torstai 12. huhtikuuta 2007

WELHOTARTA TÖKKII - MUTTA MIKÄ?


Tänä aamuna heti herätessä (juu, klo 3.00 tasan!) alkoi tökkiä, ihan kaikki. Särki, väsytti, veetutti. Lisäksi jostakin syystä tämä Vuodatuskin tökkii, juu, done, mutta nou done, homma vain jämähtää... argh! Toivottavasti saan edes jonkinlaisen päivityksen väsättyä ennen koulutukseen lähtöä...


 


Eilinenkin oli jo melko kututusvaltaista, ei, ei ole edes PMS:aa, jota voisi syyttää. Ihan vaan vanhanaikaista kokonaisvaltaista veetutusta, josta ei tiedä tarkkaan, mistä se johtuu ja millä sitä korjaisi. Paitsi alkolla, jota ei nyt taas tietty voi alkaa riipiä. Vai olisikohan jossakin siideriä, jonka heittää kehiin? Ei, ei edes jömmaflaskaa missään! Eli täytyy vain yrittää kestää ja lisätä mömelöiden määrää, jottei puraisisi ketään tai etsimällä etsisi itselleen hankaluuksia. Siinäkin minä olen kyllä aika hyvä!


 


Herjaamollakin eilen tuntui olevan muutamalla samat fiilikset. Onkohan se jotain tarttuvaa? He vakinaiset onnelliset - heillä on sentään tänään tilipäivä. Minä joudun odottamaan viimeistä päivää, joka minun tuurillani on tietysti maanantai! Ei pahemmin voisi olla. Lisäksi Sonera lähestyi laskullaan. Juu, ei pitäisi käyttää numeropalvelua kipeänä. Kun ei jaksa kirjoittaa numeroa ylös ja pyytää yhdistämään puhelun, lasku kasvaa kivasti. Senhän tietää Erkkikin ja jopa veljensä Pekka. Mutta sitä ei ajattele juuri silloin, kun ei siis jaksa. Ja tämä kostautuu vasta kuukauden kuluttua. Eli tulipas  iso lasku, ei sentään mennyt ihan ennätyksen puolelle. Eli oli vielä kuitenkin kymmenlukujen puolella laajakaistoineen kaikkineen...huh! Ja mitä vielä, no tämä digitysjuttu. Prle, onneksi meillä on asukaskokous kohtapian. Saadaan siihenkin sitten ilmeisesti lisäselvitystä. Lisäksi Hörhö on kadonnut salamyhkäisesti jonnekin. Olen aina lievästi huolissani, jos hän ei ilmoittele itsestään. Linnasta ja katkolta hän aina soittelee olemassaolostaan, että voisin kertoa eteenpäin. Nimittäin miehellä on vielä rahaa jömmassa täällä, joten tässäkin syy, miksi vähän huolettaa... Vaikka ei pitäisi. On hän joskus löytänyt itsensä aivan eri maastakin pidempien retkien tiimoilta ,>


 


Eli - koulutukseen klo 9, sieltä pois 15.30. Kummisetä lupasi sentään käydä postiasioilla puolestani. Muuten olisin joutunut siihenkin käyttämään taas yhden lisämatkan, vrt. eilinen matkapostaus. Koulutuspäivän aikana ei sentään tarvitse kuin kuunnella. Kädet ja niska saavat ehkä hieman lepoa - siis toivottavasti. Olin aikana repona jo eilen puoliltapäivin. Otinkin päivämömelöt tavallista aikaisemmin, että selvisin jotenkin loppupäivän. On se kiva käydä duunissa kemikaalien voimalla, prle. Taas laskeskelin, että saattaisi jopa olla edukkaampaa, jos työsopimustani ei jatkettaisi... Ehkä olen iltapäivällä tai huomenna jo toista mieltä. Nuo helvetilliset kivut vaan välillä vetävät ihmisen sekä fyysisesti että psyykkisesti niin alavireeseen kuin olla ja voi. Eivätkä nämä mömelöt nyt edes hirveästi auta, vain sen verran, että pahin kipu taltuu sellaiseksi tylpäksi jomotukseksi ja satunnaiseksi piikeiksi. Pitää tarkistaa asia: huhun mukaan kevään aikana hoitotakuuseen tulee lisäys kipupotilaan lähettämisestä kipuklinikalle. Tästä nimittäin fysiatri on säännönmukaisesti kieltäytynyt!


 


Haa - nyt Vuodatus tuntuu nopeutuvan ja toimivan *sormet äkkiä ristiin!*. Ai niin, ziitokset Tuomakselle, joka väänsi Monsterin toimimaan tuonne alas. Vänkäilin ja vänkäilin sen kanssa, mutta ei se toiminut omilla konsteilla, eli Tuomas temppusi asian kanssa kai minuutin ja nyt se on siellä taas. Eli tarjolla töitä.........  ,D


 


------------------------------------



Purrrrrrmenta taas kavrut! Höh, mä jo melkee taas kuarsaan. Mutt pakkohan mun oli purrrrrrrrrrrrrista mami hereille toss kolmen aikaan. Mun teki miäli napikoita, ihan hirveesti teki mieli. Nii ett orja ylös sillon ja kalkonia biitti ja sitt muutama napikka. En mä muuta halunnu. Ois se voinu sitt mennä goisiin. Mitäs heräs ja alko räpeltää kaffetta ja muuta tuleen. Pelkkä mun palvelemine ois riittäny. Toisaalta, en saanu eilen siis yhtää mitää heekkuu. Ihan vaa kissinmuanaa, sitä härkää siis. Ja naksui, napikoita ja vodaa. Ei fisuu, ei jauhista, ei mitää! Saiskoha tolta tänää pummittuu vaiks munuaisii? Tarttee yrittää. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih - ku sull on tänää tommone erityispäivä, nii eiks mullaki vois olla? Siis niinku munuaispäivä? No, ainaki mä oon yrittäny! Kummisetäki kävi eilen ja mä näytin sille, miten mä osaan heitellä sitä mun pyäryläleluu. Vähäks sitäki nauratti. Ja kyll seki kehu mua *ylpeä virn*. Ett kaikkee mä niinku oon keksiny, ja oon nopee, fiksu ja vaiks mitä. No niin oonki, onneks huamasit, törppö ,D Eilen muute oli nii hirvee blosis, ett mein partsin lasiseinät piti hirveet mekkalaa. Ei oikee voinu siälläkää loikoo ja funtsii. Karmeeta, jos ois pitäny mennä ihan kokonaa ulos...


 



 


Täss mä just oon mun partsill ja tsiigaan, ett onks toi jotai syötävää vai onks se jotain oksuttuu. Mä en ollu ihan varma, piti tutkii. Ni eiks toi orja sitt tuu taas häärää ton kaameran kans. Höh! No, nyt mä jo kuarsaan sillee sidesti, ett se on vaihteeks taas huamiseen - kliffaa päivää kaikill!


 


---------------------------------------------


 


Ok, Vincent, ok. Otan munuaisia sulamaan! Eihän sitä voi kissan kaunista pyyntöä vastustaa, eihän?! Tuon kuorsaavan kissan pyyntöä...


 


Päivän slogan: Eilisen voi sanoa olleen parempi, huomisen voi toivoa olevan parempi. Tästä päivästä ei voi sanoa, että se olisi parempi!


 


Jatkakaamme edelleen 70-luvun ohjelmaryhmän kirjasesta:


 


PUNAORVON VALA


 


On luonto jylhä, rajumyrsky pauhaa


ja niin synkkä on toiveitteni maa.


On ryöstetty multa isä, äiti.


Tätä kurjuutta nyt kärsiä mä saan.


 


Oli minullakin ennen kaunis koti,


jossa vanhempani mua hoiteli.


Siellä äiti pikkusiskoani


kehdossani hiljaa tuuditti.


 


Mutta pommitus sen multa poies ryösti,


rajumyrskyt kaatoivat mun kotini,


lahtareitten luodit isän hengen riisti,


murhe hautaan vei mun rakkaan äitini.


 


Mun isäin lepää sorakuopas tuolla,


hän on tutkimatta teloitettuna.


Ja äiti raukka nukkuu nurmen alla,


rauhallisna uinuu viime untansa.


 


Heidän haudallensa istutan mä ruusun


ja sen kostutan mä kyyneleilläni.


Sitä ruusua ei sortovalta kaada,


sen puolest annan vaikka henkeni.


 


Kerran vielä tulee toisenlainen aika.


Kerran sortovalta vahva lannistuu.


Kansa sorrettu rivinsä kun nostaa,


lahtarit ne silloin kauhistuu.


 


Silloin köyhä kansa niiltä vallan ottaa.


Silloin uusi aika koittaa työläisten.


Silloin poistamme me sortovallan kahleet


- ja punaorvon valan vannommme!


 


Ja luettukin on eli oma kirjahylly kullan kallis: Joseph Finder - Paranoia. Luin tämän aikaisemmin lainana, sitten hankin itselleni kirja-alesta. Sen verran vinkeää tekstiä, että sopii omaankin hyllyyni - suosittelen ,> Ja asiasta kahdeksanteenkymmenenteen- yhdeksänteen: tarkistin Helmetin varaukseni - jee, lauantaina pitäisi olla odottamassa ainakin 8 opusta. *huoh*. Minä odotan edelleen pääsyä kirjastoon - minä odotan!


 


                              


 


                        TODELLISTA TORJANTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti