keskiviikko 7. kesäkuuta 2006

Eräät asiat askarruttavat pientä päätäni - inhokkeja, juominkeja, jorinaa


Nyt en aloita aamun kehumisella, on niin vietävän kylmää ja harmaan oloista - ulkonakin. Mutta kehun taas Yöradiota, leipä meni väärään kurkkuun kuunnellessani keskustelua, joka alkoi jo viime yönä. Tai kyseessä olivat siis tekstiviestit liittyen kananmunakeskusteluun ja tänä aamuna kyse oli keitettyjen kananmunien säilymisestä, josta oli tullut useita tekstiviestejä. Ensimmäisen osalta todettiin, että ei munan kanssa pidä hätääntyä, asiaa ei ole vielä selvitetty (eli kuinka kauan se säilyy...). Oli tullut myöhemmin toinenkin viesti samasta asiasta, jo  vaativamman sävyinen. Juontaja neuvoi ao. henkilö syömään sen kananmunan, jos asia niiiiiiiiiin hirveästi vaivaa. Selviääpä sitten, jos tulee vatsatauti ja siitäkin selviää. No varmasti *kikattelee*!


Mutta eilen polkkaillessani iltamyöhällä ympäriinsä huomasin yhden ravisuttavan asian: täällä on ihan hemmetisti neuleblogeja. Siis ei jumankekka! Miten voi olla. Siis Tuomaksen kyselyn mukaan blogin pitäjistä suurin osa on naisia, mutta....neule....en jummarra. Tai siis kukin bloggaa tyylillään, mutta kun niitä nimiäkin katseli niin meinasin vaipua jonnekin huuruiseen, myrkylliseen suohon.


Ihailen kovasti kaikkia, jotka osaavat tehdä jotain käsillään ja saavat aikaiseksi jotain konkreettista ja kaunista. Itse en osaa kutoa (minusta neulominen on neulan käyttöä eli ompelemista) ja toki kadehdun upeista tuotoksista. Lähinnä tuo hirmuinen määrä ihmetytti. Toinen oli suuri blogien määrä, joissa oli kiinnostavat nimet, mutta vain pari merkintää ja nekin useamman kuukauden takaa. Hmmph. Siinä taas jäin miettimään mikä oli iskenyt: Kyllästyikö blogin pitäjä heti asiaan? Oliko kyseessä vain kokeilu? Onko ao. blogin pitäjä sairaalahoidossa? Oliko kyseessä Final Solution? Järkähtämätön mielikuvitukseni alkoi jo sorvata useita eri vaihtoehtoja ja myös vaihtoehtoblogeja.


Toinen, ja toivottavasti kukaan ei tästä innostu, on se että ONNEKSI, suureksi onneksi, en törmännyt mihinkään vakavasti otettavaan urheilublogiin! Älkää, kiltit, laittako linkkejäkään niihin. Urheilu on inhokkini nro 1. Kuvitelkaa ensimmäistä pitkää sairaslomaani, joka ajoittui juuri olympialaisten aikaan. Järjestetty juttu, päättelin. Vieraita kävi solkenaan. TV ei ollut koskaan auki. Kaverit kävelivät sisään, totesivat "Ai, sulla ei ookkaan TV auki!" ja tökkäsivät sen välittömästi päälle. Sitä kamaahan tuli vielä lähes ympäri vuorokauden. Hirveää. Minun oli pakko aloittaa hillitty juopottelusessio, jotta voisin välttyä tässä pienessä residenssissä seuraamasta tätä kammottavaa yhteisöllistä tapahtumaa. Kaikkein kauheimmat myöhäisillat olivat ne, jolloin tuli jotain lätkämatseja. Kylässä oli pari miespuolista kaveriani, jotka olivat liittyneet sessioon. Minä yritin nukkua n. 3 m:n päässä TV:stä. Miehet huusivat tuomarille, antoivat hyviä neuvoja pelaajille, kannustivat, kommentoivat jne. Ja kaikki tämä huomattavan juopuneessa tilassa ja kovaäänisesti. Lopulta otin niska-perse-kiinni heitti ovi ulos! Eli kaverini poistuivat naapuritaloon jatkamaan, samalla syvästi paheksuen minun käytöstäni tämän jumalaisen urheilumuodon edessä.


Minusta taas säännöllinen juopottelu olisi varsin kiintoisaa. Siis sellainen hillitty versio, jossa kännäillään lähes taukoamatta, mutta asiat kuitenkin hoidetaan. Valitettavasti tätä harrastusta ovat mm. tämän vuoden puolella häirinneet mm. työ, rahoitusongelmat, sanoinko jo työ, lähes jatkuva lääkitys (Sekakäyttö Kunniaan), mainitsinko jo työn, sekä hyvän juopotteluseuran puute. Kunnolliset juomingit vaativat myös hyvää seuraa. Tähän ei siis kelpaa kuka tahansa. Henkilön pitää omata kohtuullinen yleissivistys, pystyä keskustelemaan ja tuntea edes jonkun verran kissoja, kirjallisuutta ja IT-alaa. Tai edes jotain näistä, edes jokun verran. Ruuanlaittotaitokaan ei ole pahitteeksi. Kaiholla muistelen aikoja, jolloin sisäinen känniautomaattini on ohjannut minut yksin omaan sänkyyni ilman mitään näkyviä vammoja, korkeintaan lievää pääsärkyä potien. Ja tähänhän saa lääkettä heti ensimmäisestä kattauksesta, johon ammattilaiset ehtivät toki jo 8.59 odottamaan ja luikahtavat Oklaan ristikoiden alta niiden hitaasti noustessa. *Tyhjää nieleskellen muistelee.*


No, unohdetaan tämä aihe. Panakooma pelittäköön toistaiseksi. Ja Vincent jatkaa omaa bloggaamistaan:


-----------------------------


Kaikilla kissafrendeillä ei kuulu menevän hyvin. Reeti - toivottavasti sun Isi teki sitten jotain, kun tuli kotiin! Meidän mamma tosiaan itse palelee kahden vällyn alla, mutta pitää minua varten parvekkeen ovea auki, että pääsen tarkistelemaan Malmin yöelämän  ihmeellisyyksiä silloin kun haluan.


Eilen otin kyllä niin hirveät kissahepulit, että mammakin ihmetteli. Oli varmaan ukkosta ilmassa. Tai sitten olin nukkunut liikaa. Kiipeilin jo kirjahyllyillä ja roikuin verhossa (vain yhdessä pienessä verhossa) ja hyppäsin sohvan kautta mamman olkapäälle ja jatkoin siitä hellan kautta tiskipöydälle. Mutta mulla oli hurrrrrrrrrrjan kivaa. Mamma vähän mutisi, kun sen olkapäähän jäi pienet jäljet sapelikynsistäni, no ei se kuitenkaan vielä näyttänyt minulle Malmin Kuuluisaa Lentävää Kissaa, jolla se välillä uhkailee. Ei se ole kertonut mitä se tarkoittaa, mutta minä voin arvata. Me kissat olemme aika hyviä arvailemaan asioita.


Mamma eilen taas kuvasi minua, mutta ei luvannut uusia kuvia vielä tänäänkään tähän. On se laiska. Minä haluan omat kuvani tänne, purrrrrrrr. Minä haluan esiintyä muillekin kuin mammalle. Ainakin Kummitädille, joka rrrrrrrakastaa minua  - minä olen siitä ihan varma! 



Aha - se laittoi tuon palapelikissan kuvan, en minä ole mikään palapeli, minä  olen ihkaoikea elävä kissa *paheksuva purrrrrrr*. Kaikki kanssakissani blogeissa - hyviä hiirikelejä ja mukavia päivänokosia, minä menen jo aamutirsoille! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr!


---------------------------------


Sairaskertomus: Yöllä särki ihan pleesti, mutta nyt aamulla taas Panakoomat alkavat lievästi pelittää. En aio rasittaa lukijoita (?) asialla tämän enempää, mikäli ei mitään uutta ilmene tai jotain uutta, mukavaa mömmöä löydy!


Päivän kulttuuriteko, lähetä myös kaverille: Greetings From Real Helsinki


Päivän slogan: Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.


Päivän lääkärimoka: Potilas tulee vastaanotolle ylävatsakipujen vuoksi:


Stressaantunut ja työllistynyt tilanteeseen, KELAn kanssa ongelmia (No työllistyy kai siinäkin, mutta eiköhän ole työlästynyt kuitenkin tms.)


Ylävaivavatsoihin määrätään Nexium 40 mg 1 x 1. (Hassuja vatsoja....)


Keksiviikkoa kaikille, voita tästä niitä keksejä!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti