kirja on hyvin kirjoitettu, aistikas, todenoloinen kertomus suhteista ja elämästä sellaisena kuin sen tuolloin voi aavistaa olleen. Ei nyt mikään superkirja, mutta mukava tuttavuus!

KISSIKENKILLÄ VIELÄ VAAN!

TUNNUSTAN ÄLÄHTÄNEENI!

Prle, kestihän sitä pari päivää. Siis sellaista normieloa, melkein normia siis. Ja vetut. Vinski heittäytyi taas hienohelmaksi eikä voinut pissiä laatikkoon, kun minä istuin siinä vieressä ja kakit olivat vielä paikallaan. Kun aapailin jotakin tapahtuvaksi, oli jo liian myöhäistä – prleen munaton kolli kusta sojotti keskellä tyynykutveikkoa – kivat vaan teillekin. Eilinen oli siis sängyn riisunta ja puenta- sekä pyykkipäivä. Kissi viettää vapaaehtoisesti aikaansa basessa, tietäen minun ilmeeni ja tunteeni. Onnekseen, sanoisin...

Ajattelinkin laittaa ilmoituksen: Annetaan – Kiltti pieni Polgara uuteen hyvään kotiin. Ei sovi kissan kanssa samaan huusholliin, joten luovutaan siitä ilmaiseksi. Vähäsanainen, vähäruokainen, ollut käytössä, muuten uutta vastaava. Pientä remonttia voisi tarvita... Tekee työtä ruokansa eteen, jos ei kieltäydy, houkuttelu auttaa. Koulutettu ja kasvatettu, sisäsiisti! Ainoa pahe kirjat ja omituinen kälätys ja pahantuulisuus toisinaan – tästä voi kuitenkin yrittää oppia pois. Nyt siis Polgara kenen tahansa kotiin, vaikka vain kokeeksi *tää olin mä, Vinski*!!!!

Varastolla taas piti muka olla jossain miitissä eilen aamupäivällä. No, sainhan minä kutsun, mutta se oli muotoiltu sellaiseksi, että se koskisi vain ns. terävää päätä eli ei meitä rottia laisinkanas. Tyytyväisenä siihen aikaan lähdin käymään Serkuissa ja palasin sitten evästämään. Virheliike, työkaveri kertoi. Olivat etsineet minua kyllä, kyse oli vain 5 min aikapoimusta. No, huuhaata siellä oli tarjottu, ”pyritään saamaan myös rotille palkankorotus” –tyyliin, saahan sitä pyrkiä ihan mihin haluaa. On sitä pyritty kummempiinkin paikkoihin, sano. Mitään en ainakaan menettänyt. Upo ei kysellyt mitään. Jos kysyy, kerron rehellisesti, että minä luin sen siten kuin luin -> minua ei kaivata.

Serkut tarjosivat jälleen parastaan eli vanhat appeet, uutuutena kanelikohuked, jota piti ottaa maistiaisiksi. Jäin taas juoruamaan. Juu, oli vakiasiakasta kaivattu ,D Hyvä niin, alennusta ei tullut, mutta taas oli joidenkin saladojen hintaa nostettu, vastaavasti juuston hinta oli alempi =O Merkillistä tämä hintapolitiikka siellä. No, edukasta se oli silti ja varsinkin mukavaa. Minä tykkään siitä kaupasta! Vinksuna, että siellä oli taas mm. tiramisu- ja suklaamanteleita – jos joku vaikka pitäisi semmoisista kummista tavaroista?!

Oli tuo syyspäiväntasaus, josta ei mitään sen kummempaa. Kiva vaan, että tulee pimeä. Pimeässä on kivempi olla pimeämpi. Niin, minä haluaisin sitten myös sellaisen maailmanlaajuisen palkantasauspäivän, jolloin palkka jaettaisiin tasan kaikille – ympäri maapallon. Ihan totta! Voisiko joku viisas laskea, mitä sierainpari saisi rahaa sinä päivänä? En nyt viitsi vaivata Belgarionia asialla, jos kukaan ei vastaa, kysyn häneltä viikonloppuna. Minusta se olisi mielenkiintoista...

Eilen alkoi myös se viikon pahin väsymys ja ketutus sekä säryt nousta sinne sfääreihin asti. Siis ne vain pahenevat tänään ja huomenna, huomisilta on kaikkein pahin. Roudauksen jälkeen nimittäin olen aivan poikki. Onneksi tarjolla on taas varauksia, ainakin jokunen HelMetin mukaan. Pitäisi ja pitäisi, pitäisi käydä Itiksessä, ehkä jo tänään. Pitäisi ja pitäisi, kirjoittaakin, luultavasti ei tänään... Eipä kuulkaas huvita! Ketuttaa. Herätessä sattui ja särki, en päässyt kunnolla kävelemään.

Kuljetukset ovat toimineet kohtuullisesti, eivät hyvin, mutta siis kohtuullisesti – hiinä-ja-hiinä ettei pääse valittamaan. Mutta jumalauta tämä ihmisten välinpitämättömyys täällä talossa; fillarit ja autot ovat tuossa tien tukkeena niin, että hätinään kävellen pääsee ohi saati sitten invataksolla. Ei perkele, olisi kirveellä töitä! Ei, ei ole mitään kuormausta tai lastausta menossa, ei ole invalappua tms., ei myöskään huoltoyhtiön lappua – joku vieras tai asukas on vaan niin veetun laiska. Minä en nimittäin kunnolla enää pysty loppuviikosta kävelemään edes tuolta toisesta päästä asti ovelle, eilenkin jo horjuin väkisin kotoon. Ja jalkoja sattui niin, että itku silmässä kiroilin niitä *mietti avainten käyttöä autojen kylkiin*.

Argh, luuletteko te, että jokin päivä, saati sitten koko viikko muka menisi ns. kivasti? Turha toivo, en minä jätä teitä ilman väninää ja marmatusta, en taatusti. Minkä pidän, sen lupaan =E

----------------------------------

Purve, kameraden! Mä-mä-mä taidan nyt pelkää iha vähä. Toi käy vähä vihasena, siis se ei huuda, ei rähjää eikä mitää semmost. Se on vaa kylmä ku kurkku, tiätteks. Niinku iha ilmeetöine. Eikä päästäny mua tekee mitää jänskää eile. Anto se kaikkee ruakaa, hei sain muute fisuuki ja semmost. Mutt silti nyt kuulkaas tuntuu iha vähä pahalt. Pitiks mun taas unhottaa se, ett sinne sänkyy ei saa mennä...*snif*. Se pyys mua jo kerra sänkyyki, mutt mä sillo just goisin nii ni sitt se ei enää pyytäny. Mä en oikee ny tiädä, mitä mä voisin tehdä. Kyll mä tahon olla sen kavru, vaiks mä duunasinki ton antoilmotuksen jo tonne. Kuka must hei pitää hualt??? Miss on Poika??? Mä en tiädä sen känninumeroo >o< Nyt alko hei tosissaa hualestuttaa. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihhhhhhhhhhhhhhhhhhh! Tota, tollase kuvankii se jostai haalinu, joo, tualt >o< *pus*

Tota, mä nyt vähä oottele täss...

---------------------------------------

Vincent, siinähän petailet ihan rauhassa vaan omia juttujasi!

Päivän slogan: Kuseva kissa sängyssä on kuin veemäinen pomo työpaikalla – tosin pomon jättämiä jälkiä ei yleensä voi pestä pois.

Päivän biisi: Cool Cat

Luettua: William S. Burrourghs – Kuolleitten katujen paikka. Nyt taas niin häröä ja hulvatonta menoa ja sekoilua, että tämä tykkää kovastikin. Suosittelen omituisten nistimenojen, seksi-iloittelujen – tosi omituisten – sekä kaiken muunkin oudon materiaalin ystäville. Lue, et pety ;D Ja sitten vähän sarjakuvia lisää. Niin ja vähän tuli nettailtuakin oudoilla sivuilla pitkästä aikaa (tämä tarkoittaa vain sitä, että kirjat ovat vähissä!).

KISSIKENKÄT VAAN KOIPISIIN, PRLE!

KÄLYINEN KESKIVIIKKO TIISTAIN HERKKUMÄSSYJEN JÄLKEEN

Herkkuja niin, ettei koivet kestä... Varastolla siis! Oi aikoja, voi. Oli ihan pakko syödä kaikkea makeaa ja mömellystä, mitä tarjolla oli. Jäks, vieläkin on vähän öklö olo. Mutta eihän sitä voi kieltäytyä, jos kerta tarjotaan. Eihän? *retorinen kysymys, tietysti* Oli synttärin jälkimeininkiä, nimppareita sekä yllärinaimiaiset – kaikkea samana päivänä ,D Kyllä siinä kelpasi töitäkin sitten vääntää, onneksi tuollaista ei todellakaan ole joka päivä, urps ja pörps. Siinä herkkueväksenikin kalpenivat kummasti. Onneksi on samaa evästä tänäänkin, toivottavasti enää ei ole mitään jämiä jäljellä niistä makeista appeista, fyi. Taidankin käydä tänään Serkuissa, ihan vaan moikkaamassa *viatoinen ilme*.

Upo tuntuu ottavan päällikkyytensä oikein vakavasti, erinäisistä meileistä päätellen. No, uusi luuta lakaisee aikansa. Ehkä saa sitten jotakin aikaankin, ainakin työnjaossa ym. asioissa, jotka ovat olleet vähän hankalia siellä härrojen puolella. Minuahan asia ei siis koske mitenkään, koira tekee mitä koiran on tehtävä! Helpottaisi vain omiakin hommia, jos muiden asiat sujuisivat sutjakammin ja vähemmällä puljaamisella ees-taas.

Työkaverin kissi sai siis Vinskin raksut – vielä ei ole tieoa, kelpasivatko ne. Lupaan rapota asiasta. Vinski näyttää nyt hyvin tyytyväiseltä itseensä ja uusiin, kalliimpiin raksuihin... Selkeästi seuraavana on vuorossa tuoreen ruuan saanti, hittolainen. Pakkasessa on vain pieni biitti fisua, kai se on illalla otettava käsittelyyn. Eihän sitä nyt pientä kissiraukkaa ilman tuoretta muonaa, eihän? Paitsi että se prle melkein jo kusaisi sänkyyn; kun ei voi mennä kuselle, jos  laatikkoa ei ole putsittu  - ja minä vielä kylppärissä, kele. Arvatkaas, tuliko ns. lentävä lähtö ja rumia sanoja sateli, täh, grrr?

Jahah, mitäs muuta? Ei tod. yhtään mitään. Eilinen ilta meni ihan hänekseen pakkoruiskun jälkeen. Haahuillen ja mietiskellen *valehtelee taas kirkkain silmin* -> siis lukien ja makoillen. Ahdoin taas päärynää kitaani, lisäksi oli pakko vetää yksi tomangi seuraksi, sekin raukka oli kuihtumassa pois. Prle, kun vihannekset eivät voi kestää sitä viikkoa tuossa! Ei minulla ole varaa käyttää matkoja kahteen kauppareissuun viikon aikana, ei millään. No, syödään alkuviikko sitten tuoretta ja loppuviikko porganoita sun muuta kestävämpää taravaa, ei tässä muuta voi. Pakkasessakin on pari pussia jotain vihannesta, thai-tai-kalaa varten. Taitaa olla loppuviikon evästä se.

Minulla ei ole mitään räävitöntäkään kerrottavaa edes. Voi tätä blogin surkeutta ja mitättömyyttä! En viitsi kuin kirjata sen, että tiistaina koipia särkee jo huomattavasti enemmän ja nilkkojen tiettyihin kohtiin alkaa tulla lisää turvotusta. Malleolit aristavat jo pahasti. Lisäksi toisen koiven jalkapöytä on kipeä, astuin taas jotenkin vinoon ja heti juilahti. Prle! Omisarviksen soittoaika on vasta perstaina – aikaisemmaksi ei saanut aikaa. Just, silloin olenkin pahimmillani. Voin olla jo niin pahalla päällä, että joko raivoan tai en puhu mitään. En tiedä vielä. Väsymys on rankkaa, en ole taaskaan saanut nukuttua kunnolla. Vain pätkiä, aika lyhyitä pätkiä vieläpä. Ja herätessä vasta olinkin kipeä, lonkka ja käsi kun eivät tykkää öistä yhtään.

Oudon lämmintä ulkona – Malmilla edelleen rauhallista =O

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mamiiiiiiih, määkäruaka unohtu. Hei, siis se alko skrivaa ja mä en saanu mun muanaa viälä. Vaa pari hampulikaakkii. Kalkonii ei oo näkyny aikoihi eikä muutkaa heekkuu. Hei, mä en siis tajuu. Jos toi ei syä sitä, kyll mä varmaa taas jo voisin syädä. Ett vois niinku jotai ees tuada kaupast, hei, jotai ees. Ku mä en syä juustoo, mä tahon sitt fisuliinii. Eiks sitä vois muka laittaa leivän pääll? Mun miälest hyvin ja mulle kans, ilma leipää niinku? Ai ett katotaa, just joo, aina meill katotaa ekaks pari päivää ja sitt mä saatan saadakki jotai heekkuu. Ikinä saa heti ku pyytää. Taas toi syä niit feikkipiffei, ett mua ottaa kaalii neki. Hyvän näkösii piffei, mutt ei oo oikeit. Haisustki sen jo hiffaa... ja sitt toi torppas mulle murun ja mä melkee söin sen, älysin sitt räkäst sen ulos. En syä! Ja sitt se tarjos rajejuustoo – en syä! Määkäruakaa.... nonnih, nyt se pungertaa tonne ja mä meen safkaa. Lopultakii se hiffas. Sen pitäs nimittäi aamul heti ku se on safkannu nii ni antaa mulle mun safkat. Sillee se ois niinku kaikist redimpää, meinaa. Eikä taaskaa fotoi, ärtsyy... lupas se, ett joku päivä, ku mäki oon sill tuulell. Tarttee myäntää, ett mä en oo ite kyll nyt halunnukkaa fotoihi *nolo virn* >o< Toi kuva on täält.

 

Kliffaa keskell viikkoo olevaa päivää, hei!

----------------------------------------

Vincent, kronkeli mikä kronkeli - prhanan pissiliisi!

Päivän slogan: Jos lopettaisin miettimisen ja jahkailun sekä suunnittelun, ehkä voisin vain elää. Mutta millaista elämää, miten se edes olisi mahdollista?

Päivän biisi: It’s Already Wednesday

Luettua: Iso pino sarjakuvia, myöhemmin näistäkin lisää kunhan saan eriteltyä ja järjesteltyä vähän ,D Pari erihauskaa uutuutta kyllä, tai en itse ainakaan ole aikaisemmin törmännyt. Lisäksi vanhoja tuttuja... lisääkin on vielä odottamassa! Mukavaa vaihtelua välillä, leppoisaa siis, tosin vähän paineita taas tuli ängettyä itsellensä, äääh. Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot – Pjongjangin akvaariot, 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa. No niin ja nimi kertookin kaiken... en epäile todenperäisyyttä, mutta kyllä tämä hieman värittynyttä on silti, kuten kirjassa myönnetäänkin, tietyistä syistä... Linkistä lisää, etten turhaan arvioi omaperäisen sävyttyneesti *grauh*.

KISSIKENKILLÄ KELILLÄ KUIN KELILLÄ – TOISTAISEKSI!

EDESSÄ TINKIMÄTÖN TIISTAI

Just, täyttä laukkaa Varastolla, Polgara! (Niitä hevoskirjoja, juu nou?!) Onneksi ei ollut ihan hirveää ruuhkaa, jokunen oli jömmannut paperinsa ja toi niitä vasta iltapäivällä. Upo oli viime viikon pois, joten ei ollut hirveitä voinutkaan tapahtua... Eli sain pöydän suht tyhjäksi, jopa vähän ylimääräistä hommaa tehtyä jne. Ihan hyvä siis. Tosin huomasin, että tietyissä asennoissa venyttäessä vähänkään, sitä perslihasta särkee ja vihloo edelleen. Onneksi tuolla ovat jo tottuneet minun manailuuni – siis kiljumiseeni ääneen prlettä ja stanaa! Upo kävi aamusella jo juttuamassa siitä, että tämä toinen osasto oli käyttänyt minua hyväkseen. Kertoi puhuvansa vielä siellä, että vain ja ainoastaan kiireelliset, mikäli ei muusta muuta johdu ,D 

Hah – luulen, että työkaveri oli vuotanut tämän. Nimittäin silloin lähtiessäni sairikselle ehdin juuri kertoa siitä hässäkästä ja myös kesäsumasta, jolloin kaikki kaatui päälleni. Ilmeisesti sekin nyt menee edes jotenkin kontrolleerattavaksi. Hyvä! Työnjohto ON esimiesten asia, kuitenkin ja varsinkin Upon – ei meidän muiden. Siitä hänelle lisää maksetaankin ja sillä hän myös osan kannuksistaan kerää. Ai niin, jotta en olisi turhan vaatimaton, hän myös mainitsi minun olevan hyvä työntekijä *nolo virn*. Että ei minun silti tarvitse kaikkia töitä tehdä (juu, minä tiedän, luterilainen ns. työmoraali ja neitsytluonne yhdistettynä ovat perkeleellinen paino) itsekseni. Ziitosta vaan, ei siinä mitään. Ei olisi lisä rahakaan pahaa tehnyt tai kunnon loma. Ai niin, vastahan minä olen ollut yhden päivän töissä. No tuota, jos vaikka puoli päivää edes *katselee toiveikkaana*...

Muuten ei ihmeellistä. Varasto on Varasto on Varasto. Ei sille voi mitään eikä niille ihmisillekään voi mitään. Siksi minä mieluusti istuskelen pömpelissäni, käyn vain keittelemässä kaffet ja haen mukini, sekä evästän sitten suht aikaiseen, ettei pöytä ole uppotäynnä porukkaa. Ei tuolla työpaikassa todellakaan ole ketään, jolla olisi edes vähänkään samankaltaisia ajatuksia tai harrasteita *tsihih*. Tai jos on, ovat joko väärää kastia tai sitten liian nuoria. No, työkavereitaan ei voi valita. Kunhan kaikkien kanssa tulee toimeen, se lienee pääasia. Ettei nyt ihan tukkanuottasille lähdetä.

Kunto ensimmäisen päivän jälkeen: väsy, koivet kipeät ja lievästi turvoksissa, selkää särkee, nukkuminen erittäin pätkittäistä ja kehnoa – repikää siitä!

Rankan työpäivän *phuuuuuuuuuuuuh* jälkeen kunnostauduin tekemällä italialaista vihannespataa (no kun siihen tuli taas kesäkurmitsaa, porganoita, paprikaa, purkkiherkkareita, jokunen oviili ja erilaisia sipuleita ja paaaljon yrttilöitä, lopuksi purkillinen tomangipyrettä) – kuulostaa nimittäin paremmalta kuin tavallinen vihannesmössö. Herkkuva! Vängersin jumalattoman isoja soijapiffejä pellillisen. Taas kävi vanhanaikaisesti eli ”laitetaas tuo pussin loppu tuosta”, auts. Tuli vähän iso taikina eli isoja, paksuja piffejä ja hyvejä. Tungin tattilientä sinnekin kostukkeeksi ja maustoin kunnolla intialaisittain. Ääriherkkuja, söin kaksi illalla ja kupu tuli kuulkaas täyteen. Nyt on evästä taas... Tosin lisäksi mupelsin päärynää! Nyt niitä nimittäin taas on, niitä ainuita päirinöitä, kun minä voin syödä. Kuvitelkaa, Se ottaa semmoisen ison päirinän, kivettynyt katse, tarttuu siihen, aloittaa syömisen persepuolesta, etenee mussuttaen ja mehut suupielistä valuen nopeasti läpi hetelmän – se syö kaiken! Lopulta jäljellä on tikku, jota se vielä yrittää purra, että saisi kaikki mehut irti ,D Ahh, ei kun on niin mukavaa, kun on jokin hetelmä, jota oikeasti voi syödä. Mutta huom. se on vain se yksi tietty laatu, muut taas eivät käy. Että hupia on vain kilo (3 kpl syöty). En onneksi sentään saanut ihmeempiä vatsanpuruja yöksi. Kaksi soijapiffiä ja kaksi päärynää kuulostaa jo aika pahalta yhdistelmältä...

Jahas, tänään taas samaa vanhaa, Varastolla puolijuoksua (tänään on taas Se Päivä), pakkoruisku ja huushollin jonkinmoinen yleiskatsastus eli kissankarvat veks harjalla ja kiffelillä edes, jos ei muuta. Kirjoittaakin pitäisi, jos jaksaisi ja pääsisi illalla alkuun. Se ei ole minulle oikein tuotteliasta aikaa, valitettavasti. Mieluummin vain lueskelisin ja makoilisin kissin viekussa, reporankapoikki...

----------------------------------------

Purrrrrrve, kavrut! No nyt se mami tajus, se anto kokonaa uusii raksui. Ne vanhat se viä sen työkavrun kissill. Se kuulemma syä kaikk, mikä ei oo sidottu kii. Se syä paahtikset ja koiran raksut ja määkäruuat ja semmoset. Ett toivottavast noi mun raksut kelpaa sitt sille! Mami sano, ettei oo pakko, jos ne kert on noi pahoi. Mä nimittäi aamull yriti kaivella siält jotai sopivaa ja vaa aivasteli ja pärskin ja kolisutin niit raksui... Nii ni se anto sitt määkäruakaa ja putsas sen raksukupin ja laitto ihan täytee niit uusii, nih. Ja ne on kyll hyvei, Poika osti ja valkkas, varpist!!! On se iha kilti toi mamikii ku vaa jaksaa. Mä meninkii sitt sen viakkuu, ekaks mä tsiigasin kyll ku se teki piffei, mä luulin ett niit hyvei. Eikä ko ne oliki semmosii feikkei... *möks*. Hirveest nukutti eile, en tajuu. Goisin koko päivä ja sitt viäl illankii ton tyyny viakus. Ei oo paljo siin tullu oltuu, ku oli niit erimiälisyyksii ja sitt mä muuti jostai syyst iha omast halust basee. Siäl ku on ain hiljast ja rauhallist. Ei toi mekasta, mä vaa tarkoti, ku se ei goisi, nii ni sitt se lukee ja valot on päälä ja se hyppää ulkon ja koneell täs ja koko ajan on jotai. Ei semmottis voi goisii, meinaa... Ja sitt kuva munst täält.

No, kliffaa alkuviikkoo vaa, hei... sille jollekin, ku ei tiä, ett tää on mun judeka! >o<

----------------------------------------

Vincent, erinomainen selvitys illasta ,D

Päivän slogan: Kirjoitan mielessäni kirjettä, jonka vielä aikanaan saan paperillekin.

Päivän biisi: September

Luettua: Markku Into – Outo kumi, tässä sitä taas on tarjolla pitkästä aikaa, varsinaista hekomekoilua eli verbaaliakrobatiaa kahvilla Smellillä sekä pasteeraamista Humalaistenkadulla. Sanallista ilotulitusta, leikkiä ja tavoitettuja hetkiä. Suositellaan vain ei-tosikoille U:n merkeissä ,D Elizabeth Noble – Kirjeitä tyttärille, hömppähuttua... kuolleen äidin kirjeitä tyttärille sekä niiden merkityksestä heille. Hömppää siis, mutta ei nyt ihan pahimmasta päästä, matkaluettavana käypi jotenkuten. En suosittele kuin tämmöisen kavereille tosissaan otettavaksi.

 

...JA KISSIKENKILLÄ VAAN MENNÄÄN... 

WELHOTAR PUNGERTAA VÄKISIN VARASTOLLE, ARGH!

Minä olen kohta taas irrallani. En tiedä, mitä teen – toivottavasti ette tekään. Minua raivostuttaa niin moni asia, että en pysty edes kirjoittamaan! Päätin siis selvittää ne, tod.näk. tämän viikon aikana. Ehkä se auttaa. Töihinmenoon se ei auta, sinne on pakko raahautua. Minä olen kipeä, minua inhottaa, vetuttaa ja raivottaa!

Ja ei, en mene ruinaamaan lisää sairista. Kaadun saappaat jalassa (kuvannollisesti, torpsot, ei minulla ole saappaita) sitten Varastolle, siinähän saavat miettiä mitä tehdä. Pelkään kovasti, että viikon aikana siellä ei ole tapahtunut mitään. Eli tämä on sellainen kaaosteorian kasautumisvastine, oikeastaan molempien yhdistelmä. Se tarkoittaa töitä ja lisää töitä viikon ajan. Siten, että loppuviikkosta olisi taas kypsä sairikselle. Se on niin kehittynyttä tuo työnjako nähkääs, näin asia hoidetaan kätevästi. Kyllä Welhotar tekee, kun tulee takaisin, prletto! Jos siellä on pinoittain muiden tavaraa, en vain koskekaan niihin ja asia on jo siltä osin selvää kauraa. Jostakin on aloitettava, tiedättehän... Eniten ketuttaa se, että on loppukuu – se aika, jolloin aletaan kerätä niitä loppuja pisteitä suorituksiin (olenhan kertonut, ne tulostavoitteet nähkääs) ja osastomme on rutkasti jäljessä omistaan. Josta Upo myös muisti ensimmäisessä kokouksessaan huomauttaa! Ja jotkut kun ovat siellä melkein täydellisiä, ainakin omasta mielestään.

Lisäksi tellisin eilen taksot. Vastauksena pitkään, viikon kattavaan tilaukseeni tuli viesti: ”Varaukset on tehty toiveittenne mukaisesti. Terveisin Matkapalvelukeskus.” Eikä mitään muuta! Siis ensiksikin: tilaus EI ole toivomus, ei minkään sanakirjan mukaan. Toiseksi: jo alkeellisin äly vaatisi rotlan toistamista, miten tilaus on tehty eli vaikka kopipeistaisi koko paashan, jos sellaisen tilauksen muka on saanut aikaiseksi. Tietääkseni ei ole, ajat ovat aina jotakin 6.23 ja 14.48 tms. Joten minua kusetaan näköön! Voi että, voi kun pääsisi jonkun kyydissä edes, ettei tarvitsisi tutustua kaikkiin taksoihin. Suurin osa on asiallisia ja ihan mukavia, mutta ne muutamat kusipäät pilaavat koko ammattikunnan maineen, jopa normitaksojen maineen.

Kaiken muun huvituksen lisäksi eväkseni on taas sellaista, joka aiheuttaa vähintään lievää vakavampaa kauhistelua. Siis se on hyvää; se on kesäkurmitsa-porgana-keittoa, soseutettuna, sen jälkeen sattumiksi lisätty muutama pätkä leikkopapuja ja yksi iso keltainen paprika oikein pieneksi pilpottuna. Mutta kun, se näyttää tismalleen koiran oksennukselta! Sattumat ja kaikki *tsih*. No, tein sitä muka-ison kattilan, mutta söin kaksi lautasellista, kun se vaan maistui kaikkinensa aika herkulta (yrtit!). Niin että tänään täytyy laittaa taas uudelleen ruokaa ja nyt isompi satsi. Taidan tehdä soijapiffejä, helppoa ja halpaa, nopeaa jne. Lisukkeeksi tuolta vihanneslaatikosta jokin wokkityyppinen yhdistelmä, ei paha, eihän?

Voi paashat, taas tämä alkaa! Minä en jaksa, halua eikä minua etenkään huvita.... Yökin on pimeä ja hiljainen. En voi edes mennä uusiounille. On etsittävä työroippeet päälle, onneksi kissikenkät odottavat sopuisasti. Hei, löysin upouuden käyttämättömän paidan itselleni =OO

---------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Siis tää on nii epist. Toi söi äske niit kärtsättyi leipiisä taas. Niini tiätteks te, se laitto fisuu yhtee semmosee, semmose biiti fisuu, hei enkä mä saanu yhtää! En murustakaa. Mä sain kaks, siis k a k s hampulikaakkii. Nyt tää on kyll koston paikka, siis mun ois pitäny saada ees maistaa, vaiks mä luulen, ett toi oli sitä, mitä mä en syä. Mutt hei siis kummiskii! Iha niinku toi muka asuis tääl yksi ja sillee. Luuleeks se, ett se voi tekee iha mitä vaa? Kai sitt *kissamöks*.... Mutt mä ainaski haluun mun päiväruuat ja kaikki just ja nyt heit valmiiksi. Lisäks son laiska, kehno goisii, pönki taas ylhääl pual yätä ja potki mua, no vahinkos juu, mutt silti. Asu ja elä sitt tommose kans. Ei sen kans voi kukaa olla, näkeehä sen! Varokaa hei sitä, jooko, ainaskii kaikki kavrut. Se ei oo kiva ihmine olleskaa, ei ees fotoo omast kissist.

 

Kliffaa viiko alkuu kaikill!

--------------------------------------

Vincent, en ole koskaan väittänyt olevanikaan ”kiva ihminen”...

Päivän slogan: Minä olen aina oikeassa. Jos minä joskus olen vähän väärässä, minä olen silti enemmän oikeassa kuin kukaan muu!

Päivän biisi: Työ

Luettua: Jouni Tossavainen – Koulu, Ro-maa-ni. Päiväkirjamuodossa toteutettu tarina jälleenrakennuksen ajan Suomesta, koululaitoksesta ja Ylioppilaasta, joka ottaa vuoden pestin supistettuun kansakouluun maalla. Aika ruma tarina, oikeastaan. Osa on varmasti aika todenperäistä(kin) tarinaa, ainakin mitä itse olen kuullut ja lukenut noista vuosista. Kansakouluja rakennettiin keskelle ei-mitään, koulu toimi kehnoissa oloissa ja opettajaa joko kytättiin tai arvostettiin yli. Tarinana tämä nyt ei ihmeellinen ole, jos jotakuta kiinnostaa ajankuva ja leidin ahdistus miestensä kanssa, siitä vaan. Minä nyt en jaksanut tuollaista kohkaamista.... eli ei siitä sen enempää. Meg Gardiner – Pahuuden piiri, aikas paha trilleri, noin niinkuin psykomielessä. Oikeuspsykiatri Jo Beckett saa selvittääkseen pari melko samanlaista murha-itsemurhaa ja pääsee Likaisten salaisuuksien klubista selville. Tämä ei sitten riitäkään. Omituiset murhat, murhayritykset, oudot tapahtumat jatkuvat ja vauhti kiihtyy. Kunnes suuri ratkaisu alkaa häämöttää ja se onkin pelottavampi ja oudompi kuin kukaan aavistaakaan. Trillereiden ja psykologisten sellaisten kavereille, ei paha ollenkanas, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta ei itse tarkoituksena vaan sopivasti. Linda Howard – Henkensä kaupalla, ööö, tuota, hömppämurhatarina? Ei tätä oikein muuksi voi kutsua, jos kaikki sotketaan samaan pataan ja hämmennetään väriin sopivalla kauhalla. Lähinnä tämä on huvittava yritys tavoittaa jännitystä ja rhomantiikkaa, mutta ei onnistu missään. Surkea esitys, tumpputavaraa, viekää takaisin hyllyyn!

 

KISSIKENKÄT – HUSH – TOIMEEN!

ERITTÄIN RUNSASTA SUNNUNTAI-AHIA JA KETUTUSTA

Nyt ahistaa – huominen siis ja työ! Minä inhoan sekä huomisia että töitä. Olen selkeästi allerginen myös öille. Ota tästä sitten selvää. Eijjumankauta, pitäisi muka tehdä ainakin 15 v. vielä töitä, haistakaa huilu. Minä niin pitkään pysy edes hengissä, kele. Kuka on tämmöistä keksinyt ihmisille? Ottakoon HETI vastuun, minä nimittäin vaatin!

Tahtoo olla vapaa ja elää vaikka vähemmällä ilman mitään työvelvoitteita. Minulla on tekemistä pilvin pimein, kun tekemiset sujuvat niin hitaasti. Ei olisi mitään hankaluuksia käyttää päiviä ja viikkoja, ei todellakaan. Miksi en siis saa? TÄH?

Tämä on nyt veemäisellä tuulella. Tämä menee mököttämään. 

Ainakin ihan kohta. Kiusaan lukijoitani sen verran, että eilinen on ilmeisesti ollut kaikilla mahdottoman mukava päivä, kun lukijamääräkin romahti dharmaattisesti. Ei silti, en minä tätä lokia lukijoiden takia pidä. Kunhan tarkistin muita asioita, huomasin tuonkin. OK – minä kirjoitan mitä kirjoitan, te luette, jos luette. Omapahan on asianne! Varsin oma, sanoisin. Epäilen, että kaikki ovat terveellisesti ulkoilleet (te perkeleet, jotka pystytte kävelemään), harrastaneet kulttuuria (te kadehdittavat, jotka pääsette edes liikkeelle) tai muuten vaan viettäneet aikaa ystävien tai rakastettujen kanssa (te ahneet paskiaiset, joilla sellaisiakin on). Minä vietin hiljaiseloa kissan kanssa – se raukka kun ei pääse minua pakoon täältä huushollista. On ikäänkuin pakkorako viettää upeaa lauantaita kiukkuisen ja pahantahtoisen emäntänsä kanssa. Joka on lisäksi niin idiootti, ettei ymmärrä laittaa edes kunnon fisu- tai liharuokaa!

Nyt loppui muuten salaatinsyönti tässä residenssissä vähäksi aikaa! Viimeinen kerä oli jo yksinkertaisesti liikaa, pupelsin ja pupelsin, eikä se loppunut millään. Viimeiset jämät siivosin eilen ja sain vielä aikaan yhden saladon. Nyt tämä on kyllästynyt, nih. Riitti, kiitti, vähäksi aikaa. Ikävä kyllä, on taas etsittävä jotain uutta. Ongelma kun on edelleen se, että esim. aina rakastamani kaali ei käy, se ei enää käy. Lääkitys, jota käytän päivittäin, ei käy mm. kaalin, papujen, lantun ja muun kivan kanssa, ei sitten yhtään. Suu söisi kyllä, mutta vatsakivut ovat sitä luokkaa, että pitäisi saada potea kotona niiden ruokapatojen äärellä sitten. Onneksi sain kiinni pari isoa kesäkurmitsaa, porkkanoitakin on pari tsiloa, täksi päiväksi leikkopapuja (ne ovat eri asia kuin herneet, linssit, pavut!), niistä on tänään laadittava parin päivän appeet lisukkeineen... Ei, ei tee heikkoakaan, minä olen harvinaisen kekseliäs, kun kyse on ruuasta ,D

Niin, se eilinen! Yritin nukkua niin paljon kuin mahdollista, ei onnistunut. Luin niin paljon kuin jaksoin. Lisäksi jonkinmoinen kirjoituspuuska iski, sain aikaiseksi pari juttua ja pohjaa vähän seuraaviin. Edes sen verran. Enemmänkin olisi tullut, eikö prle netti alkanut nikotella iskiessäni juttuja saitille. Just ja kivat vaan teille. Tunnin verran jouduin odottelemaan ja näpertelemään muuta. Siihen se into sitten oudosti sammuikin. Tekniikka tuhoaa ns. luovuuden *muahaahah*. Luovaa työtä, sanoi lumenluoja! Onneksi naapurissa oli lauvantaipippalot, sai edes kuunnella hauskanpitoa. Enkä ollut edes kateellinen. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, olisin soittanut ovaria ja punkenut itseni mukaan. Mutta kun en vaan ole ja sen todella huomaa.

Tänään siis ohjelmassa ruuanlaittoa, pakkoruisku ja tuota saakelin valmistautumista ensi viikkoon! Inhottaa. En näe asiassa niin mitään positiivista, en todellakaan. Antaisivat ihan reilusti potkut... en riitauttaisi asiaa!

Malmilla tänään: lämmintä, tuuletonta ja hiljaista. Erittäin outoa...

-------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Juu, siis ei oo reiluu, sain mä kyll palan kalkonii. Mun miälest se vaa alkaa olla koht vanhaa, ihan niinku mamikii *apua, ei saa mätkii*. Ku mamikaa ei syä sitä, kerta. Mä tiädä, kuin kauan seki on maannu tual skobes, siis se kalkoni, ei mami. Mami makaa sänkys, ei se mahdu skobee. Nii ni eiks tää vaa syä jotai pupumuanaa taas koko päivän. Sain mä sentää mun kana-maksa-safkat ja sitt raksui. Mutt arvatkaas, toi idioot sekotti uudet ja vanhat raksut sekasi, ett nyt mä joudun sitt tosissaa ettii syötävää. Se varpist luulee, ett mä en muka löydä niit parempii siält. Löydän, kyll mä löydän, mutt mä vaa joudun kaivelee koko kupin. Siis vähäks siin on hommaa, hei. Laittais nyt jo suasioll ne toiset raksut jollekkii toisell kissinkall, ku söis niit. Mä tiän, ett sen yhell tutull on kissi, ku syä ihan kaikkee, mitä annetaa *virn*. Kuskais sille ton pussukan, vaiks. Mä nyt en vaa enää syä niit, ku kerta oon päättäny, nih. En, jos mamikii on pänkkä, oon kyll mäki. Eikä sitt muka voi avaa donaripuukkii tai mitää muut heekkuu, ei sitt mitenkää. Iha oikeest, hyvä jos kerta viikos näkee jotai fisun tapast edes. Lihast ei toivookaa! Menis nyt ees käymää siäl hallis, mutt se ei oo taas puhunu mitää. Mä haluisin vaiks mjunuaisii tai iha vaa tavallist jauhist niinku. Emmä hei sen kummempaa tarviis. Mun pakkasjömma mun omist ruuist on nimittäi nyt syäty! Iha kokonaa, se on kaikki loppu, auuuuuuuuuuuuuuts. No, mun tarttee alkaa nyt pummii ees hampulikaakkii. Se vähä vois loiventaa meikänkii pettymyksii.

 

Kliffaa söndaagii hei kaikill!

------------------------------------

Vincent, kyllä minä tästä halliin, ehkä jo seuraavalla viikolla...

Päivän slogan: Welhotar on ikävä ihminen. Niin ikävä ihminen, että kukatkin kääntävät päänsä pois.

Päivän biisi: Haistakaa paska koko valtiovalta!

Luettua: Stephen Booth – Kuolon paikka. Poliisi saa outoja puheluita ehkä tulossa olevasta taposta ja ruumiitakin alkaa löytyä. Tosin jo vanhoja. Eräs nainenkin katoaa tai siepataan... Cooper onkin taas lirissä, myös työkavereidensa ja esimiesten kanssa. Hässäkkää riittää hautaustoimistossa, hautuumailla jne. Etenkin kun Fry ei edelleenkään sovellu joukkoon. Tämä ei nyt ole parasta Boothia, jotenkin sekavaa, langanpää on hukassa tai tätä ei ole editoitu kunnolla, tsorgen vaan. Olen pitänyt Boothista ja luin edelliskesänä kaikki suomennetut opukset putkeen – ja siis pidin. Siksi tämä olikin ikävämpi ylläri eli ei yllä edes normaaliin keskitasoon. On tässäkin hetkensä, mutta suosittelen vain Boothin parhaille kavereille. Muille sitten maun ja tason mukaan. Laura Honkasalo – Eropaperit, tuota, tämä ei ymmärrä, miksi tämä kirja on kirjoitettu. Tämä on niin jokapäiväinen tarina, ero, taistelu lapsista, toisen vanhemman dissaaminen, isovanhempien hyväksikäyttö eri tavalla eli rahallisesti, mutta myös taistelukeinona. Eli meikäläisen ikäiselle tämä ei anna yhtään mitään. Ehkä siksi, että tämä on olevinaan kasvu- ja aikakausitarina 70-luvulta nykypäivään. Rakenne heittelee vuosikymmenistä toiseen ja keskittyy lopulta paljolti mummin elämään mielisairaalassa, jossa häntä käy katsomassa vain entinen miniä. Okei, no, lasten kohtalo ja muistot, niissä nyt tietysti on jotakin koskettavaakin ja siihen tässä ilmeisesti on pyritty. No, ehkä tässä myös on joitakin kasvatuksellisia aspekteja ym. joilla asiaa nippa-nappa voisi puolustella. Silti. Hei – minä olen tätä ikäluokkaa! Ei tässä ole mitään uutta, ehkä tämä antaa jollekin nuoremmalle jotakin. En lukisi uudestaan... Ai, että näin vähän kirjoja - hei, minä kirjoittelin myös itse ja yksi kirja on kesken!

KISSIKENKÄT VALMIUTEEN!