keskiviikko 6. helmikuuta 2008

WELHOTAR KÄY RAVINTELISSA =O


Muahhhh – että jaksaa yöllä särkeä ja, kumma kyllä, samalla oikein kunnolla väsyttää. Eli herään vähän väliä, kirottua! Unetusta riittäisi kyllä. Nytkin oli pakko nousta tuossa klo 2 aikaan, vaikka vielä nukuttaisi. Jospa pukisi ja laittaisi vähän vielä pitkällensä, puolitorkuille ,> Kunhan nyt ensin saa nämä aamutoimet tehtyä... Ei, ei ehdi, hirveästi hommia. Kun ei ehdi illalla, jatketaan aamulla.


 


Arvasin, eilen alkoi miittien jälkeinen pyöritys eli taas on Welhottarella pientä kiirusta Varastolla. Eli tämä menee tänäänkin taas Varastolle, kyllä. Ehtikin olla yksi melkein rauhaisa päivä. No, ei haittaa. Tuolla kiirekin on toisenlaista, kuin Herjaamon jatkuva kiire – siitä ei päässyt eroon koskaan. Saa nähdä, mitä täällä päättävät koeaikani jälkeen eli parin kk:n päästä ja toisaalta taas sitten heinäkuun lopussa. Tässä tämä huolehtii jo jatkoista, vaikka on vasta kk:n lusinut. Höh – ei kai kannata. Katsellaan vielä ja ihmetellään! Nimenomaan ihmetellään ,D Paljon on asioita unohtunut siitä, kun viimeksi on ollut Varaston tapaisessa paikassa työssä. Välillä tuppaa niin naurattamaan jotkut asiat, ei voi mitään... Byro on kratiaa, välillä oikein viimoisen päälle!


 


Tänään Welhotar menee ulos lounaalle. Voi miten hienolta se kuulostaa. En muuten muista, milloin olisin viimeksi käynyt lounaalla ravintelissa =O No juu, se on kiinalainen, joten en tiedä, voiko sitä kutsua sitten oikeaksi ravintolaksi, joku jo asiasta huomauttikin. Oikeasti, siitä on paljon aikaa, tosi paljon! No sanotaan, että alle 10 v. About. Tapaan Naisen, Joka Vihaa Kissoja. Hänellä on miitti lähistöllä, joten halusi samalla tavata ja tuoda minulle yhden sisustuselementillisesti tärkeän tavaran. On se hyvä, että muisti asian. Tai lupasi oikeastaan hoitaa. Paha päivä vain häipyä ainakin tunniksi kustannuspaikalta. Mutta, minä olen aikaisin paikalla, ehdin tehdä paaaaaljon asioita puoleen päivään mennessä.


 


Taksokin kulki eilen lähes ajoissa! Ruksia seinään siellä... tuttu kaveri oli aamuajossa. Iltapäivällä minut noukki normitakso. Mistäkähän kumman syystä *kolkkoa hekotusta*? Prletto, katselen juuri ulos. Siellä näyttää äärettömän pluikkaalta. Minä inhoan näitä kelejä! Jos horjahdan vähänkään, sattuu koipiin, pahimassa tapauksessa olen pärsheelläni kedolla. Kyse on vain metreistä, mutta kun pihakin on perunapeltoa, samoin Varaston edusta, on asia otettava vakavasti.


 


Olin jo kovasti ilahtunut, kun kirjalähetys makasi eilen eteisen matolla odottamassa. Höh – mitä vielä. Juu, yksi kirja tuli! Taikkarin mäellä uupuu edelleen, tulee kai jälkitoimituksena. Vai onko kysyntä ollut niin vilkasta, että sitä ei ole saatavissa *virn*. Tyydyin sitten edelleen kirjaston tarjoomuksiin. Sen aikaa, minkä ehdin lukea. Oli taas vähän iltapuuhastelua, kaikenlaista, postitustoimintaa ja muuta. Jäks, en tykkää, mutta haluan rojuista eroon... Siinä meni melkein koko ilta, taas!


 


-----------------------------------------



 


Purrrrrrrrrrrrvista, kavrut! Joo, melkee koko ilta meni, jeps. Melkee huamattukaa mua, mutt sitt se laitto kuiteski sitä donarijutskaa. Nii et syätii sitt taas donaripuukki puakkii mamiskan kaa. Mulle se ainaski maistu ja orjaki tunki sitä kitaasa ihan vauhdilla. Jotai se taas hösäs kirjekuariin ja tommoste lodjuje kans. En tajuu. Lähettelee nyt taravoita pois kotoonta =O En mä vaan, ainaskaa mun taravoita. Voiskoha se pyytää joltakulta semmose hiirulon – hei, tartteeki ehdottaa sille. Ett jos niill taravoill vois vaihtaa mulle hiirulolelun, semmosen virkatun vaiks. Ku ne kaikk on häviksissä, ei millää vaa löydy. Muuten mä oon ollut tosi kilti, ihan oikeest! En oo tehny mitää tuhmii jutskii. Vähä vaa hepuloinu ja jolissu ja sillee tavallist. Ei mitää semmosii, mist toi mami heemostuu. En mä haluu, ett se heemostuu. Sitt ei kyll oo kivaa kellää. Mami jättää mull aamull aina määkäruakaa ja raksui on koko aika tarjoll. Nii ja vettä tiätyst. En mä raksuist sillee, mä vaan napostelen niit vähä. Joskus sillo tällö. En mä niist kauheest tykkää joteski. Ku maitonapit on heekkui ja kalkoni kans. Mutt kyll raksuiki aina menee, niinko päivittäi. Ainaki pikkise verra. Muute – mamiskaa, josko tänääki ois jotai kunno ruakaa. Juu, se sano, ett kyll sen tarttee duunaa evässafkaa illall, vaiks se käyki päiväll jossai muual skruudaas. Ei luvannu pihistää mulle jotai oikeet lihaa siält mukaa. Se sano, ett siält ei sais muka jotai cat packia mukaasa. En usko! Ei vaa kehtaa pyytää... Ja piäni nälkäne kissiraukka tääll ilma ruakaa vaa oottelee >o<


 



 


Täss toi taas häiriköi, antais nyt toise ees goisii oikee kunnoll. Höh! Mutt hei, kliffaa viikon keskimmäist päivää kaikill. Huamisee...


 


---------------------------------------------


 


Että sellaista, Vincent. Ei, minä en aio pyytää kiinalaisesta mukaani cat packia, en... eikä Vincent sitä voisi syödäkään, liikaa suolaa ja mausteita. Idea sinänsä olisi hyvä ,D


 


Päivän slogan: Pidän aina varaston piristeitä mukanani siltä varalta, että näen käärmeen – jota pidän aina myös kädenulottuvilla.


 


Päivän biisi: Yön yksinäinen


 


Luettua: Leif G. W. Persson – Lindamurha, uusluennassa tämäkin. Aika pistämätöntä ruotsalaista dekkaria, siitä parhaimmasta päästä. Hyvin tyypitettyjä poliiseja, hyvin kuvattuja ihmisiä ja suhteita, juttu ratkeaa mielenkiintoisesti jne. Suosittelen kaikille dekkarien kavereille – ja hei, nyt tätä on ollut myös edukkaasti pokkarina saatavissa. Welhotar siis suosittaa, oikein luettavaa tavaraa tältä alueelta.


 


                                  


 


                         KEHITTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA!


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti