PÄIVÄT VÄHENEE - LOMA LÄHENEE...

eikö olekin mukavaa? Varsinkin teille, jotka tänä aamuna aloitatte jälleen siellä ihanassa työpaikassanne innoissanne, tarmoa uhkuen, kunnolla levänneenä rankan lomailun jälkeen. Minulla on kaikki vielä edessä! Ihan kaikki. Jos vain jaksaisi vielä nämä 4 aamua, 4 kankeaa, äärimmäisen kankeaa aamua.

Yöllä näytettiin taas niin kehnoja kotivideoita, että oli pakko nousta klo 3 tienoilla. Ai niin. Ja pitkin yötä kuulu hiiviskelyä, sitten töms-töms-töms, purrrrrrrrrrrrrrrrr, ja taas oli yöperhonen listitty. Vincent - Hurja Saalistaja oli näet yötöissä. Herätessäni oli pimeää - oikeasti pimeää! Kesä on ohi, hienoa, voi miten hienoa. Kun vielä alkaisi sataa ja myrskytä, olisin tyytyväinen!

Lyhyt koipirapo: aamulla taas koivet olivat söpöt, puhtoiset, lähes normaalit. Kestivät jopa pysäkille asti. Kunnes tuli bussi, jonka kuljettaja luuli olevansa kiihdytysajoissa. Ja siinä eka kiihdytyksessä vas. nilkkani taas jotenkin jossakin joku repäisi niin maan perkeleesti ja sen tiedän nyt jatkuvan koko päivän iltaan asti. Melkein siis selvisin töihin asti. Pirulauta!

Haa! Tänään palaa töihin myös osa meidän lomalaisista, en muista palaako myös pahin pitsiniska-kurppa, olemme kaikki aktiivisesti unohtaneet hänet. Toisaalta tämä paluuinvaasio ehkä tietää hieman helpotusta työpaniikkiin, koska nyt alkaa palata myös ns. määräävä taho. Ensi vkolla taitavat kaikki olla töissä - paitsi Minä, Minä, Minä...toistanko itseäni? En kai, enhän ,D Ei kai ketään harmita, eihän?

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrhuoh, että on raskaita sitte nää loppukesän yöt. Yöpeehosia tulee iha hirveesti ja mulla on rutosti hommii pitää ne kurissa. Mä metsästän ja syödä rapsasen ne pois. Ja pidän ne pois mamman kimpusta, nehän vois vaiks purasta sitä. Mamma kyllä jotain taas aamulla murisi...No, pääasia, että mulla riittää puuhaa! Tosin mä vähä sain taas eilen moitteita...no kattokaas, kun mä olin merkannu mamman toisetki tosi vanhat stiflat, joit se ei pidä olleskaa. Nyt se heitti ne kahet eli molemmat roskiin ja mä sain vähän kuulla esitelmiä lentävistä kissoista *katselee tyhmän näköisenä*. En mä kyll ymmärtänyt mitää taas sen jutuista. Hassu se on! Mutt mä sainki eilen suikalelihaa, ihan raakan, niinku pitääki! Hyvä mamiska!!! Ja nyt aamulla mä sain kalkkunaa ja riistaheekkuva. Kyllä mä heekuissa pysyn, kun masussa vähän kiertelee noi yösyömiset...

Mamma töppäs!!! Se ei laittanukkaa eilen mun kuveja Vuodatuksen galleriaan, se unohti - hmph! Nyt täss on sitte tämmöne kuva, tuoko tämä kenenkään mielee yhtää semmosta kissiä, joka kans tykkäis vähä lipitellä? Toiskohan?*kissivirn* Mä meen nyt goisiin taas, illalla mulla riittää hommia noitten yö-öttiäisten kaa taas ihan älyttömästi. Mun pitäis saada apua tai sitte jotain ekstra-super-herkkuva, ett mä toimisin vielä vikkelämmin! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrve teidänki torppaa!

---------------------------------

Jep, unohdin siinä kuvien kanssa sählätessä kokonaan, että päivitän taas tänään työkoneelta. No, kuvat on kotikoneen työpöydällä, en muistanut siirtää niitä heti Vuodatukseen, joten huomenna on  Vincent itse taas esillä, kuten hän haluaakin.

Eli kivaa kun on hauskaa - argh! Aamukaffen toista toimitusta tässä jo kaipailen, kun ekat tuli horittua jo niin aikaisin. Täytyy lähteä varmaan itse laittamaan...ankeus...tai odottaa, että Kahvinkeittimen Hallitsija tulee. Ehkä siis odotan.

Päivän slogan: Jos synkkämielisyys kolkuttelee ovellesi, avaa vielä se toinenkin pullo!

Ja sitten tietysti päivän pläjäys ja se onkin tässä, luulin olevani kyllä VÄHÄN suuremmalla rosentilla, mutta meneehän tuo näinkin:

          

You Are 32% Abnormal

You are at medium risk for being a psychopath. It is somewhat likely that you have no soul. You are at low risk for having a borderline personality. It is unlikely that you are a chaotic mess. You are at medium risk for having a narcissistic personality. It is somewhat likely that you are in love with your own reflection. You are at medium risk for having a social phobia. It is somewhat likely that you feel most comfortable in your mom's basement. You are at low risk for obsessive compulsive disorder. It is unlikely that you are addicted to hand sanitizer.

How Abnormal Are You?

 

Että siitä sitten vaan rauhassa testaamaan itseään työviikon alkajaisiksi, tulos kannattaa ehdottomasti näyttää ainakin lähimmälle esimiehille ja typerille työkavereille, jotta he osaisivat suhtauta Sinuun oikein!

 

MAHTAVAA MAANANTAITA JA TYÖN ILOA KAIKILLE LOKISTANIAAN ,D

UNENPÖPPERÖISTÄ SUNNUNTAITA

johtuen arvattavasti siitä, että eilen tuli nukuttua aika reilusti. No, nukkumisten välillä Kummisetä ehti käydä 3 x kylässä. Viimeisen kerran juuri sen jälkeen, kun olin heittänyt Sirdaludit helttaan. Tuolloin hän pyysi jotain ruokaa, koska kotona oli vain nestemäisiä tuotteita. Paistoin uusia perunoita ja sipulia, laitoin silliä ja kurkkua. Mies söi pari lautasellista - oli keskittynyt viime päivät enempi nestemäisiin tuotteisiin ja ihmetteli kehnoa oloaan. Oli pakko pitää luento siitä, että jos ihmisellä on diabetes, olisi syytä muistaa myös ruokailu, ihan terveydellisistä syistä ja vaikka väkisin.

No, siinä lievästi moralisoidessa kelli ehtikin taas aika pitkälle enkä millään saanut unta. Pyöristelin sängyssä, koipia jomotteli. Koivista: taas ne ovat lievästi turvoksissa ja lievästi jomottelevat; tosin eilen otin vain puolet kipulääkkeistä - ihan kokeilun vuoksi. Tahtoo näyttää, ettei ole jämähtänyt niihin. Periaatteen vuoksi, jos pitää jollekin lekurille taas selvittää nykylääkityksen perusteita. Eli pystyn olemaan viikonlopun näköjään myös kokonaan ilman lääkkeitä, jos minun ei tarvitse lähteä kävelemään pidemmälle tai tehdä mitään taitoliikkeitä vaativia toimia. Pirskatti, että on kesäaika. Kävisin heti huomenna omalla ta:lla,mutta se on suljettuna ja akuuttiajat antaa tuo Malmi ja antaisi toki minullekin sen ajan, mutta kun tiedän nämä lekurit vähän liian hyvin - eli ei olisi oikein etiketin mukaista nyt ängetä sinne. Täytyy miettiä vielä asiaa tänään.

Otin äsken sieniä sulamaan, lähes viimeiset sienet. Meillä on tänään liha-sieni-vihannespataa ja riisiä. Eli sössöä sotkulla, kuten Belgarion asian ilmaisee. Hyvää se on, mutta aika mössömäisen näköistä ja oloista ,D

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrr - nyt mä vasta sain kalkkunaa ja hötskää! Pyh! Mä pyysin mammalta heekkuja jo illalla, silloin kun mä lähdin liikkelle. Ei se antanu, vaiks se pyöri tuolla unettomana. Mä tiedän. Mä vaistoon semmoset asiat. Ja sitte se välillä taas luki, vaiks oli ihan pimeetä. Ja yritti nukkuu. Ja pyöri. No, mä kävin välillä huomauttamassa, ett jos kerran pyörii tollee, samalla vois ruokkii tämmösen hennon kissan. Ei, ei tullu mitää! Pari rumaa sanaa ja lupaus,ett sitte aamulla. Mä jäin pyydystelee yö-ötököitä. Niitä näyttäis tulevan enemmän nyt ku on kesä pidemmällä. Mulla ainaski oli kliffa yö. Mä hyppelin ja pyydystelin ja nyt mä oonkin menossa just uudestaan goisiin.  Mä valvoin ihan koko yön. Mä sain kiinni aikastas monta pientä öttiäistä, mutt ne oli vaan semmosta pakko-pyydystää-pakko-syödä -jutskia eikä mitään kunnollista. Niin ett noi mamman heekut tuli just nyt kohallensa.

Tässä mä oon taas, meditoin sen karvasoffan selkämyksellä. Ja taas mä oon tärähtäny... Ei toi mamma opi ikuna ottaa kunnon kuvia, mutt näkyy tästä mun nätti  nassu, ainaski mä toivon nii. Toi mamma pitää saada nyt jotenki oppii käyttää tota kameraa. Tai no siis *hämillinen kissavirn*, ehkä mä voisin yrittää olla just sillo liikkumatta ku se kuvaa, mutta ku se sojottaa sillä ihme kaameralla, niin mun tekee mieli heti häippästä!

Mä häippäsen nyt partsille - lotkottakaa tekin - otetaan kunnon ympäri-ympäri-juoksut sitten illalla, jooko? Puuuuuuuuuuuuuuuuuuuurrrrve!

------------------------------------------

Minä myös häippäsen kohta toimiini, jotka vaativat olennaisesti läsnäoloani. Tälle päivälle - yöks - riittää ns. puuhastelua, joka ei olisi niin väliksi! Vielä 5 työaamua - sitten The Big L!!

Päivän slogan: Niin kiero kundi, että voisi käyttää korkkiruuvina.

Päivän tehtävä: Tämä ei ole edelleenkään ruokaloki, mutta tässä Insinöörien suklaakeksit -resepti, linkki pihitty tietty Linkolta!

Kesken oleva kirja: Sven Westerberg - Kouluvuosien varjo

SUTJAKKAA SUNNUNTAITA KAIKILLE - VARSINKIN TYÖT HUOMENNA ALOITTAVILLE LOMILTA PALAAVILLE *käkättelee itseksensä*!!!!

NYT ON LAUANTAILEKOTTELUN AIKA

Aion viettää tämän päivän kokonaan lötkötellen ja tehden yksinkertaisia asioita, en aio vaivata itseäni kotihommilla, en koipikivuilla enkä muiden ihmisten murheilla. Menen urvahtamaan heti, kun vähänkin siltä tuntuu. Otan myös kipulääkkeen, jos siltä tuntuu...Leikin kissan kanssa ja puhun höpöjä. Lokitan ja kommenteeraan ;D Luen niin paljon kuin huvittaa. Teen simppeliä nopeaa kunnollista ruokaa. Eli - pidän kunnon vapaapäivän! Toivon suuresti, että kukaan EI tänään tule käymään. Pyörin yökkäri päällä koko päivän...

Pakko rapota kuitenkin eilisestä huvittavasta (!) yrityksestä saada aika työarvauslääkärille. Eli soitin työarvaushoitajalle, joka ensin tivasi, mitä asiaa minulla olisi. Kohteliaasti selvittelin. Sitten hän sanoi, että nyt olisi aika parin tunnin päästä. Kerroin, että en ole varautunut siihen, en työn enkä minkä muunkaan puolesta. Sitäpaitsi, raahautuessani bussiin ja bussin kulkiessa keskikesäaikataulun mukaan nippanappa olisin ehkä ehtinyt sovittuun aikaan. Tämä sai hyvin arvovaltaisen leidin hermostumaan. Hän kertoi, että Hän tietää, että minulla on erittäin hyvät kulkuyhteydet työarvaushuoltoon. Hän myös tietää että Isolla Esimiehellä, jonka Hän tuntee erinomaisen hyvin, ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että käyn työajalla työarvaushuollossa. Yritin selittää, että toki, toki, mutta tuo aikataulu nyt ei ole aivan noin. Minulta menee aivan tolkuttomasti aikaa rähveltäessäni pysäkille, josta bussi menee 2 x tunnissa.  Ja yritin kysyä, voisinko mitenkään saada ajan ensi viikon puolelle. Tämä sai Hänet hermostumaan tyystin. Hänellä ei ollut antaa aikaa. Ja Hän aikoi merkitä papereihini, että oli tarjonnut minulle aikaa, josta minä olin kieltäytynyt. Yritin vielä kysyä, että jospa soittaisin ensi vkolla jonakin aamuna ja kysyin asiaa uudelleen. Ei, ei, Hänellä ei ole ensi vkolla antaa yhtään aikaa, ei ainakaan minulle. No, aloin jo vähäsen hermostua. Kysyin sitten aivan normaalia aikaa joskus hamassa tulevaisuudessa. Ei, hän ei voinut antaa niitä. Menee elo-syyskuulle. Sanoin, että ei se haittaa. Kunhan nyt saisin jonkun ajan.  Leidi alkoi vain selittää, että miksi minä en muka voi lähteä, sehän on työaikaa. Yritin selittää, että meilläkin on minimimiehitys ja minä todella olen niin hidas, että on minulla menisi lähes koko päivä tähän ympäristömatkailuun. Ei mennyt perille. Lopulta hermostuin ja sanoin, että en sitten tarvitse aikaa. Jos hän ei suostu ymmärtämään minua, merkitköön papereihin mitä haluaa. On siellä aikaisempiakin ikäviä merkintöjä, joten siitä vaan!

Lopputulos: Sain Hänen vihansa päälleni. En saanut aikaa mihinkään. Tulin erittäin pahalle tuulelle. Hetken päästä jätin vielä kirjelmän fyssalle. Kaiken tämän jälkeen Ikävän Ihmisen kiintiöni oli täynnä, eli olin käyttänyt koko vittuiluvarastoni ja olin äärimmäisen tyytyväinen itseeni. Päivä alkoi näyttää paremmalta. Päätin käyttää osan kesälomarahoista käymällä tuossa yksityisellä, jota olen käyttänyt aikaisemminkin, jos kirjelmääni ei tule mitään vastausta. BTW, kun kerroin Leidin käytöksestä, minulle kerrottiin, että hänen edessään pitää esiintyä nöyränä ja tyhmänä. Hän on Vastaava Työarvaushoitaja, Sisar Hento Valkoinen, täynnä myötätuntoa, jos olet (tai esität) riittävän tyhmää ja tottelevaista työntekijää. Voi minua - tuo on niin vieras tapa meikäläiselle ;D

Muutoin - ulkona on upean näköistä. Nouseva aurinko kultaa talojen yläosat ja Piipun punakultahehkulla. Takana on tumma yhtenäinen pilvirintama. Voi kun osaisi kuvata! Lehtikään ei liikahda. Kaunista.

Minulla on viikonlopuksi ihanan paljon luettavaa! Pari paskista, mutta joukossa myös pari helmeä. Loput ovat ns. bulkkitavaraa eli lähes mitäänsanomatonta luettavaa, mutta joka on kuitenkin lukaistava läpi. Olen ehtinyt eläessäni lukea niin paljon, että joudun lainaamaan ja lukemaan myös paljon yhdentekevää tai huonoa kirjallisuutta, ihan vain lukemisen puutteen takia. Mutta eiköhän siinäkin oma maku ja ymmärrys kehity...ainakin toivon niin! Enkä muuten kommentoi tai edes merkitse kaikkia luettuja tänne lokiin, joten siitä on turha huomauttaa. Yleensä merkitsen vain ne, joilla ehkä on edes jonkinlaista merkitystä. Vanhoja kirjoja en merkitse. Saatan kyllä mainita, jos ne ovat todella tärkeitä!

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, kirjoja. Juu, mä tiedän, ne on niit nelikanttisii jutskii, joit toi mamma kuljettelee aina mukanaa. Ja välillä hihittelee, puhuu äänee ja manaa. Outo mamma! Sitte se väittää, ett se puhuu mulle, hih. Hassu se on, mutt mukava taas. Eilen mä ihan huolestuin illalla. Kattokaas, mä koisin mun varhaisiltaunkkoja ja heräsin sitte. Mammaa mä en nähnyt missää. Mä luulin, ett se oli lähteny jonneki. Siis illalla. Ja kertomatta mulle mitää! Se aina kertoo, minne se on millonki menossa ja millo se öpaut tulee takasi. Siinä se on hyvin koulutettu! Nii mä luulin, ett nyt se on sitte häippässy. Mä aloin huutaa jolista jo tuolla ulkona ihan hirveesti, tosi kovaan ääneen. Mulla oli vähän hätä! Herätä nyt tollee...No, mamma-hölmilys könysikin sängystä, seki oli ollut alkuiltatorkuilla - ihan  niinku mäki! Sitte se tuli ja rauhotteli mua. Seki näytti vähän pelästyneeltä. Se sano vaa, ett se heräs kun mä huusin ja oli pelästyny, ett ihan jotain kamalaa oli tapahtunut. Huh - no tiätty mä rauhotuin heti. Ja aloin jolista kalkkuna-riista-jotain kivaa syötävää purrausta. Mamma anto mulle sellasta kalkkunamakkaraa pätkän, sitte riistahötskää ja vaihto taas vedet ja lisäs raksuja. Hyvin koulutettu jo siinäki. Mä ahmasin taas kaikki suihini (no en tiätty raksuja, ku se kuppi on mulle aika iso)! En mä sitte taas jaksanutkaa mitää. Vähän mä hiippailin täällä yöllä ja metsästelin noit ötököitä, niit isoja, tiätteks, ku lentelee öisin. Mamma välillä heräs ja silitti mua, kun mä käväsin kattomas, ett sill on kaikki hyvin. Sitte se nukku uudestaan! Nyt ku se saa olla taas kotona, se nukkuu melkee yhtä paljo ja yhtä rennosti ku kissatki...aikastas omituista. Ei noi ihmiset yleensä. Mä luulen, ett siit on tulossa viälä joskus kissa...

Kattokaas, kun Poika ei taaskaa oo muistanu purkaa kuveja, niin pitää alkaa itte asialle, tai ainaski toi kissa on alkanu. Ai nii, äske me syötii mamman kaa aamupalaa. Se rouskutti näkkärii, niin ett palaset sinkoili ja mä sain väistellä. Mutt mäpäs sain kaksi kalkkunaleikettä ja nyt mä meen sulatteleen niitä tonne korituoliin. Mä haistan sadetta ilmassa. Mamiska kyll väitti, ett ikinä ei enää sada. Mutt mä haistan sen.

Ja mä tarjoon täss vielä kissakivaa kaikille!!!

Viettäkää nyt kunnon lauantaita sitten ja olkaahan kunnon kissoiksi!

----------------------------------------

Vincent on puheliaalla päällä. Kylläpä se eilen illalla tosissaan taisi pelästyä. Minulla oikeasti on tapana aina sanoa, että menen ja tulen. Ja lähteä niin, että Vincent näkee, mitä minulla on päällä ja mukana, että voi päätellä mihin olen yleensä menossa. Nyt huuto ja jolina oli kyllä tosi pelottavan kuuloista, tosissaan hätkähdin puoliunesta siihen ja pelästyin, mitä on tapahtunut.

No, olen minäkin kirjoitustuulella. Ehkä päivitän myöhemmin. Ehkä vain kommenteerailen muita. Tai vaeltelen Lokistanian viitakossa. Ja vietän tätä lötkötyspäivää ,D

Kesken oleva kirja: Kai Laitinen - Pitkät vedet ja maailmanrannat

Päivän slogan: Ole varovainen siinä, mitä toivot, koska toiveesi voi toteutua!

Mahtavaa, mun daisareiden nimet:

 

Your Boobies' Names Are...

Wonder Woman and Batgirl

Boobie Name Generator

 

En olis ikinä uskonut, että noin naiselliset! Muilla kun näytti olevan enempi miehiset!  ,D Kokeilkaa ihan reilusti vaan!

 

LOKOSAA LAUANTAITA KOKO LOKISTANIAAN!

PERJANTAI - KAUAN ODOTETTU PERJANTAI

Haa - luulin, että perjantai on unohtanut minut, mutta ei kuitenkaan. Omituisinta on se, että tänä aamuna herätessäni olin aivan varma, että on alkuviikko =o Joku tekee päässäni rumia tepposia. Pääsin sentään eilen nukkumaan tosi ajoissa eli ennen klo 20, heräsin parin tunnin päästä, söin iltavälipalaa (!) ja luin kirjani loppuun ja uinuin erittäin syvää unta klo 3.30 asti. Silloin alkoi ensin kangertaa häditys ja Vincentin kalkkunahalutus. No - olihan sitä tullutkin jo uinuttua, joten ehdin hyvinkin syödä aamupalaa, heittää mömmöt, odotella vaikutusta ja aloittaa uuden kirjan. Aamu ON parasta aikaa. Toisaalta, kohtapuoliin olisi tosi kiva mennä uudestaan nukkumaan, mutta sen voi tehdä huomenaamulla.

Yritin eilen saada aikaa, kiireetöntäkin aikaa työarvauskeskuksesta. Eipä onnistunut. On tänään tiettyyn aikaan ensin esiteltävä asia työarvaushoitajalle, joka sitten ehkä mahdollisesti antaa sopivan ajan työarvauslääkärille, joka ei virallisesti ole vielä aloittanut tehtävässään. Huoh! Tunnen tuon työarvaushuoltajan. Hän on tyyppi, jolle voi soittaa vaikka pää kainalossa, vastaus on: "Ei kannata tulla vastaanotolle! Sinähän tiedät miten flunssaa/vatsatautia/pikku vammoja hoidetaan, joten ihan turha tulla tänne." Lopulta hän saattaa antaa ajan jos oikein tomerasti jaksaa vaatia. Itse hän ei useinkaan suostu ottamaan vastaan, vaikka näissä tapauksissa riittäisi ihan terveydenhoitajan todistus sairauspoissaoloista. Siis voihan sitä olla ilman todistusta poissa sen 3 pvää sairauden vuoksi. Minulta tämä taas on varmuuden maksimointia eli pyrin hakemaan todistuksen jopa päivän poissaoloista. Määräaikainen, näet. Ja stadin uuden henkilöstöpolitiikan mukaan pomojen on erityisesti kiinnitettävä huomiota lyhyisiin sairauspoissaoloihin, erityisesti jos ne keskittyvät maanantaihin tai perjantaihin (vrt. krapulapäivät). Mikäli sairauspoissaoloja on vuoden aikana yli 5 (ei mainita montako päivää kestäviä!), joutuu ns. keskusteluun (lue: puhutteluun), jossa käydään läpi henkilön työkyky (lue: oletko juoppo vai hurvitteletko muuten vaan, eikö työ kiinnosta jne) ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Tätä kutsutaan kauniisti jollakin termillä, olikos se nyt ennakoiva työkyvyn ylläpidon arviointi tms. En jaksa tarkistaa. Minä kutsuisin tuota rehellisesti kyyläämiseksi!

Eli en saanut eilen aikaa ja tänään on soitettava tälle arvaushoitajalle - noin vaan tiedoksi Nunnalle ja muillekin koivistani hirveästi kiinnostuneille (hei, onko täällä jo se nilkkavammaisten lokimiitti sovittuna, entäpä löytyykö jalkafetisistejä, täällä olisi yksi mielenkiintoinen tutkimuskohde ,D).

Ja mitä tulee viikonlopun toimiin, aion huomenna nukkua, nukkua, levätä, nukkua. Sunnuntaina ehkä pakko tehdä välillä jotain, mutta huomenna nukun heti, kun vähänkin silmä lurpsahtaa - ihan varmasti! Eikö kuulostakin rätväkältä ja laadukkaalta! Suorastaan hektiseltä meiningiltä...

--------------------------------------

Vautsi, kavrut! Mulla on pitäny tosi kiirettä taas eilen illalla. Mä leikin ensin mamiskan kaa kissatappelusta - mä olin just sillä tuulella. Silmät hehku ja mamma ties heti mitä mä halusin, kunnon nutuutusta ja räimettä, vau! Sitte me leikittiin hiiruloiden heittelyä ja mä heittelin toisen taas jonneki, mist mamma ei jaksanu sitä enää ettii illemmalla. Lupas ettii tänään sitte. Sitt se laitto jotai jauhelihahötskää, mutt ei antanu mulle raakana! Epistä. Mä otin kunnon kissamökötykset ja menin tonne bastun perimmäiseen nurkkaan mököttää. Se laitto ne hötskät uunii ja maisto, ku ne oli valmiita. Mä en ollu kuulevinaankaa, ku se huuteli mua. Sitte se lojuili ja tiskas. No sitte mä arvasi, ett se alko pakata eväitä sinne raksuntienaamispaikkaan. Sill oli jotain riisii ja vihanneksii, mutt mä kuulin, ett se kolisteli sitä uunipeltii, miss ne hötskät oli paistettu. No, noloa tunnustaa, mutt multa alko melkee kuola valua ja pakkoha mun oli lopettaa möks ja lähtee keittiöö tsiigaa, saisinks mä mitää! Mamiska oli oikeesti pakkinu  jo ne hömpselöt laatikkoonsa, mutt se oli jättäny mulle-mulle-mulle kuiteski puolikkaan semmosest isosta oisko se nyt piffi tai semmone tai mureke tai joku. Sitte se vielä leikkeli sen sopivast kissasyötävän kokoseks ja anto mulle lautaselta keittiössä..........njammmmmmmmmmmmmmmmm. Oli se kyllä heekkuva. Vaiks mä kuulin sitte myöhemmi, ett mamma oli laittanu joukkoo sienii. Mä en tiijä mitä ne on, mutt mä ihmettelen, mite se itte on onnistunu ne saamaa kiinni ja tappaan. So what - oli se aikastas kiltti mulle eilen taas. Ja sitte se kysy, ett haluunks mä viekkuu nukkuu. Noups, mä nukun tai vahdin ja hiippailen partsilla öisin ainakin vielä. Mä lupasin, ett sitt talvella mä voin tulla vahtii sitä sen sänkyy, ettei kukaa vaiks hyökkää tai pure sitä! Nih! Must tulee mamman vahtikissa. Mä jo harjottelen ovella...

Tsiigatkaa, hei, aika kliffa pila! Ensin mä vähän loukkaannui, mutt sitte mä hokasi, ett oikeestaa tää on aika magee! Mä taidan pyytää, ett jos mamma taas täss leipois jotain, vois tehä kissannäköstä kaa. Mutt se tekee usein muffareita ja niist ei kai kauheen helposti saa kissan näkösii!

Tosi nastaa viikonloppuu kaikille - olkaa kissoiksi siellä!!!

-------------------------------------------

Asiasta taas kuudenteen. Tuu2 ansiokkaasti tunnisti eilisen sloganin lainauksen - ja toivottavasti et kuitenkaan kuukkeloinut, ethän? Se on kilpailun hengen vastaista ja sisältää runsaasti ikäviä rankaisutoimenpiteitä.

Päivän slogan: En todellakaan haluaisi seurustella miehen kanssa, joka haluaisi seurustella kaltaiseni naisen kanssa!

Päivän biisi: Friday On My Mind

Illalla loppuun luettu kirja: Peter Robinson - Pinnalla ja kätkössä

Päivän testin piti tulla tähän, mutta sehän heitti koko sivuston jostain syystä ihan viturallallallalei, joten otin pois. Palataan asiaan ;D

JA LOPULTAKIN - PAREMPAA VIIKONLOPPUA LOKISTANIAN VÄELLE!

 

KAMMOTTAVA TODELLISUUS PALJASTUI,

eli herätessäni olin aivan varma, että on perjantai. Vielä venytellessäni aivan valveilla sängyn reunalla olin varma, että on perjantai. Mutta sitten jostakin ns. aivojen takaosasta kuului ääni: "Torstai, törppö - nyt on torstai!" (Kyllä, niin ääni sanoi ja minä uskoin sitä.) Miksi minua näin rangaistaan! Ja muutenkin, siis rangaistaan.

Heitettiin eilen Belgarionin kanssa tuo roudauskeikka ja se menikin sitten tosi kipeästi. Eilisaamuna olin astunut vähän vinksalleen jossakin vaiheessa ja oikea koipi sai päivänmittaisen heavy pain -kohtauksen. Eli kävely oli silkkaa perkelettä. Onneksi Malmilla kukaan ei katso pitkään, kun kuljeskelee ympäriinsä ja kiroilee ääneen. Lähinnä saa osakseen erittäin myötätuntoisia katseita kanssaihmisiltä ja yleisöltä. Kotiin päästyä nilkat olivat siis oudon muhkuraiset, jälleen kerran. Belgarionin poistuttua ja vähän nettailtuani ajattelin mennä ajoissa nukkumaan, kirja mukana tietty. Kiipesin ihanaan omaan sänkyyni ja ehdin lukea pari sivua. Puhelin alkoi soida, 10 min. välein. Hörhö ja Hörhötär yrittivät tavoittaa toisiaan minun kauttani, mutta koska lankapuhelimessani ei ole numeronäyttöä eikä kumpikaan muista ulkoa kännynumeroani, tilanne muistutti surkeaa komediaa. Yritin tingata kummaltakin, mistä numerosta he soittavat, mutta kumpikaan ei ollut aivan varma. Tilanne on edelleenkin ratkaisematta. Ensimmäinen soitto asian osalta tuli aamulla klo 4.45, jolloin Hörhö halusi uudestaan tietää Hörhöttären numeron, viikonpäivän sekä sen, onko aamu vai ilta. Mielenkiintoista.

No - tarina jatkuu. Eli pääsin taas jatkamaan kirjaani, kun Kummisedältä tuli kilari. Hänen kilarinsa tarkoittaa aina vierailua 5 min. sisällä. Huokaisin jo valmiiksi, mutta jäin piruuttaan makaamaan sänkyyn. Kummisetä tuli ja pahoitteli, että olenko jo menossa nukkumaan, mutta hän vain lyhyesti haluaa kertoa Ateneumin näyttelystä. Lyhyesti kesti vähän yli tunnin. Olin jo sammahtamassa ja sanoinkin sen suoraan, jolloin hän suostui poistumaan. Lopultakin sänky oli taatusti omani...ah uni, ihana uni...Mutta vielä - tuossa klo 2 tiimoilla hirveä pesukonefiilis eli vatsa alkoi kiertää ja raivoisaa ravaamista eriöön tunnin ajan. Muistin, piru soikoon, juoneeni maidon loput näkkärin kanssa illalla. Eli liikaa maitoa. Juon nykyisin niin vähän maitoa, että normit ylittävä osuus kostautuu lähitunteina. Grauh! Heräsin 3.30 siihen, että joku nuoripari riiteli sormuksista parvekkeen alla - olivat ilmeisesti palaamasta ravintelista. Ensin tehtiin eroa, sitten sovittiin, sitten tehtiin taas eroa...Pakko oli nousta ja alkaa puuhastella kaffetta ja lukea, ei niitä henkilökohtaisuuksien selvittelyä jaksanut kuunnella. Hitsi, eivätkö ihmiset tajua, että aamuyöllä on todellakin niin hiljaista, että kännikailotus varmasti kuuluu sisälle asti sanasta sanaan?

Ai niin, illalla soitti vielä kaverini, joka on tulossa mökiltään stadiin ensi viikolla. Kyse on nyt tästä kaverista, joka kutsui minut sinne mökilleen lomani aikana. Tarkoitus olisi nyt suunnitella asiaa eli milloin ja mitä, toimintaa vaiko eikö, vieraita ja vierailuja vai silkkaa lojumista jne. Eli sovittiin, että tavataan sitten ensi viikon lopulla asian tiimoilta. Hmph - minä ja mökki, me emme oikein koskaan ole kohdanneet toisiamme!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrve! Hähää, mulla oli taas eile kliffaa, kun Poika oli täällä. Se ihan oikeesti varoo ja vähän pelkää mua! Grrrrrrrrrrrrauh! Se on mukava kaveri. Mä pummasin siltä ruokia ja se anto. Sitte mä sain taas nuolasta sen keksiä, ihan vähän vaan. Mutt sitte se sano jotakin mun pölinästä - mä vaan vienosti huomautin, että ne on vaan noita aluskaavoja! Mutt muute se oli hyvää seuraa - ja erittäin anteliasta, parempaa ku noi muut. Mä sitte kyllä näytin sille mun uusii kuvei siit kaamerast ja pyysin, ett joss se ottais ne pois ja laittais tänne. Jihhuu - se lupas, heti kun se ehtii. Et saatte sitte kohta taas nähdä mua ihan itteeni *nostaa kuonoaan*!

Tsiigatkaa, hei! Noill on takuulla bileet tuolla...joteski tuntuu siltä, tai sitten hiiruloita tosi paljo, tai jotain! Mutt aikastas magee foto. Mä pyysin taas mamiskaa hakee sellase foton, jos olis punatikruja. Tän mä sitte hyväksyin - täss on vähä niinku meikäläise fiiliksii - yesh! Toimekasta torjantaita kaikille Lokistanian kissoille - purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

-------------------------------------------

Huvittavaa, miten Vincent todella osaa "käyttäytyä", kun Belgarion tai Kummisetä poikkeavat! Sitä ollaan niin kilttiä, fiksua ja hyvinkasvatettua kissaa - ainakin välillä. Ja nätisti purrataan ja kerjätään, ei ollenkaan samalla tavalla kuin minulta. No, minä olenkin Se Ihmisen Joka Tuo Ruuat ,D

Toivottavasti kukaan ei nyt oikeasti loukkaantunut eilisestä listauksesta, eli millaisia henkilöitä inhoan. Lista oli hyvin karkeaa yleistystä, mikä tässä virallisesti todettakoon. Jäimme miettimään täällä töissä parin kaverin kanssa sitä, miten helppoa se onkaan keksiä inhottavia ihmisiä ja inhottavia ihmisryhmiä, mutta todella vaikeaa keksiä jotain hyvää vaikka itsestään. Itsensä kehuminen on suomalaisille kovin vaikeaa, useille jopa mahdotonta. Ja jos jostakin syystä kertoo olevansa hyvä jossakin tms. saa äkkiä ylpeilijän maineen, tyyliin "tuokin luulee olevansa jotakin". Eikö kuitenkin ole tärkeää se, että ensin pitää itsestään ja kehittää edes jonkinlaisen itsetunnon, jotta voisi pitää muista? 

Päivän slogan: The Wheel of Time turns, and Ages come and pass, leaving memories that become myth, and even myth is long forgotten when the Age that it birth comes again. In one Age, called the third age by some, an age yet to come, an age long past, a wind rose in the Mountains Of Mist. The wind was not the beginning. There are neither beginnings or endings to the turning of The Wheel Of Time. But it was a beginning.

Ja se, joka tunnistaa ensimmäisenä em. lainauksen saa henkilökohtaisena suosionosoituksena vaikkapa papukaijamerkin...

Päivän biisi: Legalize it! 

TORSTAIN PITÄISI OLLA TOIVOA TÄYNNÄ - MISSÄ TOIVO ON??? JA ONKO SE TÄYNNÄ?  JOS EI OLE, VOITTE ANTAA PUHELINNUMERON TAI SIVUN OSOITTEEN, ETTÄ VOISI ILMOITTAUTUA MINULLE!

 

Edit klo 14.35: Eikö kukaan tosiaankaan aio tunnistaa tuota tekstinpätkää? Olen suorastaan hämmästynyt, kummissani jne. ;>

KEHNOHKO KESKIVIIKON ALOITUS

Eli päivä alkoi jälleen samalla vanhalla tarinalla - 69:n eka vuoro ei ajanut taaskaan. On enemmän poikkeus kuin sääntö, että bussi tulee ja on aikataulussa. Joko se jää tulematta kokonaan tai tulee todella myöhässä. Hassua, pysäkkini on 2. pysäkki lähtöpysäkistä... Taas on asiaa HKL:n palautteisiin. Olen jo kommenteerannut sinne useampaan kertaan, mutta tilanne ei vain muutu! Kumma, että juuri tämä vuoro kangertelee. Minua vainotaan siis jopa tuolta taholta!

Toiseksi, tulipahan nukuttua erinomaisen huonosti. Asiaa ei auttanut mitenkään se, että aina kun heräsin huonosta unesta hetkeksi, Vincent alkoi jolista aamupalaa. Ensimmäisen kerran siis klo 1 tiimoilla ja sen jälkeen n. tunnin välein. Lopulta kyllästyin ja nousin ylös 3.30 ja annoin Vincentille hänen aamuosuutensa ja aloin keitellä kaffetta. Mitä sitä pyörimään, kun voi lukea jotain "järkevää" mieluummin kuin yrittää turhaan nukkua. Särkykin piteli hereillä jonkin verran. Lisäksi varmaan myös iltavitutus, eli Kummisetä ja Hörhö sattuivat samaan aikaan torppaan visiitille. No, eihän niitä kuuntele selvinpäin pirukaan. Lopulta jouduin suorastaan potkaisemaan molemmat ulos. Sen jälkeen olinkin taas niin hemmetin pirtsakka, kun olin päässyt raivoamaan näille ääliöille.

Haa, Kummisetäkin jäi koukkuun. Nyt sekin on tilaamassa lasit sieltä nettipokapuodista tuolta Svärjestä. Asiaan vaikutti ilman muuta edullinen hinta, varsinkin kun ao. herralla on tapana hieman nauttineena nukkua lasit päässä, joten entisiä on väännelty ja käännelty useaan kertaan. Ja ovat ne kyllä muutenkin jo uusimisen tarpeessa. Löysi heti ihan hemmetin hyvännäköiset lasit, jotka sopivat ja istuvat päähän erinomaisen hyvin - no kuin silmälasit miehelle ,D En taida laittaa kuvaa kuitenkaan tähän; joku saattaisi tunnistaa miehen. Ehkä joskus toiste, hänen luvallaan ja uusissa klaseissa.

Ja sitten taas asiaan jos toiseen. Groovy, jota satunnaisesti olen lueskellut, oli luokitellut 10 ihmisluokkaa, josta ei pidä. Kävin tuolla kommentoimassakin. Mutta jospa ensin itse luokittelisin ne omalla kohdallani:

1) Ihmiset, jotka eivät lue kirjoja!

2) Ystävälliset ns. ymmärtäväiset ihmiset, jotka lopulta paljastuvatkin epärehellisiksi seläntakana puhuviksi paskiaisiksi, jotka puukottavat sinua selkään heti kun se vain on mahdollista! 

3) Huumorintajuttomat ihmiset, joihin itsekin toki särkyjen ollessa pahimmoillaan saatan lukeutua.                       

4) Ihmiset, jotka eivät ymmärrä verbaaliakrobaattista vittuilua!              

5) Ihmiset, jotka eivät suvaitse muita kulttuureita tai vähemmistöjä.      

6) Kirjoitustaidottomat, jatkuvasti virheellistä suomen kieltä tuottavat henkilöt, jotka kuitenkin haluavat tuoda itseään esille  kirjallisesti!

7) Mummopissikset (tässä kohtaa käänny tuonne Groovyn lokiin ja katso kommentit!!! *kikattelee vieläkin itsekseen*                                    

8) Ihmiset, jotka eivät ole koskaan joutuneet kantamaan vastuuta itsestään tai muista, mutta jotka aina tietävät kaiken paremmin.                                                                                       

9) Ihmiset, jotka arvostelevat toisia ulkoasun tai pelkän ulkoisen olemuksen perusteella!

10) Ihmiset, jotka eivät osaa tai uskalla elää omana itsenään!

11) Feikkibloggarit!

Eli, jokainen halukas tehköön oman listansa. Tässä on ehkä liikaakin ja vähän samaakin, mutta menköön nyt näin tajunnanvirtana. Varmasti jotain on jäänyt pois ja pitäisi lisätä. Mutta senhän voi toki tehdä jatkuvien päivitysten lisukkeena;D

---------------------------------------------

Purrrrrterrrrrrrrrrrrrve! Mä en tajuu, mikä tota mamiskaa vaivaa. Mä oon kuullu jostai loma-angstista. Mut ei se oo vielä lomalla. Silti se oli taas yöllä vähän pahalla päällä, vaiks mä vaan ajattelin, ett kun se kerta kieriskeli hereillä, se vois samalla antaa mulle kalkkunajutskaa. En mä oikeestaan muuta jolissu. Mä vaan jolisin aina kun se pyöri ympäri. Niin, ett turha mua on mistään syyttää *viaton kissavirn*. Puhuttais ennemminki siitä, kun noi kaks kaverii hais sille hihittelyjuomalle. Ne huus niin kovaa, ett mäkää en tykänny. Kerranki mamma sai raivarit ja heitti ne molemmat ulos;D Mä olin ihan tyytyväinen. Toine kutsu mua otukseks ja toine nauro mun nenälaikuille! Ei se oo kivaa. Mä olen K-I-S-S-A ja siks toisee, mulla on hurmaavat nenäläiskät. Toisia tommosia ei mamiskakaa oo nähny ja se on nähny kuulkaas aika paljo kissoja sentää! Nii! Nyt mä oon kyll vähä ylpee mammasta - se puolusti mua ja sitte heitti ne ihmisuroot pois! Reipas mamma, kiltti, kiva, mun-mun-mun mamiska, purrrrrrrrrrrrrrrr........

Hei, Jimbo, hei!!! Mä löysin tämmöse kuvan, näyttääks yhtää tutulta? Kukaha se vois olla? *kissavirn* Nukahtanu kesken hyvän kissafilmin, tai sitte ei enää tullu mitään katottavaa idioottilaatikosta! No - kliffaa keskiviikkoa kaikille kissoille Lokistanian valtavassa kissalokistossa!

--------------------------------------------------

Kehnommaksi keskiviikko vain varmasti menee. Belgarionin kanssa pitää heittää posti-kirjasto-apteekki-kauppa -roudaus, jonka jälkeen en pysty enää mihinkään muuhun kuin makaamaan sängyssä! Kääk - ahdistavaa. Mutta pakko! Onneksi kirjastossa odottaa ainakin 6 varausta, täytyy vielä tarkistaa, olisiko tullut enemmänkin! Jotakin iloa tähän kapiseen maailmaan. Vielä 7 ankeaa töihintuloaamua ennen lomaa....

Kun kirjaston kirjat on luettu, uudelleen luettu oma kirja: David & Leigh Eddings (...erilaista Eddingsiä...) - Reginan laulu.

Päivän slogan on tällä kertaa ikivanha kiinalainen kirous, jota kannattaa miettiä: Toivon, että elät mielenkiintoisina aikoina!

Päivän biisi: Happiness Is A Warm Gun

KOMEAA KESKIVIIKKOA KAIKILLE LOKISTANIAN ASUKEILLE!

 

AI, TÄMMÖINEN TIISTAI

tästäkin on näköjään tulossa! Täällä on viidakkomainen keli - hiki valuu, vaikka on niin vähän vaatteita, että kohta tulee varmaan syyte ympäristörikoksesta. Myrsky kaarteli taas eilen Malmin ympärillä, mutta ei, ei se taaskaan tullut meille asti. Upeat tummat pilvet kyllä näkyivät, jyrisikin lupaavasti, mutta ei yhtikänäs mitään. Meitä on petetty! Asialle on tehtävä jotakin. Pitää saada joku poppamies manaamaan kunnon myrsky päälle, ei tässä enää jaksa muutoin. Täällä työpaikka ilma on seisonut koko yön. Avasin ikkunat ja laitoin tuulettimet pörräämään, eihän täällä muuten pysty edes juomaan aamukaffetta.

Sain eilen kotiin tultuani taas jonkunlaisen hepulin. Katselin siinä vaatteita vaihtaessani ympärilleni ja näin kaikki pöly-vuf-vuf-vuf-koirat, karvasoffan, erinäisiä palleroita, ruokaroskaa jne. Hiki päässä kiroilin ja raahasin pölkkärin esille ja imuroin suht kunnolla. Siinä meni nyt sitten sekä karvasoffa että korituoli siinä samalla. Vincent mököttikin sitten koko illan. Vielä reipastuin enemmän ja laitoin appelsiinikanaa ja riisiä ainakin  2 päiväksi. Luudasin netissä. Ja kas, kun piti kömpiä sänkyyn, ei yhtään nukuttanut! Sitä se teettää, kun alkaa touhuta. Ilmeisesti raivoisa adrenaliinin eritys sai aikaan tuon unettomuuden. No, Sirdalud oli kuitenkin otettava yöksi ja sen seurauksena yleensä myös sammahtaa, joten tulihan se uni sieltä. Nyt ei edes tarjottu minkäänlaisia kotivideoita, joten heräsin vähän vaille 4 naapurin tuloaikaan. En herää siis varsinaisesti koskaan hänen tuloonsa enkä ääniin, sisäinen kelloni vaan herättää minut viimeistään vähän vaille 4. On sitten eri asia, jos menen uudestaan nukkumaan. Se onnistuu kyllä...ja hyvin.

Eilen sain hepulin myös töissä. Kiroilin kovalla äänellä eräiden henkilöiden (ns. työllistävä taho) tyhmyyttä, koska he eivät tiedä, mitä he tekevät eivätkä myöskään tiedä, mitä me teemme. Eivätkä nämä koskaan kohtaa toisiaan. Tänään siis pitää tehdä pieni sisäpostinootti. Yäks. Maine taas kasvaa, mutta asiasta on huomautettava. Toisaalta, tuo kiroilu ja metakointi sai aikaan sen, että työkaveri tuli kysymään, voisiko hän jakaa kanssani osan töitä, hänellä kun oli kovin rauhaisaa. No apu oli tietty tervetullutta, varsinkin kun osa perkeleistä johtui siitä, että joka kerta kääntäessäni nilkkaa, joku puukotti minua ruosteisella, tylsällä veitsenterällä pariinkin eri kohteeseen. Arrgghh! Mutta - koipirapo äärimmäisen lyhyesti: ei turvotusta, kipua on. Fysiatri painukoon......

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrraaarrrrrrrrrrrgh-snif! Huomenta, kaikki kissinkat! No nyt se mamma teki sen. Se sai eilen semmosen hepulikohtauksen, oikeen Ihmisen Hepulin. Raahas sen inhokamaluuspölkkärin esiin ja alkoi hurruuttaa oikeen kunnolla. No tiedätteks te, siinä meni mun molemmat installaatiot sitte. Karvasoffaa se imuroi ainaski puol tuntii, kaikki mun hianot kaavat meni (no, ei ehkä ihan kaikki, ei se vissii jaksanu). Mä tsiikasin sieltä korituolista ja manailin hiljakseen. No, sitte se tuli vielä partsille. Mun partsille. Ja imuroi ensin mun maton, no oli siinäki vähä kaavoja ja pari pikkuykälänttiä, neki se hinkkas pölkkärillä veks. Mutt sitte - sitte se nosti mut pois Mun Korituolista. Otti sen koko päällisen pois ja alko tahkota sitä ihan hirveenä. Senki se sai melkeen kaavattomaks! Aatelkaa nyt, mä oon käyttäny sen pehmustamiseen ja kunnolla kaavastamiseen hirveesti aikaa, vaivoja ja mun kaavoja ja sitte toi mamma tulee ja tekee kaiken mun työn tyhjäks. Vähänks mä aloin mököttää *kissamöks*. Mä menin partsin viileimpää nurkkaa ja jumitin siellä pitkään - niin, no, ainaski 20 minuuttii.

No sitte mamma oli jo rauhottunu ja se alko tehdä safkaa ja mä sain sitten broiskuu, njamssssssssk. Se teki kyllä vielä yhden tosi roisin tempun. Se otti siit broiskusta pari biittiä ja vei ne mun lautaselle tonne kylppäriin, no mä tietty perässä, kun ne on nii hyvii. Ja kun mä aloin riipiä niitä, niin toi mamma salakavalasti taas harjas mua sillä vähän kosteella kissaharjalla. Ja massun puolelta kaa! En mä nyt ihan hirveesti pistäny hanttii, mutt kyllä mua otti päähän. Selvää huijausta. Vaiks en mä kyllä muuten oikeen suostu tohon harjaamiseen. Mutt tosi paljon musta kyllä lähti kaavoja, varsinki noita vaaleita massukaavoja. Pieni nyrkilline ainaskii. Ja se heitti ne vessasta alas. Vois se edes säästää ne ja kutoo vaiks villapaidan mulle talveks, tai virkkaa mulle talvitöppöset, jos on kauheen kylmä! Mua vähä pelottaa toi talvi. Kun viime talvena mä olin sillon yksin ja ulkona, eikä mulla ollu kotia. Mutt ei kai täällä tuu niin kylmä? Eihän? Ja kai toi mamma pitää mut täällä, eikä varpisti paa mua pihalle? Jotai se puhu, ett talvella on kiva nukkuu kissin kaa samassa sängyssä, ett molemmilla on lämpösempi. Kuulostaa huisin hyvältä. Vaiks nyt onkii nii lämmin, ett mä oon ihan repona ja vasta illalla ja ihan aamulla mä jaksan leikkii ja sillee..

Haa, mamiska löysi just mulle sopivan kuvan! Mutt sill ei vaa oo tollasta urosta, ei ainaskaa vielä. Mä oisin kyllä hyvä tossa vahtimisessa! Nimittäin nyt tolta mammalla taas, siis taas, loppu mun kuvat. Joo, joo, kamerassa on, mutt Poika ei oo käyny eikä se eilen vastannu puhelimeen, nii ett mä en tiedä, millon mä saan MUN kuveja taas tähän. Vähänks mä oon hei katkera tästäki. Hannataan näin tärkeis asiois! No - mä lähden meditoimaan siihen - öks - putsattuun Korituoliin! Purrrrrrrrrrveiset kaikille tätä lokia tsiigaaville kissinkoille!

------------------------------------------------

Kieltämättä Vincent oli vähän katkera vielä aamullakin. Rapsutin lähtiäisrapsutukset, niin tämän leikkipuraisi ja määkäisi siihen tapaan, että ei ole tarvis rapsutella, jos laitetaan kaikki taas uusiksi. Tai sitten se oli vaan huomautus siitä, että olisi parasta tulla pikaisesti takaisin kotiin. Tullaan - niin pikaisesti kuin vain mahdollista - ja ihan omasta halusta ;D

Poika ei jaksa/ehdi/viitsi vastata puhelimeen. Omituinen tapa, molemmilla isänsä kanssa, he ovat sitä mieltä, että puhelimeen ei tarvitse vastata, koska kukaan ei soita heille. Ja jos puhelin soi, ei se kuitenkaan ole koskaan mitään tärkeää. Olenkin kysellyt, mistä he tietävät, mikä puhelu on tärkeä ja mikä ei, varsinkin, kun numeronäyttöä ei ole. Selitykset ovat olleet melko ympäripyöreitä! Minua ottaa tuommoinen päähän - laittaisivat edes puhelimen reilusti kiinni, ymmärtäisin minäkin tyhmä, että minun soittoni eivät ole tervetulleita...ple....Täytyy siis tänään tehdä hirveä uroteko ja kammeta itse itsensä pitkälle keikalle. Piru, kun pelottaa jo etukäteen!

Päivän lekurimoka: Potilas tulee vastaanotolle hengenahdistuksen takia. Lääkäri kirjoittaa: Jo 3 yönä hengenahdistuksen tunnetta. Kuvailee, että kun on ollut vähän aikaa hengittämättä, tulee pakottava tarve hengittää uudelleen. (Siis että kuinka? Yrittää olla hengittämättä, mutta on pakko hengittää taas....mielenkiintoista....vai mitä...).

Your Luck Quotient: 29%

You have a low luck quotient. You've had a few lucky experiences, but overall, you feel like a pretty unlucky person. Good luck can come your way, but you have to be more trusting in the world. Have some new experiences. Meet some new people. You never know where luck can be lurking!

How Lucky Are You?

Tuosta voipi sitten testata, miten onnekas olet! Minä jo tein sen ja tuloksenkin arvasin etukäteen =/ Eli on hyvä vaan, kaikki pystyvät taatusti parempaan!

Päivän biisi: Debora

TOIVEIKASTA TIISTAITA LOKISTANIAN VÄELLE!!!

VOI ITKU, TÄTÄ MAANANTAITA

pitää taas alkaa lusia. Ja arvatkaas huviksenne mitä: tuli eilen tehtyä oikein kunnon töppäys. Eli juuri kun pääsin kertomasta, että on kohtuu hyvä olo, niin jo perkele. Pikku pää erehtyi luulemaan sitä todeksi. Pyykkäämisen ja Kummisedän kanssa lätisemisen jälkeen päätin pikaisesti käväistä kaupassa, lähinnä siksi, että kissanaksut oli lähes loppu ja omatkin eväät vähänlaiset. Perkele, etten paremmin sano. Pääsin vajaat 100 m kotoa niin jo iski sellaiset kivut koipiin, että silmissä näkyi punaista ja päässä asti vihloi. Tein kuitenkin urheasti sen Liiteri-keikan, pakkohan se oli. No, kotiin päästyä ei muuta kuin sänkyyn, lisämömmöt ja unta. En pystynyt edes siivoamaan. Suihkussakäynti pikaisesti ja hätäruokaa evääksi. Sitten taas uudestaan makaamaan. Ja särkemään. En piru soikoon tajua, mikä meni vikaan. No, aamulla heräsin klo 4 kieppeillä. Tunnustelin varovasti oloa ja totesin, että tilanne on sama: särkee perkeleesti. Mömmöt ja kaffet kitusiin ja duuniin. Ei tässä muu auta. Vielä 9 erittäin paskamaista aamua jäljellä! Pakkohan se on jotenkin kestää, pakko - vai onko? Antakaa mulle fudut, please. Mä en enää jaksa.....*hieroo itkua silmistään*

Hauskojen tarinoiden kertominen saa siis edelleen jäädä. En jaksanut edes illalla avata konetta. Tässä vain lyhet kommentit, eli: Nyt olo siis ei enää ole parempi, ei todellakaan. Ylös kannattaa nousta aikaisin, jos vain on mahdollisuus ottaa päikkärit tai mennä nukkumaan myös aikaisin. Ja kissakuume on vakava tauti, siihen on vain yksi lääke: kissan hankkiminen...

---------------------------------------

Vinde, toi mamiska on vaan lötköttöny ja manaillu koko eilisen päivän. Mä jolisin herrrrkkuja, mutta se suuttu mulleki ja karju rumii sanoja. Sitte se pyys anteeks, ettei se mua tarkottanu, vaan maailmaa yleensä. No, eli mä en saanu illalla ylimääräsiä heekkuja....mutt sain mä nyt aamulla kaikkee: uusii naksuja, ne oli hurrrrrrrrrjan hyvii, riistapehmistä, raikasta vettä (tiätty) ja sitte jotain uutta kalkkunajutskaa. Kaikki uppos. Huh. Ja sitt mua nauratti, ku mamiska ei jaksanu siivota. Yesh - yesh - mun installaatiot säilyvät, molemmat. Mulla on nääs toinenki, sen karvasoffan lisäksi on Korituoli ja minä (se korituolin pehmuste näyttää ihan harmaalta, vaiks sen pitäis olla sillee karmee kirjava!). Eikä toi mami pysty tekee asialle mitää *kissakikatusta*. Toivottavasti se ei jaksa siivota koko viikkona, niistä tulee sitte jo tosi komeita! Mä saan ne varmaa sinne Kiasmaa näytille. Huomaatteks, mä oon kultturelli kissa (tai siis mä kuulin kun mamma ja sen frendi puhu siittä paikasta)! Mä pidän vaiks oman näyttelyn. Ja sitt mä perustan sen ravintelin. Sitt ei mammankaa tarviis käydä duunissa. Mä voisin elättää senkin tossa siivellä...

Tässä tosta korituolista viel näkyy noi värit. Enää ei näy. Mä nukun tällee päivisin. Näin aamusin mä sillee meditoin, siitä musta ei ookaa viäl kuvaa. Mut ens viikolla pitäis olla. Jos toi mami ja Poika saa taas edes jotai aikaseks! Tästä ei kans tuu yhtää mitää, jos mä en välillä muistuta niitä siittä, mikä on tärkeetä oikeesti...niinku mä ja mun kuvat. Ja yleensä mä. Kliffaa viikon alkuu kaikille kissinkoille ympäri Lokistaniaa - purrrrrrrrrrrrrrrrataan kun tavataan! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve!

-----------------------------------------

Joo, Vincent vaikutti yllättävän tyytyväiseltä, kun en pystynyt siivoamaan. Nyt syykin siis selvisi - olkoon, en varmasti tänäänkään jaksa. Hyvä jos jaksan täältä kotiin ilman suurempia vammoja! Pitäkää siis peukkuja n. klo 16 asti, jolloin minun viimeistään pitäisi ehtiä kotiin!

Päivän slogan: Ihminen on ainoa eläin, joka menee nukkumaan, kun ei vielä väsytä ja herää, kun vielä väsyttää.

Päivän biisi: Monday, Monday

MIELENKIINTOISTA MAANANTAITA LOKISTANIAAN!

KUULASTA SUNNUNTAI-AAMUA

Todella kaunista taas tähän aikaan (4.31) aamulla. Naapurit juuri kotiutuivat. Onneksi meillä on ns. sama rytmi, toinen heistä tulee töistä kapakasta, toinen muuten vaan kapakasta....minä taas olen silloin jo hereillä, joten pieni maistelumetakka parvekkeella ei häiritse. Ei varmaan heitäkään sitten, jos minä alan maistella ;D Muutenkin ajantajuni on pitämättömissä jos olen vapaalla tai lomalla. Valvon muutoinkin mieluusti yöllä ja nukun keskipäivän ikävät tunnit. Olen keikoillakin aina yrittänyt haalia ilta- ja yövuoroja, jos mahdollista. Silloin yleensä tapahtuu ja ihmiset ovat mukavampia - jostain oudosta syystä! Minulla on sama rytmi luonnostaan kuin Vincentillä. Nytkin hänellä on tuossa paljon kerrottavaa, mutta saa vielä hetkisen odottaa.

Nukuin läpi eilisen. Todella nukuin. Välillä kävin ehkä 4 kertaa hereillä eli keittämässä kahvia, sieppomassa lääkkeitä, laittamassa ruokaa ja syömässä ja vielä illalla lätisemässä Kummisedän kanssa. Käytännöllisesti katsoen nukuin yhteensä n. 16 h. Aika hyvin, eikö! Puhelimet laitoin kiinni, että saan olla rauhassa. Kiinni ne ovat vieläkin. Josko tänään sitten reipastuisi sen verran että hoitaisi taas vain ehdottoman pakolliset kotityöt eli esittelisi pölkkärille keskilattiaa, hoitaisi kukat ja harjaisi kissan, veisi roskat ja jos vain mahdollista, jaksaisi kävellä Liiteriin n. 300 m hakemaan jotain syötävää ensi vkoksi. Jääkaapissa on valo, ehkä myös kissanruokaa. En ole varma. Keitin äsken vain kaffet ja söin roskaleipää paahdettuna.

Outo olo, jo 1 vrk:n täyslepo, siis todellakin täyslepo rauhoittaa koipia ihmeesti! Ne näyttävät ja tuntuvat normaaleilta. Tosin tämä on harhaa, koska vähänkin pidempi kävely ja/tai rasitus iskee välittömästi ne taas ihan helvetin huonoon kuntoon. Nyt siis lasken vain päiviä.....10 menomatkaa töihin, 10 paluumatkaa töistä. Hätätilassa 1 - 2 x voi käyttää taksia, se ei vie konkurssiin, kun jättää sen ruuasta (omasta, ei kissan) pois! Sitten minä taas juon ja nukun,  muut saa silittää ;D

--------------------------------------

Mistä silittämisestä toi mami horisee - ai niin tiätty, se saa silittää mua sitte jatkuvasti ja ihan mihin aikaa vaan, ku se on lomalla. Mäkin sitte odotan sitä sen lomaa. Se lupas mulle tuoretta fisuu heti, ku se jaksaa käydä Hakiksessa. Se kävi siellä tossa jokin aika sitte ja mä sain palan lohta!!! Se oli kyll hirmusen njamskista, vaiks mamiska  sano, ett aika kallista. Se oli ostanut ison biitin ja se jako mulle, Pojalle ja itelleen kaikille yhtä isot palat. Se sano, ett kyllä kissa kans ymmärtää hyvän päälle, ku Poika vähä nauro sitä. Eilen se jako kans ruuan mun kaa tasan. Me syötiin donaria purkki puoliks - ihan tarkkaa puoliks. Mä oisin voinu syödä vielä lisääki, mutt mamma sano, ett seki on suolasta ja sitte, ett ei sekään saa enempää. No kyll se mun kissanmassun täytti, mamiska söi sitte vielä uusia pottuja ja raejuusto ja jotai vihreitä heiniä. En mä niistä, mutt raejuustoo mä vähä maistoin. Ei se hirvee hyvää ollu, mutt kyllä sitäki voi syödä. Mä oon nyt pyytäny mammalla maistiaisii vähä kaikesta, mitä mä nään sen syöpöttelevän. Kun kissa ei aina voi tietää, mikä oikeesti onki ihan hyvää, vaiks se näyttää hirveeltä. Niinku toi mamman yks kalauunijutska, se näyttää ihan kamalalta ku siinä on fisua ja juustoo ja jotain vihreetä (pinaattia toim.huom) mutt se maistuu toooosi hyvälle ku mamma laittaa mulle siit sopivan palan. Hei, täähä meni ihan ruokajutuks. Mutt ei voi mitään. Must on kiva syödä ja mä tykkään kokata mamman kaa. Mä oon tossa työtasolla apuna, ku se laittaa safkaa. Sitt mä kans vahdin kattiloita. Sitte mä nuolen kauhat, jos se tekee jotai pataa tai sillee. Musta on varmaan sille hurjasti apua, vaiks se valittaa, ett kaikis ruuis on lisämausteena oransseja karvoja. Eikä oo, ei mun oranssit karvat sillee lähe, ne on noi vaaleet ku tipahtelee *kissavirn*. Musta voi tulla vielä kissakokki, sitte mä perustaisin kissaravintolan, miss ei ois purkkiruokii ja noi orjat vois tuoda teidät kaikki sitte syömää ihan kunnon ruokaa! Hei - oisko siinä ideaa??? Kalaa alà Vincent? Suikalelihaa Reetin tapaan? Leevi-kamun kissaheekku? Tällasii annoksii vois olla. Ja sitte vaiks Mustan makee jälkkäri ,D

Täss mä oon just kankeemas pystyy ja päästääs mamiskaa duuniin! Nyt mamma on kai saanu jo parempii kuvii, jos vaan Poika saa ne kaikki ulos tolta masiinalta. Ainaski mä oon vähä poseerannu. Mä en kyllä oikee tykkää, ku  toi orja osottelee sillä vempeleellä. Mä yritän aina vähän mennä jemmaan. Vaiks mä oon kuvaukselline, nii silti. En mä haluu sellasta kuvaa, missä mä oon pää jääkaapissa, vaiks mamma eile yritti ottaa sellase! Nyt mä meen jatkaa aamu-unkkoja viel joksi aikaa - lotkottavaa sunnuntaita Lokistanian lokkaavile kissavempuloille!!!

-----------------------------------------

Jeps, Vincent todella välillä selvästi pakoilee kameraa. Eilen olisi tullut tosi hyvä kuva, kissa kurkottelemassa jääkaappiin. Sitä seurasi salamannopea poistuminen, vaikka kamera on aina valmiina tuossa....

No, minä lähden juomaan toisen jättimukin kaffetta - sunnuntain kunniaksi taidan syödä myös yhden keksin, etten vaan laihtuisi. Se olisi kamalaa. Ketä sitten mollata, jos minäkin vielä kuihtuisin olemattomiin.

Kesken olevan kirja: Sean Stewart - Kehä

Päivän slogan: Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti!

Päivän biisi: Angie (no tässä se nyt sitten on, Taikkarille terkkuja!!!)

Päivän taidepläjäys: Omituisia, outoja, hauskoja ja pelottavia patsaita ympäri maailman! (Tämä linkki on pihistetty Linkolta...)

PIMEÄÄ LAUANTAITA LOKISTANIAAN...

Eilen jo yritti sataa. Koko illan ja yön pilvet ovat kierrelleet ja yö on ollut todella pimeä, eli se kesän valoisista öistä. Sadetta ei ole kuitenkaan tullut, se olisi kyllä jo tarpeen. Nytkin tuolla työpaikan päällä näyttää olevan aivan musta pilvirintama: Ukkosta ja myrskyä!!! Äkkiä!!! Mitä minä kukista ja nurmikoista, mutta sienirihmastoista olen huolissani. Jos nyt edes sataisi....ja 2 vkon päästä alkaa loma! Jesh! Toisaalta - minä kyllä suunnittelin, että makaisin ja joisin 2 vkoa ja 1 vkon krapuloisin ja kärsisin morkkiksesta. Silloin olisi hyvä laittaa myös huusholli kuntoon. Jos  esim. hakisi heti loman alkajaisiksi korillisen viiniä. Ei tarvitsisi jatkuvasti juosta Malmin Oklassa. Ei korillinen El Tiempoa loppujen lopuksi ole paljon. Siinä pulloja olisi myös hyvä säilyttää. Ei tulisi sellaista juoppokämpän fiilistä, koska pulloja ei lojuisi pitkin poikin vaan koria voisi säilyttää siististi vaikka tuossa partsin oven takana. Hmmmm - hyvä ideo! Pitänee toteuttaa tämä vaikka Kummisedän avustuksella. Korin voi kärriä kaljakärreillä kotio. Sitten varustaa pakastin jollakin syötävällä, käyttää kinkin tai lähipizzerian palveluja välillä ja vain maata. Eiköhän  tuo kipukin siinä unohdu. Lepäillessä tulee vain selkä kipeäksi. Ja sehän on muutenkin jo niin tuttua. Tai voi heittäytyä sekakäyttäjäksi eli tempaista aamumömmöt ja huuhdella ne alas miedolla viileällä valkoviinillä.

Oikeasti: en ole suunnitellut tekeväni ns. lomalla yhtään mitään. En aio viettää aktiivilomaa. Matkailen korkeintaan Hakaniemeen. Muuten pysyn Malmilla. Välillä voin käväistä kirjastossa hakemassa tilatut kirjat. Ja lisää viiniä ja tupakkaa. Mitä sitä lomalainen muuta tarvitsee.

Haa, pakko kertoa -juttu. Lopultakin löysin sen kauan himoitsemani mustan, tavallisen kahvinkeittimen, jossa on simppeli, suora lasikannu. Tähän asti on löytynyt vain joko älyttömän kalliita monitoimikeittimiä tai sitten sellaisia, joissa kannu on pisaramallia. Ja nyt se sitten löytyi, selatessani netissä meidän kauppojen tarjouksia, tietysti Liiteristä. Hintaan 16.99! Olen tyytyväinen, kaffe on hyvää, keitin on siisti ja minusta asiallisen näköinen. Vielä tahdon mustan leivänpaahtimen ja veronpalautuksista mikrouunin mustana tai teräksisenä versiona. Sitten tämä huushollikaan ei kaipaa enää juuri mitään. Tai ei nämäkään ole kuin esteettisiä asioita, kunnossahan nuo vanhat ovat ja menevät eteenpäin kierrätykseen. Ei niitä toki pois heitetä. Ja sitten tietysti on kerrottava syy tähän hinkuun ja ostokseen: nykyinen keitin on saatu 6 v. sitten käytettynä äitini miesystävältä...Eli ei ollut turha ostos minun mielestäni!

----------------------------------------------

Haa, mamma kertoi jo mulle, ett se jää lomalle kohtapian! Mun täytyy alkaa keksii sille puuhaa hirveesti. Jos se alkaa sitä hihitysjuomaa ottaa, nii sitte mun pitää tekee joku vastaisku. Ykävastaisku vois ajottua just siihen. Sitte se pyykkäis taas mattoja ja lattioita ja pitäis musta huolta paremmin. Ei, no pitää se kyllä huolta. Välillä ihan liikaaki. Kummisetä just sano, ett ei ketään kissaa tollee palvella. No, mä oon jo kouluttanu ton orjan niin hyvin. Eilen me syötiin kesäkurmitsoja. Mäki maistoin. Ei se kyll ollu niin hyvää ku kalkkuna tai roisku. Heiheihei - mamiiiiiiiiiiiiiih! Jos mamiska käy tänään kaupassa, se vois tuoda roiskuu mulleki. Ei niit maustettui jutskii vaan mulle omaa. Eihän oo liikaa, eihä! Ja mä tiedän, ett mulle on fisua tuoll ihan jäässä. Mammall on jömma! Se ei tiedä, ett mä tiedän ;D Äsken mami söi leivän päällä kesäkurmitsoja, mutt mä sainki taas kalkkunaa ja sitte sen lisäks viel riistahötskää. Siinä on kyllä se kastike ihan parasta. Mä syön sitte loput vasta myöhemmin! Ja sitte se otti mut olkapäälle, ku se alko kirjottaa. Mut olkapäät vähä tärisee ku se näpyttelee tosi noppaa, et mä sitte hyppäsin pois. Nyt mä istun tässä viekussa, hiiren viekussa, ja kattelen mamiskan nakutusta. Mä odotan mun kuveja.

Täss mä makaan yks aamu käytävällä. Mä en halunnu päästää mamiskaa töihi! Mun mielestä sen piti olla vielä vähän aikaa munmunmun kanssa. Sitte mä heittäydyin tollee, mut se vaan käveli mun yli. Ensi se kyll otti tän foton ja naureskeli. Mutt sitte sille tuli kiire.

Hei - kaikille Lokistanian kivoille kissafrendeille - tosi kliffaa lauvantaita!!!

------------------------------------------------

Ainakin Vincent on taas hyvällä tuulella! Nyt hän siirtyi makoilemaan soffan selustalle tyytyväisenä, kuono pitkällään, minusta melkein hymyillen. Mikäs on toisaalta ollessa, minusta kissasta, joka on kärsinyt yhtä ja toista, täytyy pitää tavallista parempaa huolta. Että kissa voisi kuitenkin luottaa siihen, että tämä ihminen ei jätä taatusti heitteille. Että ruokaa, kissapuruja, hellyyttä ja leluja löytyy. Ja sitten joskus semmoinen kissatappelukaveri ;D

Täytyy alkaa suunnitella viikonlopun hyvin hyvin hitaasti tehtäviä pakollisia kotitöitä. Täytyy tehdä lista. Huutis-hommatkin on hoidettava. Uuuh - velvollisuudet painavat tällaista ison perheen huoltajaa.

Kesken oleva kirja: Mari Jungstedt - Kesän kylmyydessä

Lauantain biisi: Me and Bobby Mc Gee

PÄIVÄN TESTIN MYÖTÄ MYRSKYISÄÄ LAUVANTAITA LOKISTANIAAN!!!

Päivän testi eli mikä kissaeläin olisin, löytyy täältä!

Minä siis olisin puuma:

Kissaeläin-testissä sinusta tuli kaunis puuma!
Puuma viihtyy erityisen paljon yksin ja se vaatii suuria elinalueita elääkseen mukavasti omassa rauhassaan. Mielipiteet puumista ovat olleet ristiriitaisia, sillä ihmisasutuksen edetessä yhä enemmän puumien alueelle, niistä on alkanut olemaan haittaa ihmisille ja heidän karjalleen.

 

 

PITELEMÄTÖNTÄ PERSTAITA

Ai, että miksi pitelemätöntä? No siksi, että tänään ei millään ole enää mitään väliä. Eilen hermostuin jo julkisesti yhteen ns. työ"kaveriin", joka yritti olla hauska. Yritti. Sanoin suoraan, että vetää erään elimen päähänsä ja painuu sinne missä ei kuu kumota eikä päivä paista. Kaikki istuivat hiljaa, hyvin hämmentyneen näköisinä. Kuten sanoin, sosiaalisuuteni, hauskuuteni, luontainen miellyttävyyteni ja yhteistyökykyni (eipäs naureta siellä!!!) ovat täysin nollassa, jopa miinuksen puolella. Nyt minut kannattaisi irtisanoa, jos olisi syytä. Ikävä, ettei ole. Nyt jäisin täysin tyytyväisenä työttömäksi ja alkaisin dokata, käyttää kaikkia mahdollisia huimeita ja apteekkitavaroita väärin. BTW, miksi puhutaan aina alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä? Miten esim. huumeita käytetään oikein? Pitää kysyä lääkäriltä, minua on alkanut kiinnostaa nämä eufemismit.

Tänään minulla ei ole vieläkään mitään miellyttävää eikä mukavaa kerrottavaa. Kuten lupasin, nappasin isohkon lastin apteekkitavaroita ja kömmin nukkumaan repona klo 20 tienoilla. Näin unta, jossa W. oli vielä hengissä ja timmissä kunnossa - olimme lomalla Malediiveilla (?) ja hän halusi minun ehdottomasti lähtevän katsomaan jotakin. Minä makoilin jossain varjossa riippukeinussa riporentona enkä jaksanut nousta. W. kiskoi minua käsistä ja yritti pakottaa mukaansa. Heräsin siihen, että kiskoin itseäni sängyn reunasta kiinni pitäen väkisin ylös. Uni oli jossain mielessä erittäin epämiellyttävä ja surullinen. Minun oli pakko nousta kokonaan ylös, pissatti, itketti, vitutti. Istuin varmaan 20 min. kylppärissä, pissin ja itkin...Hirveä olo. Sitten kävin uudestaan mömmökaapilla ja otin hieman lisälääkitystä + yhden perinteisen Aspirinin. Sammahdin välittömästi ja heräsin klo 4 tienoilla. Yllätyksekseni oikeaa jalkaa ei ihan hirveästi särkenyt. Voisiko olla, että Aspirin on tehonnut ja tuo tulehdus olisi lievästi taintunut. Otin aamullakin varmuuden välttämiseksi siis yhden. Nyt testataan kaikki. Nimittäin ainakin minulle lähes kaikista uusista NSAID-lääkkeistä tulee outoja sivuvaikutuksia, esim. Mobicista ja Celebrasta turvotusta nassuun. Indometinista ja Naproxenista ei suurinakaan annoksina ollut hyötyä. Eli kokeillaan nyt tätä ikuvanhaakin keinoa...

Kunhan vielä löytyisi joku todella tehoava laillinen kipulääke! Ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt käytössä on Panacod (parasetamoli + kodeiinifosfaatti) yli-isoilla annoksilla. Se auttaa n. 1 - 2 h ja vain lievästi.

Tämä tästä farmasiapuolesta tänään. En jaksa ajatella mitään järkevää. Päätin pitää lomani, sen pakolliset 3 vkoa, 7. - 28.8. eli vielä 2 vkoa kärsimystä. Siis työ ja työssäolo ei ole kärsimystä, mutta tänne tuleminen ja kotiin lähtö ovat silkkaa helvetillistä tuskaa. Siinä naurun aihetta kaikille.

Mutta Vincentillä ei ole näitä ongelmia:

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mulla mitään ongelmia oo. Miks olis? Mä oon sen verran fiksu kolli, että mä en hanki ongelmii. Mitä nyt joskus mamman kaa otetaa yhteen, mutt se on enemmänki sellane harrastus. Ei meistä kummastakaa oo kiva olla kiltti koko ajan. Ei musta ainakaan! Mä haluun välillä olla vähän pahis ja kiero ja sillee - enkä tottele ainaskaa ketään!

Eilen mä vedin hirveetä joikuu, ku mamiska tuli himaan. Oikeen kunnon kollijoikuu. Ei mulla ollu oikeestaan mitään syytä. Mamma putsas mun hiekkiksen ja kupit ja laitto uudet ruuat. Anto se heekkuvaki, juustoo ja yhen ison lihapullan, ku mä tahdoin sitäkin vielä. Mutt sitte mä vaan jatkoin joikumista. Menin vielä partsille, kiipesin korituolin selkämykselle, josta näkee ja kuulee parhaiten ja sitte mä vasta jolisinkin. Siitä mamma jo tuli sanomaan, ett mun pitäis lopettaa tai kohta joku soittaa jollekki viranomaselle, ett täällä taatusti yritetään nirhata avutonta kissaa. No, siltä se tietty saatto kuulosta. Sitt mä vaan kyllästyin ja otin uuden paikan, tällä kertaa partsin pöydältä, kun siihen osu aurinko sillee sopivasti.

Täällee mä otan mamiskan aika useen vastaan! Mä lojun keskellä mun tosi hyvin ruttaamaa käytävämattoa, ett se joutuu menee mun yli...Mamma sanoo, ett taas mä oon liikkunu ja kuva on sillee tärähtäny. Itte on, siis mamma. Mä  olen täydellinen!!! No juu, ei tää hyvä kuva ole, mutt mä en oikeen tykkää, kun mamma sojottelee sillä kameralla mua. Mä lähden aika noppaan haneen... Tosi vinkeetä viikonloppua kaikille hurrrrrrrrrrrrrrrrrrmaaville kissileideille ja kunnon kolleille Lokistaniassa - purrrrrrrrrrrrrristaan kun lokataan!!!

--------------------------------------------

Vincent tosiaan osaa vältellä kameraa. Hyviä kuvia saa vain nukkuessa ,>

No, lähden kaffelle, röökille ja puhumaan ilkeitä asioita ihmisille.

Mietitkö ammatin vaihdosta. Ryhdy pizzerian pitäjäksi, tässä peli, jolla voit harjoitella täydellisen pikapizzan tekoa, kliffaa hei, ja lopuksi näet vielä sen, paljonko mahdollisesti ansaitsit, vai menikö päivä perseelleen!

Kesken oleva kirja: Lars Ramslie - Fatso

Ja tästä tulikin mieleen, Lokistaniassa näkyy olevan myös ns. kirjallisuus- ja kirjalokeja, joista osa on suorastaan säälittäviä. Lokkaaja lukee "paljon" - voi villu, sanon minä - puolen vuoden aikana kokonaista 6 (lue  k u u s i) kirjaa! Heittäkää helvettiin tuo kaunosieluisuus ja brassailu kultivoituneilla lukuharrastuksilla. Minä luen paljon, 10 - 20 kirjaa viikossa. Enkä minä niitä kaikkia kommentoi tai lainaa lokissani. Tämänkin nyt kerron vain siksi, että alkoi villuttaa nuo inhokit, jotka ovat niin omahyväisen pitsiniskamaisen kyldyrellejä ja lukevat vain "hyvää kirjallisuutta" ............grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr...........

Päivän biisi: Paint It Black

PIDÄTTELEMÄTÖNTÄ PERSTAITA LOKISTANIAAN!!!

 

TURHAA TORSTAITA

Kaikki on turhaa. Valittaminen on turhaa. Varsinkin kivuista valittaminen on turhaa. Työnhaku on turhaa. Lääkkeiden syönti on turhaa. Työssäkäynti on turhaa. Nukkuminen on turhaa. Kaikki on edelleenkin turhaa - turhuuksien turhuus...

Että minäkö mukana negatiivisella tuulella? Kyllä - vastaan painokkaasti kuin Esko Kivikoski. Ei ole mitään syytä olla hyvällä tuulella, koska eri osat kehostani ovat sitä mieltä, että minun pitäisi pysyä sängyssä mieluusti liikkumatta mahdollisimman pitkään. Enpäs pysy, en piruuttanikaan. Toivon vain, että kun sorrun tuonne kadun varteen, olen niin lähellä sairaalaa, että joku ymmärtää korjata minut pois. Jos ei, antaa olla. Kaatopaikalla on tilaa. Minun varmaan pitäisi ihan itse ymmärtää hakeutua sinnekin. Tässä terveydenhuoltosysteemissä on jotakin pahasti vialla. En enää jaksa.

Valitettavasti minulla ei ole tälle päivälle yhtään mitään mukavaa kerrottavaa. Ei mitään.

Ehkäpä Vincent voisi piristää:

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmiska vaan kaikille! Kyll mä ainaskii oon ihan hyvällä tuulella. Mä oon kävellä tassutellu mamiskan päällä. Se heräs aikaisemmi kun mä, en mä kyllä tiedä, vaikka se ois valvonu koko yön. Aina välillä kuulu jotakin ääntä. Sitte mä oon saanu sekä kalkkunaa ett juustoo, njamsk. Ja pehmoruokii...Ja päässy päivystään partsille. Tai en siis päässy, kun mä vaan menin. Ja sitte mä huolehdin koko eilisillan ja yön tosta soffan karvastuksesta oikeen kunnolla. Mä käpertelin siinä tyynyjen ja soffan välissä eri asentoihin. Se alkaa tosissaan näyttää hyvältä. Tosi futuriselta, vai oisko toi jo jotain muuta...Mun täytyy funtsaa asiaa. Me taiteilijat ollaan tosi tarkkoja näist jutuist.

Yhen fittimäisen jutun mamiska eilen hiffas. Mä oon jo kerran aikaisemminki "merkannu" sen pihastiflat ja sillon se vaan pyyhki sen pois ja sanoi, että sillee ei pitäis tehdä. Sitt eilen se kyllä vähän heemostu. No, kattokaas, ku mä olin taas "merkannu" ne samat stiflat sillee rennosti sivulta, ett ei ne sisältä kastunu yhtää, pohjat alhaalta vaan. Nii sen pitiki mennä ulos - voi vinde. Ja tiätty se hiffas sen. Hmmphpurrr, kyll se aika jäkätyksen piti ja haistatteli mulla sitä merkkausta ja NIPISTI niskasta vielä. No, tota, nii - no onha se oikeessa. Mutt mä sanon niinku jotku ihmisetki, ett mä en tiedä mikä minuu meni! Mä vaan merkkasin ne! En mä oikeen osaa sanoo miks. Ne vaan oli siinä ja ne haisi ulkojutskille ja toisille kissoille ja koirille ja vaikka mille. Mulla ei oo enempää sanottavaa. Jos mami haluu tästä jonku isomman jutun nostaa, mun on pakko kilauttaa mun asianajajalle. Voi sitte jutskaa sen kaa. Mutt kyll mamma aamullaki paijatti ja kehu mua ja anto mun kävellä sen päällä, kun se luki jotain ja lepuutti niitä kipukoipia. Ett kyll me ollaa kavruja!

Tähän mä päätin, ett me laitetaa semmone foto, ku sopii tällasee vähän synkempään päivään. Eli tässä mä oon mun partsilla mun korituolissa ja ilta-aurinko paistaa ja lämmittää tosi paljon! Huomatkaa mun nautinnolinen ilme. Kumma, kun noi mun tikruraidat ei kunnolla näy, mutt mun karvat onki pölissy iha hirveesti nyt. Mamiska meinaa, ett varmaa senki takii, ku on ollu niin kuuma...enkä mä ihan hirveesti tykkää harjaamisesta ;> Mutt hei - kissalokkarit - kliffaa päivänjatkoo ja hyvii päikkäreitä. Heräillään illemmalla ja pistetään hulinaks!!!

------------------------------------------

Joo, keskusteltiin vähän Vincentin kanssa sen stifla"merkkauksesta". Ei ole kivaa, kun ulkolääpystimet tuoksahtaa merkatuilta...vaikka menisi vaan roskiksille;>

Päivän tehtävä: Testaa, saisitko SINÄ mahdollisesti USA:n kansalaisuuden - testi ei ole hupia vaan ihan officiaalia!!!

Luettu kirja: Reijo Mäki: Hard Luck Cafe

Päivän biisi: The End

TURHAA JA TURHAUTTAVAA TORSTAITA!

KARMAISEVA KEKSIVIIKKO ON KOITTANUT

Päivä, josta ei ole muuta hyvää sanottavaa, kuin että enää 2 päivää töitä tällä vkolla. Ihana, vilakka aamu, häivähdys elokuun tuntua. Kivaa, jopa mukavaa! Paitsi että särkee, jomottaa, juilii, kolottaa, kuumottaa niin maan perkeleesti. Eli kävelin eilen taas normaalin posti-kirjasto-kauppa -keikan työpäivän jälkeen Belgarionin kanssa. Tuo ylimääräinen lenkki tekee varmaan n. 1 km lisää kävelymatkoihin. Eli käytännössä ei yhtään mitään. Minulle se tarkoittaa kokoiltaista helvetinmoista särkyä, vaikka iskinkin pakasteet taas sulamaan nilkoille ja yritin lepuutella ja hyvitellä koipia vielä ylimääräisellä mömmölastilla. Silti heräsin n. tunnin välein yöllä, jopa useammin joko silkkaan särkyyn tai asennon vaihtamiseen. Nyt peroneukset ovat turvoksissa, kovat ja kuumottavat - revi sitten siitä itsesi pirtsakkana töihin. Vaati se taas 2 isoa kuppia kahvia ja reilusti annostellun mömmölastin (kuitenkin siis lääkärin ohjeiden mukaan, ainakin suurin piirtein...).

Työstä sen verran, että onpas kivaa kun on mukavaa. Eli osa käskyttävää tahoa on jo palannut töihin innosta puhkuen. Meillä taas tämä ja ensi viikko toimitaan minimimiehityksellä. Tämä yhtälö ei oikein toimi eli duunia riittää. Ei ehdi edes nettailla, kuten viime vkolla. Hätäisesti sentään vilkaista omat tärkeimmät asiansa ja taas poistua työohjelmien pariin. Tylsää, samalla erittäin paskamaista. Sitä niin toivoo, että kesällä hiukan helpottaisi, mutta ei. Käskyttävä taho on suurilukuinen ja täällä suorittava taho taas tekee minkä pystyy, ei koskaan kuitenkaan ehdi tarpeeksi. Siis täytyy alkaa kirjoitella taas hakemuksia. Mutta kuka ottaisi töihin ontuvan, kälättävän, känisevän, oudosti pukeutuneen akan, joka horisee epämääräisistä harrastuksistaan ja kissoista? (Tämä oli taas se retorinen kysymys!)

Ehkäpä yksi hyvä uutinen kuitenkin eiliseltä - Belgarion sai kuvat lopultakin ulos. Vika lienee ollut Belgarionin, vaikka hän ei sitä tunnusta. Hänelle, kuten minullekin, digikamerat sekä kuvien siirto yms. ovat todellakin aivan uutta puuhaa. Jatkossa siis ehkä mahdollisesti saattaa olla jopa parempia kuviakin tiedossa. Joten Vincent jatkakoon asiaan liittyen kaksitassujärjestelmällä:

---------------------------------

Jesh, purrrrrrrrrrrrrrrr, lopultakin noi palvelijat on saaneet aikaseks sen, mistä mä oon huomautellu jo pidemmän aikaa. Siis MUN kuvat on purettu. Lopultakin, mutta kyllä se kestikin! Jos mä olisin itte päässy sen tekemään, ne ois ollu jo lokissa ajat sitte. Siis ne uudet kuvat. Mutt noilla orjilla kestää aina aikasa, ennenku ne hiffaa jotaki. Eilen ne sitte oli loputaki hiffaneet ja mä sain kattoo sitte mun kuvii. Mulla on ainaki viikoks nyt mun lokikuvii ja mamiska jo eilen otti uusii. Fain!

Nii, ja arvatkaas mitä! Mä olin oikees tost mammasta. Se mitään suuttunu eilen. Mä olin viettäny koko päivän siinä soffalla ja kun ne tuli, mä lojuin siinä vieläkin. Tein mä sitte pojalle vähän tilaa siihen toisee nurkkaa, ett se pääsi istumaan. En mä muuten, mutt se antaa mun aina maistaa vähä sen suklaakeksistä. Joojoo, hei kavrut, maistakaa joskus! Semmonen keksi, miss on väliss jotain hilloo ja päällä suklaata niin se on pikkuheekkua. Siit voi nuoleskella vähän tai sitt haukata pikkubiitin. Ei paljoo, mutt se onkin semmonen tosi snadi heekku! Eli mamma ei sano enää mitää koko soffasta, nyt mä oon vallottanut sen!!! Mä lojuin siinä koko illan ja heti aamullaki siirryin sinne, ku mamma heräs. Niin, siis tietty sen jälkeen, kun mä olin saanu mun kalkkunaleikkeen!

Mä laiton tähän ekas tän foton, miss mä lojun mun partsilla ihan repona, kun korituolissaki oli jo liian kuuma. Täss näkyy aika hyvin mun väritys ja notkea pitkä kehoni, mutt ei mun äärimmäisen siistii nassua. Nassukuvia siis taatusti myöhemmin! Eli terkut kaikille upeille donnille ja komeille kolleille - venatkaa vaan, mä tulen vielä!

---------------------------------------------

No, pääasia siis että Vincent on tyytyväinen. Olen minäkin, kun kuvasysteemit toimivat *taas koputtaa, suorastaan hakkaa puuta*.

Täytynee alkaa kirjoitella työhakemuksia, ikävä vaan että kesäisin on niin vähän paikkoja auki, johon minut välttämättä haluttaisiin. Huutiskaan ei kesäisin oikein vedä, ei myynti eikä osto - eli ei toimintaa sielläkään.

Orava tuossa ihmettelee, miten paljon kirjoitan. Tuota, kirjoitanko minä jotenkin paljon? Liian paljon? Eikö kukaan jaksa lukea?

Tämä on lainattu Z-pandan kautta Skrubulta:

Lakaisukoneen kuljettaja, leipuri, ambulanssikuski. Pienenä sitä haluaisi olla jotain, isona sitä sitten on jotain. Yleensä jotain ihan muuta. Kuinkas tässä nyt näin kävi?

1. Mikä sinusta piti tulla pienenä?
   
2. Mikä sinusta sitten tuli (jos opiskelet: on tulossa)?
   
3. Miksi juuri se? Mikä vaikutti?
   
4. Oletko samalla alalla kuin (jompikumpi/molemmat) vanhempasi?
   
5. Onko sinulla alan koulutusta (jos opiskelet: luuletko saavasi opintojasi vastaavaa työtä)?

Eli vastatkaa, jos kiinnostaa! Onhan se ihan kiva itselleenkin tunnustaa mitä on/olisi ;D Tai sitten ei-ihan-niin-kivaa =(

Itse laitoin tämän tähän ajatuksella työ - ei-työ vaiko jotakin muuta -mielessä! Ja vastaan samalla itse näin:

1. Ihan pienenä jo piti tulla kirjailija. Sitten sanomalehtimies (kuten tuolloin sanottiin, journalistista ei puhuttu mitään). 

2. Sihteeri. Kirjoittaa siis kuitenkin, sniif, nyyh... 

3. Sattuma, silkka puhdas omituinen sattuma. Eli  kävin iltakoulua ja lintsauskaverini kertoi, että heillä tarvitaan sihteeriä. Paikka oli ollut auki eikä yhtään hakijaa (valtiolla, pieni palkka, ylimääräinen virka). Sinne minut todellakin revittiin töihin ;D Ja siellä pysyinkin vuosia...  

4. En, en todellakaan...              

5. On, erimuotoista koulutusta takana hyvin paljon, mutta ei varsinaista tutkintoa mistään, kuten jo aikaisemminkin on  katkeroituneena todettu.

Päivän tositapahtuma: Manne eilen Malmin handelissa yritti kähmiä viinapullon. Käveli sitten kassan ohi maksamatta ja kassa kysyi: "Mitäs teillä siellä oikein on?" ja painoi samalla polvella hälynappia, jolloin häly alkoi soida ja vartija säntäsi paikalle. Manne siinä lievässä iltapäivänarkoosissa: "Hai sie hyvä sisko! Mie luulin ett Joulu on, kun valot vilkkuu ja helikellot soi!"....*hirveetä käkätystä*

Päivän slogan: Parempi kuolla seisaallaan kuin elää polvillaan. (Emilio Zapata)

Päivän biisi: Spoonfull

KILTTIÄ KEKSIVIIKKOA TAAS KAIKILLE LOKISTANIAAN!!!

TIRSTAITA, SATEENTUOKSUISTA AAMUA

Heräsin siihen, että sadepisarat iskivät ikkunaan - ihanaa! Tosin se kesti vain hetken, mutta silti. Odottelen kunnon räväkkää ukonilmaa, myrskyä ja salamointia. Rakastan myrskyä. Ja jos olisi vielä yö...upeaa. Lupasivathan ne jotakin semmoista Yöradiossakin, tuntuu vaan, että sääennustukset kiertävät hyvin kaukaa Malmin eli mikään ei pidä paikkaansa. Puistokin on niin kulahtaneen näköinen, kun nurmikko on lähes palanut kuivuudesta. Toivottavasti nuoriso ei saa päähänsä taas leikkiä kivoja liekkileikkejä, kuten viime vuonna. Tuolloin pari-kolme kertaa piipaa-autot joutuivat tulemaan sammuttamaan nurmikkopaloa.

Vielä Yöradioon. Niiden ON pakko lähettää mulle uusia pikkareita. Tämä on kyllä jo eiliseltä aamuyöltä. Joku kaveri valitti, että hänen ikkunalleen ilmestyy joka aamu klo 5, täsmälleen, tirppalintu, joka pitää samanlaista ääntä, kuin hänen herätyskellonsa. Eikä tämän kaverin tarvitsisi herätä näin aikaisin. Kaveri on jo niin kyllästynyt lintuun, että aikoo ratkaista asian jollain vähemmän miellyttävällä tavalla. Yöradion väkeä tosin kiinnosti, mitä lajia tämä lintu oikein mahtaa olla. Minusta olisi vinkeää, jos meidän ikkunalaudalle ilmestyisi myös herätyskellolintu. Mieluummin se, kuin rääkyvät lokit (siis ne isot valkoiset linnut!).

En taida toivotella tänään hyvää aamua. Aamu ei ole erityisen hyvä. En taaskaan meinannut päästä aamulla kävelemään ennen mömmölatinkia. Aika kamalaa, en olisi vuosi sitten uskonut, kun vasen jalka alkoi äkkiä särkeä, että tällaiseen joutuisi. Pirulauta. Tänään otan itseäni niskasta kiinni ja teen kirjallisen rapon minua hoitaneille tahoille. Ei tässä näy mikään muu auttavan, koska minua ei vastaanotolla kuunnella. Ehkä kirjallinen esitys menisi sitten paremmin läpi. Yritettävä on. Tätä ei nimittäin kohta enää jaksa, oikeasti.

Jatkuva kipu tekee ihmisen ärtyneeksi, ärsytyskynnys laskee kivun lisääntyessä ja minusta, ennen niin mukavasta ja sosiaalisesta (tuttavat, älkää nyt pirulauta naurako ääneen!) ihmisestä on tullut melkoinen riivinrauta ja vittumainen, suorastaan paskamainen kaveri. Olen ilkeä kavereille ja pirullinen työkavereille, välillä piikittelen jopa Poikaa joistakin asioista. Saatan vihastua jopa Vincentille. Nämä kaksi viimeistä saisivat kyllä jäädä tekemättä ja yritänkin pitää itseni mahdollisimman hyvin kurissa; he eivät ole sitä ansainneet.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaikki tiedostavat kanssakissani Lokistanian kissareservaatissa! Mamma on kieltämättä välillä vähän ärtsy. Eilenki se heemostu. No aika pienestä. Se tuli jostain kumman syystä mun mielestä turhan aikasi himaan. Mä olin aamupäivällä jo etsiny siltä putsatulta karvasoffalta hyvän kolon, siellä tyynyjen keskeltä nurkasta. Päivän aikana mä ehdin hyvin tehdä sinne kunnon pyöreen kolon ja sain hyvän karvastuksen alun aikaseks yhteen tyynyyn ja soffan nurkkaan. Niin tää tulee, hiffaa mun pään kurkkaavan sieltä nurkasta ja alkaa käyttää niit tosi rumii sanoja. Kai te tiijätte, semmosia, jotka alkaa per***, saa***, hel***...Et ihan semmosii, mä olin hirmu järkyttynyt *flöittaava kissavirn*. Sitte se otti musta kiinni ja heitti, siis heitti, MUT pois sieltä. Siis se koski muhun ja HEITTI mut toiselle soffalle. Siihen klaffisoffalle. Ei sitä voi karvastaa, ei siihen poppanapäällisee ota karvat kiinni kunnolla eikä ne näy nii hyvin. Epistä! Mä otan kyllä kaa nyt yhteyttä viranomasiin. Ja sitte meidän päällikköö. Kai nyt Lokistanian kissareservaatissa joku ylempi tahoki on? Ettei kissoja voi ihan miten vaan kohdella? Niih? Ja ihan niinku taiteenki nimissä, et ei saa sille niinku toteuttaa itteensä?

Kattokaa nyt, mite södei me voidaan olla! Mä lakastan tota kuvaa, siin taas vois olla mä ja mun leidi...Mut ku ei. Eikä niit mun kuvejakaa vaan tuu. Mä muuten oon alkanu nyt pummii raps-leikkeitten, siis kalkkunan ja kinkun lisäks, juustoo! Se onki hyvää, mamiska osaa ton heekkupuolen jo aikastas hyvin! Jesh...nyt mä meen aamupäiväunkoille ja ihan varmasti siihen lokoseen. Ei mamma sitä tänää varmaa huomaa - eihän?

------------------------------------------

Joo, oli vähän kissakasvatusta eilen ,D Vincent ei yhtään tykännyt, kun nostin (en siis todellakaan heittänyt) sen pois toiselta soffalta, minne itse aioin heittäytyä, koska siinä saa koivet selkänojalle pystyyn!

Tänään on taas edessä kirjastokeikka, tilattuja kirjoja on iso pino tullut, tarkistin juuri Helmetistä - kivaa *taputtaa pulleita kännyjään*. On jotakin niiksi öiksi, kun ei enää jaksa lokata ja yö on jo pitkällä tai aamu hyvin aikaisessa! Belgarion on myös tulossa mukaan, joten saan taas viikon ruuat kuskattua kotiin - ihana lapseni...en tulisi toimeen ilman tätä apua, en aivan oikeasti tulisi!

Eilisistä sivunpohjaongelmista vielä - nyt kaiken pitäisi olla siis kunnossa. Edelleen Heekunkiitos, kaikki siis toimii ja näkyy kunnolla! Että tuo ihminen jaksaa =D Jos jotakin näkyvyysongelmaa tulee, laittakaa kommenttilooraan viestiä! Yllättävän hankalaa oli muuten metsästää hävinnyt Laskuri takaisin, jostain syystä sekään ei suostunut millään asettumaan paikoilleen. Koodit hävisivät sen siliän tien. Lopulta tein täysin ohjeiden vastaisen epäloogisen ratkaisun - ja kas, siellä se Laskuri olla möllöttää. Nyt ihmettelen, olenko tosissaan niin tumpelo, ovatko ohjeet pöljiä vai mistä oli kyse? No, pääasia, että sekin toimii.

Päivän tehtävä: Joudutko usein opiskelu- tai työelämässä neuvotteluihin, kokouksiin ja tilanteisiin, jossa on vaikea selvitä omalla sanastollaan. Tässä apu - tutustu puppulausegeneraattoriin! Sillä selviät mistä tahansa missä tilanteessa tahansa, et taatusti jää sanattomaksi!

Päivän macho-sanonta: Eihän tuolla naamalla voi tehdä muuta kuin kusta muuntajaan!

Päivän biisi: Akun tehdas

Tänään on: Hunter S. Thompsonin syntymäpäivä, kaveri tosin ampui itsensä 20.2.2005! Eläköön gonzo!!!

ELÄKÄÄ IHMISIKSI JA KISSOIKSI - TOIVOKAA MYRSKYÄ!

MAANANTAIN VAIKEUDET

Enpä tiennytkään, että tämä sivupohja ei sittenkään näy muille hyvin. Kiitos jälleen Herkulle, joka huomasi asian sekä Ammujalle, joka myös kommentoi...Nyt on pohja taas korjattu, Herkku tietysti korjasi - kiitokset suuret. Toivottavasti nyt kaikki on ok - laittakaa kommentaareja, jos on jotakin huomautettavaa! Siis pohjasta, ei tavastani kirjoittaa. Siitäkin toki ilman muuta saa ja pitää kommentoida, mutta mieluusti huomauttaen kummasta on kyse: eli mainitse sivupohjassa vikaa vaiko Polgaran mänttiys häiritsee ,D

Uaah, eli maanantai - päivä, josta ei voi olla mitään hyvää sanottavaa! Jotkut onnelliset ovat aloittaneet lomansa, minä en ole vieläkään päättänyt ajankohtaa. Täytynee olla vielä ainakin pari vkoa töissä. Sitten alkaa tuo lomaltapaluuinvaasio, jolloin voisin luistaa jo hommista.

Mutta kaikille palstalaisille, kasvattajille tai muuten kesäkurmitsafriikeille: Nyt ne ovat tulleet. Papun Ensimmäiset Ylimääräiset Kesäkurmitsat! Jo niitä ehdinkin hiukan odotella. Papulla on vaan tapana antaa niiden kasvaa ylisuuriksi. Kerran jo huomautin asiasta, mutta eihän Papu usko, jollei joku muu siitä sano. Eli naapuripalstan leidi oli huomauttanut, että ne kannattaa poimia nyt eikä kohta, koska ovat tuommoisina pieninä ja keskikokoisina parhaimmillaan.

Ensin siis täytyy taustoittaa: Papu on miesvainaani W:n ja naapurini Kummisedän isosisko. Papu-nimitys tulee papukaijasta, koska tämä ihminen puhuu taukoamatta ja päästelee jatkuvasti sammakoita suustaan itse sitä huomaamatta. Papu on ollut Papu jo 15-v. lähtien, tämä lempinimi on täysin vakiintunut. Papu on itse täysin tietämätön mistä nimi on lähtöisin...

No, eli olin eilen Kummisedän luona pyykillä ja Papu oli käynyt kylässä tuoden mukanaan puoli kassillista kurmitsoita. Ihania, yht. 7 söpöä keskikokoista, juuri sopivaa käyttökurmitsaa. Oli vielä sanonut Kummisedälle, että tämä voisi sitten antaa Polgarallekin pari, koska tietää minun olevan innostunut niistä. No joo, eihän Kummisetä ole vielä perehtynyt näin pitkälle ruuanlaitossa. Joten minä teen kurmitsasta ruuat ja sitten valmis tuote jaetaan puoliksi. Nämä ensimmäiset tehdään aina seuraavalla tavalla eli nyt seuraa kerrankin Polgaran antama ruokaohje, vaikkei tämä loki olekaan mikään ruoka- & reseptiloki (no reseptejä kyllä, mutta ihan muihin tarkoituksiin ,D).

Polgaran parhaat kesäkurpitsaviipaleet

Tähän tarvitaan:

2 keskikokoista kesäkurpitsaa                                          1/2 dl soijakastiketta                                                                            4 valkosipulin kynttä                                                                           rouhittua mustapippuria                                                                                                 juustoa                                                                                     

Tästä ohjeesta tulee 2 uunipellillistä tavaraa! Leikkaa kurmitsat n. 0.5 cm:n viipaleiksi. Levitä viipaleet vieriviereen uunipannulle (alle siis tietysti leivinpaperi). Sekoita soijakastikkeeseen puristetut valkosipulin kynnet ja mustapippuri, sekoittele ja anna seistä jonkin aikaa, jos maltat. Levittele pullasudilla kastikesössö viipaleiden päälle. Vetele juustosta juustohöylällä viipaleita. Älä tuhlaa aikaa raastamiseen. Tämä on tällä kertaa todellakin parempaa näin! Usko pois! Leikkele juustoviipaleet pienemmiksi kuin kesäkurmitsat. Tökkää jokaisen kesäkurmitsaviipaleen keskelle pienempi viipale juustoa. Uuni 225 astetta, 15 - 20 min. Paistele niin, että juusto mieluusti hiukan ruskistuu ja tulee rapsakaksi. Ota jäähtymään. Älä maistele kuumana. Nämä ovat parhaimmillaan hiukan haaleana! Kultivoituneempi ja varakkaampi henkilö aateloi nämä tavallisen juuston sijasta sinihomejuustonokareella, jolloin nämä ovat vielä parempia.Myös vahva Emmental sopii näihin erinomaisen hyvin. Itse olen käyttänyt tähän Goudaa tai jotain kermajuustoa, jopa Edamia paremman puutteessa. Kaveri käytti maustettua Koskenlaskijaa ja sekin toimii. Eli - nauttikaa. Toinen ylisuuria kesäkurmitsoja käsittelevä resepti voidaan antaa myöhemmin.

Tämä on hyvä vaihtoehto kaikille täytetyille versioille, jotka toki ovat hyviä, mutta joihin kesän mittaan saattaa jopa kyllästyä. Helppo tehdä ja maistuvat myös lapsille. Sopivat lähes minkä ruuan kanssa tahansa. Meillä nämä syödään sellaisenaan. Jos jotakin jää (yleensä ei jää) laitetaan jääkaappiin ja syödään näkkileivän päällä aamupalalla. Ohje on vapaasti sovellettavissa. Itse tein kerran tätä soijan puuttessa töpöttäen viipaille tiplun mätätahnaa, mielenkiintoisen makuista oli tuokin....

Ja sitten huonon tapani mukaan hyvin lyhyt koipirapo: Parannusta ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Kaikkia saamiani ns. apuvälineitä käyttäen tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Nilkoissani on koko viikonlopun ajan ollut puolikkaan HK-blöön kokoiset ylimääräiset turvokeniljakkeet. Alkoivat hävitä vasta eilen, kun en ole käyttänyt minulle määrättyjä sukkia enkä kenkiä koko viikonlopun aikana, vaan kävellyt paljain jaloin. Taidan lähestyä osaa hoitohenkilökunnasta verbaalisesti kirjallisessa muodossa.

Enhän minä sitten eilen enää jaksanut mopitus- ja pölynpyyhintäpuuhiin, joten residenssi on puolikuntoinen - kuten asujansakin. Kissa on puolestaan täysin kunnossa:

------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - kunnossa, mä olen tosi timmissä kunnossa. Herätin mamiskan aamulla oikeen nätisti purraamalla, kun hirrrveesti teki mieli raps-kinkkua. Ei sekään yhtään narissu, kinkkua tuli melko vikkelään. Hyvä orja, hyvä. Sä alat oppia. Sitte mä päätin jatkaa tota soffan karvaamista, mutt vähän eri tavalla ja sillä aikaa, kun mamma on duunissa. Siitä tulee uus karva-installaatio. Tällä hetkellä mulla on tääll partsilla ihan oma installaatio. Sen nimi on Minä ja korituoli. Se pitää sisällään liikkuvan mut ja paikallaan pysyvän korituolin. Ja se on aikastas hyvä, vaiks mä ite sanonki. Hyvin taiteellinen! Nyt on kliffa kissailma, mä jaksan vaiks mitä. Yölläki mä vedin kunnon rundii ja päivystin naapuritaloo, miss pidettiin partsipippaloita. Ei niillä kyllä ollu kissaa siellä, hirvee puute siis. Mut muuten niillä kuulosti olevan mukavaa. Varmaan mamiskaki pitää jotain pileitä sitte ku se on lomalla...Minä oon tietty megessä ja tahdon kaikii heekkuja kaa. Siit kikatusjuomasta mä en kyllä oo varma!

Täss joku vois sanoo, että on vetäny jotai nenäänsä. Onneks ei kuitenkaa hernettä *kissavirn*. Kliffaa maanantaita kaikille - nyt on kiva ulkoiluilma, niin ett jos pääsette ulos, menkää ihmeessä. Mä meen nyt partsille meditoimaan ja esittämään sitä installaatiota! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.

-------------------------------------

Ilmat tosiaan vaikuttavat kissoihinkin. Vincent on ollut tosi toimelias, kuopsutellut lukevan minun päälläni, vaatinut paijausta, olalle nostoa, herkkuja (yllättäen mm. juustoa!) ja vaikka mitä. Siivouksen tuoksinassa löytyivät kadoksissa olleet hiirulit, jotka olivat hukkuneet Vincentin todella viskellessä niitä. Toinen oli nimittäin kirjahyllyssä kirjojen takana ja toinen eteisen naulakon alla kenkien yms. roippeiden seassa. Eli kissipuuhaa riitti eilen koko illaksi.

Mutta, tämä työkone jostakin syystä tökkii oudosti ja on hidas. Liekö jotakin tekeillä? Eli lienee paras lopetella ja käydä katsomassa, onko annettu jotakin ilmoa yhteyksistä...kääk...

Päivän lekurimoka: Lääkäri kirjoittaa potilaasta masennuksen kontrollikäynnillä: Mielestäni virkeämpi kuin edellisellä käynnillä. Eloisa ja aktiivisesti asioistaan puhuva valoisa olemus. (Olisiko edes pilkutus tarpeen, minä näen mielessäni valoa kauas loistavan hahmon....)

Päivän slogan: On tämäkin yhteiskunta, kun möröt saavat syödä kenet haluavat. (Muumipappa)

Päivän biisi: Pikku kissa

MAANANTAITA VAAN IHAN KAIKILLE LOKISTANIAN ASUKKAILLE!!!