maanantai 15. helmikuuta 2010

NORMIVIIKON NORMIALKU, ARGH...


 


Tuli sitten eilen nukuttua sen varsinaisen maratonin päälle vielä iltapäiväpäikkäritkin =O Mistä sitä oikein mahtoi taas irrota? Olen äimänä käki, sano. Yöt menevät taas hänekseen, kun pitää töihin ja odottelemaan taksoa – niistä irtoaa riittävästi jännitysmomentteja koko viikoksi jälleen. 



Eniten ahittaa edelleen se uusi lekuri ja hänen reseptikommenttinsa. Prle, pahaa pelkään, että joudun joko koekaniiniksi tahi jotakin muuta. Tai jospa hän tajuaisi normaalia puhetta. Toisaalta pelkään myös, että menetän malttini ja alan kirkua ja huutaa raivokkaasti, jolloin koko peli on menetetty... Te ette tiedä, millainen on Welhottaren raivohepuli; se sisältää runsaasti #=!(#Y!#/Y! rumia sanoja ja sellaista. Sen jälkeen lähdetään kesken toisen puheen ja isketään ovi nenän edestä kiinni – eikä koskaan enää  palata. 



Varastolla töitä riittää edelleen, samoin säätämistä koneiden osalta. Siitä ei varmaan kummoisempaa, mikäli ei muusta muuta johdu. Edelleen nimityksestäni on ollut jonkun verran kalabaliikkia, joku on pitänyt itseään paljon parempana, eräs uhkasi tirvaista nokkaan (jos olisi hakenut virkaa, ei kuitenkaan ollut) jne. Että semmoista kivamukavaa senkin pohjalta sitten. Lisätöiksi on ilmaantunut ainakin eräs ylläpitojuttu. Ei kovinkaan kummoinen muuten, mutta siirtovaihe lienee vähän hankaava ja hommaa vaativa eli työläs. Ans kattoo, asiasta se miitti sitten... 



Muutoin toivottavasti aivan normiviikko. Tämä olisi ihan tyytyväinen tavallisiin, tapahtumaköyhiin viikkoihin. En minä muuta kaipaakaan. Riittävästi, mutta ei liikaa töitä. Tarpeeksi ruokaa ja luettavaa. Kohtuukäytöksinen kissa ja sille muonaa. Eihän ole paljoa pyydetty – eihän?! 



Eilinen menikin kotihommissa, hissukseen tehden ja välillä lepuuttaen. Ei kummempaa kerrottavaa. Hörhö ilmoitti olevansa hengissä *huoh*, mutta ei tulevansa tänne, koska kunto oli vielä hieman kehnohko ja sitä piti titrata. Muistuttelin vaan, että menisi tänään hammaslääkäriin – hän oli sen jo ehtinytkin unohtaa. Kumma, miten poikain kanssa on niin mukava lotrata ja vahdata kuvalaatikkoa =O 



Ei silti, täällä seuraa ei kaivattukaan. Sain tehtyä sen, mitä pitikin. Enkä yhtään enempää vapaaehtoisesti rupeakaan itseäni kiusaamaan. Siitä ei tule kuin kipeäksi, joten tällä mennään taas tämä viikko. Siivottu on, kursorisesti ainakin. Ruokaakin on laadittu, ainakin pariksi päiväksi. Yksi vaate on korjattu ja pesty. Kopallinen pyykkiä myös pesty. Kyllä se nyt saa riittää. 



Tämä lähtisi nyt ottamiensa vitamiinien jälkeen nikotiinille ja valmistautumaan henkisesti jälleen alkavaan työviikkoon *huokaus*. Raatiokin kiusaa urheilulla, argh!



------------------------------------------


 



Purrrrrrrve, kavrut! Mäkii goisin taas koko päivän, olin ihan hurrrrrrrrjan väsy, meinaan. Ku piti tota mamii tsiigailla, ku se duunas safkaa. Väärä hälyytys, ei tullu fisuliinii olleskaa, vaiks mä koko ajan tuijotin sitä sill tavall, ett sen ois pitäny kyll tajuu. No lupas se, ett joku ilta tekee niit donarileipii, ett mä saisin ees donarii. Nii ett jos ei muut fisuu kerta, nii ees donarii. Saita son, ois ostanu mulle omaa fisuu tonne! Miksei se osta? Ai, ett sitä ei sais syädä joka päivä, jaha. Ai kuka nii sanoo? Ai, elukkalääkärit vai... no joo, ei sitte. Emmä haluu kiipeeks kummiskaa! Kyll mä voin tyytyy siihe, ett saa vaa joskus sitt heekkuin sitä yht fisuu. Mutt silti son väärin, vaiks ei toikaa sitä ain syä. Kaikki on vähä väärin, ku maminkii pitää taas mennä röihi ja mä jään yksin koko pitkäks päiväks. Yhtää tiijä, mitä mä taas keksin. Ja jos mä teen jotai tyhmää nii ni.... se voi olla tän lorun loppu sitte, meinaa toi oli viimeks nii hurjan. Mun tarvii olla nyt tosi tarkkan ja fiksun, hei. Eikä mitää fotoi tiäteskää... tollane. Kissigiltsi, wau... son täält.



 



Kliffaa viiko alkuu!



---------------------------------------- 



Vincent, pysy vaan tarkkana! 



Päivän slogan: En minä heittäydy väkivaltaiseksi koskaan – minä vain istun sen ihmisen päälle! 



Päivän biisi: Jormalla on työpaikka 



Luettua: Jane Stanton Hitchcock – Kohtalokas ystävyys, no joo, murhia, rahaa, lisää rahaa, valtaa, rahaa... poliittista kähmintää ja rahaa. Ei oikein meikäläisen mieleen tämä, mutta menihän se unten välissä tuossa. En taida suositella... no, hömpän kavereille ehkä jotenkin vielä menisi, mutta eipä muille. Kunnon dekkareiden kavereille ei, ei!



 



MAIHARIT KOIPISIIN JA AINAKIN ODOTTAMAAN TAKSOA...



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti