MAANANTAI ON PÄIVISTÄ... YKSI..

 

Tämä on taas niitä päiviä, joita inhoan jo herätessäni. No, tiedän, että tämä on kuitenkin viikon eräällä tavalla parhaimpia päiviä eli kivut ja säryt ovat vielä hiukan hallittavissa. Huomenna on pahempi ja keksiviikkona alan olla lopussa. Että siinä mielessä... töitä on odottamassa nippu, minä tiedän. Ne ovat ilmestyneet sinne perstaina lähtöni jälkeen. Ainakin peukalonhangallinen (näin ne alustavasti, ne oli kirjattu huomiseksi!!!), torjantaina on vasta viimeinen päivä tätä kuuta, nääs. Ja tilastot pitävät porukan työn touhussa ja työllistävät myös meikäläisen. Tälle viikolle on tuupattu myös useampi miitti mitä kummallisimmista asioista sekä lekuriaika, se 1 h miitti myös. Että alan olla melkoisen ylösotettu, prle. Ei toivoakaan käväistä työaikana edes lukemassa lokeja tai selata lehteä, nou vei.

Eilinen meni taas pakkotöitä tehdessä (-> kursorinen siivous, muonaa pariksi päiväksi, vaatteiden viikkausta ja jotakin päälle –etsimistä myös, kissan kiusaamista) sekä haahuillen asiasta toiseen. Hörhökin soitti jo melkein-aamulla. Olisi halunnut kovasti tulla kylään, valitettavasti oli pakko sanoa ei. En minä muuten, mutta olen sunnuntaisin(kin) niin pahalla tuulella, että turha antaa kaverin tulla tänne haukuttavaksi ja svinduiltavaksi. Sanoinkin sen suoraan. Katsotaan joskus toiste. Ehkäpä ensi viikolla, kun olen lomalla!

Olisin minä muuten ehkä kestänytkin, mutta olisin myös tarvinnut pari lasilllista viiniä. Se taas olisi tarkoittanut joko huonoja yöunia tai erittäin rankkoja yöunia ja vastaavasti karmeaa työpäivää tänään. Niin että, parempi näin. On se inhaa, kun ei oikeasti voi tehdä mitään spontaanisti, suunnittelematta ja harkitsematta asiaa sen kummemmin. Poiketa lasillisella, hah – turha luulo. Sellainen vaatii viikkojen suunnittelutyön ja aikatauluttamisen, lääkkeiden titrauksen ja työtilanteen katsastamisen sekä kissatarpeidenkin huomioon ottamisen! Älkää luulkokaan, että minä enää voisin ”pistäytyä” missään pikaisesti! Tätä eivät monetkaan, varsinkaan entiset ”ystävät” ymmärtäneet... Eivät myöskään taksopolitiikkaa ja aikataulutusta jne. Mutta antaapa tuon olla, en minäkään ymmärrä kaikkea, mikä joidenkin mielestä on ollut tärkeää.

Minä vaan tänäänkin menen ja tulen, välillä teen töitä hulluna ja sitten taas pähkin illan ihan itsekseni typerien kirjojeni keskellä. Pidän omaa kivaa, ikäänkuin. Parempi omakiva kuin muiden pakkokiva, eikö? Taidan olla taas pahalla tuulella, sorry. Ei maanantaikaan ole minun päiväni – viikon paras päivä on oikeasti nimittäin lauvantai!

 

 

 

Päivän biisi: Paska maanantai

Päivän slogan: Hämmästyttävää kuinka vähän saa aikaan, kun lakkaa yrittämästä.

Luettua: Ludmila Ulitskaja – Naisten valheet. Eipä hassumpia novelleja naisista ja no – valheista. Vai ovatko ne aina niin valheitakaan, enemmänkin peitetarinoita, hätävalheita... ehkä osin valkoisia ainakin. Juu, tykkäsin, vahvaa venäläiskerrontaa. Nora Roberts – Jotain lainattua, uuhh. Makeaa häähömppää, oikein äklösemmoista. Hömpän kavereille, itselle yölukemisena. Harlan Coben – Loukussa, omituista, miten samassa kämpässä opiskeluaikana asuneille kavereille alkaa tapahtua kaikenlaista. Netistä tulvii twiittiä, blogisaastaa ja epämääräistä komppausta. Kun  Wendy alkaa tutkia erään pedofiiliksi väitetyn kaverin tapausta tarkemmin, asettaa ansan ja saa kaverin kiinni, alkaa vasta ensimmäinen vuoro. Lopulta Wendy itsekin on tapahtumien pyörteissä syytettynä. Erinomaisen kiero ja vinkeä juttu, netin käytöstä mm. tällaiseen(kin). Suosittelen kierojen, koukuttavien jännäreiden kavereille! Renate Dorrenstein – Lainaa vain. Igorilla on aivovaurio, hän on kuitenkin ajatteleva ja tunteva nuori kaveri ja pääsee töihin työkeskukseen. Kaikessa tohinassa hän rakastuu, rakastettu kuitenkin muuttaa muualle. Igor tapaa toisen kivan tytön, jonka kanssa he löytävät vauvan puistosta ja siitähän tarina vasta syntyykin. Äiti Nettie on jo mummoiässä, ainakin 48 vee eikä ymmärrä nuorten tilannetta, luulee vauvaa Lisan lapseksi. Traagisen hauska, itku-nauru-huuto-kirja ihmisistä parhaimmillaan ja pahimmillaan, epätäydellisyydestä, rakkaudesta, vanhemmuudesta ja sen kokemisesta. Suosittelen! Kjell Ola Dahl – Ystävyyden muisto, Frölich tapaa työssään Veronican, joka myöhemmin löytyy murhattuna julmalla tavalla. Hän joutuu työtoveriensa kanssa tutkimaan myös muita, naisiin kohdistuneita rikoksia ja kohtaa myös oman menneisyytensä tätä kautta. Loppu on ylläri kaikkinensa. Jestas, tämä oli taas niitä kirjoja, joita ei voi jättää kesken. Kaikille psykologisten jännäreiden kavereille! Denise Mina – Yksin yössä. Yksi suosikeistani tämä kirjoittaja siis, uusi päähenkilö on rikosylikonstaapeli Alex Morrow. Siirtolaisperheen kotiin hyökätään kesken illallisen ja perheen isä kidnapataan. Hänestä vaaditaan 2 miljoonaa puntaa, mutta miksi ihmeessä. Onko perheellä rahaa ja jos on, mistä sitä on tullut? Alex tutkii juttua epämiellyttävän työkaverinsa kanssa, eikä oikein tiedä, kenen puolella olla ja minne itse asettua. Kotikulmilla työskennellessä asiat eivät aina asetu niin kuin niiden luulisi menevän! Minan kirjoihin tykästyneille, hiukan erilaisista dekkareista pitäville. Itse pidin! L. J. Smith – Sielunkumppanit , Vampyyripäiväkirjat 2. Nuorisovampyriaa, ei kovin kummoista  semmoista, mutta käypäistä. Ehkä uppoaisi hyvin nuoriin tyttölapsosiin... En ihmeemmin pitänyt, tämä ei nyt vaan toimi meikäläiselle! Liana Kaarina – Gehenna. Hmm ja tuota, osittain raadollisen todenmukaista kuvausta, välillä hirmuista haahuilua ja jesseilyä eli otapas tästä selvää. Lukaista kannattaa, jos tietää naisen itsensä tarinan, muille tiedoksi tässä. On tässä ainesta, olisi kyllä karsittavaakin. Elämänmakuista – kyllä! Ja että olisin taas inho ja ilkeä, jätän osan listaamatta. Tuolla on kolme eri pinoa vielä... :D

 

 

POLKA – KIRJOJA JO MELKEIN PUOLI VUOSISATAA :b

 

 

SUNNUNTAINA SAA OLLA MYÖS LAISKA

 

Olin laiska jo eilen. Lupaan jatkaa samaa, hyvin viitoitettua tietä eteenpäin eli laiskotella myös tänään. Eiliset päiväunet menivät kyllä melkoisen karmivan painijaisen kanssa, heräsin itkien. Siinä nähkääs V. oli vielä hengissä ja kaikki oli melko kivaa, kunnes alkoi tapahtua ikäviä jne. Ei jaksa selittää, paskaa taas tuli niskaan, jopa unissa. On tämä!

 

No, oletteko muistaneet tarttua hetkeen? Tarkoitan sitä, että kai otitte sen yhden tunnin ja kävitte siirtämässä sen jokaiseen kelloon erikseen? Erittäin epämiellyttävää hommaa, joka vaikuttaa varsinkin elikoihin eli kattiin. Vinski herätti minut klo 2 tienoolla märisten ja mekastaen. Tätä jatkuu taas muutaman viikon. Argh!

 

Ei tästä mitään kunnon päivitystä ole tulossa eikä ole tarkoituskaan. Valitan vaan normisärkyjä polvissa, sormissa ja selässä. Kelit lienevät jälleen vaihtumassa, tietäisipä vaan, miten... Fibrosäryt punkeavat oudosti pintaan, kun muut kivut hiukan helpottavan levon ja asianmukaisen lääkityksen avituksella. Ja kyllä, iltacodit on paras ottaa ohjelmaan ainakin työpäivinä. Muuten ei hyvä heilu. Eli ei heilu siis yhtään mikään.

 

Plääh, sitten sunnuntain hommiin; pakko imuroida, pakko laittaa muonaa ainakin pariksi päiväksi, pakko etsiä jotakin rättiä ympärilleen ensi viikoksi Varastolle. Taksot on tellittävä. Ja paskat minä mitään multia alkanut vaihtamaan, pääsiäiskaktus tekee nuppeleita ja kukkii kohta. Sekin häiriintyisi moisesta. Eli kavereille jos vaihtaisi mullat, voisi kiukustua siitäkin. Herkkää plaatua on hän. Kukki viimeksi n. 8 vuotta sitten täpöllä! Eikö olekin omituista. Joten tämä homma jäi tekemättä, oleiltiin vain eilispäivä ja lueskeltiin. Belga sai pizzaa ja itse sain  silakkapiffejä. Päälle leivaria ja kaffetta, jeps, hyvää oli. Kiitos Liiterin ja Serkkuin tarjonnan. Tänään vihannestsioskin ostokset saavat kyytiä puolestaan, kunhan tässä vähän reipastun.

 

Toiset aamukaffet, tupakalle ja sitten katsastamaan puuhia. Onneksi on isoja pinoja kirjoja, joista paria voi pitää luvun alla. Ei tästä muuten tulisi mitään!

 

 

 

 

LAISKA-POLKA, JOKA EI EDES HÄPEÄ LAISKUUTTAAN!

 

LAISKA ON LAISKA ON LAISKA!

 

Olipas taas eilinen karmea päivä Varastolla! Tiedän, tiedän – olen sentään töissä, juu. Mutta ei siitä oikein voi iloita silloin, kun on niin kipeä, että joutuu kiljumaan ääneen kivusta. Minä nimittäin jouduin. Töitä oli taukoamatta tarjolla, kaikella kiire, ulostimet eivät edelleenkään toimi jne. Joten aina kun käännähdin tietyllä tavalla tai nousin ylös ja hain ulostamani roinat, selkään puukotettiin oikein urakalla ja koipien olemassaoloakin tarjottiin elävästi. Juuri siten, että oli pakko huutaa. Ei kiva, ei mukava. Prle, ja kehtaavat vielä oikeasti naureskella asialle...

 

Varastolta sitten suoraan kirjastoon, jossa tarjolla olikin jo sormiluvun ylittävä määrä varauksia. Nyt minulla on kolme ISOA pinoa luettavaa, hrhrrh :D Sieltä sitten kaupoille ja yritin kerrankin olla varovainen. Matkalla muuten huomasin, että putken vihannestsioski on palannut takaisin, jeeeeeeee. Tämä oli kovin tyytyväinen ja osti kolmella juurolla kaksi isoa rasiaa ruusukaaleja, neljä isoa paprikaa sekä kaksi kurkendahlia. Ei paha hinta, ei yhtään. Tosin tarjonta ei vielä ollut täysimääräistä – remppa näyttää vielä olevan vähän kesken. Mutta tyytyväinen olen, koska siellä on aina näitä halvennuksia, olkoot sitten II luokkaa, mutta niin olen minäkin!

 

Sitten isoille kaupoille ja edelleen varo-varo-vasti eli selkää ja koipia ei kärsi liikuttaa sivusuuntaan eikä tehdä mitään kiertoliikkeitä. Yritä siinä sitten tehdä ostokset – no selvisinhän minä, ei siinä mitään. Ihan kohtuullisesti jopa, vähän jömmaruokaakin löytyi. Kotoon pääsyä jouduin odottelemaan, mutta sitten tulikin vanha tuttu, kivatakso, joka kantoi kassitkin hissin ovelle. Kiittelin kovasti, koska tuo nostaminen ja kantaminen on äärihankalaa ja tekee tod. kipeää. Eli ei hirveästi ottanut selän eikä koipien päälle kotiintulo.

 

Kotona kaikki tavarat paikoilleen ja äkkiä vähän muonaa. Sitten pitkälleen, mmmm ja kaffetta kohta parin keksilön kanssa. Hyvä kirja ja siinä se ilta menikin ihan mukavasti. Kun otin relaksanttia ajoissa, sain jopa tunnin-pari nukuttua, sen jälkeen aloinkin katsella kelliä monta kertaa tunnissa. Infernaaliset säryt, mutta odottelin tiukasti tuohon klo 4 asti ja keittelin aamukaffet sekä riivin aamumömelöt traditionaalisessa järjestyksessä. Silloin kivut pysyvät hiukka paremmin hanskassa. Lisäksi ei tule ylimääräisiä vatsaongelmia, sitä ei missään nimessä voi väheksyä, sano! Sain vielä lisäuntakin pari tuntia, kun codit alkoivat vaikuttaa ja pahin juiliminen hiukan hävisi.

 

Nyt olisikin tarkoitus alkaa hoidella viherviitakkoa. Mietin, pitäisikö jaksaa vaihtaa mullat, argh. Uskaltaisikohan sen jättää lomalle? Vai meneekö se drink and dial –projektien merkeissä? No, en uskalla edes arvailla. Odotan Belgaa lounaalle ja hän saa päättää, josko olisi halukas avittamaan! Jos ei, annetaan olla. Kyllä sen ehtii... Taidan mennä laittamaan pyykit pyörimään, se on ihan kivaa hommaa :D Ei tarvitse itse tehdä mitään muuta, kuin lajitella rätit oikein. Sopii oikein hyvin meikäläiselle. Belga valitkoon myös syötävän ruuan laadun, joten sitäkään en rupea etukäteen vatvomaan.

 

Taidankin mennä petiin lueskelemaan vähäksi aikaa *ylläri-ylläri*, olen laiska tänään!

 

 

 

 

MINÄ HARJOITAN LAISKUUTTA – HARJOITTAKAA TEKIN!

 

ON TÄMÄ NIIN KIPEÄÄ AIKAA KAIKIN TAVOIN!

 

Ihan kevään (?) kunniaksi - tämä on siis vielä aivan hajatusasteella - voisi perustaa uuden plokin tai muuttaa ehkä toisaalle. Ja tietysti tarvittaisiin uusi nimi. Löysinkin hyviä (omia!) vanhoja ehdotuksia: Erityisen viihdyikkäitä olisivat esim. Suomen Gambiina-Addiktit, 12 pulloa hyllyllä, Polgara Drinks And Smells, Katkolta kajahtaa, Huhtikuun Suuri Pullovaihto, Paminaa pameista, Sipinää sirkoista, Kohinalla ja codeilla, Hörhö ja Polka – sammumattomat, Welhottaren Wiherpiha... Noin ensiehdotuksiksi. Tai sitten voisi ylläpitää kaikkia. Kirjablogina tietysti Tuntematon Polgara, Täällä Malmin tähteiden alla, Polgara malmilainen – hän joka eleli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät, Tunnustan elähtäneeni, Polgara on Polgara ,D Että jos vain sitä eläkettä joskus tultaisiin väkisin tyrkyttämään (Hei päälääkäri, tule täytä resepti!!!), jäisin oitis vapaaksi lokittajaksi. Jospa siitä maksettaisiin jonkinlaista plokitukea? Hei, miksi ei? Jos kerran maataloustukiaisiakin. Ai, että jotain vaatimuksia pitäisi sentään täyttää? Miksi ihmeessä? Tämä on paaaljon halvempaa kuin joku terapia, siis ihan mikä tahansa terapia!
 
Josta päästäänkin taas lekuriasioihin. Työkaveri on yhtä huonossa kunnossa kuin minäkin. Hän odottaa jo pääsyä ihan "oikealle eläkkeelle" eli on sen verran vanhempi. Eikä hänelle ollut muuta tietysti ehdoteltukaan, jos hän jaksaa vielä tämän vuoden jotenkin sinnitellä. *huokaus* Minä en kyllä kohta jaksa, tunnustetaan ja myönnetään. Jo eilen oli niin kipeä, sairas ja väsy kuin olla ja voi. Pakko vaan tehdä hulluna töitä. Aivan jumalattomasti, hätinään kuselle ja evästämään ehtii. Oikeasti. On kuukauden loppu ja tavan mukaan töitä teetetään kahjona loppuun asti. Ne kuukausitilastot, nähkääs! Ajjumankauta, kuka senkin on keksinyt, että sillä voidaan muka jotakin mitata. Ei voida - asiat eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia keskenään. Eilenkin tuossa 1.5 h ennen kotiinlähtöä tuotiin peukalonhangallinen rojua :O Ja muka kiireellistä. Hei halloo, minä teen ne tänä aamuna. En mitenkään ehtinyt eilen sentään ihan kaikkeen, prle! Tämäkin leidi hautonut pinoaan viikkosotalla... Sorry, harhauduin taas, siis lekurista, että ensi viikolla sitten. Pitää varmasti tehdä taas uutta listaa, mitä pitää selvittää / ottaa selvää. Ja mitä minä en halua ja miksi. Tätähän hän ei suostunut ymmärtämään lainkaan; siis että en tod. halua leikkauksiin / SSRI-lääkkeitä / fysioterapiaa juuri nyt. Pitää varmaan selittää.

 

Ja että oikein taas ottaisi päähän, lukekaahan (jos ette jo ole tykönänne tätä kiroilleet) yritysjohtajien palkankorotuksista, vaatimattomat 90 % ja euromäärä on sellainen, että en usko kenenkään olevan tuon arvoinen – tai sitten jokainen on! Ei enää käy kateeksi, nyt jo vetuttaa suoraan =E

 

Nyt alkoi vetuttaa myös toinen asia, sain pyihkeitä yhdestä jutusta. En suotta, mutta minusta siihen ei nyt oikein ollut aihetta, hmm. No, kritiikki on kestettävä, toki. Ei siinä mitään. Mutta pitäisikö sitten olla ”ihan kiva, tykkäsin, jooooooh” –linjalla? Ei hemmetissä, en minä ainakaan! EN!

 

 

 

 

 

Kävin eilen hakemassa pari kirjaa postista ja samalla kirjastossa. Lisäksi tein täsmähamstrauksen halpiskauppaan, reipas minä. Jonka jälkeen olinkin taas reporähkipoikki. Melkein pahempi reissu on edessä vielä tänään eli loput varatut opukset kirjastosta sekä viikon ruuat. Ei mitenkään jaksaisi, mutta kun on taas pakko. Onneksi ilta on vapaa eli suoraan sänkyyn jääkaapin kautta ja kirja mukaan!

 

Päivän slogan: Kyllä lehmätkin lentävät – ainakin lentokoneaterioina... 

 

Päivän biisi: Onomatopoeettinen alkoholiliike 

 

Luettua: Maria Autio – Ajatustenlukija, enempi nuortenkirja (mutta kaikille aikuisille ja varsinkin vanhemmille passeli!) Tiukusta, joka tavallaan häädetään kotoaan, uusperheen vanhimpana tyttärenä. Käy lukion ekaa ja pähkäilee maailmaa ja mahdollisia ystäviä... Lintutytön hän tapaa varsinaisesti kunnolla vain virtuaalimaailmassa, jotakin yhteistä heillä on. Mukana vanhempien alkoilua ja oman viiltelyn aloittelua; sopii vertaistukea hakeville, maailmaa katsastaville nuorille, joilla on jonkin verran samaistumis- ja ajattelukykyä. Ikävä kyllä, tarina on hieman kliseinen ongelmien osalta! Kerronnassa ei sinänsä moittimista, mukavia sivuhahmojakin jne. Plussat siitä, että tyttö pystyy jättämään äidin mielipiteet ja määräykset lopulta! Tämä kyllä suosittaa, mutta ehdottaisi jo muitakin ongelmia kuin alko ja uusperheet sekä viiltely. Pahempaa on ehkä vielä täysi välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus! Ulla Viertola – Rautasynty, menneisyyteen sijoittuva fantasia Avrasta ja hänen syntymästään, vaelluksistaan ja etsinnästään, seikkailuista jne. Ei paha, ei... mutta valitettavasti ei myöskään kovin ainutkertainen. Näitähän on kyllä ollut jo luettavana aikaisemminkin. Aina positiivista, että sijoittuu kuitenkin kotomaahan ja muka-menneisyyteen. Noitamaiset piirteet ehdotonta plussaa ,D Moog Konttinen – Elämän kartoitus alias Moog Konttinen – Lied 1950 – 1970. Tämä olisi pakko saada itsellensä. Kaikkien 50- ja 60-luvulla syntyneiden ja eläneiden pakkokauraa. Moogin, siis maurin ja Maurin elämää alusta asti, sarjakuvien ja levyjen viittoittamalla tiellä. Samalla esitellään muitakin ajan ilmiöitä ja tapoja. Tarkasti raportoitu, kuvituksena vanhoja sarjiksia, valokuvia, piirroksia, mainoksia – tämä todella tykkäsi tämmöisestä. No joo, se on tämä nostalgia... Aika vinkeä juttu, minä pidin ja suositan! Sakari Kirjavainen – Tinaharkko, Itä-Helsingin kasvua nuoren pojan kasvun myötä. Perhe-elämää, tyttöjä, koulua ja kesätöitä. Myös kavereiden edesottamuksia ja muuta asiaan kuuluvaa. Aivan käypäinen ajankuva ja paikatkin tunnistaa. Suositan, nuoruus idässä oli ehkä erilainen... Marko Kilpi – Elävien kirjoihin. Poliisi- ja rikosromaani tekijän melkoisen jäljittelemättömään tapaan. Kaverihan on itse konstaapeli, joten pohjaa on. Tässä eräs poliisi on kokenut jotakin erityistä ja palattuaan töihin joutuu vielä erityisemmän kaverin pariksi. Samalla tutkitaan narkkareiden puuhia eli kuka onkaan kaveri, joka on myyntiportaan huipulla? Se, jota kukaan ei tunne, mutta joka käärii rahat kaikilta. Miten asiaan liittyy viihdekäyttäjien kuolema? Entäs erään vankilasta vapautuneen leidin ja hänen lapsensa kohtalo? Paljon rujoa ja kovaakin asiaa, mutta sen verran fiksusti esitettynä, että lukee ihan mielikseen. Kyllä. Asiaakin joukossa on, mutta porttiteoriaan en edelleenkään usko enkä pariin muuhun tosi omituiseen väittämään – mutta romaanihan tämä on. Siinä mielessä, lukekaahan pois, ei tod. paha ollenkanas. Ja sitten, en minä kaikkia teille viitsinyt tässäkään luetella, joten paras pysyä lokin parissa =)

 

 

 

POLKA AIKOO MENNÄ JA TEHDÄ – SITTEN TULLA JA MAKOILLA!

 

 

HELMAT LIEHUU JA VAALIT TULLOO...

Hah, HS:n vaalimasiinalla 10 parhaiten sopivaa ehdokasta olivat näistä puolueista; nimiä en laita esille kuitenkaan ;D SKP, VAS, VAS, VAS, VAS, VIHR, SKP SKP, VAS, VAS - kuinkas ollakaan. Suosittelen tekemään näitä testejä myös muiden tahojen vaalikoneilla, HS:n hyvänä puolena oli ehdokkaan oma esittely itsestään sekä heidän vastauksensa kysymyksiin (yleensä myös perusteluineen) ovat luettavissa, kun olet itse vastannut ensin. Ei paha siis teknisenä toteutuksena, lisäksi näet huonoimmin sopivat ehdokkaat ja voit vielä vekslailla omia vastauksia ym. Kokeilkaas piruuttaan...

 

Ai niin, toki, Teilorin Lissukin sitten heitti lusikan nurkkaan... R.I.P. ja filmaattiset mullat!
 
Se kannanotoista taas tällä kertaa. Ei jaksa muuta, tänäänkään. Varastolla edelleen töitä riittää, jostakin kummasta niitä vaan mönkii esiin :O Kotonakin olisi yhtä ja toista Tärkeää Tekemistä, ei jaksa sitäkään. Ärts! Pakolliset hommat tulee hätinään hoidettua, muuten lukemista ja lepuuttelua. Koivet alkavat taas olla kuin ranskanpullat ja ba-tongit, kaikki eri leipomoista vielä. Molemmat olkapäät, hartiat ja oik. käsivarsi ovat äärikipeitä, mutta jännästi erilaisella tavalla. Mielenkiintoista, eikö? Pää ei käänny kunnolla, jos kääntää väkisin, sattuu tai... en olekaan kokeillut ihan ääripitkälle, vielä.
 
Omisarvikselle sain ajan tasan viikon päästä. Tosin minusta jotenkin oudosti tuntuu siltä, että minulla on silloin jotakin muuta. En vaan millään muista, mitä se voisi olla. Joku miitti, ehkä... tai sitten minä vaan kuvittelen. No, mennään kuitenkin. On niin hitsin hankala saada näköjään 1 h aikoja leidille. Seuraava olisi ollut parin vkon päästä. Enkä minä juuri ennen lomaa halua käydä lekurissa ,D 
 
Josta tulikin mieleen, että kesälomalistat kiertävät parhaillaan. Toukokuussa pidän vielä vanhaa lomaa pois 3 pvää. Sitten varasin elokuussa taas itselleni 3 vkoa - jep, jep-jep. Pitäkööt muut lomansa keskikesällä, meikä nauttii enempi alkusyksystä ja on mieluusti vapaalla myöhemmin. Nyt vaan odotellaan, mutta ei kyllä suunnitella yhtään mitään. Ei tod. Kunhan pääsisi vielä huomenna töihin, tai, oikeastaan tänään kotoon asti. Tänään pieni poikkeama postissa ja ainakin kirjastossa, ehkä. Niin suunnitelmallinen minä nykyään olen! Enkä jaksa / uskalla / halua edes odottaa mitään, koska kaikki suunnitelmat tuntuvat vain jäävän roikkumaan jostakin minusta riippumattomasta syystä. Hmph! Ei sitten, leikkikää keskenänne siellä hiekkiksellä. Minä tahdon metrin pituutta lisää ja ainakin isomman lapparin sekä oikeastaan myös paremman läppärin, nih kerta!

 

Eilisilta menikin kirjoittaessa, niinkuin en muka töissä saisi siitä tarpeekseni. Mutta silti. Pari isompaa tekstiä sain framille asti, kilti ja taivukas minä *taputtelee itseään päähän, koska kukaan muu ei sitä tee*. Siinä se menikin ja sitten sitä vasta hartioita särkikin. Mutta kun... tuota, turha kai selittää. Nyt taas normiaamun puuhiin ja tuonne omituisen vaihteleviin keli- ja työolosuhteisiin, mars! Varastolla taatusti jo odotellaan...

 

 

 

 

 

POLKA OSAA KOMENTAA ITSEÄÄN, JOS EI KUKAAN MUU SITÄKÄÄN TEE!

 

KOHTA KILAHTAA....

 

Jotkut muutkin ovat tulleet hulluiksi! Varastolla ei ole enää mitään rotia – töitä tehdään ja teetetään kuin heikkopäisillä. No, ovathan molemmat päät toki heikkoja ja vajaita, mutta silti... minä en kohta enää jaksa. Eilen töpeksin jo väsyksissäni niin, että itseäkin hävetti. Oikeasti, enkä näe enää iltapäivällä kunnolla! Pitäisi muistaa kostutustipat ja kaikki. Ähhh. *nolo*

 

Kävin rtg:ssä, en ehtinyt eilen edes yrittää soittoaikaa. Toisaalta, ei se akuuttia ole kuitenkaan. Yhtä hyvin voin siis varata oikean ajan ja käydä tervehtimässä arvista. Hmmmm, leidi oli kirjoittanut viestiinsä jotakin, että huomaa minulla olevan ”hyvin kirjoittamistaitoinen”, sallikaa nauraa! Siis hätäpäissäni väsäsin ne neljä liuskaa asiaa, koska olin varma, että en muista kertoa puoliakaan. Nyt totesin, että siitä puuttuukin vielä muutama juttu. Luulikohan hän sitä joksikin pakinaksi tahi goottilaiseksi kauhukertomukseksi :O No, minä siis yritän tänään ehtiä varaamaan taas tunnin ajan. Josko jotakin poikisi.

 

Sen verran Arvaustalosta, että tuo ajanvarauspolitiikka on kyllä jännää – olin varannut rtg-ajan, vaikka sinne voisi mennä ilman varaustakin jonottamaan. Tämä siis tietysti taksohommien takia. No, aika tasan klo 8.00. Pääsin 8.15. Onneksi en ollut varannut paluutaksoa, pikatilauksena takso tulikin jo heti 20 minuutin päästä *grrr, pika*. Niin, siis fysiatria odotin kerran 40 min, normilekuria aina 10 – 20 min jne. Että tuota ja siis, minun odotetaan aina olevan ajoissa joka paikassa, mutta Arvaustalo, taksot ja muut voivat olla myöhässä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään lisäselvityksiä :/ Ihan kiva, hei. Tunnen itseni tosi hölmöksi, koska haluan olla aina ajoissa ja mieluummin 5 – 10 min ennen sovittua aikaa paikalla =(

 

Muuten olen vakaasti sitä mieltä, että kohta kilahtaa... mikäli eräs leidi vielä heittää jotakin korjattavaa läystäkettä pöydälleni ja sanoo, että katso sieltä jostain (tarkoittaa isoa asiakirjapinoa, josta hänen pitäisi poimia ao. tiedot!) miten korjataan, lätkäisen ne takaisin tai suoraan turpaan. Ei, en ole väkivaltainen. Siis alan kirkua holtittomasti tai rupean räävittömäksi. Ja tosiaan, eilenkin työnteko oli aika karmeaa. Kävelin seiniä pitkin, tosi vaikeasti. Hartioita puikotettiin ja viilleltiin niin, että oli pakko pitää taukoja vähän väliä. Ja silloin tietysti joku juuri tulee pyytämään jotakin. Ähh. Eikä kukaan halua ymmärtää, että jos teen äärikinkkistä juttua, en samanaikaisesti ota käsiteltäväksi toista. En. Hetken päästä kyllä ja tallennettuani sen toisen. Prle, kun nuo eivät tajua itse edes tehdä välitallennuksia, taas oli uudelta kaverilta hävinnyt asiakirja kolmen alkurivin jälkeen... Arvatkaas kuka sen sitten joutui hakemaan takaisin ja ihme, että se yleensä löytyi, bittihelvetistä siis?

 

Tämän postauksen tarkoitus on oikeastaan vain lmoittaa, että olen kiltisti käynyt rtg:ssä ja kuvattu on monelta kantilta kaularankaa ja oikeaa olkapäätä. Mutta kun tuo vasen lapa on pahempi – olkoon mitä on. Kai se joskus selviää. Lisäksi tahdoin kertoa, että ihan svinduillessakin olen töissä niin kauan, että Upo tai joku muu sanoo, että olisi ehkä syytä mennä lääkäriin *tsihih* tai hoitoon *muahhahahah*!

 

 

 

 

 

Minäpäs menenkin tupakalle ja keittämään kaffetta. Sen jälkeen riivon lisää mömelöitä. Vielä tässä titrailen näköjään hiukkasen iltalääkitystä eli sirkat onkin otettava reilusti ennen nukkumaanmenoa... sitten niillä voipi olla jotain vastettakin. No, viime yön sain kohtuullisesti goisittua, mutta alla olikin taas valvontaa aika räväkästi. Eikäs kun taas baanalle, prle. Ei Serkutkaan laiskoja ruoki!

 

Päivän biisi: Orjien töihinlähtölaulu

 

 

 

 

POLKA TEKEE TÖITÄ, KIROILEE JA TEKEE SIITÄ HUOLIMATTA!

 

TUTKITAAN - EI HUTKITA, EIHÄN?

 

Juu, juu, olen minä menossa! Lupasinhan minä mennä, sinne rtg:n. Ja menenkin, on nimittäin pakko. Olin eilen niin hemmetin kipeä, että itku meinasi tulla jo Varastolle lähtiessä. Yö meni lopulta melkein valvoessa, en paljoa ehtinyt uneksua, prletto. Ei tätä kestä Erkkikään eikä kaverinsa Pekka...

 

Väkisin sinnittelin päivän, tosin miittiin en sitten mennyt. Kas kun joku terävä miitin kokoonkutsuja ei ollutkaan varannut paikkaa siten kuin se olisi pitänyt tehdä *huokaus, olisi antanut minun tehdä senkin!*. Samaan paikkaan oli siis kolme päällekkäistä miittiä; toki paikan sai pitää sen oikein varannut! Eli miittiä siirrettiin yli minun kohtiinlähtöaikani. Sanoin, että en kertakaikkiaan jaksa jäädä yli sen – olen niin helkkarin kipeä. Suorastaan palelin, tärisin ja voin huonosti pelkästä särystä ja kivuista. Jotkut varmaan tietävät, miltä se tuntuu.

 

Ai, että miksi ei sitten sairikselle? No, muistattehan kun viimeksi menin eräänä maanantaina valittamaan samaa ongelmaa eli koipia ja hartioita. Silloin tarjottiin sitä 1.5 päivää sairista – ilmeisesti luultiin krapulaksi tms. Piruuttaankaan en siis mennyt, vaikka seinäkaveri jo kauhisteli. Näki minun hoippuilevan ulostimelle, en nähnytkään enää kunnolla. Jouduin kysymään aivan typerää asiaa, kun aivot olivat täysin tahmassa. Ja ei, tämä ei johdu lääkityksestä. En ole riipinyt mitään ylimääräistä. Ei myöskään alkosta, jollei perstain paria lasia viiniä vaikuttaisi vielä maanantai-iltapäivänä :O

 

Eli aivan stanalliset kipukohtaukset päällä. Sekä koivissa että varsinkin hartioissa. Lisäksi aivan hemmetinmoinen jumitus eli olen notkea kuin hiilihanko. Oi emälän kevät sentään. Ja sitten Hörhö kehtaa soittaa puoliltapäivin ja kysellä onko huono olo? Selvisi, että hän ei svinduile vaan luuli, että on sunnuntai. Argh, niin ne joskus päivät ja jopa viikot katoavat rahapäivän jälkeen. En jaksanut olla ystävällinen, valitettavasti. Ei hänkään ollut oikein iloisa, kun kuuli, että olen töissä ja onkin *ylläri, ylläri* maanantai ja kello puolipäivä ja vähän yli.

 

Eli tässä menen ensin Varastolle, keitän kaffet ja suuntaan Kanpin rtg:n. Ja kyllä, menen työajalla. Taas menetin pari tuntia vapaata; plussatunteja (siis sisääntehtyjä tunteja saa olla vain 10, ylimenevät nollataan 4 vkon välein ja sitä ei koskaan ilmoiteta, milloin se tapahtuu eli ei kuun vaihteessa eikä mitenkään järjestelmällisesti – vaan neljän viikon välein, eikä sitä koskaan muista laittaa ylös kalenderokseen eli taas hävisin!). Oikeasti, omisarviksen määräämiin tutkimuksiin on lupa mennä työajalla. Huomenna on vaan hitsin huono päivä sellaiseen. Mutta en varmasti muutoin jaksa tai halua, nyt olisi pakko ikäänkuin. On tilanne päällä. Ja kuvat lausutaan samana päivänä, joten saan periaatteessa vastauksen jo iltapäivällä, jos hyvin ajoitan asian.

 

Minä en nimittäin kohta enää pysty mihinkään. Eilen kotiin tultua jouduin ottamaan lisäcodin ja makaamaan melkein tunnin hipohiljaa. Sitten vasta tokeennuin sen verran, että sain tehtyä evästä, syötyä vähän sekä tiskattua. Edes lukeminen ei heti oikein maistunut – oli siis niin garmiwainen olotila, hrhrrh.

 

No niin, nyt aletaan puikottaa hartioita oikein kunnolla taas. En pysty enää edes kirjoittamaan tämän pidempään. On tämä, ja tätä pitäisi jaksaa 8 h päivässä! En minä oikeasti pysty. Kaffetta, lisää lääkettä ja matkaan. Pitäkää edes peukkuja, että jotakin oikeasti selviäisi... minen jaksa enää tätä jatkuvaa showta, tai siis jonkinlaista pakotetun työssäkäynnin irvikuvaa. Ihminen käy töissä eikä jaksa kotona eikä vapaa-aikana enää yhtään mitään!

 

 

 

 

 

POLKA – VALMIS MAKAAMAAN VAIKKA UUDESTAAN KOTOSÄNKYSSÄ!