tiistai 16. helmikuuta 2010

TIMMIÄ TIISTAITA!



Alatte jo taatusti kyllästyä (juu, se näkyy vakoiluttimessa) minun manauksiini ja jaanailuuni. Vielä enemmän kyllä pelkään sitä, että kaikki armaat lukijani saastuttavat itseään urheilun parissa kuvalaatikon vieressä, fyi fan vilken fasan! Lukisitte mieluummin tätä väninää, jooko? *snif* 



Josta tulikin mieleen, että eilinen menikin sveduiksi melkein koko päivä – rankkaa, sano. Pitkästä aikaa,  tarkoitan. Mutta tuli tehtyä se mikä pitikin. Päivitysten jälkeen kaikki ohjelmat ovat häikkäilleet omalaatuisesti silloin tällöin omiaan, ei mitään järjestelmällistä vikaa, mutta erinäisiä outouksia, joita en tässä tarkemmin kuvaa. Aiheuttavat äärimmäistä ketutusta ja manailua pitkin Varastoa. Sitä se nääs teettää taas, minullakin. Enkä taatusti ollut itse syyllinen.... enkä varmasti, nih kerta. 



Tänään iltapäivämiitti liittyen atk-asioihin sekä erinäisiin asiakirjoihin, sitten suoraan kotoon. Hommiakin jäi heti aamuksi tehtäväksi ja keskimääräisesti siis kiirettä pitää. Hyvä, että appeensa ehtii lipaista ruokiksella ja jatkaa hommia... Oikeasti, pitäisi varmaan hiukan hellittää tahtia. Kaikkien mielestä olen opettanut osaston väen liian hyvälle – he saavat työnsä ja tekeleensä samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Osastolta pois siirtynyt leidi kertoi, että heillä uskaltaa kysäistä omiaan vasta viikon tahi kahden päästä, jollei kysymys ole erinomaisen kiireellisestä asiasta. Että niin ne toiset. Kyse on muuten juuri siitä samasta osastosta, jonka kanssa on aina kiistaa lomituksista ja joiden hommia minä olen kyllä natisematta tehnyt pyydettäessä. Että josko pitäisi myös heittäytyä hankalaksi? Se on vaan aika vaikeaa tällä luonteella – tai sitten äärimmäisen helppoa eli ei tee mitään ja laittaa vaan oven takanaan kiinni. 



Olin vaihteeksi jo eilen supiväsy kotoon tullessa. Sentään ilahdutti taas luukusta tipahtanut uutuusopus, ziitosta vaan! Asiaan palataan myöhemmin, kun ehditään. Oudosti on riittänyt kaikenlaista jämäruokaa niin, että sain vielä täksikin päiväksi eväkset tekemättä kummoisempaa – kasvisspydäriä siis ,D Perusmuonaa ja ihan kelpo viritykselläkin. Ei lihaa, ei kanan hävyttömiä, lusikallinen kuivattua sienipölyä löytyi vielä maustamaan paistosta, päälle pari lusikallista juustoraastetta. Jo kelpaa evästää, ainakin omasta mielestä ja muiden mielipiteistä en välitäkään. 



Odottelen tässä vaan silmäklaseja! Lisäksi odotan lekurikeikkaa ja hammaslekuria, äääh. Ei mitään kivaa siis edes... Ei ne uudet klasitkaan nyt niin kivat ole vaan puhdas välttämättömyys. Pirulauta, että ihmisen pitää tulla vanhaksi ja krempata, kelelauta! Jos ei joka paikkaa särje, on siinä jotakin muuta vikaa =O En nyt heti keksi mitään, joka olisi täysin kunnossa. 



Sitä miettiessänne voinkin lotkaista vitamiinit nassuuni!



------------------------------------------


 



Purrrrrve, kameraden! Ei, hei, siis ei fisuu. Ei heekkuu. Vanhaa kissinmuanaa vaa. Mä alan kyll koht käydä kuumana sano. Siis tänää ois syytä tehdä jotai jo, mull on nälkä, heekkunälkä. Mä tarviin mun annokset ja paijatukset ja semmoset. Ei riitä, ett heitetää vaa muanaa ja ollaa viälkii pahall pääll ja kuljetaa tsiigailees, ett onks jossai jotai märkää tai haisui. Mä ihan loukkaannun jo! *kissimöks* Tota, voi siin tiätty olla syytäkii. Mutt ku mä oon ollu kiltist jo mont päivää. Ja syänykkii kaikkee hyvää. Nii ni yks kaks ei tuukkaa mitää. En sitt muute syäny kaakkeikaa, tos saa maata – olkoot. Mä rupee möhkön kaa enää mihkää. Tulis joku sen kavru käymää nii ni mullekii oltais paljo kiltempii, ihan varmast oltais. Toi on ihan selväst joku vinden Mengele, kun se on mun kaa tääl kaksistee. Sitä voi jo koht alkaa vaiks pelkää, meinaa... Ei ees fotoi eikä mitää, tollane judeka taas – eikääää, hei mikä siis toi on? Leffa.... mitä toi duunaa, hei, apuva? Mä en nyt tajuu. Son täält, hei selittäkää äkkii!



 



Kliffaa tirstait hei kummiskii!



----------------------------------------- 



Vincent, minä olen ollut sinulle harvinaisen kohtelias kuitenkin... 



Päivän slogan: Lupaan joskus yrittää sanoa oikein reilusti ei, siis, ihan oikeasti... kyllä! 



Päivän biisi: Ride A White Swan 



Luettua: Rake Tähtinen – Hiljaisuuteen haudattu, Uudessakaupungissa tapahtuu jälleen – vanhus murhataan ja erään firman työntekijä on kateissa. Harrastajasukeltajat törmäävät uppokalmoon ja silleensä... en paljasta sen enempää. Tähtisen toinen poliisiromaani jatkaa edellisen hyvää tasoa eli kotomaiseksi ei ollenkaan kehnompi viritys, suositan kotomaisen ja rauhallisen sekä kohtuuälykkään rikoskirjallisuuden kavereille! Paljon tietoa mm. sukeltamisesta ja Uudestakaupungista siinä sivussa, myös ihmissuhteita ja lastenkasvatuspähkäilyä eroperheessä ,D



 



MAIHARIT JA TEKOTIIKERI LIIKKEELLE!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti