perjantai 1. joulukuuta 2006

EI PITÄISI, MUTTA KUN TÄYTYY...


kuitenkin liikkua residenssin ulkopuolella, pirle! Eli koipeni ehtivät 4 pvän aikana toipua kauniiksi ja lähes kivuttomaksi. Eilen oli sitten menoa ja piti kävellä ihan torille asti, se kuuluisa 300 m. No, palattuani kotiin hemmetinmoiset kivut alkoivat jälleen ja jatkuvat edelleen. Eli - kävely sen tekee, oli kengät mitkä tahansa. Eilen oli vanhat hyvät maiharit. Ei, kävellessä ei niinkään satu, mitä nyt jänteitä viillellään tylsällä veitsellä. Mutta särky kesti koko illan vain voimistuen, vaikka sitten troppasinkin aika hyvin. Uni jäi taas 4 tuntiin. Toisaalta, vietin eilisillan taviksena eli katselin töllöä melkein 2 h, wau. Minussa on ainesta - tuleekohan minusta vielä joskus tavis, pelottaa!


Kiittelen nyt tässä ihan julkisesti Tuu2:sta, joka ystävällisesti luovutti käyttööni uuden söpön hiiren (siis koneeseen!), kassillisen keksejä Poikaa varten sekä hienon tiki-kaameran lainaksi. Lupasi vielä tosi pahalla kelillä viedä minut töihin! Ihana, että tällaisia ihmisiä on olemassa eli Welhotar niiaa hyvin syvään ja kiittää kaikesta sekä kyytitarjouksesta. Tosiaan soitan, jos pääkallokelit taas iskevät... Ai niin - sai hänkin vastalahjan, no Kollikalenterin tietysti *kikattelee*. Sinänsä hassua, että olemme nähneet toisemme ohimennen useinkin (kuten lähes kaikki Malmilla pyörivät), mutta ensimmäistä kertaa juttelimme nokakkain. Tietysti olemme meilailleet eri asioista, mutta oli hauska tavatakin! Eli, vielä kerran, ziiiiiitoooooos!


Hörhö tuli tuossa 4.45 käymään, soitti sentään ensin. Nou hätä, olinhan herännyt jo ennen neljää. Hän oli puolestaan kyllästynyt naisystävänsä kotkotuksiin ja ottanut hypyt. Koska mikään muu paikka ei ole auki tähän aikaan, on Welhottaren Turvakoti taas auki. Kaffetta ja tupakkaa siis ja tavanomaista hölötystä. Eipähän tuo haittaa, on hiljaa kun minä päivittelen ja päivitän tätä lokia.


Tänään pitäisi varmaan taas lähteä käymään tuo eilinen lenkki. Ja Poikakin saattaa pistäytyä. Itse asiassa olen odotellut Entisen Työkaverin soittoa. Tosin nyt kun muistelin vanhoja, hänellä on myös hieman kyseenalainen tapa luvata paljon, mutta pitää vain osa lupauksistaan. Joten voipi olla, että hän ei siis tulekaan poikkeamaan. Täytyy myös vielä harkita, josko kävisi arvauskeskuksessa. Päätös pitää tehdä kohtapuoliin, koska klo 8 alkaa aikojen jako ja tuolloin pitää olla puhelujonossa ja valmis lähtöön 20 min. varoitusajalla - jos ajan siis sattuisi saamaan.


Muutoin eilinen menikin hauskasti, eli mömelöyhdistelmä alkoi pelittää iltapäivällä, jolloin aloin puuhastella vähän kaikkea. Vähän pipomaista, sanoisi varmaan Salka =) . Ei, tosissaan, mielialavaihtelut ja vireystason nousun lasken tällä kertaa kyllä täysin lääkityksen piikkiin, kiitos vaan. Eipä siitä tosin ollut paljon iloa, mutta sain kaikkea pientä aikaiseksi. Tämä taas esti nukahtamisen, eli annosta on pakko vielä entisestään aikaistaa. Pitäisiköhän ne todella tempaista jo aamusta? Vaikka fyssa määräsi ne iltaan? Nyt ei tjämä oikein jummarra. Tosin, kuten olen aikaisemminkin sanonut, reagoin useisiin eri lääkityksiin toisin kuin ns. suuri otantaryhmä ,D


-----------------------------------



Purrrrrrrrrr-uaaaaah-menta, kavrut! Mamiska eilen häiriköi kuvalaatikon kaa. Mäki sain mun iltanapikat vasta tosi illalla. Mutt sitt se laitto semmosta kalkkunajutskaa. Mä sain osan. Oliki ihan eri kalkonii ku ennen. Ne oli niinku suikaleita, mut kypsii. Tosi hyvejä, mä söin kourallisen ihan lennossa. Mutt ei niitäkää sitt saa kuulemma joka päivä. Mä en tajuu. Miks noi orjat aina sanoo, ett jos on jotai hyvää, sitä ei saa sitte joka päivä? Tai kyll toi mami selitti tiätty, ett voi tulla semmosii jutskii niinku ett tulee kipeeks, jos on kauhee ykspualist ruakaa. Mutt mull ois monta eri heekkuu, nii eihä se sillo tulis ykspualiseks. Ett niinku jääfisuu, suikista, donarii, kalkonii, jauhista - no, voisin mä vaiks yks päivä syödä ihan kissinruokaaki. Ett tämmöne ruakajärjestys ois mun miälest ihan hyvä. Mun tarttee listata toi mamiskalle, ku se menee Pojan kaa kauppaa! Ett vois niinku varautuu munki syämiste mukaa eikä ajatella vaa itteesä. Vaiks kyll se aina tua mulleki kaikkee... niin no, tota, jos mä oikeen aattelen, nii kai se ajattelee muaki, ku  mä melkee joka päivä saan jotai senki ruakaa. Semmost mist se tekee niit aivastusruakii ja pilaa ne. Äsken Hörhöö nauratti ku mä juaksin maitonapiskoiden perässä! Ei siin oo nauramista, mä diggaaan niitä. Ja seki muute kehu mun turkkii, ett mä oon tosi siistin näköne! *ylpeä virn*



Taas näit vriiijutskii, Poika ei jostai syystä saa purettuu kuvii silt kaameralta, joku probelemi sill on nyt. Mutt täss on ihan ku yks Lokistanian kissa vähä niinku laittomis puuhis ,D Ei tulis miälee ketää? Mä lopetan nyt, ku mull ei oo mitää kliffaa uutta ja painun baseen goisii. Pöpöttäköö noi ihmiset sitte keskenää! Se on viikendii sitte vaa - ja hei, onks teill jo Jouluhiirulokalenteri, tänään sais avata eka hiirulon ;D


----------------------------------------------


Eipä ole meillä Jouluhiiruloita, katsotaan sitten lähempänä pyhiä, josko käydään ostamassa oikea hiiri ,D No ei oikeasti kuitenkaan. Mutta jotain hyvää ruokaa molemmille!


Päivän slogan: Kun et pelkää maailmaa, se näyttääkin yllättävän pieneltä!


Päivän lekurimoga: Potilas nukkuu ja on erittäin pirteän ja tyytyväisen oloinen (siis samaan aikaan, vai?).


Päivän biisi: Vuonna -85, ikisuosikkini ;D


Kesken vielä olevan opus: Eero Alén - Linkolan soutajan päiväkirja, pientä tirkistelyn makua, mutta suosittelen asiasta kiinnostuneille.


                               


SE ON SITTEN JOULUKUU, ONNEKSI VAIN KUUKAUDEN AJAN!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti