keskiviikko 26. lokakuuta 2011

MINUN PITÄISI JÄÄDÄ TÄNÄÄN LOMALLE...


 


 


mutta ei se nyt vielä eilen lähtiessäni ihan satasen varmaa ollut kuitenkaan. On se kyllä hassua; sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuu ihan hurjaa vauhtia kaikki yhtä aikaa. Eli paperit on tehty, työmäärä sovittu (se 20,01 h/vkossa!), laskettelija laittaa viralliset paperit eteenpäin.


 


Sen verran siis tietoon, että virallisesti aloitankin vasta 1.2.12 (hieno valinta, eikö?). Sitä ennen pidän nyt n. 5 vkoa lomaa eli palaisin töihin marraskuun loppupuolella. Siitä tammikuun alkuun teen jo vajaata viikkoa siten, että kaikki tottuvat siihen (eli olen paikalla ma – ke) ja pidän to-pe lomaa. Pidän tammikuussa vielä lomapätkän ja loppukuun teen taas vajaata viikkoa. Näin saan optimoitua jo ansaitsemani lomat lähes kaikki eli käytettyä ne, ainakin melkein. Vähän jää pesämunaksi kesäksi... Olisivat ne rahanakin osan maksaneet, totesin vaan, että verottaja kahmaisisi siitä niin paljon, että käytännössä ei kannata kiusata itseään ja harmitella. Mieluummin löperehdin kotona ja nukun *wirn*. Siitä kun ne eivät ole vielä keksineet verottaa. Hommatkin ilmeisesti tulevat hoitumaan kohtuullisesti, vaikka tämä nyt näin meneekin. Ei paha, eihän?!


 


Nyt on vaan hirmusti vielä asioita tekemättä, siis semmoisia tähän lomaan ja osa-aikaisuuteen liittyviä. Toisaalta, nuo asia-asiat ehtii vielä marraskuussakin. Vero- ym. jutuilla ei tod. ole kiirekään vielä. Kunhan nyt hoidan itseni järjestyksessä pois kustannuspaikalta ja muistan ottaa mukaan kaiken, mitä tarvitsen ja hoidan jonkun kastelemaan viherviitakkoa työpaikalla. Ehkä se olisi sitten siinä, en jaksa enää edes ajatella – olen tehnyt listoja ja kruksaillut niitä, mutta aina jotakin jää... Ähh, mitä ei ole, sitä ei sitten tarvita!


 


En minä nyt oikein muuta osaa sanoa. Ajattelin tänään ottaa vähän kuppia, kun pitää käydä postissa ja kaupoilla kuitenkin. Samalla voisi käydä Oklassa. Ja hakea jotain tosi hyvää mättöä ;D Ihan vaan, koska minä olen sen arvoinen! Ja kissille kans! Koska kissikin on sen arvoinen.


 


 


 


Päivityksiä lupaan aina, kun koneelle kykenen. Josta tulikin mieleen, että jossain vaiheessa varmaan tulee pakkokatkoja muutenkin. Uusi kone on viittä vajaa kasassa... vain pari juttua puuttuu ja Belga! Sitten alkaakin tapahtua, toivoo tämä ja peukuttaa. Eli saan ihan The Pojan kokoaman koneen itselleni, plittanalla näytöllä ja aika pienellä näppisellä (nakkisormeni tykkäävät matalista ja pienistä näppiksistä jostain syystä). Yhtä ja toista tarpeellista hain Varaston alakerran roskishäkeissä, voi jestas! Vielä paketissa olevia piuhoja laatikkosotalla – oikein pahaa teki. Näppiksiä erilaisia ja vaikka mitä, hmph. No, eivät ne kaikki meidän Varaston ole, on siellä muidenkin. Ja ovat sieltä muutkin jo evakuoineet tarvitsemaansa, mutta paljon on jäljellä! Harmittaa jotenkin... tekisi mieli laittaa johonkin iso ilmo, että tulkaa hakemaan pois. En kyllä taida uskaltaa ;)


 


No, eipä tässä ihmeempää – tällä mennään nyt tässä vaiheessa. Hirmusti olisi kaikenlaista posti- ja häsläkkähommaa, mutta ehkä ne jossain vaiheessa ehtii hoitaa pois kuleksimasta nekin. Nyt kaffelle ja äkkiä, sillä kirjoittaminen kangistaa nopeasti!


 


 


 


POLKA, MELKEIN VAPAA SIIRTYMÄÄN OSA-AIKAELINKAUTISEEN!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti