perjantai 19. joulukuuta 2008

JA SAMA TAHTI JATKUU...


Jaksaisipa vielä tämän päivän! Eilen meinasi katketa, sekä pinna että se kuuluisa paskasangon ripa. Ei oikein näytä ihmisillä olevan tajua, että joka ikinen heidän tekemänsä prleen paperi kulkee minun kauttani viime kädessä. Eilen niitä viime käsiä oli vähän turhan paljon. Juostiin pitkin ja hakemassa allekirjoituksia, sitten itse huokaistiin tyytyväisinä. Yritin selittää, että minä ja toinen työkaveri olemme paikalla vuoden loppuun asti, ihan joka arkipäivä. Osan rojusta voi päivätä niille päiville, vaikka allekirjoittaisi ne vielä tänään ja lähtisi itse lomalle – me hoidamme loput! Ei tunnu menevän perille, no pari sain väkisin ujutettua sinne. Ihan kuin se mitään merkitsisi, tässä nyt vain lasketaan sitä, että lähtevät tämän vuoden puolella! Eivät ne ennen j:a ehdi kuitenkaan.... Piti selittää kuni pienille lapsille, että hei – nämä tosiaan voidaan postittaa vaikka vasta j:n jälkeisinä päivinä. Asia kun ei siitä muuksi muutu eikä aikakaan, kun se katsotaan postileiman päivästä! Hmph.

Olin eilen siis niin älyttömän reposikaväsy, että ei ole tottakaan. Hätinään jaksoin edes taksoon, alkavat koivet ja selkäkin pistää hanttiin eli jumittua ja jäykistyä. Kotona pari leipää ja makaamaan eli puoliuneen. Siitä sitten nopeasti kunnon uniin, en jaksanut edes lukea kuin puolisen kirjaa. Väsytti ja nukutti armottomasti, nukuin kyllä suht hyvin siihen asti, kunnes Vincent taas kertoi olevansa vailla seuraa. Samoin kävi illalla, minut herätettiin horroksesta märinällä, hän oli yyyksiiiiiiiiiiiiiiin, rouhhhhhh! No, sillä tekosyyllä jaksoin sentään ruiskuun ja uudestaan pitkäkseen. Oli pakko lepuuttaa, että jaksaisi vielä tämän päivän.

Tänään illalla saa lepuuttaa ihan tarpeekseen, huomennakin ,D Peljästytämme hieman matoja huomenna erinäisillä juomapuolen tuotteilla ruokaa toki unohtamatta. Eilen en edes muistanut, mitä kaikkea olin suunnitellut. Onneksi olin laittanut jotakin ylös lapulle. Katsokaas, sitä se kiire ja väsy teettää, normiaivosolut eivät ole tuolloin käytössä näemmä lainkaan eikä ainakaan työpaikalla. Kai nyt ruoka ja varsinkin juoma pitäisi pysyä hatarassakin mielessä!

Minä olen saanut jonkun oudon isokokoisen kirjeen =O Pitää noutaa huomenna, juu, Italiano on auki poikkeuksellisesti myös huomenna. Ihmettelen! Kukaan tutuista ei varmasti ole lähettänyt mitään.... Jos siellä on jotakin typerää, lähetän sen takaisin *uhkailee*. En ole tilannut mistään mitään enkä myöskään ostanut Huutiksesta mitään, mikä ei olisi jo tullut. Mysteeri – ratkeaa siis huomenna. Uteliaskin olen, enemmän kiusaa se, että kyseessä on kirje eikä paketti! Paketin ymmärtäisin ja jännäisinkin ihan vähän, mutta kirje, hmph! No, voisi siellä olla kirja/kirjoja ,D Sainkin jo oikein mukavan kirjalähetyksen, ziitosta vaan, jos tätä lokia siellä luetaan! Arvostelut seuraavat jossakin vaiheessa.

Kirjapino on... siis on. Varauksissa odottaa vielä toistakymmentä opusta, jihhaa! Ajatelkaa, 5 pvää vapaata – vain makoilemista, apehtimista ja lukemista. Lisäksi olisi muutama lehvakin tuossa. Ei tekemistä puutu, tämä odottaa oikein noita päiviä. Siksi olenkin suorastaan hamstrannut kirjoja ja vähän valikoinut lukemisiakin eli lukenut alta pois vähemmän kiinnostavat kirjat. Olen näköjään tehnyt myös virhearvioita, mutta se on sen ajan murhe. Pääasia, että on itse valikoitua kivaa muonaa jääkaapissa ja kirjoja tarjolla. Lisäksi oletusarvona on se, että kone ja yhteys toimivat! Ehkä sorrun myös tekemään muutaman ompeluhomman, jotka ovat odottaneet melko *köh* pitkään...

Mutta nyt lisää vitamiinijuomaa ja magnesiumia sekä kissalle kissikaakit!
---------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! Hei, mami antokii eile donarii, koko pual puukkii. Se duunas eväksii eikä jaksanu mitää oikee. Teki rakeisest juustost ja donarist ja jostai haisuist mössöö ja vihanneksei. Mä sain sitt donarii vaa. Njammmm, oliki heekkuu! Ja sitt mull luvattii kans huamiseks jotai heekkui, ku on joku juhla, sano toi. Lupas kertoo sitt huamenn lisää. Hyvä judeka, tosi hyvä. Poikaki käy tääll huamena ja kaikkee kliffaa. Gummititiki on tulos, mmm, mä pakastan sitä! Anteeks tätsy, mä yritän olla jo purettamatt... oikee tosisti yritän *nolo virn*. Ja mä edellee oon goisinu mami viakus niin liukkaill lakanoill. Enkä oo ee sotkottanu niit, oon ollu kilti. Mitä vähä märisin, ku orja vaa makas ja melkee itki tajuttoman. Pitihä se saada ylös ja ruiskuu ja antaa sitä safkaa. Kyll se vähä sitt jo jakso, mutt mentii tosi aikastee goisii kyll. Oiskoha se oikeesti nyt väsyny? Mä vähä luule, ei se usee oo tommone, iha plöts... >o< Sikski se pitää välill saada ylös, ett se ei vaa jää makailee. Siit ei tuu hyvii jutskii olleskaa. Ett onneks mä oon olemass ja pidän hualta tost mamist. Tiädä mitä muute tapahtus, vois vaiks goisii yli duuniaja eikä sais rahulii ja sitt mä en sais ruakii tai jotai. Mist sitä tiätää – ei mistää! Hei, must ei oo kuvii, mutt mä laitan tähä yhe tosi sairaa justka. Tsiigatkaa vähä, hei, karmeet >o<




Kliffaa viikendi alkuu kaikill ja viälä kliffempaa – mami, mikä se oli – joo, Talvipäivänseisatust!!!
-------------------------------------

Kiitos Vincent, herrasmieskolli Malmilta =D

Päivän slogan: Joskus minut vielä löydetään muumioituneena työpöytäni äärestä – hän teki töitä loppuun asti!

Päivän biisi: Me teemme työtä


Luettua: Torgrim Eggen – Kaksoset... no olipas yllätys, Eggeniltä siis. Minä kun odotin jotakin aivan muuta! Tämä on nuoren kuubalaisen vallankumousrunoilijan kertomus hullusta rakastumisestaan toiseen kaksosista, julkaisemastaan ensimmäisestä runokirjasta sekä vähäisestä ajautumisesta olosuhteiden pakosta toisinajattelijoiden pariin. Mitähän hyvää sotkusta ei synny! Rakastettu saa lapsen ja pakenee Kuubasta jättäen lapsen sisarelleen. Päähenkilö, Raúl puolestaan joutuu ensin vankileirille maanpetoksesta tuomittuna sekä sen jälkeen ns. uudelleenkoulutukseen... Luvattuaan (ja myytyään sielunsa) hän pitää julkisen puheen tunnustaen erehdyksensä, hänet tunnustetaan jälleen yhteiskunnan jäseneksi ja hänelle etsitään sopiva työpaikka. Hän muuttaa yhteen toisen kaksosen kanssa lapsensa takia, Iriksen, joka on itse ihanuus. Lopulta kontaktit, jotka vankilassa syntyivät sekä salaa Meksikossa julkaistu kirja saavat aikaan sen, että häneen otetaan salamyhkäisesti yhteyttä. Haluaisiko hän poistua Kuubasta? Pitkään mietittyään hän vastaa myöntävästi ja järjestelyt etenevät pikaisesti. Äkkiä hän onkin Meksikossa, josta muuttaa sitten New Yorkiin ja viehättyy syvästi kaupungista. Tämä voisi olla oikeasti jonkun Kuubasta paenneen kirjoittama, kaikkine yksityiskohtineenkin. Joku jäi pikkuisen mättämään, olisiko järjestelmän turhankin osoitteleva kritiikki osittain, ainakin henkilöltä, joka ei siellä ole syntynyt! Silti, Eggeniltä uusi aluevaltaus, ei minusta kyllä mitenkään parempaan suuntaan. Minä odotin jotakin Sisustajan kaltaista vinkeää ja hurjaa jatkoa. Kaksoset voi ja kannattaa lukea, toki itse miettien tai sitten vain puolinaisesti ajatellen, eli kävi meillä eikä tule toista kertaa. Muut Eggenit ovatkin hyllyllä turvassa, tämä ei tule sijoittumaan sinne – sorry vaan!

                                              


PERJANTAI =O


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti