keskiviikko 28. kesäkuuta 2006

Keskiviikon kälätyksiä


Keskiviikkokaan ei ole viikon hyvä päivä. Edessä kaksi vaivoin kestettävää ja vängerrettävää työpäivää ennen viikonloppua. Koko pitkä päivä edessä taukoamatonta työtä. Väsyttää ja kututtaa pelkkä ajatuskin. 


Käytiin Belgarionin kanssa eilen kirjastossa, josta sain tyytyväisenä hamstrattua lukemista ainakin viikoksi *taputtaa karvaisia tumppujaan* ja kaupoissa hakemassa pakolliset syötävät lähes viikoksi *tyytyväisenä huokaa*. Lisäksi Belgarion korjasi valolampun, joten aamulla keittiössä näkee taas lukea kunnolla. Ihana Poika minulla, en tulisi toimeen ilman hänen apujaan! Ja jos luet tätä blogia, älä nostele nenääsi, kosto on oleva suloinen.


Belgarionin lähdettyä tupattuna täyteen jäätelöä ja keksejä, meinasin jo heittäytyä lötköttämään kunnolla koivet ylösnostettuina. Ja katin kellit! Puhelin soi ja Hörhö halusi poiketa - no mitäpä siinä. Jäi tunti aikaa odotella Hörhöä, kunnes muistin, että useampi kohteeni Huutiksessa menee kiinni. Joten äkkiä käymään kohteet läpi ja meilailemaan ostajille, johon tunti hädin tuskin riitti. Hörhö kävi lainaamassa tarvitsemansa juomarahat ja häipyi onneksi saman tien. Piti vielä jatkaa koneella, ihan vähän vilkaista muutamaa blogia, ihan vähän vaan kirjoittaa yhtä juttua eteenpäin, ihan pikkuisen tarkistaa pari asiaa. Jotenkin se aika vaan vierähti eli oli ihan pakko sulkea kone, ottaa kirja ja painua pötkölleen. Jalkoja särki suht. kovasti, joten iltamömmöt vielä.


No, juuri kun olin nukahtamassa, puhelin soi ja Kummisetä halusi kutsua minut syömään grillattuja kabanosseja ja salaattia. Voi että, kumpa kutsu olisi tullut pari tuntia aikaisemmin. Oli ihan pakko kieltäytyä, kun en kertakaikkiaan jaksanut. Kiittelin ja hyvittelin - Kummisetä kuulosti nimittäin vähän loukkaantuneelta. Yritin selittää, että minun aikani on vähän toisenlaista kuin hänen eli herätys on 4.30 viimeistään ja pakko olisi vähän nukkuakin. No, hän yritti kuulema ymmärtää ja totesi, että "Tarjottu on!". Sen jälkeen sammahdin välittömäsi tosi syvään, herkulliseen uneen. Heräsin taas kännikkään. Nyt Kummisetä halusi puolen yön aikaan raportoida potkupallopelin lopputuloksesta, joka tietysti suunnattomasti kiinnosti minua (grrrrrrrrrrr). >/"&(! pääsi jatkoon, hei se pääsi jatkoon, tai jotain muuta yhtä kiinnostavaa. Torkuin ja annoin hänen selostaa. Lopulta puhelu loppui. Heräsin uudestaan klo 1 tienoolla kännikkän soittoääneen (joka muuten on Suuri ja mahtava....) uudelleen . No, Kummisetähän siellä taas, tällä kertaa kyselemässä särkylääkettä, kun päätä alkaa ihan kohta särkeä, voiko hän tulla käymään. Eihän siinä mitään, 10 m ei ole matka eikä mikään, joten sopii. Särkylääkkeen lainaaminen ja yleinen jorina kesti ainakin 45 min. Ei, en laskenut minuutteja, mutta nuokuin keittiön pöydän ääressä ikävänä ihmisenä. Yritin kyllä nätisti selittää, että minulla on aikaa nukkua pari tuntia ja edellisyönä en saanut nukuttua. Jostain syystä alkoholipitoisia aineita nauttineelle henkilölle tämä on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Lisäksi Kummisetä on kehittänyt oman vuorokausirytminsä oltuaan lähes vuoden työttömänä. Ikävää, mutta totta, eli huokaisin helpotuksesa hänen lopulta lähtiessään kotiin - tarkistin vielä, että kotiavain on mukana, ihan varmuuden vuoksi.


Eli ilta oli jotenkin rauhattoman oloinen. Nukuin kyllä kuin pieni sika ja herätyskello sai kerrankin töitä. Se soi nimittäin äärettömän harvoin ja nyt unessa en suostunut tunnistamaan koko ääntä ,D No, nytpä olenkin suhteellisen pirtsakka, ainakin näin aamusta. Luultavasti nuupahdan iltapäivällä totaalisesti.


Eilen mietiskeltiin työkaverin kanssa sitä, millainen työyhteisö tämä oikein on. Siis 20 akkaa samassa liemessä. Kateutta, panettelua, nokkimista, urkkimista, juoruilua... Olimme molemmat sitä mieltä, että pelkistä naisista koostuva työpaikka on, kurja sanoa, tosi ikävä! Meillä molemmilla on kokemusta miesvaltaisista paikoista ja niistä molemmilla oli pelkkää hyvää sanottavaa. Eli reilumpaa ja hauskempaa, parempi henki koko porukalla. Olemme molemmat tahollamme mietiskelleet ratkaisuja eli itsekin katsastelen tuossa työpaikkailmoja ja koulutusta, kaverini miettii omia ratkaisujaan. Minullahan ei siis ole ongelmaa - vieläkään ei ole tullut syösopimusta elokuun mahd. jatkoista. Jos ei jatkoja tule, olen vapaa kuni taivaan lintu. Jos ei velkaa olisi vielä jkv, jäisin työttömäksi eli en hakisi töitä niin aktiivisesti kuin yleensä enkä ottaisi keikkoja kuin hyvin valitusti. Kumma, että muutama ikävä ihminen saa aikaan reaktioita, joissa muut alkavat etsiä uusia työpaikkoja, miettivät vuorotteluvapaalle lähtemistä, eivät halua jatkoa työsopimukseensa jne. Nämä ihmiset eivät varmaan itse ymmärrä, mitä ovat tekemässä ja aiheuttamassa muille. Tätä ei voi kutsua työpaikkakiusaamiseksi, he ovat vain luonnostaan täysin itsekeskeisiä, muista piittaamattomia takamuksen nuolijoita, joiden työpanoskaan ei näytä olevan kovin merkittävä.


Yritän taas rauhoittua - Vincentin vuoro:


---------------------


Huomenta arvoisat kissat ja pikku kotiorjat! Mäpä goisasin tosi mageet kissaunet ihan aamuun asti. Ihan vaan sen takii, että Kummisetä oli yöllä, siis mun parhaana peuhuaikana, meillä käymässä. Musta se oli nastaa, vaikka mamiska nukkui pöydässä. Kummisetä jutteli mulle ja leikki mun kaa. Sitte se kehui mun komeeta jolinaa partsilla. Mun piti sitten vielä jolista vielä komeemmin. Sen mielestä se kaikui hurjan hienosti öiseen puistoon ja naapuritaloihin. Sitte Kummisetä yritti puhuttaa mamman antamaan mulle yöpalaa, mut ei mamma suostunut. Se vaan sano, että kissat ja ihmiset nyt ei vaan syö kalkkunaleikettä öisin, piste. Höh - mun mielestä ihan typerää! Onneks mä sain heti taas aamulla mun leikkeen. Miten joku voi maistua niin hurrrrrrrrrrrjan hyvälle, njam. Ai niin, eilen mä sain maistaa jotain ihan uutta jutskaa. Poika kävi täällä ja se söi semmosta kylmää vaaleenpunasta höttöä. Se tuoksu mun mielestä aika heekulle ja Poika vielä näytti sitä kuppia, niin tottakai mä nuolasin kunnon nokareet. Poika siitä pelästy, sitte se alko käkättää ja sano mammalle, ett toi kissa on  ihan kaheli. Enkä ole! Kyllä se maistu hyvälle, se oli mansikkajäätelöä, sanoi mamma. Mä luulen, että kun sitä seuraavan kerran on tarjolla, mä haluaisin ihan pienen lusikallisen itelleni kaa. Se kylmetti kuonoa, mutta tuntu ihan hassulta suussa. Jänskä juttu. Mä tahdon kokeilla sitä vielä!        



Mä sanoin mammalle, että mun tassutuksia EI jätetä ilman kuvia. Niin että tää on taas jostain vriiklipartista. Mutt ihan OK. Poika lupas laittaa sitte mun omia kuvia kohta. Sitte onkin ihan kunnon kuvia, saatte ihailla minua ihan oikeasti *itsetyytyväinen kissavirn*.


Painunkin tästä nyt parvekepäivystykseen - hyviä hiirikelejä!!!


--------------------------


Jeps, minä myös painelen töiden perään, suorastaan janoten tekemistä itselleni!!!


Päivän tehtävä: Hauskoja kissavideoita....;D


Päivän toivomus: Tulisi nyt se kunnon ukkonen, tulisi, pian - kiitos!


Päivän lekurimoka: Potilas flunssan takia vastaanotolla. Lääkäri sanelee: Oikean poskiontelon kohdalla epäilevä löydös. (Oisko kuitenkin epäilyttävä...)


Kesken oleva kirja: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (siis lopultakin Belgarion suostui muistamaan ja toi sen lainaksi....)


KEKSELISTÄ KEKSIVIIKKOA - KEKSEJÄ VOIPI TAAS YRITTÄÄ TÄÄLTÄ!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti