torstai 15. joulukuuta 2011

ON SE SITTEN MUKAVA OLLA KOTONA,


 



ainakin kun ulkona sataa ja on pimeää. Vaikka ei taaskaan nukuttanut, hittolainen. Otin eilisen retkueen jälkeen vähän vahvemman kipulääkkeen, kuten lupa on. Sitten vielä roilasin rehvakkaasti netissä ja kuinkas ollakaan, klo tuli 23 eikä meikäläistä nukuttanut yhtään. Riipaisin iltanapit ja sain niiden avitteella unta taas sen 1.5 h. Sen jälkeen olenkin vain horrostanut eli ollut puoliunessa. Sen kyllä huomaa, silmäpussit ovat melkoiset. Mutta mitä välii – edelleenkään Vinski ei asiasta välitä ja minä en viitsi edes katsella peiliin sen kummemmin. Välillä kävin kyllä keittelemässä aamukaffet ja nauttimassa lisää mömelöitä, mutta eivätpä nuokaan oikein tehoa. Ei unetukseen, ei kipuihin. Hmph. Siksikin on aika onnellista olla kotona ;)



Kävin tosiaan eilen pienellä ylimääräisellä roudauksella, kun piti tavata eräskin leidi. Tapasin myös rouva T:n eli entisen työkaverin *vilkuttaa terhakasti*. Olipa mukava taas tavata! Kaupoillekin ehdin sen verran, että noudin vihannestsioskista tarpeellista tavaraa; tällä kertaa purjoa, varsiselleriä sekä herkkareita. Lasku oli hirmuinen 2.10 juuroa (2 isoa purjoa, korillinen herkkareita sekä isohko juurakko sitä selleriä) ;D Saa taas kaikenmoista kivaa muonaa. Tänään taidankin värkätä vaihteeksi (!) jonkinmoista vihanneskeittoa, ihan vaan teillekin taatusti yllätyksenä... Lisäksi hain Liiteristä kaffetta ja leipää jömmaan sekä tarpeellisia alennushalvennuksia. Tavaramäärään nähden lasku oli erinomaisen kohtuullinen, sain nimittäin ongittua kaikenmoista itselle sopivaa alelaputettua muonaa, kerrankin. No, siinä tuli käveltyä ja seisoksittua taas sen verran, että kun taksokaveri lopulta tuli olin ensinnäkin notkea kuin rautakanki, en millään meinannut päästä normitaksoon enkä siitä pois. Lisäksi särki maan julmetusti koko loppuillan. Oikea koipi pisti perin pahakseen ja alkoi vihloa, mennä tunnottomaksi, krampata ja pettää – kaikkea tätä yhtä aikaa. Myös tämä on erittäin hyvä syy viihtyä kotona ;)



Eilinen työpäivä Varastolla oli silkkaa tuskaa kaikin puolin. Uposta Seuraava kävi suoraan sanomassakin minulle, samalla kun pyysi tekemään pikaisesti erään isohkon homman, että hän ei vaan voi jättää sitä sellaisenaan sijaistajan tehtäväksi. Kuulin kyllä sijaistamisestani muutaman tarinan, jotka eivät olleet mairittelevia. Taas on käynyt niinkin, että tämän tekemät hommat olen joutunut ottamaan uusiksi ihan alusta asti. En tiedä, tekeekö hän ne tahallaan niin kehnosti ja huolimattomasti vai onko se normaalia ja esim. kiireestä johtuvaa. Eipä se minulle kuulukaan enkä edes tunne koko ihmistä, pari kertaa olen nähnyt ja moikannut. En minä häntä mitenkään moiti, mietin vaan, että sälytetäänkö hänelle nyt sitten turhan paljon tekemistä? Toisaalta, sillä osastolla on kaksinkertainen määrä rottia meihin verrattuna – että sitäkin voi vähän ihmetellä. Ja kun minä puolestani olen sijaistanut heitä, ei ainakaan huomautuksia ole tullut. Tosin olen aika herkästi palauttanut joitakin asioita merkinnällä, että asiaa käsitellyt Ylempi Taho katsoisi, mistä oikein on kyse (kun moni ihminen on korjannut samaa materiaalipinoa, käsialat vaihtelevat ja merkinnät ovat puutteelliset). Kyse voi olla vaan alkukankeudesta, kuten itselläkin. Hirmuinen paniikki joka maanantai, ehtiikö tehdä kaiken tarpeellisen ja yleensä näytän hyvinkin ehtivän. Mutta kuten jo olen sanonut, tämä ei ole normaalia aikaa töiden puolesta. Selittelyt sikseen ja lisämärinää eli jo alle parin tunnin tehokkaan työn jälkeen olen töissäkin tosi jäykkis, en pääse liikkeelle kuin varo-varo-varovasti ja kävely on kankeaa. Lisäksi olkaa puikotellaan jatkuvasti ja välillä viilletään tosi tylsällä veitsellä. Oikea koipi kärsii myös partaveitsen viiltelyistä tuossa akilleksen tienoolla, varsinkin kävellessä. Eilenkin oli loppupäivästä taas pakko kiroilla ääneen, ei voi mitään!



Mutta se, mitä olen odottanut: lopullinen päätös kuntoutustuen maksamisesta tuli eilen! Ei paha, minusta. Pitää maanantaina soittaa veroihin ja kysellä pidätysprosentteja, sitten voipi laskea tarkemmin. Mutta jos laskee vähän yläkanttiin senkin, kyllä minä pärjään. Vaikka heikomminkin, mutta pärjään. Taksoasiat onkin jo sovittu eli ne menevät samoin kuin nytkin, hyvä juttu! Tärkeimmät tekniset asiat ovat nyt kunnossa ja laitoin loppulomat eilen vahvistettavaksi. Teen helmikuun alkuun asti näitä vajaita viikkoja ja loppiaisen tienoolla olen kokonaan lomalla 1.5 viikkoa. Silti jää muutama päivä käyttämättä. Eihän se haittaa, se tulee sitten vain kulumaan eri tavalla. Hyvä se on pitää kuitenkin jokunen päivä jömmassa! Koskaan tiedä, mitä kummallista minä saan pieneen päähäni ja toteutan sen sitten kaikkien ihmeeksi ja ketään kuuntelematta :D



Juuei, ei minulla tänäänkään ole tämän kummoisempia aiheita. Ohjelmassa olisi seuraavaksi vähän kirjoitushommia. Sitten pakkauspuuhia ja nettailua asioiden ympäriltä. Minä olen näinä vapaapäivinä kuulkaas täystyöllistetty ja ohjelmoitu – ajasta on enempi pulaa, niin ja jaksuista myös. Onneksi sänky on lähellä ja siinä on ihanan paljon peittoja ja siellä on lämmintä ja mukavaa ja... taidankin mennä ihan vähäksi aikaa vielä pitkälleen :) Siksikin on ihan mukava olla kotona...



POLKA, TUO KOTOPERÄINEN MAATIAISLAJIKE!






 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti