torstai 7. kesäkuuta 2007

WELHOTAR SAA TAAS OLLA YLPEÄ!


Oikein ylpeä kauniista ja hyvin käyttäytyvästä kissasta eli Vincentistä! Pelko oli  täysin turhaa. Vincent vähän urputti korissa matkaamisesta (siis koppa on todella korikoppa ,D), mutta muuten kaikki meni tosi hyvin. Eli kissi loikkasi pritsille kuni näyttelyyn, antoi tutkia ja katsoa hampaat, jopa pistää piikin ihan ilman mitään apuja. Olin äimänä, samoin Kummisetä. Lääkäri piti Vincentiä oikein hyväkuntoisena, hoikkana poikana... kerroin ruokavaliosta ja hänen mielestään se oli täysin ok. Eli menipä paremmin kuin hyvin. Kun odotimme taksoa kotiin,  seisoimme ulkona ja Vincent nautti ulkoilmasta koripunoksen takaa, tuuli lempeästi ja oli mukavat haisulit. Ja jo odottaessa Vincent tutustui erääseen vanhempaan kissaherraan.


Täytyykin rapota tästä kissaherrassa ja hänen Iskästään. Eli siinä odoteltiin, kun oltiin tavan mukaan vähän liian aikaisessa. Vieressä istui vanhempi mies, hiukka kuluneissa vaatteissa, hiukset ilmiselvästi itse leikattuna, lätsä päässä. Mutta mukana kaunis koppa, jossa vanhempi kissinka lojui rauhassa odotellen. No, tavan mukaan, missään ei juttu ala niin nopeasti kuin vetskua odotellessa ja kuulin hänenkin tarinansa. Eli mies oli saanut kissan 10 v. sitten veljeltään, joka oli hakenut sen 5 v. tätä ennen HeSy:stä. Mutta lapset olivat allergiaisia ja tämä herra oli sitten antanut uuden kodin kissalle. Hän kertoi, että jo 6 v. sitten kissi oli alkanut sairastella virtsatiekiviä ja -tulehduksia ja nyt oli sitten jo munuaisissakin vikaa. Ja diabetes. Eilen hän oli lääkärillä 2 vkon sisällä jo toista kertaa, kontrollissa vaan. Kissa oli syönyt ja juonut huonosti, mutta lääkärin mukaan toipumaan päin. Eli pari viikkoa sitten oli otettu rutkalti verikokeita ja nesteytetty i.v. Nyt tilanne oli jo parempi! Siinä jutustellessa kävi kyllä mielessä, että tässä on ihminen, joka todella välittää kissastaan. Jaksaa rampata eläinlääkärillä, huolehtia aamu- ja iltainsuliinit ja muun lääkityksen sekä pitää oikean ruokavalion. Kissi näytti oikein hyvinvoivalta ja nätiltä sekä pirtsakalta ikää ajatellen. Mies ei niinkään... eli uskon hänen kuluttavan suuren osan eläkkeestään kissaan ja tämän tarpeisiin. Uskomattoman uskollista! Melkein taas aloin vänistä siinä. No, onneksi alettiin sitten yhdessä halveksimaan kaikkia kesäkissojen ottajia ja puhumaan muutenkin kissoista lisää. Welhotar olisi muuten alkanut kollottaa ääneen! Mies kyllä jossain välissä sanoikin, että kissa on hänen paras kaverinsa. *huoh*


Eli se oli eilisen päivän kohokohta. Kun pääsimme kotiin, Vincent olikin aivan reporanka - ja kotona joka paikassa liian kuuma. Kiipesin itse sänkyyn lueskelemaan ja Vincent valloitti paikkansa vieressäni, jossa ei sitten kai ollutkaan liian lämmintä ;D


Muuten eilinen meni lähinnä omiakin lääkäriasioita ja lääkitystä pähkien. Ja Kummisedän jorinoita kuunnellen. Kummisetä tuli suoraan töistä meille muutamaksi tunniksi, kun oli lupautunut tulemaan mukaan Vincentin kaveriksi. Mies on kovin innostunut nykyisestä parin vkon työhön tutustumisestaan: hän on kenttämiehenä Pukinmäen urheilukentällä. Kuulostaa mukavalta ja hän tosiaan pitää siitä. Aivan eri työtä, mitä on ikinä tehnyt! Mukavaa... Tänään pitää käydä Malmilla ja hakea koko arsenaali lääkitystä - kaikki on melkein loppu. Ja hakea vähän syötävää. Niin ja Juotavaa, koska meille saattaa olla tulossa VIERAITA!!! Siis kaiken todennäköisyyden mukaan. Mutta tästä rapoa ehkä myöhemmin *virn*. Ei paljasteta kaikkea! Niin ja kirjatkin ovat vaihteeksi lopussa. Helmetin mukaan jotakin on taas tullut ja matkalla, olisi suotavaa, että siellä olisi pino odottamassa minua.


--------------------------------------------



Terve vaa, kavrut! Mua yhtää pelottanukkaa sitte. Tai siis siitt menoautost mä en tykänny. Se oli piäni ja siälä haisi. Ja Kummisetä kanto mun koppaa ihan vimpulas. Mutt sitt siälä lekurill mä tapasin semmose vähä vanhemma kissi, sen nimi oli vissii Hermanni. Se oli vähä Reetin näköne,  mutt piänempi. Hurjan hyvän näköne kundi, vaiks oliki vähä vanhempi ja sitt sill oli kaikkii sairauksiiki. Se kerto, ett se joutuu käymää tuala vähän välii, mutt ett se lekuri (sama ku mullaki) on tosi kliffa kundi. Niinku se oliki. Ja sitt se kerto kaa, ett se asuu sen Iskän kaa kahestaa omas talos, ett se pääsee uloski ja kaikkee. Vaiks ei se nyt oo paljo jaksunu, ku se on ollu kipeenä eikä sen Iskä oo päästäny! Ja aatelkaa, se joutuu syämää joka päivä lääkkei ja sill on tooosi tiukat safkat, mitä se saa syädä. Mull tuli heti Kirre miälee. Tosi sitkeit kavereit! Wau, mä kyll kunnioitan teit ja tein jaksamist - nii ja tein Ihmisii kans, mami toss muistutti, ett tein Ihmiset jaksaa hirveen paljo! Se on hiano juttu. Nii ni siälä lekurill mut punnattii, mä painon 200 g enemmä ku vuas sitte ja lekuri kehu mua hoikaks pojaks. Mamiska siit melkee hualestu ja alko kertoo ihan kaikest miten se syättää mua ja sillee, mutt se lekuri nauro ja sano, ett mä oon sen näköne, ett mä en varmaa lihokkaa ja sano mamiskalle, ett safkat on ihan oikeen valkattu ja ajotettu. Mamiki oli sitt vähä ylpee. No, ku se kerta oli kiva kundi, mä annoin sen sitt kattoo mun hampaatki ja kuunnella sydäme, masun ja keuhkot. Ja tutkii muutenki. En sanonu mitää, hei. Sitt se iski sen piikin, mä hölmistyin niin, ku se ensin nipisti sormill ett mä en ees huamannu ja sanon vaan "Miuh!". Ett siin se kaikki oliki. Nii sain mä jotain uutta matolääkettä, mamiska ollu ikinä kuullukkaa. Semmost ku laitetaa niskaa iholle, jost se sitt imeytyy. Ett hei ei tartte ottaa niit kammopiltsui tai mitää. Jänskää! Kliffaa oli sitt ku ootettii autoo kotii. Me oltii ulkona ja mä olin iiison kiven päällä kopas ja siält näki ja haisto ihan kaikkee. Paljo oli koiruliinei siälä liikkeell. Ja sitt uusii hianoi haisui. Mutt sitt tuli semmone iso auto, siälä ei haissu pahalle ja äkkii oltii himass. Ja heti ku päästii hissii, mä olinki jo ihan varma, ett ihan heti ollaa sisäll. Ja mä sain kylmii munuaisii - ne oli just ehtiny sulaa. Mutt sitt oli tooooooooooosi kuuma, ei ollu hyvä oikee missää. Nii ni sitt mä kiivin mamin viakkuu ja nukahdin. Olin mä aika repopoikki! Tarttee sanoo, ett kyll mä vähä jännitinki *epävarma virn*. Mutt sitt kaikki kehu mua, ett mä käyttäydyn hyvin ja oon komee, nii vähäks tuli pähee fiilis, hei! Nyt mä tiän, ett ei tarvii pelkää... Kiitti vaa, Nemo, siäl oliki ihan kliffaa >0<



Täss mä tsiigaan mamii, ett se lopultaki avais ton jääkkärin. Avaa, avaa se!!! Juu, kyll se avas, niinku joka aamu. Nyt mä otan piänet tirsat, viäläki on vähä väsy. Huamisee taas!


----------------------------------------------


Kiva, että Vincentilläkin siis tuntui olevan mukavaa eikä pelottanut. Minua taisi pelottaa ja jännittää enemmän ,D


Päivän slogan: Jokaisessa kodissa pitäisi olla ikkuna sekä pingviini!


Päivän biisi: Hannikaisen baari


Luettua: Barbara & Stephanie Keating - Tyttäreni Ranskassa, vastarintaliikettä, dharmatiikkaa, rhomantiikkaa, väärinkäsityksiä ja muuta. Hömppää, mutta ei kuitenkaan pahimmasta päästä. Suostun lukemaan, mutta en halua hyllyyni. Suositeltavaa vain hellepäivän aivottomuuteen...Pekka Tarkka - Pentti Saarikoski II, vuodet 1964 - 1983, toista kertaa kirjastosta lainassa. Tämän Welhotar ehdottomasti haluaa itsellensä, mutta ei ole edukkaasti löytänyt. Kerään Saarikosken teoksia ja elämänkertoja, tämän lisäksi muutakin puuttuu. Keräily ei ole ollut mitenkään äärimmäisen järjestelmällistä, olen ostanut halvalla saamiani kirjoja aina niitä nähdessäni. Tässä kuitenkin eräs perusteos! Erinomaisen hyvä, selkeä ja luettava kirja runoilijan loppuvuosista. Suosittelen kaikille, asiaa tai ei! *virn* Tunnistakaa nyt edes viite, pliiz.


                               


                       TORPSOMAISTA TORJANTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti