sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

UNIVELAT KUITATTU - KOHTA OTETAAN TAAS LISÄÄ VELKAA!


Sitä pitäisi varmaan kertoa taas totuus eilisestä; minä nukuin! Kuittasin viikon univelat kepoisasti. Mieluummin kyllä nukkuisin ihan viikolla ja öisin, mutta olkoon – menee se näinkin. Tekemistä olisi tietysti ollut, mutta minä itse preferoin omia tekemisiäni, joten olkoon. Tänään sitten!


 


Belgarion tuli eilen tavan mukaan lounaalle. Tarjoilu oli hänenkin mielestään harvinaisen onnistunut. Söimme sen verran aikaisin, että pahin helle ei ehtinyt vielä purra. Vaikka oikeaa wokkia ei ole, wokkasin pannulla purjoa, savutofua, tuoreita ruskeita herkkusieniä, paprikaa sekä bambusuikulaa, vähän herneitä, papuja ja muuta vihannesta mitä oli pussin pohjalle jäänyt. Keitin riisiä kylkeen. Aivan helkkarinmoisen herkullista siitä tuli! Sen verran jäi aineita, että teen samaa tänään evääksi huomiseksi Varastoon, siis pienemmän annoksen kyllä ,D Muuten taidan syödä uusia perunoita ja fisua sekä saladoa. Muuten ei erikoista, luimme ja kälättelimme vaisusti. Ei mitään uutta missään. Toisaalta olemme Belgan kanssa samanlaisia siinä, että keskeneräisistä asioista tms. ei kannata puhua kenellekään... Ei siitä sitten tule yleensä mitään (kuten tuosta asuntoasiasta nähtiin!).


 


Kun Belga alkoi tehdä lähtöä, minua alkoi väsyttää aivan tuhottomasti. Hätinään jaksoin sänkyyn asti. Sitten unta, sitä riittikin pari tuntia. Sitten piti herätä, virittää sälekaihtimet, käydä kylppärissä ja syödä pari leipää. Luinkin jonkun sivun. Ja lisää unta. Heräsin illalla. Tekelehdin mukamas jotakin, söin mansikoita ja menin ”lukemaan sänkyyn”. Just, tunnin päästä taas uni voitti. Enkä aamulla viitsinyt nousta edes kissan mouruamiseen, sähähdin rumasti ja käänsin kylkeä. Uskomatonta, nukuin ainakin klo 4.30 asti! Tällaista tapahtuu ääriharvoin, melkein voisi piirtää ruksin seinään ,D


 


No, tänään se sitten kostautuu eli on tellittävä taksot, ainakin imureerattava, hoideltava viitakko jne. Pakkotyöt siis tehtävä. Hitaasti, mutta ei välttämättä huolella. Luvattiin kaikkien aikojen helle-ennätystä. Minä inhoan koko ajatusta, ei kiva. Täältä ei pääse pakoon edes mihinkään vilpoisaan. On vain kärsittävä. Josko vielä laittaisi jotakin uuniruokaa ja saunan päälle – tasoittaisikohan se lämpöä. Että ikäänkuin molemmista suunnista tulee kuumaa, jotka kohtaavat jossakin kohtaa keskellä residenssiä. Että siihen voisi muodostua jonkinlainen viileämpi tasku? Onneksi fysiikan tietoni ovat erinomaisen vajavaiset sekä äärimmäisen hatarat. Belgalla voisi olla sanottavaa tästä =D Hän muuten aikanaan myös laski sen, kuinka kylmää jäätelön pitää olla, jotta se kuluttaisi oman määränsä energiaa: jäätelö pitäisi syödä yli – 44 –asteisena!


 


Taidan mennä keittelemään toiset kaffet ja suunnittelemaan työjärjestystä. Iltapäivällä täällä ei todellakaan voi tehdä muuta kuin makoilla ja hikoilla, joten kaikki olisi syytä saada valmiiksi näin aamusta ja aamupäivän aikaan.


 


Päivän slogan: Jos pystyisin tekemään tämän päivän hommat vielä suunniteltua hitaammin, siitä tulisi hieno valokuva!


 


Päivän biisi: Kesäkatu


 


Luettua: Max Manner – 72 h, Annika Malm –romaani, toinen laatuaan. No juu, on tämä parempi kuin eräs Manner, jota haukuin täälläkin. Tosin tässä on lievästi sekavuutta tapahtumien kulussa, kuvannee ilmeisen hektistä toimintaa eli sopinee tähän. Muuten en voi sanoa hirveästi pitäneeni tästä. Menee vähän liian överiksi, mutta aineksia olisi. Toivottavasti seuraava on parempi. Edellinen oli hyvä, tämä vähän flopahtaa jostakin syystä. Mielipidekysymys, kuten aina. Dekkarien kavereille! Jodi Picoult – Koruton totuus. Amishityttö syytettynä vauvansa  murhasta, mutta kertoo vain totuuden – niinhän amishit aina. Puolustusasianajaja elää amishiperheessä jonkun viikon ja pyrkii ymmärtämään, mistä oikeasti on kyse ja mitä tapahtui... Olen lukenut tämän tuoreena ja pidin, ei ole pahentunut. Ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta jos haluaa tietää jotain amisheista ja erilaisesta tavasta tulkita asioita, tämä voisi olla paikallaan lukaista. Nani Power – Yöryömijät, japanilainen sushimestari ja jusalainen tarjoilija, molemmat taipuvaisia myös juomaan ja seksiin omalla tavallaan. Tässä kaikilla on omat puheenvuoronsa elämästään, juomisesta, sushista elämyksenä sekä japanilaisuudesta Jusalassa. Ei paha, sen verran sekava kuin kertojien ajatuksetkin muutaman saken ja sushinökkösen jälkeen, seksin lomassa ,D Suosittelen! Reijo Rask – Kirje, kotomainen rikosromaani. Enempi kertomus yhden miehen tekemisistä kostaakseen tyttärensä itsemurhan. Itsemurhan, jonka syyt tyttö kertoo isälleen kirjeessä ennen kuolemaansa. Suoraviivaisesti kirjoitettu, hyvin oivallettu vaikka toisaalta perinteinen kaava. Kosto elää ja lautamiehet saavat kyytiä samalla kun miehen mielenterveys horjuu. Kotomaisena psykologisena(kin) poliisiromaanina toimii aivan kohtuuhyvin – etenkin kun tämä on kirjoittajansa esikoinen! Kesälukemiseksi dekkarien kavereille! Matti Särkkä – Kaikki kuvat. Tämän listan paras... Taidemaalari-isännöitsijä-omaishoitaja kertoo tarinaansa talosta, jossa asuu vain naisia. Juoneen punoutuu monenmoista ketkua ja yrittäjää, rahaa ja tauluja, naisia ja suunnitelmia. Jos myös omalaatuisia ystäviä, talon asukkaita ja mukavia juopottelusessioita. Sekä näyttely yhdessä taiteilijatoverin kanssa... Minä pidin tästä – itse asiassa aika paljonkin - syytä en osaa selittää!  


 


 


 


TÄNÄÄN ON PYSYTTÄVÄ SISÄLLÄ – HELLE VAARANTAA AJATUKSIANI (ai mitä)!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti