maanantai 16. toukokuuta 2011

PITKÄ VIIKKO TAAS EDESSÄ


 


Hmph! Se on sitten taas maanantai ja pitkänpitkä viikko alkamassa, samoin vanhoin narinoin, väninöin ja valituksin. Eli eipä Welhottarelassa mitään uutta.


 


Lauantain käytin tällä kertaa täysin levon merkeissä, olin niin hemmetin kipeä viikon riennoista ja töistä, että en päässyt edes kunnolla kävelemään. Tosin pyykkäsin puolet soffasta eli kaikki tyynyt sekä patjan – kyseessä siis klaffisoffa. Tuo herneaivoinen karvakasa on jossain välissä salakussut koko soffan. Suoraan sanoen se haisi niin, että vielä on pestävä patja uudelleen ja tietysti soffan puuosatkin. Ai että riipoo tämäkin! Herneaivolla on kaksi purulaatikkoa, mutta toiselle ei nyt vaan jostakin syystä viitsi mennä. Ilmeisesti kyse on silkasta svinduilun halusta minua kohtaan. Eli jos minä en tee jotakin oikein, käydään tahallaan kusella klaffisoffan tyynyillä ja patjalla. Argh. Kaikkeni olen tehnyt; feromonit sun muut valmisteet, haisulit ja muut eivät auta. Ei rankaisu- tai palkkiomenetelmä. Ei mikään. Minun pitäisi olla kotona ja vahtia joka ikinen hetki, mitä torpassa tapahtuu. Eikä se nyt vaan ole mahdollista. Olen muuten suhteellisen raivoissani asian osalta. Tarvitaan kissakuiskaajaa...


 


Eli siihen meni lauantai. Belga kävi lounastamassa. Tarjolla kalapiirasta vähäsen alkupaloiksi. Sitten turistipottuja ja savusiikaa sekä rahka-vihannessalaattia... ikäänkuin kastikkeenomaisena vaihtoehtona. Jälkkärinä kaneliässiä ja kaffetta. Juu, olihan se hyvää. Jätteitä söin sitten eilisen päivän, joten säästyi taas ruokaa.


 


Eilen taas jatkoin pyykkäämistä, kyytiä sai soffan toinen päällinen sekä pari mattoa ja lisäksi normipyykki erikseen. Kursorinen imurointi, myös tämä kone sai osansa. Aikamoinen kasa rojua löytyi, vaikka kaikkea en saanutkaan pois. Näkyy, että tuolla vielä jotakin on, eikä se vaan lähde. Lienee pingertynyt niin kiinni, ettei lähde kuin irrottamalla näppäimet – siihen en sentään ala... en! Lisäksi laadin pariksi päiväksi kesäkurmitsakeittoa evääksi. Hyvää oli, maistoin kyllä. Näyttää oudolta, maistuu hyvältä – Welhottaren keittiöstä siis!


 


Aamulla sain vielä laadittua neljä kirjoitusta valmiiksi ja laitettua ne framille. Hyvä minä. Vaikka oli siinä helkkarinmoinen homma taas vaihteeksi... miksi minä en muka saa niitä heti lukemisen jälkeen kirjattua? No, en vaan jaksa enkä tahdo. Joskus ei vaan ole heti mitään sanottavaa tai on kiire tarttua toiseen opukseen. Toisaalta, joskus kirjoittaminen vaan tekee fyysisesti kipeää, jos on jo koko päivän takonut töissä konetta ja oikea käsi on sökönä. Nyt se on hetken ollutkin parempi, mutta osoittaa taas lieviä oireita. Täältä tullaan, piikitys!


 


Ja ei, minä en ole varannut aikaa siihen UÄ:n ja piikitykseen, en myöskään selän kuvantamiseen. Ihan siksi, että kaikki on taas kiinni siitä, miten Matkis toimii eli riittävätkö kyydit ja miten. Lisäksi selkäjuttuun tarvinnee varata koko päivä eli ottaa se lomapäiväksi! Prletto kaikkea tätäkin pashaa. Minen enää jaksaisi millään... Lääkkeetkin ovat melkein loppu enkä pääse apteekkiin kuin vasta perstaina, prle sitäkin. Olisi taas pitänyt tarkistaa ajoissa, mutta kun tuntuu, että vasta siellä tuli käytyä. Argh. Se on sitten vähän supistettava parina iltapäivänä codeista ja käytettävä tilalla vähän tujumpaa tavaraa. Ei sen kummempaa. Ja jos joku Varastolla alkaa känättää jostakin asiaan liittyvästä, omapahan on murheensa. Lääkkeet on määrätty ja niitä käytetään, kyllä varma on nih!


 


Kovasti ei nyt mikään ilahduta mieltä, valitan. Enempi ketutuspuolella on kaikki. Mikään ei tunnu menevän koskaan siten kuin itse olisin suunnitellut, ei sitten millään. Kyllä kirouksella ilmeisesti on omat voimansa...


 


Piruuttaan lähden kuitenkin riipimään tymäkät aamukaffet vaffojen mömelöiden kera, lisukkeena ehtaa 100 % ruisleipää ja juustoa, tomangia ja sinsappia, basiliskoa ja tandoor masalaa... sillä sitä taas jaksaakin odotella taksoa tulevaksi.


 


Tosi kliffaa maanantaita kaikille muille – itse toivon vain pääseväni nopeasti takaisin kotoon pitkälleen ja lukemaan. Koivet eivät ole  ehtineet palautua viikonloppuna ja minua särkee jatkuvasti. Lisäksi vasen koipi näyttää edelleen varsin hupaisalta *muhahahhaah*. Itse asiassa, tämä ei ole lainkaan hupaisaa. Väniseehän tässä väkisinkin!


 


 


 


 


 


POLKA HUPAISINE KOIPINEEN LÄHDÖSSÄ VARASTOLLE!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti