sunnuntai 22. huhtikuuta 2007

SUNNUNTAI-AAMU SAA, MINÄ EN...


mitä hiton vikaa minussa muka on?  Jee, tulipas nukuttua. Miten se menikään.... ensin parin tunnin iltapäikkärit ja sitten 7 tunnin yöunet. Aika hyvä suoritus, korjaa viikon univajetta edes vähän. Jos saisi tänäänkin nukuttua vähän enemmän, tai edes levättyä, voisi leikkiä reippaana lähtevänsä Herjaamoon heti huomisaamuna ennen auringonnousua. Prleenmoinen särky vaan häiritsee, tuli sen verran käveltyä eilen. Vasen jalka ei tunnu mukavalta, ei. Eikä selkä. Eikä niskat ja kyynärpäät. Eikä oikein mikään muukaan paikka. Vali-vali-vali taas. Jätin eilen iltapäivän kipulääkkeet ottamatta, ihan kokeilun vuoksi. Ettei lääkäri pääse sanomaan, että olisin koukussa ,> Ne nimittäin voi kyllä jättää ottamatta, jos vain kestää särkyä. Säryn kestää, jos makoilee ja lueskelee eikä juuri liiku ympäriinsä.


Olipa hyvä kirjastopäivä, ei ehkä määrällisesti, mutta noin  laadun puolesta melkoisen mallikas. Lisäksi  kaupasta löytyi kivaa oranssia, joten viikon ruuat ovat taas kohdallansa. Osa majoittui suoraan pakkaseen. Tein Belgarionille kerma-rosépippurimarinoidusta kananpojan suikaleista ja kunnon wok-vihanneksista (niistä, missä on sieniä, bambua ja vesikastanjaa) thaikanaa. Oli muuten ihan älyttömän hyvä sekoitus, njam! Vincent sai munuaisia, niin paljon, ettei jaksanut kaikkia kerralla edes syödä ,D Olimme siis tyytyväisiä.


Taksokuljetuskin oli siinä mielessä kohdallansa, että olivat kerrankin saaneet kyydit optimaalisesti yhdistettyä. Mentiin kaksistaan, mutta palatessa meitä oli 6 kyydissä. Niin sitä pitää. Vaikka eräs mamma valitti, kun olisi halunnut etupenkille. Sanoin, että taidan jäädä  ensimmäisenä pois, että eiköhän se ole kaikkien etu, etten joudu kompuroimaan muiden kassien yli ja matka jatkuu sutjakammin. Näilläkin pariskunnilla kun oli rollareitten lisäksi pussia ja nyssäkkää enemmän kuin laki sallii. Ja kaikki levällään muovikasseissa. Minä kun en käytä koskaan muovikassia, vaan mukana on reppu ja kaksi isoa markiisikassia + pari kangasapukassia. Eivät levähdä kuin muovikassit ja - ovathan ne nyt ympäristöystävällisempiä kuitenkin. Vaikka en ole mikään hirmu tarkka viherpiipertäjä, on muutamia asioita joita noudatan: En osta muovikasseja, en. Saatan ottaa kassalta isoja muovipusseja, ne käyvät roskikseen ja ainakin meidän kaupassa niitä on myös  tuota biohajoavaa mallia. Yritän lajitella jätteitä edes jotenkin järkevästi. Käytän puupellettejä kissanhiekan tilalla, koska se on kotimaista, ympäristöystävällistä ja tuoksuukin vielä hyvälle. Ja suurimman osan ruuasta teen itse, eli ei eineksiä meille, ziitos. Joskus pakkaseen, jos niitä saa alle puolen hinnan. Että näin meillä. Mitenkäs minä tähän pääsin? Taas päivitys silkkaa tajunnanvirtaa, eli ei mitään järkeä!


Belgarion on tutustunut nyt työntekoon ja tuntuu jopa jollain lailla ns. viihtyvän, niinkuin nyt työssä voi. Kaikki muut ovat kai huomattavasti vanhempia, mutta ei haittaa. Hyvä näin, siitä se lähtee. Juteltiin työnteosta, kun odoteltiin taksoa ja katseltiin kärripoikien hommia. He joutuvat esim. hakemaan ja kantamaan kärrejä parkkihallista ja muualta ympäristöstä paikallensa. Ja saavat varmasti pienempää palkkaa kuin Belgarion. Eli eipä heitä käynyt kateeksi... Belgarion, kun ja jos luet tätä, etsi edes ne pääsykoekirjat esille, esille edes - jooko? Aika kuluu nopeammin kuin luuletkaan! ;D  (Tyypillistä äidin kälätystä, kai...)


------------------------------------------------



Hurpurrrrrrrrrrrrmenta kaiffat taas! Mäki oon goisinu - ainaksi yhtä paljon ku mami.  Vissii enemmänki. Mä sitt sain munuaisii, juma ett ne oliki taas heekkuu. Mutt mä tiän, ett taas niit pidetää vähän aikaa jömmas. Höh. Mutt sitt Poika tuli Repun kaa, ihana Reppu, mmmmmmmmmmmm. Ja sitt sen samat lenkkarit, mmmmmmm. Ja haisulisukat, mmmmm. Ja sitte ne toi mulle puukkiruakaa. Mutt mä näin, ett taas oli jotai fisuu ainaski ja kalkonii, ett on toiveit kunnon muanast ens viikonki aikana. Jepulis, hyvä jutska! Äh  - tiättekste, ei Poika muistanu, vaiks me soitettii viälä illalla, ett se laittais fotot jo tänne! Mami kävi just tsiigaas, ett ei ne oo. Ett mä en voi viäläkää näyttää kuka meill on tullu! Mutt mä voi kertoo, ett seki nukkuu mein kans samas sänkyss. Ja eilen me nukuttii kaikki selät vastakkai, semmosess kolmios. Vinkeetä! No ihan oikeesti, se on ihan hassu jutska, ett älkää ottako pultteja. Jos fotot tulee tän päivän aikana, ni mamiska laittaa siitt sitte ihan oman päivityksen, se lupas. Ku tää on munkí miälest semmone hööööööööö-justka *virn*!



Täss mä taas tsiigaan, ett mitä veetua tuala tapahtuu? Ett kuin joku uskaltaaki häirii mua! No mä painun viälä goisii, mamiskaki vois tulla. Jooko? Kliffaa söndaagii taas kaikille - antakaa te orjien goisii, mä en!


------------------------------------------------


Kyllä, kohta kaivaudun Vincentin ja kaverin viereen lueskelemaan....


Päivän slogan: Kaksi asiaa ovat loputtomia: maailmankaikkeus ja tyhmyys. Vaikka maailmankaikkeuden kohdalla en ole aivan varma!


Päivän biisi: Matkamuistoja


Ja luettua: Roman Schatz - Rakasta minut, harvoin olen hekotellut itsekseni näin vilpittömästi. Etelä-Saksassa syntyneen nuoren miehen elämää Suomessa. Sattumuksia, elämää, eikä aina niin hyvällä maulla (ehkä joidenkin mielestä) tarjottuna! Ai että, minä pidin ja suosittelen kaikille tiukkapipoisille suomalaisille...  Kiba Lumberg - Repaleiset siivet, nuoren romanitytön kasvutarina kodista lastikseen ja edelleen Sairilaan. Omaan seksuaalisuuteen tutustuminen sekä sen tajuaminen, että hän pitääkin tytöistä. Vähemmistönä vähemmistössä. Suosittelen kaikille. Tosin jotakin epäuskottavaa löytyy, en heti osaa sanoa, mitä se on. Itse romaneja paljonkin tuntevana, jokin pistää silmään - en vain pysy sanomaan mikä se olisi.


                                  


                                 SIIVOA SUNNUNTAITA!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti