tiistai 17. lokakuuta 2006

WELHOTTARELLA O N NYT MATTO!


Yesh, yesh! Welhotar sai mattonsa, kiitos Ano Nyymin ,D Nimittäin ystävättäreni soitti eilen kaupungilta, josko hän voisi poiketa meille hakemaan tavaroita ja kaffelle. Tavaroita siis, jotka olen hankkinut hänelle Huutiksesta, koska hän ei jaksa vaivautua itse tähän puuhaan ja on antanut minulle valtuudet hankkia tiettyjä ostoksia tätä kautta. No, kierona ihmisenä kysyin, mistä hän soittaa. Samalla mainitsin, että tarvitsisin yhden jutun Kodin Anttilasta. Selvisi, että hän on n. 30 metrin päässä ao. liikkeestä. Annoin esiohjeet matosta, pyysin käymään puodissa sekä soittamaan minulle sieltä. N. 10 min. päästä leidi soitti, esitteli tarjonnan ja hinnat. Määritin ostokseni ja kas - puolen tunnin päästä lattiallani oli uusi siniturkoosi käytämatto, juuri sopivan pitkä, yksivärinen meleerattu, oikein sopiva Welhottaren residenssiin. Ja hintahan oli valtavat 15 euroa, jotka vähennettiin leidin ostoksista. Ja kun asiaa tuntevat vielä tietävät aidon Polgaran lempivärin olevan sininen, en voi sanoa muuta kuin ihailevani ostosta. Olin siis todella tyytyväinen. Sekä kiittelen Ano Nyymiä, joka valisti asiasta tarkemmin, vaikka itsekin netistä etsin ao. tarjouksen! ;D


Jahas - se on sitten tänään ainakin toistaiseksi viimeinen akutuspäivä, mikäli uutta sarjaa ei määrätä. Toivottavasti on yhtä rentouttavaa kuin viimeksi. Toisaalta, olen nyt niin perhanan väsy taas, että nukahdan varmaan mihin tahansa. Yöunet supistuivat n. 3.5 tuntiin, heräsin vähän ennen klo 3 enkä jaksanut enää tapella pakkounen kanssa, joten aloin keitellä kaffetta ja lueskella. Toivottavasti illalla saan kunnolla unen päästä kiinni ja nukuttua edes vähän enemmän. Unen vähyys käy jossain vaiheessa viikkoa hermoille...


Täällä Herjaamolla kukaan ei kiinnittänyt Suureen Paluuseeni mitään huomiota. Työ siis puhukoon puolestaan. Innostuin taas vääntämään duunia kuin pieni eläin. Se "työmoraali" näet! Ja kun sitä jatkoakin nyt työsopimukseen tuli vuoden vaihteeseen asti. Muutoin tilanne täällä on sama kuin ennenkin. Pitsiniska on linnoittautunut huoneeseensa eikä seurustele kenenkään kanssa - minusta asiaan pitäisi jo puuttua ihan hänen itsensä sekä muidenkin henkisen jaksamisen takia. Tuollainen käyttäytyminen kuvastaa minusta sekä hänen pahoinvointiaan, että työyhteisön kykenemättömyyttä käsitellä asiaa. Tosin hän ei anna myöskään kenellekään mahdollisuutta keskustella kanssaan. Minusta tämä olisi siis esimiestason asia. Tietääkseni asiaan ei ole vielä kuitenkaan puututtu. Siinä muuten varsinainen Angela Anakonda, mitenkään nyt anakondia loukkaamatta, jos joku sellaisen omistaa.


------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrve kavrut! Meill oliki eilen mamin kanssa snadi tappelus. Mä en tiedä mikä minuun meni (toim. huom. vanha kulunut selitys Malmilta!). Mamiska silitti mua kun se oli tullu himaan, mutt mun miälestä se silitti joteski väärin. Nii mä puretin sitä käsivarteen. Ei siihen kunnon reikii tullu kyllä. Mutt vähänks taas tuli tosi rumii sanoja. Mä sitten kyllä yriti olla oikee kiltti loppuillan, mutt mä en tiedä, huomasko mami ees sen. Kun meille tuli se vieras sitte. Ja toi sen hianon maton. Mulla on nyt koko päivä aikaa raapia se kuntoon, ennenku mamiska taas tulee. Katotaas miten kynnet kestää. Nii, se vieras, joo. Se on semmonen ihmine, kun ei tykkää kissoista. Mä tiädän sen, sen hiffas heti. No mä menin tiätty piruuttaa oikee puffaa sitä ja sitte kerjää siltä safkaa kun ne söi jotai pikkuheekkuva ja semmosta, vaiks se ei haissu ees kissille maistuvalle safkalle. Mut kiusa se on piäniki kiusa *hih*. Se yritti komentaaki mua, mutt arvatkaas tottelinks mä sitä mitenkää - no en tiäteskää. Eikä se ees yrittäny koskee muhu, ei silittää eikä ees koskettaa mun söpönenää. Ja ku se heitti mua - siis mua, ei mulle - mun hiirellä niin mä katoin sitä oikeen halveksuvasti enkä ees liikahtanu vaan tuijotin sitä rätväkästi suoraan silmiin tosta soffan selkämykseltä. Joteski se oli kyll vähä vaivautunu. Mutt se ei kyll tosissaa oo kissaihmine. Mä ihmettelen, ett miten se on mamiskan kaveri. Mutt voiha niitä olla. Eikä se onneks käy useen. Mua inhottaa noi, jotka ei kerta osaa kehua mua, mun upeeta ja notkeeta vartaloa, söpöjä laikkuja nassussa ja kaikkee. Toiki ihmine vaa sano, ett on erilaine ku edelline ja siinä kaikki! Aatelkaa ny, ei sen enempää muka musta sanomista. Vähänks mua otti päähän.



Tää on otettu nyt syksyllä meidän partsilta, kun aurinko oikee viälä rätkötti ja lötkötin tossa partsituolilla, ku se oli suoraan aurinkoo päin. Oli lämpöstä ja mukavaa. Mutt heti ku aurinko meni pilvee, tuli tosi galsa ja mun pitiki tulla sisää. Mutt oli melkee ku kesä, ainaki sen hetken. Mamiska anto jo kalkkunaheekkuva ja sitte maitonappeiki. Ei se varmaa enää oo vihaskana. Ja mä en vissii sitte yritä teloo sitä uutta hianoo mattoo - tai katotaa nyt, miten mä saan mun ajan kulumaan. Nyt mä lähden kuiteski aamu-unkoille, mami voi olla töissä ihan rauhassa. Mä vaan nukun *virn* - ehkä! Purrrrrrrrrrrveiset kaikille kavruille ja mun uusille lukijoille ainaski erityisesti! Huomisiin.....


---------------------------------


Vieraani ei todellakaan ole kissaihminen ja jännää, miten kissa sen heti huomaa! Nyt Welhotar aamutapojensa orjana lähtee etsiskelemään kahvisammiota, johon upottautua ja lähtee sitten ensimmäiselle akutusajalle tuossa klo 8 tienoilla.


Kesken oleva kirja: Ilkka Kylävaara - Luokkatoverit (kunnon arvostelulinkkiä ei näemmä vielä löydy, kirjaston uutuus...)


Päivän slogan: Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennenkuin olet tajunnut tilanteen!


Päivän biisi: Living Loving Maid (she's just a woman)


Tänään on YK:n kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi - mitäpäs jos aloittaisimme toisistamme ;D


                                 


         RAHAKASTA TIISTAISTA SIIS LOKISTANIAAN!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti