sunnuntai 8. huhtikuuta 2007

WAU - TÄMÄ YÖ SE VASTA ONKIN OLLUT RASKAS....


Edellinen yö kun oli enempi sellaista yhteistä noitahengen kohotusta ja kuulumisten vaihtoa. Nyt piti sitten jo olla tositoimissa, lennellä ympäriinsä ja ehtiä tehdä mahdollisimman paljon tarvittavia taikoja, joista kaikki eivät ehkä ole olleet oikein mukavia. Jonka jälkeen oli loppuarvio Kyöpelin pubissa. Väsyneitä noitia, pörröisiä kissoja ja paaaaljon noitaboolia, jota juotiin kalloista, isoista kalloista. Huh! Näkyi olevan tuttujakin matkassa, joku lokinoita yritti epätoivoisesti päivitystä läppärillään... mahtoikohan onnistua. Minä en edes yrittänyt. Ai että miksi en? No kun tässä läppärissäni ei ole koskaan ollutkaan akkua *virn*. Aamuyöstä palasimme kotio, join ämpärillisen kunnon kaffetta ja ruokin kissan. Nukkumaan ei vielä ole ehditty. Mutta tässähän on vielä kaksi vapaapäivää...


Belgarion ehti tänne eilen lounaalle hyvissä ajoin - siis ei todellakaan tarvinnut mainita kuin sana "sienet" ,D Tein siis sienipiffejä (2/3 jauhelihaa, 1/3 sieniä, sipulia, pari lusikallista vehnäjauhoa, 1 lusikallinen perunajauhoja, koska ei kananmunaa ole, mausteina vain vähän suolaa sekä tupsaus maustepippuria - tämä emme ei näet muuta kaipaa). Lisäkkeenä riisiä ja tomaattikastiketta (itse tehtyä, ei siis mitään ketsuppia tms.). Belgarion veti kaksi annosta hyvinkin tyytyväisenä. Isänsä oli näet edellisenä päivänä tehnyt lammaspataa. Joka oli näyttänyt hyvältä, mutta maistunut kaamealta. Belgarionin mukaan exä ei ollut tajunnut, että jos ja kun pataan laitetaan punaviiniä, sitä ei holautella pullosta miten sattuu, vaan se on mauste sinänsä. Belgarion oli tyytynyt omiin emmeisiinsä. Ja exä loukkaantunut...


Lisäksi Belgarion on jo ehtinyt aiheuttaa hieman hämmennystä työpaikallaan. Kun hän on vuosia nähnyt minun iltaisin hämmentelevän patojani ja mättävät evääksi purtiloon milloin mitäkin, hän tietysti teki samoin. Olin jo varoittanut, että ns. työmaaruokalat eivät enää ole edukkaan ruuan tyyssijoja. Heilläkin varsinainen lounas maksaa 5 juuroa, keittolounas 3.90. Huh! No, Belgarion oli sitten vääntänyt riisi-papu-juusto-mitälie - Vanhan Kostajan tapaan ja pakannut sen omaan purtiloonsa jo ensimmäisenä työpäivänä. Kun hänelle oli esitelty ruokala ja hinnasto, Poika oli kysynyt, mistä löytyisi kaffehuone ja mikro. Oli vääntäytynyt sinne, iskenyt purtilon mikroon ja kaivanut Repusta kirjan luettavakseen. Wau - olin todella vakuuttunut ja iloinen. Olen kasvattanut hänestä ajattelevan ihmisen. Lisäksi Seuren haastattelija oli ollut kovin ilahtunut hänen hyvästä käytöksestään ja ulosannistaan =O Olipa tämäkin mukava kuulla, vaikka tiedän, että Belgarion osaa käyttäytyä niin halutessaan!


Kummisetä on palautettu eilen residenssiinsä, mutta en jaksanut mennä enää illalla käymään. Nautimme nimittäin vielä Pojan kanssa kaffet ja kakut sekä se jälkeen pienet päikkärit. Meni vähän myöhäiseksi. Eli tänään käyn Kummisedällä kuulemassa vierailuraportin heti aamusta. Samalla taidan käydä pyykillä. Ihmettelin, kun hän ei ole soittanut. Toisaalta, vierailu on varmaan vienyt kaikki mehut ,D


Kipurapo eli särkyä ja vaivaa: Jalka on edelleen turvokkeessa, mutta ei niin pahasti. Sen sijaan olkapäät alkoivat eilen kudhuilla, kipupiikki iski lapojen väliin tuossa päivällä koneella istuessa eikä se lauennut millään. Oli pakko mennä sänkyyn lukemaan ja jättää lokit sekä huutis oman onnensa nojaan. Ei sitä viitsi hankkia itseään kipeämmäksi kotona, kun sen saa töissäkin taas viikolla ihan ilmaiseksi. Lisäksi nukuin varmaan taas jotenkin hassusti, koska oikea lonkkakin muistutti aamulla itsestään. Tämä ei ole kivaa, ei!


Ja tälle päivälle... niin, on perinteinen sunnuntai, eli pyykit, Kummisedän haastattelu sekä residenssin ylläpitosiivous. Ja jotakin ruuan näköistä pöytään. Tod.näk. lohkopottuja, raejuustoa ja fisua.


--------------------------------------------------



Huaaaahhhhhhhhhhmenta, kavrut! Jukra, ett mä oon väsy, mä jo melkeestäs nukun täss mamin jalkopääss. En oo sitte ikinä nähny noin paljo noitakattei ku viime yänä. Ja mamilki oli vähä  erilaiset vaatteet. Tai ei nyt kyll hirveesti, ainaha se on tommone >o< Ett kliffaa oli, yälläki! Mutt oli eilenki kyll tosi kliffaa, ku Poika tuli Repun kaa käymää. Mmmmm.... mä sain nuuskutella sen reppuu ihan luvan kaa, ei se sanonu mitää. Ja sitte, mä sain tosi ison biitin jauhista. Niin ison, ett mä tiätty söin se heti, ja ei kun vähä goisiin päälle. Huh - jaksanu vähää aikaa yhtää mitää! Kyll on nyt taas ruakapuali pelannu. Nii ja poika toi mulle kissijömmaruakaa, ku mami oli vissii laskenu vähä vääri taas muun ruuankulutuksen. Ett nyt taas on kaikkee! Voi ku mami tänää taas tekiski fisuu, mä saisin taas heekkui! Nyt on ollu aika hyvin kaikkee njamskista ja viälä tavalliset safkat päälle. Ja orja on joka ilta paijattanu ja pusuttanu *hämilline virn*, tai siis jos mä nyt täss voin tunnustaa, nii mä meen kyll itte sen viakkuu paijattavaks. Ja mä se olin ku tungin mun kylmän nenän sillee, ett mä niinku pussasin sitä! Mutt kyll tämmöne koviskolliki voi tän tunnustaa, nih! Me kaikki tarvitaa kuiteski vähä hellyyttä ja lämpöö - vai yritätteks te panna hanttii, häh! Nii, ett orjist on niinku iloo ihan joka tavall ,D


                                                     


Äh, poika vei eilen kaameran ja lupas muka heti purkaa kuvat. Juma, se on taas unohtanu ne, se unohtaa ne ihan aina. Mami saa soittaa tai mä laitan meiliä, tääki on taas vriijutska, kun mun kuvat on nyt sitte Pojall! *huoh* Mutt, mä jo goisin - mami sanoo, ett kuarsaan. Kliffaa päivää vaan taas jokaselle. Ja jos ootte reissussa, tulkaa varovasti takasin, siis sanokaa orjill, ett pitää ajaa varovasti! Huamiseen taas!


--------------------------------------------------


Vincentillä onkin kirjaimellisesti ollut kissanpäivät ruokien osalta. On tuolla varmaan vielä jotakin mehukkaan eläimellistä syötävää ,D


Päivän sloganin tilalla on tällä kertaa näin päästäiseen sopiva Kuolematesti, eli testaa kuolinaikasi! Eihän pelota, eihän, eihän testeistä mitään näy! Eihän? Ethän ole heikkohermoinen? Minä testin mukaan ainakin elän vielä joitakin vuosia - toivottavasti!


Päivän biisi: Ihanasti sanottu


Kas, sitä ehtii jossakin välissä lukea: Marianne Peltomaa - Tilinteon aika, suomenruotsalaista dekkaria, ihan luettava, mutta vähän liikaa tavaraa näin suppeaan piiriin. Muuten mukavahko uutuus! Terry McMillan - Pasmat sekaisin, ei paha tämäkään. Hiukka on kliseitä, mutta mamman kerronta on sen verran kepoista ja ympäristö yllättävääkin, että aikansa saa hyvinkin kulumaan. Ja vielä vähän kesken Lee Child - Vihollinen, kaveri kyllä osaa asiansa, Jack Reacher armeijan leivissä... kumma juttu, tämä vaan jaksaa toimia joka kerta.


                                


                          SUPIKIVAA SUNNUNTAITA!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti