tiistai 22. maaliskuuta 2011

TUTKITAAN - EI HUTKITA, EIHÄN?


 


Juu, juu, olen minä menossa! Lupasinhan minä mennä, sinne rtg:n. Ja menenkin, on nimittäin pakko. Olin eilen niin hemmetin kipeä, että itku meinasi tulla jo Varastolle lähtiessä. Yö meni lopulta melkein valvoessa, en paljoa ehtinyt uneksua, prletto. Ei tätä kestä Erkkikään eikä kaverinsa Pekka...


 


Väkisin sinnittelin päivän, tosin miittiin en sitten mennyt. Kas kun joku terävä miitin kokoonkutsuja ei ollutkaan varannut paikkaa siten kuin se olisi pitänyt tehdä *huokaus, olisi antanut minun tehdä senkin!*. Samaan paikkaan oli siis kolme päällekkäistä miittiä; toki paikan sai pitää sen oikein varannut! Eli miittiä siirrettiin yli minun kohtiinlähtöaikani. Sanoin, että en kertakaikkiaan jaksa jäädä yli sen – olen niin helkkarin kipeä. Suorastaan palelin, tärisin ja voin huonosti pelkästä särystä ja kivuista. Jotkut varmaan tietävät, miltä se tuntuu.


 


Ai, että miksi ei sitten sairikselle? No, muistattehan kun viimeksi menin eräänä maanantaina valittamaan samaa ongelmaa eli koipia ja hartioita. Silloin tarjottiin sitä 1.5 päivää sairista – ilmeisesti luultiin krapulaksi tms. Piruuttaankaan en siis mennyt, vaikka seinäkaveri jo kauhisteli. Näki minun hoippuilevan ulostimelle, en nähnytkään enää kunnolla. Jouduin kysymään aivan typerää asiaa, kun aivot olivat täysin tahmassa. Ja ei, tämä ei johdu lääkityksestä. En ole riipinyt mitään ylimääräistä. Ei myöskään alkosta, jollei perstain paria lasia viiniä vaikuttaisi vielä maanantai-iltapäivänä :O


 


Eli aivan stanalliset kipukohtaukset päällä. Sekä koivissa että varsinkin hartioissa. Lisäksi aivan hemmetinmoinen jumitus eli olen notkea kuin hiilihanko. Oi emälän kevät sentään. Ja sitten Hörhö kehtaa soittaa puoliltapäivin ja kysellä onko huono olo? Selvisi, että hän ei svinduile vaan luuli, että on sunnuntai. Argh, niin ne joskus päivät ja jopa viikot katoavat rahapäivän jälkeen. En jaksanut olla ystävällinen, valitettavasti. Ei hänkään ollut oikein iloisa, kun kuuli, että olen töissä ja onkin *ylläri, ylläri* maanantai ja kello puolipäivä ja vähän yli.


 


Eli tässä menen ensin Varastolle, keitän kaffet ja suuntaan Kanpin rtg:n. Ja kyllä, menen työajalla. Taas menetin pari tuntia vapaata; plussatunteja (siis sisääntehtyjä tunteja saa olla vain 10, ylimenevät nollataan 4 vkon välein ja sitä ei koskaan ilmoiteta, milloin se tapahtuu eli ei kuun vaihteessa eikä mitenkään järjestelmällisesti – vaan neljän viikon välein, eikä sitä koskaan muista laittaa ylös kalenderokseen eli taas hävisin!). Oikeasti, omisarviksen määräämiin tutkimuksiin on lupa mennä työajalla. Huomenna on vaan hitsin huono päivä sellaiseen. Mutta en varmasti muutoin jaksa tai halua, nyt olisi pakko ikäänkuin. On tilanne päällä. Ja kuvat lausutaan samana päivänä, joten saan periaatteessa vastauksen jo iltapäivällä, jos hyvin ajoitan asian.


 


Minä en nimittäin kohta enää pysty mihinkään. Eilen kotiin tultua jouduin ottamaan lisäcodin ja makaamaan melkein tunnin hipohiljaa. Sitten vasta tokeennuin sen verran, että sain tehtyä evästä, syötyä vähän sekä tiskattua. Edes lukeminen ei heti oikein maistunut – oli siis niin garmiwainen olotila, hrhrrh.


 


No niin, nyt aletaan puikottaa hartioita oikein kunnolla taas. En pysty enää edes kirjoittamaan tämän pidempään. On tämä, ja tätä pitäisi jaksaa 8 h päivässä! En minä oikeasti pysty. Kaffetta, lisää lääkettä ja matkaan. Pitäkää edes peukkuja, että jotakin oikeasti selviäisi... minen jaksa enää tätä jatkuvaa showta, tai siis jonkinlaista pakotetun työssäkäynnin irvikuvaa. Ihminen käy töissä eikä jaksa kotona eikä vapaa-aikana enää yhtään mitään!


 


 


 


 


 


POLKA – VALMIS MAKAAMAAN VAIKKA UUDESTAAN KOTOSÄNKYSSÄ!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti