lauantai 29. heinäkuuta 2006

NYT ON LAUANTAILEKOTTELUN AIKA


Aion viettää tämän päivän kokonaan lötkötellen ja tehden yksinkertaisia asioita, en aio vaivata itseäni kotihommilla, en koipikivuilla enkä muiden ihmisten murheilla. Menen urvahtamaan heti, kun vähänkin siltä tuntuu. Otan myös kipulääkkeen, jos siltä tuntuu...Leikin kissan kanssa ja puhun höpöjä. Lokitan ja kommenteeraan ;D Luen niin paljon kuin huvittaa. Teen simppeliä nopeaa kunnollista ruokaa. Eli - pidän kunnon vapaapäivän! Toivon suuresti, että kukaan EI tänään tule käymään. Pyörin yökkäri päällä koko päivän...


Pakko rapota kuitenkin eilisestä huvittavasta (!) yrityksestä saada aika työarvauslääkärille. Eli soitin työarvaushoitajalle, joka ensin tivasi, mitä asiaa minulla olisi. Kohteliaasti selvittelin. Sitten hän sanoi, että nyt olisi aika parin tunnin päästä. Kerroin, että en ole varautunut siihen, en työn enkä minkä muunkaan puolesta. Sitäpaitsi, raahautuessani bussiin ja bussin kulkiessa keskikesäaikataulun mukaan nippanappa olisin ehkä ehtinyt sovittuun aikaan. Tämä sai hyvin arvovaltaisen leidin hermostumaan. Hän kertoi, että Hän tietää, että minulla on erittäin hyvät kulkuyhteydet työarvaushuoltoon. Hän myös tietää että Isolla Esimiehellä, jonka Hän tuntee erinomaisen hyvin, ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että käyn työajalla työarvaushuollossa. Yritin selittää, että toki, toki, mutta tuo aikataulu nyt ei ole aivan noin. Minulta menee aivan tolkuttomasti aikaa rähveltäessäni pysäkille, josta bussi menee 2 x tunnissa.  Ja yritin kysyä, voisinko mitenkään saada ajan ensi viikon puolelle. Tämä sai Hänet hermostumaan tyystin. Hänellä ei ollut antaa aikaa. Ja Hän aikoi merkitä papereihini, että oli tarjonnut minulle aikaa, josta minä olin kieltäytynyt. Yritin vielä kysyä, että jospa soittaisin ensi vkolla jonakin aamuna ja kysyin asiaa uudelleen. Ei, ei, Hänellä ei ole ensi vkolla antaa yhtään aikaa, ei ainakaan minulle. No, aloin jo vähäsen hermostua. Kysyin sitten aivan normaalia aikaa joskus hamassa tulevaisuudessa. Ei, hän ei voinut antaa niitä. Menee elo-syyskuulle. Sanoin, että ei se haittaa. Kunhan nyt saisin jonkun ajan.  Leidi alkoi vain selittää, että miksi minä en muka voi lähteä, sehän on työaikaa. Yritin selittää, että meilläkin on minimimiehitys ja minä todella olen niin hidas, että on minulla menisi lähes koko päivä tähän ympäristömatkailuun. Ei mennyt perille. Lopulta hermostuin ja sanoin, että en sitten tarvitse aikaa. Jos hän ei suostu ymmärtämään minua, merkitköön papereihin mitä haluaa. On siellä aikaisempiakin ikäviä merkintöjä, joten siitä vaan!


Lopputulos: Sain Hänen vihansa päälleni. En saanut aikaa mihinkään. Tulin erittäin pahalle tuulelle. Hetken päästä jätin vielä kirjelmän fyssalle. Kaiken tämän jälkeen Ikävän Ihmisen kiintiöni oli täynnä, eli olin käyttänyt koko vittuiluvarastoni ja olin äärimmäisen tyytyväinen itseeni. Päivä alkoi näyttää paremmalta. Päätin käyttää osan kesälomarahoista käymällä tuossa yksityisellä, jota olen käyttänyt aikaisemminkin, jos kirjelmääni ei tule mitään vastausta. BTW, kun kerroin Leidin käytöksestä, minulle kerrottiin, että hänen edessään pitää esiintyä nöyränä ja tyhmänä. Hän on Vastaava Työarvaushoitaja, Sisar Hento Valkoinen, täynnä myötätuntoa, jos olet (tai esität) riittävän tyhmää ja tottelevaista työntekijää. Voi minua - tuo on niin vieras tapa meikäläiselle ;D


Muutoin - ulkona on upean näköistä. Nouseva aurinko kultaa talojen yläosat ja Piipun punakultahehkulla. Takana on tumma yhtenäinen pilvirintama. Voi kun osaisi kuvata! Lehtikään ei liikahda. Kaunista.


Minulla on viikonlopuksi ihanan paljon luettavaa! Pari paskista, mutta joukossa myös pari helmeä. Loput ovat ns. bulkkitavaraa eli lähes mitäänsanomatonta luettavaa, mutta joka on kuitenkin lukaistava läpi. Olen ehtinyt eläessäni lukea niin paljon, että joudun lainaamaan ja lukemaan myös paljon yhdentekevää tai huonoa kirjallisuutta, ihan vain lukemisen puutteen takia. Mutta eiköhän siinäkin oma maku ja ymmärrys kehity...ainakin toivon niin! Enkä muuten kommentoi tai edes merkitse kaikkia luettuja tänne lokiin, joten siitä on turha huomauttaa. Yleensä merkitsen vain ne, joilla ehkä on edes jonkinlaista merkitystä. Vanhoja kirjoja en merkitse. Saatan kyllä mainita, jos ne ovat todella tärkeitä!


-------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, kirjoja. Juu, mä tiedän, ne on niit nelikanttisii jutskii, joit toi mamma kuljettelee aina mukanaa. Ja välillä hihittelee, puhuu äänee ja manaa. Outo mamma! Sitte se väittää, ett se puhuu mulle, hih. Hassu se on, mutt mukava taas. Eilen mä ihan huolestuin illalla. Kattokaas, mä koisin mun varhaisiltaunkkoja ja heräsin sitte. Mammaa mä en nähnyt missää. Mä luulin, ett se oli lähteny jonneki. Siis illalla. Ja kertomatta mulle mitää! Se aina kertoo, minne se on millonki menossa ja millo se öpaut tulee takasi. Siinä se on hyvin koulutettu! Nii mä luulin, ett nyt se on sitte häippässy. Mä aloin huutaa jolista jo tuolla ulkona ihan hirveesti, tosi kovaan ääneen. Mulla oli vähän hätä! Herätä nyt tollee...No, mamma-hölmilys könysikin sängystä, seki oli ollut alkuiltatorkuilla - ihan  niinku mäki! Sitte se tuli ja rauhotteli mua. Seki näytti vähän pelästyneeltä. Se sano vaa, ett se heräs kun mä huusin ja oli pelästyny, ett ihan jotain kamalaa oli tapahtunut. Huh - no tiätty mä rauhotuin heti. Ja aloin jolista kalkkuna-riista-jotain kivaa syötävää purrausta. Mamma anto mulle sellasta kalkkunamakkaraa pätkän, sitte riistahötskää ja vaihto taas vedet ja lisäs raksuja. Hyvin koulutettu jo siinäki. Mä ahmasin taas kaikki suihini (no en tiätty raksuja, ku se kuppi on mulle aika iso)! En mä sitte taas jaksanutkaa mitää. Vähän mä hiippailin täällä yöllä ja metsästelin noit ötököitä, niit isoja, tiätteks, ku lentelee öisin. Mamma välillä heräs ja silitti mua, kun mä käväsin kattomas, ett sill on kaikki hyvin. Sitte se nukku uudestaan! Nyt ku se saa olla taas kotona, se nukkuu melkee yhtä paljo ja yhtä rennosti ku kissatki...aikastas omituista. Ei noi ihmiset yleensä. Mä luulen, ett siit on tulossa viälä joskus kissa...



Kattokaas, kun Poika ei taaskaa oo muistanu purkaa kuveja, niin pitää alkaa itte asialle, tai ainaski toi kissa on alkanu. Ai nii, äske me syötii mamman kaa aamupalaa. Se rouskutti näkkärii, niin ett palaset sinkoili ja mä sain väistellä. Mutt mäpäs sain kaksi kalkkunaleikettä ja nyt mä meen sulatteleen niitä tonne korituoliin. Mä haistan sadetta ilmassa. Mamiska kyll väitti, ett ikinä ei enää sada. Mutt mä haistan sen.


Ja mä tarjoon täss vielä kissakivaa kaikille!!!


Viettäkää nyt kunnon lauantaita sitten ja olkaahan kunnon kissoiksi!


----------------------------------------


Vincent on puheliaalla päällä. Kylläpä se eilen illalla tosissaan taisi pelästyä. Minulla oikeasti on tapana aina sanoa, että menen ja tulen. Ja lähteä niin, että Vincent näkee, mitä minulla on päällä ja mukana, että voi päätellä mihin olen yleensä menossa. Nyt huuto ja jolina oli kyllä tosi pelottavan kuuloista, tosissaan hätkähdin puoliunesta siihen ja pelästyin, mitä on tapahtunut.


No, olen minäkin kirjoitustuulella. Ehkä päivitän myöhemmin. Ehkä vain kommenteerailen muita. Tai vaeltelen Lokistanian viitakossa. Ja vietän tätä lötkötyspäivää ,D


Kesken oleva kirja: Kai Laitinen - Pitkät vedet ja maailmanrannat


Päivän slogan: Ole varovainen siinä, mitä toivot, koska toiveesi voi toteutua!


Mahtavaa, mun daisareiden nimet:


 







Your Boobies' Names Are...


Wonder Woman and Batgirl


 

En olis ikinä uskonut, että noin naiselliset! Muilla kun näytti olevan enempi miehiset!  ,D Kokeilkaa ihan reilusti vaan!

 

LOKOSAA LAUANTAITA KOKO LOKISTANIAAN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti