No niin, tuli eräs ystävä kylään mukanaan siideriä ja vaatimus laittaa jotakin ruokaa... Onneksi on emmeitä. Miten minä ikinä pääsen tästä sinne Varastoon kun väkeä tunkee ovien täysiltä? Uhhh - ruoka ei olisi ollenkanas paha juttu, eilen jäi melkein syömättä eli vain valittuja herkkupaloja! No niin, ovi käy, kukas se sieltä omilla avaimillaan... Kummisetä luultavasti. Auts!
Loppuja sitten huomenna tai illalla... ;D
Ihan hissukseen tässä, varo-varo-varovasti! Kiitos eilisille vieraille - oli mukavaa =D Hieman on outo olo, liekö narauttamisen syytä. Olen luvannut tänään laatia viekä aterian eräälle henkilölle, joka on kohta tulossa viinit mukaan. Huh. Eli - ei tämä tästä voi ainakaan pahemmaksi mennä.
Hihhihh, sen verran vielä eilisestä - niin ja kiitos ihanista lahjuksista - kun pidin puheen siitä, että kaikki lähti minun Mukini pesemisestä ennen työsopparin allekirjoittamista, kuului syvä huokaus. Hyvä työkaveri, vakituinen, siinä pyyteli, josko joku tiskaisi hänenkin kuppinsa. Auts - olen aiheuttanut kansalaisliikkeen. Toisaalta, Pitsiniska halusi välttämättä tietää minne siirryn (luuli varmasti, että Hyyssiin), tuhahteli raivoissaan kuulessaan paikan. Että minua hiukan hymyilytti!
Mutta nyt kaivelemaan jääkaappia ja kuivaosastoa - ruokaa on taas runsaasti, kiitos harvinaisemman roudaajaystävän! Mitäkähän sitä laatisi... thaipuoli taas tulee mieleen...
Ja ei kun huomiseen, nyt on vähän huono olo ja pieni kiireen tapainenkin *lähtee pesemään viinilaseja*
LAADUKASTA LAUVANTAITA!
Läpi sateen ja tuulen, myrskyn ja viiman, olen vihdoin viimeistä aamupäivää Herjaamossa! Jumaleissön, päivityksen jälkeen lähtee varsinaista palautetta Iisalameen! Minä odotin taksia 45 min. Ulkona. Kahden kassin kanssa. Olemattoman sadelipan alla. Onneksi otin päälle sen uuden kirpparitakin, kestää vähän sadetta ja tuulta. Sormet ja varpaat ovat jäässä, märät, punaiset, turvoksissa. V...llu! Meitä kohdellaan kuin karjaa, tai karja kuljetetaan sentään lämpimissä olosuhteissa...
No, valitus siis kohta. Ei tässä ihmeempää. Eilen tyhjäsin huoneen lähes täysin. Vein myös kaffekuppini HETI pois, ettei kukaan ehdi sitä pesemään. Jotain pientä on vielä. Lisäksi pitää tyhjätä kone ja ottaa muutama kopieeraus fileistä. Omista, toki. Sitten klo 11.00 takso - toivottavasti - hakee Welhottaren kirjaston lämpimään noutamaan kirjoja, postin Mitella-vastineeseen sekä pienelle roudausretkelle. Ja sitten minä korkkaan, ainakin pienen pullon. Ah - olisin korkannut jo aamulla nyt kylmissäni, mutta tämä laskettanee vielä työpäiväksi. Aikomus on viettää ilta toivottavasti kivoissa merkeissä. Saa nähdä, aikomukset usein torppaavat odottamattomiin asioihin!
En saanut nukuttua kuin n. 3 h. Kaveri soitti illalla, ei edes kovin myöhään ja ihan kivasta asiasta eli jutusta, joka vaati vain neuvoja hänelle ja järjestelyitä. Se nyt jäi vähän pyörimään mielessä ja uni ehti mennä ohi, siis se kunnon unetus. Ja Vincent hermostui aamulla, kun ei saanut minua heti pystyyn, joten meillä oli lievää pahempi yhteenotto.
Kummisedällä on myös tänään viimoinen työpäivä. Hän lopettaa valtion alaisessa Varastossa ja siirtynee Tsadille. Minä lopettelen Tsadilla ja siirryn valtion Varastoon. Tasapaino, paino ainakin, kirjaimellisesti säilyy. Setä sai lähtiäislahjaksi minulta himoitsemansa vanhan armeijan peltipaidan, jonka löysin kirpparilta femmalla. Löytö! Arvatkaas, oliko kaveri tyytyväinen. No - OLI!!! =D
Ei nyt aamulla enempää, katsotaan illalla sitten vielä...
-------------------------------------
Moi, kissit! Mä vaa ihan lyhkäsesti. Mami on nyt oikee vihaskana, ku sill ei oo sitä suihkutusta ja mä taas meekkasi sen saman paika ja hypin klaffisoffas. Se suuttu. Oikeesti. Ei, ei se lyä eikä semmost. Se heittelee tyynyi ja tavaroi ja puhuu rumei. Oikee rumei. Kissin koovii sattuu. Mä tiä nyt mitä mä voisin tehdä, ett se leppyis. Jos mä vaa yritän olla kilti. Mä oon ollu koko aamu bases ihan hiljaa. Kyll se laitto kaikki mun tavarat ja sillee, mutt arvatkaas oliks tyly. Mä taida uskaltaa pyytääkkää nyt mitää. Nii et mä viätän vähä hiljaseloo just ny, tsori vaa. Vaiks vähäks se on senki syy, tai siis sen elukkakaupan. Siäll ei oo ollu sitä suihkutus, vaiks mami on ostanu viimese sillo, ku siit on kerrottu täälläki. Aika paha.
Tämmöne vriijutska löyty, mami eile ehtiny kuviikaa, ku sill oli jotai puuhasteluu jonku jutun kaa. Huamisee, toivottavast sillo on parempi päivä... >o<
-------------------------------------
Toivottavasti on, Vincent, toivottavasti!
Päivän slogan: Vaihtelu virkistää, sanoi Welhotar, kun Vincentillä kylppärin lattiaa pyyhki!
Päivän biisi: Working Class Hero =D
Luettua: No, kirjaston kirjat loppuivat. Mihinkäs muuhun sitä turvautuu kuin kirjaan, jossa on viehättäviä varkaita, velhoja, jumalia, sotia, paljon sivuja ja kissa! Eli - tottakai David & Leigh Eddings - Althalus, matka maailman ääriin. Suosittelen vaikka uusintaluentaan kaikille! Ehdottomasti lähes parasta fantasiaa... tämä kovasti pitää!
PERUSTEELLISTA PERSTAITA!
ainakin toistaiseksi siis. Huomenna vielä puoleksi päiväksi, loppuvuosi lomaa ,D Ja 2.1.08 Varastoon töihin, ans kattoo ny, mitä siitäkin sitten tulee. Ainakin vaihtelua taksomatkoihin, jollei muuta. Ehehheeh, saapa Iisalami taas ihmetellä osoitteita *ilkeä virn*. Ikävä kyllä, osoite on harvinaisen helppo ja yksiselitteinen, hmph!
Onneksi nuo pahimmat pyhät ovat takana - tylsää, mahdottoman tylsää oli jo eilen. Ei mitään järkevää tekemistä. Kirjaston kirjat loppu finito! Iltasella sain jonkinlaisen tarmonpuuskan ja otin ompeluskoneen esille vartiksi. Sain uuden kuvan liukuoveen, että voi sen toisen kuvan taas pestäkin välillä.
Ai niin, Hörhö kävi kylässä. Juu, nyt tuli jouluruokia, siis eilen. Olinkin hyvin välttynyt niiltä. Mutta Hörhö toi puoli kassillista emmeitä, jotka eivät olleet kavereille ja Hörhöttärelle uponneet tai mahtuneet pakkaseen. Huh - onneksi mukana ei ollut kinkkua, siitä voipi olla ihan onnekas. Kiitellenhän sitä Welhotar ne otti vastaan ja nyt eväksenä on porganalaatikkoa jonkinmoisen kastikkeen kanssa, johon upotin mm. metvurtsin jämiä jne. Hyvää se oli, ei siinä mitään! Vielä kun jaksaisi nuo amatöörien uuden vuoden juhlinnat, hyvä olisi. Minä kun en niitä varsinaisesti juhli. Voihan toki olla, että sitä ennen tahi jälkeen, mutta ei juuri silloin, ainakaan mielellään. Ikävä juoda ja krapuloida samaan aikaan kuin puoli Suomen kansasta. Kun ei muutenkaan sovi joukkoon, pitäisikö sitä sitten seurata tässäkään välttämättä esimerkkiä?
Nukuttua on tullut äärimmäisen huonosti, liekö eilisten runsaiden päikkäreiden ja horrostelujen syytä. Tai sitten sen, että oikea olka alkoi taas jomottaa, kun yritin kiinnittää sitä kangasta riittävän ylös. Welhotar on tunnetusti persjalkainen eikä uskalla kiipeillä, joten homma oli yllättävän hankaavaa...
---------------------------------
Purrrrrrrrrrve kaiffat! Se on sitt kai arkipäivä, ku mamiskaki punkes duunii. Ois voinu jäädä himaanki. Mun miälest. Mutt se sano, ett koht se on taas jonku aikaa himas, nii ett iha hyvä. Muute palvelu pelas viälä eilenki, sain heekkuu ja normiruakaa. Ja sitt paijatuksii, aika moneenki kertaa, ku mentii nii monta kertaa pitkällee. Kattokaas, ku mä en suastu kunno paijatuksii ku sillee, ett orja on jo valmiiks pitkällää. Sitt mä meen siihe paijattavaks, oikee tungen viakkuu ja meen sen käsien pääll, ku se pitelee kirjaa sänkyss. Ei se aina oikee tykkää, mutt silittelee kuiteski. Ja nyt mä välill oon alkanu nuuskutella sitä ja töppästä sitä mun kylmäll nenull, sillo sitä alkaa aina naurattaa... Juu, kyll mäki siit tykkään. Ei kai se nyt oo mikää iso häpee, jos tämmöne kolliki vähä tarvii hellyyttä, niinku! Oon mä joo antanu sen välill hiplaa mun masukaavoiki, mutt tosi varovasti, sillee niinku hipaste vaa. Niist mä oon edelleen tarkka, nih!
Aattelin, ett tämmösin välipäivin vois olla tällane foto paikallaa. Ett nyt vois välipäivät taas vaiks goisii ihan nätisti, kaikki kohallaa ja nenä turvass. Kliffoi päivii vaa kaikill, mä painun goisii ja venaa mamiskaa! Huamisee....
-------------------------------------
Minä alan kohta kerätä loppuja tavaroitani ja tehdä ns. töitä. Kaffetta???? Kai täällä on tänään muitakin...
Päivän slogan: Maailma on olemassa, luultavasti, minusta riippumatta.
Päivän biisi: Livin' Lovin' Maid
Luettua: Margaret Weis ja Tracy Hickman - Kääpiökuilujen lohikäärmeet, Kadonneet Kronikat osa 1. Taattua Dragonlancea jälleen eli suositan fantasian kavereille. Vaikka tämä on näiden kronikoiden 1. osa, parasta olisi olla jotain tietoa Dragonlancesta jo ennestään... ,D Anu Kaipainen - Vihreiksi poltetut puut, romaani, joka voisi olla elämänkerta omalla tavallaan. Paljon viittauksia muihin teoksiin ja osittain niiden syntyyn. Kannattaa lukea, mikäli on kiinnostunut Kaipaisesta ja aikalaisista sekä kirjallisuudesta noin yleensä, tämä ei siis ole nimetty elämänkerraksi vaan romaaniksi.
TOIMELIASTA TORJANTAITA!
Nukkuminen meni taas alle 4 h, eilinen olikin vain suurta huijausta. Siis kerran vuodessa annetaan Welhottaren nukkua ns. normaalisti. Tai sitten viini auttoi – juu, ihan varmasti. Nyt alankin juopotella urakalla. Saisi edes nukuttua! Prle. Kohta menen yrittämään uusia aamu-unien jatkoa, tämä ei ole kivaa. Ei sitten yhtikäsollenkaan! *taustalla hulikoppereiden säksätystä, päätä särkee*
Belgarion kävi eilen syömässä ja palauttamassa pari-kolme kirjaa. Hän lukee melkoista tahtia myös. Tämän vuoden suosikkiruaat ovat näemmä: savulohipasteijat, sienisalaatti sekä täytetyt egut. Ei sitä paljon tarvita, että vähään tyytyväiset ihmiset nauttivat ruuasta ,D Eilen lisäksi syötiin vielä kylmäsavulohi loppuun, lisäksi vängersin liha-chilipataa, oikein jouluista kun laitoin sekä vihreää että punaista chiliä. Kelpasi tuokin. Huomenna Belgarionin loma loppuu ja mies häipyy ties kuinka pitkäksi aikaa... murrr. Moneksi viikoksi, ei kiva eikä mukava! Velvoitin hänet meilaamaan heti välittömästi, jos jää pidemmäksi aikaa Riksuun. Pakkohan lapselle on laittaa sitten etanapostia!
Huomenna ja ylihuomenna pitäisi vielä Herjaamolle, vähäksi aikaa. Perstaina teen vain puoli päivää, ettei jää turhaan ilmaisia tunteja Tsadille. Sitten on taas noita älyttömiä pyhiä, jäks. En tykkää. Paitsi että on vapaata. Ja sitten sinne Varastoon. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Kannattaa seurata rapoja, elämä muuttuu lievästi mielenkiintoiseksi, kun pääsee haukkumaan uusia työkavereita ja pomoja ,>
Muuten täällä residenssissä on tylsää, lähes-viimeinen-kirja on menossa. Kohta täytyy tyytyä omien hyllyjen tarjontaan. Mitään ei tapahdu eikä mitään huvita tehdä, vaikka tekemistä ehkä olisikin. Olen tympääntynyt. Tod.näk. itseeni.
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kissit! Mull oo mitää onkelmii tekemiste kaa. Ku kerta saa olla himas eli lotkottaa sänkyss ja just sain aamuheekut. Vähäks onki nyt ollu erilaisii ruakii, kissimuanaa ja muuta. Eilenki söin sitt lohipasteijaa vähä ja sain lihaa ekaks siit padast, ennen kilei. Ja semmost, ett mull on ollut ihan täys palvelu vaiheeks *virn*. Orjan kaas oon goisinu, eilenki sen pään viakus, mutt sitt siirryn pois. Se taas alko pyärii toss aikasi, mäki vast heräsi siihe. Eikä sill unetus riittäny. Iha varpisti mä en kyll herättäny siä, en. Poika kävi eile mmmmmmmm, on se sitt kiva. Taas mä sain olla sen viakus eikä se häätäny pois tai mitää. Sain nuuskuttaa jotai sen kakkupalastki, vaiks en syäny. Se anto haistella ja lipasta ja sitt se vaa nauro. Harmi, ett se nyt on pitempää pois.
Täss mä makaa Pojan viakus, vaiks poikaa ei näy, mamiska otti sillee tän foton. Mutt hei, me mennää goisii nii ett kliffaa päivää vaa kaikill. Huamisee.
------------------------------------------
Kyllä, ehdottomasti on saatava lisää unta. Silmiä kirvelee, päätä särkee....
Päivän slogan: Kun sorretaan tarpeeksi pitkään, sorrettu ei enää ymmärrä tilaansa eikä halua siitä pois.
Päivän biisi: Kulkurin iltakalja
Luettua: Mary Lawson – Sillan luona, ei paha, kertomus Kanadan maaseuduilta 30 – 50-luvuilta, veljesten välisistä suhteista ja niiden seurauksista. Ihan luettavaa, siis tähän muuhun seuraan verrattuna. Tuomas Kyrö – Benjamin Kivi, miehen tie voittajaksi (?) ja ... mieheksi(kö) useamman nimen ja keinottelujen kautta. Joku ehkä pitäisi, minä en. Eli en pitänyt. Uzodinma Iweala – Ei kenenkään lapset, kirja lapsisotilaista yhden näkökulmasta. Tästäkin on kovasti kohuttu ja saanut palkintojakin. En nähnyt ansioita. Juu, on se kamalaa on. Mutta silti, jos kirjallisia ansioita etsii, minä en niitä tästä löydä, tsori taas. Heikki Hietamies – Eihän se niin ollut, kirjailija palkataan kirjoittamaan kauneussalongin rouvan elämänkertaa, joka paljastuu aina vain erikoisemmaksi. Lienee yrittää olla hupikirja, ei hupituttanut. Kehnoa. Nora Roberts – Savuhuntu, tulipaloja, vanha vainooja ja dharmatiikkaa, rhomantiikkaa ja suuri loppuhuipennus. Hmph, hömppää, kirjailijan taattua ammattitaitoa, mutta silti. Lukeehan tämänkin, jos ei muuta löydä. Eli todella kehnoa materiaalia viimeksi tarttui kirjastosta mukaan. Ärsyttävää!
Welhotar veti sikiunia a i n a k i n 7 h. Vuoden ennätys - ja vieläkin väsyttää. Niin että vain aivan lyhyesti eilisestä.
Kummisetä tuli lounaskaveriksini. Ruokaa oli juuri sopivasti ja hyviä plaatuja, olimme siis tyytyväisiä. Kummisetä oli erityisen ihastunut sienisalaattiin ja täytettyhin eguihin sekä olutsalamiin (eestiläiseen vaihtoehtoon, täyttä lihaa...). Ruuan jälkeen (kumpikin juo vettä ruuan kanssa, aina!) siirryimme maistelemaan valkoviiniä, jota jostain oudosta syystä oli ilmestynyt tuonne kaappeihin. Maistelimme, juorusimme, suunnittelimme sekä Uuden Tulokkaan ja Belgarionin tulevaisuuden valmiiksi (helppo juttu) ja muuten vain käkättelimme joutavia.
Ilta siis meni oikein mukavasti, ihan viihdykästä oli eikä kummankaan tarvinnut istuskella yksin. Tänään Belgarion tulee syömään ja Kummisetä menee siskonsa luo perinteiseen joulupöytään. Eli eipä siis ihmeitä. Pukki ei meikäläistä muistanut, ehkä onneksi. Paitsi siis nuilla valkoviineillä, eivätkä ne edes vielä ole loppu. Otti oli sen verran maltillista ,D
Mutta uni ei ole vieläkään hellittänyt otettaan, joten painun takaisin peittojen alle kaffet juotuani. Parempi päivitys joko myöhemmin tänään tahi sitten huomenna. Olkoon tämä tällainen välirapo, että mukavaa oli ja ruokaa ei jäänyt =D
Ai niin, Vincentkään ei kykene kirjoittamaan. Hän on syönyt itsensä lähes tajuttomaksi erilaisilla jouluheekuilla, puukki- ja pussukkaruuilla, joita sai lahjaksi! Vincent vain nukkuu ja herää välillä katselemaan, olisiko lisäheekkua tarjolla. Joten vetäydymme molemmat takaisin sänkyyn.
KIVAA JUHLAN JÄLKEISTÄ PÄIVÄÄ!
Aika monessa ikkunassa on valo, kello on 2.30... siis kinkunpaistoa, arvelen ja kaikesta päätellen! Ensimmäinen jouluikävyys kaveripiirissä onkin jo tapahtunut. Eräs tuttu soitteli eilen aamulla kuuden tienoilla, vähän jurrissa ja itkeskellen. Täysi-ikäiset lapset olivat nauttineet hänen kanssaan jotakin vaffempaa ja alkaneet sitten riidellä, jättäneet kaverin itsekseen itkemään ja vahtimaan kinkkua. No, kukaan muu kuin Welhotar ei ole hereillä siihen aikaan, joten minullehan hän soitti. Yritin rauhoitella, että eihän siinä se kummempaaa – asia varmasti selviää kaikkien ollessa selvin päin. Ja kinkkukin tuntui jo olevan lähes valmiina. Käskin mennä nukkumaan ja vähän selvittelemään päätään ja soittamaan sitten lapsille ja puhumaan asiasta. Että turha pidellä vihaa, kuka kasvatti ketä ja miten, kuka erosi kenestä ja miksi jne. Tragediaa, tavallaan. Ikävää vain kuulla hänen itkeskelyään siinä. Jotenkin ymmärsin, että siinä lapset nyt kyllä syyllistivät äitiään syyttä suotta, muutaman siiderin uholla ja kahdestaan häntä vastaan. Tiedän aivan varmasti, että hän on huolehtinut aina lapsistaan erinomaisen hyvin yksinhuoltajana! Liekö nyt sitten lapsilla keittänyt joku juttu juuri jouluna yli tms. En osaa sanoa, toivottavasti asia selviää ja uutiset ovat tänään jo parempia!
Täällä ei riidellä. Ihan siksi, koska yksin on aika vaikea riidellä! Korkeintaan voi soimata ja takoa itseään päähän, että on joskus erinäisiä tyhmyyksiä tehnyt. Joista on itse joutunut selviämään sekä niitä myös korjaamaan. Turha siis itkeä omia typeryyksiään, ei se miksikään näin jälkikäteen muutu!
Ikävä postauksen aloitus, jotenkin se jäi eilen vähän kaihertamaan mieltä. No, tänään illemmalla taas puhelimet käyvät kuumina. Vanhan tavan mukaan useampikin kaveri viestittää itsestään tai minä itse soittelen heille päin. Hah – yhdellä ystävällä on huomenna syntymäpäiväkin...
Joulukatastrofi täälläkin kuitenkin tapahtui: Hirveä kolina ja meteli aivan keskellä yötäl. Heräsin ja jähmetyin. Mitä hvettiä tapahtui? Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että onko Black Beauty kunnossa. Muuta arvokasta täällä ei ole. Juu, läheltä liippasi. Toisena, mutta vähäisempänä kävi sekunnin sisällä mielessä parvekkeen kynttilälyhty tai sitten kirjahyllyn sortuminen. Ei sentään, tuo yksi viherikkö joka roikkuu ikkunassa ja kuvittelee kasvavansa, oli tippunut kokonaan alas. Eli minulla on kaikissa roikkiksissa viherkasveissa kiinnitys rissaan, jotta niitä voi vedellä kiskoilla. Nyt rissa oli ilm. pettänyt ja härpäke tipahtanut. Onneksi toisen, ison puskan päälle. Mikään ei ollut vaurioitunut, ei rikki. *huokaus* Kasvitkin nousivat ihan pirteinä ja sain kaikki korjattua. Jostain kumman syystä kissä ei edes häntäänsä heilauttanut – on siinä minulla vahtikissi! Hmph!
Eilen tuli siivottua koko residenssi, kohtuuhyvin jopa. Lisäksi pesin koko kylppärin (se on aina urotyö, lattia on huomattavan pluikas!). Pyykkiä pesin ison koneellisen. Mitä vielä – sitä pientä puuhastelua ja vähän vaatteiden korjaamista. Ja lukemista. Jäks – kirjat loppuvat aivan varmasti liian aikaisin. Welhotar on syvästi huolissaan ja rauhatoinen!
Sienet ovat sulamassa salaattia ajatellen. Muu kaikki on valmiina. Kananmunia keitellään tuossa myöhemmin aamulla, sitten ne täytetään ja koristellaan. Samoin laitellaan jotakin pientä valmiiksi. Periaatteena edelleenkin se, että vähän, mutta sitäkin parempaa ;D Ja aika montaa plaatua kuitenkin. Muuten lounas on lähes valmis nostettavaksi pöytään silloin kun nälättää. Ei edelleenkään siis mitään perinteistä! Mutta te muut – nauttikaa omista ruuistanne yhtä paljon kuin minä (ja ehkä Kummisetä) omistamme. Herkkua on siinä, useammanlaista ,D Kissikin on jo saanut etukäteismaistiaiset ja lisää on tulossa...
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrvista vaa, kaikki kissinkat! Juu, niinku mamiska sanoski jo, meill on oikeesti nyt heekkui. Mä saan omii heekkui ja sitt maistiaisii kaikist, mitä mamiki syä. Ett taatusti tulee jotai. Nyt mä sain normiaamuheekut ja sitt kissinmuanaa. Mut muanaa vaa ihan vähä. Mä luulen ,ett se on just sen takii, ett mahtuis sitt kaikki muu, mitä varpisti on tulos. Ei oo tyhmä mami. Enkä mäkää, mä söin nyt ja alan kohta goisii, ett oon sitt valppaana pöydäss ku aletaa safkaa. Eile orja inventeeras tota jääskobee ja kyllä siältä vaa tuli hyvii haisulei, jesh! Ja me saadaa olla iha keskenää, korkeintaa Kummisetä tulee käymää. Poikaa ois vähä ikävä, mutt se hei tulee viälä käymää toss ... ööö... joku päivä, enneku se menee sinne jonneski takasi. Ett mä kyll toivon, ett sillonki viälä on jotain kivaa syätävää. Muute on rauhallist. Mami sano, ett mä en muka vahtinu ku jotai tippu. Kyll mä vahdin, mutt jos joku kasvis tippuu akkunast, mitä mä muka sill teen? Täh? Se minkää pääll tippunu, ni mä ajatteli, ett anti olla sitte. Nou hätä, mami ja mä ollaan turvas. Ja toi mamin kone. Tai siis meidä kone. Ku mäki kerta skrivaa mun juttui. Mä oon kans ajatellu, ett jos mäki alkasi skrivaa johki lehtee, ku mamiskaki kerta. Mä voisin olla hyvä, niinku tuada tota kissinäkökulmaa sillee esille. Tarttee miättii asiaa, mamill vois olla jotai idiksii. Tartteeki ehdotella sille! Sitt mä voisin ostaa mulle mun omii safkoi ja sillee. Vaiks mä mitää muuta tarviikkaa oikeestaa. Se oli vaa tommone yks ajatus. Ku mamiska koko ajan taas on nakutellu ja korjaillu jotai sen juttuu. Ett jos mäki niinku. Semmone Vinskin neuvoi orjie kasvatuksee –palsta, vaiks *virn*.
Basekuva taas, joo. Kattokaas, mä viätän aina osan päiväst bases, ku se on tän torpan rauhallisin mesta. Eilenki ku orja siivos, sinnehä se oli pakko mennä turvaa! Mutt hei – kaikill edellee tosi heekukasta päivää! Huamisee taas..
Jep, huomiseen. Minä taidan jatkaa lukemista ja etsiä yhden viukunan...
Päivän slogan: Jos joku kävelee jatkuvasti ylitsesti, nouse ylös lattialta!
Päivän biisi: Pakollinen joulu
Luettua: Reko Lundán – Rinnakkain, melko hyvä kuvaus keskiluokkaista paremman (!) rivaritaloyhtiön elämästä, naapuri"sovusta" sekä varsinkin erään pariskunnan suhteista, miehen burn outista jne. Eli ei paha, ollenkanas. Suositan, Lundán osasi (se viimeisin oli floppi, olen edelleen sitä mieltä). Katri Manninen – FC Venus, Anna ja Pete. Juu, siis tämä kai on joku leffakin. Welhotar ei niitä katsele. Ahaa, siis tämä on ikäänkin tapahtumia ennen leffaa, just, just! No, tosihömppää, sopii luettavaksi siivouksen ja perunoiden keittämisen ohessa. Muuten ei. Miina Supinen - Liha tottelee kuria, miksi ihmeessä tästäkin on kohuttu. Ei tässä todellakaan ole mitään ihmeellistä. Ihan lukukelpoinen opus, mutta ei siis sen kummempaa. Yrittää kovasti kuvata jonkinlaista erilaisen perheen elämää perheenjäsenien kautta. On siis aivan luettavaa, eli lukea voi, jos vastaan kävelee. Eipä tässä muuta sanottavaa oikein ole. Kirjoittaja olisi voinut tarkistaa vielä kertaalleen tekstinsä, pari kohtaa eivät ole loogisesti toisiinsa liittyviä eli korjailut on tehty huolimattomasti – sorry.
JA LOPUKSI WELHOTAR, BELGARION JA VINCENT TOIVOTTAVAT KAIKILLE KÄVIJÖILLE RAUHAPITOISTA JA MUKAVAA PÄIVÄÄ SEKÄ NUITA PYHIÄ – KINKUKASTA JA LAHJAKASTA JOULUA SIIS!
PITÄKÄÄ KIVA PÄIVÄ!
siis päivä tietysti – mitä te nyt oikein ajattelitte! Jos päivä nimittäin tulee näkyviin. Koko yö on ollut hurrrrrrrjan sumuista, oikeasti! Heräsin klo 1 enkä saanut unta. Reippailin lukemalla ja menin uudestaan katselemaan unia. Kai kaikki tietävät, että jos nukkuu vasemmalla kyljellä, näytetään asiaohjelmia ja Pikku Kakkosta, oikealla puolella nukkuessa saa nähdäkseen seksiä ja väkivaltaa. Pah – minähän EN voi nukkua oikealla kyljellä lainkaan. Joten asiaohjelmia oli tarjolla, erittäin viihdyttävää sellaista kylläkin. Hain nimittäin sihteerin hommia Harkimolta, hän pyysi haastatteluun ja tätä seikkailua jatkui sitten lyhyin väliajoin, ilman mainostaukoja, tuon kolmisen tuntia. Hauska uni, oikein hauska, kaikkinensa siis. Muista katsoa alhaalta Luettua-osio, niin tiedät miksi ,D
Ihmiset ovat tulleet hulluiksi! Kirjastokin oli hukannut tilaamani kirjan, yhden niistä. Se oli luukutettu koneelle saapuneeksi, mutta ei sitä Malmilta löytynyt. Ketutti, kirjatarjonta oli melko vähäistä. Loppupäätelmänä kirjastoleidin kanssa totesimme, että se on jouluhärdellissä mennyt väärään kirjastoon ja tarkistamatta hyllyyn. Toivomme, että joku sen huomaa ja toimittaa ensi la mennessä oikeaan paikkaan. Epäreilua kohdella juuri minua tuolla tavalla. No, sain kuitenkin luettavaa, ehkä liian vähän. Täytyy varmaan juopaista vähän yhtenä iltana tai jotain, että kirjoja säästyy... Niin, kaupat ja koko Malmin ostari oli täynnä oudosti käyttäytyviä ihmisiä. Aivan kuin ruoka olisi loppumassa ihan just nyt. Teräsmummot kiilasivat ylitsemme, lapset jäivät alle, koska vanhempia ei näkynyt! Aivan sairasta menoa. Pakko oli kuitenkin ne normiostokset tehdä. Liha- ja kalatiskeillä kävi taistelu, kuin ne olisivat kortilla. Käääk, olin onnellinen, kun pääsimme nopeasti pois! Huh – en tajua, en todellakaan...
Aliupseerin (HUOM!!!) kanssa sitten keskityimme kotona ruokailuun. Alkupaloiksi pieniä savulohipasteijoita. Belgarionia on pidetty selkeästi intissä nälässä, hän söi neljä, minä yhden. Sitten ns. parempi lounas eli pieniä kebab-tyyppisiä tankoja (Liiteristä, hyviä), riisiä, johon ymppäsin sekaan pari lusikallista vihreää pestoa, tomaattipohjainen kastike sekä oviileja. Njam, erinomaisen herkukasta. Jälkkärinä saivat kyytiä kaffe ja limekakku sekä piparit. Siinä ohessa sitten muutama marmeladipallukka, sekokarkki ja se kaffesukulaati, johon olen nyt täysin koukkuuntunut. Ihan vaan jos kukaan muu ei ole törmännyt: ns. vihreitä kuulia on sellaisena sekalaisena variaationa, jossa on vihreiden lisäksi myös eri värisiä marmeladikuulia – ovat yllättävän hyviä ja suositan em. karkkityypistä pitäville! Onneksi meillä oli sellainen minirasia, 2 kpl kutakin laatua ,D Kaffesuklaankin kanssa osasimme jo olla maltillisia. Vain pari-kolme palasta, ei rivitolkulla! Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on se, että varokaa, jos ostatte peltipurkeissa olevia herkkuoviileja. Niitä, joissa on avusrengaskansi. Se sisäpuoli on veitsenterävä – tai itse asiassa terävämpi kuin Welhottaren veitset. Siinä sohratessani sitten valuttelin reippahasti verta peukalon tyvestä, siihen leikkautui syvä senttinen haava. Onneksi se oli myös niin siisti, että painui nopeasti umpeen eikä ole kipeä! Dharmaattisen näköistä, kun veri sekoittuu oviileihin tiskipöydällä =I
Lahjustin sitten Belgarionin sillä haisusetillä. Hän vaikutti oikein tyytyväiseltä. Tuoksu ON hyvä, minä testasin... en halua, että hän alkaa käyttää jotain kamalaa markettitavaraa ja suorastaan haista! Pussissa oli dödöä, partavettä/toilettisellaista sekä shampoota hiuksiin/koko keholle. Lisäksi huvikseni sujautin mukaan pienen pienen nalleparin, sellaisen, joita tyttöset pitävät maskotteina laukuissa tai kännyissä. Kun Belgarion käänteli sitä, sanoin sen olevan hänen kottaraiselleen. Vaihtoipa Poika väriä oudosti. Rauhoittui sitten siinä kun sanoin, että voihan niitä käyttää myös poleteissa tai natsojen tilalla (natsat kiinnitetään nykyisin darralla, ei ompelemalla) ;D Että näyttäisi todella olevansa niin hullu kuin äitinsäkin. Ei kuitenkaan heti luvannut! Selvisi myös, että hän lounastaakin aattona exän kanssa. Viimeksi exä oli marmattanut useamman viikon, kun hän ei ollut paikalla. Ei se mitään. Minä lounastan yksin tahi Kummisedän kanssa sitten. Joulupäivänä hän menee mummolleen tekemään selvää vanhanaikaisesta joulupöydästä. Lupasi sitten ke tulla tänne syömään kunnon ruokaa ja palauttamaan yhden kirjan. Olin säästellyt kirjaston antimista tuota fantasiapuolta hänellekin luettavaksi, mutta palautuspäivä on ensi vkolla, koska ao. kirjasta on varauksia eikä sitä voinutkaan uusia. Muut uusin jo pitkälle tammikuuhun.
Belgarion nimittäin tulee siirtymään helmikuun alussa Riihimäeltä tod.näk. Säkylään, jossa viettänee sitten loppuajan. Vähän pitkätkö lomailumatka, mutta haitanneeko tuo! Tämä vain tarkoittaa nyt sitä, että hän on melkolailla kiinni lähiviikot. Ainakin vuoden vaihteen, sitten tulee uusi erä armeijan sekovärisiin ja tuolloin ei heitäkään päästetä lomille. Pahimmoillaan voi mennä ainakin 3 vkoa, ettei häntä näy. Sovimme, että hän lähettää heti meiliä, jos ei pääse lomalle. Tällöin voin lähettää hätäapua etanapostissa *virn*, jota toivottavasti ei siis tutkita eikä sensuroida.
--------------------------------------------
Purrrrmenta, kaikki kissinkat! Nonnih, nyt se sitt on alkanu, heekkuja saa jo – saatteks te kans?! Eile nimittäi Poika tuli taas. Ai ku se on sitt kiva, mä saan mennä se viakkuu ja se on mulle sitt kilti. Ei koskaaikinä häädä pois viakust eikä mitää...mmm...kilti Poika. Ja sitt mä sain maistaa sitä pasteijaa ja sitä pötkylää. Ja sitt mami anto mulle sitä pussiheekkumuanaa, se on melkee parasta. Kyll mä tulinki niin täytee, ett noita nauratti. Mitä nauramist siin muka on, ett mä levisin soffall melkee pojan yli ja aloin vetää kunnon unkkoi. Nii, se nauru tuli siit, ett mä muka kuarsasi! Nouwei, no, ehkä vähä äänteli. Mutt silti, vähä mä loukkaannui kyll. Mutt ku se safka kerta oli nii hurja hyvää. No, tällee saiski sitt jatkuu. Eilen noi hakitti viälä lisää muanaa, mulleki kans! Ett kyll siältä jotai on tulossa varpisti. Nytki väsyttää, mami anto aamuheekkui ja väsy iski. Mutt se osti jotai fisuu ja normikissinmuanaa – skobes on viälä toistaki fisuu ja kaikkee. Njam! Mulle tulee taatusti kissinpäivät! Ja hei, mamiska sai semmose näti kukkajutu, niinko semmose, miss on hajusinttei, mutt koristeen on vihreet ja kauroi! Arvatkaas, kuka käy natustaas niit kauroi >o< Mami ensi sano, ett ei. Mutt sitt se kai hiffas, ett ne ei voi olla mitenkää myrkyllisii ja toiseks, ei mua kandee kiältää. Ku ei se voi sitä korii mihkää piilottaakkaa! Ett ihan turha olla hualissaa, en oo ehtinyt viä ees syädä niit kaikkii *kollivirn*.
Täss mä taas loikoon bases, niinko semmone mun rauhallisin mesta. Mutt kavrut – mä toivon kaikill kliffoi päivii tein porukoitte kaa ja heekkuja tuvan täydeltä! Me kyll ollaa himas ja nautitaa, ett huamisee...
------------------------------------------
Aivan, nautitaan! Tänään aion vähän siivoskella ja pestä pyykkiä. Myös ompeluskoneella olisi asiaa... katsotaan nyt, minulla ei ole mitään kiirettä yhtään mihinkään.
Päivän slogan: Vain ihminen pystyy keksimään tavoitteen, jota on mahdoton saavuttaa.
Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi
Luettua: Sue Grafton – S niin kuin synti, juu, Kinsey Millhone tutkii jälleen. Nämä aakkosdekkarit nyt noudattavat omaa, harmitonta kaavaansa. Eli ei ihmeemmin yllätyksiä, ei suurta dekkaria edes. Pikemminkin sellaista kevyttä luettavaa puuhastelujen välissä. En varmaan osaa sitten arvostaa, mutta tämä on enempi sellaista kertakäyttötavaraa meikäläiselle eikä herätä ihmeempiä ambitioita edes arvostella näitä. Anja Snellman – Harry H., kas, kuviteltua parempaa luettavaa. Itse asiassa, minä jopa pidin. Uskallan jopa suositella. Luulin tätä aivan paashaksi, ei ole. Kerrankin iloisa ylläri, joka ilmeisesti sitten johti näiden aamu-unien tematiikkaan. Eli kannattaa lukaista pois, jos tämän tapaa jossakin.
SUMUKASTA SUNNUNTAITA!
Pakanat tässä sitten juhlivat tänään, eikö? Ihan yhtä hyvä päivä, jollei parempi kuin ns. varsinainen joulu. Tässä on sentään jotakin järkeä!
Vielä on 1.5 pvää Herjaamolla töitä, sen jälkeen Welhotar poistuu vidhuun koko hallista, ihan koko hallista, ja heti, ihan heti! Työkaverit T. ja S. kävivät ihmettelemässä asiaa. Kysyin, eikö heilläkin käy sama asia joskus mielessä. Kuulemma käy, T. on sen aikaisemmin toteuttanutkin – toisissa tehtävissä vain. S. puolestaan on miettinyt jatko-opintoja jne. Kannustin kovasti, koska hän on vielä sen verran nuori, että voisi hankkia vaikka kokonaan toisen ammatin. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan! Herjaamon väki tekee kuitenkin pääasiassa sellaista työtä, joka aivan varmasti vuosien aikana tulee tässä muodossa häviämään lähes kokonaan. Siinä hyvää kannustusta kaikille. Varsinkin kun osa porukasta eläköityy vauhdilla. Laskisikohan jo itsensäkin mukaan, hmph?
Mutta asiaan eli Belgarion on kuin onkin lomilla, jee! Lupasi tulla avittamaan minua tänään roudausretkelle kirjastoon ja kaupoille. Oikein hyvä! Belgarioniin voi kuitenkin luottaa, ainakin melkein *virn*. Kyllä Kummisetäkin soitti illalla, klaanin nuorimmainen on tulossa pikakäynnille tänään. Ikävä kyllä, juuri silloin, kun olen varannut taksot ja olen reissussa. En viitsi alkaa sählätä matkojen kanssa, Iisalamessa ei varmasti ymmärretä näitä muutoksia ja joulukiireisiä taksoja täällä, joten näen nuorimmaisen sitten toiste. Äitinsä ja Tätinsä lupasivat kyllä käydä ihan erikseen meillä oikein ajan kanssa, että näen vaavin livenä eli parkuvan, syövän ja katselevan, ehehehh! Onhan tässä vapaita, kaikilla ja heillä auto käytössä, joten ei tehdä tästä ongelmaa. Mukava kuitenkin, että muistavat minuakin ,D
Ruoka-ajatuksia ei ole vieläkään oikein ilmaantunut. Kyllä me kallistumme tuohon kalapuolen hoitamiseen eli kylmäsavulohta, silliä, smäidiseguja (siis hei, täytettyjä kananmunia, koristeltuna mätitahnalla!), ehkä pieni sillijäätelö, suolakurkkuja, etikkapunajuurta, paria plaatua maustettuja oviileja, prosciuttoakin on vähän eli juuri maistiaisviipaleet, paria plaatua juustoa, sienisalaatin teen tietysti itse. Hei – eikö tämä nyt riitä? Jälkiruuaksi piparijäätelöä ja glögikastiketta. Jos Welhotar kerrankin leikkisi ruokapolkkaajaa ja kirjaisi lokiinsa kolmannen (!!!) reseptin:
Piparijäätelö ja glögikastike (... laiskoille ja saamattomille ,D)
Vaniljajäätelöä
Pipareita
Glögiä
(Maizenaa)
Mikä tahansa vaniljajäätelö käy, minä suosittelisin aidolla vaniljalla maustettua oikeaa kermajäätelöä. Jos nyt kerran jälkkäriä tehdään, tehdään se sitten kunnon aineista. Pipareiksi omat suosikkipiparit, minusta parhaita ovat joko Paraisten piparit tai Annan appelsiinipiparit. Murskaa ensin piparit niin pieniksi muruiksi kuin mahdollista. Koska Welhottarella ei ole monitoimikonetta vaan kissa, tungen piparit muovipussiin väljästi ja ajelen pussin päällä riittävän pitkään kaulimella tahi viinipullolla (ei väliä, onko tyhjä vai täysi!). Ota jäätelöstä haluamasi osa pikkuisen sulamaan isoon kippoon, kun jäätelö on menettänyt pahimman jähmeytensä, sekoita nopeasti piparimurut sekaan. Nyt kippo pikaisesti uudelleen pakkaseen. Vielä parempi olisi jakaa tässä vaiheessa annokset suoraan tarjoilukippoihin – muista jättää tilaa kastikkeelle. Ja siis pakkaseen ne siitä, että ei tule hilettä. Sitten kastike. Eli tähän käy erinomaisesti lahjaksi saatu glögipohja, juuri se pullossa oleva tömäkkä malli. Tai ihan mikä tahansa. Keittele glögipohjaa kasaan, se voi jopa saostua itsestään, jos on oikeaa mallia. Jos näin ei tunnu käyvän, lisää varovasti Maizenaa sekaan (sitä vaaleaa, torpso!) niin, että kastike on melko paksua. Tarkistele makua, lisää haluamiasi mausteita.... jos torpasta löytyy, mukaan voipi lirauttaa jotakin kivaa alkoa. Ota kipot pakkasesta, lorauta kuumaa kastiketta päälle ja tuo tarjolle. Jouluinen maku, kevyempi kuin leipomukset. Maistuu yllättävän hyvältä!
Huh, rankkaa tämä ruokapolkkaus. Siihen toiseen polkkaussuosikkiin en pieniä karvaisia käsiäni työnnä... Sen verran ruuasta vielä, että emme ainakaan mitään kinkkua tms. osta. Jos jotakin oranssia on tarjolla, tilannetta voidaan harkita. Esim. kalkkunafilee olisi ihan kiva, jos sellainen pieni jööti olisi tarjolla. Mutta en sitä kyllä vartavasten osta, välipäivinä niitä on 50 %:n alessa kuitenkin. Ja pitääkö sitä välttämättä ahtaa itsensä uppotäyteen? Ai niin, juu. Ehdottomasti on ostettava viikunoita ja sitä Liiterin kahvisuklaata – siinäpä oli positiivinen yllätys; tummaa kahvilla maustettua suklaata, päällä pieni laatta valkosuklaata. Njam, ja sopivaa kokoa eli levy ei ole suuren suuri! Lisäksi löytyi toista plaatua omenapäärynöitä. Työkaveri T. toi minulle 3 hassun näköistä omenapäärynää, pyöreitä, oranssihtavia. Mmmm... eilen illalla rouske kävi, kun haastoin yhden mussutukseen. Hyvää oli, enempi päärynämäistä kuin se vaaleampi versio. Eheeheh, ja te kuvittelitte vieroittavanne minut omenapäärynöistä! Ehei, ei se niin vaan onnistu.
--------------------------------------
Huahhhhhhhmenta, kavrut! On toi mun mamiska taas iha sekasi. Mä jo luulin, ett se oppis goisii niinku pitääki. No ei. Ei tiäteskää. Mitenkää eile saanu unta, pyäri vaa taas ja sit nukahti väärinperi. Höh. Ja heräs toss kahen mais. Eikä saanut taaskaa unta. Ja mut, siis piäni viaton kissi, sitt kans herätettii. Tai oikeestaa mua mitää herätetty, mä päätin kerta nousta ku orjaki nousi. Mä halusin kalkonit, viimeset oli nääs menossa. Taatusti toi ois ahminu kaikki, jos mä en ois noussu... Ett nyt vaa kökötetää vähä aikaa, mä kyll meen just kohta goisii. Mä vaan odotan, ett tänää alkaa jo tippuu heekkui. Eilen hei ei siis tullu mitää. Orjaki vaa söi jotai korppui. Ja jonku hetelmä. Epistä toi tommone. Siis pitäis niinku ajatella täyspainost ruakavalioo ja se tarkottaa siis myäs semmost, ett mä kans saan aina jotai! Mitä? Ai ei vai? Kyllä mun miälestä ainaski! Nih! Onneks Poika tulee tänää, mmmmmmm. Se aina tarkottaa sitä, ett mamiska tekee jotai oikee hyvää ruakaa. Ja sitt mä voin saada viälä jotai ylläriheekkui, ku ne käy kaupoill. Ja sitt hei, mamiska on mun kaa pitkää taas ku on noi lomapäivät ja kaikkee. On aika kissimäine olo, siis hyvä semmone. Kaikki on kondikses, ainaski mun miälest. Ootetaa vaa heekkui ja ollaa ja pidetää kivaa keskenää!
Täss mä vedän taas relaa bases... tosi relaa, hei *kollivirn*. Kliffaa päivää kaikill ja huamisee!
Uhh, tulipa todella nukuttua huonosti! Menikin jo ainakin kolme yötä melkein hyvin =E
Päivän slogan: Kaaos mielessäni on ilmiö, jota en pysty selittämään loogisella tavalla.
Päivän biisi: Vieläkö meillä on kaljaa
Luettua: David S. Landes – Dynastiat, mielenkiintoinen, mutta välillä melko kuivahko esitys eri dynastioiden synnystä (ja tuhosta). Rahamaailmasta, yrityksistä jne. Suosittelen tutustumista asiaan. Esitystapa ei oikein meikäläistä miellytä, mutta mikäli suvun voimien esittely kiinnostaa, täältä löytyy vähän yllättäviäkin ns. yhteensattumia. Richard A. Knaak – Human legenda eli fantasiaa melkein parhaimmasta päästä. Esittelyssä siis Human alkuperä, miksi juuri hopeiset lohikäärmeet, lohikäärmepeitsien legenda jne. Eli perusesittely aiheesta. Edellyttää aikaisempaa tietoa Solamnian ritareista, Paladinesta – yleensä Krynnin historiasta eli vain aiheeseen jollain tavoin vihkiytyneille ja Dragonlancensa tunteville ;D
PITKÄN PIMEÄÄ PÄIVÄÄ!
Asia on siis harvinaisen epäselvä, mutta ratkaistu ,D Jään ns. toimivapaalle toimesta, jota minulla ei edes ole. Puoleksi vuodeksi. Sinä aikana ehdin selvittää, mikä toisessa paikassa mättää ja mahd. palata takaisin Herjaamon hellään huomaan. Tai laittaa siellä asiat kuntoon ja palata tyytyväisenä raatamaan selkä vääränä, josta saa vain väärän selän. Että näin se kävi sitten, kuitenkin... kuulenko niitä taputuksia, täh?!
Sen verran tulevasta työstä: samaa paashaa varmasti, mutta muutamilla juuroilla kuorrutetussa paketissa. Eli siirryn kaupungilta valtion puolelle, jälleen kerran. Paikkaan elikkä virastoon, joka edustaa... ööö... sellaista tahoa, joka malmilaisillekin on kovin tuttu, mutta ei aivan sinne kuitenkaan. Lisävinksuja myöhemmin. En osaa oikein odottaa mitään, se minkä näin, vaikutti pikkuisen lupaavalta kuitenkin. Erinomaisen kehnona puolena on odotusarvo, että työtä tehdään klo 8.00 - 16.00. Siihen on ainakin saatava välittömästi muutos! Heti! Ja tiedättehän te, että vierivä Welhotar ei sammaloidu!
Josta tuli heti mieleen rapota viimoisimmasta vaatehankinnasta. Welhotarhan on mallia jättestor, joten etsin jonkinmoista välikausirotsia, tuulen ja sateen pitävää. Löysinkin sen Huutiksesta, siistin vieläpä, kokonaishintaan 5 juuroa. Mitat ja kaikki passasivat erinomaisen hyvin. Juu, virallinen koko on 38!!! Jössus, meikäläisellä ei edes 10-v. ollut sen kokoisia vaatteita *leveä virn*. Nyt taas jos joku lääkinnällistä tahoa edustava anorektikko yrittää keskustella painosta, kerron heti käyttäväni VAIN kokoa 38 olevia vaatteita, joten repiköön siinä peliverkkarinsa ihan kättelyssä. MOT, mikäli siis ollenkaan tajuaa ,D
Nyt voikin rauhassa keskittyä vapaapäiviin. Täytyy pitää pois plussat, lomat sentään maksetaan ulos (ja verottaja taputtelee taas käsiään). Eli melkein 2 pvää tulisi tunneista, taidan pitää 1.5 päivää niistä pois. Olen nyt jo tehnyt vähän lyhyempää päivää. Työ-nimistä puuhaa riittäisi kyllä, mutta olen tehnyt silti näin, ettei vaan Tsadi jäisi voitolle. Ei silti, olen paiskinut töitä ihan täpöllä kuitenkin, en ole velttoillut tms. Outoa - joku, jollei useampi, työkaveri selkeästi lukee lokia - terviisiä vaan! Tietokilpailuistunnot ovat vähentyneet oudosti, ihmiset tekevät töitä, Pitsiniska on pahalla päällä. Kaikki on siis suht. normaalisti. Ehheheeh!
Korpraali Belgarionin pitäisi päästä tänään lomille. Minun on ollut jo vähän ikävä tuota lasta. Täytyy kutsua hänet syömään heti huomenna ja kysellä mitä hän aikoo lomallansa tehdä. Minulla on jokunen kirjakin varattuna lomahuviksi ihan häntä varten. Pitää tarkistaa asia illalla, samoin se, lähteekö hän roudausretkelle vai uskallanko luottaa Kummisedän kuntoon...
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei vähäks me ollaa goisittu ton orjan kaa. Ihan mäki nimittäi, meinannu saada sitä miteskää ylös. Se vaa örisi ja sitt sen kaamee herätin alko sen mekkalan. Sillo se vast oikeest punkes ylös ja viäläki vaa örisi jotai. Kattokaas hei, me syätii eile sitä oikeet fisuu, mun parast heekkuu. Mami otti kaks isoo jääfisun pualikast ja teki niist safkaa, siis itellee. Ku ne oli vähä sulanu, se duunas mulle niist biittei. Siis tottakai, kattokaas, puhtaall lautasell ja nätisti tarjolle ja siävät biitit! Hei orja, nii sitä pitää... kunnon orja on iso ilo, varsinki jos se viälä on tottelevaine ja oma-alotteine! Nii me syätii sitt hyvin sitä fisuu ja mamiska nakutteli konetta melkee koko illan. Tajuu taas mitä nakuttelemist sill oikee oli, höh! Ja sitt ku mä olin vähän aikaa bases safkaunkoill, sen tarvii taas tulla kuvailee mua. Jäks! Mä en sitt yhtää tykkää niist salamoist, kyll mä muute voisi olla fotois - mutt ne salamat, en tosissaa tykkää.
Tällaselt siis näyttää niinku tosi tyytyväine kollipoika, joll on masu täynnä fisuu, hei toiha oli melkee runo, jee! No, nyt mä kuiteski painun sänkyy goisii, ku mami lähtee naksui tianaa. Sitt sill onki vähä lomii... mä odotan! Huamisee... ja hei, kliffaa viikendii kaikill siävill leideill ja komeill kolleill!
-----------------------------------------
Vincent oli kerrankin tyytyväinen koko illan ajan, krhm, taisi tulla vähän paijatettua ja annettua pari kissipusuakin ,D Missä viipyy kaffettimen haltija????
Päivän slogan: Ihminen on melko pitkälti sitä, mitä luulee olevansa.
Päivän biisi: Akun tehdas ;D
Luettua: Bernard Cornwell - Viimeinen kuningaskunta, ei paha, ei. Elellään 800-luvulla ja sen mukaisesti myös taistellaan ja toimitaan, pakanuuden ja kristinuskon välillä. Welhotar piti muun puutteessa eli huonompaakin olen lukenut. Ei ole täysin vakuuttavaa tekstiä, mutta tällaisena hiukka verisenä viikinki-tyyppisenä tarinana kyllä uppoaa iltalukemisena. Parempi kuin odotin. Ja nyt ei kun tarkistamaan HelMetin tarjonta pyhien ajaksi... grr...
PERHANANMOISTA PERJANTAITA!
kädet ristissä... Mitä minä sanoin - ja kirjasarja jatkuu ;D Eli nyt on Isomman Pomon käres, mitä tapahtuu. Esihenkilön mielestä olisi ihan ok, että olen pois aluksi puoli vuotta. Sitten katsotaan uudestaan. Tämä täällä kovasti toivoisi tällaista ratkaisua, pieni takaportti olisi hyvä olla olemassa. Kaikesta huolimatta siis. No, asia ratkennee tänään. Rapoa seuraa, tottakai. Eihän teillä tärkeämpääkään lukemista ole, eihän? Ei kai =O
Fysiatri oli hyyyyvin kilti, ehh. Kirjoitti kuljetustukihakemuksen ja suositteli ainakin väliaikaista työpaikan vaihdosta perusteena työn monipuolistuminen ja kuntoutuminen tänä aikana (sainpas sen syötettyä sille suoraan!). Lisäksi uusi myös repsut kakistelematta, lupasi uusia jatkossakin, ettei tarvitse mennä työarvaushuoltoon, josta tuskin em. lääkkeitä kirjoitettaisiin kenellekään työtä tekevälle. Huomautan edelleen, että lääkitys ja annostus on normi-ihmiselle melkoisen tuju. Welhottaren se saa työ- ja toimintakykyiseksi muutamaksi tunniksi. Tässä muuten kannattaa taas muistaa se, että eri lääkitys ja annostus vaihtelevat erinomaisen paljon eri ihmisillä. Eikä tämä ole edes mikään tottumiskysymys, ainakaan minulla. Ainoa toimiva vaihtoehto vain.
Kummisetäkin ilmoitteli eilen lopulta itsestään. Hah - kaveri oli vähän nolohko sen lauantaisen sekoilunsa jälkeen. Oli sitten horjunut siinä kotiin, kun käskin hänen lähteä. Matkalla oli vetänyt lipat kolmeen kertaan ja telonut kätensäkin ja polvensa. Onneksi uudet silmäklasit olivat säilyneet ehjänä! Lisäksi hän oli käynyt ma-aamuna meillä hakemassa postiasioita. Ei siinä mitään, mutta oli edes minulle soittamatta kähminyt siiderivarastolla. Hitsi! Tottakai olisin antanut luvan, jos hän olisi edes soittanut. Ikävä vaan, että meni omin lupinsa sinne. En kovasti ilahtunut, ymmärsin kyllä, mutta silti... No, tilaamamme Reinot nroa 22 ovat saapuneet - kylläpä ne olivat pienet, hihihihhhh! Paketoitiin ne sitten eilen. Hienot! ;D
Ziitosta vaan taas työkavereille ja muillekin, Welhottaren j-lahjuskiintiö on hämmentävän suuri. Outoja juovukkeitakin on kaapit puolillaan. Josta asiasta kuudenteen: jos on tottunut ruokana Wanhaan kostajaan yms. ei pidä vetää nassuunsa herkkuja yks-kaks. Huomasin eilen lievää pesukonefiilistä edellisiltaisen mässyttelyn jälkeen! Pysykää siis myös syömisten osalta kohtuudessa, minäkin yritän. En ole vielä uhrannut juurikaan ajatuksia ruokapuoleen. Sienet ja kalat ovat pääosassa. Muuta sitten maun mukaan. Jäks - kuulin, että kaupoissa on ollut sietämätöntä. Minun on ihan pakko käydä roudausretkellä lauantaina, koska kirjasto on silloin viimoista päivää auki ennen lomia. Kyytejä ei riitä muuten. Voihan vee, toivottavasti ihmiset ymmärtävät pysyä kotona n. klo 11.30 asti, jolloin poistun Malmin keskustasta. Antaisivat minun tehdä rauhassa normiostokseni! Pliiz, tämä kauniisti pyytää...
--------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta kaiffat! On toi mami siis hei tosi kummalline. Eilenki se nukku kaks kertaa. Siis ensi ku se tuli himaa ja sitt viälä yäunet. No, ne yäunet nyt oli ihan tapounet. Mutt ett siis nukkuu viälä siinä välissä. Mä jo hualestuin, ett eiks mitää safkaa tuukkaa. No tuliha sitä. Ku se kerta sitt heräs, oliki iha hyvä! Tuli nimittäi donarii, kahta plaatuu, ku se teki eväksii. Mä sain molempii ja sitt viälä kissimuanaa. Njam. Ja heti alko mua taas nukuttaa. Ett me niinku goisittii vähä välii jompikumpsis. Heh, hassuu. Aamull piti sitt seurustella vähä perusteellisemmi. Mamill on vähä plunssa tai joku, sen ääni on hassu. Niin on munki, ei oikee tuu jolinaa! Semmone vähä kähee, niinku. Mä ihan pelästyi mun ääntä. Mutt sitt se alkoki kulkee ihan kunnoll. Mami jo pelotteli, ett jos mä tuun kipeeks, mutt pitää heti viädä elukkalääkärill. Noups, ei muute onnistu. Mä mistää plunssast välitä, ei vissii mamikaa. Nii kaua ku me pystytää syämää ja juamaa, kaikki on ihan ok. Joohan... Mä näin, ett mulleki on jääkkäris jotai uusi heekkui. Mmmm. Ja mami lupas ostaa viälä jotai fisui. Siänist mä en piittaa. Mutt fisut on jees. Toivottavast teki kaikki saatte omii heekkui!
Tälleesti mä jäin taas goisii, ku orja lähti duunii. Se on moi taas huamisee...zzzzzzzzzzzzzzzz......
----------------------------------
Kumma kyllä, minä olen nukkunut muutamana iltana erinomaisen lahjakkaasti. Töistä tultua 1 - 2 h ja sitten normiunet n. 4 h, tämähän on meikäläiselle jo huomattavan paljon ,D Ja ei kun odottelemaan kaffetta...
Päivän slogan: ...radiossa tänään kinkunpaistosta jne. "Paksu liha on keskeltä steriili!" Eli jos joku tuulen kuljettama kuikelo alkaa heitellä teille kommentteja painosta tms., voitte aina käyttää em. sanontaa. Tämä vain näin pikkuvinkkinä!
Päivän biisi: Rappiolla
Luettua: Eine al-Shadoon - Elämäni Irakissa, Aavikkomyrskystä Bagdadin valtaukseen, tavallisen elämän kuvausta sodan keskellä päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden valossa. Suomalaisen selviytyjänaisen tarina parhaimmillaan, arkea ja käytännön kysymyksiä sekä tapahtumia. Suosittelen, minä ainakin pidin mm. kulttuurierojen kuvauksesta ja tästä arkisesta pohdinnasta sekä mm. poliittisten kiemuroiden kuvaamisesta siellä pitkään itse asuneen silmin. Linkistä löytyy myös hyvä tekstinäyte kirjasta.
TOIVEIKASTA TORSTAITA!
Minähän sanoin, että tästä tulee mainion lastenkirjasarjan aiheita... tänään siis on käynti fysiatrilla. Tosin olen hieman, ihan vähän vaan, aikaisessa. Eli kuljetustuki menee vars. umpeen vasta kesän alussa, mutta parempi nyt, kun olen tässä lähellä ja pystyn käymään ruokiksen välissä tuolla istunnossa. En nimittäin tarkistanut päätöstä, se on todellakin voimassa vähän yli vuoden. Epämääräistä, parempi olisi joku selkeä aikaraja, että voisi ajoittaa asiansa aina sen mukaan. Taidan nyt laittaa anomukseen suoraan sen ajan, että voisi sitten ajoittaa muut toimensa taksojen *huoh, taas* mukaisesti!
Niin, esihenkilö saapuu tänään töihin ja ilmeisesti päättää sitten, mitä esittää kohtalokseni. Edelleen mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ei kai nyt missään muualla itseään kiusatakseen tee 9 h työpäivää joka päivä, saa siitä itseään sairaaksi ja taas jää sen takia sairaslomalle. Että jos edes ns. normityö toisi jotakin helpotusta... jää nähtäväksi. Ainahan on olemassa ne 500 päivää ,D
Eilen kävi taas kaveri kylässä, Leidi Joka Ei Pidä Kissoista. Muuten ihan mukava, kyllä. On se kiva, kun ihmiset tuovat tarjottavansa mukanaan. Tämäkin herkkupeppu toi sellaisia emmeitä, joita meillä ei nähdä kuin unissa. Hah, ostoslista sen kuin kevenee. Kohta listalla on vain kissatavaroita ja ihan pakollisia emmeitä, kun meillä ei kinkkuja eikä j-ruokia harrasteta! Viikunoita on saatava lisää, olen syönyt jo kaikki - ne olivat äärettömän hyvejä. Lisäksi joku sai minut eilen syömään karkkia, yleensä en syö semmoisia. Nyt rouskuttelin menemään muutaman karkin ja lisäksi pienen suklaapatukan. Outoa, vai oliko se vain hermostusta?! Leidi oli tyytyväinen, hän sai taas kasan maripaitoja (joita siis himoitsee) erittäin edukkaasti. Lisäksi kuulin ns. tuoreimmat jutut. Niin hänkin luuli kuulevansa, tosin tahallisesti tai tahattomasti sensuroin kaiken, mitä hän ei kysynyt, ehh... Työasiasta toki kerroin, hän kannatti lämpimästi.
Grr.. konekin alkaa kudhuilla, liekö ihan tarkoituksella. Tietää hyvän huolehtijan lähtevän muualle. Ei suostunut avautumaan nätisti. No, tarkistin helpparista, koska pönkkä ei ole vielä talossa. Erään epämiellyttävän ohjelman päivitys on ajettu yöllä ja siinä on ollut hankaavuuksia. Lienee sitten jumittanut tämänkin myllyn. Kylmästi buuttasin ja räpelsin tämän käyntiin niin, että ainakin päivitys tulee tehtyä. Muusta sitten viis, kuus tai jopa seitsemän! Nih!
---------------------------------------
Purrrrrrve, kissit taas! Nonnih, siis hei, taas on tapahtunu, joo! Ekaks - mamiska on vihaskana. No, mä en siis saanu sitä hereill, en vasta ku lähempänä neljää. Se vaas huus ilkeit ja semmost ja sihisi... mä sitt kävin taas heittää piäne lirun sinne yhtee tiättyy mestaa. Mitäs ei Kummisetä ostanu sitä suihkutetta sille. Itte saa kärsii ku ei kerta herää, vaiks piän kissi ois heekkujen tarpees. Nih. Nii ni sitt ollaa mulle vihaskana koko aamu. Joo. Höh. Ja sitt illalki taas kävi se naine, se joka inhoo kissoi. Se heti sano mulleki, ett kissi pois kassin viärest ja joka paikast ja sen viärest ja sillee. Tajuutteks te ollenkaa, siis et joku voi inhoo meit kissoi. Mä en tajuu! No ei mamikaa oikee. Vähäks se teki vinkeest. Ne nimittäi söi sitt heekkui ja sitt sill naiselt jäi jotai lihas syömätt, nii ni mami anto sen mulle. Ett pitää kissinki vähä heekkuu saada. Se jäi kattoo ihan moilasena se kissivihanainen! Ei oo kai tottunu tommosee. Onneks se ei ollu kaua. Kyll mua nyt sitt kuiteski vähä harmittaa, ett pitiks mun yälä mennä merkkaa sitä piäntäkää jutskaa. Ois se mami siit kuiteski noussu koht... vähä on onee ole *nolo kollivirn*. Mutt jos mä vaiks keksisi jotai kliffaa siks ku mamiska tulee himaa...
Täss mä vähä niinku putsin itteeni ja meen koht goisii, eihä kukaa voi siis olla mulle vihane, jos mä oon näinki nätist. Ja illalki mamiska paijatti mua ja sillee. Tarttee nyt kumminki yrittää ees olla kilti, joo. Huamisee...
--------------------------------------------
Vincent, unohdit kertoa julkisista jukkaoksuista keskelle lattiaa, luvattomista retkistä ruokatarjoomusten sekaan jne. Hmph! Tästä puhutaan vielä, nyt minä jään odottamaan kaffetta!
Päivän slogan: Erilaisuuden tunnistaminen on pelottavaa - siitä on syytä vaieta.
Päivän biisi: Runaway
Luettua: Juhani Seppovaara - Mopolla Suomeen, varsin nostalginen matka ;D Pappa-Tunturilla pohjoisesta etelään päin. Ajatuksia, muistikuvia, tarinoita, tavattuja ihmisiä, jotka oikeasti asuvat maalla jne. Welhotar piti - kirja on helppolukuinen ja kaunis, herättää muistoja. Ainoa miinus kirjan taitolle, kuvat alareunassa vierekkäin eivät ole kiva ajatus! Ähhh... Muuten suositan kaikille. Stephen Kuusisto - Kuulokuvia. Ajatuksena erään naisen kysymys "Miksi matkustaa minnekään, jos ei näe mitään?". Tässä Kuusisto kuvaa omien matkojensa ja elämänsä kuulomuistoja, hauskoja, traagisia ja varsinkin musikaalisia. Suosittelen, kaunista kieleltä, hienosti kuvattuja äänimuistoja läpi vuosien!
KEKSELIÄSTÄ KESKIVIIKKOA!
Nonnih, nyt on sitten kaksi työsopparia, molemmat vuodeksi. Miten minä taas tähän jouduinkaan? Yritän nyt käydä neuvotteluja, että voisin olla virkavapaalla toimesta, jota ei olekaan... ainakin puoli vuotta. Esihenkilö on lomalla ja palaa huomenna. Hän tuntui olevan lievästi myötämielinen asialle. Kuitenkin, hän ei sitä päätä ja suhteeni tuonne ylemmäs ovat kehnohkot. Olen siis kuitenkin lupautunut muualle 1.1.08 lähtien - joka tapauksessa. Kävi miten kävi. Mutta neuvottelut siis jatkuvat huomenna, lisää asiasta tuolloin. Sama Welhotar-aika, sama Polgara-kanava!
Kuljetusten osalta tuo muutos ei vaadi mitään muuta kuin uuden työsopparin toimittamista, se on varmistettu. Muuta ei olekaan. Paitsi että nimityskirja on siis tulossa. Alkuun puoleksi vuodeksi ilman koeaikaa. Kaikki ikälisät. Täytynee soitella vielä veropuolelle ja tarkistaa tilanne, pitäisikö muutella rosentteja. Ei kai tässä muuta, keräilen tänään osan papereita. Haikeus vallitsee, mutta jos ajattelen muuttoa täältä pois, joka siis todella on edessä... grrr... Tarkoitan siis sitä, että Herjaamohan ihan fyysisesti joutuu tuotapikaa evakkoon. Ja kukaan ei tiedä, minne tavarat raijataan.
Welhotarta on myös lahjottu, työkaverit T. ja N. sekä Naksu-kissi muistivat minua ja Vincentiä - saatiin hiano heekkukori, joka sisälsi Welhottarelle karkkia ja juovuketta sekä Vincentille tavallisia heekkuja. Ziitosta hirveästi, olin ihan otettu. Minä kun vaan jotakin pientä jakelin, siis sillensä! Lisäksi sain Hörhöltä ja Hörhön kaverilta kassillisen muonaa, ihan oikeaa ruokaa siis. Olivat käyneet joulujakelussa ja tämä ei kelvannut heille. Siis olisi muuten kelvannut kyllä, mutta ei ole paikkaa, missä ruokaa valmistella. Eli minulle tuli kassillinen kaffetta, makaroonia jne. eli se EU-evästyyppinen systeemi. En pistänyt hanttiin, meillä syödään kaikkea mitä saadaan. Eli ziitosta vaan sinnekin. Siinä se nähdään, köyhät kantavat toisillensa vähästäänkin!
Tässä täytynee keskittyä tällä vkolla sitten kirjoittamiseen. Eilen jo vähän hätyyteltiin sieltä lehdestä. Juu, juu, nou hätä, en ole vielä aloittanut, mutta materiaali on valmiina. Tänään tulee yksi ystävä käymään, mutta ehkäpä jo huomenna... Jos dead line on 7.1., ei tässä nyt voi hirveä kiirekään olla!
Työ-nimisestä pakkoliikkeestä sen verran, että ne näyttivät olevan täsmälleen siinä päivässä, jolloin jäin sairikselle. Ei hyvä, ei mukava. Eilen alkoi taas ahdistaa ja särkyillä. Makasin taas kotona tunnin-pari pimeässä peiton alla puolinarkoosissa ajattelematta yhtään mitään. Helpottaisikohan edes tämä, kun täältä pääsee pois?!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Arvasin, siis hei mä arvasin, ett mami huiji. Ei siis tommosii hyvii päivii voi kertakaikkiin olla jatkuvasti. Eile siis ei tullu mitää heekkuu. Orja tuli himaa ja kaatu sänkyy. Ei heekkuu, ei mitää. *möks* Juu, siis näytettii hianoi kissanmuanii, mutt ei annettu ees niitä. Ku siis oli kuulemma vanhoi muanii. No, kuka hei syä vanhoi muanii, jos kerta on luvattu fisuu ja näkyy kaikkee heekkuu. En tajuu, en! Oon katkero siis. Enkä tykänny taas yhtää mamiskast. Ei sekää kyll mupeltanu mitää muut ku kaffetta eile, teki se jotai eväst, mutt ei ollu mun jutska. Ei haisunu hyvälle siis. Jätin sitt pummaamattaki ja kissinmuana syämättä. Söin vaa napikat. No, aamull sitt kyll maistu, ku mami laitto uutta kissiruakaa. Ja vaihteeks, joo, lupas laittaa illall vaiks fisuu. Näkis ny vaa! Mä en hei unohda tätä! >o<
Juu, ei ehtiny-viittiny orja ees ottaa kuvei. Piti sitt ettii tämmöne, eiks näytäkki aika viihtysält? Ett näi, mutt hei, huamisee. Mä jään nyt funtsii, mitä mä keksin toll mamiskall, ku se tulee taas himaa...
----------------------------------------
Vincent, kiltti, ei mitään keksintöjä! Minä lähden kohta keittelemään kaffetta, osa porukasta on jo lomalla, joten se lienee minun tehtäväni.
Päivän slogan: Sivullisuus on tunne siitä, että tämä kaikki ei ole minua varten.
Päivän biisi: Stand By Me
Luettua: Uusioluennassa kirjapuutoksen vuoksi Liza Marklund - Uutispommi, pitää vieläkin pintansa. Täytyy kyllä myöntää, että Marklund kirjoittaa nykyisin huomattavasti paremmin... ,D Asta Tillander - Ammagaru, Aune Hynyn elämä, minä luin tämän tuosta uskontopuolesta niin hirveästi piittaamatta. Lähinnä kiinnosti tuo elämänkertaosio ja sikäläinen kulttuuri eli yksinäisen suomalaisnaisen eloa 50-luvun alussa Intiassa, lastenkotien ja koulujen rakentaminen ja kehittäminen lähes yksin melkoisen byrokratian ja hankaluuksien keskellä. Mielettömät voimavarat tällä leidillä!
TIKKAMAISTA TIISTAITA!
Tottakai jänskättää. Onko paikka varmasti minun? Ja jos on, miten sen nätisti kertoo täällä? BTW, täällä mitään työsopparia ole, ainakaan minun pöydälläni. Se ehkä kertoo jotakin paikasta! Nih! Karkkia oli, pussissa, 5 kpl. Ehhh, täällä on ollut aivan kreisit tarjoilut varmasti, koska joku ystävällinen ihminen on säästänyt minullekin jotakin ,D Ruhtinaallisesti, suorastaan. Tällhä mä jo elä kaks viikko!
Päivän pakko-kertoa-kaikille -juttu: Vincent antaa silittää massua!!! Erittäin huomionarvoista siis. Eilen kissi lötkötti repona sängyssä selällään, putoamaisillaan. Katseli hömelön näköisenä kun menin ja rapsuttelin massua. Varovasti, mutta rapsuttelin kuitenkin, samalla tarkkaillen milloin tulee rankaisua. Eipäs tullut, vaikutti jopa pitävän! Täytyy kokeilla taas uudestaan, ei äkkiä vaan hiljaa väsytellen. Vastahan tässä on 1.5 v. harjoiteltu yhdessäeloa. Erinomaisen suuri luottamuksenosoitus, tietävät kaikki Vincentin kynnet tavanneet.
Muuten Welhotar tässä nyt sitten odottelee, että klo tulee n. 9 ja alkaa sitten perätä oikeuttaan työpaikkaan. Jos sen saa, ilmoittaa itsensä sinne. Itseasiassa, ei siellä ainakaan pahempaa voi olla. Noin niinkuin inhimillisesti katsoen. En taaskaan ole uskaltanut avata työfileitä, vaikka täällä joku on ilm. sijaistanutkin. Pelottaa liikaa taas se, mitä siellä on edessä ja tekemättä. Täällä kun muitakin on ollut poissa ja lomilla.
Hajusintista tiedoksi - nyt koko residenssi haisuaa sille, vars. tänä aamuna kun kaikki nuppelit ovat lähes auki. Ja tiedoksi, että hajusinttiä pitää kastella, mieluusti päivittäin ja alakautta ,D
Ei tässä muuta - välirapoa seuraa!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaikki kissinvenkulat Lokistaniassa! Höh - mami siis hei kävi mun masukaavoihin kii ja rapsututti enkä mä tehny mitää. Ei tehny ees miäli raivota eikä hyäkkii. Omituinen jutska, en tainnu olla ihan timmis kondikses. Melkee hävettää. Ett siis orja pääsee niitt tärkeimpii jutskii silittelee, ei sentää tiätte-kai-mitä-joita-ei-oo. Ei orjakaa nyt mikää ihan pervo sentää oo. Mutt sitt, ei ihme, ett mä olinki nii potslojo. Kattokaas, mami sitt tehnykkää fisuu. Sill oli semmone hirmusen iso biitti jauhista eikä se ollut ees jäässä. No, mähä tiätty vonkasin siitt itelleni kunnon biitin. Ja täll kertaa sainki, oikee möykyn. Vetäsin sen kuulkaa ni jo alko taas unettaa. Kilti mami, kunnon safkaa. Paitti ett yritin illallal lisää, nii jo safkas oliki sitt kilii ja vaiks mitä haisupurveleit. Ett semmost. Tänää sitt luvattii fisusafkaa taas. En tajuu, mikä mamiin on menny. Jos niinku joka päivä tulee tollasii safkoi =O Vissii seko, tai siis sekoha se on, mutt niinku tavallist enempi viälä. Ja aamulki vaihto vesii ja kaikkee heti melkee ekaks... On kissinpäivät, on...
Tää on yks niist ikuvanhoist kuvist. Mutt tällee mä siis niinku eile lojusi, ku toi alko rapsuttaa. Ett tää on niinku demo vaa (ja tiadoks-näytiks leideill) >o< Huamisee, raps-raps-raps!
---------------------------------------
Valitettavasti uutta masukuvaa ei ole, mutta ehkä sellainenkin saadaan. Minä jään, tapani mukaan, odottamaan kaffetta!
Päivän slogan: Myönteistä ennakkoluuloakin on olemassa, jotkut kutsuvat sitä haihatteluksi.
Päivän biisi: Stormy Monday
Luettua: Raija Oranen - Valkea talo jokivarressa, Welhotar piti - linkki väittää toisin. Eli minä pidin juuri tästä olosuhteiden, sodanjälkeisen ajan kuvauksesta, hyvin seikkaperäisestä sellaisesta. Mitä tehtiin, syötiin, ostettiin. Myös tuolloinen luokkajako, koulunkäynti ym. tuntuu ah-niin-tutulta. Welhotar on vähäisen nuorempi, mutta tunnistaa monia tilanteita, sanontoja, tapoja ja ... herkkuja. Meillä se herkku oli lauantain tilipussista otetut hilut ja niillä ostettu tuore ranskanleipä ja 100 g lauantaimakkaraa siivutettuna, ja kaffetta! Suositan kaikille puolihömpän kavereille ja ajankohdasta kiinnostuneille! Nicole Richie - Totuus timanteista, tämä täällä kun ei katso kuvalaatikkoa, ei tiedä tästä ns. julkimosta yhtään haisua. Kirjakaan ei nyt ole kummoinen. Voisi ehkä olla jonkinlaista kulissintakaista kerrontaa siitä, miten vaikeaa on olla... niin... kai sitten joku. Ja mikä ajaa ihmisen käyttämään vaikka huimeita (se, että on rahaa niihin ja kivaa ja muodikasta). En ihmeemmin pitänyt, meni ohi, ei kolahtanut. Joku voi nähdä tässä ansioita, minä valitettavasti en. En tunne tätä maailmaa lainkaan!
MIELENKIINTOISTA MAANANTAITA!
Sunnuntai-angstista ei tietoa, ainakaan vielä. Olen saanut jopa nukuttua siedettävästi, ottaen huomioon, että mahd. lähtöni Herjaamolta tulee aiheuttamaan siellä pientä kalabaliikkia ,D No, juu, totta puhuen, kyllä tuo asia mielessä pyörii, jatkuvasti, taustalla, lähinnä järjestelypuolen asiat eli matkat, veroasiat, ikälisiin oikeuttava aika jne. joista päättää byrokratia, tuo tutkimattomista korpimaista viimeinen! Mutta eiköhän sekin siittä. Lisäksi muistin, että tällä vkolla on tapaaminen fysiatrin kanssa, saapi kirjoittaa tuon kuljetustukianomusliitteen eli tutkia tilanteen. Ei se ainakaan viimevuotisesta ole parantunut. Itse asiassa, elättelen – ehkä hölmöjä – toiveita, että monipuolisempi työ hiukka helpottaisi vaivoja. Nykyhommassa olen tosiaan istunut ja vääntänyt tekstiä, n. 9 h päivässä, vain istunut ja takonut näppistä. Tuolla toisaalla nyt puuhaan sisältyisi vähän muutakin pientä näpertelyä eli jopa poistumista työhuoneesta (jee, verkkorintteri) ja semmoista. Mieleen tuli vain, miten sikäläinen mikropönkkä mahtaa suhtautua Welhottareen... Ziis, sitä minä oikein odotan!
Kummisetä teki sitten pahimman luokan mokan eilen. Prletto, etten muuta sano. Soitin ajoissa, että kai hän lähtee mukaan, kun oli lupautunut – kannettavaa olisi ollut paljon. No, tulihan hän, takson odotettua 10 min. Ja umpijurrissa. Ei siinäkään vielä mitään. Kun päästiin taksosta ulos, mies oli kaatokunnossa. Totesin kylmästi, että hän lienee herännyt jo aamuyöstä, löytänyt yönwanhaa ja kiskonut sen kitusiinsa? Myönsi, nolona. Persvele, olisi suoraan tunnustanut. Olisin mieluummin lähtenyt sitten yksin. Passitin kaverin kirjastosta suoraan kotiin, en uskonut mukaan edes (ja kaikkein viimeksi) arvokasta kirjakassiani. Juma, kaveri suorastaan kaatuili eteenpäin. Tuo avustajani nimikkeellä kulkeva ns. ihminen. Siinä sitten raahasin kirjat, joita nyt ei sentään kauhean paljon tullut, ruokakauppoihin mukaani. Samalla jouduin supistamaan hankintalistaa, koska en pystynyt kantamaan kaikkea. Pääasia, että sain vkon ruuat ja kissitavarat. Kissanpuruja en pystynyt enää kantamaan. Ne tuo mies saa hakea vaikka tänään tai viikolla. Mutta hän tulee hakemaan ne, aivan varmasti. Siitä minä pidän huolen! Eli lievästi katkero minä... No, sain kuitenkin tosiaan pakolliset ruuat. Lisäksi löysin Rismasta niitä viikunoita, joita olen himoinnut. N. 1.50 juuroa pussi, tuoreita ja hyviä, siis kuivattuja. Njammmmm, viimeksi tämä sama himo iski 20 v. sitten, kun odotin Belgarionia. Söin paikallisen pikkukaupan viikunavaraston tuolloin tyhjäksi. Onkohan viikunoissa jotakin, jonka puutos minulla olisi *pähkii*? Siis muuta kuin silkkaa viikunaa? Eikö viikuna ole kuitenkin jotenkin edes terveellisempi vaihtoehto kuin vaikka puoli levyä sukulaatia? Onhan? *odottelee viisasta vahvistusta* Tähän liittyen: kiukuissani sitten vielä pesin koneellisen pyykkiä ja imureerasin - menee samoilla kivuilla. Koivet särkevät täpöllä, hätinään ehdin kylppäriin ennen lirahtamista!
Päivän pakko-kertoa-juttu: En minä juuri koskaan saa mitään kukkia tms. j:n merkeissä, saati sitten muutenkaan. Tämä vuosi on sitten poikkeus. Hörhö kävi eilen hakemassa osan loppurahoistaan. Samalla hän toi oikein nätin pikku hajusintin, ihan vaan sen takia, että olen huolehtinut hänen rahoistaan ja muutenkin välillä asioista ja pitänyt pieniä saarnoja tarpeen mukaan ,D Eli lähes olemattomista varoistaan tämä kaveri oli mennyt ja tingannut oikeasta kukkakaupasta minulle tuon yrtin. Vähän olin otettu, itku tuli silmään! Hän puolestaan sai W:n perinnöstä lähes uudet talvikengät – mies kulki vielä reikäisillä ja risaisilla kävelykengillä. Nyt on oikeat karvasisustaiset kengät, edes. W:n jättämistä tavaroista lähes viimeiset, suurin osa on mennytkin Hörhölle, koska he olivat suurinpiirtein samaa kokoa. Puvut säästin Belgarionille, kuten W. itsekin pyysi.
Muuta mukavaa: voin kertoa, että eräs tuttava menetti kissansa tuossa alle kk sitten, vanhuuttaan... Tämä leidi on myös armoitettu kissaystävä jo vuosikymmenien takaa. No, hän liikkuu myös vähän huterosti, joten kaveri oli lupautunut käyttämään häntä Hesyssä. Niiden kuuluisien viimeisten sanojen mukaan: Käydään vaan katsomassa niitä kissoja näin j:n tienoolla. No juu, sieltä sitten tultiin, kissa mukana, lainakopassa ;D Hän oli samantien menettänyt sydämensä kauniille nuorelle kissaleidille, joka nyt sai sitten uuden huolehtivan kodin ja taatusti ihanan mamin! Onnea sinnekin uusioperheelle ;D Welhotar & Vincent ovat ilokkaita, kun joku koditon kissi löytää uuden kodon, jossa varmasti huolehditaan ihan vimpan päälle! Ja pakastetaan täpöllä, tiedetään.
Ja sitten tosimukavaa. Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan paniikkia, jopa lokin tilaajien ja lukijoiden mahdollista suurta vähenemistä, mutta anti mennä kun on muutenkin tuota menoa. Welhotar, huonojalkaisena, koipikivuista kärsivänä, melkein-ihmisenä hankki veronpalautusrahoillansa itsellensä jotakin. Tällaiset, jotka muuten ovat aivan loistavat näissäkin kipukoivissa Kuva alla! Se, joka tunnistaa ensin, saa kuivatun viikunan ja papegoija-merkin ,D Tuunaus puuttuu vielä, huom!!! Muahhahahaahhh!
Purrrrrrrrrrrrrvenski, kattinkat! En tajuu, mitä toi mami taas hekottelee. Noi stiflat, joo mä hajustuti niitä. Haisut oli joo ihan kohallansa. Ei, en merkannu. Se ois vissii ollu vihoviimene justka. Mutt mä sain hianon uuden paffilaatiko niide mukana. Just semmone, mihi mä mahdu ku mä oikee pungen. Aika vinkee. Mä pungen sinne, kääntyilen ja sitt pungen ulos. Ähhh, mä mikää fläsä oo, lodju on vaa aika snadi >o< Nii, huamasitte, taas uus kissi on saanu hima. Hianoo. Ja eile sitt mä tsiigasi täss, ku mami rinttas jotai. Ei toi nakuttelu mua kiinnosta, mutt jos se rinttaa mä oon heti tsiigaas. Mä en viäläkää oikee tajuu, mist se papru niinku tulee. Ja mite se on aina eri näköst =o Nii ni siin ku mä sitt sittasi ja venttasi sitä raksutust ja omituisii äänei, ni mami sitt sano, ett katto nyt, täss menee mamin, mun ja Pojan lahjotus sinne Hesyyn. Tosi on! Se laitto iha oikeest sinne rahaa. Se sano, ett ainaski yhteesä nii paljo, ku mun kaikkii juttuihi menis puale vuade aikan. Mä en tiädä paljoks se on, mutt jos joku sill saa safkaa tai muute tarpeellist, hyvä! Sitt eile mä saanu mitää ihmisruakaheekkuu, höh. Kissimuanaa vaa. Mamiska duunas jotai semmost haisuvaa jutskaa, jost ei voinu ottaa mitää mulle. No, tänää se lupas, ett sitt fisuu, sitä jääfisuu, mitä mäki voin syädä. Jeee, mä odotan nyt jo! En mä mikää materialisti siis oo, mutt ruaka nyt vaa on kliffa justka. Ainaski jos se on hyvää, yleesä mamin ruuat on. Vaiks se omiisa tunkee niit siblareit ja purveleit, kilii ja kurrii, nii ni se ottaa mun annokse ensi eriksee! Ett tämmöst tänää, zzzzzzzzzzzz. Mä sain äsken mun kalkonit ja napikat, nyt mä otan kunnon aamutirsat. Aamutirsat on melkee parhaat. Toisaalta, päivätirsatki on hyvei. Ja kunnon yäunkot mamin viakus.... Ett niinku yleesä goisiminen ja syämine on parasta – ja sitt lötköttämine ja orjan touhuje tsiigaamine. Nimittäi siin ei välill oo kyll mitää järkee, eiks?! Mutt kaikill kissinkoill – kliffaa pyhien ja heekkuje odotust ja huamisee.
----------------------------------------
Vincent – minä tiedän, että nukkuminen on tärkeää. Olen vain kade, kun en itse pysty samaan... Tällä viikolla pitäisi viimeistään alkaa laatia sitä tilattua juttua. Huoh - maksettavaan palkkioon nähden työstä tulee iso. Mutta mitäpä sitä ei tekisi nähdäkseen nimensä painettuna, muuallakin kuin rotestilistalla.
Päivän slogan: Mikä ei ole varmaa, on todennäköistä!
Päivän biisi: Good Times, Bad Times
Luettua: Robert Jordan – Käsipuoli, Ajan Pyörän 25. osa – ja tarina päättyy. Vai päättyykö. Juonta en tässä paljasta. Kepeät mullat kirjoittajalle. Odottelen vain vielä kolmen selvitysosan ja epilogin jne. suomentamista (eli täällä siis varmaankin kuusi opusta), mikäli ne nyt yleensä tullaan suomentamaan. Onneksi hankimme Belgarionille koko sarjan englanniksi! Suosittelen kaikille fantasian kavereille – edellyttää kyllä Ajan Pyörän tuntemista kohtuullisen hyvin!
SÖHERTELYÄ SÖNDAAGINA!
