perjantai 1. kesäkuuta 2012

TÄNÄÄN EI KULJE


 


ajatus, toivottavasti edes takso (karmee puujalka!). Ei ole mitään, siis todellakaan yhtään mitään kerrottavaa. En ole tehnyt mitään, mistä voisi tai pitäisi kertoa. En edes sitä. Pakkovapaaehtoista työtä eilisiltana pari-kolme tuntia. Siinä kaikki.



Nukkumiset ovat ihan perheestä, pätkäunia sekä päivällä että yöllä. En muista, milloin olisin viimeksi nukkunut perinteisesti enemmän kuin kolme tuntia, siitä on pakko olla jo vuosia jollei jopa vuosikymmeniä! Luulisi siihen tottuvan, mutta voin kertoa, että ei totu. Jatkuvaan väsymykseen ei totu. Ei myöskään siihen, että herää vähintään tunnin välein öisin ja tarkistaa, paljonko kello on. Täytyisi saada jollain kemikaaleilla tahi viina-avitteisesti aikaiseksi tajuttomuus. Auttaisikohan se?



No, minä nyt joka tapauksessa lähden kylille, kun on pakko. Muuten menisin vielä kertaalleen yrittämään unta tunniksi tai pariksi. Ähhh...



 





 



POLKA – AI, ETTÄ KAIKKI UNIONGELMAT OVAT PELKKÄÄ KUVITTELUA?!

 





 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti