maanantai 10. marraskuuta 2008

WELHOTAR HUKKAA TISKIRIEPUNSA JA MUUTA DEMENTIIKKAA


Olipa sellainen päivä, eilinen, että väsytti vaihteeksi aivan tajuttomasti. Syötyäni antoisan lounaan, kalaa ja perunaa, aloin tietysti tiskata. Tiskaamisen loppuvaiheessa ei enää löytynyt tiskiriepua, tiedättehän, sitä sinistä, mistään! Welhotar etsi normipaikat, roskiksen, leikkuulaudat ja pähkäili omaa aivohyppykuppaansa jo hieman huolissaan. Kunnes – muistin kastelleeni riippuvat viidakon asukit, joista yksi pissi yli laitojensa. Samassa muistin asettaneeni rievun siihen alle, josta sen sitten tuotapikaa tempaisisin takaisin. No, löytyihän se, ei todistettavasti aivohyppykuppaa. Liekö sillä asian kanssa tekemistä, että tuon apehtimisen jälkeen ja ennen tiskiä vedin kunnon päikkärit unineen kaikkineen ja syöksyin suoraan altaalle, ahneena työlle! Argh, miten jännittävää elämää minä vietänkään ,D


 


Eilisestä väsymyksestä voisi päätellä, että olisi ehkä mahdollisesti unettanutkin mainiosti. Kirjamellisesti katin kontit – kissamärinäherätyskelli alkoi toimia n. klo 1 kalkoniaikaan... Eipä mitään, pakko oli nousta ylös, antaa herkut ja siivoilla laatikko. Eihän sitä nyt kissa voi olla, jos laatikko on epäsiisti ja herkut mielessä. Vincentistä on kyllä tullut suorastaan kirotun ovela: jos en herää märinään, ensin hypitään läppärin päällä (koli-kili-kali), jonka jälkeen siirrytään klaffisoffaan hyppimään ja ikäänkuin valmistelemaan märkiä mielenosoituksia. Tässä vaiheessa olen tietysti jo hädissäni keittiössä kaivelemassa kaappeja =E


 


Varasto suorastaan viekoittelee tänään. P-P on tämän viikon nähkääs lomalla. Ei se haita, ei todellakaan. Töitä varmasti on saman verran, mutta pomo on pomo on pomo. Josko pystyisi pitämään edes sen yhden iltapäivän vapaata. Olen jo lahjoittanut talolle 7 tuntia vapaata, jota en ole pystynyt missään vaiheessa pitämään... Saldo kiikkuu jatkuvasti yli 10 tunnissa, jonka yli menevä osuus leikotaan pois kerran kuussa, kelelauta, nih!


 


Jokunen henkilö on ollut kiinnostunut omituisuuksistani – mistä ihmeen omituisuuksista, kysyn minä? Minähän olen tuiki tavallinen Welhotar, mutta tässä jokunen asia, joita jotkut ehkä eivät jummarra:


 


1. Minä siivoilen ja järjestelen kodon aamulla siihen malliin, että sisään voi kävellä ns. kuka tahansa. Minusta on mukava tulla siistiin (tai suht siistiin) kotoon ja on ainakin Vincentillä varaa sotkea ;D Tällä siis tarkoitetaan, että tavarat ovat paikoillansa, sänky pedattu, kaikki kohdallansa –tyyliä, ei niitä roskia ja yleistä sottaisuutta silloin kukaan huomaa!


 


2. Pukeudun aina tietyssä järjestyksessä: ensin hame, toppi, paita, sen jälkeen alaosa... ja vielä eri paikassa.


 


3. Luen kirjan ainakin kerran, mieluusti kaksi kertaa ennen kuin ostan sen! Poikkeuksia tosin löytyy.


 


4. Minulla on vielä käytössä lankapuhelin, yleensä sanon, että erinäisistä syistä. Oikea syy on numero, joka on äärimmäisen kiinnostava ja minua viehättävä! *nolo virn*


 


5. Pidän tiskaamisesta ja pyykkäämisestä, inhoan siivoamista ja silittämistä yli kaiken. Pienten yksityiskohtien järjestäminen on paljon tärkeämpää kuin imurointi (esim. kirjan kääntäminen oikein päin hyllyssä!). Vrt. kohta 1, tässä tarkoitetaan siis sellaista oikeaa siivoamista ,D


 


Että tässä joitakin kummallisuuksia elämästä tässä residenssissä. Nyt keksin jo lisääkin, mutta anti olla. En halua liikaa kiihottaa mielikuvitustanne.


 


Tällä viikolla ei näy sosiaalisissa kuvioissa mitään mullistavaa, nyyh. Minä jo niin ajattelin! Ehkäpä käväisen sitten Vii Voanissa täyttämässä tätä puutosta ostamalla tofua, mausteita ja muuta ajankohtaista apetta itselleni ja Belgarionille.


 


Kävin parvekkeella tupakalla. Eipä siellä tiedä kelloa katsomatta, mikä vuorokaudenaika on menossa tai paljonko kello on. Aivan saman näköistä on keli, ikkunoissa valoja ja porukkaa liikkeellä. Outoa mutta kummallista.


 


Keittelin joutessani jo aamukaffetkin, säästelen mömelöitä hieman myöhemmäksi. Hei kaverit, kello on vasta 2, kelelauta, nih kerta!


 


----------------------------------


 


 


Purrrrve, kaiffat! Ai, mami tais vähä ottaa nokkaasa, ku kerranki joutu nousee. Mä en nyt taas tajuu, eiline makoiltii koko päivä. Mä ainaski oon nyt ihan pirtsakka, ollu jo pari tuntii.  Ja mä tarviin mun heekut ja muut, ku mä kerta oon siistist käyny lodjull asioill ja muut. Ett en tajuu, mitä toi mami oikee keuhkoo tossa. Ei se kyll mulle pahast oo sanonu, mutt kattelee vähä siihe mallii. Ainaski äske, ku mä oikee lojahdi tähä sänkyy goisimisasentoo. Meinasi ottaa aamutirsat. Pitää sitä goisii sillo, ku henkilökunta on viäl himass. Sitt voi miättii, mitä duunais päiväll ku toi on duuniss. Nii joo, mitäs me eile safkattii, iha vähä sain donarii. Mä en syä öljydonarii ja toll oliki vahinkoss sitä, en syä. Seki otti ne öljyt veks, mutt silti. Nii ni ite sitt söi sitä ja sillii, jota mä en kans syä. Nii ett mä sain vaa isomma annokse kissikaakkei ja hampulikaakkei. No juu, pari kalkonibiittii kans. Ja tavismuanaa. Vois kyll ottaa sillo aina mull jauhist. Vaiks se nyt muka säästelee sitäki, höh! No, toi uus muana on iha hyvää, ei siin mitää. Mä vaa haluun välill samaa ku mamilkii, ois kätsympääki, niinku – ai ett ei aina. Se meinaa tänää vissii duunaa taas jotai kasvismättöö, höh. Ottais ny sen jauhiksen, jooha. Ai ett se ei lupaa mitää... no katotaa, mikä tääll himass sitt odottaa. Snadi ylläri oisko mitää? Must on täss vaa yks kunno foto, siinäki mä syän. Mutt toss näkyy toi mun upee niskakuvio nii hyvi – ett vassokuu kauniit leidit!


 



 


 


Kliffaa viiko alkuu kaikill!


 


-----------------------------------


 


Vincent, olet huomattavan ruoka- ja itserakas kissinka!


 


Päivän slogan: Ei oikeutta maata saa, ken ei sit itse hanki.


 


Päivän biisi: Let’s Twist Again


 


Luettua: Richard Powers – Laulut joita lauloimme, melkoinen opus jo kooltaankin saati sitten sisällöltään. Mustan äidin ja saksalaisen isän kolmen lapsen tarinaa, asiaan kuuluu, että lapset ovat kaikki hieman eri värisiä. Tällä perusteella määräytyy osittain heidän kohtalonsa tulevaisuudessakin... vielä on rotuerottelu voimissaan, rasismi kukoistaa - jo osallistutaan kansalaisoikeustaisteluun. Välillä palataan kuvaamaan vanhempien elämää ja heidän tapaamistaan ennen lasten saamista. Musiikilla on koko romaanin ajan merkittävä osuus henkilöiden elämässä, tavalla tai toisella, veljillä ammattina ja muitakin se sivuaa huomattavalla tavalla. Merkillisen kiehtova, rasismin vastainen, klassiseen musiikkiinkin perustuva opus, jonka jaksoi hellittämättä lukea loppuun. Suosittelen, sivuja 968 ,D


 


                                       


 


                                 METKAA MAANANTAITA VAAN!


                           


 


Muistakaa käydä vastailemassa myös alla olevaan tietokilapiluun! Saa esiintyä ihan anona nyyminä ,D Tulokset julkistetaan siis huomenna klo 12.00.


 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti