SOSIAALINEN, MUTTA VÄSYNYT ELÄIN

 

Tuli sitten leikittyä sosiaalista eläintä ja oltua Kutsantamon pippaloissa. Ensin siis tietysti Varastolla työkaverin kakkukaffet, hyvin mukavat nekin – ei pitkiä puheita tms. Kutsantamo taas tarjosi etukäteismaistiaisia syksyn kirjoista eli esittelyjä ja haastatteluja sekä riittävästi varsin hyvää syötävää ja juotavaa *örps*. Toki, toki. Tosin sekä rouva R. että minä taisimme olla molemmat vähän väsyjä.

 

Itse ainakin ahmaisin tarjonnan, kuuntelin esittelyt, juttelimme keskenämme, katselin ympärilleni ja arvostelin ihmisiä (ai, miten mukavaa!). Mukaan tuliaisina sai vielä syksyn uutuusluettelon sekä yhden uuden opuksen... Ihan kivaa oli, taisin vaan olla aika tylsää seuraa. Toiste paremmalla onnella! Aikaisin kotoon ja petiin, pakko. Ei wanha jaksa, ei sitten millään.

 

Kotona oli odottamassa ylläripostia :D Kiitos Sinne Jonnekin, kirjapaketteja oli monta (!) ja paljon mielenkiintoista mukana. Yritän saada niitä esille jossakin vaiheessa eli kiittelen ja niiailen *kumartelee ja nuoleskelee saappaita*!

 

Varastolla edelleen töitä riittää, kiire jatkuvaa. Käy hermoille, rassaa väsynyttä mieltä vielä väsyneemmäksi. Tänään pitäisi vielä jaksaa kirjasto-kauppa-tsioski –roudaus ja sitten kotoon. Ja kotona pestävänä kustyynyjä! Kissan prle on salakussut taas soffatyynyille. Onneksi heittäydyin niiden päälle yökkäreissä enkä työvaatteissa – haisu on tällä kelillä melkoisen kuvottava. Jäks.

 

Eli tällaista tänään. Näin lyhytrapona eli menen kaffelle. Olen sen ja mömelöiden tarpeessa jo melkoisen kovasti. Pitäkää te kivaa ja mukavaa perjantaita!

 

Ai niin, tässä se viikon ”ajankohtainen” linksu... Niinkuin nyt tuota ei jo tiedettäisi. Hmph! Niin ja kaikki noitatoverit, tänään on perjantai ja 13. päivä, joten tiedätte miten käyttäytyä, eikö?!

 

 

 

 

 

POLKA, JOTA AHDISTAA JO ILTAPÄIVÄN PAKKOTYÖT!

 

 

TOIVO, USKO JA MUUT KAVERIT - HEI, NYT ON TORSTAI!!!

 

Se on sitten torjantai ja pippalopäivä. Toki ensin ihan hemmetinmoinen työpäivä. En tajua, siis oikeasti, puolitoista viikkoa täydellistä matalalentoa töissä. Ei hetkenkään rauhaa. Jos ei pakkotöitä, puskee pikamiittiä päälle – joka taas poikii lisää töitä. Että sellaista Varaston ns. rauhaa, kele!

 

Tänään työkaverin pippalot ensin, sitten siirryn ihan kuulkaas keskikaupungille :O No, ainakin kolmeksi tunniksi. Hävyttömät – enää ei tarjota jatkoja kuin joillekin harvoille. Ennenhän nämä tilaisuudet olivat suorastaan legendaarisia juottajaisia. Nyt ei paljolti voi edes juoda, perstaina on paha työpäivä vielä edessä sekä runsaasti iltapuuhastelua.

 

Luulen kuitenkin, että kaiken perusteella iltapalaa ei tarvitse kotona itseensä enää ängetä, ehkä ei edes aamupalaa :D Jotain hyvää siinäkin siis... ja ehkä vielä jää jämiäkin huomiseksi. Mistäs sitä koskaan tietää! Toivottavasti on mukavaa väkeä liikkeellä, muitakin kuin avustajani *ehheheeh*. Polkalla sitä kun on aina ruuhkaa pettäjän tiellä ja elämän valttikortit ovat levällään lattialla!

 

Edelleenkään ei mitään muuta tärkeää tai järkevää kerrottavaa. Koipi pahenee vaan, nyt se on jo kuni oikein iso ranskis ison patongin kera. Enkä mene lekurille piruuttaankaan. Oli niin hupaa viimeksi, etten haluaa nauraa itseäni tärviölle.

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Minulla ei ole vyötäröä – sitä voisi kutsua vaikka päiväntasaajaksi!

 

Päivän biisi: Norjalainen villapaita 

 

Luettua: Hugh Laurie – Järein asein, no ei nyt niin paha dekkari. Vaikka ei nyt niin ihmeellinenkään, normikamaa siis. Maite Carranza – Odin kirous, Noitien taistelu 3. osa. Trilogia päättyy ja tämähän on varsinainen tiiliskivi. Anaid tapaa lopulta isänsä, taistelee ikuista pahaa vastaan sekä kokee muitakin seikkailuja ja tietysti on rakastunut siinä sivussa. Tämä trilogia on kyllä ihan kelpoisa, feminismin nimissä. Sankareina naisia, noitia, welhottaria, tyttöjä – älykkäitä, hyviä ja pahoja, mutta todellakin naisia. Ei niitä ikuisia örkkejä tms. Eli olen pitänyt, vaikka suosittelisinkin enemmän nuorelle naispuoliselle lukijakunnalle vaikka ihan itsetunnon kohentamiseksi. Hyvää tavaraa kuitenkin, vaikka hiukkasen pliisahtaa välillä eli tiivistäminenkään ei olisi ollut pahasta!  Pekka Piri – Saagojen kutsu, Avoveneellä Islantiin. Mies päättää tehdä jotain, jota on aina halunnut ja tekee. Lähtee avoveneellä kaverin kanssa Islantiin. Sama liikkeelle paneva voima (ikä?) saa hänet eroamaan vaimostaan ja ilmeisesti laittamaan elämäänsä muutenkin uuteen kuosiin. Ei kehno opus mitenkään, minä luin ihan mielenkiinnosta! Leena Lehmuspuu – Häpeä ihon alla. Ähh, luulin taas tätä ihan muuksi. Tämä on romaani eri sukupolvien häpeästä, aviottomasta lapsesta, orvosta lapsesta jne. Lastenkotilapsen häpeästä... en nyt oikein jaksa ymmärtää, miksi – no eipäs kun itsellensä tietysti toki kirjoitettu. Muuta merkitystä tälle ei jaksa keksiä. Tylsä ja liikaa jesseilyä. Eeva-Liisa Bahnaan – Rauhaa etsimässä, Amran Mohamed Ahmedin tarina. Vuoden 2005 Suomen Pakolaisnainen kertoo elämäkertansa lapsuudesta lähtien, pakenemisesta Suomeen sekä sopeutumisestaan tänne perheineen. Asiaa ja suositeltavaa luettavaa, jos et tunne ketään somalia tai et tiedä, miksi pakolaisia Suomeen yleensä tulee ja mitä heillä on takana ja edessä. Kelpoisaa tietoa asiasta kohtuuhyvin kerrottuna vielä. Raimo Pesonen – Kuinka ei voi ajatella. Mitenkäs tämä jäi jotenkin roikkumaan, harmi. Tämä on nimittäin erinomaisen hyvä opus Joonasta, rockista, bändistä, roudaamisesta, miksaamisesta... harharetkestä Saksaan huoran elätettäväksi, takautumista lapsuuteen jne. Minä pidin lopulta tästä kovastikin! Suosittelen tällaiselle Polkan ikäiselle kalustolle, muisteloita herää mukavasti ja teksti kulkee, kuten myös juttu, juomat ja muukin mukava :D Ilmeisesti kansi ja takakannen teksti jättivät kirjan turhan pitkäksi aikaa pinoon, harmi. Suositan siis! Ann Rosman – Majakkamestarin tytär. Jahas, uusi saaristolaisdekkaristi eikä kehno ollenkaan. Tarina toimii, ihmissuhdejuoni myös – ikävä kyllä, tämä muistuttaa niin kovasti paria muuta aikaisemmin jo näitä tarinoita kirjoittaneiden naisten opuksia, että on jopa vaikea sanoa kenen kirjoittama tämä voisi olla. Ei siis ihan hirmuisen omintakeinen kuitenkaan. Mutta kelpoisa kesädekkari mereltä tuulten ja aaltojen keskeltä! Terry Pratchett – Hirmurykmentti. Niin, mitäpä eivät naiset tekisi veljien, rakastettujen ja vaikkapa maansa hyväksi – liittyvät tietysti armeijaan. Ja hulvaton meno alkaa. 28. suomennettu opus Pratchettilta ja erinomainen, tietysti. Aiheuttaa hillitöntä kikatusta yksin luettaessa, vakavaakin asiaa havaittavissa! Lukekaa pois :D Ja on luettu iso pino muutakin, josta lisää myöhemmin ja ainakin toisaalla – jos vaikka täältä unohtuisikin taas pois jotakin!

 

 

 

 

POLKA AIKOO LEIKKIÄ TÄNÄÄN SOSIAALISTA ELÄINTÄ :O

 

 

KAIKKIEN PIPPALOIDEN AATTO

 

No niin, odotatte tietysti rapoa? Ette muuten saa, ei pysty kertomaan kaikkea kuten oikein olisi. Pääasia lienee se, että pieni osa palkasta pidätettiin kahden päivän takia. Päivän, joita ei ollut kolme päivää etukäteen anottu varsinaiseksi lomaksi. Vaan jälkikäteen. Eipä onnistu, tasa-arvon nimissä, sano. Se nyt vaan on niin, että täällä Varastolla toiset työntekijät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Onneksi pidin sentään turpani kiinni enkä alkanut kiroilla sitä, mitä eräätkin henkilöt tekevät työajan nimissä (mm. vetävät päiväkännit, hakevat kamansa ja häipyvät kotiin) tms. Se olisi ollut paha virhe, ainakin omasta mielestäni. Antaapa asian olla. Sen verran Upoakin asia närästi, että hän tuli vielä huoneeseeni kiittelemään työntekoa *muahahahaah* ja sen semmoista. Ei siis ollut hänestä kiinni vaan ihan muualta lähtöisin tämä vekkuli ajatusrakennelma. Mutta se siis siittä ja palatkaamme normivalitukseen ja –väninään.

 

Olen edelleen niin väsynyt, että töistä tultua taas nukahdin yli tunniksi sikiuneen. Yöllä herään ainakin pariin otteeseen pirtsakkana, milloin mihinkin. Käyn tupakalla, siivoan kissinpurut, saatan syödä jopa palan näkkäriä tms. Toisaalta, kissikin hurjastelee ja mouruaa yöt. Nyt on nimittäin sellaiset kelit, että tuo koinsyömä karvakasa vain makoilee iltapäivät ja illat parvekkeella korituolissa ja ottaa aurinkoa – ja nukkuu itse sikiunta. Ei ihme, että viileänä kevätyönä alkaa mekkala, leikkiminen, seuranpuute ja muu märinä. Ja minä saan kärsiä! Jos taas ensi yönä joudun heräämään tuossa klo 1 pintaan, kissa lentää baseen arestiin... *tämä on raju uhkaus, lue pois, Vinski*

 

Töitä riittää edelleen niin, että näköä haittaa. Oikeastikin. Iltapäivällä ei oikein enää jaksaisi katsella papereita ja näyttöä, kun sitä on tehnyt jo klo 3:sta lähtien. Hiukkasen himmenee, nimittäin. Lukea toki jaksaa, lukulasit päässä. Meikä näyttää olevan jo niin vanha, että lukulasit ovat oikeasti tarpeen lähes joka tilanteessa, ellei halua siristellä ja tirkistellä sekä saada päätään kipeäksi. Siis töistä vaan, että toukokuu ei ole vielä puolessa välissä ja tilastot noin mutu-menetelmällä näyttävät jo olevan koko viime kuun luokkaa :O Paha, paha... toisaalta, jotkut jäävät kohta jo lomille, joten olisikohan tämäkin taas syynä. Pöytä tyhjäksi hintaan mihin hyvänsä. Ja Welhotar loppukäsittelee materiaalin, ei siis väliä onko sillä kiire tai ei. Kunhan oma pöytä on tyhjä ja ne prleen tilastot kunnossa. Argh!

 

Tänään pitäisi hakea vaihteeksi yksi opus postista. Huomenna on pippalot, joiden jälkeen lähden pippaloihin. Polkan elämä on siis yhtä juhlaa. Minä vain ihmettelen, miten minä jaksan nukahtamatta? Mutta toivottavasti siellä toisaalla on sen verran viihdykästä väkeä ja hyvät tarjoilut, ettei nukahda nurkkaan. Olisihan se aika noloa :D

 

Ei, en minä jaksa tänäänkään listata noita kirjoja tahi keksiä mitään huippuälykkäitä juttuja tai kansainvälistä / kotomaista politiikkaa sivuavia asioita tähän linksuksi. Jokainen hoitakoon tonttinsa itse. En minä ehdi edes lukea lehtiä enää päivittäin, kun apehtiminenkin pitää suorittaa mahdollisimman pikaisasti.

 

Nyt siis pikaisasti kaffelle, mömelöille ja odottamaan taksoa! Miten tämä viikko muuten VOI olla näin pitkä – vasta keksiviikko?

 

 

 

POLKA, JONKA VIIKOT OVAT NYKYISIN TODELLA PITKIÄ!

 

 

EIPÄS PALJON HUPITUTTAISI

 

lähteä Varastolle, mutta on pakko. On ns. Painavaa Asiaa, sano. Ja töitä, tietysti ja tottakai. Jostakin syystä niitä näyttää kyllä riittävän, vaikka svinduilun määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

 

Jostakin syystä, en vaan tiedä mistä, olen aivan hemmetin väsynyt. En saa nukuttua öitä enää koskaan kunnolla. Kun pääsen iltasella kotoon, kumahdan klaffisoffalle horrostamaan. En siis nuku, mutta horrostan. Sitten ehkä saan aikaiseksi muonaa ja eväkset, ehkä...

 

Onneksi jaksan vielä lukea. Kirjoittaa ei viikolla millään jaksa, se on pakko jättää viikonlopuiksi. Töissä ei ole yhtään hetkeä omaa aikaa – ei edes aikaa vilkaista lokejakaan kunnolla. Hätinään jotain toimea odottaessa käväistä lukemassa lokin puolikas tai lähettää pieni kommentti. Ei kiva, ei mukava. Väärin, tämä on niiiiiiiiiiin väärin. Minua sorretaan, olen työrasismin uhri!

 

Vasen koipeni näyttää aina vaan vekkulimmalta. Minulla taitaa olla norsutauti. Mutta EN mene hakemaan sitä 1.5 päivän sairista. En piruuttaankaan, vaikka sehän se olisi juuri pitänytkin hakea. Just, saatana!

 

Tämä uhri poistuu siis lahdattavaksi, mutta sitä ennen otan vaffat kaffet ja varsin tujun lääkityksen. Se onkin tänään tarpeen!

 

 

 

POLKA – HÄN JOKA ON TEURAAKSI MENOSSA!

 

ANTAA TULLA VAAN – JA KYLLÄ SITÄ TAAS TULEEKIN...

 

Voihan mähnä ja sen kaikki sukulaiset! Se on taas Varastoviikko alkamassa, ehkä sitten vajaa. Tai vajaahan olen minä... sen näkee sitten huomenna. Rapoa tulee heti puoliltapäivin.

 

Eilinen meni vaihteeksi kotihommissa. Yököttävä keli, en edes kurkannut ulos. Tupakalla sentään kävin parvekkeella. Kaikenlaista pientä tuli pingerrettyä, mutta ei mitään mainittavampaa kuitenkaan. Eihän toki ja pois se minusta, että jotakin saisin muka aikaan! Ei tyhmä työntekijä, joka itse itsensä on kuuseen saattanut, moista mene tekemään. Katson kuitenkin itse toimineeni moraalisesti ja eettisesti oikein ja se lienee tärkeintä. Piste.

 

Tällä viikolla on torjantaina tarjolla pienet pippalot, joihin toveritar R. on lupautunut mukaan saattajaksi. Jo toki saattajaa minä tarvitsen – ja lastenvahtia! Ainakin tiettyjen henkilöiden mielestä. No, toivottavasti siellä on kivaa. Tarjolla on hyvinkin gyldyrelliä seuraa, hyvää syötävää ja juotavaa. Lisäksi meininki loppuu kohtuullisen aikaisin, jotta ehtii Welhotarkin omaan sänkyynsä hyvissä ajoin. Yksin toki. Eihän sitä nyt puumailemaan aleta. Ajatelkaa nyt: ontuva, vanha puuma nouseee ja pudistelee harmaita karvojaan. Katselee ympärilleen puolisokeana ja ihmettelee, mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Ai niin, saalistaa! Mutta mitä? Muistikin kun on jo hieman hämärtynyt...

 

Muuten siis normiviikko, paitsi huomenna The Suuri Puhuttelu. Alkaa muuten varsin huomattavasti vetuttaa sekin. Tarvetta ei käsittääkseni asialle ole, mutta joku haluaa nyt jotakin enkä ole varma kuka ja mitä. No, sen näkee sitten. Kuten sanoin, 2 h sisällä olen valmis lähtemään. Näin on ollut aina ja tulee olemaan vastakin.

 

Ei, minulla ei ole tänäkään aamuna mitään raflaavaa kerrottavaa. Vasen koipi ei ole ehtinyt terveentyä viikonlopun aikana. Se näyttää edelleenkin oudolta, mutta eihän minussa mitään sen kummempaa vikaa ole, kuten useamman kerran todettu on. Perjantainakin vaan melkein vedin turvalleni takaportaissa, kun yritin raahata kauppakasseja kotoon. Koivet ja selkä eivät kestä sitä, että samaan aikaan kiipeää portaita ja yrittää vielä kantaa jotakin. Varsinkin, kun ei ole mitään  kaidetta avittamassa. No, hätinään selvisin ja sama paska on edessä taas loppuviikosta.

 

Ja yllätyksenä ei varmaankaan tule se, että olen nukkunut äärihuonosti, ollut silti sikaväsy koko päivän ja herännyt jokaiseen käännähdykseen ja kivunpoikaseenkin. Minä en kohta enää jaksa. Minä haluan olla kotona ja nukkua silloin kun nukuttaa ja ottaa lääkkeet tarvittaessa, perkele. Nyt alan taas hermostua. Parasta painua keittämään ne vaffat kaffet ja riipimään mömelöt. Sitten Varastolle punkemaan sikana töitä ja kuuntelemaan silkkaa vettuilua. Että näin meillä – elämä on varsin ihanaa, eikö?

 

 

 

 

MINÄ VIHAAN TÄLLAISTA MUKA-ELÄMÄÄ!

 

 

VUODEN TYPERIMPIÄ "JUHLA"PÄIVIÄ TÄMÄ...

 

Peruutetaanpas tämäkin päivä – tyhjää täynnä taas! Sitä typerämpää puolta näissä juhlapyhissä nimittäin. Meillä ei tätäkään päivää muuten vietetä eikä ole ikinä vietettykään, olemme taas kovin erilaisia ilmeisesti.

 

Eilen Belga käväisi lounastamassa. Kovasti suunnittelimme parin kotityön hoitoa, mutta se jäi  vielä suunnitteluasteelle. Eihän hyvä suunnittelu ole koskaan pahasta. Varsinkin kun siinä sivussa tuli syötyä vielä erinomaisen hyvin. Jälkkäriäkin oli ja kaikkea ,D Opiskelija näytti ainakin pitävän, lisäksi hän sai runsaasti heekkuja viemisikseen. Sen verran vielä Belgasta, että myös tämä kesä menee opiskelun merkeissä, koska kesätöitä ei noin vain ole tarjolla. Eli kaikki mahdolliset kurssit pois alta. Silti jää vielä jonkun verran ihan oikeaakin kesälomaa. Ei paha.

 

Meikäläinen innostui eilen sijoittelemaan rättivalikoimaansa uusiin paikkoihin ja valikoimaan sopivia yhdistelmiä erilaisista (meikäläiselle) uusista vetimistä. Nyt kun on lämpimämpää, voikin ottaa käyttöön kaikkea kivaa ,D Jospa se vähän kohentaisi tuota maassa matelevaa itsetuntoakin. No joo, eipäs nyt mennä sentään liiallisuuksiin. Mutta on ainakin puhdasta ja ehjää vaatetta. Osan talvivermeistä pakkasin jo kaappiin pois silmistä! Ja kissikenkät esiin...

 

Lisäksi sain nukuttua taas aika hyvin. Tosin useammassa eri pätkässä, mutta silti. Tämähän ei arkisin onnistu, joten käytetään nämä typerät vapaapäivät vaikka nukkumiseen tipoittain. Sain myös eilen kirjailtua tekstin, jonka olen luvannut tehdä jo aikoja sitten. Jesh, se on valmis! Toisen tekstin väänsin äsken, vaatii vielä editeerausta, joten sen laitan vasta illalla menemään. Ei paha ollenkaan tuokaan.

 

Kohta pitäisi alkaa katsastaa parin päivän muona-annoksia eli mitäs Welhottaren koekeittiöstä tänään syntyykään? Söpöjä kesäkurmitsoja olisi, jospa täyttäisi ne soijarouhehässäkällä ja laittaisi uuniin... helppoa ruokaa olisi se. Sekä tehdä että ottaa eväkseksi huomiseksi. No, minä tässä vielä mietin. Imureerata pitää myös, toki ja tietysti. Pakkoruiskussa on käytävä – haa, minä rakensin eilen uuden korin shampoille ym. taravoille kylppäriin. Talon tarjoama saippuankokoinen minialusta kun ei pysy kohdallaan vaan lengottaa oudosti. Löysin kätköistäni osan pienestä korista, jonka tyynen rauhallisesti sidoin kiinni suihkuttimen yläpuolelle. Niitä on kaikenlaisia kivoja suihkukoreja ym., mutta kun niiden kiinnitystapa ei käy tuohon, ei sellaista ole voinut ostaa. Nyt sain tarpeekseni putoilevista pulloista – ei tuo nyt kaunis ole, mutta ajaapa ainakin jonkun aikaa asiansa. Innovaatio-Polka se tässä taas, terve vaan *muahahahah*!

 

Loppupäivän aionkin käyttää, varmasti yllärinä teille, lukemiseen! Kirjoja on tarjolla aivan hävyttömän paljon, suorastaan hävettää. Olen myös hamstrannut kirjastosta vielä lisää uutuuksia. Nolottaa, siellä on taas 30 varausta täynnä. No, onpahan jotakin tekemistä, jos ulostaudun Varastolta. Tai kyllähän minulla tekemistä aina riittää, siitähän ei ole suinkaan kyse.

 

Mutta nyt menen keittelemään aamun toiset kaffet ja miettimään tuota ruokapuolen loihtimista.

 

 

 

 

PAHAA SUNNUNTAITA JA ONNETONTA ENSI VIIKKOA!

 

TÄMÄ ARPA EI VOITA – KIITOS KANNATUKSESTA!

 

Soppahan on syntymässä, varsinainen sellainen... Herra Isoherra ottaa minut viralliseen puhutteluun ensi viikolla. Hienoa, eikö olekin jännittävää ja mukavaa. Alkakaas katsastaa minulle sopivia hommia – tai ei niillä ole oikeastaan vetunkaan väliä. Ajattelin juoda itseni hengiltä tai mieluummin katsastaa vekkulisti tainnuttavan lääkecocktailin. Riipoo niiiiin nämä Varaston hommat taas vaihteeksi, ettei voi sanoin kuvailla. Jos olisi enemmän kontakteja tiettyihin tahoihin, alkaisin tehdä eräänlaista keikkahommaa kotoa. Ja ei, en tarkoita käytettyjen kalsareiden postimyyntiä. Sekin olisi kyllä houkutteleva bisnes. Aivan muuta on ollut mielessä, mutta kun ammattilaisiakin on niin paljon työttömänä, ei meikäläisellä ole oikein jakoa näille kinkereille.

 

Mutta sika sikansa saakoon. Prleellinen kiirus on Varastolla ollut ja eilen sain suurimman osan tärkeimmistä hommista tehtyä. Tosin en juurikaan taukoillut ja sen kyllä huomaa. Olen kipeä kuin ankka, ainakin kävelen samalla tavalla. Ja ääntelenkin. Omisarvikselle en ole tod. edes ehtinyt varata aikaa. Enkä taida varatakaan. Jos siltä tuntuu, ulostan itseni torpasta 2 h varoitusajalla! Kyllä varma on nih. Laskin juuri ansiosidonnaisen määrän sekä mahdollisen asumistuen. Hemmetti, vähemmälläkin on tultu toimeen. Alkoi nimittäin oikeasti kärähtää meikäläisen pinna hyvinkin rätväkästi. Täytyy muistaa kuitenkin ottaa rauhoittava. Pitää myös muistaa, ettei vaan mene syyttelemään yhtään ketään muuta mistään – siis ei mistään – asiasta. Jonkinasteinen solidaarisuus lienee kuitenkin vielä tuonne takaraivoon iskostunut. No, se siittä ja asiaan palataan tirstaina.

 

 

 

Muutoin hain kasseittain jömmamuonaa kaupoista, jee. Nyt on ainakin 1.5 viikoksi apetta, arvelisin. Tosin Belga on tulossa tuhoamaan lounasta puoliltapäivin. Lupasin miettiä sopivia teetettäviä kotitöitä; jostakin syystä hän ei kuulostanut kovin innokkaalta. Mutta viherikkökasveihin ei ole vieläkään vaihdettu multaa ja pari muutakin pikkujuttua on tekemättä. Niin että, ilmaista lounasta ei enää ole tarjolla edes opiskelijalle! *muahahahaaah* Tosin ostin hänelle myös heekkuja mukaan viikoksi, kaikenlaista veikeää, mitä silmiin osui. Jos tässä joutuu talous tiukoille, herkutellaan edes nyt!

 

Päivän slogan: Vaikka lääketiede pyrkii kuolleisuuden vähentämiseen ja Eläketurvakeskus sen lisäämiseen, ihmiset kuolevat keskimäärin sataprosenttisesti.

 

Päivän biisi: Turn! Turn! Turn! 

 

Luettua: Olavi J. Lähteenmäki – Kärpästen herran testamentti. Unohtakaa koko juttu tai kahdet tunput ainakin käteen; luokatonta fuulaa. Douglas Coupland – Mircro-orjat. Mitä bittien valtakunnassa voikaan tapahtua? Entä, jos et haluakaan työskennellä Billin lafkassa? Hulvaton satiiri giikien valtakunnasta kaikkinensa (asiantuntijoille: ainakin kaksi sivua on binääreinä ,D). Don Winslow – Raakalaiset . Huumekartellien välisiä tehoiskuja sekä hitsin hienoa sanankäyttöä tietyistä aiheista; suositan! Unni Lindell – Mörkömies. Cato Isaksen jälleen töissä ja jahtaamassa murhaajaa. Jotenkin ankeahko tarina eikä jaksa oikein kantaa dekkarina eikä ihmissuhdetarinanakaan. Jim Thompson – Kylmä kuolema. Kari Vaara taas toimessa ja ongelmia sekä vauhtia riittää. Jotenkin pidän Thompsonista... Minna Lindgren – Sivistyksen turha painolasti. Tämä on hieno ja pidin sekä suosittelen kovasti. Miten vanha tietosanakirja saakaan niin monimutkaisia ajatuksia elämään turhautuneen Konttorilaisen pienessä päässä (kovin on tuttua!). Myös konkreettisesti... Hauska, tehokas ja tällä vasta olisikin kiva brassailla. Lukekaa ihmeessä! :D Paljon jääpi listaamatta, osa on palauteltu kirjastoon, osa makaa pöydällä enkä jaksa hakea niitä sieltä. Joten pientä makustelua tässä näin välillä, niille, joita asia sattuu ehkä kiinnostamaan ;D

 

 

 

 

POLKA – HÄN, JOKA INHOAA KAIKKIA JUHLAPYHIÄ!!!