sunnuntai 21. helmikuuta 2010

PALJON LUNTA - PALJON PÄIKKÄREITÄ...



No tulihan se myrsky lopultakin! Odotettiin sitä jo eiliseksi, ei tullut. Väitin, että säätietoilijat valehtelevat... mutta nyt on kyllä melkoinen myräkkä jo. Ja lisäksi kylmä, argh! Toivottavasti se huomiseksi tokeentuu, edes sellaiseksi, että autot kulkevat. Alkaa ahittaa, takso olisi tarpeen huomenna neljään otteeseen. Kaupungissa sentään ehkä suurimmat kadut on hoidettu – tämä ainakin kovasti toivoo niin. Muuten olen lievästi kuusessa huomisten menojen osalta. 



Huomennahan on se pitkään kuulutettu hammaslääkäri osa I, keskellä päivää siis eli joudun poikkeamaan Varastolta sinne ja takaisin. En voinut ottaa loppupäivää vapaata, koska siis lomitan toista osastoa myös. Hitsi, hommia tulee siis riittämään ilman mitään väninääkin. Ja jos tuo myrsky pidentää ajoaikoja, se pidentää tietysti myös minun poissaolojani kustannuspaikalta. Juu, en tietenkään ole korvaamaton. Mutta kun niitä hommia ei kukaan muukaan tee, kaikki jää sitten lojumaan pöydälle ja myöhemmin tehtäväksi. Se sitten alkaa taas ottaa päähän, jos niitä kerääntyy enemmän ja  ihmiset jo alkavat kysellä omien hommiensa perään. Että siis, vähän huolestuttaa tuo huominen. Armas Palmia kun ei näköjään edes osaa ennakoida näitä ajoaikoja (tai ei halua, kyllä ne taatusti pystyisi pidentämäään manuaalisesti tai tuplaamaan tms.). Epäilen olevani ensi viikolla aika krantusti puhuteltava Welhotar, pahantuulinen ja kireä. 



Minua ahittaa edelleen se uusvanha omisarvis, en voi sille mitään! Mutta jos hän heittäytyy kovinkin ikäväksi ihmiseksi, kerron tietäväni hänestä jotakin: hän on juopotteleva naisihminen, joka riitelee miehensä kanssa julkisilla paikoilla ja käyttäytyy kuin uhmaikäinen pikkutyttö. Tarina on tosi, itse en tietenkään tuntenut häntä silloin, mutta toveritar kertoi kuka on kyseessä... Että siinä on vastaiskun paikka *hykertelee*. Nirppanokkainen leidihän tuo tuntui olevan eikä todellakaan välittänyt edes vilkaista koipiani, saati sitten kättä tms. Mitenkähän saisi kaikki asiansa perille, kun luulen, että hän ei sähköposteihinkaan vastaa tai kiinnitä huomiota? 



Lisäksi hiukan ahittaa koko ensi viikko, työmäärän ja kulkemisten suhteen siis. Edelleenkin päivän ahista ja energiasta vähintään 1/3 kuluu taksojen odotteluun ja aapailuun, tuleeko kuljetus vaiko eikö. Kummallista, miten suurin osa ihmisiä kuvittelee, että sitä vammakko vain tilaa mersun lähimmältä taksotolpalta ja se tulee n. 5 min päästä sekä kuljettaa vammakon nätisti ja pehmeästi lämpöisessä autossa kotiovelle asti,  jutellen vielä mukavia sekä tietäen kaikki osoitteet jne. Totuus todellakin on tarua ihmeellisempää. Enkä minä vielä näinä vuosina ole tottunut tuohon, että kyydit ovat mitä ovat; myöhässä, autot kehnossa kunnossa, taksit eivät tiedä osoitteita jne. Juu, tämä on sitä ainaista väninää täällä lokissa. Mutta kun jonnekin tässä on pakko ahinsa purkaa taas... 



Eilen ei sitten mitään erikoista, otin todella levon kannalta! Belgarion kävi lounastamassa, tarjolla oli kasvispizzaa parilla eri juustolla eli hyvää oli. Jälkkärinä mandariini-rahka-leivarit ja runsaasti vaffaa kaffetta. Eikä Belgarionille taaskaan mitään tehtäviä ,D Hän on ollut erittäin hämmentynyt nyt pariin otteeseen, kun ei olekaan ollut mitään tekemistä ruokansa ja viikkoavituksen vastikkeeksi. No, tulee sekin aika taas, että mattoja ja verhoja on vaihdettava, partsi siivottava, kukille vaihdettava mullat jne. Eli keväämmällä puuhaa taatusti piisaa jokaiselle viikonlopulle. Antaa nyt lapsen nauttia – opiskelussakin tuntuu olevan hieman keveämpi jakso eli ei lainkaan ohjelmointia muutamaan viikkoon =l Tosin hän harrastaa sitä ihan muuten vain itseksensä... 



Tänään pitäisi varmaan vähän siivoilla residenssiä ja käydä pakkoruiskussa sekä etsiä säänkestävät vaatteet itselle. Ei muuta, toivottavasti. Jotakin evästä jää varmaan lounaalta, en sen kummemmin aio paneutua siihen puoleenkaan tänään. Niin paljon lisälepuutusta kuin vain on mahdollista! 



Lisälepuutuksesta sen verran, että kävin tässä välillä nukkumassa pari tuntia...



-----------------------------------------


 



Purrrmenta, kavrut! Siis hei, mitä tuala ulkon on tapahtunu? Mä käväsin partsill ja siäl oli ihan pimeet ja sitt hirmusen galsa, sitt mein partsill oli snögee viälä, niinku sitä nökötint. Mun kävi se ihan tassuihi ja piti sitt tulla tänne sisäll lämmittelee. Ihan karmeet toi tommone. Millo sinne oikee pääsee kunnoll loikoo, mä vaan kysyn? Ton vika son kuiteskii, mä tiän, mutt ei oo kliffaa hei olleskaa. Eikä oo muute kliffaa sekää, ett mä luulin, ett eile tehdää taas fisusafkaa, ei tehty, ei. Tänää se lupas, ett jos se kaivais pakastimettimes jotai silakoide pihvei =O Mä en vaa saa syädä niitkää kunnoll, saa vaa maistaa. Mutt parempi seki ku ei mitää. Aika tylsää vaa noi tavismuanat aina. Ja mami kälättää, ku mä en käy tarpeeks ajois sen miälest laatikoll. Hei haloo, mä käyn sillon, ku on tarvis! Kukaa ny huviksee missää purupesäs istu. Ett vähä tylsää mun miälest tääll on,  Poika sentäs kävi eile. Mä sain makoilla sen viakus taas koko aika, kun soli täälä. Son kauheen kiva, ei koskaa häädä munt pois eikä mitää – antaa vaa olla. Ja mäki oon sitt sille kilti, paaaljo kiltimpi ku mamill. Nii ett, pitäis tajuu, mite ite käyttäytyy, meinate. Eikä mitää fotoi, ton ettiny täält...



 



Kliffaa söndaagii ja nökötint!



------------------------------------------- 



Vincent,  myönnetään, että täällä on hieman tylsää. 



Päivän slogan: Jos suuri osa ihmisistä ei ole minun mieleeni, onko se muka minun vikani? 



Päivän biisi: Raining On Sunday 



Luettua: Eve Hietamies – Yösyöttö, aika rankkakin tarina siitä, miten mies selviytyy yksinhuoltajana vastasyntyneen kanssa aina tarhaikään asti. Kas kun äiti ottaa kilarit ja häipyy tiettymättömiin, asiaan kyllä saadaan sitten välillä pieniä selvityksiä... Kokonansa ihan luettavaa tavaraa, josko nyt hiukan asenteellista paikoittain... suositellaan vauvaperheen jäsenille... Annakaisa Iivari – Juhannus italialaiseen tapaan. Kriistina Kallio järjestää taloyhtiön ja naapureiden porukalle yhteisen ja täydellisen matkan Toscanaan. Kaikki kuitenkin tuntuu kusevan alleen, Kristiinan täydellisyyden tavoittelulle ei osata antaa arvoa, ei aina myöskään kokkaamiselle eikä järjestetylle ohjelmalle. Juhannusjuhlat sitten kruunaavan kaiken, sekä hyvällä että huonolla tavalla. Seurauksia riittää aina kotoon asti, mm. ihmissuhteita puidaan melkoisen rankastikin. Suht hauskanen opus omalla tavallaan, stereotypioita kyllä vilisee... Että silleensä. Näihin se kului se eilinenkin päivä sekä yhteen opukseen, joka on vielä vähäsen kesken.


 


JOSKO LÄHTISI TOISILLE AAMUPÄIKKÄREILLE... 



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti