maanantai 15. joulukuuta 2008

PIMEÄÄ - HEI, MIKÄ PÄIVÄ NYT ON =E


Ei voi, ei voi taas olla maanantai! Minen tajua, miten se joka viikko tulee samaan aikaan ja yhtä kavalan salamyhkäisen kierosti. Tässä sitä ollaan taas, erittäin kehnosti nukkuneena ja aikaisin hereillä. Muut menevät näihin aikoihin siis nukkumaan. Hmph! Ei ollut unihiekkakaveri vieläkään hyvällä tuulella, väsytti armottomasti, mutta nukkumisen kanssa oli kehnommin. Lisäksi kissi on keksinyt jotain uutta! Siihen asti kun menen nukkumaan, makoillaan kiltisti, odotellaan rapsutuksia ja muuta. Kun laitan kirjan pois ja valot kiinni, alkaa hirmuinen märinä – ties mistä asiasta. Olen tarkistanut, että kaikkea on, mutta märinä vain jatkuu. Pitäisikö jättää kissille yövalo? Pelkääkö Vincent pimeää?


 


Lisäksi kissa on heittäytynyt taas krantuksi ruokien kanssa, mikään ei mukamas kelpaa. Vain herkut, mielellään minun lautaseltani. Ei muuten onnistu! Kissalla on kissanruoka, minulla omani. Eivätkä kissat kuitenkaan syö tämänpäiväistä salaattianikaan. Tosin sitäkin piti välttämättä käydä haistelemassa ja tarkistamassa, ettei sinne ole pungettu fisua tai tipua salaa jonnekin mukaan. Uhh, mitäs tässä oikein keksisi. Jätän vain ruuan päiväksi – olkoot sitten syömättä, jos ei muka käy! Ruoka tuoksuu hyvälle eikä näytä pahalta. Kiukuttelua, väitän minä. Pomottelua ja vaatimista....


 


Pakko kertoa –juttu eli näin unta siitä, että minä ajoin normitaksoa ,D Juu, juu! Hiukka epävarmasti, mutta ajoin kuitenkin. Lisäksi ajoin samaa vuoroa W:n kanssa – W:hän aikoinaan ehti ajaa taksiakin. Unessa vastasin jostain syystä poliisin hälytysajoon eli piti ajaa kiinni joku kaveri, ehdin juuri paikalle ja estin häntä pakenemasta autolla. Poliisit sitten pidättivät kaverin jossakin asunnossa. W:ltä sain hurjat haukut, että olin liian rämäpäinen. Ei olisi pitänyt puuttua asiaan. Talon asukasyhdistys piti kuitenkin pientä itsepalvelubaaria talon alakerrassa ja kutsui meidät viettämään sinne iltaa, tarjosivatkin. Olimme kuulemma pelastaneet heidät =O Hassu uni, W oli kunnossa ja meillä oli tosi kivaa, porukkakin oli mukavaa (en tuntenut oikeasti ketään unessakaan). No, heräsin tietty siitä sitten itku silmässä, byääääääh oikein. Mutta idea, tuo että ajaisi taksoa, jäi vaivaamaan. Jos olisin nuorempi, ajaisin piruuttaan kortin ja kokeilisin, ottavatko liikuntaesteisen kuskiksi ,D Olisi se sen arvoista! *virnuilee pirullisesti* Siinä vaan tilaisi ensin takson itselleen, että takso veisi tallille ja sitten hyppäisi itse puikkoihin, eheheheeeh!


 


No, tänään on kuitenkin lyhyt päivä eli puolipäivää vapaata, pidän taas yliltunteja pois. P-P on itse poissa, mutta lupasi perstaina asian. Töitä on hvtisti, mutta kyllä niistä selviää, kun tulen niin aikaisin aamuisin. Ei se aina ole niin päivän päälle! Oikeasti olen poissa kustannuspaikalta vain vajaat 3 h. Käyn Hakiksen normikierroksen. On pakko, uupuu tärkeitä asioita kuten bambusuikaleet chiliöljyssä, Welhottarelle ainoa sopiva shampoo sun muuta,  näitä ei mistään Malmilta saa. Vii Voanista on ostettava kassillinen mausteita ja joulutofut ,D Jospa hallista vähän fisua ja jotakin kivaa.... No, täytyy katsastaa. Joka tapauksessa on mukava päästä päivällä liikkeelle!


 


Ai niin, ei näy omenapäärynöitä, mutta Malmin putken vihannestsioski on jälleen ajan tasalla. Siellä oli ananaskirsikoita – toinen suosikki! Kaksi rasiaa 1 juurolla, njam. Yksi niistä hedelmistä, joita minä voin syödä. Kyllä ne ovatkin muuten hyviä. Tsioski on maineensa ansainnut ja sen verran sitä pitääkin kehua, että ei minulla muuten olisi varaa ostaa edes niin paljon vihanneksia (ja niitä muutamaa hedelmäplaatua, joita voin syödä). He myyvät valikoitua B-luokan tavaraa eli itse on vielä tarkkaan valittava, mitä ostaa. Turha siten kotona ihmetellä, jos on ostanutkin jo pehmeitä tomaatteja. Mutta hinnat siis ovat kohdallaan, artisokkiakin oli 1.50 kg, samoin purjoa ja muuta mukavaa. Ainut, mikä tuolla on hinnoissaan, on kunnon peruna. Ne on pussitettu eivätkä hyviä. Kunnon pottuja saa vain Rismasta, Van Goghia, suoraan laarista. Minä kun haluan itse valita ostokseni, en osta mieluusti pakattuja tuotteita. Kas, jostakin syystä sitä aina pääse näihin ruoka-asioihin!


 


Ulkona on kirkasta ja kylmää, ainakin Malmilla. Raatiossa raikaa välillä j-lauluja, argh. Tiedättekö, onko yhtään kavanaa, joka ei soittaisi niitä – ilmoittakaa tännekin sitten, jooko?!


 


----------------------------------------


 



 


Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Ai mami sanoo mua taas kronkeliks. No kai mä vähä oon. Tai siis, on juu uutta muanaa, mutt ku tekis miäli sitä tipuu ku mä sain lauvantain. Mami anto, omalt lautaselt, ihan hurrrrrrrjan hyvää. Ja sitt niit uusii kaakkei tekee miäli, ne on iha kummii, simmost sitkeet karkkii >o< Enne tommos ookkaa saanu. Ja sitt on naksui, tiätty. Mulle ei nyt vaa oikee maistu, masus on kaavoi aikastas  paljo. Pitää kattokaas tämmösee aikaa pitää tuukist hyvää hualta, ett mä jatkuvast oon siivoomas itteeni. Juu ja sitt välill vähä oksun niit pois. Ett voi olla, etei safkakaa siks oikee maistu. Nii tais olla viime vuannaki. Mä oon hei muute ihan kondikses, mitää kipee oo. Lakkasin vaa tykkääst maitonapikoist. Syäny niit jo monta vuatta, hei! Saa kai sitä vähä vaihteluuki olla, nih kerta! Ja mialuummi mä ottaisin niinku tuarett safkaa, mutt ku se on aina nii vaikeet. Ku toi yks ei kerta joka päivä syä lihaa tai fisuu. Mutt vois se mulle silti antaa niitä, ei niinku kissimuanaa ku tavismuanaa. Ai ei vai, no sitt ei syädä jos ei oo iha pakko *kissimöks*. Taas toi yritti leikittää mua eile, ei huvittanu. Mutt arvatkaas mitä se teki – se paijatti mua massust!!! Hei se paijatti!!! Mä makasin sillee selällää sänkyss mamin viakuss ja relasin oikee kunnoo, ku tuli ton käsi ja rapsutti masust. Ensi kerra, sitt vähä enemmä. Mä kyll tsiigasin tiukast, mutt en purru-raapittanu. Tota, oikeestaa se tuntu aika kliffalt, ku mami osaa olla varovaine... nii, ett tota, vähä nolooha tää on, mutt se oli melkee mukavaa! Sitt must yritettii taas fotoi, lähdin heti muute vegs. Mua ei noi vaa aina kuvata, ettiköö muuta kuvattavaa. Tai tualt noit fotoi löytyy, tämmösii kaikemmoisii.


 



 


Kliffaa viiko alkuu ja mami – muistakki tuada tuliaisii siält miss käytki tänää!


 


---------------------------------


 


Vincent, kiitos vaan evästyksestä, ehkä minä jotakin keksin kissillekin tuomisiksi ,D


 


Päivän slogan: Sairaan ja sairaan raja on melkoisen häilyvä!


 


Päivän biisi: Suurenmoinen elämä  Freudilla olisi jotakin sanottavaa, kirjoitin ensin suvereenisti emäntä ,>


 


Luettua: Joni Skiftesvik ja Totti Karpela – Töitä arkkunikkarille, Juri Nummelin on toimittanut tämän koosteen kotomaisista lännentarinoista ja häneltä on peräisin myös kirjan erinomainen esipuhe suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta. Ei ollenkaan paha, oikein sopivaa lukemista asiaan vihkiytyneille. Voin vain todeta, että sopisi Kummisedälle lahjakirjaksi. Sopivaa iltalukemista tämän genren uhreille, aamulla voi sitten haistella ruudinsavua ja kerätä hylsyt lattialta ennen aamutoimia ,D Maria Peura – Vedenaliset, omituisen viehättävä kirja outoine sisältöineen. Lapsena Mirja asui saaressa ja eli saaren ehdoilla vanhempiensa kanssa, lähes kalana itsekin, koska vanhemmat olivat kalastajia. Ystävinä olivat rannan puut ja heinät, meren kalat. Kouluakaan hän ei käynyt, kotiopetus oli vanhempien mielestä se oikea tapa. Kala joskus ainoa ruoka. Saaresta lähteminen muuttaa kaiken. On yritettävä liueta kaupungin elämään, opiskeltavakin vaikka ei ole kuunaan oikeaa opetusta saanut. Löydettävä lämpöä ihmisistä, jotka pettävät ja häpäisevät hänet. Mirja ei sovi kaupunkiin eikä kaupunki häneen. Suosittelen, omituisen viehättävä kirja kaikkinensa, mielenkiintoista kieltä, outoja mielleyhtymiä ja muuta kiintoisaa!


 


                                             


 


                                          TAAS SE PÄIVÄ VIIKOSTA!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti