maanantai 16. tammikuuta 2012

MAAILMA VIHAA MINUA – JA MINÄ MAAILMAA


 



eli meillä on varsin intohimoton suhde toisiimme! En minä haluaisi lähteä mihinkään. En minä halua pitää tätä yhteiskuntaa pystyssä, koska minä en pysty siihen. En minä myöskään halua olla se ratas, joka... no joo, jääköön sanomatta.



Tekisi niin mieli alkaa sabotoida Varastoa. Tehdä jotakin todella epämiellyttävää – mikä ei tosin olisi edes vaikeaa tällä luonteella. Siitä narahtaisi heti kuitenkin ja sitten joutaisikin ulos koko talosta. Lieneekö tuo olisi kovinkaan suuri vahinko kansakunnalle saati sitten minulle? Malmin hörhöt tod.näk. taputtaisivat asialle. Niin varmaan moni tämän blökin lukijakin. Joku Oikea Ihminen saisi töitä eikä tuo nalkuttava ja inhottava ämmä suoltaisi jatkuvasti omaa vastenmielisyyttään täällä.



Ikävä kyllä, vielä joudutte kestämään tätä ainakin jonkin aikaa. Uskallukseni ei taida riittää kovinkaan räväköihin toimenpiteisiin. Toisaalta kyse ei ehkä niinkään ole uskalluksesta vaan yksinkertaisesti siitä, että en pysty erinäisiin fyysisiin aktiviteetteihin, jotka myös liittyisivät ainakin erääseen skenaarioon ;) Voihan vinde, kun voisikin kaiken tehdä - vain tämän ajattelu pitää minut järjissäni työpäivän ajan!



Ehkä minä sitten en ole järjissäni, joka on tietysti täysin mahdollista sekin. Hullu itse sen viimeisenä tajuaa, eikö se niin ole. Olen, olen minä ottanut kaikki lääkkeeni! Ihan varmasti olen! Vähän ylimääräistäkin, varmuuden vuoksi.



Eilinen olikin täynnä varsinaista ketutusta. Ketutuksen voimalla imureerasin, tein muonaa, pesin pyykkiä, kävin pakkoruiskussa. Laadin pari juttua, vein niitä esille hirmuisen vaivan kanssa (ja saan siltä yhdeltä pikkutyperykseltä jonkun typerän kommentin, voihan vee!). Miksi minä edes viitsin? Tämä oli retorinen kysymys, kai te sen tajusitte sentään. Siksi, että minä olen parempi kuin se pieni typerys! Vain ja ainoastaan siksi...



Nyt minua nyppii taas niin lahjakkaasti, että ryntään mömmökaapille sekä keittämään ne varsin tujut aamukaffet. Pirskale, siellä taitaa olla taas kylmä ja pluikas, sekin vielä, hrrhrrh.







POLKA – HÄN JOKA HALUAISI KAATAA ERÄÄNKIN JÄRJESTELMÄN!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti