perjantai 22. joulukuuta 2006

VUODEN LYHYIN PÄIVÄ!


Ikävä kyllä, ei kuitenkaan lyhyin työpäivä. On talvipäivän seisaus, tästähän vain päivät pitenevät - jee. Jos se nyt sattuu ketään kiinnostamaan. Minuakin vain siinä mielessä, että viherviidakkoni on alkanut voida taas vähän huonosti, tarvitaan lisää valoa ja kunnon hoitoa. Sitä voi suunnitellakin seuraavan kuukauden ajan. Että miten sen saa hoidettua. Muuten olen sitä mieltä, että katujen hoito on pärsheestä! Juu, ajoradat ovat sulana ja hienoa on posotella niitä pitkin. Mutta jalkakäytävät - ei hoidettuja, ei hiekoitettua, yhtä stnan perunapeltoa. Kaikki olemattomat lihakseni ovat kipeinä eilisen akrobatiakävelyn jäljiltä. Lisäksi heräsin yöllä hillittömään suonenvetoon, varmasti johtui siitä, että joutui jännittämään joka hvetin paikkaa kävellessään eilen kotio. Lähdin juuri siihen aikaan, että ilma oli jo vähän kylmenemässä eli lähes sulaneet jalkakäytävät olivat vetäneet pintaansa kivan mustan jään. Ei pirle. Onko järkeä käydä Herjaamolla ja taas tulla kipeänä kotiin? Yllättävä vastaus: Ei ole! Sama on varmaankin edessä tänään iltapäivällä. Huh. Pelottaa jo etukäteen. Minen taas jaksapystykykenemään!


Jossain pienessä mielessäni eilen, ennen nukahtamista, kävi ajatus jopa siivoamisesta mahdollisesti tänä iltana. No joo, taitaa jäädä toiveeksi. Toisaalta, hyvin suunniteltu on jo melkein tehty. En ole siis vielä tehnyt yhtään mitään. Ai niin - paitsi ostanut sen purkillisen kermaviiliä. Lienee pakko vääntäytyä huomenna kaupoille. Ja kirjastoon, pitänee tarkistaa senkin aukiolo. Muutoin Belgarionille on töitä jo tänään. Ja kiva pyykkikasa + kusityyny + oksumatto odottavat pesijäänsä. Että siinähän sitä Welhotar puuhastelee sitten huomenissa. Lukemisen ja nettailun välillä. Taitaa olla niin, että varsinainen juhlalounas tarjoillaankin jo huomenna. Loput päivät syödään sitten tavallista ruokaa ja jämiä. Toivottavasti ensi viikolla on oranssina lanttulaatikkoa. En minä oikein muuta himoa. Ja sienisalaattia, mutta sen teen itse. Ja kaloja, mutta nekin teen mieluummin itse.


Odotan vain vapaapäiviä ja ensi viikon lyhyttä työviikkoa. Kivaa ja mukavaa. Saa - toivottavasti - nukkua riittävästi! Ja olla rauhassa.


---------------------------------



Purrrrrrmenta kaikki kavrut! Hei, me mamiskan kaa päätettiin kuiteski pitää mein loki joka päivä auki ja päivittää sitä, vaiks muut ei vissii pidä. Me ollaa erilaisii muutenki. Niinku Welhotar ja oranssi kissa on erilaisii, eiks? Eilen mä en vissii tehny mitää tyhmää. En mä ainakaa muista. Mamiska oli kyll illallaki viälä vähä vihane mulle. Ku se lajitteli noit pyykkejä, se näytti mulle sitä tyynyy ja tyynyliinaa, ku mä vähä merkkasin niit. Arvatkaas, mä menin vihaseks ja noloks, ett pitääks siitt koko ajan muistuttaa. Nii mä pörhötin häntää ja huusin kovaa ja menin sitt basee möksöttää. No, ei mamikaa sitt sanonu muuta ku ett anto olla viimene kerta tai nähdää taas Malmin lentävii kissoi. Sitä mä en oikee tajunnu, mutt ei kuulostanu kauhee lupaavalta. Ja jostain kaijennest se puhu ja siit kilist. Se kili on karmeeta, mä tiän. Kerran vahingoss nualasin semmos kauhaa, joll orja oli hämmentäny jotain sen apetta. Kääääääk - sitä makuu saanu pois millää. Kiäli palo, haju- ja makuaisti meni - jäks! Jotai se suunnittelee kyll. No, mä odotan, kyll multaki joku vastaisku sitt varpisti löytyy. Mä sain sitt kuitenki viälä iltaruuaks munuaisii, njammmmmmmmmmmmmm. Mä kyll suasittelen ihan kaikill kattiskoill, jos ette oo viälä kokeillu. On hyvejä. Mutt taas mami sano, ett niitkää ei saa joka päivä. On se kummallista, jos joku on tosi heekkuu, sitä ei saa joka päivä. No, nyt mull on sitt kuiteski jömma ja mä saan kai vissii huamena niitä taas. Kun on joku lounas. Mä en tajuu mikä, ne vaan syä. Mami on luvannu laittaa parempii ruakii ja paljo. Miten nii parempii? Se puhu jotai paistist ja siänist ja fisuist. Joo, hyvältä kuulostaa. Mutt ku mä tiädän, ett ne on taas upotettu kaikkee mössöö enkä mä saa niit paljaaltaa. Epistä, mä sanon vaan. Söis neki niit munuaisii - ei ku eipäs, sitt mulle jääki enemmä *kiero kissavirn*!



Heheeh, mami yritti ottaa foton, miss mä metsästän maitonapiskaa - ei se ehtiny! Täss mä jo järsin sitä nappii, nii et sitä ei näy, jos ei tiädä. Mutt siis tää on maitonapinjärsimiskuva! Ett tiijätte sitte. Ahh - mä sain äskenki napikoita ja nyt mä oon menoss goisii. Vaiks mä kyll yriti selittää mamiskall, ett se vois jäädä mun kaa himaa. Ei se voinu! Jätti se mulle kanaa ja vettä ja naksui - mutt ei jääny ite. Se sano vaa, että se menee hankkii meill ruakarahaa, pakko kuulemma. No, kyll mä jaksan ootella. Ja nukkuu niinku. Eilenki päiväll mä vedin matot uusiin kuasiin ja sillee, ett mamill oli vähä tekemist, ku se tuli kotii. Kivaa, eiks? Ettei sill ois sitte tylsää mun kaa ;D No, mä meen ny, se on tere taas huamisee!


--------------------------------------


Kyllä Vincent on ovela kissa, kaikin puolin! Kerjäysoperaatiot ovat mahtavaa showta, samoin tuo eilinen huuto, kun näytin pyykkejä. Uskomaton reaktio ,>


No, eikö joku tulisi jo leikkimään tuolla Herjaamon kaffenkeittimellä! Hopi-hopi! Minä tarvitsen kaffetta. Toivottavasti löytyy myös jotain herkkuja...


Päivän slogan: Helvetti on olemassa - sitä kutsutaan elämäksi!


Päivän biisi: Wishing Well


Luettavana juuri: Riitta Saastamoinen - Hymyilevä kameli - elämää Saudi-Arabiassa


                                  


         PINKEÄÄ PERSTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti