perjantai 15. tammikuuta 2010

PERJANTAI - kyllä sitä saikin taas odottaa!



Lopultakin, kyllä tämä on ollut kamalan pitkä ja työteliäs viikko. Ja kipeä, enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kirottua! Olisin varaillut aikaa omisarvikselle ja hakenut sairista, mutta seuraava vapaa aika on parin viikon päästä. Just, en minä mitään sairista siis tarvitsekaan. Nääs kun nuo muut plantut ovat sitä luokkaa, että eivät lue edes potilastietoja. Niissä nimittäin on tämä sairisoptio merkittynä. Että ollaan sitten töissä. Kele, sattuu! Nimittäin tässä on vielä kaksi viisipäiväistä työviikkoa ja sitten sellainen viikon  L O M A  =D Juu, ei pitäisi hehkuttaa etukäteen, varmasti taas tapahtuu jotain. Niin minulle aina käy. 



Ja että kaikki olisi tosi täydellistä, tässä eilisen horroskooppini: ”Päiväsi kuluu ahertaessa, mutta sinun kannattaa keskittyä iltaan ja sen tuomiin mukaviin juttuihin. Hyvä mielesi säilyy harrastuksesi ansiosta." 



Päiväni todellakin kului ahertaessa, rotta raataa ja voihkii, ontuu ja lengottaa pitkin loputtomia Varaston käytäviä. Mitä iltaan tulee, keskityin pysymään pystyssä suihkussa sekä raahaamaan kuivuneet ja pestyt petivaatteet takaisin sänkyyn - juu, mukava juttuhan se. Ja sitten vähän lisää pyykkäystä. Hyvä mieli? Mikä se on? Jotain syötävää? Säilyy, täh? Mitäh? Mikä harrastus? Lukeminen ei ole harrastus, se on elinehto, tärkeämpää kuin työ tms. Niin että näin oikeassa ovat horroskoopit! 



Ajankohtaisia asioita on kommenteerattu jo niin rutosti muualla, että minä annan niiden nyt olla. 



Eli eipä tänään muuta kuin älyttömästi töitä, Leidi K-P (kusipää) toi jälleen tehtäväksi hommiaan, ziis. Hän ei ”asemansa” vuoksi voi korjata edes yhtä (1) kirjoitusvirhettä =O Voi prletto sentään, vähän pisti vetuttamaan. Koska hänellä aivan oikeasti ei ole mitään asemaa ja kuitenkin kirjoittaa konseptinsa ym. koneelle itse. Kyykytystä, sanon minä. No, siksihän minut on sinne palkattu, rotaksi tekemään kaikki. Lisäksi kesken jäi isompi selvitys ja tulossa yksi oikein jättipläjäys. Eli puuhastelua riittää varmasti maksetun valtionavun edestä, siis se kerran kuussa tuleva avustus, josta maksetaan vuokra + laskut ja ostetaan ruuat. Sen jälkeen ihmetellään, mihin se meni. 



Sentään eilen ehdin Serkkuihin ostoksille; kaffemaitoa, keksejä sekä herkkusia vähäsen Belgarionille – yhteisherkkusiksi iltakaffelle kinuski-kirsikka-smetana –leivaria ,D Juu-uh, kerran viikossa on lupa herkutella. Ei, herkuiksi ei lasketa sitä eilisiltaista Liiterin pakastepizzan 2/5, jonka hirmuisessa nälässä vetäisin kitusiini. Oli liian vähän vihannespataa eväksenä nimittäin. Ja niin on muuten tänäänkin, se on sitä samaa, jaoin vain pariin osaan. Eli illalla on oleva kamala nälkä. Belga lupasi tulla vastaan kirjastolle, josta jatketaan taas ruokakauppojen kautta kotoon, mikäli taksot näin suovat. Kauppalista on vielä vaan keskentekoinen... ei oikein huvita sekään. Ostetaan sitten vaan perusmuonaa, kyllä se käy, meikäläiselle. Fisua tekisi mieli, täytyy tarkistaa tarjonta Rismasta. Ähh, on jo nälkä. 



Ja nyt taas loppumömelöt, vitamiinit ja tupakkaa...


----------------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mami ei anna mun viäläkää hei tulla sen viakkuu sänkyy. Mä oon ihan surkee, mä vaan möksötän. Eikä se antanu mitää heekkuu, vaan tavismuanaa. No sain mä kaakkii kummiskii. Voiks ihmiset niinku olla jatkuvasti vihaskana ikuvanhoist jutuist? Siis hei, sehä jo pesi kaikki sänkyvaatteet ja kaikki – eihän ne enää haisu eikä mitää! Mä en tajuu... joo, siis mä oon lupannu sata kertaa olla kilti, mutt ku, tota, nii. Tehä tiädätte, mulle käy vaa aina jotenkii sillee hullust. Ett nyt vissii on sitt porttari makkarii kokonaa. Saan mä kummiskii olla täss tsögen soffill, ja sitt mä meen tonne soffapäällisen alle ja kaikkee. Ei se oo sama ku sänky, mutt melkeest. Enite mua haamittaa, ku ei voi goisii mamin kaa. Eiks se tajuu, ett mä haluisin nii kovast (toim.huom. tajuan erittäin hyvin, tajuan myös kusen sängyssäni!). No, kai se siit leppyy, on se ennekii leppyny.  Toivottavast pia ku Poikakii tulee tänää ja tua mulle-mulle-mulle kissimuanaa ja jos mä vaiks sanoisi sill, ett tua fisuu ku se käy tääll päiväll. Joo, nii mä teenki *kiero kollivirn*. Poika on nii älden kilti, mutt toisaalt mamill on mein lovvot >o<  Toi kuva on sitt jostai iipeist...



 



Kliffaa viikendi alkuu kaikill ko lukee munkii jorinoit, hei!



--------------------------------------- 



Vincent, kirotusvihreitä ja muuta... Belgarion ei muuten tule uskomaan sinua. 



Päivän slogan: Lekuri päivässä pitää omena-allergian kurissa. 



Päivän biisi: Sixteen Tons 



Luettua: Dennis McNally – Kerouac, elämäkerta. Toista kertaa luennassa ja tämäkin pitäisi hankkia itsellensä ihan pakosti. Lukekaa linksu, jos olette lukeneet Kerouacia, tekin haluatte tämän – aivan varmasti. Tämä tykkää ja suosittaa, myös kaikkia Kerouacin omia opuksia, jotka käsiinne saatte. Matkalla toki kaikki ovat jo lukeneet? Vai?



 



TAAS MENNÄÄN JA ILLALLA TULLAAN – PITKÄKESTOINEN KAVERI  =b


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti