maanantai 18. tammikuuta 2010

KOKO PITKÄ VIIKKO VIELÄ EDESSÄ...



Voi hyväinen aika, nyt on jotakin vialla! Welhotar on vain nukkunut pari päivää, hätinään jaksanut hiukan lueskella. Enkä minä ole vieläkään piristynyt... juu, tiedän diagnoosini. Mutta menepäs esittämään taas Arvaustaloon, mikä on vaivana. Ähh, verkkoajanvarauksen mukaan ei ole vapaita aikoja. Prletto! Koivet eivät kyllä ole vieläkään kunnossa, että jospa sillä sitten mentäisiin. Alkoi jo huolestuttaa, kun pää painui väkisin peiton alle ja kirja kolahti lattialle. Pahempi juttu, suorastaan pelottavaa. Ja vielä vaan väsyttää! 



Lisäksi olen värkännyt lisää voodoo-nukkeja. Aion myös kuiskailla leidi K-P:n nähdessäni salaisia manauksia mojo-tyyliin. Tehoaisikohan se? Leidi kun näyttää olevan pärsheennuolija  pahimmasta päästä. Huomasin, kun eräs vanhempi härra lähti eläkeosiolleen, kävi niin pirtsakka asian selvittely ja teeskennelty nauru, että ei paremmasta väliä. Härra muuten on oikein mukava, ainakin minulle. Toivottavasti hän näkee läpi K-P:n tarkoituksen, kun hoitavat samoja osittain asioita. Tiedän, tämä vaivaa minua nyt aivan liikaa. Ei pitäisi kiinnittää asiaan mitään huomiota. Tämä on vain kovin poikkeuksellista, yleensä tulen toimeen ja siedän kaikkia ihmisiä tuolla. Ystävä tai kaveri ei tarvitse olla, kunhan hommat hoituvat. Mutta kun tämä pentele tunkee nokkansa minun hommiini ja utelee, mihin paperini printtaan, jössus prle. Lisäksi hän on hyvin urheilullinen eli ilmeisesti halveksii kovastikin paikallaan lötköttävää, klenkkaavaa, hituroivasti kävelevää ja hissiä käyttävää Welhotarta. Pitäisiköhän räväyttää se ”VAMMAKKO”-kyltti esille, ilman diagnooseja ehkä kuitenkin. Vetuttaa mennä Varastolle, suorastaan. 



Eilinen meni siis jälleen ketuillensa, aivan täysin. Jonkinlaista vihannespataa värkkäsin, tällä kertaa ihan kotomaisista juureksista, tosin intialaisin maustein – hyvältä se pahus maistui, vaikka näyttää aika omituiselta jälleen kerran. Onneksi ne työkaverit, jotka syövät kanssani yhtä aikaa, eivät katso pitkään (enää) appeitani. Tuoksusta yleensä vain huomautellaan nätisti, että herkulliset haisut siis ainakin leijuvat kaffehuoneessa. Pakkoruisku, pakko hoidella viidakkoa, pakko pestä pyykkiä. Ja entrata  pari vaatetta käyttökuntoon. Siinähän sitä jo aivan tarpeeksi haluttomalle ja saamattomalle akalle olikin. Ulos en ole nokkaani pistänyt pariin päivään. Mitä minä siellä, parveke on olemassa sitä varten ja lasien välissä parikin rakoa ;D 



Pitäisi myös hakea paluureissulla paketti postista. Juu, siellä on se himoamani kirja – kiva! Ei tässä muuta iloa kyllä nyt olekaan. Unetkaan eivät ole olleet kovin kaksisia. 



Ähh,  vitamiinia ja runsaasti nikotiinia, sitten pyrkimään taas Varastolle, fyi fan!



-----------------------------------


 



Purrrrrrrrviska, kaiffat! Mä sainkii eile donarii, toi söi vähä ja mä sain oikee ison biitin sitä ja sitt tavismuanaa. Ja sitt mä sain ainaskii illall goisii sen viakus. Muute mä goisin toss pikkusoffall. Enkä vissii oo tehny mitää typerää, ei toi ainaskaa oo yhtää vihaskana enää. Mutt ei se kyll kondikseskaa oo, se puhuu rumei iteksee, ei mulle. Meinaa, ett ei ihan terve mami. Jäiskii himaa mun kaa, meill ois nii kliffaa tääl kahestaa; syätäis vaa donarii ja goisittais, eiks? Ai ett ei, jaha. Mutt mä eile kävin jo joikasees oikee komeest tuall partsill. Kiipesi toho piänell pöydäll ja annoin tulla sillee, ett varmaa kaikki kuuli. Se kaiku meinaa aika hurjast. Eikä toi sanonu mitää *tsihih*. Jee, ihan selväst mull on kevättä rinnassa, niinku toi sitt nauro. (toim.huom. perinteistä kollin kevätmouruntaa värinän kanssa malmilaisittain!) Sitt toi sai jonku hepuli ja otti munst fotoikii, täsä yks ja lisääki niit vissii o. Mä painun nyt goisii, toi lähtee tianaa meill raksurahoi taas...



 



Kliffaa viiko alkuu kaikill!



------------------------------------- 



Vincent, en menisi töihin, jos ei olisi ihan väkinäinen pakko. 



Päivän slogan: Mieluummin yksin kotona ja kipeänä kuin normikipeänä Varastolla! 



Päivän biisi: Good Times, Bad Times 



Luettua: Stephen Davis – Jumalten vasara, saaga Led Zeppelinistä, ehdottoman luettavaa ja melkein hyllyyn hankittavaa tavaraa. Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää (tai olla tietämättä) ao.  bändistä ja siihen liittyvästä. Tämä tykkäsi ja suosittaa!



 



JUU, JUU – MENNÄÄN SINNE PRLEEN VARASTOLLE!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti