perjantai 2. tammikuuta 2009

MIINAN NIMIPÄIVÄT ELI KOVAN PÄIVÄN ILTA



Suoma-täti huomaa, että tänään on Miinan nimipäivä. Suoma päättää lähteä nimpparikaffelle. Pitää toki  hakea ainakin kukkia mukaan siinä mennessä ja vaikka jotakin pientä... No, ei kun tilaamaan reippaasti taksia. Se mainio palvelu kun on hänelläkin olemassa – huonojalkaisella vanhuksella. On se hienoa, että hänkin sen taksikortin sai. Vaikka eihän hänellä apuvälineitä, kepin kanssa kulkee. Keppi ei ole apuväline. Se on se kolmas jalka, mummolla. 



Ensin Suoma-täti odottaa melkein kolme varttia lankapuhelimessa, että Kalmion Matkapalvelukeskus vastaa ja hän saa tilauksen tehdyksi. Meno Suomalle siis. Mutta matkan varrella poikkeama. Mutta poikkeama on korkeintaan 10 minuuttia eikä Suoma-täti ehdi siinä ajassa edes hakea kukkia, kun jalat ovat niin huonoina. Suoma-täti siis varaa puoli tuntia ostosaikaa ja toinen taksi sitten hakemaan. Taksi luvataankin heti eli 40 minuutin päästä. 



Taksi on tällä kertaa myöhässä vain parikymmentä minuuttia, joten täysi tunti tulee täyteen odottelua ulkona kirpeässä pakkasessa. Ei Suoma saisi näin pitkään seisoskella. Niin se lääkärinplanttukin sanoi. Keppiin nojaa hän, raskaasti. Odottaa. Matka on yhdistetty,  mukana on ukkoa ja akkaa, niin ja yksi tiikeritakissa mököttävä keskiäkäinen mumiseva möhkö - koko auto täynnä, joten taksi kiertelee ympäri Tsadia ja Suoma pääsee kauppaan, jossa onkin enää asiointiaikaa jäljellä vain vartti.  Vaikea se on kepin kanssa lengottaa kaupallekin. Aulasta täti tempaisee äkkiä tulppaanipuketin ja ale-konvehdit mukaansa ja menee odottamaan noutavaa taksia, joka on myöhässä vain vartin. Tuonkin kun olisi tiennyt, olisi voinut rauhassa käydä ostoksilla. Mutta palvelu on hieno. Onhan? 



Kyyti on jälleen yhdistetty ja Suoma pääsee Miinalle kiertoteitä ja tutustuu uusiin miellyttäviin lähiöihin. Ei hän ole niitä kaikkia vielä ehtinytkään nähdä. Koko matka kotoa Miinalle on näin kestänyt yli kaksi ja puoli tuntia ja Miina itse on jo kovin väsynyt ja menossa päiväunille... Äkkiä siinä juodaan kaffet ja Suoma soittaa taas Kalmion Matkapalvelukeskukseen varatakseen noutotaksin. Hän soittaa Miinan kännykästä ja jonotus kestää tällä kertaa vain puoli tuntia. Taksi tuleekin 40 minuutin päästä ihan ajallaan ja hän pääsee suoraan kotoon – mikä voitto! 



Ikävä kyllä, Suoma-tädiltä menee tähän mukavaan nimipäiväreissuun koko päivä. Ajan lisäksi puhelinkuluja 37 minuutin ja 29 minuutin edestä, tosin Miinalle, sekä runsaasti seisoskelua kylmässä, pirteässä pakkaskelissä. Ulkoilmahan on terveellistä, mutta vanhoja jalkoja kolottaa ja särkee aivan mahdottomasti. Päivälääkkeetkin jäivät ottamatta. Ei hän niitä mukaansa ottanut. Luuli vain käväisevänsä kylässä. Huono olo velloo sisikunnassa. Maate tästä pitää. Tällä viikolla ei siis ole mitään asiaa enää ulos. Miinalla hän ehti olla vain puolisen tuntia. Muu aika meni puhelimessa jonottamiseen, matkustamiseen sekä taksien odottamiseen! 



Kovan päivän iltana Suoma kaipaa lusikallista konjakkia, päättääkin ottaa peräti kaksi – oli se sellainen nimipäiväkaffittelu tällä kertaa. Konjakin jälkeen sängyssä unta odotellessa Suoma miettii, milloin Miinan syntymäpäivät taas olivatkaan. Onneksi vasta loppukesällä – siihen on onneksi aikaa!


 


... MENNÄÄN TAKSILLA ... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti