keskiviikko 13. joulukuuta 2006

JOS KERRAN VIIKKO JO LAITETTIIN UUSIKSI...


Eli aikaisemman postauksen mukaan viikossa olisi 2 maanantaita ja 2 perjantaita. Keskiviikko olisi vapaa. Samalla voitaisiin laatia joulu uusiksi. Ne, jotka eivät vietä joulua, saisivat 2 vapaapäivää lisää. Korvaukseksi joulun viettämättömyydestä. Samoin uusi vuosi voitaisiin korvata 2 vapaapäivällä lisää. Sehän on amatöörien juhla. Näin saataisiin meille erinäisiä juhlapyhiä inhoaville  lisää vapaata viettää omia pakanallisia menojamme esim. kirjastossa tai kotona arkipäivänä ja nauttia siitä ;D Hyvä ehdotus, eikö?


Ja taas sää suosii - jesh! Vähäisessä sateessa on oikein kiva kipsuttaa (!) pysäkille. Ja odottaa sitä bussia, taas... Eli lopultakin jälleen Herjaamolla, voi miten hienoa. Kun vaan pääsisi poiskin yhtä kepoisasti. Ikävä kyllä, päivän aikana jäykistyy niin, että kotiinlähtötoimet muistuttavat puuhevosta yläkerran rappusissa. Yksi hyvä asia - työkaveri toi ISON kipollisen karkkia eilen, niitä näytti olevan vieläkin jäljellä. Päivän sokeritasapaino lienee - hmmm, vaihteleva!


En ole paranoidi (enhän?), mutta olen huomannut yhden omituisen asian. Kukaan ei enää ruokaile kanssani samaan aikaan. Tästä voi tietysti syyttää joko eväiden laatua (haiskahtavat aina chilille ja valkosipulille) tai seuran laatua (väninää, valitusta, itsekehua, työnantajan mollausta). Tai sitten ruokailukäyttäytymistäni (lusikalla suoraan eväspurtilosta).  No, joka tapauksessa vietän lyhyen ruokatauon lukien ja syöden, tietysti samanaikaisesti. Ja ennen typerää taukojumppaa. Ei se jumppa sinänsä siis ole typerää. Mutta kun - täällä on käytössä varmaakin 70-luvulta peräisin olevan taukojumppakasetti, jossa soi äärimmäisen ärsyttävä musiikki taustalla ja tekopirteä naisääni:"Ja nyt käääääädet ylöööööös....ja sitten reeeeeeeeeentona alas!". Ai että, minä saan näppylöitä. Venyttelen kyllä itsekin, mutta ihan salaa omassa pömpelissäni ilman tuota kammotusohjausta.


Hmph. Joulusta ei ole muuta kuin harmia. Täytyy tarkistaa kirjaston aukioloajat ja riipoa sieltä riittävästi lukemista mukaansa. Ja kantaa tarpeeksi ruokaa pakkaseen. Käydä ehkä Oklassakin. Ja apteekissa. Ettei mikään vaan lopu kesken ,D No, sitten onkin taas kaksi lyhyempää viikkoa tiedossa, mutta edelleen kirjastopuoli askarruttaa. Onneksi Belgarionilla lienee lomaa. Ei vaan muistanut milloin ja miten. Hänellä on hyvin varhaisessa iässä alkanut valikoitunut dementia sekä selektiivinen kuulo.


----------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, nyt kävi hullusti! Mä heräsin siihe, ett mami jo oli hereillä ja yritti punkee ylös - ja mä goisin vielä! Onneks mä ehdin purrrrrrraamaan sen sänkyn viäree, sen punkemine kestää aina nii kauan. Huh, oiski ollu noloo, jos se ois päässy herättää mut. Mun maineha ois ihan menny. Haaa - orja on oppinu. Eile se teki jauhishässäkää. Joo, oli fiksu ja anto mulle jauhista enneku torppas sen sinne sössön sekaa. Oisin mä kyll taas voinu syädä enemmänki. Vois se kerta vaiks koittaa, uppoisko koko semmone loota. Ei kai ihan, mutt pualet vois hyvin mennä. Tarttee usuttaa sitä kokeilee. Vaiks sillon ku on se joulu. Se on kyll luvannu mulle sillo jotai muita herkkui! Mutt vähä tiättekste epäilyttää. Nääs ku mamin ja mun heekut on vähä eri asia. Ei mami syä vissii raakaa lihaa ja fisuu (toim. huom. kyllä syö!). Ja mä en syä sen haisevii juustoi. Eile se laitto semmosii punasii juurii, hei, mä en tiänny mitä ne oikee on. Mä olin ihan varma, ett ne on jotai lihoja ja yritin pummaa niit. Sitt se antoki biiti. Jäks - se oliki semmost juurest jotai. Ja oudon makust. Ja sitä se sitt tunki viälä siihe sössöö. Ja kaikkee muutaki. Ja syädä mussutti silmät pullollaa vaa,  orja veti safkaa lusikalla kissinkupista. Nii, sill on viälä semmone tapa, ett illall se syä vähä, nii se syä semmosest piänest kupist, viäl piänemmäst ku mun raksukuppi. Ja se sanoo sitä kissinkupiks. Höh. Mua vähä huvitti kyll. Mutt sitt se taas kaatuu rojahti soffall ja mä viakkuu. Ja sain mä taas maitonapiskoita 3.5, siis hei puolikas oli yks. Mä en tiedä, tekiks se sen tahaltee. Se kyll väitti, ett jotenki se on iteksee siälä pussin menny poikki se napikka *mietteliäs kissavirn*. No voihan se ollakki, tai sitt mamiska on menny maistaa sitä. Kammotus, jos seki alkaa syädä niitä? Mitä mulle sitte jää, ei yhtikäs mitää! 



Tai sitt mä rupeen hävittäjäkissalentäjäksi ;D Mutt nyt mä meen goisii. Mä oon löytänyt taas uuden kissajömmanki, siälä ei kyll voi nukkuu... mä kerron vaiks huomenna. Uaaaaaaaaah, mä olen nyt väsy, kun piti toi mami saada tekee kaikki kissiasiat aamull ja valvoo sitä ja pummii nappei ja ruokii ja kaikkee. Se on terpat taas huomisee!


-------------------------------------------


Haa, minä tiedän uusimman kissajömman! Mutta paljastettakoon se sitten vasta huomenna. Nyt minä tarvitsen sitä uutta kahvia. Pari tuntia sitten vedetty kaffe ei enää toimi, lisää kiitos, ja äkkiä....


Päivän slogan: Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä pian ohi!


Päivän biisi: Sweet dreams 


Illalla ja yöllä luettua: Claudia Ruch - Stasi tiskipöydän takana, hupaisa ja surkuhupaisa tarina toisinajattelijan lapsen elämästä DDR:ssä juuri ennen muurin murtumista. Helene Tursten - Lasipaholainen, pohjoismaiset dekkarit jatkuvat....


Ja sitten Welhottaren vinkki - tätä saapi toimittaa vaikka meille:


                       


KESTÄKÄÄ NYT VIELÄ TÄMÄ KESKIVIIKKO - NIIN MINÄKIN!


                                  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti