keskiviikko 13. helmikuuta 2008

DEMENTIKKO, JOLLA ON AITO KOLMILOIKKAAVA HYPPYKUPPA =O


Just, ihan kuten arvasin! Neuro olikin tällä kertaa tyttöneuro, hyvin nuori. Eihän sinä mitään pahaa. Ei. Mutta kun, hän ei kiinnittänyt mitään huomiota jalka- ja käsikipuihin, ei yhtään mitään! Tämä olikin vain kuulemma seurantatapaaminen. Jotta jatkoja. Verikokeita esim. Haluaa tarkistaa, että Welhottarella ei ole aivokuppaa tai muuta dementoivaa sairautta. Samoin halusi aivojen magneettikuvauksen – kieltäydyin, mieluummin TT. Nimittäin meikäläisellä on melkoinen ahtaan paikan kammo, ne jotka ovat MRI.ssä olleet, tietävät kyllä. Putki on ahdas, hengitystilaa muutama cm, aikaa n. 50 min. Argh! Ai että miksi kaikki tämä? No, neuropsyko oli havainnut 2.5 h:n testeissä loppupuolella keskittymisvaikeuksia ja pientä unohtamista sekä mieleenpainamisen vaikeutta. Oliko tuo mikään yllätys, kun tuolloinkin olin uppoväsynyt ja puolipaniikissa. Sitäpaitsi, nuo piirtämistestit ja kertomusten muistaminen (jotka eivät pätkääkään kiinnostaneeet) olivat mielestäni niin ällöjä, etten tod. jaksanut edes yrittää mitään. Kerroinkin tämän kaiken heti testien jälkeen tuolle neuropsykolle, jonka muuten piti ilmoitella minulle tuloksista - eipä siis ole näkynyt. Nyt tytsän mielestä minulla varmaan on joku dementoiva sairaus (eikö vaikutakin siltä), aivokuppa nyt vähintään... Ja että olen masentunut ja tarvitsen ehdottomasti mielipidelääkettä. Voihan kilin kellit! Sanoin kyllä tarkan mielipiteeni asiasta: ei mielipidelääkitystä tai jos, tarvitsen sairaslomaa sen sisäänajon ajaksi. Minä en aio sekoilla työpaikalla... jos  sellainen silloin vielä on. Eli kokeita, aika psykopaatille ja taas hänen kontrolliinsa. Tässä hissukseen kevään mittaan. Hyyssissä kun ei ole mitään kiirettä ikuna. Mutta ei mitään konkreettista näistä kivuista. Paitsi vanha todettu tosiasia, että kipu ja masennus korreloivat toisiaan. Hänen mielestään se vain tuntui korreloivan enempi niin, että minä olen masentunut ja siksi kipuilen, itse olin päinvastaista mieltä. Ei, minun on laitettava taas viestiä näin jälkikäteen noista koivista. Miksi hitossa minä ikinä ajauduinkaan tähän systeemiin ja vielä omasta halustani?


 


Kertokaa – oli lukijat – oletteko havainneet pahaakin dementoitumista? Muistamattomuutta? Että juu, jos nyt yhden ylimääräisen atk-ohjelman otan haltuun päivässä, oppimiskyky on erittäin kehno, eikö?  Eikä häntä muuten mitenkään vakuuttanut tuo ammattitutkinnon suorittaminen vuoden aikana, ei edes se =o Että pahaksi on päässyt pääsairaus... Minusta tuo ei tod. vaikuta todennäköiseltä. Entäpä teistä?


 


Muutenkin ketutti eilen. Oli taas nimittäin eräs niistä päivistä, jolloin hommia sataa ropisee Welhottaren työpöydälle. Yritin hätinään tehdä niitä alta pois, kun piti häippäistä puolelta päivin. No, sinne jäi odottamaan vino pino. Onneksi pääsen heti aamulla niitä tekemään, ettei P-P:llä ole mitään sanomista. Epäilen hänellä kyllä olevan. En nimittäin ehtinyt korjata kaikkea, sanoin tosin kavereille, että olen nyt lähdössä just, tässä tällainen versio, jonka voin korjata huomenna pika-pikaa... Harvinaista kyllä, taksot olivat nimittäin etuajassa molempiin suuntiin! Welhottarelle tuli vähäsen kiire molemmissa päissä. Saa nähdä, jatkuvatko työt vai korjaanko kamppeeni 2 h:n sisällä ja palajan kotoon.


 


Nyt alkoi ketuttaa sekä neuro että Varasto! Olisi sanomista molemmista, otan aamusta käsittelyyn neuron, vaikka tiedänkin, että se lienee melko turhaa. Varastolla kuuntelen vain hiljaa, jos P-P taas tuuppaa A4:lla turpaan, kunhan ei vaihda A3:een ,>


 


Että näin taas Welhottaren lääkäriasiat. Miksi ihmeessä menin taas niin änkäksi, etten saanut sanaa suustani. Hölmistyin todenteolla tämän neuron suhtautumisesta, tai siis hänen valmiista kannastaan. Ei siihen juuri ehtinyt sanoa muuta kuin sen, että kipu ja särky ovat entisellään. Eipä hän siihen reagoinut muuten kuin tyrmäämällä kaiken kipulääkityksen ja vain mielipidelääkkeiden etsintään, hopiti-hop... Ei minulla sinänsä mitään sitä vastaan ole, mutta kun tiedän, että suurin osa niistä nyt ei vain sovi minulle. Kokeiltu on! Ne omituiset sivuvaikutukset näet ovat minun osani, yleensä.


 


Eilen olinkin varsin pirtsakka illalla. Oikeasti *virn*. Eli laittelin ruokaa, täyttelin kuljetustukianomusta ja värkkäsin siihen pitkän liitteen. Lueskelin lokeja, paijattelin unohdettua kissiraukkaa. Laitoin jopa ihan oikeaa evästä. Juu, mussutin pienen suklaapatukankin *irvistää*. Luin pari kirjaa. Että näin meidän dementikko täällä, terve vaan!


 


-----------------------------------------



 


Terrrrrrrrrve, kissit! Mamiska tuliki eile vähä aikaisemmi himaa, ihan vähä vaa. Mä olin viälä goisiis, mä goisin nääs aikastas paljo, jos en keksi mitää järjestämist. Mutt hei, nyt oli tullu postii, siis tosi kivaa postii. Ei vaan mun nimellä *möks*, mamin nimellä vaa. Mutt mulle oli taravoita. Mami puhu jostai vaihtareist, en tiärä mitä se tarkotti. Mutt parast oli tiätty se, ett mä sain kaikenlaist. Mä sain kahta eri pussiruakaa, toinen oli ainaski hurjan njamskista, mä söin sitä heti yhen pussukan. Ja sitt, mä sain UUDEN HIIRULON, oikeen hianon semmosen. Käsintehdyn oikeen. Joku tätsy mamiskall tehny, siis mulle niinku. Sill oli oikee piiitkä häntä ja kaikkee ja melkee oikee hiirulon olone. Hassun värine se oli, mutt mull oli tosi kliffaa ku mä kurmuutin sitä ympäriisä ja revin ja puretin! Hyvin tehty hiirulo, hei, tätsy, jos sä sattuisit lukee tätä. Mä pyydän, ett mamiska ottaa siitä ja musta vaiks kuvan täss kohtapian. Nii et oikee iso kiitos tält kollilt! Mä lupaan, ett mä en ihan heti sitt hukkaa sitä, niinku edellise hiirulon kävi. Viäläki on molemmat kaks kadoksis... Nii ett sitt mä leikin sill tosi pitkää ihan iteksee ja mami sitt viälä myähemmi heitteli sitä mulle. Kliffa ilta, hyvää ruakaa ja leikkii ja sitt viälä sänkys paijatust ja mä nenuttelin taas mamii. Vaiks taas se heräili ja pönki sitt ylös keskell yätä. Huaaaaaaaah, sen takii mua taas väsyttää. Mä meen koht goisii vaihteeks.


 



 


Täss ois nyt tää foto. Eilen jaksettu sitä lisätä, ku mami oli aika myähää sitt koneell. Ett säästettii täks päiväks. Jos toi vuadatukse fotojutska nyt vaiks toimiski jo...  Huamisee, leidit *kollivirn*!


 


-----------------------------------------


 


Vincent oli eilen hyvin rakastettavalla tuulella! Kiitokset kaikille vaihtareita lähettäneille, täällä oli oikein hauskaa avata kirjekuoria ;D


 


Päivän slogan: Eräs aika päivästä on sellainen, että ei näe mitään katsomatta!


 


Päivän biisi: Luulosairas


 


Luettua: Onhan se hienoa, että nykyisin on helppoa saada omat ajatuksensa julki, jos  rahaa vähänkin on. Ihan millainen teksti vain. Ilmaisunvapaus on mukava asia. Suuri osa omakustanteista ansaitsisikin kyllä kustantajan, mutta jos killuu sillä tietyllä rajapinnalla, ei olisi ehkä myyntiä... Tiedän todella hyvien kirjalijoidenkin käyttävän omakustanteita, BOD:ta ym. tapoja julkaisuun. Mutta, joskus sitä toivoisi, että ihmiset hiukka miettisivät, mitä julkaisevat. Siis ihan pikkuisen. Tällä kertaa nimittäin haaviini osui pari juttua, jotka lievästi puistattivat... ei pahalla, ei. Olisiko kannattanut miettiä tai kirjoittaa vielä kerran uudestaan, kyselee tämä *pohtii blogin julkaisemista*. Eli illalla tuli luettua Marla Leka Tiara, toivon, kovasti toivon, että kirjoittajilla oli tarkoitus tehdä dekkariparodia. Nimittäin minua ainakin nauratti ihan kaikki,  jopa nimet. Toivoton juonen kulku, uskomattomat tapahtumat ja Ihmemies-tyyppiset pelastautumiset. Siis oikeasti, tämä oli hupaisa, mutta eihän tämä ollut tarkoitettu oikeaksi dekkariksi. Eihän?! Kaino E. Salminen – Seppo, Elvis ja Iltatähti, lainasin nimen perusteella. Ajattelin, jospa olisi vaikka jotakin kivaa. Hmph, pikkuhärskiä miehistä jutustelua metsästä, metsäteollisuuden murroksesta, omituisista tyypeistä (tämä osio toimi) kylillä, harrastuksista sekä taas pieniä härskejä juttuja, eikä ihan vähän. Kovin oikeistolaista mentaliteettia myös. Tämä toimi siis osittain esim. kyläyhteisön kuvaajana, mutta nuo pienet härskit jutut olisi voinut jättää pois. Puhun minäkin joskus rumia, mutta onko niitä tarpeen tarjota lähes joka sivulla? Että tämäkään ei nyt kovasti ilahduttanut meikäläistä. Ei tule asumaan meille, hädin tuskin lukukelpoinen...


 


                             


 


                        KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti