sunnuntai 16. joulukuuta 2007

NORMISUNNUNTAI - LIEVÄÄ PAHEMPAA HEKUMOINTIA JA ODOTUSTA!


Sunnuntai-angstista ei tietoa, ainakaan vielä. Olen saanut jopa nukuttua siedettävästi, ottaen huomioon, että mahd. lähtöni Herjaamolta tulee aiheuttamaan siellä pientä kalabaliikkia ,D No, juu, totta puhuen, kyllä tuo asia mielessä pyörii, jatkuvasti, taustalla, lähinnä järjestelypuolen asiat eli matkat, veroasiat, ikälisiin oikeuttava aika jne. joista päättää byrokratia, tuo tutkimattomista korpimaista viimeinen! Mutta eiköhän sekin siittä. Lisäksi muistin, että tällä vkolla on tapaaminen fysiatrin kanssa, saapi kirjoittaa tuon kuljetustukianomusliitteen eli tutkia tilanteen. Ei se ainakaan viimevuotisesta ole parantunut. Itse asiassa, elättelen – ehkä hölmöjä – toiveita, että monipuolisempi työ hiukka helpottaisi vaivoja. Nykyhommassa olen tosiaan istunut ja vääntänyt tekstiä, n. 9 h päivässä, vain istunut ja takonut näppistä. Tuolla toisaalla nyt puuhaan sisältyisi vähän muutakin pientä näpertelyä eli jopa poistumista työhuoneesta (jee, verkkorintteri) ja semmoista. Mieleen tuli vain, miten sikäläinen mikropönkkä mahtaa suhtautua Welhottareen... Ziis, sitä minä oikein odotan!


 


Kummisetä teki sitten pahimman luokan mokan eilen. Prletto, etten muuta sano. Soitin ajoissa, että kai hän lähtee mukaan, kun oli lupautunut – kannettavaa olisi ollut paljon. No, tulihan hän, takson odotettua 10 min. Ja umpijurrissa. Ei siinäkään vielä mitään. Kun päästiin taksosta ulos, mies oli kaatokunnossa. Totesin kylmästi, että hän lienee herännyt jo aamuyöstä, löytänyt yönwanhaa ja kiskonut sen kitusiinsa? Myönsi, nolona. Persvele, olisi suoraan tunnustanut. Olisin mieluummin lähtenyt sitten yksin. Passitin kaverin kirjastosta suoraan kotiin, en uskonut mukaan edes (ja kaikkein viimeksi) arvokasta kirjakassiani. Juma, kaveri suorastaan kaatuili eteenpäin. Tuo avustajani nimikkeellä kulkeva ns. ihminen. Siinä sitten raahasin kirjat, joita nyt ei sentään kauhean paljon tullut, ruokakauppoihin mukaani. Samalla jouduin supistamaan hankintalistaa, koska en pystynyt kantamaan kaikkea. Pääasia, että sain vkon ruuat ja kissitavarat. Kissanpuruja en pystynyt enää kantamaan. Ne tuo mies saa hakea vaikka tänään tai viikolla. Mutta hän tulee hakemaan ne, aivan varmasti. Siitä minä pidän huolen! Eli lievästi katkero minä... No, sain kuitenkin  tosiaan pakolliset ruuat. Lisäksi löysin Rismasta niitä viikunoita, joita olen himoinnut. N. 1.50 juuroa pussi, tuoreita ja hyviä, siis kuivattuja. Njammmmm, viimeksi tämä sama himo iski 20 v. sitten, kun odotin Belgarionia. Söin paikallisen pikkukaupan viikunavaraston tuolloin tyhjäksi. Onkohan viikunoissa jotakin, jonka puutos minulla olisi *pähkii*? Siis muuta kuin silkkaa viikunaa? Eikö viikuna ole kuitenkin jotenkin edes terveellisempi vaihtoehto kuin vaikka puoli levyä sukulaatia? Onhan? *odottelee viisasta vahvistusta* Tähän liittyen: kiukuissani sitten vielä pesin koneellisen pyykkiä ja imureerasin - menee samoilla kivuilla. Koivet särkevät täpöllä, hätinään ehdin kylppäriin ennen lirahtamista!


 


Päivän pakko-kertoa-juttu: En minä juuri koskaan saa mitään kukkia tms. j:n merkeissä, saati sitten muutenkaan. Tämä vuosi on sitten poikkeus. Hörhö kävi eilen hakemassa osan loppurahoistaan. Samalla hän toi oikein nätin pikku hajusintin, ihan vaan sen takia, että olen huolehtinut hänen rahoistaan ja muutenkin välillä asioista ja pitänyt pieniä saarnoja tarpeen mukaan ,D Eli lähes olemattomista varoistaan tämä kaveri oli mennyt ja tingannut oikeasta kukkakaupasta minulle tuon yrtin. Vähän olin otettu, itku tuli silmään! Hän puolestaan sai W:n perinnöstä lähes uudet talvikengät – mies kulki vielä reikäisillä ja risaisilla kävelykengillä. Nyt on oikeat karvasisustaiset kengät, edes. W:n jättämistä tavaroista lähes viimeiset, suurin osa on mennytkin Hörhölle, koska he olivat suurinpiirtein samaa kokoa. Puvut säästin Belgarionille, kuten W. itsekin pyysi.


 


Muuta mukavaa: voin kertoa, että eräs tuttava menetti kissansa tuossa alle kk sitten, vanhuuttaan... Tämä leidi on myös armoitettu kissaystävä jo vuosikymmenien takaa. No, hän liikkuu myös vähän huterosti, joten kaveri oli lupautunut käyttämään häntä Hesyssä. Niiden kuuluisien viimeisten sanojen mukaan: Käydään vaan katsomassa niitä kissoja näin j:n tienoolla. No juu, sieltä sitten tultiin, kissa mukana, lainakopassa ;D Hän oli samantien menettänyt sydämensä kauniille nuorelle kissaleidille, joka nyt sai sitten uuden huolehtivan kodin ja taatusti ihanan mamin! Onnea sinnekin uusioperheelle ;D Welhotar & Vincent ovat ilokkaita, kun joku koditon kissi löytää uuden kodon, jossa varmasti huolehditaan ihan vimpan päälle! Ja pakastetaan täpöllä, tiedetään.


 


Ja sitten tosimukavaa. Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan paniikkia, jopa lokin tilaajien ja lukijoiden mahdollista suurta vähenemistä, mutta anti mennä kun on muutenkin tuota menoa. Welhotar, huonojalkaisena, koipikivuista kärsivänä,  melkein-ihmisenä hankki veronpalautusrahoillansa itsellensä jotakin. Tällaiset, jotka muuten ovat aivan loistavat näissäkin kipukoivissa Kuva alla! Se, joka tunnistaa ensin, saa kuivatun viikunan ja papegoija-merkin ,D Tuunaus puuttuu vielä, huom!!! Muahhahahaahhh!


 



 


Vievät, Vincentin armollisella luvalla, tällä kertaa hänen kuvatilaansa!


------------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrvenski, kattinkat! En tajuu, mitä toi mami taas hekottelee. Noi stiflat, joo mä hajustuti niitä. Haisut oli joo ihan kohallansa. Ei, en merkannu. Se ois vissii ollu vihoviimene justka. Mutt mä sain hianon uuden paffilaatiko niide mukana. Just semmone, mihi mä mahdu ku mä oikee pungen. Aika vinkee. Mä pungen sinne, kääntyilen ja sitt pungen ulos. Ähhh, mä mikää fläsä oo, lodju on vaa aika snadi >o< Nii, huamasitte, taas uus kissi on saanu hima. Hianoo. Ja eile sitt mä tsiigasi täss, ku mami rinttas jotai. Ei toi nakuttelu mua kiinnosta, mutt jos se rinttaa mä oon heti tsiigaas. Mä en viäläkää oikee tajuu, mist se papru niinku tulee. Ja mite se on aina eri näköst =o Nii ni siin ku mä sitt sittasi ja venttasi sitä raksutust ja omituisii äänei, ni mami sitt sano, ett katto nyt, täss menee mamin, mun ja Pojan lahjotus sinne Hesyyn. Tosi on! Se laitto iha oikeest sinne rahaa. Se sano, ett ainaski yhteesä nii paljo, ku mun kaikkii juttuihi menis puale vuade aikan. Mä en tiädä paljoks se on, mutt jos joku sill saa safkaa tai muute tarpeellist, hyvä! Sitt eile mä saanu mitää ihmisruakaheekkuu, höh. Kissimuanaa vaa. Mamiska duunas jotai semmost haisuvaa jutskaa, jost ei voinu ottaa mitää mulle. No, tänää se lupas, ett sitt fisuu, sitä jääfisuu, mitä mäki voin syädä. Jeee, mä odotan nyt jo! En mä mikää materialisti siis oo, mutt ruaka nyt vaa on kliffa justka. Ainaski jos se on hyvää, yleesä mamin ruuat on. Vaiks se omiisa tunkee niit siblareit ja purveleit, kilii ja kurrii, nii ni se ottaa mun annokse ensi eriksee! Ett tämmöst tänää, zzzzzzzzzzzz. Mä sain äsken mun kalkonit ja napikat, nyt mä otan kunnon aamutirsat. Aamutirsat on melkee parhaat. Toisaalta, päivätirsatki on hyvei. Ja kunnon yäunkot mamin viakus.... Ett niinku yleesä goisiminen ja syämine on parasta – ja sitt lötköttämine ja orjan touhuje tsiigaamine. Nimittäi siin ei välill oo kyll mitää järkee, eiks?! Mutt kaikill kissinkoill – kliffaa pyhien ja heekkuje odotust ja huamisee.


 


----------------------------------------


 


Vincent – minä tiedän, että nukkuminen on tärkeää. Olen vain kade, kun en itse pysty samaan... Tällä viikolla pitäisi viimeistään alkaa laatia sitä tilattua juttua. Huoh - maksettavaan palkkioon nähden työstä tulee iso. Mutta mitäpä sitä ei tekisi nähdäkseen nimensä painettuna, muuallakin kuin rotestilistalla.


 


Päivän slogan: Mikä ei ole varmaa, on todennäköistä!


 


Päivän biisi: Good Times, Bad Times


 


Luettua: Robert JordanKäsipuoli, Ajan Pyörän 25. osa – ja tarina päättyy. Vai päättyykö. Juonta en tässä paljasta. Kepeät mullat kirjoittajalle. Odottelen vain vielä kolmen selvitysosan ja epilogin jne. suomentamista (eli täällä siis varmaankin kuusi opusta), mikäli ne nyt yleensä tullaan suomentamaan. Onneksi hankimme Belgarionille koko sarjan englanniksi! Suosittelen kaikille fantasian kavereille – edellyttää kyllä Ajan Pyörän tuntemista kohtuullisen hyvin!


 


                              


 


                         SÖHERTELYÄ SÖNDAAGINA!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti