maanantai 2. huhtikuuta 2007

MAANANTAI-AAMU...ARGH...MITÄ MINÄ TÄÄLLÄ TEEN?!


Tai siis, tiedän kyllä, mitä minun oletetaan tekevän! Ja kalliit työtoverit, jotka luette tätä salaa tai julkisesti, huomautan vielä, että teen päivitykset joko osittain kotona tai ainakin loput töissä, mutta omalla ajalla. Että ei huolta, en tee mitään laitonta tai kenenkään aikaa vievää. Tämän jälkeen keskityn taas erinomaisen päättäisesti Herjaamon tehtäviin. Nih!


Jesh, Sirdalud, tuo Sveitsin lääketeollisuuden lahja Suomen kansalle. Se tehoaa, se saa minut nukkumaan. 4 mg illalla ja jo 20 min. päästä unta kehiin. Herään 1 - 2 x yöllä, mutta saan uudelleen unta. Taas tuli nukuttua ainakin 6.5 h. Ja se on paljon, ainakin minulle. Lisäksi se vähentää huomattavasti ainakin niska- ja olkavarsien aamuvidhuilua. Ja kun perään lennätetään pari Panacodia, olenkin tunnin päästä lähes liikuntakykyinen. Kipuja kumpikaan ei poista kokonaan, mutta saa aikaan jonkinasteisen toimintakyvyn kuitenkin. Ja ihanaa, tuttu koppitaksi oli jo odottamassa, kun hiivin hiljaiselle pihamaalle. Oikein mukava, kun kaveri tiesi mihin mennään eikä siinä sen kummempaa. Ziitos, mpk, taas toimi *ja taas sormet ristiin ja äkkiä*!


Töitä on tekemättä paljon, aika paljon. Harmittaa. Kaikki jää jälkeen heti, jos on itse lomalla tai sairaana tai jos tiimistä kuka tahansa on poissa. Kaikki lirii välittömästi alle. Vaikka kuka tahansa sitten yrittääkin paikata apuna asiaa, ei se auta. Meillä on aika vankasti kehittynyt yhteistyö tässä porukassa ja jos kaikki ovat paikalla, hommat myös toimivat! Kiitosta siitä ei saa, mutta eipä tule haukkujakaan...


Eilinen päivä menikin ihan lokotellessa. Sentään siivoilin vähän residenssiä. Ja koska olin saanut Yrjöltä lahjaksi jotain kookoksen tuoksuista suihkushampoota (en käytä saippuoita tms. - liian kuiva iho!), keksin pestä tilkalla sitä kylppärin. Tuli aika mukavat tuoksut välillä. Käytän muuten aina Tolua tai Mäntynestesaippuaa. Joten nyt meillä tuoksuu erittäin eksoottiselta. Vincentkin aivasteli ,D


----------------------------------------------



Purrrrrrrrve, kavrut! Kaikist viästeist päätelle teilläki on ollu lokosa viikendi, mä vähän kävin lueskelee tein lokei kans. Meilläki oli ihan kliffaa, ja kun oli nii aurinkoist nii ni mä sitt olin aikastas paljon partsill päivystääs. Ja sitt toi mami otti must kaikenlaisii kuveja (sellasii taas, miss mä paljastan kaiken - iiiiiiiiiiiiik!) ja naureskeli mun hirveille hepuleille. Mä huusin ja hepuloin samaan aikaan, se oli jo vähän liikaa mamilkii. Naapurin partsilki tuli ihan hiljast, ku mä alotin kunnon kollijolinat. Niiden jäkätys loppu siihe, ku ne kuunteli kunnon kollioopperaa. Ja taas mami nauro! Höh! Mutt sitt mä sain taas sitä Tepa-tätsyn heekkuu, mami kerranki anto syädä tarpeeks. Mä vedin kaks pussii ja illall sitt tavallist puukkiruakaa. Ja tiätty naksui. Ja maitonapikoita. Ett aikastas hyvin on toi ruakapuali taas orjall hallinnas - niin sitä pitää! Mutt silti kandee pitää orjat vähä järjestyksess, ne helposti luisuu takasi siihe vanhaa, ett vaa tavallist puukkiruakaa. Eikä se vetele, ei! Ett muistakaaki pitää siit hualta, ett aina jotai muutaki tulee ja tipahtaa. Välill se voi olla vähä kovaki homma, mutt ku tarpeeks muistuttaa, kyll orjat sitt oppii. Ja uudelleenkoulutus tarttee pitää kans aina miälessä, nih!



Taas piti tämmöne vriijutska kaivella tuolta, ku ei oo omii kuvei. Vast sitt Päästäisen jälkee, sano mami. Mutt tässäki voisin olla ihan hyvin mä. Ett sillee. No, mami painu jo duunii ja mä rupee goisiin. Mmmmm. Kliffaa päivää, tassutellaa lisää taas huamenna!


--------------------------------------------


No, tottakai Vincentillä pitää olla parasta, mihin minä pystyn *virn*. Tuhlaan hellyyttä kissaan. Onpahan mitä tuhlata, sitä ainoaa ,D


Päivän slogan: Welhottarellakin on vene - se on pessimistijolla, jonka nimi on Psykopaatti!


Päivän biisi olkoon jälleen kevään kunniaksi hieman provokatiivinen:


KENEN JOUKOISSA SEISOT


 


Ei ystäväni, ei synny rakkaus maailmaan


odottaessasi taivaan armoa, vallanpitäjien sääliä.


Ei ystäväni, niin kauan kuin leivästä jää reikä leipojan käteen


jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi.


Pitäkööt leijonat makeiskorinsa,


puolueettomat humanistit korulauseensa.


Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin,


tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto.


Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty!


 


Kenen joukoissa seisot,


kenen lippua kannat?


Ei synny rakkautta


ilman oikeutta.


Ei synny oikeutta


ilman taistelua.


Ei taistelua


ilman yhteistä rintamaa!


Ja luettua tuli sitten eilenkin: Marjaneh Bakhtiari - Mistään kotosin, erinomaisen itkunaurattava romaani tämänpäivän Ruotsista ja maahanmuuttajista, suosittelen! Anu Rohima Mylläri - Adoptoitu, asiallinen ja omakohtainen teos adoptoidun lapsen ja nuoren kokemuksista. Suosittelen tätäkin... hieman toistoa on kyllä ja kirjallisempi ote olisi sopinut paremmin. Mutta tietokirjojen puolella toimii erittäin hyvin! Kauko Röyhkä - Avec. Kehuisin, jos tekijä olisi joku muu. Eli suosittelen. Mutta, inhoan Röyhkää sen takia, että se pleen mlkku kehtasi sanoa eräässä haastattelussaan takavuosina, että hänen päivänsä menee aivan pilalle, jos hän aamukävelyllään sattuu näkemään ruman tai lihavan naisen. Sen jälkeen en ole miehen levyjä kuunnellut. Kirjat olen lukenut. Ja tämä oli kyllä paras tähänastisista. Mutta asiaa ei ole annettu anteeksi ,> Ja vielä Heli Kruger - Olen koskettanut taivasta. Taas suosittelen. Upea kertomus naisten välisestä tosirakkaudesta, kaunis ja heleä (tosin urheilu kummittelee taustalla, jäks!). Eli olipa eilinen hyvä lukupäivä!


                                  


                              MEHUKASTA MAANANTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti