lauantai 22. marraskuuta 2008

HRRR - KYLMÄÄ LAUANTAI-AAMUA KAIKILLE!


Taas lauantai... miten se aika meneekään, liian nopeasti kuitenkin. Welhotarkin heräsi keskellä yötä vatsakipuun ja lievään varpustautiin, kele. Mömelökaappi pelasti tilanteen ja sain vielä nukuttua kolmisen tuntia. Olen taas niin väsy. Koipiakin särkee – liekö ilma taas muuttumassa. Olen kuin vanha akka, joka povaa säätä kolotustensa perusteella. Ai niin, niinhän minä olenkin. Pahus kun pääsi unohtumaan ,D Se on tietysti se huomiseksi luvattu lumimyrsky, joka jo ilmoaa itsestään. Myrsky on kivaa, kun sitä katselee sisältä. Ikävä kyllä, se on aina yllätys autoilijoille ja kaupungin aura-autoille, joten maanantain työhönmeno lienee taas pieni taistelu, hrrr...

Eilinen nautinnollinen ja viehättävä työpäivä Varastolla oli nopea ja hikinen, ainakin kuvannollisesti. Eli töitä riitti, aivan tarpeeksi asti. Ei ehtinyt paljoa vierailla lokeissa, ei lukea postejaan, ei mitään oikeaa – vain töitä ja töitä. No, kuukauden loppu lähestyy, aina se on samanlaista. Lisäksi myös vuoden loppu on kohta käsillä ja meitä ruoskitaan kaikkia. Ne tulostavoitteet, katsokaas! Kuka hitsi sen mallin onkaan tuonut töihin, joita ei voi mitata samoilla arvoilla kuin esim. teollisuudessa. Ei näitä hommia voi laskea kappaleittain, kun kaikki asiat ovat kovinkin erilaisia. Hitto, silti sitä noudatetaan ainakin jonkinlaisena osviittana. Onneksi (miten surkuhupaisesti sanottu!) sitä ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään tulospalkkioon, se tästä vielä puuttuisikin! No, tätä kuitenkin siis myös ensi vuosi, ehh. En tiedä olenko tyytyväinen vai en. Kai sitä ainakin pitäisi olla, kaikkien tosiasioiden valossa. Ainakin jaksan käydä tuolla ja sairaslomia on ollut hiukka vähemmän. Ketutus ei vähene, ei se vähene koskaan, joten se ja sama, olenko Varastolla tahi jossakin muualla. Minua ei vain ole suunniteltu tällaiseen työntekoon ,D Palkka, no siitäkään ei kannata puhua. Ei ainakaan minun osaltani. Toivottavasti keväällä on taas palaveri, jossa sitä voisi vähän edes yrittää hilata ylöspäin. Nyt se on hävettävän pieni, mutta pakko sillä on selvitä. Ja selviäähän sitä, kun ei osta mitään – kirjaimellisesti yhtään mitään turhaa. Vain ruokaa ja kissatavarat, kirjan pari kertaa vuodessa (oikeaan hintaan siis), tekee muutaman Huutis-ostoksen (rätei ja lumpui sekä halpoja kirjoja) ja aivan pakolliset muut roippeet. Onneksi en ole shoppailija muutenkaan, se ei sovi minulle. Inhoan oikeasti kaupoissa käymistä ja jos se olisi mahdollista (eikä siitä tulisi lisäkuluja) tilaisin ihan kaikki suoraan netin kautta kotiin!

Tästä sitä taas pääseekin päivän puuhiin. Treffit Belgarionin kanssa on sovittu kirjastolle heti aamupäiväksi. Pakko hakea varaukset ja katsastaa pikalainahylly. Lisäksi olisi syytä käydä halpiskaupassa katsomassa jonkinlainen kylpytakkitilanne, eikö niitä ole aina joulun alla halpiksena? Tämä postausretrokylpyvaate rusahtelee oudosti ja on halki kainalosta ja selästä – odotan milloin se putoaa päältäni. Ja ei, minä en ole lihonut! Vanha kangas vain vetelee viimoisiaan. Vai voisikohan senkin asian jättää johonkin ale-hässäkkään, eikös niitä ole tapana olla joulun jälkeen? Juu, hah, sitten voimmekin painua suoraan ruokakauppoihin, joissa on paljon kivempaa. Kunhan taas keksisi, mitä laittaa lounaaksi tänään. Kyllä minä viikolla evääni keksin, ei ongelmaa – aina jotakin syötävää kaapeissa on. Minusta vain on kiva tehdä lauantaina jotakin parempaa ruokaa Belgarionille. Tiedän hänenkin tod.näk. koko viikon taas syöneen samaa apetta, kuten usein on käynyt. Hmmmm... en minä keksi, jospa sitten päättäisi vasta kaupassa. Mieli tekisi kalaa, mutta kun sekin on niin arvokasta.... käyn kuitenkin katsastamassa tilanteen.

Ei, täällä ei ole mitään kerrottavaa. Päivä menee normilauantaina ja huomenna on edessä piiiitkä ja tylsä sunnuntai! Taidan lähteä kirjoittamaan kauppalistalle kaapeissa esiintyviä puutoksia!

--------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Hei, nyt se sitt on ilmestyny, se Karvatassujen kalenteri 2009. Mä sain sen jo Reetilt, hei se on sitt hiano. Ei me viälä olla rintattu sitä, mutt kateltii just niit kuvei. Älden magee jutska taas. Eli kiitti Reeti ja äippä, ett taas jaksoitte tehä tommosen. Meill se on ihan suasikki, se on kahes paikkaa ja mamill viäl duuniskii >o< Ja sitt se antaa sen joillekii kissi-ihmisill kans. Ett jos teki haluutte sen, Reetill voi lähettää viästii. Reeti on herrasmiäs, se on toss sivupalkis ja siit pääsee Reetin lokii ja sillee, kyll te tiijätte tai tein ihmiset tiätää, mite toimitaa. Mä pääti – tai siis me mamin kans päätettii – ett me ei taas tänäkää vuana laiteta yhtää joulukorttii eikä mitää. Ja sitt me annetaa näit kalentereitt joilleki ihmisill. Joku aina sanoo, ett mitä se maksaa. Me ei oteta mitää rahoi tiäteskää. Mutt me itte laitetaa tonne HeSyn tilill semmone sopiva määrä rahaa, sen tekee mami ja mä tsiigaan viäress. Ihan sen takii HeSyll, ku ne hoiti mua pual vuatta eikä yhtää ollu ilkeitt, vaiks mä olinki siäll aika tenp... tep... temperamenttine kans. Niinku. Ett iha kiitokseks ja siks, ett sill rahall ne voi ostaa ruakii toisill kissoill, ku on siälä ilma omaa himaa. Mull kuiteski on oma hima, mami ja koko tää hela hoito mun käytöss. Aatelkaa, ett kui paljo niit on kissei ilma himaa ja omii ihmisii! Mull tulee iha paha ja semmone herkkis olo, sniff. Eiku, koviskollit ei spiidaa – nih kerta >o< Ett mä en niinku tyrkytä tätä ideaa, mutt tää on niinku yks mahollisuus muistaa muit kissinkoi ku ite tsiigailee ton kalenterin kuvei ja miättii joulujudenkoi. Meill ei sitä viätetä, meill on iha muut bileet. Mutt et niinku sillee! Mull ei oo taaskaa omei fotoi, mutt tämmöne löyty...


Kliffaa viikendii vaa kaikill – pidetää kivaa, ja hei, huamiseks on luvattu lumimyrsky, jihhaa!

------------------------------------

Vincent jo pohjusti asiaa, mutta lisää HeSyn tilanteesta tässä ja täällä. Lahjoitukset voi tehdä tässä näkyvän sivuston perusteella. Tsadilaiset voivat varmaankin edelleen toimittaa tavaraa kirpputorille entiseen tapaan - kannattaa ehkä kuitenkin soittaa ensin asiasta tässä tilanteessa!

Päivän slogan: Käykö erakolla vieraita? Missä internet elää? Omituisia kysymyksiä, joihin voi itse laatia vastauksia.

Päivän biisi: Naming Of Cats

Luettua: Mila Teräs – Pimeän taivaan kilta. Ensimmäistä vuottaan Turussa historiaa opiskelevat nuoret perustavat keskiaika-seuran, syövät räättikkäpataa ja suunnittelevat aikakauden vaatteita. Samalla Sella alkaa seurustella Jonnin kanssa, joka yllättäen alkaa vetäytyä itseensä. Tämän tarinan vierellä kulkee toinen tarina, tarina keskiajalta. Valpurista, joka syyttä syytettynä leimataan spitaaliseksi. Hänen elämäänsä hallitsee pala peiliä ja hänen vanha elämänsä Turussa, jonne hän lähtee sinnikkäästi pyrkimään. Jossakin vaiheessa Sellan ja Valpurin mielet tuntuvat yhtyvän, metsässä, unissa, pimeässä – kumpi kokee toisensa vai onko kaikki kuvittelua ja vilkasta mielikuvitusta? Vai muistuttavatko tarinat toisiaan sattumalta, tekeekö aika tepposiaan? Kiintoisa kirja sekä keskiajasta että nuoren naisen arjesta ja harrastuksista, rakkaudesta ja sen mahdollisuuksista. Suosittelen kaikille hieman mystisestä pitäville, keskiaikafriikeille ja ehkä itseäni nuoremmille mieluustikin. Eipä silti, Welhotar piti tästä ja toivoo kirjailijalle erinomaisen hyvää jatkoa! 


LAUVANTAITA VAAN!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti