perjantai 30. tammikuuta 2009

OMITUISIA AJATUSYHTYMIÄ JA VÄNINÄÄ


Eilinen päivitys menikin varsin pershiillensä! Ensin ei Vuodatus päästänyt sisään, sitten ajettiin koko järjestelmän päivitystä Varastolla ja sen jälkeenkään ei vielä päässyt Vuodatukseen. Argh! Hyvät *köh* päivitykset menivät aivan hukkaan. Sain ne sitten puoliltapäivin tuotua töiden välillä esille, murinan kera, mrrrr. Röissäkin systeemi alkoi toimia erinäisten hukkapalojen jälkeen eli hommia riitti jälleen koko loppupäiväksi. Riittää varmaan tänäänkin. Tosin P-P yllätti taas ja töitä tuodessaan kysyi, jaksanko tehdä ne =O Ihmetyksen sekainen kauhistukseni oli mittava! Luulin ensin, että mies piruilee. Mutta saattoi se olla tosissaankin, olinhan minä kuitenkin ollut sairiksella ja täällä muutkin kulkevat melko puolikuntoisen oloisena ympäriinsä. Joten sanoin nätisti tekeväni kyllä homman heti kun ehdin....

Onneksi on perjantai – en jaksaisi enää päivääkään. Särkee ja valivali, siis normivalit. Vein eilen repsut uusittavaksi, toivottavasti saan ne tänään takaisin. Minulla ei ole allegrialääkkeitä eikä Sirkkoja yhtään. Yö olikin aika katkonainen vain uniavitusnapin avulla, kyllä se tarvitsee Sirkan kylkiäisekseen. Särkymömelöitä on vielä jokunen ja niitä vahvempiakin, niillä selviän viikonlopun yli. Huomenna kun pitää kuitenkin pakosti kirjastoon ja kaupoille. Se aiheuttaa taas särkypitoisen illan huomiseksi ja vielä sunnuntaiksikin riittää. Miksi hitossa juuri minä? Eikö tämä kaikki muu jo riittäisi? Sitten tungetaan tämä koipiongelma vielä kontolleni. Niinkuin ei muuten olisi jo tarpeeksi. Ähh. Eikä kärsimällä saa edes porsaita, saati sitten kärsäkauppaa!

Ketuttaa, HMPK:n ohjeiden mukaan kun 10 min myöhässä suuntaan tahi toiseen on normaalien rajoissa. Joskus kuulkaas voi 10 min olla äärimmäisen pitkä aika! Jos särkee jo valmiiksi ja on itse etuajassa, seisoo 20 min paikallansa ja vain odottaa, keskellä tuulta, myrskyä, tuiverrusta, jalat märkänä sohjossa. Ja jos valittaa, tulee tosiaan hyvin isällinen vastaus, että etkös sinä kilttipienityperys nyt muista, että 10 min on aina se 10 min. Ja sehän prle lähes aina on se 10 min. Tilaa takson mihin aikaan tahansa, se harvemmin ilmestyy juuri tilattuun aikaan! Eli valituksiini taas ystävällisesti vastattiin, että turha urputtaa, auto on ajoissa jos se on 10 min myöhässä. Eikö teistä tämä kuulosta jotenkin oudolta? No, tarjolla olisi kuitenkin työpaikkaa, näköjään. Hakekaa pois *usuttaa*, mutta on oudot vaatimukset, sano =O Onneksi minä en kelpaa. Olisi kyllä oikein mukava, jos siellä olisi joku Blogistanian asukas ,D

Belgarion lienee tulossa avuksi huomenna. Lienee ihan pienellä varauksella sen takia, että poika näyttää ottavan opiskelut ihan tosissaan. Koodausta 8 h päivässä, luentojen ja lipastollaolon lisäksi *auts*. Tosin epäilen, että hän on jälleen tehnyt jonkinlaisen suunnitelman. Sellaisen, että aloittaa hurjalla teholla pakollisilla kursseilla ja sitten keskittyy olennaiseen. Ainakin toivon niin. Lipaston jälleen auettua Belgarion on ollut melko väsyn oloinen... No, kunnon lounas kerran viikossa The Äiteen kanssa antaa varmasti puhtia ja motivaatiota kerrakseen, tsihih. Ettei itse joutuisi esim. Varastolle loppuiäkseen. Lisäksi henkevät keskustelumme ovat taatusti arkipäivästä poikkeavia. Käväisin ostamassa Serkuista myös Belgarionille lisäapetta viikolle, savujuustoa, kuivahetelmiä ja muuta. On ainakin jotakin kivaa syötävää.

Vincentkin on ollut suht leppoisa, vähän ärtsy jostakin syystä. Alkaakohan karvanlähtöaika taas vaivata. En ole käyttänyt enää edes haisukarkoitetta, jospa sekin on ottanut kissiä päähän. Mutta normikissanruuasta en luovu. Mitään kurmeemuonaa en suostu joka päiväksi ostamaan, se on saletti. BTW, eilen näin aika omituisen mainoksen Yhteishyvässä, siis koiran valmisruoka. Saman näköinen valmisruokasetti, kun nämä kaikki burgundinpata riisillä ja vihanneksilla –ruuat, tehän tiedätte. Siis mikrotettavat valmisruuat. No, nyt sellaista on tarjolla myös koiruleille =O Ehhh, en tiedä mitä sanoa. Meillä kyllä kelpaa kissille fisu ja muut, mitä minä laitan ruuaksi. Jään odottamaan, milloin tarjolla on niitä hiiriä suoraan Risman altaasta. Pakattuna nättiin pakettiin ja kuin kotona tehtyä. Niitä, joita ne eivät elukkakaupassa suostuneet meille myymään =I


--------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä mikää ärtsy oo, vähä joo kaavat pölisee taas. Mull lähtee kaavoi sillee omituisii aikoihi, ei tiijetä miks. Iha muihi aikoihi, ku kisseill yleesä. Mä oon erilaine, vissii ku mä oon punane. Ett kai se vähä ärtsyttää. Ja sitt se, ku mami joutuu ain menee töihi. Mä tahtosin, ett se ois himass ja mun kaa. Vaiks mä goisin ja se goisii, nii ni silti. Ois paljo kivempi olla kaksistee, joskus voitais olla samaa aikaa hereilkii. Eilenki hei sain muute donarii, oli heekkuu. Mami teki jotai donarimuanaa eväkseks itellee. Mä sain pualet, sill jäi piän nökköne. Vähä se funtsi, ett avaaks jo toise puuki, mutt päätti eiavata sitt. Olkoo sitt ilma, mulle kuuluu pualet donarist, sehä o iha selvä jutska. Joo, ei oo mami ruiskutellu haisuu enää. Mutt laittaa se tähä sänkyy noit paprui kuiteskii. Mä tiän, se pelkää sen tyynyje pualest. Mä annan niite olla, vaiks mä saisinkii ne helpost pois. Jos se kerta haluu, nii laittakoo. Nimittäi jos mä haluun tehä jotai asioi, mähä teen eikä se voi sille yhtää mitää. Mitäs on kerta pois nii paljo, hmph. Nyt mä ootan, ett taas huamenn tulis jotai heekkuu. Kyll siält tulee, mä tiän. Tai jos se kaivais jo illall jotai valmiiks, mmmm. Äske mä sain kalkonii, napikoit ja tavismuanaa. Se tavismuana on nii tavist, ett syän sen vast päiväll. Sitt ku on oikee nälkä. Nyt mä vaa köllin täss ja melkee goisin. Mamiki menny joka ilta goisii kauhee aikasi. Seki on ollu kamalan väsy. Eikä se oo mitää fotoi ehtiny taaskaa, nii ett tämmöne teillekii taas. Juu, saa laittaa!


 




Kliffaa perstait hei kaikill, viikendi alkaa!

Vincent, minun pitää käydä töissä – tai ei pitäisi, on pakko....


-----------------------------------


Päivän slogan: Jos minä saisin olla kotona, ympäristö olisi muille paljon kauniimpi, viihdykkäämpi ja siistimpi kaikin puolin!

Päivän biisi: I’m So Tired

Luettua: Camilla Läckberg – Kivenhakkaaja, ajassa liikkuva rikosromaani, joka kertoo miten ihmisestä voi tulla niin paha ja välinpitämätön kuin mahdollista. Murhia, useampia, joista pari selviää aivan sattumalta. Tekijää ei arvaa kuin loppumetreillä. Psykologista trilleriä, lastenkasvatusta keinoin jos toisinkin sekä erilaisia ihmisiä. Ei kehno opus mitenkään, Läckberg osaa asiansa harvinaisen hyvin. Tarinan ajat ja paikat vaihtelevat, mutta se ei haittaa luettavuutta. Suosittelen pohjoismaisen dekkarin kavereille, tämä on siitä parhaasta päästä. Teppo M. – Sata naista, juuri Se blogi nyt kirjana ja vielä Gummeruksen kustantamana, eheheeh. Nappasin käteeni käydessäni naapurikirjastossa. Yllättäen tästä löytyykin jotakin muuta kuin satunnaisesta blogin lukemisesta aikanaan. Eli pientä ironiaa ja jopa aivan asiaa, ajatuksia jne. En mitenkään suosittele, mutta puhdistan hiukan tekijän nimeä. Eli ei niin paha kuin minäkin olin blogista mieltä. Luettuna esiin tulee paljon sellaista, mihin ei blogissa kiinnitä huomiota. Ei, en suosittele, mutta närkästyneet arvostelijat voisivat tarkistaa ehkä kantansa lukaisemalla tämän. Sopinee myös miehille, jotka haluavat päteä ja voivat nyt kertoa lukeneensa edes yhden kirjan... ai että ilkeä. Minäkö? Kirjalla ei silti ole mitään suuria avuja, mutta antaa nyt olla.


 


 


ON SE PERJANTAI!  


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti