KAIKK YHES KOOS

RAPO MYÖHEMMIN.....

TOIVOTON TORJANTAI?!

Ei sitä samperin Toivoa ole vieläkään näkynyt. Jos joku tapaa sen, kertokaa, että Polgara on kysellyt perään - siis että missäs sitä ollaan oltu?!

Tähän aikaan muut menevät nukkumaan, minä nousin keittämään kaffetta. Luin aika myöhään ja sitten Vincentillä oli kalkkuna-asioita ja kun en heti noussut, alkoi kuulua kuivien lehtien rousketta. Tässä toimistoviidakossa on kasveja, jotka pudottavat viikon aikana aina muutaman lehden tuonne laatikostojen taakse. En saa niitä pois kuin pölkkärillä ja tuohon toimeen en jaksa viikolla antautua. Joten Vincent sitten natustelee niitä - ja myöhemmin puklailee. Pakkohan se oli kalkkunoida Vincent. Ja klo 2 tienoilla oli vielä paljon valoja, ihmiset siis joko olivat menossa nukkumaan tai jo hereillä. Aina kuitenkin jossakin lähitalossa näkyy ainakin yhdessä ikkunassa valot. Ei tarvitse yksin valvoa. Eikä tässä nyt haittaa, kunhan lokittelen ja painun uudestaan nukkumaan. Sitäpaitsi Yöradion parhaat jutut ja biisit kuulee juuri näihin aikoihin...

Eilinen päivä meni todellakin lötkötellessä, melkein ainakin. Hilasin kyllä itseni suihkuun ja hiuspyykille sekä laitoin oikeaa ruokaa. Seurustelin tunnin-pari Kummisedän kanssa. Muuten istuin koneella, luin ja makoilin, taisin nukkuakin välillä sellaisessa puolihorteessa. Ei paha. Särki, mutta maltillisesti - jos liikkui hyvin hyvin varovasti. Säästelen tässä aamulääkkeitäkin, kun on pakko käydä asioilla tuossa aamulla eli ajoitan mömelöiden toimimisen siihen yhteyteen. Kun en tahdo turhaankaan niitä napsia. Lievää särkyä kestää kyllä kotona, jos tietää, että pääsee halutessaan pitkällensä.

Huomasin, että jos olenkin jatkuvasti kotona, voisin jopa katsella silloin tällöin idioottilaatikkoa. Edellispäivänä ja eilenkin se käväisi auki... hmm... ja tänäänkin pitäisi ainakin tsekata yksi ohjelma. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että tulen aivan hyvin toimeen ilman TV:tä ja HS:a - kumpikaan ei kiinnosta eikä ilahduta. Mutta jos joku veisi tämän matolaatikkoni ja katkaisisi laajakaistayhteyden, olisin pississä! Minussa ilmeisesti elää pieni tirkistelijä, joka haluaa lukea toisten isommasta tai pienemmästä elämästä. Toisaalta, aina välillä käy mielessä asia, joka on pakko tarkistaa ja helpointa on silloin yleensä kuukkeloida.  Kerran jouduin Kummisedän kanssa veriseen riitaan, johon löytyi tietysti vastaus netistä. Mutta - Kummisetä ei uskonut vastausta, ei sitten millään. Ei usko vieläkään. Olen varmistanut asian parilla soitollakin - ei mene perille. Miehet ovat pirullisen jääräpäisiä ja ainakin tuossa asiassa Kummisetä on samanlainen kuin veljensä.

Veljensä W. eli entinen mieheni, nykyisin vainaja. Olen tässä käynyt pientä taistoa, pitäisikö asiasta tehdä aivan erillinen lokitus. Taustoituksen takia siis. Tässä olen vähän joko-tai -tilanteessa. Kuolinpäivästä tulee kohta 3 v. eikä asia ole vieläkään unohtunut. Varsinkin juuri tähän aikaan vuodesta se käy mielessä useamman kerran päivän aikana. Mietin vielä asiaa. Olisi W. kyllä vähintään sen arvoinen. Ongelmana onkin se, että on niin paljon kerrottavaa ja kuitenkin ehkä liian vähän sanottavaa. Asia jää vielä siis hetkeksi harkintaan - kommentoidakin saa.

Tänään voisikin heittäytyä paheiden puolelle ja nauttia alkoholipitoisia tuotteita. Mikäli näin on soveliasta ja muiden asiaa koskevien osapuolten toimesta onnistuu. Viinassa on se hyvä puoli, että särky lannistuu melko mukavasti. Josta tulikin taas mieleen tiedottaa, että nyt Hörhö sitten pääsi Katkolle. On luvattu paikka ensi viikon maanantaihin asti, mutta jatkosta ei taaskaan ole tietoa. Vain yhtä paikkaa on tarjottu eikä hän haluaisi sinne. Ymmärrän senkin, hän on aikaisemmin ollut siellä. Vetoinen puutalo Middle-Of-Nowhere, pirullinen johtaja, hirmuiso hoitomaksu... Mutta kun muualle ei oteta siksi, että elimistössä THC-taso nyt pysyttelee lievästi korkeana varmaan pari kuukautta ,> Nyt yhtenä vaihtoehtona olisi ilmeisesti kuitenkin 2 - 4 vkoa Katkon toisella puolella, joka olisi parempi vaihtoehto. Tosin sieltä on niin kovin helppo kävellä ulos, kun alkaa ketuttaa. Ja Hörhöähän alkaa, ainakin rahapäivän lähestyessä. No, saapahan  itsensä ainakin vähän parempaan kuntoon ja ehkä joitakin viranomaisasioita hoidettua. Ja miksi hitossa minä hänestä huolehtimaan, olisi omissa asioissakin ihan tekemistä!

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mullakin on asioissa hirveesti tekemistä! Eilen mamiska naureskeli mulle, ett mä vaan vaihdan asentoo tossa soffalla. Ehei, en mä ihan koko ajan nuku. Pitkät ajat mä meditoin ja mietiskelen sekä suunnittelen. Sitte mä tiätty autan mamiskaa safkan duunaamisessa - siinä on tosi tarkkaa hommaa ja se viä aikaa. Ja sitte mun pitää juosta parit hepulitki päivän aikana. Ja kaikkee. Et kyllä on kissalla hommii. Ja postin tulo pitää tarkistaa. Ja jos joku tulee käymään, kassit ja reput pitää tarkastaa. Nii ja ihminen kaa, vaiks olisiki tuttu. Ei sitä koskaan tiedä, millon kissii meinataan huijia! Pahus tota mamiskaa, se on vähä liian tarkka. Toi viidakkojutskaki. Mä luulin, ett se ei hiffaa mitää. Nii ja sitt se eile hiffas yhe piäne merkkausjutun, joka on jo hirmu vanha, ainaski monta viikkoo... Se pimahti vaa iha vähä eikä mulle suoraa ollenkaa. Sen verran fiksu. Luulee, ett mä en muista. Kyll mä muistan. Me riideltii siitä, saanks mä hyppii kirjahyllyssä vai en. Ei, en mä kirjoja merkannu. Ku yhden sänkytyyny silt puolelta, mitä mamma ei ite käytä. Eikä se ees haissu - mutt mamiska haisto ja näki väristä, pahus... Liian tarkka emo mulla! Mutt muute on tosi kliffaa ku se on himassa! Mä voin mennä purisee ja rapsutettavaks millo mä haluu. Nyt just mä en haluu. Mä sain kalkkunaa ja nyt mä meen baseen taas ottaa aamu-unkot. Se on aamusin talon rauhallisin mesta.

Täss ois niinku ohjeet siitä, miten tällasta raskasta työtä tekevää kissiä pitäis kohdella, nääs. Apuva - nyt mamiska taitaa hermoo. No, ei kai, eihän? Mä oon niin hurmaava, ett ei mulle saa eikä voi hermota! Se on purrrrrrrrrrrtorstaita kaikille sitte taas - mä lähden goisaa!

---------------------------------------------

Äh - jos Vincent aikoo pyytää tuollaista kohtelua, on harkittava uudelleen sitä, kuka elättää ja kenet. Ja kuka "saa" käydä töissä. Minusta sopisi hyvin, että tuo vahtikissa elättäisi minua, oikein hyvin! Voisin jopa laittaa ruuan tarjolle siitä hyvästä tuolla tavalla!

Päivän slogan: Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken, ärsyttävät meitä, jotka tiedämme kaiken!

Kesken oleva kirja: Thomas Müller - Ihmispeto

Päivän biisi, joka äsken soi radiossakin: Love Street

TOIVORIKASTA TORJANTAITA KAIKILLE - JA HEI - JOS NÄETTE TOIVON, MUISTAKAA KERTOA ASIASTA MYÖS MINULLE!

 

POLGARA SAIRASTAA

Nyt päätin eilisaamuna käyttää sitä sairaslomaoptiotani. Soitin lääkärille ja kerroin, että en päässyt aamulla kävelemään kuin seinistä kiinni pidellen - alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Sattui vain niin stnasti. Kaveri ihmetteli, että kauan olin jaksanutkin, kirjoitti vkon sairaslomaa ja kysyi, että riittääkö vko. Hyvä. En oikeasti pystynyt eilen enää kunnolla kävelemään. Sama juttu tänään. Hiukan koivet vertyvät, kun mömmöt alkavat toimia. Siihen asti kävelen huonekaluista tukea ottaen. Päätin siis haistattaa huilut määräaikaisuudella tms. Miksi kärsisin kipuja muutaman euron vuoksi ja tekisin niska limassa kipeänä töitä? Ei järkeä. Onneksi tämä meidän lääkäri tuntee minut ja muisti asian... Eli tässä sitä nyt pötkötellään ainakin tämä päivä kotona. Huomenna on varmaan  pakko edes käväistä asioilla, mutta sen jälkeen voi taas lepuuttaa. Saman tien peruin torstaisen akupunktion. Akuttaja huomautti viimeksi, että jos on vaikka flunssaoireita tai lämpöä, ei saisi akuttaa. On nimittäin myös vähän flunssainen(kin) olo... Tai sitten se on vain myötätuntokuvittelua,  kun kaikki ympärillä pärskivät ja honottavat.

Olipa hyvä, että sain nuo kurkut ym. säilöttyä. Papu on luvannut taas ensi vkonloppuna tuoda loppuja tuotteita palstalta eli kurkkuja, kesäkurmitsoja sekä oikeaa kurmitsaa. Kuulema saan oikean kurmitsan teko-ohjeet *huoh*. Niinkuin sitä ei olisi tähän mennessä ehtinyt tehdä useammallakin tavalla, mutta toisaalta, jos Papulla on jokin tosi erilainen ohje, voihan sitä aina kokeilla. Viimeksi vain Papun ns. kevyt kesäkurmitsaohje oli täynnänsä smetanaa, öljyä, kananmunaa, juustoa... Ja Papun miehen pitäisi olla laihiksella. Ei noilla emmeillä ;D Samoin Papu oli taannoin tehnyt vihannespiirakkaa, ihan vaan kevyttä. Jooo, oli se hyvää. Pohja oli semmoista suolaista murotaikinatyyppistä vedätystä, päällä öljyssä kuullotettuja vihanneksia, täyskermaviiliä ja 3 egua - ai niin - ja mauksi oli sitten käristetty vähän pekonia, että sellainen vihannespiirakka.

Nytpä minulla on aikaa tänään seurailla menoa ympäri Lokistaniaa, lukea ja nukkua. Jos Kummisetä ei häiriköi. Eilenkin se istui täällä kympän uutisiin asti. Jotenkin se aina jumittuu istumaan ja jorisemaan. No, ymmärrän toki, ettei ole kiva olla yksin kotonakaan. Minä taas olen tottunut tekemään omiani sinäkin aikana, kun hän on kylässä. Eli pikkuisen murinaa kuului kyllä, kun vietin tunnin-pari koneen ääressä. Mutta pitäähän sitä tarkistaa lokeja, Huutis-asioita, meilejä jne. Ihan pakko.

--------------------------------

Puurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Nyt mamiska onki mun-mun-mun kaa. Ihan varpisti ja koko ajan. Mä herätin se varmuuden vuoksi jo kolmen kieppeillä. Ei se herännyt. Unessa se raahautu keittiöön, että mä sain mun kalkkunan. Sitte se uikutti ja raahautu takasi goisiin. Aika nopeesti se goisahti uudestaa. Höh! Sitte se vast sai mun päähän taottuu, ett se jää mun kaa himaa, ett se ei siis mee duuniin. Sen takatassut on kipeet! On ne - kyll mä näin ku se yritti kävellä. Oikeesti kuulu semmonen kumma uikutus ja vähän rumii sanoja ja plösähdys, ku se pääsi tuolille, tuolilta soffalle, soffalta kylppärii. Ei kai silläkää oo hirvee kivaa. Mä yritän  tänää sitte piristää sitä vaiks oikee kunnon kissileikeillä. Ne ainaki on hyvejä - paitsi ett se ei vissii pysty noutaa mun heittämii tavaroita. Mutt mull on monta tavaraa, ett jos vähän aikaa edes. Ja sitt se varmaa laittaa jotain heekkuruokaa, kun on koko päivä aikaa. Laittaiski, njamsk. Purkkiruoka ei oo nii hyvää, kun se, mistä mami aloittaa ruuan tekemisen. Sill  on jömmassa jäässä kaikkee lihoja ja sillee. Ja mä saan maistaa kaikkii, ihan kaikkii jutskii, jos mä haluun.  Kaikki ei ees haise hyvälle, niin ett niittä mä en maista. Mutt lihoja menis, suikista, broiskuu ja sillee. Ja tiätteks te, HK-blööki on ihan hyvää!

Tälleeki sitä voi käydä - tää on vaan muistutukseks yhdelle varmaan-tiedätte-kenelle kissaleidille, joka tykkää lipitellä bissee! Nii ett oo sitte vähä varovaine kaa. Ei oo kliffaa herätä tollasen lipittämise jälkeen. Mamiska ainaki on sillon kipee, vihane ja vähä urvelon näköne. No niin, nyt alko sataa. Höh, mä lähden baseen ottaa unkkoja. Siell on kuivaa ja lämpöstä ja kivaa! Sitte myöhemmin häiriköidään mamiskaa ,D Purveista keskeistä viikkoa kaikille kavruille!

----------------------------------------

Ah - mikä päivä. Lämpöinen sänky kutsuu, kirjoja ja ruokaa on, ulkona sataa....*virn*. Ei niin hirveästi haittaa, vaikka sattuukin.

Juuri aloitettavana kirja: Juliane Hielscher - Äiti, katso pingviinikaloja

Päivän slogan: Egoisti on ihminen, jolla on huono maku - on enemmän kiinnostunut itsestään kuin minusta!

Päivän biisi: Retkut

SATEISTA KEKSIVIIKKKOA - MUISTAKAA PUKEUTUA  SATEEN MUKAISESTI!

OMALAATUISIA ASIOITA SATTUU JA TAPAHTUU

Todella omalaatuisia siis. Vai voitteko kuvitella minun viettäneen eilisillan säilöen kurkkuja ja tehden sitä pikkelssiä? Suorastaan tyytyväisenä hykertelin saatuani pänikät jonoon työpöydälle - rivistö näytti niin komelta. Selkeät hamsterin elkeet siis, alkoi itseäkin huvittaa. Sitten kävin käsiksi ruuanlaittoon vanhanaikaiseen tapaan eli oikeaa lohturuokaa: perunamuussia ja porkkana-nakkikastiketta sekä niitä kesäkurmitsalätysköitä. Vielä parempaa, lusikalla syötynä kissinkupista tietty - ei veitsellä eikä haarukalla kauniilta lautaselta, ei toki.

Muutakin omalaatuista on tapahtunut. Kummisetä on toki tottunut hakemaan minulle tullutta postia, joka ei ole mahtunut laatikosta tai on tullut erinäköisinä kummallisina paketteina. Eipä tuossa mitään! Viime viikolla hän pyöritteli päätään, kun haki ensimmäistä kertaa kissalle eli Vincentille osoitetun kirjeen. Ja kertoi tietysti tästä postissa... No, huippu oli sitten eilinen, kun sain viestin Matkahuollosta, että täällä olisi rahtia haettavana. Mitä pleen rahtia? Soitin ja kysyin painoa - selvisihän se. Vincent voitti tuolla Jimin & Ainan & Mintun kotisivuilla olleesta kyselystä pussin kissankakkapellettejä. Ja ne olivat suoraan tehtaalta laittaneet sen pussin rahtina ;D No, ei kun soittamaan pikapikaa Kummisedälle, jolla oli muutenkin asiaa eilen keskustaan. Sain hänet kiinni onneksi kesken matkan ja hän lupasi noutaa "rahdin". Jouduin kyllä selittämään, mitä pitää noutaa ja miksi. Kumeaa naurua. Kummisetähän nouti paketin ja tuli sitten illemmalla tuomaan Vincentille tuotteen.  Kertoi, että oli  myös Matkahuollossa sanonut, että joka paikassa ja eri asioita hän on joutunut noutamaan, muttei koskaan rahtia kissalle. Lakonisesti asiakaspalvelija oli todennut vain, että kerta se on ensimmäinenkin. Eli hiukan on riittänyt hauskaa tämänkin asian ympärillä.

Tuossa aikaisemmin marisin tilastoista, no ne näyttävät nyt ihan hyviltä. Mutta pitihän sitä noin pikapikaa katsastaa, millä hakusanoilla tänne on päädytty. Kuukkelilla tänne sivuille on näemmä aivan viime päivinä eksytty mm. hauilla: komeat penikset (???? - ei ole näkynyt!), gerbiilejä annetaan (no ei niitä kyllä ole, enkä antaisi, jos olisi!), Malmin manne (no niitähän meillä riittää), fysiatri kotka (no, on se jonkunmoinen paholaisen lintu kylläkin) sekä vanha merkonomin koulutus (ei ole eikä tule). Hauskaa - toivottavasti on ollut etsijöilläkin. Tässä vain muutama esimerkki, en jaksellut kaivella vanhempia, siellä oli joitakin aika hauskoja myös....,D

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrr - ei mamiska sitte eile enää mitää vihane ollu mulle. Sano vaan, ett jos vielä kerran nii sitte.... Kamalia uhkauksia pikkukissille, siis hei! Mut aatelkaas kavrut, niinku mamiska tossa ylhäällä jo kirjotti, mä siis oikeesti voitin, siis mä, noita puupellettejä kissivessaan! Semmosen ison hianon pussillisen. Ja Kummisetä toi ne mulle-mulle-mulle. Nyt mull on tosi paljon puruja, jesh. Sitä mä en kyllä ymmärrä, mitä noi orjat nauro koko jutulle. Siis mä oon selkeesti voittaja-ainesta kaikin puolin. Vähänks mä olin pähee eilisiltana. Paitsi sitte myöhemmin. Mamiska sai taas päähäsä jostain, ett mut pitäis harjata. Ja se tasan tietää, mitä mä siittä ajattelen. Mä inhoon, inhoon ja vielä enemmän mä inhoon masupuolen harjaamista ja sielt lähtee viel enite karvoja. Nii ett meni vähä tappelukses seki. Ja uskotteks te, ett mami änkes mun perässä viel baseen, minne mä kiipesin sitä piiloon. Ei juma, se vaan tuli perässä harja sojottaen, ett nyt kyllä tuli puhdasta. Se riipi mun jalkoiki. Siinä vaiheessa mä aloin purra, onneks sitä harjaa vaan... Ois voinu käydä hullusti, jos mä olisin purassu mamiskaa! Se oli semmosella päällä, ett turha olis ollut sanoo mitää vastaa. No, nyt mä oon kaikin puolin puhtonen ja siisti kissi.

Tää on taas tuolt vrii-justkista löydetty! Oli niin söde pentue, ett tuli mieleen, millanen lapsuus mulla on ollut ja montaks sisarusta meit on? Mutt kun mä en muita, vaiks mä yritänki. Enhä mä yksin oo ainaskaa ollut, enhän? Ja toi näytti näin karheesta kollistaki lämpöseltä kuvalta, ett oli pakko valkkaa tää tähä. Nyt mä lähden goisiin aamu-unkkoja, masu on täynnä kalkkunaa ja pelletit tuoksahtaa uudelta ja puhtaalta. On aika hyvä ja lämpöne olo. Paitsi ett mami lähti töihin *huoh*. No, mä leikin ja nukun, niin sitte se jo kohta tulee mun kaa olemaan...kyll mä jaksan odotella. Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrtirrrrrrrrrrrrrrrrrrrrstaita kaikille komeille kolleille, fiksuille leideille ja tänään erityisesti tommosille kissaperheitten pienimmille!

------------------------------

Karhean kollin pehmopuoli esittäytyy... Vincent ei todellakaan siedä harjaamista ja se on aina taistelua. Yleensä teen sen tonnikalapurkin ääressä, nyt en muistanut sitä. Täytyy paikata asia loppuviikosta eli herkut eteen, niin saa rauhassa harjata pelkäämättä teräviä hampaita ja vielä terävämpiä sapelikynsiä.

Tämä tässä lähtee nyt kohta etsiskelemään aamukaffetta ja tarkistamaan pari asiaa, ei, ehdottomasti ei työasiaa.

Kesken olevan kirja: John Twelve Hawks - Matkaaja

Päivän biisi: Kulkurin iltakalja

TIHKUSATEISTA TIRSTAITA KAIKILLE - TIIVISTÄKÄÄ ITSEÄNNE! 

MAANANTAI - VOI EI, JOKO TAAS...

Maanantai-ketutus elää ja voi hyvin. Taas aamulla herätessä ensimmäisenä kävi mielessä sairasloma... Ei hyvä. Täällä sitä taas ollaan kuitenkin, taistelun jälkeen. Minun pitäisi oikeastaan saada jonkinlainen Työhöntulosankarin ansiomitali! Kyllä sitä sitten hommansa hoitaa, kun ensin tänne asti saa itsensä hinattua.

Äh, enhän minä eilen jaksanut kuin pyykätä ja siivota suuremmat oliot pois nurkista.... Väsy iski, nukuin kahdet päikkärit ja luin loppupäivän. Vaeltelin Lokistaniassa välillä ja sorruin jälleen ihmettelemään neulelokkausten hirmuista määrää. Yhdessä käväisinkin (siis MINÄ!!). Onneksi se ei ollut pelkästään neuleloki, vähän enemmän sisältöä löytyi muustakin kuin siitä, mistä pelkäsin. Edelleen Lokistaniassa näyttää olevan erinomaisen suuri määrä lokeja, jotka on aloitettu ja samantien lopetettu...

Muuten eilinen oli hyvä päivä, ikäänkuin aineellisesti. Papu toi 4 jättimäistä vonkaletta kesäkurmitsaa ja 1 pienemmän alamittaisen. Lisäksi tuli kurkkuja varmaan 2 - 3 kg. Näistä pitää alkaa tehdä emmeitä tällä vkolla. Onneksi nuo säilyvät kohtuuhyvin jonkin aikaa jääkkärissä ja kurkut  tuossa työpöydällä. Lisäksi äiteeni, joka ei itse poikaystävänsä kanssa tietenkään suostunut tulemaan sisälle, toimitti Belgarionin välityksellä kilotolkulla lihavalmisteita (paisti, erilaisia makkaroita ja knakkeja, broiskua sekä kalkkunapihvileikkeitä - ja sieniä) ja pullaa sekä tilkkutossuja, joiden suurkuluttaja olen. Että näin hyvät välit tässäkin iässä vielä ainoaan vanhempaan. Surkuhupaisaa, oikeastaan! Mutta omapahan on asiansa, hän oli ja on edelleen sitä mieltä, että jumala rankaisee, kun erosin exästä! Ja jätin lapseni??? Minä ilmoitin, että jos näin pikkumaisia ollaan, ei sitten pidetä yhteyttä. Itse hän erosi muistaakseni täsmälleen samanikäisenä - mutta sehän tietysti on hänen mielestään aivan toinen asia. Perkeleenmoista jeesustelua, sorry vaan! Tulen pahalle tuulelle suotta...anteeksi arvoisat lukijani!

Eli tänään on vuorossa säilöntää ja kesäkurmitsaruokaa, kutsuin jo eilen Kummisedän syömään. Saa ainakin osansa kurmitsoista ja kurkuista. Lisäksi taidan tehdä lisää pikkelsiä jämäkurkuista, kurmitsanpäistä ja sipulista. Illalla ei siis ole tekemisen puutetta.

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrr - mamiska on vissii vähä viäläki mulle vihaskana. Tää nyt on tiätty vähä noloo tunnustaa, mutt kai se on pakko. Kattokaas, mä täss parina päivänä nuuskin tota klaffisoffan päällistä ja niitt pikkutyynyjä. Niiss oli ihan vieraan kissan haju, ja tosi vahva. Mä en tajunnu! Miten mamma ois saanu salakuljetettuu vieraan kissin meille nii, että mä en ois huomannu. Ja mä nuuskin ja nuuskin. No, ei sitt auttanu muu, kun ihan pikkusen merkata se tyynykasa sillee, ett se tajuu se kissi, et MÄ oon niinku tän torpan herra! No, ei mun mieleen tietty tullu yhtään, että se oli viälä sen mamman edellisen kissan jäljiltä se haju. Mamma hokas, ett siell on vähä jotai märkää! Arvatkaas mikä huuto - mä en tiänny, ett toi ihmine osaa semmose määrän niin rumii sanoja, hui kamala! Mä ihan pelästyn. Sitt se vähä hiero mun nenää viälä siihen, niinku mä nyt en tois tajunnu jo! Täytyy myöntää, ett nyt mä kyllä mokasin. Mä yritin sitt olla ihan hissuksee ja kiltti koko eilisen päivän. En sanonu mitää, vaiks mamma inhopölkkäröi ja kaikkee, mun soffankin ja tyynyt ja kaikki. Enkä hirveesti ees jolissu aamulla. Mutt sitte kävi yölläki viälä hullusti, kun mä olin ahminu raksuja yöpalaks nii tuli snadit ykät. Ja kesken unien - ett sillee niinku soffalle... Mamma ei sanonu mitää, mutt se katto kyll aikastas oudosti ja mumisi jotai. Sitt se alko vaan pyyhkii sitä soffan päällistä. Mua melkee alko pelottaa. Sain mä kalkkunaheekkuva, enkä mä uskaltanu pyytääkää lisää. Vähä se oli outo, vihane ja hiljane. Toivottavasti ei mulle - mä en oikee voinu noille asioille mitää, niinku hei sillee! Tsorge, mamiska, mulla ei ihkuvarmasti ollut tarkotus!

Mutt jos niinku varmuuden vuoksi pitäis kans hankkii kissakänny, jos pitäis vaiks soittaa joku apuun tai jotai?! Ei kai, kyll se mamiska on jo iltaa menness leppyny. Ja ku Kummisetäki tulee, ei se kehtaa olla ilkee tai sillee. Ei se nytkää ilkee siis ollu, mutt vähä outo! No - se on armasta alkuviikkoa taas kaikille kattifrendeille! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve!

------------------------------------------

Jep, Vincent oli tehnyt pienet ikävät temput ja pariin otteeseen. Taisin vähän liikaakin hermostua, mutta kun ihan kaikki otti taas eilen päähän. Enkä minä nyt kissaan kiinni käynyt, vähän jurputin vaan asioista, mitä ei saisi tehdä....

No, täytyy tästä poiketa katsastamassa taas muuta Lokistaniaa ja etsiä itselleen kaffetta. En pääse muuten päivän alkuun.

Kesken oleva kirja: Serge Raffy - Fidel

Päivän biisi: Laura Jenna Ellinoora

Ja päivän tehtävänä voit vaikkapa tsekata, mikä olit edellisessä elämässäsi. Aika vinkeä, tämän voisin jopa uskoa ;D Testaahan itsesi....

 

In a Past Life...

You Were: A Lazy Beekeeper. Where You Lived: India. How You Died: The Plague.

Who Were You In a Past Life?

 

MIELETTÖMÄN MUKAVAA MAANANTAITA KAIKILLE ,D

TOUHUKOHTAUS SAISI ISKEÄ TÄNÄÄN, KIITOS!

Eilinen meni aivan ketuille. Tai siis sain haettua kirjoja, kiitti taas kirjaston tätsyille, riittävät ensi vkoksi. Samoin sain Belgarionin kanssa haettua pari kassillista ruokaa yms. Sitten tehtiin thai/tai-kanaa, safkattiin ja luettiin loppupäivä. Eli en saanut aikaiseksi mitään järkevää tai tarpeellista. Nukkumaankin könysin jo 21 tienoilla. Ja kissaherätys oli klo 1 ensimmäisen kerran. Kävin ylhäällä enkä laittanut valoja, ilmoitin vain Vincentille, että nyt on vielä nukkumista jäljellä. Seuraava herätys olikin tiukempi tuossa 3.30, jolloin oli herkku- ja leikkitarve. Ja on näköjään vieläkin... täällä on menossa ympäri-ämpäri-jolina -hässäkkä.

Tänään olisi ainakin pyykitys, siivous ja pitäisi ommella yksi helppo juttu valmiiksi, joka on jo odotellut turhan kauan kaapin uumenissa. Aikaa ao. ompelukseen menisi vain 10 min., mutta kun ei millään viitsisi. Sunnuntai-angst nostaa päätään jo näin aikaisin aamulla. Lisäksi on tiedossa kurkku- & vihanneshommia, eli Papu on tuomassa taas palstan ylimääräisiä antimia. Ja kun Kummisetä ei osaa tehdä niillä mitään, minä joudun hommiin. Plussana tietysti se, että saan aina osani tekemistäni safkoista ja säilökurkuista ,D Sitäpaitsi - säilöminen on oikeastaan kivaa. Siinä on vähän sellaista talveen varautumisen makua, pieni osa hamstrausta ja hivenen "perinteisen naisen roolin" toteutumista - mitään näistä kun ei tule oikein harrastettua. Näin pienenä annoksena se on siis jopa mukavaa!

Angstista puhuen ensi vkossa ahdistaa taas tämä koipijuttu, eli nämä aamuiset ja iltapäiväiset pääsemiset töihin ja kotiin. Lisäksi pitäisi ti-iltana tavata yksi tuttu tuossa 17.30 ja silloin tulen suoraan töistä. Jos käyn kotona, jämähdän tänne. Aivan konkreettisesti jäykistyn niin, että en pääse enää liikkeelle. Kaikki lihakset ovat jäykät ja nilkat kipeät sekä turvonneet. Inha aika treffeille, mutta ei auta. Leidille ei muu aika sovi. Lähes joka aamu mietin sairaslomaoption käyttöä. Mömmöt otettuani ja niiden alkaessa tehota, mieli muuttuu, kun totean, että eiköhän sitä jotenkin hiipimällä sinne asti kuitenkin. Töissä särkee ja vihduttaa, mutta kotiin voi lähteä onneksi aikaisin, kun menenkin aikaisin, ja taas mömmöjen voimalla kotiin. Taitaa olla pakko pyytää ensi lääkärikäynnillä myös maksa-arvot yms. normaalien kontrollilabrojen lisäksi. En edes uskalla laskea, paljonko tulee noin yhteensä riivittyä lääkkeitä, vaikka pidän ne lähes minimissään ja usein viikonloppuisin jätän ainakin osan ottamatta.

--------------------------------------

PURRRRRRRRRRR - mull on hirmu hepulit menossa!  Mä oon juossut ja juossut ja raapinut ja hyppinyt, heittellyt hiiruloita, juossut ja juossut! Huh - lääh! Nyt mä taidan jo alkaa rauhoittuu. Ton jälkeen mä nimittäin kävin kakilla. Mull on vähän hölmö tapa, mä tarviin kunnon liikuntaa ennen ja jälkeen vessa-asioiden. Mamiska vähän sille välillä nauraa. Ei tarttis. Liikkuis itekki eikä vaan istuis, makais tai nakuttais. Ja jos pitää vielä paljastaa vessatavoista, mä olen äärimmäisen siisti kissa. Mä menen ensin tonne lodjuun ja ruopsutan sopivan paikan. Sitte mä kiipeen siististi siihen reunalle kaikilla tassuilla ja vähän peruutan kissapeffani sen ruopsutuksen kohdalle ja annan kolista. Sitte mä meen taas lodjuun ja peittelen. Eli tosi siistii, ett mä en sillee kyyki siel lodjus olleskaa vaan siin reunall, välillä se on vähä vaikeeta. Pitää olla hyvä tasapaino ja jämerät koivet, kattokaas. Ett se p....jutuista, sano mami. Ett kaikkee ei tarvii kertoo. Nyt mua leikityttää vielä ja mä jolisen välillä mamille. Se vaan nakuttelee, niin ett mä käväsen välillä partsilla kunnon kissajoikulla. Ett naapuritki kuulee! Ne on varmaan hurjan kateellisii mamiskalle, kun sillä on näin komeeääninen kolli - varpisti on, onhan?!

Mull ei oo omia kuveja, mamiska on kuvannu jo  ja lupas kuvata lisää, mutt ku niit ei voi täll matolaatikolla purkaa... Nii ett täss on taas tuolta muualta otettu foto, semmone vrii-jutska. Tää ois vähä niinku mä herättelisin tota Reetii ;D Ainaski pikkuse on näköne! Kun mun mielest joka lokis pitää olla joku kissijutska! Se on mun asia pitää tää loki niinku siistinä! Muuten toi mamisma jorisee vähä sitä sun tätä. Mutt mull on aina asiaa, niinku nytteki. Eiks muka kissan kakkimisjutut oo asiaa? Kyll ihkavarpisti kissinkojen ja niide orjie mielest on. Se on tärkee asia hoitaa siististi ja siit näkee kaa, ett onks kissi terve, nih! Ett ei tarvii nyrpsätä nenääsä. Mä meen nyt aamu-unkoille kun mä oon jo vetänyt kunnon aamujumpan *huh-huhuhhuh*. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr - nättii söndaagia vaan kaikille!

------------------------------------------

No onhan ne kissikakkajutut tärkeitä, on. Mutta ei välttämättä julkaistavia, mutta antaa nyt olla. Itse tässä on alettava miettiä vähän päivän toimia eli mitä on mahdollista jättää tekemättä ,D

Kesken oleva kirja: Saskia Noort - Ruokakerho

Päivän biisi: Cocaine

Viikon lekurimoka: Suoraan lääkärin sanelusta ....potilaan kaki pappamaista (kyseessä oli vauva, jonka uloste oli papanamaista, oli vähän ummetusta näet...)...

Päivän slogan: Tässä hulluudessa on tiettyä huvia, jota muut kuin hullut eivät tunne!

Huh - tästä taisi jostain syystä tulla oikein teemaloki - siis paskaloki, noin suoraan sanottuna ;D Eli täällä hajahtaa, pakko lähteä putsaamaan kissalaatikko....

TOUHUKASTA JA MUKAVAA SÖNDAAGIA LOKISTANIAAN!

UPEA SYYSAAMU JA LAUANTAI

Päivässä tai siis aamussa ei näytä olevan mitään vikaa! Tällaisia syysaamujen pitää olla. Kävin parvekkeella: lievästi kirpakka,  selkeästi syksyltä tuoksahtava ilma. Aurinko on noussut, lehtikään ei värähdä puissa. Lehdet eivät ole vielä kellastuneet, mutta pudonneet niistä puista, jotka kärsivät  pahiten syksyn kuivuudesta. Oikein kaunista...

Piti lähteä eilen illalla sinne työkaverin levynjulkistamiskeikalle. Koska setti alkoi tosiaan klo 23, kerroin jo etukäteen, että tuskin tulen. No, olin niin hirmu väsynyt, että  klo 20 tienoilla aloin revitellä leukojani, pyysin Kummisetää poistumaan omalle puolelleen ja ryömin sänkyyn. Tuli nukutuksi n. 9 h  - aivan ennätyspitkät unet. Kerran heräsin 3:n tienoolla, annoin kissille kalkkunaa ja kävin pissalla. Ja sain vielä uudelleen nukuttua. Nyt on vähän hömelö olo, kun on tottunut lievään aamuväsymykseen ,D

Inhokkikoipeni eivät taas tykkää olostaan, mutta pakko on lähteä lauantai-roudaukselle Belgarionin kanssa. Mikäli siis tällä kertaa hän on tarkistanut, että puhelimen kuuloke on kohdallansa =/ Onkin kaikki loppu. Viimeinen kalkkunaleikekin meni Vincentille - kissasta pitää kuitenkin huolehtia. Minä söin leipää ja juustoa. Onneksi on kaffetta. Kirjastossakin näytti olevan ainakin 7 kirjaa odottamassa ja tuossa 3 lukematta, joten ensi viikon tarpeet on siltäkin osin turvattu. Hienoa. Ruokaa on todella vähän, koska eilen tuli illalla syötyä loput riisit, sipulin ja porkkanan sekä sienien kanssa. Muuta ei ollut - hyvää oli tuokin sössö sopivien mausteiden kanssa.

Työssä on melko kireä tilanne, kaikki tuntevat sen. Kurpan eristäytyminen ja haukkuraivoinho-kohtaus kokouksessa eivät tilannetta mitenkään parantaneet. Lisäksi meitä määräaikaisia on nyt niin monta, että minäkin välillä häiriköin kaffepöydässä pomon läsnäollessa ja kyselen tietoja jatkosta. Viimeksi kerroin, että en ole löytänyt toistaiseksi sopivaa liituraita-jakkupukua, että olisi kiva tietää, onko jatkoa tulossa. Pomon mukaan on, ettei jatkoista tarvitse huolehtia. Mutta kun minä nyt en enää usko kaupungin lupauksiin, en todellakaan. Olen kerran luottanut tähän, en hakenut paikkoja, odotin jatkoa - ei tullut. Jäin siis muutamaksi päiväksi työttömäksi, kunnes soitettiin, että jatkot tulivatkin! Tämä aiheutti minulle työsuhteen katketessa lomien menetyksen, muutaman päivän katkon ansioluetteloon ja muuta mukavaa. Eli lomien kerryttäminen alkoi taas alusta, tulin siis ns. uutena työntekijänä samaan vanhaan paikkaan, eri rahoilla maksettuna...*huoh*

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mä en oo tehny mitää ihmeellistä! Sillä boltsillla mä en oikee osaa yksin viälä leikkii, nii ett mä leikin hiiruloilla. Ja eilen mä taas metsästin yöpeehosia illalla, ne on nyt liikkeellä aikasemmi! Paha vaa, että mamiska on just menossa nukkuun sillon, kun mä alan olla pirteenä. Eilenki mä huomautin asiasta, mutt ei. Raato vaan raahautui sänkyy ja minuutin päästä kuulu korina-örinää. Se tipahti  heti! Nyt mä oon saanu taas kalkkunaheekkuu, ihan viimesen biitin. Niin tiätty pitääki. Kissat aina ekaks - ihmiset pärjää muutenki! Nyt mä oon tääll partsill vaklaamassa, jos näkyis vaiks lintuja tai muuta. Tääll on kliffan vilposaa, mutt tässä mun tuolis on semmonen pehmuke, täss voi kääröllä olla ihan lämpösenä ja vaiks goisii. Nyt mä kyllä mieluummin goisin siin soffakolossa. Ja sitte kun tulee oikee galsa keli, mä ehkä voin kömpii mammiskan viekkuu sänkyy. Ehkä, siis. Mä en lupaa tolle mitää viälä. Ootelkoon, katotaan mite palvelut pelaa täss syksyn aikana. Nih! Ett onks  kissilämmikettä tarjolla orjan jäävarpaille ,D

Ei oo mamiskalla mun kuvei, mutt se tietää, ett mä diggaan broiskusuikista. Nii, ett täss on yks mainos, jos mami ei tienny mitä ne myy. Myyks ne sotasii, fasistisii broiskui vai pasifistisii ja rauhallisii broiskui. Nii, ett se alko vaa nauraa, ku se sai sen frendiltä tään foton meilinä! Mulle kyllä käy mikä broisku vaa! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveisintä kaunista ja kliffaa syyskuun lauvantaita kaikille Lokistanian kissinkoille - hännät pörhölleen ja menoks!

------------------------------------------

 Lopultakin, siis eilen illalla, luin Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat! Itkunauruhuutoa: KIITOS BIRDY, toki silloin tällöin olen seurannut Birdya, mutta kirja on kirja on kirja. Suosittelen jokaiselle parisuhdekutveikossa ryvettyneelle, siinä parhaillaan elävälle tai siihen mahdollisesti joutuvalle. Teksti maistui, ainakin minulle! Erityisesti kiittelen tästä Tyttöjen välisestä ystävyydestä sekä tietysti Puhutaampa pimpistä! En ala sen enempää analysoimaan enkä arvostelemaan, jokainen tehköön sen itse. Uskon tämän nimittäin olevan sellainen kirja, joka kyllä jakaa mielipiteitä. YESH! Lukekaa, tämä toimii. *nauraaitkeekäkättää*

Ja päivän biisit täältä, kun en päässyt eilen julkaisukeikalle, eli vassokuu vaan muillekin - siis kuunnelkaa ja Taija toivoo myös arvioita eli antakaa niitäkin, jos kiinnostaa: Taija esittää 

Päivän slogan: Munat pilaantuvat ja mädäntyvät, mutta kanat ne vain vanhenevat ja sitkistyvät!

UPEAA SYYSKUISTA LAUANTAITA LOKISTANIAN VÄELLE - NAUTTIKAA TÄSTÄ SYYSPÄIVÄSTÄ KAIKIN TAVOIN!

 

 

MIKSI AINA PITÄIS OLLA PERJANTAI, PERJANTAI, PERJANTAI...

Ei siis aina pitäisikään olla perjantai, mutta onneksi jo on. Olen taas ihan puhki-poikki-repona! Tänään pitäisi olla menossa ravinteliin, työkaverilla on keikka, mutta en mitenkään jaksaisi lähteä. Siis setti alkaa klo 23, jolloin meikäläinen on yleensä jo niiiiiiiiiiin sikiunessa, ettei herää edes tekstareiden piippaukseen. Eli taitaa olla pakko jättää väliin, vaikka olisi tuossa kävelymatkan päässä, kerrankin. Harmi. Tai sitten mennä nukkumaan heti kotiin päästyä. Mutta ei sekään taida onnistua. Pitää miettiä, en ole oikein juhlatuulella usestakin eri syystä.

Ja aamun vidhutuksen aihe on nämä kommenttimainokset vuodatuksessa. Mistä pleestä ne tulivatkaan.... Ei kauheasti innosta. Ne ovat typeriä ja lisäksi vielä harvinaisen rumia! Vievät ilon lokituksien kommenteeraamisesta - eli aivan selkeästi keksitty vain ja ainoastaan minua varten, kiusakseni ja vidhutuksen kestoa pidentämään. Koska päivitän lokini aina aamuisin, kulutan loppupäivän luppoajat seikkailemalla Lokistaniassa ja kommenteeraamalla hirveästi kaikkea mahdollista. Nyt sekin ilo on tehty ilottomaksi =(

Hörhö ei siis eilen päässyt katkolle. Syynä se, että oli omasta mielestään aivan selvin päin, mutta kappas vaan, alkomeetteri näytti 2.4 promillea! Hörhö toivotettiin kyllä tervetulleeksi tänä aamuna uudelleen, kunhan promilleja on alle 1 tai edes niillä kieppeillä. En kyllä usko, että ehtii. Kun näin Hörhön eilen, oli kunto niin etukeno, että tuskin ehtii/pääsee Katkolle aamulla klo 8 mennessä.

Kaikkihan tietysti muistavat taas tämän äskeisen Malmin ns. onnettomuuden, jossa keski-ikäinen nainen "jäi" junan alle. Arvelinkin tuolloin, että joku tuttu se on. No nyt kuulin sitten kuka oli taas tehnyt malmilaiset. Eräs tuttava leidi (ei siis ystävä, ns. hyvänpäiväntuttu, paremmin tunnen hänen miehensä) oli tosiaan hypännyt tuossa ruuhka-aikaan pikajunan alle. Pikajunathan alkavat kiihdyttää heti Vantaan sillan jälkeen, tällä kohdalla nopeus lähentelee 100 km/h ja hyppääjän palaset leviävät välille Malmi-Tapanila. Raakaa, mutta totta. Ja tämä on taas tapaus, josta kukaan ei tiedä miksi. Leidillä oli kunnon työpaikka, ei kotiongelmia, ei päihde- tai mielenterveysongelmaa. Nyt miehensä syyttää itseään, että hänen olisi pitänyt huomata tai edes aavistaa jotakin. Mies yrittää ilmeisesti nyt juoda itsensä hengiltä, kuulin. Ikävä tapaus, taas.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mull ei oo ikävää! Tai on tietty siis mamiskaa kun se on duunissa. Mutt hei kavrut, NYT mä sain MUN paketin postista. Sylikummisetä ja Gummititi oli lähettäneet MULLE oman paketin, ihan niinku synttärilahja tai semmone. Upee rapinapaketti, jota mä sain ensin räplää ja sitte mamma avas sen. Siell oli semmonen aikastas pieni ja painava boltsi. Ensiks mä olin ett hei kamoon, mikä toi on, mutt sitte mamiska näytti, miten sitä voi läppää  ja juosta perään ja läppää uudestaa ja vaiks seinien kautta. Jeeeeeeeeee - se oli semmone kolffipallo! Mull ei oo ikuna ollu ennen tommosta, ett mä en oikee osannu leikkii sillä. Mutt kyllä mä vähän ainaki. Ja sitte kun mami läppäili sitä mun kaa, nii se oli tosi kivaa. Mutt ku se boltsi meni sitte sinne klahvisoffan alle =(  Se on mulle vähän ahistavaa, mä en kattokaas pysty menee sinne hakee mitää. Mamma sano, että mull on joku vopia, ett mä en uskalla ryömii mataliin paikkoihi. En mä kyll koskaan meekää semmosii. Hiirulotki saa olla siellä, en mä niitä hae. Orja sitte hakee pitkän harjan kaa kaikk sieltä. Mä luulen, ett jos mutt on otettu häkkiin kiinni, se voi olla siitä. Tai jostain muusta, mitä mä en nyt muista. Nii ett sylikummisetä ja Gummititi sais olla täällä mun kaa sitte leikkimässä, jos se menee sinne alle taas ja jos mamiska ei oo kotona. Ett joku hakee sen mulle ja läppää sitä mun kaa! Mutt tosi hiano se on: KIITTI GUMMITITI. Mamma otti musta fotoja, näätte sitte varmaa ens vkolla niitä.

Tää foto oli nyt pakko plokkaa tähä, ku omia ei taas oo. Tää on sen takii, ett tää joteski muistuttaa yhtä meitin Kollikerhon jäsentä ,D Mitäs mieltä te muut ootte? Eiks muistutakkii? Mä sain äsken taas kalkkunaa ja päiväevästä. Nyt ku mami lähti, mä meen ottaa kunnon aamutorkut tyynykoloon. Sitte ku mä herään, mä rupeen leikkii. Mä jätin ton boltsin soffan viereen jömmaan. Se on ihan mun silmien eessä heti kun mä herään! Se on purrrrrrrrrrrrrrmaavaa viikonloppua kaikille!

----------------------------------

Vincent oli todella äimänkäkenä, ei siis kun -kissana, saatuaan lahjansa. Ensiksi tietysti ihanan rapiseva paketti. Sisällä pallo. Mitä kissa voisi enempää toivoa. Tosin Vincent ei heti todellakaan tajunnut, miten sillä voi leikkiä eli ilta meni aika pitkään siinä yhdessä lierutellassa golfpalloa yli lattioiden - välillä tyyliin vallin kautta kulmaan. Eikä Vincent suostu hakemaan mitään tavaroita klaffisoffan alta, ei vahingossakaan mene sinne. Eli joku fobia tässä on. Löytyisiköhän sille joku hieno nimi, nimittäin klaffisoffafobia ei kuulosta kovin tieteelliseltä... Kiitän Gummititiä ja tietty myös Sylikummisetää!

Mutta nyt tarvitaan piristettä ja lämmikettä, eli ei kun kaffen etsintään.

Kesken oleva kirja (se aamulla klo 3 aloitettu): Julie Parsons - Mielin kielin

Päivän biisi: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat

Päivän slogan: Saattaa olla, etten ole täydellinen, mutta erinäiset osat minusta ovat suorastaan erinomaisia!

             PINKEÄÄ PERSTAITA LOKISTANIAN ASUKKAILLE!

 

AKUTUSAAMU, KUTUTUSPÄIVÄ

Torstaista on siis tullut muutamaksi viikoksi akutuspäivä. Tosin nyt on särkenyt ja kipuillut muutaman päivän ajan niin pleesti, että en jaksa edes kuvitella mitään helpotusta. Kunhan pääsee lepuuttamaan hiljaa sinne pritsille. Tuossa rillutellessani tsadissa ja matkaillessani mm. ratikalla, vas. jalka otti itseensä ja kehitti ensin kunnon kivun jalkapöydän päälle, sen jälkeen pallukan ja nyt se alkaa taas turvota. No, se taas tällä kertaa kivuista ja säryistä. Lukijat lienevät kyllästyneet asiaan, samoin muutama työkaveri. Viimeksi valitellessani huomasin hyvin kyllästyneitä ilmeitä... "Aina toi jaksaa valittaa" -tyyliin. Olisiko sitten parempi tosiaan lukkiutua työhuoneeseen ja olla pistämättä nenäänsä ulos. Vetää vähän ylimääräisiä mömmöjä ja kirjoitella tässä sekavia työpapereita. Hmm - ideahan se olisi tuokin. Voisi tulla irtisanotuksi jollakin pätevällä perusteella...

Tuli taas tsekkailtua työpaikkoja mollin sivuilta. Ihmetytti ja kummastutti pientä työnhakijaa se, että yhä vain enemmän on ilmoituksia työvoimavuokrausfirmoilta. Ne alkavat jo olla enemmistöä! Eli pätkätyöt näyttävät olevan se ns. lisääntyvä voimavara. Voihan villu. Kaiken huippu oli se, että jostakin eilen lukaisin, että erityisesti naiset varsinkin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ovat erittäin halukkaita pätkätöihin ja jutusta sai vielä sen käsityksen, että ei halutakaan vakinaista työtä. No, tämähän EI pidä paikkaansa. Paikkansa pitää kyllä se, että esim. Helsingissä terveysvirasto ei vakinaista työntekijöitään. Sama henkilö saattaa olla reilut 5 v. samassa paikassa, samoissa tehtävissä ja samalla nimikkeellä. Vakinaistaminen vältetään maksamalla palkka välillä joltakin toiselta momentilta, jolloin taas jonkun toisen palkka maksetaan tältä momentilta. Ajatelkaa, mikä mielikuvitus ja papereiden pyörittely! Ja sitä laskemista, ettei kukaan vaan vahingossa tule olleeksi turhan pitkään, jolloin vakinaistaminen ns. automatisoituisi. Lisäksi määräaikainen työntekijä ei voi tulla valituksi vakinaiseen virkaan muualle, koska tällöin tarvitaan täyttölupa, jota kukaan ei haluaisi tai jaksaisi tehdä perusteluineen. Eli - kuusessa ollaan, tässä järjestelmä mukavasti ruokkii itseään ja pyörä pyörii! Näin voidaan laillisesti menetellä ainoastaan kaupungilla ja valtiolla...vits is nais.

Äh - taidan taas jauhaa samoja asioita, mutta kun tämä ottaa päähän niin vidhusti! Täytyy tehdä vallankumous, mutta tänään ei oikein sovi. Joku toinen päivä sitten.

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr kaikki kavrut! Mä oon vähä pettynyt *kissamöks*! Ei se Kummisetä eilen ollu jaksanutkaa hakee sitä mun kirjettä. Se kävi illalla, se sano ett se oli ollu vähä heikoss kunnoss. Kyll mä tiedän, mikä sill oli! Se oli taas taatusti ottanu hihitysjuomaa ja sitte siit tulee kehno olo. Mä en tajuu, miks noi orjat juo sitä. Ensin niil on hauskaa ja ne huutaa, hihittelee, mekastaa ja jopa laulaa! Sitt ne on ainaski koko seuraavan päivän sängyssä, valittaa päänsärkyy, niill on huono olo ja vaiks mitä. Omituisii noi ihmiset! Ei meill kissoil tuu mitää ongelmii. Mä muistin muute vasta nyt, ett mamiska lupas mulle kissanminttuu. Se pahus on unohtanu koko jutskan. Mun täytyy muistuttaa sitä heti kun se tulee himaan! Mä oon kuullu, ett se olis aika kliffaa meille kisseille - miks se muuten olis kissanminttuu, siis meinaan?! Muute orja on käyttäytyny taas ihan ihmisiks eli palvellu mua kohtuu hyvin. Vähän mua eilen kyllä otti päähän, ku se tunki ittensä karvasoffalle tsiigaa idioottilootaa. Ei se kyll kauan sitä viitti tsiigaa, onneks. Mä kyll heti huomautin asiasta, niin se kehtas sanoo, ett kai se saa omalla soffallaan maata vähän aikaa viikossa! Mä päätin, ett saa, joo, mutt vaan sen uutisten ajan ja vähän päälle. Sitt orja saa mennä muualle, ett mä saan olla siinä tyynykolossa rauhassa - tai missä mä nyt sitte oonkaa. Kumma ku ihmiset alkaa hyppii silmille, jollei niitä pidä joteski kurissa. Ai nii - ja mamiska on unohtanu toisenki jutskan. Sen piti ostaa mulle jotain kissanamia, mutt eipä oo ostanu. Nih. Palvelijat on nykysi niin epäluotettavii, ett kukaan ei voi uskoo. Siis ei kirjettä, ei kissanminttua, ei kissanamia! *iso kissamöks*

Ei löytyny enää mun fotoja, mutt mä löysin tämmösen! Ei muuten, mutt ne mun hiirulot on just tollasii. En mä kyllä niitä pään päällä pidä, yölläki ne taas sai kyytii ympäri torppaa ihan kunnolla. No, mä lähden taas aamupäivystykseen, mutt ensin mä otan snadit torkut MUN soffakolossa. Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr kaikille Lokistanian kolleille ja leideille!

-----------------------------

Hjuu, Vincent ei ollut tyytyväinen. Posti ei kulkenut, ei ollut mitään herkkuruokaa edes. En ollut minäkään tyytyväinen. Väsytti, vidhutti, nälätti tavan mukaan. Menin siis erinomaisen aikaisin nukkumaan unohtaakseni tämän kurjan maailman. Nyt aion kohta juoda kahvia ja valmistautua henkisesti akutukseen...

Päivän biisi: Rappiolla

Kesken oleva kirja: Charlotte Link - Tuntematon vierailija

Ja mitenkäs syntisiä sitä ollankaan, saapi ihan itse tsekata! Tässä oma mainio tulos; mutta minähän haluan helvettiin, mikäli en jo ole siellä?!

 

Your Deadly Sins

Wrath: 60%

Sloth: 40%

Envy: 0%

Gluttony: 0%

Greed: 0%

Lust: 0%

Pride: 0%

Chance You'll Go to Hell: 14%

You will die, but first you will turn into an evil robot.

How Sinful Are You?

 

    TOUHUKASTA TORJANTAITA LOKISTANIAAN!      

TAHTOO LEIKKIÄ UUSILLA LELUILLA!

Kun muutkin niin minäkin! Viittaan tässä vain Satujatar-tätsyn eiliseen lokitukseen. Tahtoo leikkimään uudelle hiekkalaatikolle uusilla leluilla, tai ainakin toisten leluilla. Tahtoo myös uuden puistotädin ja uusia leikkikavereita! Eli koska työsopimus on taas katkolla - katsos kummaa, käväisin eilen piruuttaan haistattelussa. Huomasin puhuvani liikaa. Huomasin olevani epäuskottava, koska ao. paikka olisi kuin minua varten mittatilaustyönä tehty, jopa työmatkan osalta! Ja minulla olisi n. 10 % mahdollisuus saada se. Tosin huomasin, että olin viimeinen haastateltava (huono juttu) ja haastattelijoiden ote ei enää ollut mitenkään hirveän skarppi (jotenkin sen vaistoaa). Paska keikka, mutta tulipahan tehtyä! Niin, en ole kertonutkaan, olen perustanut oman mapin määräaikaisille työsopimuksille. Se alkoi täyttyä jo niitä kerätessäni eli mikään luentomappi EI riitä, tarvitaan kunnon arkistomappia. Herättääkö minkäänlaisia ajatuksia?

Työkaveri, jonka sopimus päättyy ensi viikolla, tehtailee hakemuksia nipuittain. Taitaa olla aika minunkin skarpata ja hakea kaikkea mahdollista, tähän asti olen edes vähän valikoiden hakenut, siis todella vähän... Minullehan kelpaa mikä vaan, mikä ei ole moraalisesti tai laillisesti (minun mittapuullani) arveluttavaa! Eli taidan jäädä joku ilta vain hakemustehtailuun.

Olipa muuten rankka reissu eilen, siis matkailun puolesta. Tuli käytyä siinä sivussa vielä Hakiksessakin ostoksilla. Pääsin hiinä-ja-hiinä kotiin asti. Sitten ei muuta kuin suoraan soffalle vähäksi aikaa. Koivet elivät omaa elämäänsä sukkapuikkoineen kaikkineen ja minä yritin nollata tilanteen lukemalla. Tilanteen vähän helpotuttua oli kuitenkin pakko yrittää tehdä pakolliset kotityöt ja valmistelut tälle päivälle. Että osasi olla onea olo. Unta ei tarvinnut odotella, yritin jaksaa siihen asti, että olisin katsonut siitä uudesta sarjasta ensimmäisen osan. Ei, nukahdin klo 20 jälkeen, heräsin herätyskelloon, joka on erittäin harvinaista. Nyt on siis ainakin nukuttu kunnolla.

Onneksi (?) Hörhö käväisi illalla, tuliaisten kera. Tällä kertaa sain mielettömän säkillisen WC-paprua (joka tietysti on aina tarpeen) sekä ison pöntön Wanhanaikaisia silakkafileitä (njam). Tuliaiset  olivat riittävän mieluisat, joten hän sai hätätilavippinä 10 egeä, koska Oklan sulkemiseen oli enää 25 min. Tuliaiset hiukka naurattivat, mutta olivat mielestäni todella tarpeellisia ja mukavia. Niin hän oli kuulema ajatellutkin, että Polgara varmaan tykkäisi - ja tuli heti meille. Hörhö on taas saanut paikan Katkolle. Ainut huono puoli on se, että Katkolle ei pääse jos on yli 1 promille veressä tai virtsanäytteessä enemmän kuin vähän huimemerkkejä. Ei Hörhö tyhmä ole, ei toki. On vain joutunut elämässään kokemaan turhan paljon turhan varhain, joutunut ikäviin tilanteisiin, menettänyt vaimonsa, lapsensa jne. Eli - nyt odotamme taas jännityksellä torstai-aamua, pääsekö hän sisään vai ei. Viimeksi oli päässyt ja oli yrittänyt järjestää jopa itselleen Pitkää Kuivaa Kautta jatkohoitona jossakin. Tähän oli kuitenkin Katkon sossutäti todennut, että ei taida olla tarpeen, koska Hörhö ei hoitolasta hyötyisi vaan aloittaisi samat puuhat uudelleen. Voi villu, sanon vaan, että olipa kannustavaa toimintaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kaveri on tosissaan ja haluaa irti kaikista päihteistä yrittääkseen saada elämänsä edes vähän parempaan kuosiin. Hörhö äkkipikaisena miehenä olikin sitten samantien kerännyt roippeensa ja kävellyt ulos jatkamaan elämää, johon on jo perinjuurin itsekin kyllästynyt. Nyt lupasin, että jos sossutäti alkaa villuilemaan, Hörhö voi soittaa minulle. Minulla on kuitenkin työn puolesta joitakin kontakteja, joita voi hätätilassa käyttää hyväksi. Lähinnä tuota jatkohoitoa ajatellen. Toivottavasti asia nyt kuitenkin järjestyy. Kurja katsoa, kun kaveri oikeasti haluaa pidempään hoitoon, mutta hänet tyrmätään suoralta kädeltä.

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - hei-hei-hei kavrut - hei. Mä oon saanut omaa postia. Siis mä!!! Eilen oli tullu lappu, mä näinki sen, ett pitää hakee Postista joku iso kirje. Siinä päällä luki Vincent Welhotar...kyll mä sen heti hiffasin. Ja ku mamiska raahautu sisää, nii mä heti joikasin, ett sen pitäis hakee se mulle-mulle-mulle nyt ja ihan heti. Mutt ei se hakenu. Kummisetä lupas tänää hakee sen. Mitäkähän siell on? Mua jänskättää ihan hirveesti. Sen takii mä varmaan otin oikeen hirmukarmeet hepulit eilen illalla. Ja tosi komeet kollijoikasut. Mami jo melkeen oli menossa nukkumaan. Se ei useen sano, mutt nyt sen oli jo pakko sanoo, ett mun pitäis olla vähä hiljempaa. Mutt ku mä en sitte millää malttanu. Ja kun mä sain vielä donariakin eilen mamiskalta. Nii oli niin kauheen paljon kivaa ja odotettavaa. Ja sitte, vaiks mä näin, ett mamiska oli ihan repo ja lahna, nii se kävi ettimäs vielä ennen nukkumaanmenoo mun toisen hiirulin. Sitte mä leikinki tosi pitkää sillä, vaiks mamma jo nukkuki. En mä sitte enää illalla huutanu. Mutt aamulla mä taas muistin se jutun ja sen hiirulon ja ihan kaikki ja alotin saman hepuloinnin uudestaa. Mamiskaa nauratti, vaiks se oliki ihan väsyn näköne. Se vaan sitte muistutti, ett kyll Kummisetä sen varpisti hakee, ku se kerran lupas!

Tää nyt ei oo hirmu hyvä foto, mutt täst näkyy, miten mä osaanki venyy, jos on tarpeen. Toi kummisetä tossa hösää jonku tavaran kaa, jota mä en tienny mitä se oli ja mä halusin tarkistaa, onks se mulle joku kissaruokatavara. Ei se kyllä ollu. Se oli hihitysjuomaa. Mutt sen avaamisääness oli jotai, joka muistutti kissaruokahötskäjutskan avaamista. Nii mä vähä venytin itteeni ;D Mamiska laitto taas päiväeväät mulle! Mä vähä leikin täss vielä ja meen sitte partsille. Tääll on jo aikastas lämmintä, niin mä jään varmaa ottaa aamutirsat! Se on purrrrrrrrrveiset taas kaikille Lokistanian kissinkoille!

-------------------------------------

Vincent oli todella ylpeä saatuaan ensimmäisen oman Ison kirjelähetyksen, joka ei ole mahtunut luukusta sisään! Olisittepa nähneet ylpeän, komean kollin, jolle on tullut ihan oma kirje ;D

Nyt on lähdettävä etsimään kaffetta, jotta saa jotenkin aivonsa toimimaan (päivityksen näemmä voi tehdä sitten ilman aivoja?!). Ja töitä taas riittää, kun lähdin eilen jo puoliltapäivin turneelle. Grrrrrrrrr.

Päivän slogan: En ole psykiatri, olen vain muuten asiantuntija sekaisin olemisessa!

Kesken oleva kirja: Tim Guest - Oranssi poika

Päivän biisi: Taivaassa perseet tervataan

KUUMAA KESKIVIIKKOA SYKSYISEEN LOKISTANIAAN!

TILASTOT OVAT HARHAA VAIN...

tai sitten joku mättää Vuodatuksen tilastoinnissa. Tai säälikäynnit kirjautuvat jälkikäteen ,D

Käväisin  äsken vilkaisemassa tilastoja - ja kas kummaa, eilinen näyttikin yllättäen aivan suosikkipäivältä?

Nyt minä todella uskon vanhan herjan: On valhe, emävalhe ja tilasto!

 

JA EI KUN JATKAMAAN KOTIHOMMIA JA LUESKELUA!!!

SE ON NS. AAMU NYT

Otsikko on jälleen lainattu, tietysti Radio Suomen Yöradiosta, jossa tämä ilmoitettiin vähän ennen klo 4. Nauratti. Jotkut naapureista kun menevät nukkumaan niihin aikoihin. Meikäläinen herää kissajoikunaan ja särkyyn, keittelee rauhassa kaffet, lueskelee ja odottelee aamumömmöjen vaikutusta. Kun vaikutus alkaa, pitää hitaasti hiipiä ensimmäiselle lähtevälle bussille. Varmuuden vuoksi - että yleensä pääsee töihin. Ja täällä sitä taas ollaan. Tänään on onneksi lyhyempi päivä, eli tänään on siis se tapaaminen Tsadissa, jota mallailin jo eiliseksi.

Katsastin tuossa eilisen tilaston, miksi ihmeessä eilen oli NIIN kamalan vähän kävijöitä. Mitä outoa oli tosiaan eilisessä päivässä? Varmasti alhaisin kävijäluku ikuna! Täytyykö siirtyä tosi lyhyisiin lokituksiin eli eikö kukaan jaksa enää lukea urputuksiani? Ei - minkä kirjoitan, sen kirjoitan, muut saa silittää!

Perstain TYHY-päivistä sen verran, että kaffepöytäraporttien mukaan päivän suurinta antia olivat olleet bussikuskin jatkuva eksyminen menomatkalla, mahtava ruokatarjoilu ja päivän jälkeiset toimet eli siideröinnit eri seurassa eri puolilla kaupunkia. Niin se päivä on täyttänyt ilmeisesti tehtävänsä ja anti on ollut suurenmoinen. Taas jaksaa koko vuoden, kun oli niin kivaa ja mukavaa, ihan ilmaista vieläpä ,>

Ja sitten päivän vakavampi aihe, yleensä en hirveästi sekaannu adresseihin, mutta tässä voi käydä kirjoittamassa nimensä Hollannissa jo rekisteröidyn Pedofiilipuolueen kieltämiseksi. Asia oli ainakin minun nimeni arvoinen, koska mitä muu EU edellä, sitä tämä typerä seuraaja-Suomi kohta perässä.

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kissikamut! Mä en ala, mamiskakaa ei löydä mun hiiruloita. Mä luulen, ett mä tiedän miss ne on, mutt mamma ei ymmärrä mua, vaiks mä yritin selittää sille. En mä viitti näyttää, se voi hermostuu siittä. Tarttee tänään yrittää uudestaa. Eilen se oli taas niin kirjan kaa liimautuneena, ett siitä ei saanu mitää irti. Se vaan lukitti ja lukitti, sivut kahisi, ei mulle mitään huomioo. No sain mä jotain biittejä jostain lihasta, ku se laitteli safkaa. Mutt ku se pystyy lukemaa sillonki, ku se duunaa safkaa. Ei kiva, ei mukava. Pikku kissiraukka jää ihan ilman huomioo. No kyll me sitte leikittiin pään pukkausta ja sillee. Ja rapsutusta, mutt sillonki se taas lukitti samaan aikaan. Sillon se ei kyllä haitannu yhtää, se oli semmosta mekaanista rapsutusta, jota kyllä kesti ja kesti, ett ihan mukavaa silleesti. Eilenki mä taas goisin suurimman osan iltaa mun tyynykolossa. Mutt sitte toi mamiska tuli siihe, kun mä olin käymässä partsilla. Siis se kehtas siirtää mun tyynyt sen velton kyynärpään alle ja alko tuijottaa tota idioottilootaa, uutiset ja mitä se nyt katto. Mä menin sen taakse selkänojalle istuu ja ilmotin, mitä mieltä mä oon siitä, ett viedään toisen ihana karvotusvalmis nukkumakolo. Onneks se ei kestäny kauan. Sitte se taas lähti ja alko toi nakutus ja käkätys. Huoh - kissan elämä on rankkaa. Lukitusta, nakutusta, käkätystä....orja pitäis oikeesti saada johonkin uudelleenkoulutukseen!

Aattelin vaan laittaa tänää tämmösen ihan tavallisen foton musta - semmosen virkeen ja leikkivalmiin kissin! Näytänks mä yhtää siltä?  Mä oon tässä just nimittäin alottamassa mun pyörimisen. Siis että minkä vai? No, mull on joskus tapana pyörii sillee ympäriinsä ja pitää etutassuilla kiinni matosta ja pyörii-pyörii-pyörii... Se on kliffaa! No mutt hei, mamiska on laitellu mulle päiväevästä ja mun pitääki lähtee sitte partsille tsiigaa viel noit yöpeehosii. Kiirettä pitää - se on purrrrrrrrrr kaikille!

---------------------------------------

En sitten voinut olla testaamatta tätä, kun Neonillakin oli testannut. Hmppph...otin vain ekat 5, mutta näitähän riitti - melkoisen ristiriitaista ;D!

Kesken oleva kirja: Marja-Liisa Heino - Enkelimies

Päivän slogan: Computers can never replace human stupidity.

Päivän biisi: Muoviruusuja omenapuissa

NO NIIN - LYHYTTÄ TIRSTAITA HUPENEVALLE LUKIJAKUNNALLE!

 

MITEN NIIN DEMENTIA ISKEE?

Niin, tuota, mikään dementia, piruvie! Olin vain sopinut viime vkolla yhden tapaamisen. Ja minun mielestäni se oli tämä iltapäivä. Kirjoitin sen siis tietysti  ylös paperille, en muistanut laittaa allakkaan heti. Allakkaan lisäsin sitten kotona, juu - maanantai, juu 11.9, juu klo 13.00. No, valmistauduin siis asiaan, tsemppasin itseäni, valitsin vaatteet ja orientoiduin lähtemään ajoissa töistä. Pyysin pomolta luvan. Kunnes nyt äsken tänne tullessani kaivoin ne varsinaiset paperit esiin - tapaaminen on siis HUOMENNA klo 14.00. Aika ja paikka, tulo-ohjeet, tavattava henkilö yms. olivat kyllä oikein. Jokin vain silloin kiireen keskellä pienessä päässäni muutti päivät ja kellonajan. No - oikeastaan parempi näin! Unohdin nimittäin pari juttua kotiin, jotka ajattelin hoitaa samalla Tsadin reissulla. Kuitenkin joudun kiertämään Hakiksen kautta, joten täytyy tehdä Yrjö-, halli- ja torikierros samalla rähmäisyllä. Vähän kyllä nolottaa....

Eilen tulikin nukuttua koko viikon väsymykset pois - voihan rotta! Kävin aamulla Kummisedän luona viemässä lääkitystä, joka oli edellisyönä auttanutkin ja hän voi koko lailla hyvin. Kivutkin alkoivat heti vähentyä, kun työnsin Tramalia kouraan ja annoin ohjeet sekä yöksi Sirdaludia. Määräsin myös lepoa tai kävelyä kotona, ei istumista selkä köyryssä soffalla. Minusta tulisi ihan pätevä sivukandi näillä kokemuksilla! Jäin sitten pyykkäämään ja kuuntelemaan radiota. Kotona laittelin heti perään vähän syötävää ja alkoi väsyttää mukavasti. Heti petiin tietysti. Ja parin tunnin päikkärit. Sen jälkeen esittelin imurille keskilattiaa sekä soffan aluset, hiiruloita en löytänyt. Täytyy tänään katsoa kirjahyllyt - kovissa kissaleikeissä hiirulot saattavat lennellä yllättäviin korkeuksiin. Tein sitten ns. oikeaa ruokaa eli suikalepataa, jossa oli kasa erilaisia vihanneksia seassa sekä riisiä, pitäisi riittää pariksi päiväksi. Söin pikkukupillisen noin niinkuin maun vuoksi, eli pitääkö lisätä jotain. Ei pitänyt, mutta taas alkoi vähän väsyttää. Heti taas sänkyyn, ettei väsy mene ohi. Otin taas 1.5 h tirsat. Ihanata. Paitsi heräsin johonkin ikävänlaatuiseen uneen, jossa olin edellisessä työpaikassani ja minusta riideltiin, eli minut haluttiin kovin moneen hommaan enkä päässyt itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Hyi! No sitten tulikin vain lueskeltua ja nettailtua loppuilta, joka menikin aivan liian nopeasti, kun taas tuli väsy. Kumma kyllä, en kauaa odottanut unta ja heräsinkin vasta 4 tienoolla kun kissikäsky kävi. Eli herkkuja tuo rontti osaa odottaa niihin aikoihin. Herätyskelloa ei tarvita, koska vaativa kissajoikaisu herättää paljon paremmin ja on tehokkaampaa kuin tuo elektroninen piip-pip-piip-pip. Kännyherätystä inhoan yli kaiken - sitä en käytä ikinä. Joskus kesäaamuisin on kamala lähteä töihin, kun kuulee, että monella on kännyherätys päällä ja ääni vain kovenee ja kovenee ja kovenee ja sama hemmetin ääni kuuluu ympäriinsä.

Ja tässä sitä siis taas turvallisesti ollaan työkoneen ääressä. Ihme kyllä. BTW, akutuksen jälkeen eli perstai-iltana nilkat olivat aivan hemmetin kipeät. Johtunee siitä akutuksesta, pitää tiedustaa tällä vkolla, onko se tarkoitus vai olivatko neulat väärissä paikoissa. Kun PF-tätsy sanoi, että tiettyihin kohtiin hän ei nyt minun koivissa voikaan laittaa neuloja, koska siinä on turvotusta jne.

-----------------------------------------

Uaaaaauhhh - purrrrrrrrrrrrrrrrr - voi jukra kavrut! Mäki oon goisinu ihan kun mamiskaki. Eiline me goisittii molemmat päivällä.  Mä goisin tässä tyynykolossa ja mami kyll ihan sängyssä, ja vielä peiton alla. Mä käväsin tsiigaa. Vähän näky hivuksii ja kuulu korinaa. Se nukku ihan ku yöunta. Niin kyllä mäki. Mikähän eilen niin väsytti? Mamma kyllä anto mulle sitä suikista ja söin tosi ison kasan, jaoin sen kahteen osaan kyllä, eli kävin goisii siin välissä. Oli se hyvää! Toi orja vaan teki jotain pataa ja eiks se taas menny ja tunkenu sinnekki sitä tsilii ja jotai aivastuspulveria ja jotain vihreetä. En mä sitä enää ois syöny. Mutt kyllä mä kävin haistelee tarkemmin sitte ku se oli valmista. Onhan se kissin tärkeetä tietää, miltä mikin ihmisruoka näyttää ja haisee. Ja mun velvollisuus on tiätty vahtii, miten orja tekee tota ihmisruokaa, ett jos ei muuta sattuis olee niin sitä voi vielä joutuu vaiks syömää. Ja oon mä syönykki, mutt ilman sitä tsilii! Ei toi mikää ihan huono kokki oo, ainaskin ku mä vahdin sitä ja sanon mitä pitää tehdä! Muuten ei meill oo mitää uutta. Jotain mamiska puhu partsin syyssiivoomisesta tässä joskus. Toivottavasti joskus tarkottaa pitkän ajan päästä. Siit tulee kuiteskii taas semmone hössötys. Ja kun siell nyt on vähä myn ulps-ykä -plänttejä ja kaikkee *kissavirn*, niin siinä voi olla vähä hommaaki. Se viimeksi pesi koko partsin enkä mä sitt päässy sinne sillon vähää aikaa olleskaa. Aika epistä. Mutt kai se sitt joskus tarttee tehdä.

Tässä mä oon kirjahyllyss just tulemassa valkkaa mulle sopivaa luettavaa. Toi tolppa on tossa ihan vaan taiteellisen vaikutelman vuoks! Nyt mun fotoja on enää muutama jälellä, mutt Poika tulee tänää taas käymään ja tuo kaameran, nii mamiska saa taas musta lisää kuveja! Mä tahdon mun-mun-mun kuveja tänne lokiin. Aina. Joka päivä siis. Mamiska saa huolehtii sitte siitä puolesta. Orjalle vähä töitä, nääs, ettei pääse veltostuu ja tuu huolimattomaks! Se on sitte viikon alkuu kaikille - mun aamu alko kalkkunaheekulla ja päiväeväillä - toivottavasti kaikilla Lokistanian kissoilla on aamuheekut heti herättyä, tai siis orjien herättyä. Se on purrrrrrrrrrrrrrrr!

------------------------------------

Vincent osaa olla hyvinkin vaativa sillä tuulella ollessaan ;D No, minä taas tarvitsen toiset aamukaffet hyvinkin pian, että pääsen käyntiin. Ja töihin, ah ihanaa (tämä vain siltä varalta, että joku Iso Pomo on älynnyt, että minä pidän lokia)!

Bisnesmiehen slogan: Life is a risky business, angels have no creditcards. I help you if I can, but I kill you too, if I can.

Päivän biisi: Sinä lähdit pois

Kesken oleva kirja: Katja Kettu - Surujenkerääjä

INNOSTAVAA MAANANTAITA KAIKILLE, TYÖVIIKOSTA ENÄÄ NELJÄ AAMUA JÄLJELLÄ!!!

OVATPAS AAMUT JO PIMEITÄ....

Aamut  ovat pimeitä, kaverit ovat pimeitä, itsekin on vähän pimeä olo.... Ei, ei ole tullut siideröityä eikä mitään. On tullut vaan lueskeltua lähes koko eilispäivä ja nettailtua siinä välissä. Uutiset sentään katselin töllöstä - voi mikä mahtava poliisishow jälleen. Tyypillistä ylireagointia, lähes typeryyttä. Yhden pikkumiekkarin takia koko lauma mellakkapoliiseja. Pientä rajaa, kiitos! Paitsi tietysti, eihän tämä ole  poliisien vika, koska he tekevät mitä käsketään - kyllä vikaa on siellä johdon puolella, joka suunnittelee tällaiset operaatiot. Vanhana konkarina teki mieli tähän viralliseen miekkariin, mutta kun koivet estivät senkin. Oi niitä aikoja, kun piti änkeytyä mukaan kaikkiin mahdollisiin mielenosoituksiin - aina ei ollut edes varma, minkä puolesta marssittiin, pääasia että oltiin mukana!!

Se osallistumisesta siis. Belgarion ei eilen osallistunut. Joku turpo ex-mieheni luona oli jälleen jättänyt lankapuhelimen kuulokkeen laittamatta paikalleen. Toinen lankapuhelin on sitä mahdollisimman typerää entisen HPY:n mallia, joka oli tosi siistin näköinen, kivan pieni ja plittana, mutta luuri oli semmoinen pieni ja tosi kevyt, joka piti aina huolella laittaa paikalleen.  Jos se oli vähänkin vinossa, ei puhelut kulkeneet. Eli en saanut Belgarionia kiinni. Heräsi jo pieni katkerobitteri ajatus siitäkin, että Poika halusi nukkua lauantaina pitkään. Toisaalta, olen aina sanonut, että jos jostakin mättää, minulle on parempi sanoa aina asioista suoraan eikä kähmiä takana. Suhtaudun nimittäin silloin järkevämmin asioihin. Kähmimisestä taas saatan alkaa hyvinkin vidhumaiseksi welhottareksi, viha ja raivo voivat saada vallan ja tuollaisissa tilanteissa tulee hyvin äkkiä tehtyä peruuttamattomia päätöksiä. Laitoin siis hieman ikäväsävyisen meilin Pojalle...

No nyt oli pakko käydä meileistä poimimassa yksi kuva. Olihan se tietysti näin, että ex oli jurripäissään soitellut ja luuri oli pois paikaltaan. Belgarionin vika tuo siis ei ollut. Helpotusta....

Onneksi Kummisetä oli  sopivassa yhden viinin kumarassa juuri aamulla käymässä ja hakemassa silmälasejaan. Hänelläkin oli asiaa keskustaan, joten lupasi lähteä avittamaan minua. Sainkin mielettömän upean kasan kirjoja, mukana nyt myös sitten Selibaattipäiväkirja. En ole vielä tarttunut siihen. Säästelen vähän. Hupijuttuna pakko kertoa -tarina: Olen käynyt tuossa Malmin kirjastossa kymmeniä vuosia pienenä ja isompana. Vanhemmat tädit tuntevat, muistavat ja juttelevat aina. Sitten tuossa kirjaston siirryttyä Malmitaloon sen valmistuttua, kirjastoon palkattiin uusi kaveri vakituiseksi. Hyvin hiljainen, luullakseni ujo. Ei ole juuri vaihtanut kuin muutaman sanan ja aina asiasta. Nyt eilen sitten innoissani kerroin, että kivaa, taas tuli viikon tarpeeseen kirjoja (niitä oli varauksessa 10, pari otin hyllystä). Nyt tämä kaveri sitten lopultakin n. 14 v:n jälkeen alkoi jutella. Ihmetteli luenko todella niin paljon. Ja minä tietty hölöttämään tapani mukaan kaikenlaista. Siis se kaveri ON ujo. Punasteli siinä, kun kiittelin kirjastoa, joka minusta on stadin paras. Minusta oli mukava, että lopultakin sain hänet puhumaan kanssani! Palvelu on taatusti hiukka lämpimämpää ensi lauantaina ;D

Sain myös sedän avustuksella roudattua ensi vkon ruuat. Vahinkona mainittakoon, että Kummisetä sai selkäkrampin, joka on melko inhottavaa. Hän on aikanaan harrastanut mm. kuntosalia ja painonnostoa oikein tosimielessä, jolloin pitkä selkälihas on revähtänyt. Nyt tämä sitten toisinaan muistuttaa itsestään 2 - 3 pvän lihaskouristuksena, joka voi vetää raavaan miehen polvilleen. Onneksi minulla on tuo apteekin sivutoimipiste, joten pääsin antamaan sopivat lääkkeet illaksi ja yöksi mukaan, että hän saa ainakin nukuttua. Pitää mennä aamulla tarkistamaan tilanne, käydä pyykillä ja viedä lisää lääkitystä.

---------------------------------

Huopurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta koko porukka! Että mä taas on goisinu makeesti. Mutt mä en vieläkää ymmärrä, miks mamiska ei suostu herää leikkii tossa kahden maissa. Mä yritän joka yö vähän sillon pummata sitä, mutt se vaa örisee. Ny se suostuu tossa neljän kieppeillä kuiteski nousee ylös. Onneks, koska mun masu suorastaan kiljuu jo sillon kalkkunaheekkuva ja vähän yhdessäoloo! Mä tarviin sitä jo niin aikasi. Sitte mä voin taas vetäytyy vähäks aikaa - siihen asti, ett mä tarviin vähä tukevampaa aamupalaa. Heh - mä näin eilen, ett mamiska toi mulle ison pinon kissinruokaa. Ja sitte se toi suikista. Se lupas tänään mulleki suikista, kun se tekee jotai pataa. Mulle on tulossa oikee kunnon sunnuntai sitte! Meillä ku toi suikis ei oo jokapäivästä ruokaa. Mitäs muuta se lupas, niin joo. Se lupas ettii mun hiirulot. Mä kyll taidan tietää miss ne on, mutt mä en viitti hakee niitä sieltä ku se on niin hankalaa. Hakekoo orja. Sitte se voi heitellä mulle niitä taas. Kliffaa hei. (toim.huom. Hiirulot ovat lattialla, aivan klaffisoffan ja lipaston välisessä nurkassa, josta ne on haettava apuvälineitä viisaasti käyttäen siivouksen yhteydessä.)

Tässä mä venaan koneaikaa vanhemman konttorin puolella! Mamiska on taas vaan nakuttanu, kikattanu ja nakuttanu. Tsiis, eiks se ikinä lopeta! Mä lähen nyt bastuun vetään kunnon aamutirsat ton kalkkunan jälkeen. Lokosaa sunnuntaita kaikille - toivottavasti teillä ei siivota, meillä siivotaan - taas, purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr *epätoivoinen kissirv*!

-----------------------------------------

Jahas, on lähdettävä etsimään Vincentille sitä aamupalaa, tuli selkeä naukaisu-uhkaus, tosin vasta hyvin lievä... Ja sitten welhottaren tavallinen sunnuntaiohjelma: pyykkäämistä, siivousta, ruokaa, lukemista, päikkäreitä, nettailua....Aah - tämä on onnea!

Päivän slogan: Belgarionin viesti tältä aamulta - "Pysyhän housuissasi, neitseni, matkaa on vielä jäljellä" - merkityksetön lainaus vielä tekemättömästä elokuvasta (n. v. 300 eaa).

Kesken oleva kirja: Markku Rönkkö - Talonmies

Päivän biisi: Rokkibändi Wounded Knee

VALOISAMPAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

KIVAA - ENSIMMÄINEN SYYSMYRSKY

Täällä on leikkinyt syysmyrskyä jo eilisillasta lähtien. Tuossa vähän ennen kolmea heräilin ja kävin ensitöikseni laittamassa parvekelasien pikkuikkunat umpeen, jätin vain yhden auki. Ne nimittäin heiluivat vähän ja kolisivatkin. Eihän ne mihinkään säry tms. mutta pitävät aikamoista meteliä pahimpien tuulenpuuskien aikana. Mmmmmmm. Minä tykkään tämmöisestä! Illalla yritti samalla myös vähän ukkostaa, mutta siitä ei ikävä kyllä tullut mitään. Täysikuu ja syysmyrsky - welhottaren lempikeli! Toivottavasti tuo tämän viikkoinen sade on saanut supparirihmastot ylitöihin ja ne alkaisivat kehitellä sitä maanpäällistä puoltaan. Jotenkin on sellainen tunne, että tuossa tämän kuun lopulla voipi olla suppareita hyvinkin jo tarjolla. Ei, tilanne on pakko päästä itse tarkistamaan. Kummisedän & perikunnan mökillä on ollut ennenkin suppareita aivan nurkalla. Sinne jos pääsisi. Ajomatka vain 25 min. Malmilta. Täytyy vain saada joku kyytimään tai Kummisedälle auto lainaan...

Josta tulikin taas eilisilta mieleen. Kun olin raahautunut iltapäivällä kotiin tehtyäni 3.5:n henkilön kiireelliset työt, olin aivan repo, niin repo, että aikomuksena oli painua suoraan sänkyyn ainakin tunniksi olemaan vain ja kipuilemaan. Prle! Saatuani takin narikkaan, Hörhö soitti ja tuli hakemaan loput eurot tililtään. Kunto oli etukeno. Samaan aikaan Kummisetä tuli lievässä viinissä myös tilille, eli nostamaan laínastaan viimeisiä euroja myös. Siis olen maksanut Kummisedälle nyt velkaani pois käteisellä 3 kk, jotta suoritukset eivät näkyisi tietyistä syistä tiliotteissa. Ja herttijee, nämä kaksi olivat siis samaan aikaan paikalla! En voinut mitään, en kestänyt enää. Annoin rahat molemmille ja häädin pojat pois eli Oklaan, koska minun oli PAKKO saada olla edes vähän aikaa yksin ja rauhassa. Painuin siis sänkyyn ja kuulin poikien ihmettelevän, mistäköhän syystä tuo Polgara on niin vihainen. Epäilivät vaihtareita, kipuja (oikein) ja vaikka mitä. En jaksanut edes huudella perään, toivoin vain pikaista poistumista.

Pääsin siis rauhassa sänkyyn enkä edes nukkumaan - lepuutin vain silmät kiinni ja rentouttelin tiettyjä lihaksia ihan käskyjen mukaan, joka muuten toimii. Olin jo hyvinkin rauhoittunut, kun ovi kävi jälleen. Kummisetähän se siellä, toi osan rahoista takaisin, koska oli tajunnut minun antaneen hänelle lähes viimeiset euroni. Kiltisti ajateltu, tietty. Olisin kyllä ollut aika mieluusti yksin koko illan... No, kuuntelimpa sitten taas Kummisedän uusia jorinoita samalla kun tein kupillisen nuudeleita (muuta en jaksanut), söin ja tiskasin. Viini hupeni nopeasti Kummisedän isossa mukissa. Äkkiä tajusin, että tuo ihminen on aivan sikakännissä - siis aivan yhtäkkiä. Kummisetä todellakin oli aivan tipahtamiskunnossa. Ja noin 10 min. sisällä. Kuin lekalla päähän. Kaatuilikin jo ja miten minä kylppärissä nostamaan satakiloista miestä. Ei villu. Hermostuin ja käänsin hänet kyljelleen, josta pääsi sitten kampeamaan ylös. Iskin repun pykälään ja tönäisin ulos ja käskin menemään kotio NYT. Otin kyllä ensin silmälasit talteen meidän pöydälle. Ne silmälasit, jotka Kummisetä on hajoittanut ja tärvännyt, on aina tuhottu kännissä kaatumalla soffalle tai sänkyyn pää edellä goisimaan. Joten solidaarisena ihmisenä kuitenkin pelastin edes ne lasit, viis sedän mustelmista tai muista vammoista, kyllä se itse niistä sitten kertoo. Mutta ilman laseja se on melko sokea, joten pelastin mitä pelastettavissa oli. Kiltti Polgara *taputtaa itseään päähän*!

Eilinen töissä ei ollut lepoa kuin hermojen puolesta. Yllättäen meitä olikin aika monta töissä. Tuli kuitenkin tosiaan tuurattua 3.5 henkilöä siinä ihan ohimennen. Tein samaa 2 vkoa kesällä, joten tilanne ei sinänsä ole uusi, mutta hiukan stressaava luudata puolelta toiselle tsekaten alati vaihtuvaa tilannetta. Ei ihme, että olin niin väsynyt. Ja voi olla, että se torstainen PF:n huolenpito vaikutti vielä eilen. Siis akunhan pitäisikin vaikuttaakin viipeellä eikä välittömästi. Viipeellä on muuten inha sana, minusta se kuuluisi kuitenkin kirjoittaa viiveellä. Viipe on omituinen asia ,>

--------------------------------------

Äh, mamiska on omituinen asia, oikeesti. Makaa ja nukkuu, ku toinen haluis leikkii tai heekkuva. Se on niin epistä. Onneks mä sain just äsken kaks kalkkunaheekkuva, varmaa siks ku mä arvaan, ett nyt on viikonloppu ja toi on mun kaa koko päivän. Mä kävin jo äske kurkkii, mitä se tässä nakuttelee ja valkkasin mun foton. Ei mulla oo nyt oikeestaa mitää kerrottavaa. Hyvä vaa, ku mamiska laitto osan noist partsin ikkunoist kiinni, ne kyllä kolisi yöllä ja mä tulinki tänne tyynykolo-osastolle. Nyt mä taas voin mennä tonne partsille. Ei häirii enää se kolina mun herkkiä korvia. Jos tänään on kerta lauvantai, nii Poika varmaa tulee käymää. Jesh, sillon mamma tekee aina jotain parempaa safkaa ja se tietää mulleki yleensä jotai kivaa ruokaa. Hei varmaa nyt kaikki funtsii, ett toi ei muuta ku ajattelee safkaa, mutt kun se on tärkee jutska. Mä ajattelin, ett mä voisin alkaa  siell kissaravintelis vaiks kokin tuuraajaks, jos on tarvis. Kun mä aina haluun olla mamiskan mukana ku se duunaa safkaa. Se on tosi jänskää hommaa. Ja mäki haluun välillä maistella niitä, niinku mamiki. Ett aika useesti mä istun toss ihan hellan vieressä ja tsiigaan, ett  mitä oikeen on tulosssa ja useesti kommentoinkin vielä.

Heheeheh - tää foto on viime lauvantailta, just ku me ollaan safkattu. Poika sammahti ja mä valvon sen unta. No, nyt mä voin poistuu tyynykoloon, ku kaikki mun hommat on hoidettu, alkaa goisituttaa vähäsen ja mamiskaki on saatu kunnolla hereille! Se on lauvantai - mä varmaan saan taas jotaki kivaa. Kivaa vaan teillekin kaikille kissinkoille! Purrrrrrrrrrrrristaan lisää huomenna....

--------------------------------------------

Jep, aika usein tuollainen tilanne yllättää lauantailounaan jälkeen. Belgarion, kiven kantaja, poikani sammahtaa, joskus myös minä. Ei se mitään, lauantaisin saa nukkua vaikka useita päikkäreitä. Taidan itsekin poistua sänkyyn, lukemaan, suunnittelemaan roudauslistaa jne. Kirjastossa minua odottaa taas iso pino kirjoja, kivakivakivakiva!

Päivän slogan: Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin, toiset taas mistä poistuvatkin!

Päivän biisi: Marraskuu (vähän etuajassa, mutta ah-niin-sopivaa...)

Viikon lekurimoka: Potilas löysi päänsä omituisia pateja. (Potilas löytänyt päästään omituisia patteja...ehkä mieluummin näin siis..???)

SE ON SITTEN LAUVANTAITA MYRSKYISEEN LOKISTANIAAN!

RAUHAA MALMILLA...

Tänään siis muut leikkivät työhyvinvointia - grrr - Huitsin Nevadassa ja työpailla täällä päivystelee muutama leidi. Ikävä kyllä, rouva Kurppa jää myöskin päivystämään. Muutenhan täällä olisikin jo liian mukavaa ,D

Sen verran pitää rapota eilisestä akusta, että PF oli paikalla ja kaikki hyvin siis. Oikein mukava tätsy, ei näitä nuoria innokkaita flikkoja, joiden äänessä on jo tietty lässytyspainotus "...ja sitten oooooooooooikealle ja yyyyyyyyyyylös...". Tällä kertaa iskettiin yht. 20 neulaan puoleksi tunniksi. Aloitus on aina tämä naula päähän -sessio, eli 1. neula isketään keskelle päätä. Seuraavat tulevat alaselkään, hyvin alas, eli lähes peffan puolelle. Sitten polvitaipeiden ylä- ja alapuolelle, oik. jalkaan ja nyt sitten lisäksi vielä useampi neula kumpaankin nilkkaan. Nilkkaneulat yllättäen vähän kirpaisivat, koska alueella on kuulemma niin paljon hermopisteitä tai jotain. PF taas peitteli huolellisesti, himmensi valon ja ehdotti kunnon lepuuttamista. No, minähän lepuutin sitten. PF kävi välillä katsomassa, että kaikki oli ok. Yllättävän nopeasti meni tuo puoli tuntia. Jälkeenpäin taas tuntui ns. halvalta känniltä eli vähän euforinen olo. Tätsy aikaisemmin varoitteli väsymyksestä. Kummallista, minusta taas tuntui kamalan  energiseltä, jollakin oudolla tavalla, vielä kotonakin. Tosin sammahdin jo 21 tienoolla, vaikka piti katsoa Lostia. En enää pysynyt hereillä ja nukuin kuni pieni, tai no, vähän isompi porsas ainakin. Aamulla olin kyllä jäykkä, mutta koipia ei nyt aivan hirveästi vihlonut, ei edes kävellessä. Vihloi kyllä, mutta ei niin tajuttomasti kuin joskus loppuviikolla on tapana. Voi että - toivon aivan hirveästi, että tämä todella auttaisi!

Kalvosulkeisista sen verran, että se oli juuri sitä itseään. Tilastoja, mittareita jne. Jotka joku halusi suomennettavaksi, koska kieli oli sitä mitä se on eli byrokraatin puppulausegeneraattorilla tuotettua nollaa. Mutta minä tein sen taas! Avasin turpani määräaikaisista työsuhteista ja parista muusta asiasta. Pitäisi oppia jo olemaan hiljaa. Eihän tämä porukka mistään päätä eikä voi asiaan vaikuttaa, mutta hiljainen vidhutus saa minut siitä aina puhumaan. Nyt eräs jo ilmeisesti asiaan kyllästynyt huomauttikin, että ei kannata, me emme voi sille mitään. Ei, tiedän sen. Toisaalta, mitään ei saa, jos ei pyydä. Ja tässä nyt toivoisin vaikka jonkinlaista tukea vakkareilta meille määräaikaisille, jotka tunnemme notkuvamme täysin tyhjän päällä. Ainakin minä. Tai sitten jään suosiolla työttömäksi, pysyn kotona, syljeskelen kattoon ja välttelen vain alas putoavia klimppejä!

Eilen ei sitten käynytkään vieraita. Kaverin piti tulla, mutta työasiat estivät, joten siirtyi ensi vkolle. Itse asiassa parempi näin. En olisi varmaan jaksanut hirveästi illalla seurustella sivistyneesti ja galvanoituneesti.

--------------------------------

Perrrrrrrrrrrrrrrrrjantai on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveisten arvoinen päivä! Mä oon taas ollu tosi kilttiä ja mukavaa kissaa mammalle. Mä yritin sitä eilen psyykata avaan donaripurkin, ku se duunas eväitä. Nääs kun se teki vaan eväsruokaa, ei ollenkaa oikeeta ruokaa. Söi vaan jonkun leivän. Sillon mun mielestä pitäis aina ottaa jömma-donaria kehiin ja vetästä sitä - siis ihan pakko. Mutt ei se avannu. Kyllä se kerran jo hypisteli sitä, ett kyllä mun psyykkine painostus toimi, mutt ei se kuiteskaa avannu sitä. No, mä sain sitte kalkkunaheekkuja toisen kerran ja lehmäpehmoo. On neki hyvejä, mutt donari...Kyll se tänään sen avaa, ei oikeen ollu muuta jääkkärissä nääs. Ja mä saan puolet, jesh! Muuten mä oon ottanu oikeen lempparipaikaks sen tyynykasan ja sen sisustan. Ett siell on sitte mukavaa. Mä en millä viittis lähtee sielt pois, jos mulla on vielä yhtää unta jälellä. On se niin magee paikka goisii! Muute me oltii eilen ihan rauhallisii...vähän mua kyll harmitti, kun mamiska meni niin aikasi goisii, mä olisin just halunnu alkaa leikkii. Se vaan sano, ett se ei nyt jaksa. Ei se kyll jaksanukkaa, se luki vissii pari sivua ja alko öristä. Niin ett ei siit oikee ois ollu mitää ilookaa sitten.

No niin, kaikki kissileidit! Tässä mä oon ja tää on nyt sitte VIRALLINEN PERJANTAIKUVA teille kaikille söpöliineille... Ihan teitä varten otettu, mamiska otti, kun mä pyysin. Kyllä se jotain naureskeli ja Kummisetä kaa. Ei täss oo mitää naurettavaa. Mä haluun, ett te näätte mun täydellisen, gepardinnotkean vartaloni, siistit masukarvani ja ihan kaikki (tuota, niin, siis, ei ihan kaikkea - enää *hämillinen kissavirn*, mutt se ei kyll oo mun eikä mamiskan vika). Mä toivon kaikille mun kollikamuille ja kaikille upeille kissaleideille - hei, te ootte kaikki upeita - tosi kliffaa viikonloppua!!!

--------------------------------------

Vincent se kehtaa näytellä itseään ;D Onneksi edes joku huushollissa kehtaa rötköttää noin rentona, minä en. Ja ei, kyllä se on taas lähdettävä etsimään kaffitusta, että pääsee työn perään!

Päivän slogan: Jos et opi tekemään töitäsi kunnolla, opettele pitämään sen tekemisestä huonosti!

Viikonlopun ostosvinkki: Onko perheessä tai lähipiirissä aitoja nörttejä - täältä kaikkea tärkeää nörttitavaraa, vaatetusta ja muuta fiksua koko porukalle ;D

SE ON SITTEN PERSTAITA VAAN KAIKILLE LOKISTANIAAN!

NYT SEN TÄNÄÄN TEKEE AKU!

Haa  tänään on siis toinen akupuntiohoito eli aku-aamu,vaikka onkin torjantai. Väittäisin (tai sitten se on psykosomaattista), että 1. hoitokerta jo vaikutti jkv. Toivottavasti PF nyt hoitelee sitten myös nilkkoja, kuten viimeksi lupasi. Eli enemmän neuloja selkään ja tuohon oikeaan koipeen puudutusta ja kiristystä varten sekä molempiin nilkkoihin tuon sukkapuikkofiiliksen takia. Yllättäen, se kammottavin turvoke on koivista hävinnyt. Huomattavasti jopa. Tein nimittäin lääkevarastorempan eli heitin pois (= annoin niille, jotka näitä käyttävät) ne lääkkeet, joista ei ole ollut apua (mm. Arcoxia, Indometin, Mobic). Näistä selkeästi ainakin Arcoxia ja Mobic aiheuttivat melkomoista turvotusta jopa nassuun asti. Lisäksi lopetin monivitamiiniporetablettien aamudrinkit. Koska niiden koostumus on turhankin monipuolinen, ajattelin, että niidenkin yhdistelmä voi jotenkin vaikuttaa asiaan. En sitten tiedä, vielä on aivan vähän pientä turvotusta, ei kuitenkaan varsinaista pittingiä enää, vits is nais!

Eli ensimmäisellä aamuajalla heti PF:n luokse ja köllölleen. Oikein odotan jo sitä. Ei nimittäin viimeksi tuntunut ollenkaan pahalta, hoidon jälkeen suorastaan höpöltä.

Sitten onkin hetikohta 10 kieppeillä vuorosta Syksyn Kalvosulkeiset eli tiimipalaveri. Huoh. Onneksi sekin on tuossa lähellä, ei tarvitse raijailla itseään mihinkään kauemmas. Käsittelyssä lienevät vanhat tutut: laatu, palvelujen tuottaminen, edelleen laatu, nopeus, palkkioperusteet (siis mikäli olemme saavuttaneet selkeästi määritellyt tavoitteet ja jopa ylittäneet ne - kukaan ei vaan vieläkään tiedä, miten ne oikeasti on Korkeammalla Taholla määritelty)  sekä - tilastot! Toivottavasti tämä tilaisuus on mahdollisimman nopeasti ohi, koska pelkään taas aukovani turpaani liikaa...

Huominen on, todellakin armas Orava,  TYHY-päivä: yhteishengen kohotusta, ulkoilua, leikkiä ja laulua. Grrrrrrrrrrr. En puhu siitä sen enempää enää, sanoin kaiken tarpeellisen jo eilisessä lokissa. Eli en ole paikalla, piste.

Olen jälleen tehnyt päivän hyvän työn *taputuksia, kiitos*! Koska sijoitin kesälomarahoista niinkin kalliisiin hankintoihin kuin 50-lukua matkivaan hyppyleipäkoneeseen ja kivaan kaffenkeittimeen, päätin lahjoittaa entiset, vielä aivan toimivat vempeleet pois. En vienyt kirpparille, vaan laitoin meidän Intraan ilmon, että annan pois joko yleishyödylliseen tarkoitukseen tai esim. opiskelijalle. Eilen kävi sitten yksi tätsy hakemassa tavarat meiltä. Menivät rahattomalle, ensimmäistä kotiaan perustavalle nuorelle parille, joka odottaa vielä vaavia. Eli ihan oikeaan paikkaan, ainakin minun mielestäni! Muistan itse keitelleeni joskus kahvia kattilassa, kun ei ollut rahaa ostaa edes kirpparilta kaffenkeitintä...

------------------------------

Heipurrrrrrrrrrrrrrrrr - ei mamma sitte eile ollutkaa mitenkää pahalla päällä. Sillä oli vissii joku vauhti-ilta eilen. Jotain se sähläili ja sohlaili. Mutt muisti se kuiteski mun uuden heekkkuruuvan - se on sitä lehmähötskää, jota Poika toi. Se on namskista, ei oo semmosessa isossa purkissa, vaan just mun arvosessa pienessä littanassa purkissa. Siitä mä saan syödä kaks kertaa. Mulle ei ihan hirveesti maistu noi pehmoruuat, mutt kyllä sitä välillä pitää saada. Niin ja kalkkunaheekkuva! Se on kyllä ihan parasta. Onneks mamiskaki syö sitä, niin ett meill on sitä ihan aina. Tai melkeestäs. Tai sitte jos mamiska tekee donariruokaa, niin meill on sopimus, ett se on fifti-siksti se purkki, ett molemmat saa yhtä paljon. Ja kaikest fisusafkasta on muutenki sama sopimus. Eiks oo aika reiluu? Mä oon nyt majottunu ihan vakituisee ton pikkusoffan tyynykasan syvyyksiin. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - siell on niin nasta olo, kun on lämpöstä ja pehmeetä ja sinne voi kaivautuu ihan kokonaa vaiks piiloo. Hih - eileskää ei Kummisetä huomannu mua, ku mä olin siell tyynyjen alla ja sisällä ja takana - se näki vaan tyynykasan eikä mua! Tosi hyvä uus kissajömma.

Tää on ton eilisen kuvan jatketta, mä nimittäin siittä konttoripuolelta loikkasin tänne kirjahyllyyn ja tästä mä oon just taas jatkamassa sängyn kautta tsögeen. Niin ett tääki kuva on just ennen hyppyy - kai huomaatte, ett mä tsiigaan just mihin mä meinaan mun tassut saada. Mamiska luuli, ett kuva meni ihan pielee, kun mä just sillon hyppäsin. No, kyll se tässä näkyy, mutt tää on nyt aika hyvä foto siittä, ett mä oon kans kova harrastaa tota kirjallisuutta. Siis loikoomisen, mamin ja syömisen lisäks se on ihan yks mun lempparii! Mitäs mieltä kollikerho on? Mä aina välillä käyn pluggaa mamiskan kaa punkassa ennen ku se alkaa goisii. Ja mä luen ihan oikeita kirjoja. Vaiks hirveesti mua kiinnostaa tuoll yks kirja, joss oli kaikkii hiiruloita, myyrii ja semmosii...mun mielestä se oli ihkuselvästi ruokakirja, mutt mami väitti sitä eläinkirjaks!? Miten niin? Miten muka selkee ruokakirja, joss esitellää syötäväks sopivii elukoita voi olla eläinkirja? Mun mielestä se pitäis luokitella keittokirjoihin! Niin ett, nyt mä kyllä meen ihan ekaks tonne tyynypesään ja sitte myöhemmin partsille! Se on purrrrrrrrrveiset torjantait kaikille kissinkoille!

---------------------------------------

Vincent tuntuu olevan kovin vuolassanainen tänään. Eilen olikin illalla tosi hiljaista muutoin. Odottelin kaveria käymään, mutta eipä hän sitten ehtinytkään, on sitten tulossa tänään. Eli - vieraita odotettavissa, en siivoa, en varmasti, en ainakaan Vincentin karvasoffaa, niin vieraskorea en jaksa olla. Sitäpaitsi, tämä leidi ei pidä erityisemmin kissoista ,>

Päivän slogan: Olen vapaa ennakkoluuloista - vihaan kaikkia tasapuolisesti!

Päivän biisi: Popmuseo

Ja nyt etsimään kaffetta, röökille ja - ei kun akuttamaan!

TOMERAA TORJANTAITA LOKISTANIAAN!

 

KESKIVIIKON KAMALUUS

Tämä keskiviikon kamaluus piilee, jälleen kerran, koivissa. Maanantai ja tiistai menevät joten kuten, sunnuntain lievän levon voimin. Mutta keskiviikko-aamu on jo karmea. Heräsin kissan jolinaan ja sitkeään, jomottavaan nilkkakipuun. En meinannut päästä tolpilleni ja kun pääsin, piti hinautua seinistä kiinni pitäen kylppäriin. Istuin siellä ainakin 10 min. ja yritin rauhoittua. Teki mieli alkaa vollottaa suoraa huutoa. Kissa jo vollottikin valmiiksi. Eihän se mitään auttanut, kaffetta ja hyppyleipää kehiin sekä aamun mömmöannos ja  lepäämään kirjan kanssa siihen asti, että mömmöjen vaikutus edes vähän tuntuu. Tämä tapahtuma siis sai sikansa n. klo 3.40 tienoilla. Ehdin hyvinkin lukea edellisen kirjan loppuun ja aloittaa uuden. Sain vaatteet päälle. Hissuttelin pysäkille - ja kas - tässä minä olen. Työkoneen ääressä, ehjänä *taputuksia, hurraa-huutoja, kannustusta*!

Onneksi ei ole pakko lähteä sinne Huitsin Nevadaan perstaina, en kestäisi hetkeäkään ns. hauskaa päivän viettoa liikkuen ja laulaen sekä leikkien  vähintään 40 naisen kanssa, en sitten millään. Meitähän on yhteensä n. 60, mutta varmasti erinäisistä syistä johtuen parikymmentä on poissa. Sain siis luvan jäädä tänne päivystämään. Ah, ihanaa. Tuollaisissa tilaisuuksissa nimittäin pahimmat piirteni tulisivat aivan varmasti esille. Vaikka ei olekaan alkopitoista tarjoilua, alkaisin villuilla ihmisille, käyttäytyisin epäsosiaalisesti, en osallistuisi ratkiriemukkaisiin leikkeihin, en hauskasti uusiosanoitettuihin lauluihin. Mököttäisin kannon päässä oma kirja mukana ja kävisin mättämässä vain ruuat kitusiini. Ei, ei minusta ole tuollaiseen seuraan. Alkaisin luultavasti pitää kiihotuspuheita määräaikaisten työsuhteiden laittomuudesta, palkan pienuudesta verrattuna töihin, Isojen Päälliköiden asiantuntemattomuudesta jne. Parasta siis itseni ja muidenkin työhyvinvoinnin kannalta pysyä poissa.

Edelleenkin huomautan, että jatkuva kipu vaikuttaa myös mielialaan. Minä kun en ole masentuvaa sorttia, minua alkaa ärsyttää, vidhuttaa ja kututtaa oikein viimeisen päälle. Jos joku kohtelee kaltoin, puren niskasta ja imen veren. Tai kostan jollain oudolla mutta kummallisella tavalla viikkojen päästä. Annan siis auringon laskea vihani ylle monen monta kertaa!

--------------------------------------

Äh - purrrrrrrrrrr - mamiska oli aamulla ihan omituine. Mä nätisti menin pyytää mun heekkuva, mutt se vaan istu kylppärissä ja katteli seinää ihan hiljasena ja kalpeena. Mä istuin sitte sen eteen ja sanoin, mitä mä tahon, niin se ei ees liikkunu. Kun se liikku, niin mä sain mun heekut. Mutt omituine se kyllä oli. Ei se ees ollu vihaskana mulle, vaiks mä olinki nukkunu taas tyynypesässä yöllä vähän aikaa. Ei se oikeestaan sanonu mulle mitää. Ihan kummallista! Aika harvon se on tommone, sillä on nyt jotain vialla. Mun tarttee keksii päivällä jotain kliffaa, millä mä voisin ilahduttaa sitä, kun se punkee taas himaan. Vaiks sitte se kyllä taas on vihane vähä joka asiasta ja menee lepää vähäks aikaa. Huoh - tällasta se on sitte kissin elämä. Pitää alkaa huolehtii vähän tosta orjastaki, ei siitä tuu mitään, jos palvelu ei pelaa.

Täss mä oottelen, ett mä pääsisin aamulla lokittaa. Mamiska ei vaan avaa konetta ja ton avaaminen näillä tassuloilla on tosi hankalaa, siin on sivuissa semmoset tosi pienet namikat, molemmill puolill vielä, eikä nyt ainaskaa mun tassut ylety niihi yhtä aikaa. Nii ett tuu mami avaa toi matolaatikko nyt ja heti, hei! Mä haluun jutskaa mun kamujen kaa...

--------------------------------------

Toivottavasti Vincent ei järjestä päivän aikana mitään mukavaa "kaikki matot sekaisin ja ykät päälle" sessiota piristääkseen minua. Saataisi olla taas lentäviä kissoja liikkeellä sen jälkeen.

No, kaipa se tämäkin päivä on tässä lusittava, hiljakseen. Äkkiä vaan lisää kaffetta kehiin, kaipa se siitä lähtee taas käyntiin. Toivon vaan, että kukaan ei tänään soita tai lähetä meiliä mistään työasiasta, vastaus voipi olla ärhäkkä, suorastaan riipivän villumainen.

Päivän biisi: Lääkäri-laulu

Kesken oleva kirja: Colby Buzzel: Minun sotani - amerikkalaissotilas Iranissa

Tuntuuko, että sinua ei arvosteta koskaan eikä missään, että työpanostasi työpaikallasi vähätellään, että olet kiitosten arvoinen, mutta et saa niitä koskaan? Käypäs täällä, saat sitä mitä olet aina halunnut, taatusti! Minä, Welhotar Polgara, lupaan...

NO NIIN, KEKSIVIIKKOA TAAS LOKISTANIAAN - OLLAAN OLEMASSA, EIKÖ?